Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Eihän tässä välttämättä ole katkeruutta vaan täydellistä välinpitämättömyyttä. Kyseessähän on täysin vieraat ihmiset. Eihän se mitään ratkaise, että puolet geeneistä on sattumalta samasta lähteestä. Omituista ajatella, että se johonkin velvottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap sai näin paljon paskaa niskaan? Itselläni on kaksi sisarpuolta jotka tunsin nuoresta saakka, mutta joiden kanssa emme tule oikein toimeen. En laske heitä sukulaisiksini.
Ihan tyypillistä, että yh-äidit myrkyttävät lastensa tunteet pahaa isää ja sen perhettä kohtaan. Ap:kin vihaa jo etukäteen ihmistä, jota ei edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin isä ei välttämättä edes halunnut niitä lapsia,etenkään syrjähypystä...
Mistä sinä mahdat puhua?
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, että yh-äidit myrkyttävät lastensa tunteet pahaa isää ja sen perhettä kohtaan. Ap:kin vihaa jo etukäteen ihmistä, jota ei edes tunne.
Voi isiparkoja, kun pahat äitylit jättävät ensin ilman mitään syytä, ja kun lapsille kerrotaan objektiivinen totuus niin se on elämä piloilla. Nyyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Perukirjoitus ei ole perinnönjakotilaisuus. Jäikö sinulta joku koulu käymättä, vai miksi et tiedä tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Jos vain toinen vanhempi on yhteinen, kyseessä on kyllä velipuoli.
Tämä. Mistä ihmisille on opetettu, että sisarukset ovat täysiä kun on sama isä kun biologisesti tuo väite ei todellakaan pidä paikkaansa.:D Työkaverini joskus suuttui minulle, kun kerroin että minulla on velipuoli isän kautta. "Ei kun se on isän kautta kokonainen". Öö, ei ole. Jos jonkun kautta sisarukset olisivat kokonaisia niin äidin, koska äidin sisällä ne lapset kasvavavat ja yleensä sitä kautta samoissa hoteissa, mutta kokonaiset sisarukset tulevat samasta äidistä ja isästä, ei vain isästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, että yh-äidit myrkyttävät lastensa tunteet pahaa isää ja sen perhettä kohtaan. Ap:kin vihaa jo etukäteen ihmistä, jota ei edes tunne.
Missään ei sanota, että ap vihaa velipuoltaan. Hänelle se ihminen on vaan yhdentekevä. Apn isä ei ole halunnut pitää yhteyttä vanhimpaan lapseensa. Syytä häntä tilanteesta ja täydellisestä vieraudesta jälkikasvunsa välillä.
En huomannut ap:n aloituksesta, että hän olisi syyttänyt velipuoltaan jostain. Kertoi vain ettei halua olla tekemisissä. Siihen hänellä on oikeus. Katkeruus isää kohtaan on luonnollinen asia. Se että hän kirjoittaa tänne, osoittaa että hän haluaa käsitellä asiaa ja keskustella muiden kanssa. Saada varmaan myös hyväksyntää ratkaisuilleen. Kaikki ok.
Jos katsoo asiaa velipuolen näkökulmasta (mihin ap:lla ei ole mitään velvollisuutta): Häntä, tai ehkä hänen vaimoaan, on alkanut kiinnostaa nämä näinkin läheiset sukulaiset, joita ei tunne. Varmaan lapsenkin takia. Ehkä tuntee olevansa heille jotain velkaa. Sukulaisia on ihmisillä nykyään yhä vähemmän, joten heistä tulee arvokkaampia. Ehkä ap:n lapsia, jos sellaisia on, alkaa joskus kiinnostaa tuntemattomat serkkupuolet. Toivottavasti ap et estä heitä tutustumasta!
Oma isäni tutustui siskopuoliinsa aikuisiässä. Minusta on hauska omistaa puoliserkkuja, vaikkei paljon ollakaan tekemisissä. Asiaa varmasti helpotti se, että isoisä, tarinan "roisto", oli jo kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja sen puolusteloista kumpuaa itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Millälailla voisi helpottaa, voisitko kuvailla? Vai onko se niin, että sieltä puskista on väärintekijöiden jälkeläisten helppo huudella, ettet kuule omatuntosi ääntä?
Vanhempien tekemisistä ei ole oikein syyttää lapsia. Tutustuin siskopuoleeni aikuisena, mahtava tyyppi. Olemme nykyään läheisiä ystäviä. Vaikka olenkin väärintekijän jälkeläinen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuken lopuksi sisarukset ovat suuri ilo ja voimavara, kun vanhemmat vanhenevat.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa katkera. Ei velipuolesi ole sinulle mitään tehnyt. Mutta omapa on elämäsi. Nää on niitä juttuja, joita sitten kuolinvuoteella kadutaan.
Tuo on totta. Ei ihminen ole syyllinen siihen, että on sattunut syntymään. Olen kuullut muutamia tapauksia, joissa sisarukset ovat tyrmänneet veli-ja sisarpuolet pois elämästään. Miten tyhmää ja lyhytnäköistä tuomita heitä, jotka eivät ole syntymäänsä vaikuttaneet.
Kannattais miettiä syntyjä syviä oikeasti ja lopettaa syyllistäminen ja halveksunta sukulaisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Jos vain toinen vanhempi on yhteinen, kyseessä on kyllä velipuoli.
Tämä. Mistä ihmisille on opetettu, että sisarukset ovat täysiä kun on sama isä kun biologisesti tuo väite ei todellakaan pidä paikkaansa.:D Työkaverini joskus suuttui minulle, kun kerroin että minulla on velipuoli isän kautta. "Ei kun se on isän kautta kokonainen". Öö, ei ole. Jos jonkun kautta sisarukset olisivat kokonaisia niin äidin, koska äidin sisällä ne lapset kasvavavat ja yleensä sitä kautta samoissa hoteissa, mutta kokonaiset sisarukset tulevat samasta äidistä ja isästä, ei vain isästä.
Mä en oo koskaan ennen edes kuullut että jotkut ajattelee saman isän tekevän täyssisarukseksi. Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).
Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.
Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Eihän tässä välttämättä ole katkeruutta vaan täydellistä välinpitämättömyyttä. Kyseessähän on täysin vieraat ihmiset. Eihän se mitään ratkaise, että puolet geeneistä on sattumalta samasta lähteestä. Omituista ajatella, että se johonkin velvottaisi.
Ei tietenkään velvoita. Itsekeskeistä kyllä. MINÄMINÄMINÄMINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Eihän tässä välttämättä ole katkeruutta vaan täydellistä välinpitämättömyyttä. Kyseessähän on täysin vieraat ihmiset. Eihän se mitään ratkaise, että puolet geeneistä on sattumalta samasta lähteestä. Omituista ajatella, että se johonkin velvottaisi.
Ei tietenkään velvoita. Itsekeskeistä kyllä. MINÄMINÄMINÄMINÄ.
Kyllä kai jokaisella on oikeus ajatella omaa hyvinvointiaan ennemmin kuin miellyttää täysin vieraita ihmisiä omalla kustannuksellaan. Jokainen saa asettaa rajansa mihin haluaa ja on todella itsekästä tyrkyttäytyä sinne minne ei ole toivottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).
Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.
Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?
Kyseessä ei ole veli vaan velipuoli. Se, että puolet geeneistä on samasta lähteestä ei tee vieraasta ihmisestä sukulaista.
Ilmoittaisin asian lievemmin.
Kertoisin, että ainakaan tällä hetkellä en halua enkä pysty tutustua. Selittäisin, että syy on isässä, hylkääminen teki liian kipeää. Onnittelisin lapsesta ja toivottaisin kaikkea hyvää elämään.
Minulla on sinänsä vähän vastaava tilanne että on olemassa velipuoli jota en tunne. Isäni tosin ei ole kuuleman mukaan osannut juuri sen enempää olla isä myöskään hänelle, mutta se syy miksi emme ole koskaan olleet velipuolen kanssa tekemisissä on se että hänen äitinsä jostain syystä inhoaa meitä aiemman liiton lapsia. Velipuoli on teini, mutta itse taas toivon että hän aikuisena ottaisi yhteyttä ja haluaisi tutustua. Aika näyttää, mutta voi toki olla että ei tapahdu koska en tiedä mitä äitinsä on meistä puhunut, koskaan ei ole selvinnyt mikä aiheutti sen ettei yhtäkkiä enää edes kadulla vastaantullessaan tervehtinyt.