Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Velipuoli on tietenkin syyllinen isäsi ratkaisuihin. Totta kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta kirjoitti:
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Juu, aivan sama. Saat tehdä juuri niinkuin itse parhaaksi koet.
Tällainen puolisisarus on joillekin tärkeä ja joillekin ei.
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Millälailla voisi helpottaa, voisitko kuvailla? Vai onko se niin, että sieltä puskista on väärintekijöiden jälkeläisten helppo huudella, ettet kuule omatuntosi ääntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Mutta varmaan oli niin sanottu closure sille puhujalle. Viimeinen tilaisuus kertoa oma näkökulma asiaan. Tämän jälkeen on helppo siirtyä eteenpäin.
Oman spurgu-isäni hautajaisissa lähinnä pidättelin naurua sen kuolintavasta.
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Minä en ole katkera omalle isälleni vaan totaalisen rikki. Kun sitten vuosien tauon jälkeen jouduin viikottaiseen yhteyteen hänen lähisukunsa kanssa oma terveyteni romahti niin, että minun piti pitää välivuosi opinnoista. Aika kusipäistä sieltä puskista leimata se joksikin häiriintyneeksi katkeruudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.
Ei se kyllä helpota nähdä miten oma isä on läheinen sisarpuolirn ja heidän lastensa kanssa ja sille hylkiö lapselle ja lastenlapsille kylmä. Toki kannattaa mennä ristiäisiin katsomaan ylpeää vaaria...not
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, jos et tahdo. Kirjoituksesi sävystä tulee kuitenkin mieleen, että oletko veljellesi katkera siitä, että isäsi oli läsnä tämän elämässä, mutta ei sinun? Jos näin, tavalla tai toisella sun olisi se asia hyvä käsitellä .
Niin, koska sehän ei ole millään tavalla näiden velipuoliesi syy, miten isäsi on toiminut. Ja voisin kuvitella, että jos itse olisin näiden sisaruspuolien asemassa tuntisin jonkinlaista syyllisyyttä (tarpeetonta toki) ja surua siitä sekä vilpitöntä halua tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Hitsi, tuossa on ollut asennetta. Jos totta, niin mitäpä sitä kaunistelemaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kuolema tekee meistä ihmisistä yht’äkkiä pyhimyksiä.
Minäkään en aio mennä elossa olevan vanhempani hautajaisiin, teki niin järkyttävän homman, että anteeksi en anna. Mutta perinnön otan, tietysti, miksi en ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Hitsi, tuossa on ollut asennetta. Jos totta, niin mitäpä sitä kaunistelemaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kuolema tekee meistä ihmisistä yht’äkkiä pyhimyksiä.
Minäkään en aio mennä elossa olevan vanhempani hautajaisiin, teki niin järkyttävän homman, että anteeksi en anna. Mutta perinnön otan, tietysti, miksi en ottaisi.
Tiedän kahdet tuontapaiset hautajaiset.Kummassakaan vainajan muistopuhetta ei tullut kukaan pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Jos vain toinen vanhempi on yhteinen, kyseessä on kyllä velipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on manipuloinut sut isääsi ja velipuoltasi vastaan jo lapsena, kun olit täyttä ymmärrystä vailka. Marttyyriäitien perisynti.
Olipa tilanne mikä hyvänsä, aina on vanhemman velvollisuus luoda se suhde lapseensa. Ei se toinen vanhempi pysty sitä loputtomiin estämään vaikka ihan pieneen lapseen määräysvalta olisikin. Joka tapauksessa isä ei ole välittänyt käyttää oikeuksiaan tavata ja pitää yhteyttä aphen kun tämä oli lapsi ja nuori. Kyllä se on ihan iskän oma valinta. Turha syytellä ketään toista. Apllä ei ole mitään velvoitetta tutustua sen enempää hänet hylänneeseen isään kuin tämän lapsiinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Hitsi, tuossa on ollut asennetta. Jos totta, niin mitäpä sitä kaunistelemaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kuolema tekee meistä ihmisistä yht’äkkiä pyhimyksiä.
Minäkään en aio mennä elossa olevan vanhempani hautajaisiin, teki niin järkyttävän homman, että anteeksi en anna. Mutta perinnön otan, tietysti, miksi en ottaisi.Tiedän kahdet tuontapaiset hautajaiset.Kummassakaan vainajan muistopuhetta ei tullut kukaan pitämään.
Taatusti tuohon oli syynsä. Sitä niittää, mitä kylvää.
Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).
No ensinnäkin isä ei välttämättä edes halunnut niitä lapsia,etenkään syrjähypystä...
Mä tapaisin mielelläni sisaruspuolen, myös yllätyssisarukset. Lapset eivät ole syyllisiä vanhempien törttöilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Lotta Näkyväkin sanonut jossain haastattelussa että isänsä toisen avioliiton lapset elävät Sveitsissä omaa elämäänsä eikä ole mitään kontaktia.
Hyvin monilla on noin. Kaverille kävi niin, että poliisi otti häneen yhteyttä kun hänen toisella puolen Suomea elänyt velipuoli kuoli. Kaverin isä oli kuollut aikaa sitten ja ketään muuta omaista ei ollut löytynyt. Kaveri ei ollut koskaan aiemmin ollut kuullutkaan tuosta velipuolesta. Hän ilmoitti, ettei mitään yhteyttä ei ole koskaan ollut ja ei aio tämän vuoksi asiaan mitenkään sekaantua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).
Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.
Silti apllä on täysi oikeus kieltäytyä kaikesta yhteydestä. Aplle sekä isä , että sen muut jälkeläiset ovat täysin vieraita ja hän ei halua niitä elämäänsä. Suck it up.