Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vähentää sukurutsan mahdollisuutta kun sukulaiset tuntevat toisensa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamia seikkoja:
a) miksi kstsot tarpeelliseksi kirjoittaa tänne, jos asia kerran on niin selvä juttu?
b) vaikutat katkeralta - tosin väärää ihmistä kohtaan - onko katkeruudesta sinulle jotain hyötyä? Tuskin on - se vain vahingoittaa sinua itseäsi!
c) tulet ehkä jonakin päivänä huomaamaan, että sukulaisia ei ole koskaan liikaa ja silloin voit harmitella, ettet avannut tätä ovea ja tutustunut veljeesi/veljiisi
d) nyt lapsen saatuaan veljesi ehkä miettii isänä sinun tilannettasi suhteessa isäänne
e) jos isäsi elää, ehkä olisi aika sanoa isälle, että hän on toiminut paskamaisesti, eikä osoittaa mieltä viattomille. Isältä voi kysyä, että miksi yhteys oli niin vähäinen, että paskamaisesti tehty - vastaus voi joskus yllättää!
f) kaikin tavoin tilanteen voittaja on veljesi, joka on nyt esittänyt kutsun tutustua ja solmia sisarussuhde - teillä lienee kuitenkin yhteisiä sukulaisia muitakin
g) tutustu ohjelmiin, kirjoihin, haastatteluihin ym. materiaaliin, jossa lukuisat ihmiset kertovat elämänsä kipupisteenä siitä, että joku suvusta on hukassa/kadoksissa/yhteys menetetty/annettu adoptioon - kuinka he kokevat surua, etsivät ikuisesti! Sinun veljesi todennköisesti kokee nyt surua siitä, ettei teillä ole yhteyttä! Oletko varma, ettet jonakin päivänä ole yksi noista kaipaavista?
Miksi joku haikailisi täysin vieraan ihmisen perään. Ihmisen ,jonka elämään ei ole ikinä kuulunut. Ei tässä ole mitään voittajia. Kun ei kiinnosta niin ei tarvitsekkaan. Jokainen sentään saa itse valita keiden kanssa haluaa olla tekemisissä.
Minäkin toimisin noin. Oikeastaan ap:n isä on ratkaissut tilanteen jo etukäteen hylkäämällä lapsensa.
Ap:llä ei ole isää. Katkeruus on päivänselvää, miten voisikaan tuntea minkäänlaista kiinnostusta ihmisiin, joka kuuluvat vain isän elämään.
Selityäisin ystävällisesti ”veljelle”, että tulen sina olemaan katkera ja että heidän isänsä on totaalinen kusipää.
Mä kyllä ymmärrän aloittajan pahan mielen. Taas täällä on (ilmeisen nuoria?) ihmisiä puolustelemassa sitä vahvemmilla olevaa, eli veljeä, miten ap nyt toimii väärin kun ei vielä lisää tämän kaiken ap:n näkökulmasta saaneen ihmisen onnea ja hankkiudu vielä tädiksi heidän perheeseensä, vaikka oma isänsä on hänet jättänyt. Eiköhän se isä riitä iloksi sille veljelle, niin minäkin ajattelisin. Tai sitten menisin mukaan ja kiukuttelisin koko ajan ja kaikesta, koska "mulla ei ollut isää ja se on teidän syytänne". Koska onhan se, eivät ole pakottaneet isäänsä tekemään mitään kanssani. Noin saisin saman lopputuloksen kuin torjumalla veljen suoraan ja lisäksi muillekin samaa pahaa mieltä, kuin mitä he olisivat itselleni aiheuttaneet.
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin AP ja onneksi oma isä ei erehtynyt tekemään äitipuoleni kanssa lisää lapsia. Jokseenkin veikkaan että tilanne saattaisi olla meillä samanlainen, jos niitä puolisisaruksia olisi tullut. Äitipuolella on kyllä lapsi edellisestä suhteesta. Isä lähti kun oltiin pieniä. Maksoi minimi elarit ja käytiin silloin isällä kun äitipuolelle sopi eli korkeintaan kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Isä leikki perhettä ja huolehtii äitipuolen lapsesta kuin omastaan. Me oltiin täysin vieraita heidän kodissaan. Äitipuolen vanhemmat kohteli meitä kuin ruttotautisia. Välit isään ovat tästä syystä etäiset. Mikäli olisivat lapsia tehneet tuskin olisin näiden kanssa ollut missään tekemisissä. Miksi tehdä lisää lapsia kun ei edes edellisistä huolehdi? Äitipuolen lapseen olen yrittänyt pitää jonkinlaiset välit kaikki nämä vuodet, mutta ollaan jo kaikki aikuisia eikä mitään sidettä meidän välillä ole niin antaa olla.
Meille löytyi sisar, josta toki tiesimme, isän kuoleman jälkeen, tapasimme perunkirjoituksessa ja kaikki meni fiksusti mutta emme ole olleet yhteyksissä sen jälkeen.
Siitä on 13 vuotta aikaa.
Miksi pitäisi tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesipuoli ei ole syyllinen isän toimintaan.
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Kyllä se on edelleen velipuoli, se että teillä on sama isä ei ole oleellista vaan se, että toinen vanhemmista on eri (sukupuolella ei ole väliä).
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Sanoo ihminen, joka ei ole elänyt AP:n kaltaista elämää. Ne jotka on ymmärtää hyvin. Ei ole velipuolen vika, mutta ei ole myöskään ap:n vika. Ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei halua. Se että sattuu olemaan sama isä ei muuta asiaa. Se on vain biologiaa eikä tee kenestäkään sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Ei aloittajalla ole mitään velvollisuuksia ilahduttaa velipuoltaan, ymmärrätkö? Tällä ei ole elämänkokemusta jos labradorina laittaa innokkaan kirjeen ja sillä kuvittelee pyyhkineensä isänsä typeryyden aloittajan elämästä. Ei pyyhi. Olkoot omassa elämässään kuten ennenkin.
Äitisi on manipuloinut sut isääsi ja velipuoltasi vastaan jo lapsena, kun olit täyttä ymmärrystä vailka. Marttyyriäitien perisynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se Lotta Näkyväkin sanonut jossain haastattelussa että isänsä toisen avioliiton lapset elävät Sveitsissä omaa elämäänsä eikä ole mitään kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on manipuloinut sut isääsi ja velipuoltasi vastaan jo lapsena, kun olit täyttä ymmärrystä vailka. Marttyyriäitien perisynti.
Minun äitini ei ole puhunut isästä eron jälkeen sanallakaan, ihan itse osasin tuntea itseni hylätyksi ja surulliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vesipuoli ei ole syyllinen isän toimintaan.
Vesipuoli on kuitenkin saanut ehjän lapsuuden ja siten vakaamman minuuden ja nyt sitten haluaa suhteen, joka olisi toisen osapuolen selkänahasta revitty. Mitäs vaikeaa suhteessa veljelle on, mutta ap:n tapauksessa voi laukaista mielenterveysongelmia tai pahentaa jo olemassaolevia.
Harmittaa oikein ne kadonneen jäljillä yms. ohjelmat. Minun isäni lähti, kun olin pieni. Ei olla tavattu sen jälkeen ja olen jo keski-ikäinen, isä vanha tietenkin. Elarit maksoi tiettävästi. Hylkäämisen tunne on vahva ja läsnä koko elämässä varsinkin, kun isä ei ole ottanut missään vaiheessa mitään yhteyttä. Siksi en ota itsekään, koska en usko että se ketään kiinnostaisi. Muut sukulaiset ovat samaa lajia, eivät pidä yhteyttä perheeseensä eivätkä esim. vastaa viesteihin. Kaikki ei aina mene niin kuin tv:ssä. Olisi se jännää, jos se kadonnut olisinkin minä, mutta todellisuudessa minulta on kaikki kadonneet, koska haluavat itse olla.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on manipuloinut sut isääsi ja velipuoltasi vastaan jo lapsena, kun olit täyttä ymmärrystä vailka. Marttyyriäitien perisynti.
Ei tarvinnut äidin sanoa sanaakaan kun isän kotona äitipuoli kohteli meitä kuin vieraita, joita on pakko hyysätä kun ei voi käskeä lähtemään. Lapsi ei ole tyhmä. Lapsi kyllä aistii, jos häntä ei haluta. Ei kannata ottaa miestä, jolla on entuudestaan lapsia jos niitä lapsia ei hyväksy osaksi perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Aika dramaattinen salasuhteen ilmitulo. Miten perinnönjaossa kävi? Isäsi oli ilmeisesti tunnustanut lapsen, koska hän ilmestyi perinnönjakoon? Miten tämä on pysynyt äidiltäsi salassa?
Jos mies on välittänyt yhdestä lapsestaan vain elarien verran, niin onhan hän täysin vieras ihminen. Sama jos siemen olisi spermapankista otettu. Siinä tapauksessa ei vaan olisi sitä hylkäämisen ja laiminlyönnin kokemusta.