Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
27.10.2018 |
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Vierailija kirjoitti:
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Sinä kohtuutun ja ahne, koska se varallisuus ei kuulu sinulle vaan puolisolle ja hänen lapsilleen. Eikö riitä, että lapsesi perivät isän? Miksi naiset haluavat aina tuhlata puolisonsa varallisuutta. Mene töihin ansaitsemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoja perheitä nykyään: Toinen on köyhä ja toinen on varakas.
Tästä ketjusta voi lukea kaiken siitä miksi naisen euro on 80 senttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menee kuukausittain kaikki 8500 euroa nytkin, niin voihan se olla tiukka paikka tipahtaa sinne kolmen tonnin tienoille. Kolmella tonnilla elää kyllä aika moniakin perheitä tässä maassa, että ei se mahdotonta ole.
Kyllä sillä moni perhe elää, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Esim. pariskunnan ikä, asuinpaikka, asumismuoto, perhekoko jne.
Jos avoparista toinen tienaa 2500 bruttona ja toinen 6000 bruttona, verottaja vie oman siivunsa. Mitä suuremmat tulot, sitä korkeampi veroprosentti. Ei ole ollenkaan selvää 2010-luvulla, että avopari jakaisi tulonsa puoliksi. Että jos verojen jälkeen jää käteen alle 8000, niin molemmat ottavat siitä itselleen puolet.
Meillä on niin, että 6000 euron palkastaan mies maksaa verot, lyhentää omat lainansa (sijoitusasunto, purjevene), säästää omiin rahastoihinsa ja ostaa/myy silloin tällöin osakkeita. Hänellä on työsuhdeauto ja -puhelin. Työnantaja maksaa myös nettiyhteyden kotiin. Käyttäessään julkista liikennettä hän maksaa sen itse. Auton polttoaineet vapaa-ajalla maksaa pääosin itse. Samoin harrastuksensa, vaatteensa ja vapaa-ajan menonsa. Hän maksaa puolet asumiskuluista ja tallettaa kuukausittain yhteiselle pankkitilillemme yhdessä sovitun summan. Siitä maksetaan ruoka, vakuutukset, sähkölaskut, yhteiset leffaillat, kodin hankinnat jne. Jos teemme yhdessä jonkun pidemmän automatkan, myös polttoaineet maksetaan yhteiseltä tililtämme. Lomamatkat maksetaan puoliksi. Niihin säästetään erikseen. Ainakin minä säästän.
2500 euron palkastani minä maksan verot, säästän omaan rahastooni pienen summan, maksan julkisen liikenteen käyttöni (kuukausikortti, koska minulla ei ole autoa eikä ajokorttia), puhelimeni, omat harrastukseni, vaatteeni, käyttämäni kosmetiikan, vapaa-ajan menoni... Lisäksi maksan puolet asumiskuluista ja talletan yhteiselle pankkitilillemme saman summan kuin mieskin yhteisiä kuluja varten.
Minä olen saanut perintöä isäni kuoltua. Vanhempani olivat eronneet jo kauan sitten. Perintö jaettiin kolmen lapsen kesken. Mukana on isäni vanhempien perintö, joka on testamentilla rajattu vain lapsille ja lapsenlapsille (ei siis puolisoille). Perintö antaa jonkinlaista turvaa, mutta sitä ei voi käyttää päivittäisiin menoihin. Perintö saadaan vain kerran, siitä maksetaan verot ja sen voi käyttää / sijoittaa vain kerran. Se ei lisäänny tai ole jatkuvaa tuloa kuten palkka. Ja miehenikin saa vielä jonain päivänä perintönsä. Todennäköisesti suunnilleen saman verran kuin minä tai jonkin verran enemmän.
On sanomattakin selvää, että elämäntapamme koettelee minun talouttani enemmän kuin mieheni. Hänellä on huomattavan paljon enemmän rahaa säästettäväksi, sijoitettavaksi ja vapaaseen käyttöön kaikkien pakollisten ja yhteisten kulujen jälkeen. Lisäksi taloudessamme näyttäytyy karu fakta: yksityisfirman esimiesasemassa Mieheni saa etuja, joista minä voin omalla alallani vain haaveilla. On selvää, että mieheni pystyisi tulotasollaan maksamaan puhelimensa, nettinsä ja autonsa itse. Edut kasaantuvat usein hyväosaisille. En toki pidä itseäni huono-osaisena. Minulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka. Hyväosaisuudessakin on kuitenkin eri tasoja. On huomattavan paljon huolettomampaa tienata 6000 e/kk kuin 2500 e/kk. Silläkin on väliä, tienaako 2500 vai 3000 e/kk.Avoliitossa olemme pitäneet selvänä, että molemmilla on oikeus omaan talouteensa. Silloin, kun opiskelin vielä ja asuimme jo yhdessä, mies maksoi 2/3 vuokrasta. Muuten kaikki meni silloinkin tasan. Näin rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä. Molemmilla on omansa. Tilanne voi muuttua ja sen kaiketi pitää muuttua, jos menemme naimisiin ja saamme lapsia.
Miten pariskunnan ikä vaikuttaa siihen, tulevatko he kolmella tonnilla toimeen vai ei?
Sry, mä ainaki aion hankkia oman eläkkeen, oman omaisuuden ja saavuttaa oman taloudellisen riippumattomuuden.
Ei se onnistu ku vaan opiskelemalla ja painamalla kovasti töitä.
Ei sitä voi toisen omaisuutta tuolleen veivata omalle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin niin että minä joka olen pienituloisempi ja omaisuudeltani vähempi niin annan kaikki työstä kertyvät kuukausitulot vaimoni tilille ja hän saa pitää kaiken.
Sillä tavoin hän myös saa maksaa kaikki laskut ja minun ei tarvitse kuin aina soittaa vaimolle että laittaa käyttötilille rahaa niin saan ostaa oluet. Mitään muuta en itselleni ostelekaan.
Tällä tavoin ei synny ongelmia kun rahat menevät sille joka rahoja eniten himoaa, eli naiselle ja lapsille.
Minä tyydyn vain olueen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menee kuukausittain kaikki 8500 euroa nytkin, niin voihan se olla tiukka paikka tipahtaa sinne kolmen tonnin tienoille. Kolmella tonnilla elää kyllä aika moniakin perheitä tässä maassa, että ei se mahdotonta ole.
Kyllä sillä moni perhe elää, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Esim. pariskunnan ikä, asuinpaikka, asumismuoto, perhekoko jne.
Jos avoparista toinen tienaa 2500 bruttona ja toinen 6000 bruttona, verottaja vie oman siivunsa. Mitä suuremmat tulot, sitä korkeampi veroprosentti. Ei ole ollenkaan selvää 2010-luvulla, että avopari jakaisi tulonsa puoliksi. Että jos verojen jälkeen jää käteen alle 8000, niin molemmat ottavat siitä itselleen puolet.
Meillä on niin, että 6000 euron palkastaan mies maksaa verot, lyhentää omat lainansa (sijoitusasunto, purjevene), säästää omiin rahastoihinsa ja ostaa/myy silloin tällöin osakkeita. Hänellä on työsuhdeauto ja -puhelin. Työnantaja maksaa myös nettiyhteyden kotiin. Käyttäessään julkista liikennettä hän maksaa sen itse. Auton polttoaineet vapaa-ajalla maksaa pääosin itse. Samoin harrastuksensa, vaatteensa ja vapaa-ajan menonsa. Hän maksaa puolet asumiskuluista ja tallettaa kuukausittain yhteiselle pankkitilillemme yhdessä sovitun summan. Siitä maksetaan ruoka, vakuutukset, sähkölaskut, yhteiset leffaillat, kodin hankinnat jne. Jos teemme yhdessä jonkun pidemmän automatkan, myös polttoaineet maksetaan yhteiseltä tililtämme. Lomamatkat maksetaan puoliksi. Niihin säästetään erikseen. Ainakin minä säästän.
2500 euron palkastani minä maksan verot, säästän omaan rahastooni pienen summan, maksan julkisen liikenteen käyttöni (kuukausikortti, koska minulla ei ole autoa eikä ajokorttia), puhelimeni, omat harrastukseni, vaatteeni, käyttämäni kosmetiikan, vapaa-ajan menoni... Lisäksi maksan puolet asumiskuluista ja talletan yhteiselle pankkitilillemme saman summan kuin mieskin yhteisiä kuluja varten.
Minä olen saanut perintöä isäni kuoltua. Vanhempani olivat eronneet jo kauan sitten. Perintö jaettiin kolmen lapsen kesken. Mukana on isäni vanhempien perintö, joka on testamentilla rajattu vain lapsille ja lapsenlapsille (ei siis puolisoille). Perintö antaa jonkinlaista turvaa, mutta sitä ei voi käyttää päivittäisiin menoihin. Perintö saadaan vain kerran, siitä maksetaan verot ja sen voi käyttää / sijoittaa vain kerran. Se ei lisäänny tai ole jatkuvaa tuloa kuten palkka. Ja miehenikin saa vielä jonain päivänä perintönsä. Todennäköisesti suunnilleen saman verran kuin minä tai jonkin verran enemmän.
On sanomattakin selvää, että elämäntapamme koettelee minun talouttani enemmän kuin mieheni. Hänellä on huomattavan paljon enemmän rahaa säästettäväksi, sijoitettavaksi ja vapaaseen käyttöön kaikkien pakollisten ja yhteisten kulujen jälkeen. Lisäksi taloudessamme näyttäytyy karu fakta: yksityisfirman esimiesasemassa Mieheni saa etuja, joista minä voin omalla alallani vain haaveilla. On selvää, että mieheni pystyisi tulotasollaan maksamaan puhelimensa, nettinsä ja autonsa itse. Edut kasaantuvat usein hyväosaisille. En toki pidä itseäni huono-osaisena. Minulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka. Hyväosaisuudessakin on kuitenkin eri tasoja. On huomattavan paljon huolettomampaa tienata 6000 e/kk kuin 2500 e/kk. Silläkin on väliä, tienaako 2500 vai 3000 e/kk.Avoliitossa olemme pitäneet selvänä, että molemmilla on oikeus omaan talouteensa. Silloin, kun opiskelin vielä ja asuimme jo yhdessä, mies maksoi 2/3 vuokrasta. Muuten kaikki meni silloinkin tasan. Näin rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä. Molemmilla on omansa. Tilanne voi muuttua ja sen kaiketi pitää muuttua, jos menemme naimisiin ja saamme lapsia.
Siis eihän tuossa tasan mene ollenkaan vaan sinä pienempi palkkaisena maksat suhteutettuna tuloihin huomattavasti enemmän. Miten mies kehtaa sinulta kinuta lomamatkojen bensarahoja? Eipä ole noilla tuloilla isoista summista kyse, ja auto on vielä työnantajan kustantama.
Oliko miehellä noin hyvä palkka jo silloin kun opiskelit? Eli hänen tulot oli jopa 10-kertaiset sinuun verrattuna ja sinä maksoit 1/3 vuokrasta? Voi huhhuh miten härski ja itsekäs äijä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Juuri näin. Avioliitosta on nykypäivän menestyvälle miehelle lähinnä vain haittaa.
Menestyville miehille :D Suurin osa teistä on luusereita, hyvä jos jonkun perusduunin pystytte hoitamaan.
Mutta tällaisenkin perusduunia tekevän luuserin rahat pitää päästä sosialisoimaan itselle?
Asiat ratkeaa tavalla tai toisella kirjoitti:
Ap. Mies ei tule suostumaan sinun vaatimuksiisi. Jos kauan aiot jankuttaa hänelle asiasta, voit unohtaa lapsentekohaaveet hänen kanssaan. Kyllä hänelle joku toinenkin kelpaa. Ehkä sinäkin löydät uuden miehen, jonka kanssa voit uudestaan haaveilla perheen perustamisesta omilla ehdoillasi?
Luetun ymmärtäminen.
Ap. kertoo aloituksessa MIEHEN haluavan lapsia, EI Ap. ja kertoi olevansa epävarma koko miehen haaveille.
Itse en tuohon tilanteeseen suostuisi hankkimaan lapsia, jos avioliiton aikana hankittu omaisuus ei ole molempien nimissä, sillä todennäköisesti ap. joutuisi maksamaan yksin lapsen kulut ja ottamaan hoitovastuun.
Perinnöt yms. on tietenkin erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sry, mä ainaki aion hankkia oman eläkkeen, oman omaisuuden ja saavuttaa oman taloudellisen riippumattomuuden.
Ei se onnistu ku vaan opiskelemalla ja painamalla kovasti töitä.
Ei sitä voi toisen omaisuutta tuolleen veivata omalle puolelle.
Olet varmaan samaa mieltä sitten siitäkin, että tässä ajatusmaailmassa ei voi sitten hommata lapsiakaan.
Miten jos toinen on kehittänyt jotain tai tehnyt projektin tai teoksen joka ehkä alkaa tuottaa voittoa vasta yhdessäolon aikana mutta vaati vaikka kymmenen vuoden tutkimus/kehitysvaiheen ennen yhteiseloa? Eli tappiota on syntynyt rahallisesti ja ns. Opportunity-costina. Se että syntyykö voittoa on vielä epävarmaa. Muuttuuko tilanne mitenkään jos tuotto on taattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä ap tarvittaessa löydät uuden elättäjän, vaikkei nykyisen kanssa arpaonni potkisikaan. Asenne sulla on kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanoisin hyvästit. Avioehto on tärkeä tehdä. Onnenonkijat jää rannalle. Fiksu mies.
Miten sinä miehenä kompensoisit naiselle lasten hoitamisesta koituvat tulonmenetykset jos täysi avioehto on sinulle ehdoton vaatimus?
Miehenkö pitää vielä rahallisesti kompensoida naiselle se, että naisen ei tarvitse tehdä töitä :D
Kotona lapsen hoitaminen ei ilmeisesti ole työtä? t. eri
No ei kyllä työsopimuslain, työntekijän eläkelain jne. mukaan.
Ei ole, mutta palkkaapa siis työntekijät tekemään sama työ 24/7, niin huomaat, että se käy kyllä työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä ap tarvittaessa löydät uuden elättäjän, vaikkei nykyisen kanssa arpaonni potkisikaan. Asenne sulla on kohdallaan.
Kyllä kyllä, saa itsestään vielä kunnon loisen kuorittua kunhan jaksaa vielä yrittää hieman enemmän. Enemmän Effortia kehiin, kyllä ne loisen tilit alkavat vielä juoksemaan kunhan tarpeeksi tyhmän ja pilunkipeän uuvatin löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Sinä kohtuutun ja ahne, koska se varallisuus ei kuulu sinulle vaan puolisolle ja hänen lapsilleen. Eikö riitä, että lapsesi perivät isän? Miksi naiset haluavat aina tuhlata puolisonsa varallisuutta. Mene töihin ansaitsemaan!
Mutta jos nainen pysyy töissä ansaitsemassa, ei synny niitä lapsiakaan. Meillä mies halusi useita lapsia sekä useita ulkomaankomennuksia. Laskin, että minun palkallani olen ihan suoraan menettänyt yli 200 000 euroa nettoa sen takia, lisäksi tietysti vaikutus palkkakehitykseen ja eläkkeeseen. Joten minun taloudellinen panostus tähän hommaan on ollut aika suuri, sen lisäksi, että olen palkallani töissä ollessani yhteiseen kassaan rahaa tuonut. Onneksi mieheni on älykäs mies, eikä meillä ole rahan suhteen ongelmia.
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Nämähän ne loisien suurimmat syyt on vinkua sitä naimisiin menoa, ja miehellehän se todellakaan ei meinaa mitään muuta kuin MENOJA. Joten ei helvetissä kannata suostua, ikänä, koskaan. Kaikista pahin on se kun suostuu, niin loinen alkaa välittömästi pesiä ja suunnitella, pahimmat jopa toteuttaa, itsensä monistamista kun on hölmö saatu nalkkiin ja leipäpuu varmistettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanoisin hyvästit. Avioehto on tärkeä tehdä. Onnenonkijat jää rannalle. Fiksu mies.
Miten sinä miehenä kompensoisit naiselle lasten hoitamisesta koituvat tulonmenetykset jos täysi avioehto on sinulle ehdoton vaatimus?
Miehenkö pitää vielä rahallisesti kompensoida naiselle se, että naisen ei tarvitse tehdä töitä :D
Kotona lapsen hoitaminen ei ilmeisesti ole työtä? t. eri
No ei kyllä työsopimuslain, työntekijän eläkelain jne. mukaan.
Ei ole, mutta palkkaapa siis työntekijät tekemään sama työ 24/7, niin huomaat, että se käy kyllä työstä.
Voihan seksiäkin harrastaa työkseen. En minä silti väittäisi, että seksi oman rakkaan kanssa kävisi työstä. Sama juttu omista lapsista huolehtimisen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä ap tarvittaessa löydät uuden elättäjän, vaikkei nykyisen kanssa arpaonni potkisikaan. Asenne sulla on kohdallaan.
Miten tämä liityyy otsikon aiheeseen? Eikö enää osata lukea edes otsikkoa, saati kommenttia.
Tässä tapauksessa ap. ei etsi elättäjää, vaan epäröi, kun mies haluaisi kolme lasta, joka tietää ap. monen vuoden taloudellista menestystä, joka jatkuu ainakin 10v eteenpäin. Ja tuossa tilanteessa, naiselle pahin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Nämähän ne loisien suurimmat syyt on vinkua sitä naimisiin menoa, ja miehellehän se todellakaan ei meinaa mitään muuta kuin MENOJA. Joten ei helvetissä kannata suostua, ikänä, koskaan. Kaikista pahin on se kun suostuu, niin loinen alkaa välittömästi pesiä ja suunnitella, pahimmat jopa toteuttaa, itsensä monistamista kun on hölmö saatu nalkkiin ja leipäpuu varmistettua.
Mieskö ei ikinä voi jäädä leskeksi? Kyllä voi. Ja silloin mieskin ilman avioliittoa joutuu kodistaan pihalle, jos se on puoliksi puolison omistama.
Kyllä sillä moni perhe elää, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Esim. pariskunnan ikä, asuinpaikka, asumismuoto, perhekoko jne.
Jos avoparista toinen tienaa 2500 bruttona ja toinen 6000 bruttona, verottaja vie oman siivunsa. Mitä suuremmat tulot, sitä korkeampi veroprosentti. Ei ole ollenkaan selvää 2010-luvulla, että avopari jakaisi tulonsa puoliksi. Että jos verojen jälkeen jää käteen alle 8000, niin molemmat ottavat siitä itselleen puolet.
Meillä on niin, että 6000 euron palkastaan mies maksaa verot, lyhentää omat lainansa (sijoitusasunto, purjevene), säästää omiin rahastoihinsa ja ostaa/myy silloin tällöin osakkeita. Hänellä on työsuhdeauto ja -puhelin. Työnantaja maksaa myös nettiyhteyden kotiin. Käyttäessään julkista liikennettä hän maksaa sen itse. Auton polttoaineet vapaa-ajalla maksaa pääosin itse. Samoin harrastuksensa, vaatteensa ja vapaa-ajan menonsa. Hän maksaa puolet asumiskuluista ja tallettaa kuukausittain yhteiselle pankkitilillemme yhdessä sovitun summan. Siitä maksetaan ruoka, vakuutukset, sähkölaskut, yhteiset leffaillat, kodin hankinnat jne. Jos teemme yhdessä jonkun pidemmän automatkan, myös polttoaineet maksetaan yhteiseltä tililtämme. Lomamatkat maksetaan puoliksi. Niihin säästetään erikseen. Ainakin minä säästän.
2500 euron palkastani minä maksan verot, säästän omaan rahastooni pienen summan, maksan julkisen liikenteen käyttöni (kuukausikortti, koska minulla ei ole autoa eikä ajokorttia), puhelimeni, omat harrastukseni, vaatteeni, käyttämäni kosmetiikan, vapaa-ajan menoni... Lisäksi maksan puolet asumiskuluista ja talletan yhteiselle pankkitilillemme saman summan kuin mieskin yhteisiä kuluja varten.
Minä olen saanut perintöä isäni kuoltua. Vanhempani olivat eronneet jo kauan sitten. Perintö jaettiin kolmen lapsen kesken. Mukana on isäni vanhempien perintö, joka on testamentilla rajattu vain lapsille ja lapsenlapsille (ei siis puolisoille). Perintö antaa jonkinlaista turvaa, mutta sitä ei voi käyttää päivittäisiin menoihin. Perintö saadaan vain kerran, siitä maksetaan verot ja sen voi käyttää / sijoittaa vain kerran. Se ei lisäänny tai ole jatkuvaa tuloa kuten palkka. Ja miehenikin saa vielä jonain päivänä perintönsä. Todennäköisesti suunnilleen saman verran kuin minä tai jonkin verran enemmän.
On sanomattakin selvää, että elämäntapamme koettelee minun talouttani enemmän kuin mieheni. Hänellä on huomattavan paljon enemmän rahaa säästettäväksi, sijoitettavaksi ja vapaaseen käyttöön kaikkien pakollisten ja yhteisten kulujen jälkeen. Lisäksi taloudessamme näyttäytyy karu fakta: yksityisfirman esimiesasemassa Mieheni saa etuja, joista minä voin omalla alallani vain haaveilla. On selvää, että mieheni pystyisi tulotasollaan maksamaan puhelimensa, nettinsä ja autonsa itse. Edut kasaantuvat usein hyväosaisille. En toki pidä itseäni huono-osaisena. Minulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka. Hyväosaisuudessakin on kuitenkin eri tasoja. On huomattavan paljon huolettomampaa tienata 6000 e/kk kuin 2500 e/kk. Silläkin on väliä, tienaako 2500 vai 3000 e/kk.
Avoliitossa olemme pitäneet selvänä, että molemmilla on oikeus omaan talouteensa. Silloin, kun opiskelin vielä ja asuimme jo yhdessä, mies maksoi 2/3 vuokrasta. Muuten kaikki meni silloinkin tasan. Näin rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä. Molemmilla on omansa. Tilanne voi muuttua ja sen kaiketi pitää muuttua, jos menemme naimisiin ja saamme lapsia.