Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
27.10.2018 |
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Voisitteko jakaa kotonaolon miehesi kanssa puoliksi? Tällöin kumpikaan ei joutuisi olemaan kauaa pois työelämästä, mutta lapsia ei tarvitsisi laittaa vauvoina hoitoon. Perhevapaat pitäisi puolittaa ihan lainsäädännön kautta, niin ei tällaisiakaan keskusteluja tarvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahneet muijat kirjoitti:
Olet liero verenimijä. Hanki hyvä koulutus ja työ, ettei tartte kupata toisen rahapussissa.
Niinhän naiset nykyään hankkivatkin. Isän varaan kun ei tässä maassa voi mitään laskea, sillä milloin vaan voi mies päättää, ettei se perhe-elämä häntä varten ollutkaan. Ja avioehdoilla sun muilla järjestelyillä on kyllä varmistettu, ettei oma elintaso erosta kärsi, päinvastoin. Lapsille ja heidän pärjäämiselleen piupaut.
Ja kun nainen hankkii sen ammatin ja työn ja säästää pahan päivän varalle ja sijoittaa ja ostaa asunnon ja mitä kaikkea sitä nyt vaaditaankaan, ennen kuin voi ruveta hyvällä omallatunnolla lisääntymään, niin sitten jumalaton syyllistäminen ja haukkuminen, kun ei ehditä tehdä tälle yhteiskunnalle lapsia. Ihanaa olla nainen nykypäivän Suomessa.
Kun turvasi on Jumalassa, ei tarvitse kiristää miestä suuntaan tai toiseen.
Kyseessä on avioehto, jonka olet hyväksynyt, kun menitte naimisiin. Hanki lapset. He ovat oikeutettuja saamaan isältään perinnön. Lastenhoitovapaa on naisen kannalta ongelmallinen. Siksi nykyään suositellaan, että mies pitää osan vapaista. On tietysti mahdollista, että pidät vain äitiysloman. Ovatko omat tulosi niin pienet, ettet tulisi eron sattuessa toimeen, vai harmittaako nyt jo valmiiksi, että miehelle jäisi enemmän varallisuutta kuin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Joo tuo lesken asumisoikeus on varsinkin kauhea asia. Haudassa maatessa harmittaa niin, että leskellä on katto pään päällä!
Eläessä harmittaisi tieto siitä, että en voisi tehokkaasti testamentata asuntoa tarvitsevalle lapselleni omistajan hallintaoikeutta omaan asuntooni. Leski, jolla on omaa varallisuutta, kykenee kyllä asumisensa järjestämään itsekin.
Miksi olet kumppanisi kanssa? Eikö kannata erota, jos tuollaiset asiat vievät yöunet? Et joudu varmaankaan maksamaan edes mitään tasinkoa, jos kerran kumppani on varakas. Mene tiedät pääset saamapuolelle - ajattele miten ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo
Se olin minä kuka puhui henkisestä pääomasta ja olen 35-vuotias lapseton nainen. Siis onko se lasten saaminen ja niiden hoitaminen muka niin vastenmielistä, että sitä ei pidä ollenkaan plussana elämässään? Miksi sitten on pitänyt mennä niitä lapsia tekemään?
Kuka näin on sanonut? Sillä henkisellä pääomalla ei vain makseta laskuja ja vuokraa. Nykymaailmassa tarvitsee olla myös realistinen. Se ei tarkoita, että olisit itsekäs materialisti. t. ohis
Olet oikeassa, onhan se noinkin. Mutta onko kyse ihan todellisuudessa siitä että joutuu leipäjonoon vai siitä, että elintaso notkahtaa? Kyllähän sitä tulee väkisinkin mieleen, että pitää järjestää ne omat elinolot sellaisiksi että se ei ole liian kallista. Ei minusta olisi ihmeellistä jos lapsen saannin takia joutuisi muuttamaan halvempaan asuntoon tai luopumaan toisesta autosta, mutta vissiin jengi ei vaan näe tätä vaihtoehtona.
Elintaso notkahtaa erossa aina. Mutta lapsiperheessä sen tulee notkahtaa molemmilta vanhemmilta tasapuolisesti, ja lapsilta mahdollisimman vähän.
Kyllä se mies on hyötynyt liitostaan hänkin. Saanut ilman omaa vaivanäköä lapset, joita toinen on hoitanut, saanut apua kotitöihinsä, ja naisen töissä ollessa jakanut kustannuksia köyhemmän puolisonsa kanssa. Säästänyt siis.
Köyhempi vaimo on ollut pois töistä ja tehnyt kotitöitä, ja rahoittamut pienistä tuloistaan liian kallista elämää, jolloin ei ole jäänyt säästöjä.
Tottakai se notkahtaa molemmilta. Kyllä mä ajattelin että se koko perhe muuttaa siihen halvempaan asuntoon ja luopuu toisesta autosta. Ja jos lapset syntyy tähän halvempaan asuntoon ja yhden auton elämään, niin heidän elintasonsahan ei notkahda yhtään. Se on heille vain normaalia.
Siinä mulla realisti. Kyllä se niin päin menee, että kaksin ollessa nuori pariskunta asuu aika usein kaksiossa. Sitten kun perhe kasvaa, on vähän pakko muuttaa isompaan. Ja siellä kaksiossa asuessa oltiin usein lähellä keskustaa eikä tarvittu ehkä autoa ollenkaan, mutta se perheasunto sijaitsee sen verran kauempana, että tarvitaan auto tai jopa kaksi, jotta arki pyörisi.
Kuvittelevatko ihmiset nykyään, että lapsia tehdään viisikymppisinä, kun ehdotetaan pienempään asuntoon muuttamista ja tuolla aiemmin penättiin, eivätkö naiset kerrytä omaisuutta ennen lasten tekemistä?
Okei, fair enough. Mutta omalla kohdalla ajattelen kyllä että jos mulla ei ole varaa muuttaa kolmioon tai hommata sitä toista autoa, ja jos nämä ovat edellytykset lasten hankinnalle, niin eihän mulla vaan ole siihen lapseenkaan sitten varaa. Enkä nyt tiedä mitä mieltä olen siitä että nojataan jonkun toisen tuloihin ja lupauksiin tässä asiassa. Eikä mun mielestä ole mikään ihmisoikeus sekään että pitää saada asua kolmiossa. Voi niitä lapsia (yhtä tai kahta) kaksiossakin kasvattaa, paitsi Suomessa.
Nojataan ”jonkun toisen” tuloihin ja lupauksiin??? Puhut nyt lapsen omasta isästä. Kyllä hänen varaansa pitää voidakin laskea, yhteistä perhettähän siinä perustetaan.
Ovathan nämä trolleja, ovathan?
En ole trolli, mutta varhaislapsuudessa meni juttuja vikaan enkä pysty luottamaan ihmisiin. Siksi yritinkin puhua yleistämättä ja aina lisäten "omalla kohdallani". Muut tehköön toki niin jos uskaltavat ja pystyvät, minä en ainakaan tässä vaiheessa elämää pysty. On vielä työ sen kanssa kesken. Kunhan kyselin mielenkiinnosta ja koetin osallistua keskusteluun osaltani. Jos minut koetaan häiriöksi täällä, niin voin poistua.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on aina varautumista tulevaan mahdolliseen eroon. Jos teette lapsia, sillo ei mtn ehtoja voi olla,ainakaan näin 100-0.
Tällä perusteella voi sanoa myös, että Suomen armeijan ylläpitäminen on varautumista tulevaan mahdolliseen sotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Juuri näin. Avioliitosta on nykypäivän menestyvälle miehelle lähinnä vain haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo
Se olin minä kuka puhui henkisestä pääomasta ja olen 35-vuotias lapseton nainen. Siis onko se lasten saaminen ja niiden hoitaminen muka niin vastenmielistä, että sitä ei pidä ollenkaan plussana elämässään? Miksi sitten on pitänyt mennä niitä lapsia tekemään?
Kuka näin on sanonut? Sillä henkisellä pääomalla ei vain makseta laskuja ja vuokraa. Nykymaailmassa tarvitsee olla myös realistinen. Se ei tarkoita, että olisit itsekäs materialisti. t. ohis
Olet oikeassa, onhan se noinkin. Mutta onko kyse ihan todellisuudessa siitä että joutuu leipäjonoon vai siitä, että elintaso notkahtaa? Kyllähän sitä tulee väkisinkin mieleen, että pitää järjestää ne omat elinolot sellaisiksi että se ei ole liian kallista. Ei minusta olisi ihmeellistä jos lapsen saannin takia joutuisi muuttamaan halvempaan asuntoon tai luopumaan toisesta autosta, mutta vissiin jengi ei vaan näe tätä vaihtoehtona.
Elintaso notkahtaa erossa aina. Mutta lapsiperheessä sen tulee notkahtaa molemmilta vanhemmilta tasapuolisesti, ja lapsilta mahdollisimman vähän.
Kyllä se mies on hyötynyt liitostaan hänkin. Saanut ilman omaa vaivanäköä lapset, joita toinen on hoitanut, saanut apua kotitöihinsä, ja naisen töissä ollessa jakanut kustannuksia köyhemmän puolisonsa kanssa. Säästänyt siis.
Köyhempi vaimo on ollut pois töistä ja tehnyt kotitöitä, ja rahoittamut pienistä tuloistaan liian kallista elämää, jolloin ei ole jäänyt säästöjä.
Tottakai se notkahtaa molemmilta. Kyllä mä ajattelin että se koko perhe muuttaa siihen halvempaan asuntoon ja luopuu toisesta autosta. Ja jos lapset syntyy tähän halvempaan asuntoon ja yhden auton elämään, niin heidän elintasonsahan ei notkahda yhtään. Se on heille vain normaalia.
Siinä mulla realisti. Kyllä se niin päin menee, että kaksin ollessa nuori pariskunta asuu aika usein kaksiossa. Sitten kun perhe kasvaa, on vähän pakko muuttaa isompaan. Ja siellä kaksiossa asuessa oltiin usein lähellä keskustaa eikä tarvittu ehkä autoa ollenkaan, mutta se perheasunto sijaitsee sen verran kauempana, että tarvitaan auto tai jopa kaksi, jotta arki pyörisi.
Kuvittelevatko ihmiset nykyään, että lapsia tehdään viisikymppisinä, kun ehdotetaan pienempään asuntoon muuttamista ja tuolla aiemmin penättiin, eivätkö naiset kerrytä omaisuutta ennen lasten tekemistä?
Okei, fair enough. Mutta omalla kohdalla ajattelen kyllä että jos mulla ei ole varaa muuttaa kolmioon tai hommata sitä toista autoa, ja jos nämä ovat edellytykset lasten hankinnalle, niin eihän mulla vaan ole siihen lapseenkaan sitten varaa. Enkä nyt tiedä mitä mieltä olen siitä että nojataan jonkun toisen tuloihin ja lupauksiin tässä asiassa. Eikä mun mielestä ole mikään ihmisoikeus sekään että pitää saada asua kolmiossa. Voi niitä lapsia (yhtä tai kahta) kaksiossakin kasvattaa, paitsi Suomessa.
Nojataan ”jonkun toisen” tuloihin ja lupauksiin??? Puhut nyt lapsen omasta isästä. Kyllä hänen varaansa pitää voidakin laskea, yhteistä perhettähän siinä perustetaan.
Ovathan nämä trolleja, ovathan?
En ole trolli, mutta varhaislapsuudessa meni juttuja vikaan enkä pysty luottamaan ihmisiin. Siksi yritinkin puhua yleistämättä ja aina lisäten "omalla kohdallani". Muut tehköön toki niin jos uskaltavat ja pystyvät, minä en ainakaan tässä vaiheessa elämää pysty. On vielä työ sen kanssa kesken. Kunhan kyselin mielenkiinnosta ja koetin osallistua keskusteluun osaltani. Jos minut koetaan häiriöksi täällä, niin voin poistua.
Hui kamala, kuulostaa raskaalta :(
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti löydät ihanan puolison ja saat aikuisena kokea onnellisen perhe-elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Juuri näin. Avioliitosta on nykypäivän menestyvälle miehelle lähinnä vain haittaa.
Jeps, "menestyvät miehet", kun eivät halua vastuuta mistään. Parempi ottaa mies, jolla on muitakin arvoja elämässä kun uraputki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies, mene naisiin, mutta älä mene naimisiin :) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pois työelämästä ja tulee avioero muutaman vuoden päästä, tehdään tuolloin avioehdon kohtuullistaminen. Tuolloin miehesi joutuu maksamaan sinulle avioehdosta huolimatta n. 30000 euroa, summa voi vaihdella tulojen mukaan, mutta suuruusluokka on jotain tuollaista.
Näin kertoi minulle asianajaja, kun kysyin avioeron hintaa täysin poissulkevan avioehdon tapauksessa.
Miehet. Älkää suostuko naimisiin. Kihloissa tai avoliitossa voi vapaasti sopia siitä, siirtyykö naiselle rahaa ja paljonko. Avioliittoon liittyy avio-oikeus, lesken asumisoikeus, isyysolettama ja monta muuta sudenkuoppaa.
Naiset, älkää tehkö lapsia avoliittoon, koska osa miehistä on tällaisia.
Niin, miesystäväni rupesi itkemään (siis ei ilosta vaan surusta ja pelosta ja ties mistä, ei ollut ainakaan iloinen) kun kerroin lapsitoivestani, enkä ole edes asian kanssa ehdoton, olisin valmis aborttiin, jos havaittaisiin sellaista vammaa lapsella, jolloin se tulee kyseeseen. Vaikka minulla on sen verran ikää, etten välttämättä voi enää haaveilla, että saisin oman lapsen, en tiedä voinko olla tällaisen tyypin kanssa yhdessä. Edes tukivanhemmuus ei voi tulla hänen kanssa kyseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma miesystäväni (ei lapsia) haluaa, että testamentoin omaisuuteni hänelle (olen varakkaampi). Olen sanonut, että voin testamentoida oma osuuteni kodista hänelle, koska se on raskasta, jos joutuu muuttamaan, jos kumppani kuolee. Muu menee hyväntekeväisyyteen, kuten olen jo ennen suhteemme alkua päättänyt. Tämä ei hänelle käy, hän jättää minut. Tosi kivaa, tulee kieltämättä aika outo olo... :(
Aviopuoliso perii puolisonsa mikäli lapsia ei ole.
Ei välttämättä. Avioehdolla ja/tai testamentilla voi määrätä toisin. Rintaperillisille eli lapsille ja lapsenlapsille kuuluu lakiosa (50% perinnöstä). Sitä ei voi testamentilla muuksi muuttaa. Toisen 50% voi kuitenkin testamentilla määrätä ihan minne tahtoo lapsista ja puolisosta välittämättä. Puolisolle ei tarvitse jättää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja naisia tällä palstalla. Ettekö ole hankkineet ennen parisuhdetta ja lapsia tai parisuhteessa ennen lapsia minkäälaista omaa omaisuutta? Omaa asuntoa tai puolison kanssa yhteistä asuntoa, osakesalkkua, rahastoja, sinkkuvuosien yksiötä tms. Ei edes asuntosäästötiliä? Ettekä ole perineet mitään? Vuosi on 2018 naiset!!! Kun kerran ollaan olevinaan itsenäisiä ja tasa-arvoisia niin ollaan sitten sitä eikä avioliitolla ja lapsilla rikastumaan pyrkiviä.
Ymmärtääkö tämän kirjoittaja ollenkaan, missä elämänvaiheessa ne lapset tehdään?
Minulla ja monella muulla parisuhde alkoi opiskeluaikana. Eli ennen parisuhdetta ei ollut kyllä hankittuna mitään omaa omaisuutta, harvalla tuossa vaiheessa on.
Valmistumisen myötä tuli sitten kaikkea tuota parin vuoden ajan, ja sitten hiukan alle kolmekymppisenä esikoinen. Toinen lapsi syntyi hiukan kolmenkympin jälkeen. Ihan tavallista sekin. Mutta ei nuorella perheellä siinä vaiheessa mitään suuria omaisuuksia ole, lähinnä iso laina asunnosta. Perintöjäkään ei tule vielä aikoihin.
Tähän ei minusta vuosiluku vaikuta mitään. Edelleen ihmisen elämänkaari on sellainen, että parhaat työelämässä etenemisen vuodet osuvat parhsiden lapsensaamisvuosien päälle.
Eli varallisuuden kerryttämiseen on kuitenkin ollut kymmenisen vuotta, joista kaiketi ainakin osa on vietetty ansiotyössä? Jos edes muutama kymppi viikossa olisi sijoitettu esimerkiksi osakerahastoon, olisi tuossa ajassa kertynyt usean kymmenen tuhannen varallisuus pahan päivän varalle tai esimerkiksi omistusasunnon käsirahaksi. Varallisuuden kerryttämisellä tarkoitetaankin yleensä nimenomaan tuollaista pitkäjänteistä säästämistä - ei sitä, että odotetaan varakkaan puolison kuolemaa tms. lottovoittoa.
Mistä sinä nyt kymmenisen vuotta repäisit? Minä valmistuin 26-vuotiaana ja mieheni 27-vuotiaana, jotka olivat aivan keskimääräisiä valmistumisaikoja ja -ikiä. Esikoinen syntyi kun olin 29v. Ei siinä kolmessa vudessa kuule vastavalmistuneen palkalla ihmeellisiä tehdä, juuri saatiin ensiasuntoon pesämuna kokoon ja sekin oli hieno saavutus.
Ne vuodet, jolloin sitä omaisuutta oikeasti pystyisi keräämään, alkavat vasta kun on jonkun aikaa oltu töissä. Meillä niistä ensimmäiset kymmenen vuotta menivät ensin perhevapaiden merkeissä ja sitten suuremman asunnon hankkimisessa. Nyt esikoinen on lukiossa, ja ollaan saatu yhdessä kerättyä omaisuuttakin jo useamman vuoden ajan. Tässä kohtaa palkatkin ovat jotain ihan muuta kuin vastavalmistuneena, niin sijoittaminen on helpompaa. Perintöjä ei ole vielä näkynyt.
Tämä vaurastuminen on nyt mahdollista, koska avioliitto on kestänyt ja meillä on yhteistalous, jossa kannattaa puhalta yhteen hiileen. Jos olisimme eronneet lastn ollessa pieniä, joutuisi kumpikin tahollaan maksamaan perheasunnosta ja muista välttämättömyyksistä, eikä säästöjä ja sijoituksia kertyisi ollenkaan tällä tavalla.
Kyllä opiskeluaikanakin voi laittaa säästöön edes jotain. Opintorahasta, opintolainasta, kesätöiden palkoista. Itsekin olen opiskelija, teen samalla töitä ja sijoitan noin 300 euroa kuukaudessa.
Ei välttämättä voi. Riippuu täysin opinnoista, omasta taloudellisesta tilanteesta, työmahdollisuuksista ja maailmanajastakin. Lama-aikaan opiskelijoille on huonosti työtä trjolla, esimerkiksi. Moni opiskelija joutuu ottamaan jopa opintolainaa, eli valmistuessaan hänellä on sijoitusten tilalla ehkä paljonkin velkaa.
On ihan räävitöntä ruveta syyllistämään naisia siitä, että eivät ole saaneet jo opiskeluaikana sijoitusomaisuutta kasaan, kun puhe on siitä, että vanhemmuuden kustannukset pitää jakaa lapsen vanhempien kesken. Jos toinen on kotona vauvan kanssa ja toinen tienaa töissä saaden kokoon niitä säästöjä ja sijoituksia, tulee nämä säästöt kyllä eron tullen jakaa, sillä ne on saatu aikaan yhtä lailla kotona olleen vanhemman työpanoksen johdosta. Samoin jos toinen maksaa arjen menoja ja toiselle kertyy vastaavasti säästöjä, nämä säästöt on saatu kokoon siksikin, ettei tämä sijoittaja ole joutunut esimerkiksi käyttämään rahoja ruokaan. Siksi niiden tulee olla yhteisiä.
Sen opintolainan voi sijoittaa osittain tai kokonaan.
Mutta joo, omista tuloista säästäminen on kaikin puolin räävitön ehdotus. Varallisuuden kerryttämiseenhän on muitakin tapoja. Moderni mammukka käy tiukat neuvottelut vastapuolensa eli puolisonsa kanssa ja asettuu sitten sohvalle odottamaan, josko äijä jo pian heittäisi veivinsä...
Vain pässi sijoittaa lainarahaa. Lainaa, joka pitää korkoineen maksaa takaisin.
Minä tein opiskellessa töitä koko opiskeluajan ja tienasin bruttona n. 1200 euroa kuussa palkka ja opintotuki (opintoraha + asumislisä) yhteen laskien. Opintotuki meni suoraan vuokraan ja muihin asumiskuluihin. Palkka meni ruokaan, bussikorttiin, puhelinlaskuun, vaatteisiin, meikkeihin, harrastusmenoihin ja satunnaisiin huvituksiin. Säästöönkin siitä jäi kuukausittain pieni summa, jonka laitoin rahastoon.
Pankki ehdotti opintolainan ottamista. "Saisit siitä hyvän pesämunan". Töiden tekeminen oli opiskeluaikana äärettömän rankkaa. Se teki myös opiskelusta rankkaa, ja valmistuessani olin jo aivan piipussa. Silti olen onnellinen siitä, että valmistuin velattomana. Rahastosäästöt eivät päätä huimanneet siinä vaiheessa. Eivät huimaa nytkään, mutta eipä sitä voi matalapalkkaisella korkeakoulututkintoa vaativalla alalla muuta olettaakaan. Tarinan tragedia on siinä, että valmistuin alalle, jossa tuloni nousivat vain n. 1000 euroa opiskeluajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma miesystäväni (ei lapsia) haluaa, että testamentoin omaisuuteni hänelle (olen varakkaampi). Olen sanonut, että voin testamentoida oma osuuteni kodista hänelle, koska se on raskasta, jos joutuu muuttamaan, jos kumppani kuolee. Muu menee hyväntekeväisyyteen, kuten olen jo ennen suhteemme alkua päättänyt. Tämä ei hänelle käy, hän jättää minut. Tosi kivaa, tulee kieltämättä aika outo olo... :(
Aviopuoliso perii puolisonsa mikäli lapsia ei ole.
Ei välttämättä. Avioehdolla ja/tai testamentilla voi määrätä toisin. Rintaperillisille eli lapsille ja lapsenlapsille kuuluu lakiosa (50% perinnöstä). Sitä ei voi testamentilla muuksi muuttaa. Toisen 50% voi kuitenkin testamentilla määrätä ihan minne tahtoo lapsista ja puolisosta välittämättä. Puolisolle ei tarvitse jättää mitään.
Tässähän ei ollu a) lapsia b) testamenttia ja haluttiin testamentti asialle, joka hoituu lain mukaan itsestäänkin. Ymmärrätkös sinä luettua lainkaan?
Ei kannatakaan avioehtoa sörkkiä turhaan. Jos olisin miehesi en ainakaan suostuisi. Mieluummin tehkää keskinäinen testamentti. Kannattaa hoitaa oma talous kuntoon ennen lasten tekoa.
Opintolaina kannattaa sijoittaa jos sen osaa. Lainasta anteeksiannetaan nykyään merkittävä osa jos valmistuu tavoiteajassa. Lisäksi yhtä halpaa lainaa et tule todennäköisesti enää elämässä saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma miesystäväni (ei lapsia) haluaa, että testamentoin omaisuuteni hänelle (olen varakkaampi). Olen sanonut, että voin testamentoida oma osuuteni kodista hänelle, koska se on raskasta, jos joutuu muuttamaan, jos kumppani kuolee. Muu menee hyväntekeväisyyteen, kuten olen jo ennen suhteemme alkua päättänyt. Tämä ei hänelle käy, hän jättää minut. Tosi kivaa, tulee kieltämättä aika outo olo... :(
Onneksi et ole aviossa hänen kanssaan, koska silloin puolison asumisoikeus yhteiseen asuntoon takaa yhteisen kodin aina toisenkin puolison kuolemaan saakka. Nythän miehen luonne paljastui, joten hyvä kun pääset moisesta lompakkoloisesta eroon. Voit laittaa testamentata kaiken hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko jakaa kotonaolon miehesi kanssa puoliksi? Tällöin kumpikaan ei joutuisi olemaan kauaa pois työelämästä, mutta lapsia ei tarvitsisi laittaa vauvoina hoitoon. Perhevapaat pitäisi puolittaa ihan lainsäädännön kautta, niin ei tällaisiakaan keskusteluja tarvittaisi.
Miten se kotonaoloaika puolitetaan niin, että perhe säilyy hengissä ja leivässä, kun vaimo tienaa 2500 ja mies 6000 euroa kuukaudessa? Tällaisia perheitä on olemassa. Jos puolisoilla on keskenään niin eri tulotaso. Tällä ei ole välttämättä edes tekemistä koulutuksen tai yhteiskuntaluokan kanssa (jos ajatellaan, että puoliso on usein samasta yhteiskuntaluokasta ja puolisoilla on keskenään yhteneväiset elämänarvot). Mulla on mieheni kanssa tämä tilanne, että mies tienaa huomattavasti enemmän. Silti minä olen koulutukseltani maisteri ja mieheni ylioppilas. Riippuu siis huomattavasti siitä, millä alalla työskentelee.
Totta, living apart together -kihlasuhde tässä mielessä ihan yliveto.