Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
27.10.2018 |
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Olet monta vuotta pois työelämästä ja mies tienaa rahaa ja eläkettä itselleen, mitä sä saat? Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. Samalla kun säästää itsellensä siis. Varsinkin jos yhdessä sovitte että olet mahdollisimman kauan kotona tms.
Monta vuotta poissa töistä = 6kk ja muksu hoitoon, sekä äiti töihin. Mies pitäköön isyyslomaansa vielä tuohon päälle. Missä ongelma?
Mihin hoitoon saa alle puolivuotiaan lapsen? Kunnallisessa hoidossa on alaikäraja. (Lisäksi tuossakin ehtii äidin tulot pudota.)
Ja kuka hullu haluaa laittaa pienen vauvan hoitoon, vaikka saisikin?
Sitten se on ymmärrettävää, jos iskee syöpä tai akuutti psykoosi, mut ei oikeastaan muuten. Vaikka siitä joku yksittäinen vauva on voinut tuurilla selvitäkin henkisesti terveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt on hyvin tullut esille se, että naimisiin meno ja perheen perustaminen on etenkin naisille usein iso riski ja lähes varma tulojen menetys. Silti jos tätä haluaisi tasata haukutaan ahneeksi, käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Olet monta vuotta pois työelämästä ja mies tienaa rahaa ja eläkettä itselleen, mitä sä saat? Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. Samalla kun säästää itsellensä siis. Varsinkin jos yhdessä sovitte että olet mahdollisimman kauan kotona tms.
Monta vuotta poissa töistä = 6kk ja muksu hoitoon, sekä äiti töihin. Mies pitäköön isyyslomaansa vielä tuohon päälle. Missä ongelma?
Mihin hoitoon saa alle puolivuotiaan lapsen? Kunnallisessa hoidossa on alaikäraja. (Lisäksi tuossakin ehtii äidin tulot pudota.)
Ai tämä onkin vain järjestelykysymys? Eiköhän lapsen etu kuitenkin ole tärkeintä. Puolivuotiaana lapsen paikka ei todellakaan ole päiväkodissa vaan kotona äidin, isän tai molempien kanssa.
Olet kohtuuton. Päästä miehesi menemään, paremman naisen luokset. T.nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen mahdollistaa kotona yhteisiä lapsia hoitamalla MIEHEN tienaamisen ja MIEHEN uraputken ja rikastumisen. Joten myös naiselle KUULUU osa miehen omaisuudesta eron tullen koska hoitaa MIEHEN lapsia kotona. Tai sitten mies jää kotiin lasten kanssa kun vaimo lähtee tienaamaan. Miksi naisen pitäisi pelkästään ottaa taloudellista tappiota kotiäitiydestä ja uhrata oma urakehityksensä? Jotta mies saisi rusinat pullasta? Ahneita ja itsekkäitä miehiä tässäkin ketjussa...
Ei ne ole mitään MIEHEN lapsia. Jos ne on pelkästään miehen, naisen voisi palkata lastenhoitajaksi ja hänelle voisi maksaa palkkaa normaalisti. Ne lapset on myös sen NAISEN omia lapsia, joten ei hän ole oikeutettu siinäkään tilanteessa mihinkään jättikorvauksiin, jos tekee lapset esim yksin. Naisellakin on elatusvelvollisuus omista haluamista lapsistaan.
Mutta ei yksin, rakas pölvästi, ei yksin. Myös miehellä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia. Revi siitä.
Revi sinä vain ihan itseksesi ja keskenäsi, kyllähän se niin täällä suolessa menee että NAISET ovat niitä joilla ei tunnu olevan mitään muuta kuin oikeuksia mutta 0% velvollisuuksia. Suolen nykyisen yhteiskunta järjestyksen mukaan MIEHILLÄ ei ole muuta kuin velvollisuuksia ja velvollisuus tehdä hevosena töitä ja kustantaa veroillaan naisten porsiminen ja loisiminen toisten selkänahasta. Jotta saavat ulista ja kitistä tukien pienuutta ja kuinka heille ei makseta kaikkea sohvalle ja nokan eteen valmiiksi.
No eikö sitten olekin loistavaa, etteivät naiset enää halua tehdä lapsia. Kaikki hyvin siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet kohtuuton. Päästä miehesi menemään, paremman naisen luokset. T.nainen
Eihän tästä ole kysymys, eikä mitään ongelmaa edes olisi, jos ap. mies tyytyisi ja hyväksyisi lastensa äidiksi vähän koulutetun, rahattoman ja vähään tyytyväisen naisen, jonka voisi pitää helposti nyrkin ja hellan välissä.
Mutta ei, mies haluaa nimenomaan puolisoksi ja lastensa äidiksi korkeasti koulutetun ja tuöuralla menestyneen naisen ja vielä hänen kanssaan lapsia ja tässä tapauksessa vielä kolme ja pitää ap. epäreiluna, kun hän ei suostu yksin kantamaan perheen taloudellista vastuuta ja sitoutua vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia, ilman, että mies joutuisi luopumaan mistään. Kuulostaa, kuinka mies haluaisi syödä vain rusinat pullasta ja kiilottaa omaa egoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen mahdollistaa kotona yhteisiä lapsia hoitamalla MIEHEN tienaamisen ja MIEHEN uraputken ja rikastumisen. Joten myös naiselle KUULUU osa miehen omaisuudesta eron tullen koska hoitaa MIEHEN lapsia kotona. Tai sitten mies jää kotiin lasten kanssa kun vaimo lähtee tienaamaan. Miksi naisen pitäisi pelkästään ottaa taloudellista tappiota kotiäitiydestä ja uhrata oma urakehityksensä? Jotta mies saisi rusinat pullasta? Ahneita ja itsekkäitä miehiä tässäkin ketjussa...
Ei ne ole mitään MIEHEN lapsia. Jos ne on pelkästään miehen, naisen voisi palkata lastenhoitajaksi ja hänelle voisi maksaa palkkaa normaalisti. Ne lapset on myös sen NAISEN omia lapsia, joten ei hän ole oikeutettu siinäkään tilanteessa mihinkään jättikorvauksiin, jos tekee lapset esim yksin. Naisellakin on elatusvelvollisuus omista haluamista lapsistaan.
Mutta ei yksin, rakas pölvästi, ei yksin. Myös miehellä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia. Revi siitä.
Revi sinä vain ihan itseksesi ja keskenäsi, kyllähän se niin täällä suolessa menee että NAISET ovat niitä joilla ei tunnu olevan mitään muuta kuin oikeuksia mutta 0% velvollisuuksia. Suolen nykyisen yhteiskunta järjestyksen mukaan MIEHILLÄ ei ole muuta kuin velvollisuuksia ja velvollisuus tehdä hevosena töitä ja kustantaa veroillaan naisten porsiminen ja loisiminen toisten selkänahasta. Jotta saavat ulista ja kitistä tukien pienuutta ja kuinka heille ei makseta kaikkea sohvalle ja nokan eteen valmiiksi.
Tämä hoituisi sillä, jos mies tyytyisi vähempään ja valitsisi puolisokseen ja lastensa äidiksi vain peruskoulun käyneen naisen, jolla ei ole mitään menettävää työuralla ja tuollainen miehen vaatimus kolmesta lapsesta, ei olisi naiselle taloudellinen katastrofi ja este työuralla etenemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menee kuukausittain kaikki 8500 euroa nytkin, niin voihan se olla tiukka paikka tipahtaa sinne kolmen tonnin tienoille. Kolmella tonnilla elää kyllä aika moniakin perheitä tässä maassa, että ei se mahdotonta ole.
Kyllä sillä moni perhe elää, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Esim. pariskunnan ikä, asuinpaikka, asumismuoto, perhekoko jne.
Jos avoparista toinen tienaa 2500 bruttona ja toinen 6000 bruttona, verottaja vie oman siivunsa. Mitä suuremmat tulot, sitä korkeampi veroprosentti. Ei ole ollenkaan selvää 2010-luvulla, että avopari jakaisi tulonsa puoliksi. Että jos verojen jälkeen jää käteen alle 8000, niin molemmat ottavat siitä itselleen puolet.
Meillä on niin, että 6000 euron palkastaan mies maksaa verot, lyhentää omat lainansa (sijoitusasunto, purjevene), säästää omiin rahastoihinsa ja ostaa/myy silloin tällöin osakkeita. Hänellä on työsuhdeauto ja -puhelin. Työnantaja maksaa myös nettiyhteyden kotiin. Käyttäessään julkista liikennettä hän maksaa sen itse. Auton polttoaineet vapaa-ajalla maksaa pääosin itse. Samoin harrastuksensa, vaatteensa ja vapaa-ajan menonsa. Hän maksaa puolet asumiskuluista ja tallettaa kuukausittain yhteiselle pankkitilillemme yhdessä sovitun summan. Siitä maksetaan ruoka, vakuutukset, sähkölaskut, yhteiset leffaillat, kodin hankinnat jne. Jos teemme yhdessä jonkun pidemmän automatkan, myös polttoaineet maksetaan yhteiseltä tililtämme. Lomamatkat maksetaan puoliksi. Niihin säästetään erikseen. Ainakin minä säästän.
2500 euron palkastani minä maksan verot, säästän omaan rahastooni pienen summan, maksan julkisen liikenteen käyttöni (kuukausikortti, koska minulla ei ole autoa eikä ajokorttia), puhelimeni, omat harrastukseni, vaatteeni, käyttämäni kosmetiikan, vapaa-ajan menoni... Lisäksi maksan puolet asumiskuluista ja talletan yhteiselle pankkitilillemme saman summan kuin mieskin yhteisiä kuluja varten.
Minä olen saanut perintöä isäni kuoltua. Vanhempani olivat eronneet jo kauan sitten. Perintö jaettiin kolmen lapsen kesken. Mukana on isäni vanhempien perintö, joka on testamentilla rajattu vain lapsille ja lapsenlapsille (ei siis puolisoille). Perintö antaa jonkinlaista turvaa, mutta sitä ei voi käyttää päivittäisiin menoihin. Perintö saadaan vain kerran, siitä maksetaan verot ja sen voi käyttää / sijoittaa vain kerran. Se ei lisäänny tai ole jatkuvaa tuloa kuten palkka. Ja miehenikin saa vielä jonain päivänä perintönsä. Todennäköisesti suunnilleen saman verran kuin minä tai jonkin verran enemmän.
On sanomattakin selvää, että elämäntapamme koettelee minun talouttani enemmän kuin mieheni. Hänellä on huomattavan paljon enemmän rahaa säästettäväksi, sijoitettavaksi ja vapaaseen käyttöön kaikkien pakollisten ja yhteisten kulujen jälkeen. Lisäksi taloudessamme näyttäytyy karu fakta: yksityisfirman esimiesasemassa Mieheni saa etuja, joista minä voin omalla alallani vain haaveilla. On selvää, että mieheni pystyisi tulotasollaan maksamaan puhelimensa, nettinsä ja autonsa itse. Edut kasaantuvat usein hyväosaisille. En toki pidä itseäni huono-osaisena. Minulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka. Hyväosaisuudessakin on kuitenkin eri tasoja. On huomattavan paljon huolettomampaa tienata 6000 e/kk kuin 2500 e/kk. Silläkin on väliä, tienaako 2500 vai 3000 e/kk.Avoliitossa olemme pitäneet selvänä, että molemmilla on oikeus omaan talouteensa. Silloin, kun opiskelin vielä ja asuimme jo yhdessä, mies maksoi 2/3 vuokrasta. Muuten kaikki meni silloinkin tasan. Näin rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä. Molemmilla on omansa. Tilanne voi muuttua ja sen kaiketi pitää muuttua, jos menemme naimisiin ja saamme lapsia.
Siis eihän tuossa tasan mene ollenkaan vaan sinä pienempi palkkaisena maksat suhteutettuna tuloihin huomattavasti enemmän. Miten mies kehtaa sinulta kinuta lomamatkojen bensarahoja? Eipä ole noilla tuloilla isoista summista kyse, ja auto on vielä työnantajan kustantama.
Oliko miehellä noin hyvä palkka jo silloin kun opiskelit? Eli hänen tulot oli jopa 10-kertaiset sinuun verrattuna ja sinä maksoit 1/3 vuokrasta? Voi huhhuh miten härski ja itsekäs äijä!
Kyllä, oikeammin sanoisin, että me maksamme yhteiset kulut puoliksi, emme suinkaan tasan. Mutta kuten kirjoitin, emme ole suinkaan tasavertaisia tuloissamme. Toki minä maksan tuloihin suhteutettuna enemmän, säästän vähemmän (myös absoluuttisesti) ja minulla on omaisuutta vähemmän.
Aloimme seurustella sinä keväänä, kun minulla oli yliopiston pääsykokeet. Aloittaessani opiskelut olimme seurustelleet 4 kuukautta. Meillä oli pitkään omat kodit ja sitä kautta pitkälti omat taloudet tuloineen ja menoineen. Siihen aikaan mieheni tienasi silloisella työnantajallaan 6000 e/kk bruttona.
Opiskeluaikanani mies ehti olla kolmen eri työnantajan palveluksessa. Tulot tippuivat pienimmillään 5400 euroon / kk bruttona. Muutimme virallisesti yhteen kahden vuoden seurustelun jälkeen. Kun hän siirtyi nykyisen työnantajansa palvelukseen, palkka nousi ehkä pari sataa. Nykyisessä työpaikassaan hän on edennyt nopeasti aina vain vaativampiin ja vastuullisempiin tehtäviin, jolloin myös palkka on noussut.
Minä tein töitä koko opiskeluajan, jolloin tuloni olivat (palkka+opintoraha+asumislisä) n. 1000-1200 euroa / kk bruttona. Minulla oli vakituinen työpaikka ja siellä osa-aikainen tuntisopimus. Tulot siis vaihtelivat tuntien mukaan. Opiskelu ja työskentely samanaikaisesti oli valtavan rankkaa ja hidasti valmistumista, mutta en halunnut ottaa lainaa. Lisäksi en nähnyt lainaa vaihtoehtona työnteolle. Jos olisin lopettanut työt ja ryhtynyt velalliseksi, kuukausitulot olisivat tippuneet monta sataa euroa pienemmiksi. Muistelen täyden opintotuen (opintoraha+asumislisä+laina) olleen 700-800 e / kk siihen aikaan.
Sitä paitsi vakituisessa työpaikassa oli verrattomia etuja: varsin kattava, hyvin toimiva, maksuton työterveyshuolto, hyvät alennukset myös yksityisistä hammaslääkäreistä ja muista erikoislääkäreistä, hyviä alennuksia työnantajan tuotteista ja palveluista, varma "kesätyöpaikka" ilman erillistä hakurumbaa sekä ennen kaikkea palkallinen vuosiloma. Mutta työ itsessään ei ollut erityisen motivoivaa. Siinä työssä olisi ollut vaikeaa edetä kuukausipalkkaiseksi kokoaikaiseksi työntekijäksi. Olisiko siinä koskaan mahtanut edes edetä mihinkään tavoitteelliseen, motivoivaan työtehtävään. Ja kuukausipalkkakin olisi jäänyt pienemmäksi kuin nykyinen palkkani 2500 e/kk bruttona. Työ oli myös epäsäännöllistä päivä- / ilta- ja viikonlopputyötä. Yötyötäkin olisi saanut tehdä ja välillä teinkin. En tosin koskaan, jos olin aamulla menossa kouluun. Halusin siitä työstä kuitenkin valmistuttuani pois, koska tarjolla oli myös oman alan töitä, jotka olivat haastavampia ja motivoivampia ja vastasivat koulutustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen mahdollistaa kotona yhteisiä lapsia hoitamalla MIEHEN tienaamisen ja MIEHEN uraputken ja rikastumisen. Joten myös naiselle KUULUU osa miehen omaisuudesta eron tullen koska hoitaa MIEHEN lapsia kotona. Tai sitten mies jää kotiin lasten kanssa kun vaimo lähtee tienaamaan. Miksi naisen pitäisi pelkästään ottaa taloudellista tappiota kotiäitiydestä ja uhrata oma urakehityksensä? Jotta mies saisi rusinat pullasta? Ahneita ja itsekkäitä miehiä tässäkin ketjussa...
Ei ne ole mitään MIEHEN lapsia. Jos ne on pelkästään miehen, naisen voisi palkata lastenhoitajaksi ja hänelle voisi maksaa palkkaa normaalisti. Ne lapset on myös sen NAISEN omia lapsia, joten ei hän ole oikeutettu siinäkään tilanteessa mihinkään jättikorvauksiin, jos tekee lapset esim yksin. Naisellakin on elatusvelvollisuus omista haluamista lapsistaan.
Mutta ei yksin, rakas pölvästi, ei yksin. Myös miehellä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia. Revi siitä.
Kyllä. MiehelläKIN on velvollisuuksia, mutta niin on sillä naisellakin. Mikä tässä vaikeaa ymmärtää? Lapset on molempien, ei pelkästään miehen.
Juuri näin, yhteisiä. Eli tulon menetyksen pitää mennä puoliksi, eikö niin? Jos toinen on siis hoitovapaalla, ja nettotulot laskevat esim 2500 euroa kuussa, tämä menetys pannaan puoliksi, eikö niin, ja mies maksaa puolisolle 1250 euroa kuussa käteen lastenhoidosta ja maksaa ylimääräisen eläkevakuutuksen. Tämän jälkeen voidaan toki pitää kiinni avioehdoista, jos oikeasti lapsen kulut on ensin pantu puoliksi.
ei mammapalstalla, täällä yhtälö menee niin että mies maksaa naiselle sen 2500 + puolet siitä mitä lapseen kuluu ja tietenkin jotain korvausta menetetystä urasta.
Meillä mies halusi enemmän lapsia ja molemmilla on omat rahat ja perinnöt ovat rajattu pois aviopuolisolta, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus on molempien nimissä.
Meillä mies maksoi puolet ansionmenetyksen, myös lomarahat, eläkekertymän, mahdolliset palkankorotukset ja lasten hoitovastuu laitettiin puoliksi miehen työpäivän ajalta, josta maksettiin eri korvaus. Tietysti kotityöt laitettiin puoliksi ja lastenhoito miehen vapaa-ajalla. Minusta se oli reilu peli ja tämä oli miehen oma ehdotus.
Miksi hånen tarvitsi mitään maksaa jos kerran nyt ansaitut rahat ovat kaikki yhteisiä?
Olen itse varsin vauraasta sivusta, mutta isoäidilleni (4 poikaa) olen kiitollinen. Hän tajusi jo aikanaan monta naiselle tärkeää asiaa.
1. Näiden tulee AINA hankkia sellainen koulutus, millä itsensä elättää.
2. Älä koskaan luota siihen, että puoliso pysyy rinnalla (sota voi viedä, hänen esimerkissään)
3. Älä mene naimisiin vain koska kuuluu, jos kelvollista miestä ei löydy on parempi pysyä itsekseen.
4. Ota mies älä mitään vätystä tai naistennaurattajaa (tähän liittyi tärkeänä osana, että miehen tulee kyetä elättämään EDES itsensä ja huoltamaan lapsensa)
5. Jos mies lyö tai pettää kerrankin, jätä se heti
6. Pidä huoli omasta taloudestasi. Älä tuhlaa, vaikka tänään tuhlattavaa olisikin
7. Hanki lapsia vain jos olet valmis niitä rakastamaan, ja tekemään uhrauksia niiden takia!
8. Vaadi avioehto!
Jne.
Ja isoäitini oli siis syntynyt jo heti 1900-luvun alussa, joten hän oli aika edistyksellinen :) mutta oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen mahdollistaa kotona yhteisiä lapsia hoitamalla MIEHEN tienaamisen ja MIEHEN uraputken ja rikastumisen. Joten myös naiselle KUULUU osa miehen omaisuudesta eron tullen koska hoitaa MIEHEN lapsia kotona. Tai sitten mies jää kotiin lasten kanssa kun vaimo lähtee tienaamaan. Miksi naisen pitäisi pelkästään ottaa taloudellista tappiota kotiäitiydestä ja uhrata oma urakehityksensä? Jotta mies saisi rusinat pullasta? Ahneita ja itsekkäitä miehiä tässäkin ketjussa...
Ei ne ole mitään MIEHEN lapsia. Jos ne on pelkästään miehen, naisen voisi palkata lastenhoitajaksi ja hänelle voisi maksaa palkkaa normaalisti. Ne lapset on myös sen NAISEN omia lapsia, joten ei hän ole oikeutettu siinäkään tilanteessa mihinkään jättikorvauksiin, jos tekee lapset esim yksin. Naisellakin on elatusvelvollisuus omista haluamista lapsistaan.
Mutta ei yksin, rakas pölvästi, ei yksin. Myös miehellä on velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia. Revi siitä.
Kyllä. MiehelläKIN on velvollisuuksia, mutta niin on sillä naisellakin. Mikä tässä vaikeaa ymmärtää? Lapset on molempien, ei pelkästään miehen.
Juuri näin, yhteisiä. Eli tulon menetyksen pitää mennä puoliksi, eikö niin? Jos toinen on siis hoitovapaalla, ja nettotulot laskevat esim 2500 euroa kuussa, tämä menetys pannaan puoliksi, eikö niin, ja mies maksaa puolisolle 1250 euroa kuussa käteen lastenhoidosta ja maksaa ylimääräisen eläkevakuutuksen. Tämän jälkeen voidaan toki pitää kiinni avioehdoista, jos oikeasti lapsen kulut on ensin pantu puoliksi.
Riippuu mitä parit sopii. Ja onko äidillä eses tuloja. Mistään ei käy ilmi, että äiti on töissä nyt. Jos äiti ei ole edes työllistymässä, niin ei voi oikein vaatia mitään kirurgin ansionmenetyksiä, koska "mähän en voi olla nyt kirurgi, ku mä oon kotona lasten kanssa"
Jos äiti päättää jäädä kotiäidiksi 20 v kun miehelle riittäisi se 4 v kotihoitoa, niin ei se niin voi mennä, että äippä vaan jää.
Veikkaan, et moni äiti olis oikeesti kusessa, jos mies sanois, et "ok, mä jään kotiin!" Ei varmana käviskään.
Olisi tosiaankin hauska nähdä tuo. Mies uhoaa ja vaimo suostuu. Siis erittäin jees, kannata lämpimästi.
Nyt pitää kuitenkin kysyä, mistä olet saanut päähäsi että naiset ovat jäämässä tai jääneet kotiin 20 vuodeksi? Tai ettei se äitiyslomalainen koskaan töissä ollutkaan? Naiset nyt kuitenkin Suomessa käyvät töissä enemmän kuin missään muussa maassa. Ja että se mies olisi aina se paremmin tienaava - ei enää mitenkään kirkossa kuulutettua sekään.
Terveisin pariskunnan huomattavasti paremmin tienaava puoliso, jonka mies kieltäytyi jäämästä kotiin, koska... (niin, ei sillä mitään perusteluja ollut).
Ei kyse ole siitä olenko minä saanut jotain päähäni, vaan siitä, että myös se lasten kotihoitoaika pitää olla yhteisesti sovittu, jos toinen sen kustantaa omasta pussistaan. Esim tuo avioehdon poistaminen on siitä pähkähullu idea, että se mahdollistaa äidin mielivaltaisen päätöksenteon. Mikään ei takaa, että äitiä kiinnostaisi enää osallistua työelämään
Minä olin 3 vuotta lapsen kanssa kotona. Oma mieheni oli pahoillaan kun menin sen jälkeen töihin. Olisi mielellään elänyt vielä jonkun aikaa vähemmän hektistä elämää kuin kahden työssäkäyvän lapsiperhe-elämä on. Mieheni ei ole suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Olet monta vuotta pois työelämästä ja mies tienaa rahaa ja eläkettä itselleen, mitä sä saat? Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. Samalla kun säästää itsellensä siis. Varsinkin jos yhdessä sovitte että olet mahdollisimman kauan kotona tms.
Vähän särähti korvaan tuo " Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. " Mikäs velvollisuus se semmoinen on? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hankkiminen on kärjistetysti vähän sama juttu kuin vaikkapa purjeveneen. Jos sen haluaa, siihen on pakko suostua panostamaan, ja on pakko ymmärtää, että se mitä siihen panostetaan on jostain muusta pois.
Jos et tykkää purjehtia niin miksi hankkisit purjeveneen ja sitoutuisi viettämään siellä kesäksi, laittamaan siihen suuren summan rahaa vuosittain ja huoltamaan sitä pitkin talvea? Siksi että puolisosi haluaa? No enpä usko.
Sama juttu - lapsia ei tule hankkia vain koska toinen haluaa! (Ja huom, niitä ei edes voi laittaa myyntiin kun niihin kyllästyy...) - jos niitä hankkii, niin sitten niihin on myös sitouduttava ka hyväksyttävä se, että se on jostain muusta pois (työura-ajasta, säästöistä jne) - mutta sen täytyy olla vanhempien yhteinen tahto. Kummankaan ei pidä antaa siinä periksi vain ollakseen mieliksi - kukaan EI halua olla se lapsi, jota äiti ei edes halunnut ja jota äiti (tai isä) syyttää siitä että eläke jäi pieneksi !
(Sinällään minusta on outoa, että tässä ollaan nyt niin valveutuneita jonkun eläkekertymän vuoksi, mutta koulutusvalinnoissa sitä ei viitsitä pohtia juurikaan, kun ’ei meidän sukupolvi mitään eläkettä tuu saamaan’)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankkiminen on kärjistetysti vähän sama juttu kuin vaikkapa purjeveneen. Jos sen haluaa, siihen on pakko suostua panostamaan, ja on pakko ymmärtää, että se mitä siihen panostetaan on jostain muusta pois.
Jos et tykkää purjehtia niin miksi hankkisit purjeveneen ja sitoutuisi viettämään siellä kesäksi, laittamaan siihen suuren summan rahaa vuosittain ja huoltamaan sitä pitkin talvea? Siksi että puolisosi haluaa? No enpä usko.
Sama juttu - lapsia ei tule hankkia vain koska toinen haluaa! (Ja huom, niitä ei edes voi laittaa myyntiin kun niihin kyllästyy...) - jos niitä hankkii, niin sitten niihin on myös sitouduttava ka hyväksyttävä se, että se on jostain muusta pois (työura-ajasta, säästöistä jne) - mutta sen täytyy olla vanhempien yhteinen tahto. Kummankaan ei pidä antaa siinä periksi vain ollakseen mieliksi - kukaan EI halua olla se lapsi, jota äiti ei edes halunnut ja jota äiti (tai isä) syyttää siitä että eläke jäi pieneksi !
(Sinällään minusta on outoa, että tässä ollaan nyt niin valveutuneita jonkun eläkekertymän vuoksi, mutta koulutusvalinnoissa sitä ei viitsitä pohtia juurikaan, kun ’ei meidän sukupolvi mitään eläkettä tuu saamaan’)
Jos ammatti on valittu ennen vuotta 2004, sitä valitessa oli vielä eläkejärjestelmä, joka EI niinkään kostanut naiselle lapsen saamista.
Nykyeläkkeet ovat niin pieniä, että joka ropo on suoraan pois ruokapöydästä. Mitä pienipalkkaisempi ammatti, sitä olennaisempaa katkeamaton eläkekertymä.
Miesten ja ”miehisten” ammattien suurempia palkkoja on muuten perusteltu perinteisesti sillä, että miehen pitää pystyä elättämään perheensä...
Alue: Aihe vapaa
Ei, ei, vaan munalukko ja siveysvyö. Ja pitäkää ne siemenet siellä pussissa, eikä jaella pitkin makuuhuoneita ja kyliä. Silloin saa rauhassa kartuttaa omaisuutta ja tehdä sijoituksia. Ja yötkin saa nukkua rauhassa, kun ei tarvitse herätä lapsen takia, eikä ostella kurahousuja.