32-vuotias sinkkunainen haluaa lapsia. Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus kului kul-likarusellissa ja nyt kaduttaa. Anteeksi mutta naurattaa.

Joopajoo. Nuoruus kului kolmessa vakavassa parisuhteessa, jotka kaikki päätyivät eroon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lihava? Sekin voi heikentää raskaaksituloa, tosin ei ehkä noin nuorella.

Sopivan kumppanin löytämistä se ainakin heikentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus kului kul-likarusellissa ja nyt kaduttaa. Anteeksi mutta naurattaa.

Joopajoo. Nuoruus kului kolmessa vakavassa parisuhteessa, jotka kaikki päätyivät eroon.

Ap

Kolme eroa? No sellaista se on jän-nämiesten kanssa. Taas naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt aloittaisit vaikka laittamalla nettitreffipalvelimelle ilmoituksen, jossa kerrot avoimesti ja selkeästi, että haet kumppania, jonka kanssa jakaa haave saada lapsi(a).

Itse olen sinua Ap vanhempi sinkkumies ja haaveilen toisinaan myös saavani jälkikasvua. - Tai edes kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja yrittää mahd. saada lapsi(a). - Olen kuitenkin sen verran konservatiivi, että koen ja tunnen niin, että lapsi lähtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja monin tavoin huoelhtivaa vanhempaa. Toisin sanoen en lähde yksin adoptoimaan tai muulla tavoin vain itsekseni lasta saati lapsia hankkimaan. Toki on olemassa riski,että jään kokonaan lapsettomaksi. Mutta sitten niin.

En pidä lapsien saamista itselle niin merkittävänä tavoitteena tai päämäränä, johon pitäisi kaikin voimin ja keinoin pyrkiä ja edetä. Ja ellei näin kävisi niin olisi jotenkin elämässä epäonnistunut tai jotenkin vähempi arvoisempi kuin he, jotka ovat onnistuneet lapsia saamaan.   

Olen toki onnekas siinä, että omassa elämässäni on lapsia sisarusteni kautta ja olen myös parin lapsen kummi. - Ja voin iloita ja nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti näiden lapsien olemassa olosta. Toisinaan olen kokenuut hämmennystä, kun olen saattanut kertoa jollekin puolitutulle, että miten minulla oli esimerkiksi mukava viikonloppu kun saatoin hemmotella kummilapisa. (- Myönnä liian usein teen tätä materian muodossa kuin antamalla aikaani)

Joskus on tuntunut sille. että osa ei saata ollenkaan pitää täysijärkisenä miestä, joka kertoo pitävänsä lapsien kanssa toimimisesta. - Ikäänkuin näkisivät aina asian, jotenkin perverssinä.  

Hyvä ajatus tehdä profiili. Joskin tuntuu hölmöltä ilmaista heti ensikättelyssä, että haaveena on perustaa perhe. Tuntuisi pahalta, jos kaikki profiilini näkevät näkisivät myös haaveeni.

Ei lapsihaave ole minulle välttämätön ja ainoa päämäärä. Enkä totisesti ajattele, että olisin jotenkin huonompi, jos en saisi lapsia. Ura soljuu mukavasti eteenpäin ja minulla on paljon ns. omaakin elämää. Matkustelen ja nään maailmaa. Jatkaisin samaan tapaan, mikäli en saisi lapsia. Jos saisin jälkikasvua, jatkaisin samalla tavalla siltikin. Haluan, että lapseni (jos sellaista koskaan tulee olemaan) näkee maailmaa ja hänestä kasvaa avarakatseinen ihminen.

Silti surettaa, että aika alkaa käydä vähiin. En voi enää himmailla vuosikausia ajatellen, että "sitten joskus yritän perustaa perheen".  Se joskus on nyt. Biologia tulee vastaan. Olet onnekas, kun sinulla on lapsia lähipiirissä. Minulla ei ole, eikä niitä välttämättä tulekaan.. siltä alkaa näyttää.

Ap

Kuullostat saanko sanoa täyspäiseltä ihmiseltä. Ja kiitos mieltä lämmitäneestä vastauksestasi En omaa itse kokemusta nettitreffipalvelimien käytöstä saati Tinderistä.  Olen aika hyvä hukkaamaan ja unohtamaan itseni omiin töihin ja askareihini.  Mutta on joitain asioita jotka ovat saaneet minut harkitsemaan profilin tekoa "treffipalvelimelle".  

Yksi merkittävämpiä syitä on se, että niissä voi avoimesti kertoa toiveestaan löytää itselle mieluisa kumpppani. Samalla voi, ainakin hieman yrittää rajata hakuaan ja kertoa enemmän ja vähemmän avoimesti, mitä muiden muassa kumppaniltaan toivoisi ja haluaisi. - Mutta myös torjua vähemmän toivottavalta vaikuttavat lähentelyt. ( - Mikä on "live:na" ollut joskus hieman vaivaannuttavaa). 

 On varmasti hyvä samalla pitää mielessään se, että kaksi ihmistä voi näyttää paperilla täydelliseltä matchiltä, mutta live:na kohdatessa ja tavatessa  olla jotain ihan muuta. En pelottele tai halua säikäyttää. On vain niin kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai monimutkaisuudessaan),  että kun luemme ja kerromme asioita niin itse kukin tulkitsemme ja kerromme omalla tavallamme, joka saattaa enemmän tai vähemmän poiketa siitä, miten toinen (lukijana, tai kuuntelijana) käsittää ja ymmärtää asian. Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö, entä aktiivinen liikunnan, tai kulttuurin harrastaminen?  (- Katso vaikka miten on käynyt osalle ensitreffit alttarilla formatin kautta "paritetuille"...)

Omien haaveiden ja unelmien jakaminen ja kertominen onkin epäilemättä taitolaji. Vaikka itse en ole omaa profilia vielä uskaltaunut tehdä, niin joitain olen silmäillyt ja kokenut joitain kertoja hämmennystä. - Vaikka toisaalta, mikä minä olen kenenkään haaveita ja unelmia torppaamaan. Kummastunut olen ollut myös niistä profileista, joissa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin profilikuva; toivottavasti kuitenkin profilin haltijan oma kuva, eikä varastettu.

Itse varmaan vielä mahd harkitsisin toisemkin kerrann omaa kuvani liittämistä satunnaisen joukon nähtäville, koska aatteluttaa, miten se tulkittaisiin esimerkiksi työskentely ympäristössäni; ikäänkuin seuran hakeminen itselle olisi jokin rikos. Mutta myös siksi, että minua kiusaa se, että -nyt kiristää hieman foliohattu- ,että mahtaako kaikkien näiden kasvokuvien alkuperäiset haltijat, joita näkyy, monen nettitreffipalvelimen mainoksessa  antaneet luvan kuviensa käyttöön...          

Minulla on lapsi yksin hankittuna. Takana pitkä suhde, ero ja sen jälkeen deittailua ja lyhyempiä suhteita. Sitten vain jossain vaiheessa totesin, että aika loppuu kesken ja laitoin nettiin juuri tuollaisen kumppanuusvanhemmuus-ilmoituksen. Miehiltä tuli vastauksia ja muutamaa kävin tapaamassakin mutta koin kuitenkin, että sen miehen kanssa tulisi olla jollain tasolla samanhenkinen ja omata suunnilleen samanlaiset arvot, jotta voisin vanhemmuuden jakaa. Niinpä sitten päädyin lapsettomuusklinikalle ja lapsi sai alkunsa tuntemattoman luovuttajan siittiöillä.

Näin jälkikäteenkin olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt aloittaisit vaikka laittamalla nettitreffipalvelimelle ilmoituksen, jossa kerrot avoimesti ja selkeästi, että haet kumppania, jonka kanssa jakaa haave saada lapsi(a).

Itse olen sinua Ap vanhempi sinkkumies ja haaveilen toisinaan myös saavani jälkikasvua. - Tai edes kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja yrittää mahd. saada lapsi(a). - Olen kuitenkin sen verran konservatiivi, että koen ja tunnen niin, että lapsi lähtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja monin tavoin huoelhtivaa vanhempaa. Toisin sanoen en lähde yksin adoptoimaan tai muulla tavoin vain itsekseni lasta saati lapsia hankkimaan. Toki on olemassa riski,että jään kokonaan lapsettomaksi. Mutta sitten niin.

En pidä lapsien saamista itselle niin merkittävänä tavoitteena tai päämäränä, johon pitäisi kaikin voimin ja keinoin pyrkiä ja edetä. Ja ellei näin kävisi niin olisi jotenkin elämässä epäonnistunut tai jotenkin vähempi arvoisempi kuin he, jotka ovat onnistuneet lapsia saamaan.   

Olen toki onnekas siinä, että omassa elämässäni on lapsia sisarusteni kautta ja olen myös parin lapsen kummi. - Ja voin iloita ja nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti näiden lapsien olemassa olosta. Toisinaan olen kokenuut hämmennystä, kun olen saattanut kertoa jollekin puolitutulle, että miten minulla oli esimerkiksi mukava viikonloppu kun saatoin hemmotella kummilapisa. (- Myönnä liian usein teen tätä materian muodossa kuin antamalla aikaani)

Joskus on tuntunut sille. että osa ei saata ollenkaan pitää täysijärkisenä miestä, joka kertoo pitävänsä lapsien kanssa toimimisesta. - Ikäänkuin näkisivät aina asian, jotenkin perverssinä.  

Hyvä ajatus tehdä profiili. Joskin tuntuu hölmöltä ilmaista heti ensikättelyssä, että haaveena on perustaa perhe. Tuntuisi pahalta, jos kaikki profiilini näkevät näkisivät myös haaveeni.

Ei lapsihaave ole minulle välttämätön ja ainoa päämäärä. Enkä totisesti ajattele, että olisin jotenkin huonompi, jos en saisi lapsia. Ura soljuu mukavasti eteenpäin ja minulla on paljon ns. omaakin elämää. Matkustelen ja nään maailmaa. Jatkaisin samaan tapaan, mikäli en saisi lapsia. Jos saisin jälkikasvua, jatkaisin samalla tavalla siltikin. Haluan, että lapseni (jos sellaista koskaan tulee olemaan) näkee maailmaa ja hänestä kasvaa avarakatseinen ihminen.

Silti surettaa, että aika alkaa käydä vähiin. En voi enää himmailla vuosikausia ajatellen, että "sitten joskus yritän perustaa perheen".  Se joskus on nyt. Biologia tulee vastaan. Olet onnekas, kun sinulla on lapsia lähipiirissä. Minulla ei ole, eikä niitä välttämättä tulekaan.. siltä alkaa näyttää.

Ap

Kuullostat saanko sanoa täyspäiseltä ihmiseltä. Ja kiitos mieltä lämmitäneestä vastauksestasi En omaa itse kokemusta nettitreffipalvelimien käytöstä saati Tinderistä.  Olen aika hyvä hukkaamaan ja unohtamaan itseni omiin töihin ja askareihini.  Mutta on joitain asioita jotka ovat saaneet minut harkitsemaan profilin tekoa "treffipalvelimelle".  

Yksi merkittävämpiä syitä on se, että niissä voi avoimesti kertoa toiveestaan löytää itselle mieluisa kumpppani. Samalla voi, ainakin hieman yrittää rajata hakuaan ja kertoa enemmän ja vähemmän avoimesti, mitä muiden muassa kumppaniltaan toivoisi ja haluaisi. - Mutta myös torjua vähemmän toivottavalta vaikuttavat lähentelyt. ( - Mikä on "live:na" ollut joskus hieman vaivaannuttavaa). 

 On varmasti hyvä samalla pitää mielessään se, että kaksi ihmistä voi näyttää paperilla täydelliseltä matchiltä, mutta live:na kohdatessa ja tavatessa  olla jotain ihan muuta. En pelottele tai halua säikäyttää. On vain niin kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai monimutkaisuudessaan),  että kun luemme ja kerromme asioita niin itse kukin tulkitsemme ja kerromme omalla tavallamme, joka saattaa enemmän tai vähemmän poiketa siitä, miten toinen (lukijana, tai kuuntelijana) käsittää ja ymmärtää asian. Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö, entä aktiivinen liikunnan, tai kulttuurin harrastaminen?  (- Katso vaikka miten on käynyt osalle ensitreffit alttarilla formatin kautta "paritetuille"...)

Omien haaveiden ja unelmien jakaminen ja kertominen onkin epäilemättä taitolaji. Vaikka itse en ole omaa profilia vielä uskaltaunut tehdä, niin joitain olen silmäillyt ja kokenut joitain kertoja hämmennystä. - Vaikka toisaalta, mikä minä olen kenenkään haaveita ja unelmia torppaamaan. Kummastunut olen ollut myös niistä profileista, joissa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin profilikuva; toivottavasti kuitenkin profilin haltijan oma kuva, eikä varastettu.

Itse varmaan vielä mahd harkitsisin toisemkin kerrann omaa kuvani liittämistä satunnaisen joukon nähtäville, koska aatteluttaa, miten se tulkittaisiin esimerkiksi työskentely ympäristössäni; ikäänkuin seuran hakeminen itselle olisi jokin rikos. Mutta myös siksi, että minua kiusaa se, että -nyt kiristää hieman foliohattu- ,että mahtaako kaikkien näiden kasvokuvien alkuperäiset haltijat, joita näkyy, monen nettitreffipalvelimen mainoksessa  antaneet luvan kuviensa käyttöön...          

Kiitos mukavasta kommentista. Yritän parhaani mukaan olla täyspäinen ihminen, joskin toisinaan ote lipeää.

Oman kuvan julkaisemista deitti-ilmon yhteydessä minäkin vierastan. Ainakin toistaiseksi. Mietityttää juurikin se, miten tutut ja ennen kaikkea tutut työskentely-ympäristössäni suhtautuisivat asiaan. Siitäkin huolimatta, että seuranhakukanavat ovat arkipäivää ja kovassa käytössä nyky-yhteiskunnassamme. Arveluttaa itsensä "paljastaminen" deittifoorumilla. On taitolaji paljastaa itsestään tarpeeksi paljastamatta kuitenkaan liikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi yksin hankittuna. Takana pitkä suhde, ero ja sen jälkeen deittailua ja lyhyempiä suhteita. Sitten vain jossain vaiheessa totesin, että aika loppuu kesken ja laitoin nettiin juuri tuollaisen kumppanuusvanhemmuus-ilmoituksen. Miehiltä tuli vastauksia ja muutamaa kävin tapaamassakin mutta koin kuitenkin, että sen miehen kanssa tulisi olla jollain tasolla samanhenkinen ja omata suunnilleen samanlaiset arvot, jotta voisin vanhemmuuden jakaa. Niinpä sitten päädyin lapsettomuusklinikalle ja lapsi sai alkunsa tuntemattoman luovuttajan siittiöillä.

Näin jälkikäteenkin olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni.

Minkä hintainen homma oli kyseessä? Menikö pitkään yrittäessä, vai tärppäsikö kerrasta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus kului kul-likarusellissa ja nyt kaduttaa. Anteeksi mutta naurattaa.

Joopajoo. Nuoruus kului kolmessa vakavassa parisuhteessa, jotka kaikki päätyivät eroon.

Ap

Kolme eroa? No sellaista se on jän-nämiesten kanssa. Taas naurattaa.

Sinun ulinasi on ainoa mikä tässä ketjussa naurattaa. :D Kiitos paljon, jatka toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt aloittaisit vaikka laittamalla nettitreffipalvelimelle ilmoituksen, jossa kerrot avoimesti ja selkeästi, että haet kumppania, jonka kanssa jakaa haave saada lapsi(a).

Itse olen sinua Ap vanhempi sinkkumies ja haaveilen toisinaan myös saavani jälkikasvua. - Tai edes kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja yrittää mahd. saada lapsi(a). - Olen kuitenkin sen verran konservatiivi, että koen ja tunnen niin, että lapsi lähtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja monin tavoin huoelhtivaa vanhempaa. Toisin sanoen en lähde yksin adoptoimaan tai muulla tavoin vain itsekseni lasta saati lapsia hankkimaan. Toki on olemassa riski,että jään kokonaan lapsettomaksi. Mutta sitten niin.

En pidä lapsien saamista itselle niin merkittävänä tavoitteena tai päämäränä, johon pitäisi kaikin voimin ja keinoin pyrkiä ja edetä. Ja ellei näin kävisi niin olisi jotenkin elämässä epäonnistunut tai jotenkin vähempi arvoisempi kuin he, jotka ovat onnistuneet lapsia saamaan.   

Olen toki onnekas siinä, että omassa elämässäni on lapsia sisarusteni kautta ja olen myös parin lapsen kummi. - Ja voin iloita ja nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti näiden lapsien olemassa olosta. Toisinaan olen kokenuut hämmennystä, kun olen saattanut kertoa jollekin puolitutulle, että miten minulla oli esimerkiksi mukava viikonloppu kun saatoin hemmotella kummilapisa. (- Myönnä liian usein teen tätä materian muodossa kuin antamalla aikaani)

Joskus on tuntunut sille. että osa ei saata ollenkaan pitää täysijärkisenä miestä, joka kertoo pitävänsä lapsien kanssa toimimisesta. - Ikäänkuin näkisivät aina asian, jotenkin perverssinä.  

Hyvä ajatus tehdä profiili. Joskin tuntuu hölmöltä ilmaista heti ensikättelyssä, että haaveena on perustaa perhe. Tuntuisi pahalta, jos kaikki profiilini näkevät näkisivät myös haaveeni.

Ei lapsihaave ole minulle välttämätön ja ainoa päämäärä. Enkä totisesti ajattele, että olisin jotenkin huonompi, jos en saisi lapsia. Ura soljuu mukavasti eteenpäin ja minulla on paljon ns. omaakin elämää. Matkustelen ja nään maailmaa. Jatkaisin samaan tapaan, mikäli en saisi lapsia. Jos saisin jälkikasvua, jatkaisin samalla tavalla siltikin. Haluan, että lapseni (jos sellaista koskaan tulee olemaan) näkee maailmaa ja hänestä kasvaa avarakatseinen ihminen.

Silti surettaa, että aika alkaa käydä vähiin. En voi enää himmailla vuosikausia ajatellen, että "sitten joskus yritän perustaa perheen".  Se joskus on nyt. Biologia tulee vastaan. Olet onnekas, kun sinulla on lapsia lähipiirissä. Minulla ei ole, eikä niitä välttämättä tulekaan.. siltä alkaa näyttää.

Ap

Kuullostat saanko sanoa täyspäiseltä ihmiseltä. Ja kiitos mieltä lämmitäneestä vastauksestasi En omaa itse kokemusta nettitreffipalvelimien käytöstä saati Tinderistä.  Olen aika hyvä hukkaamaan ja unohtamaan itseni omiin töihin ja askareihini.  Mutta on joitain asioita jotka ovat saaneet minut harkitsemaan profilin tekoa "treffipalvelimelle".  

Yksi merkittävämpiä syitä on se, että niissä voi avoimesti kertoa toiveestaan löytää itselle mieluisa kumpppani. Samalla voi, ainakin hieman yrittää rajata hakuaan ja kertoa enemmän ja vähemmän avoimesti, mitä muiden muassa kumppaniltaan toivoisi ja haluaisi. - Mutta myös torjua vähemmän toivottavalta vaikuttavat lähentelyt. ( - Mikä on "live:na" ollut joskus hieman vaivaannuttavaa). 

 On varmasti hyvä samalla pitää mielessään se, että kaksi ihmistä voi näyttää paperilla täydelliseltä matchiltä, mutta live:na kohdatessa ja tavatessa  olla jotain ihan muuta. En pelottele tai halua säikäyttää. On vain niin kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai monimutkaisuudessaan),  että kun luemme ja kerromme asioita niin itse kukin tulkitsemme ja kerromme omalla tavallamme, joka saattaa enemmän tai vähemmän poiketa siitä, miten toinen (lukijana, tai kuuntelijana) käsittää ja ymmärtää asian. Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö, entä aktiivinen liikunnan, tai kulttuurin harrastaminen?  (- Katso vaikka miten on käynyt osalle ensitreffit alttarilla formatin kautta "paritetuille"...)

Omien haaveiden ja unelmien jakaminen ja kertominen onkin epäilemättä taitolaji. Vaikka itse en ole omaa profilia vielä uskaltaunut tehdä, niin joitain olen silmäillyt ja kokenut joitain kertoja hämmennystä. - Vaikka toisaalta, mikä minä olen kenenkään haaveita ja unelmia torppaamaan. Kummastunut olen ollut myös niistä profileista, joissa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin profilikuva; toivottavasti kuitenkin profilin haltijan oma kuva, eikä varastettu.

Itse varmaan vielä mahd harkitsisin toisemkin kerrann omaa kuvani liittämistä satunnaisen joukon nähtäville, koska aatteluttaa, miten se tulkittaisiin esimerkiksi työskentely ympäristössäni; ikäänkuin seuran hakeminen itselle olisi jokin rikos. Mutta myös siksi, että minua kiusaa se, että -nyt kiristää hieman foliohattu- ,että mahtaako kaikkien näiden kasvokuvien alkuperäiset haltijat, joita näkyy, monen nettitreffipalvelimen mainoksessa  antaneet luvan kuviensa käyttöön...          

Missä ympäristössä työskentelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus kului kul-likarusellissa ja nyt kaduttaa. Anteeksi mutta naurattaa.

Joopajoo. Nuoruus kului kolmessa vakavassa parisuhteessa, jotka kaikki päätyivät eroon.

Ap

Kolme eroa? No sellaista se on jän-nämiesten kanssa. Taas naurattaa.

Sinun ulinasi on ainoa mikä tässä ketjussa naurattaa. :D Kiitos paljon, jatka toki.

Se sattuu kun osuu :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt aloittaisit vaikka laittamalla nettitreffipalvelimelle ilmoituksen, jossa kerrot avoimesti ja selkeästi, että haet kumppania, jonka kanssa jakaa haave saada lapsi(a).

Itse olen sinua Ap vanhempi sinkkumies ja haaveilen toisinaan myös saavani jälkikasvua. - Tai edes kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja yrittää mahd. saada lapsi(a). - Olen kuitenkin sen verran konservatiivi, että koen ja tunnen niin, että lapsi lähtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja monin tavoin huoelhtivaa vanhempaa. Toisin sanoen en lähde yksin adoptoimaan tai muulla tavoin vain itsekseni lasta saati lapsia hankkimaan. Toki on olemassa riski,että jään kokonaan lapsettomaksi. Mutta sitten niin.

En pidä lapsien saamista itselle niin merkittävänä tavoitteena tai päämäränä, johon pitäisi kaikin voimin ja keinoin pyrkiä ja edetä. Ja ellei näin kävisi niin olisi jotenkin elämässä epäonnistunut tai jotenkin vähempi arvoisempi kuin he, jotka ovat onnistuneet lapsia saamaan.   

Olen toki onnekas siinä, että omassa elämässäni on lapsia sisarusteni kautta ja olen myös parin lapsen kummi. - Ja voin iloita ja nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti näiden lapsien olemassa olosta. Toisinaan olen kokenuut hämmennystä, kun olen saattanut kertoa jollekin puolitutulle, että miten minulla oli esimerkiksi mukava viikonloppu kun saatoin hemmotella kummilapisa. (- Myönnä liian usein teen tätä materian muodossa kuin antamalla aikaani)

Joskus on tuntunut sille. että osa ei saata ollenkaan pitää täysijärkisenä miestä, joka kertoo pitävänsä lapsien kanssa toimimisesta. - Ikäänkuin näkisivät aina asian, jotenkin perverssinä.  

Hyvä ajatus tehdä profiili. Joskin tuntuu hölmöltä ilmaista heti ensikättelyssä, että haaveena on perustaa perhe. Tuntuisi pahalta, jos kaikki profiilini näkevät näkisivät myös haaveeni.

Ei lapsihaave ole minulle välttämätön ja ainoa päämäärä. Enkä totisesti ajattele, että olisin jotenkin huonompi, jos en saisi lapsia. Ura soljuu mukavasti eteenpäin ja minulla on paljon ns. omaakin elämää. Matkustelen ja nään maailmaa. Jatkaisin samaan tapaan, mikäli en saisi lapsia. Jos saisin jälkikasvua, jatkaisin samalla tavalla siltikin. Haluan, että lapseni (jos sellaista koskaan tulee olemaan) näkee maailmaa ja hänestä kasvaa avarakatseinen ihminen.

Silti surettaa, että aika alkaa käydä vähiin. En voi enää himmailla vuosikausia ajatellen, että "sitten joskus yritän perustaa perheen".  Se joskus on nyt. Biologia tulee vastaan. Olet onnekas, kun sinulla on lapsia lähipiirissä. Minulla ei ole, eikä niitä välttämättä tulekaan.. siltä alkaa näyttää.

Ap

Kuullostat saanko sanoa täyspäiseltä ihmiseltä. Ja kiitos mieltä lämmitäneestä vastauksestasi En omaa itse kokemusta nettitreffipalvelimien käytöstä saati Tinderistä.  Olen aika hyvä hukkaamaan ja unohtamaan itseni omiin töihin ja askareihini.  Mutta on joitain asioita jotka ovat saaneet minut harkitsemaan profilin tekoa "treffipalvelimelle".  

Yksi merkittävämpiä syitä on se, että niissä voi avoimesti kertoa toiveestaan löytää itselle mieluisa kumpppani. Samalla voi, ainakin hieman yrittää rajata hakuaan ja kertoa enemmän ja vähemmän avoimesti, mitä muiden muassa kumppaniltaan toivoisi ja haluaisi. - Mutta myös torjua vähemmän toivottavalta vaikuttavat lähentelyt. ( - Mikä on "live:na" ollut joskus hieman vaivaannuttavaa). 

 On varmasti hyvä samalla pitää mielessään se, että kaksi ihmistä voi näyttää paperilla täydelliseltä matchiltä, mutta live:na kohdatessa ja tavatessa  olla jotain ihan muuta. En pelottele tai halua säikäyttää. On vain niin kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai monimutkaisuudessaan),  että kun luemme ja kerromme asioita niin itse kukin tulkitsemme ja kerromme omalla tavallamme, joka saattaa enemmän tai vähemmän poiketa siitä, miten toinen (lukijana, tai kuuntelijana) käsittää ja ymmärtää asian. Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö, entä aktiivinen liikunnan, tai kulttuurin harrastaminen?  (- Katso vaikka miten on käynyt osalle ensitreffit alttarilla formatin kautta "paritetuille"...)

Omien haaveiden ja unelmien jakaminen ja kertominen onkin epäilemättä taitolaji. Vaikka itse en ole omaa profilia vielä uskaltaunut tehdä, niin joitain olen silmäillyt ja kokenut joitain kertoja hämmennystä. - Vaikka toisaalta, mikä minä olen kenenkään haaveita ja unelmia torppaamaan. Kummastunut olen ollut myös niistä profileista, joissa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin profilikuva; toivottavasti kuitenkin profilin haltijan oma kuva, eikä varastettu.

Itse varmaan vielä mahd harkitsisin toisemkin kerrann omaa kuvani liittämistä satunnaisen joukon nähtäville, koska aatteluttaa, miten se tulkittaisiin esimerkiksi työskentely ympäristössäni; ikäänkuin seuran hakeminen itselle olisi jokin rikos. Mutta myös siksi, että minua kiusaa se, että -nyt kiristää hieman foliohattu- ,että mahtaako kaikkien näiden kasvokuvien alkuperäiset haltijat, joita näkyy, monen nettitreffipalvelimen mainoksessa  antaneet luvan kuviensa käyttöön...          

Missä ympäristössä työskentelet?

Konservatiivisela mutta toisaalta hyvinkin dynaamisessa ympäristössä; riitojen ja epäselvyyksien ennakoinnissa ja niihin ratkaisuja hakien sekä vaatien että myötävaikuttamassa ratkaisujen ja päätösten syntymiseen. -  Lisäksi yritän auttaa ja tukea paikatessa aiemmin tehtyjä päätöksiä ja ratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt aloittaisit vaikka laittamalla nettitreffipalvelimelle ilmoituksen, jossa kerrot avoimesti ja selkeästi, että haet kumppania, jonka kanssa jakaa haave saada lapsi(a).

Itse olen sinua Ap vanhempi sinkkumies ja haaveilen toisinaan myös saavani jälkikasvua. - Tai edes kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja yrittää mahd. saada lapsi(a). - Olen kuitenkin sen verran konservatiivi, että koen ja tunnen niin, että lapsi lähtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja monin tavoin huoelhtivaa vanhempaa. Toisin sanoen en lähde yksin adoptoimaan tai muulla tavoin vain itsekseni lasta saati lapsia hankkimaan. Toki on olemassa riski,että jään kokonaan lapsettomaksi. Mutta sitten niin.

En pidä lapsien saamista itselle niin merkittävänä tavoitteena tai päämäränä, johon pitäisi kaikin voimin ja keinoin pyrkiä ja edetä. Ja ellei näin kävisi niin olisi jotenkin elämässä epäonnistunut tai jotenkin vähempi arvoisempi kuin he, jotka ovat onnistuneet lapsia saamaan.   

Olen toki onnekas siinä, että omassa elämässäni on lapsia sisarusteni kautta ja olen myös parin lapsen kummi. - Ja voin iloita ja nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti näiden lapsien olemassa olosta. Toisinaan olen kokenuut hämmennystä, kun olen saattanut kertoa jollekin puolitutulle, että miten minulla oli esimerkiksi mukava viikonloppu kun saatoin hemmotella kummilapisa. (- Myönnä liian usein teen tätä materian muodossa kuin antamalla aikaani)

Joskus on tuntunut sille. että osa ei saata ollenkaan pitää täysijärkisenä miestä, joka kertoo pitävänsä lapsien kanssa toimimisesta. - Ikäänkuin näkisivät aina asian, jotenkin perverssinä.  

Hyvä ajatus tehdä profiili. Joskin tuntuu hölmöltä ilmaista heti ensikättelyssä, että haaveena on perustaa perhe. Tuntuisi pahalta, jos kaikki profiilini näkevät näkisivät myös haaveeni.

Ei lapsihaave ole minulle välttämätön ja ainoa päämäärä. Enkä totisesti ajattele, että olisin jotenkin huonompi, jos en saisi lapsia. Ura soljuu mukavasti eteenpäin ja minulla on paljon ns. omaakin elämää. Matkustelen ja nään maailmaa. Jatkaisin samaan tapaan, mikäli en saisi lapsia. Jos saisin jälkikasvua, jatkaisin samalla tavalla siltikin. Haluan, että lapseni (jos sellaista koskaan tulee olemaan) näkee maailmaa ja hänestä kasvaa avarakatseinen ihminen.

Silti surettaa, että aika alkaa käydä vähiin. En voi enää himmailla vuosikausia ajatellen, että "sitten joskus yritän perustaa perheen".  Se joskus on nyt. Biologia tulee vastaan. Olet onnekas, kun sinulla on lapsia lähipiirissä. Minulla ei ole, eikä niitä välttämättä tulekaan.. siltä alkaa näyttää.

Ap

Kuullostat saanko sanoa täyspäiseltä ihmiseltä. Ja kiitos mieltä lämmitäneestä vastauksestasi En omaa itse kokemusta nettitreffipalvelimien käytöstä saati Tinderistä.  Olen aika hyvä hukkaamaan ja unohtamaan itseni omiin töihin ja askareihini.  Mutta on joitain asioita jotka ovat saaneet minut harkitsemaan profilin tekoa "treffipalvelimelle".  

Yksi merkittävämpiä syitä on se, että niissä voi avoimesti kertoa toiveestaan löytää itselle mieluisa kumpppani. Samalla voi, ainakin hieman yrittää rajata hakuaan ja kertoa enemmän ja vähemmän avoimesti, mitä muiden muassa kumppaniltaan toivoisi ja haluaisi. - Mutta myös torjua vähemmän toivottavalta vaikuttavat lähentelyt. ( - Mikä on "live:na" ollut joskus hieman vaivaannuttavaa). 

 On varmasti hyvä samalla pitää mielessään se, että kaksi ihmistä voi näyttää paperilla täydelliseltä matchiltä, mutta live:na kohdatessa ja tavatessa  olla jotain ihan muuta. En pelottele tai halua säikäyttää. On vain niin kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai monimutkaisuudessaan),  että kun luemme ja kerromme asioita niin itse kukin tulkitsemme ja kerromme omalla tavallamme, joka saattaa enemmän tai vähemmän poiketa siitä, miten toinen (lukijana, tai kuuntelijana) käsittää ja ymmärtää asian. Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö, entä aktiivinen liikunnan, tai kulttuurin harrastaminen?  (- Katso vaikka miten on käynyt osalle ensitreffit alttarilla formatin kautta "paritetuille"...)

Omien haaveiden ja unelmien jakaminen ja kertominen onkin epäilemättä taitolaji. Vaikka itse en ole omaa profilia vielä uskaltaunut tehdä, niin joitain olen silmäillyt ja kokenut joitain kertoja hämmennystä. - Vaikka toisaalta, mikä minä olen kenenkään haaveita ja unelmia torppaamaan. Kummastunut olen ollut myös niistä profileista, joissa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin profilikuva; toivottavasti kuitenkin profilin haltijan oma kuva, eikä varastettu.

Itse varmaan vielä mahd harkitsisin toisemkin kerrann omaa kuvani liittämistä satunnaisen joukon nähtäville, koska aatteluttaa, miten se tulkittaisiin esimerkiksi työskentely ympäristössäni; ikäänkuin seuran hakeminen itselle olisi jokin rikos. Mutta myös siksi, että minua kiusaa se, että -nyt kiristää hieman foliohattu- ,että mahtaako kaikkien näiden kasvokuvien alkuperäiset haltijat, joita näkyy, monen nettitreffipalvelimen mainoksessa  antaneet luvan kuviensa käyttöön...          

Missä ympäristössä työskentelet?

Konservatiivisela mutta toisaalta hyvinkin dynaamisessa ympäristössä; riitojen ja epäselvyyksien ennakoinnissa ja niihin ratkaisuja hakien sekä vaatien että myötävaikuttamassa ratkaisujen ja päätösten syntymiseen. -  Lisäksi yritän auttaa ja tukea paikatessa aiemmin tehtyjä päätöksiä ja ratkaisuja. 

Aika salamyhkäinen vastaus. Kirkko, terveydenhuolto tai verovirasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä tahattomasti lapsettomaksi jääneitä miehiä riittää. Ikää täällä 40v, ei vain tärpännyt.

Onnea etsinnälle.

Mitä höpsit? Miehenä voit perustaa perhettä vielä vaikka 70-vuotiaana.

Ap

Jos ei ole onnistunut muodostamaan lapsen saamiseen johtavaa parisuhdetta halustaan huolimatta 40 vuoden ikään mennessä, miten luulet että toivoa pahemmin olisi vanhempana, kun lisääntymisikäiset naiset eivät halua kovin vanhaa kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että odottelisit prinssin saapuvan niin mitä jos tekisit itse aloitteen. Ja jos yhtään arvostat lapsen parasta, niin ota sellainen ukko jota haluat katsoa nurkissasi myös tulevaisuudessa.

Tottakai teen itsekin aloitteita. Mutta ei kumppania noin vaan oteta ja napata. Ehkä niin voisi toimia, jos olisi Kim Kardashian.

Ap

Jokainen suht' normaali 32-vuotias nainen saa kyllä miehen kunhan asettaa riman realistiselle tasolle. Savukosken ABC:llä saat hätistellä rumimpia ja köyhimpiä ukkoja kauemmaksi.

No, ei ehkä ruma ja lihava, kuten itse olen. Valitettava realiteetti. Miehiä ei koskaan ole ollut liiaksi.

Ap

No naamalle ei voi tehdä paljonkaan, mutta painolle voi. Tässä vielä vähän tilastotietoa sukupuolijakaumista kunnittain: http://naytadata.com/2017/08/10/sukupuolijakauma-ja-vinouma-suomessa/

Esimerkiksi Hyrynsalmella on lähes 200 nuorta miestä sataa naista kohti. Siellä voipi käydä flaksi rumemmallakin naisella.

Moniko niistä miehistä olisi valmis muuttamaan johonkin yliopistokaupunkiin ja työllistyisi siellä?

ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt aloittaisit vaikka laittamalla nettitreffipalvelimelle ilmoituksen, jossa kerrot avoimesti ja selkeästi, että haet kumppania, jonka kanssa jakaa haave saada lapsi(a).

Itse olen sinua Ap vanhempi sinkkumies ja haaveilen toisinaan myös saavani jälkikasvua. - Tai edes kumppanin jonka kanssa jakaa tämä haave ja yrittää mahd. saada lapsi(a). - Olen kuitenkin sen verran konservatiivi, että koen ja tunnen niin, että lapsi lähtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi hänestä välittävää ja monin tavoin huoelhtivaa vanhempaa. Toisin sanoen en lähde yksin adoptoimaan tai muulla tavoin vain itsekseni lasta saati lapsia hankkimaan. Toki on olemassa riski,että jään kokonaan lapsettomaksi. Mutta sitten niin.

En pidä lapsien saamista itselle niin merkittävänä tavoitteena tai päämäränä, johon pitäisi kaikin voimin ja keinoin pyrkiä ja edetä. Ja ellei näin kävisi niin olisi jotenkin elämässä epäonnistunut tai jotenkin vähempi arvoisempi kuin he, jotka ovat onnistuneet lapsia saamaan.   

Olen toki onnekas siinä, että omassa elämässäni on lapsia sisarusteni kautta ja olen myös parin lapsen kummi. - Ja voin iloita ja nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti näiden lapsien olemassa olosta. Toisinaan olen kokenuut hämmennystä, kun olen saattanut kertoa jollekin puolitutulle, että miten minulla oli esimerkiksi mukava viikonloppu kun saatoin hemmotella kummilapisa. (- Myönnä liian usein teen tätä materian muodossa kuin antamalla aikaani)

Joskus on tuntunut sille. että osa ei saata ollenkaan pitää täysijärkisenä miestä, joka kertoo pitävänsä lapsien kanssa toimimisesta. - Ikäänkuin näkisivät aina asian, jotenkin perverssinä.  

Hyvä ajatus tehdä profiili. Joskin tuntuu hölmöltä ilmaista heti ensikättelyssä, että haaveena on perustaa perhe. Tuntuisi pahalta, jos kaikki profiilini näkevät näkisivät myös haaveeni.

Ei lapsihaave ole minulle välttämätön ja ainoa päämäärä. Enkä totisesti ajattele, että olisin jotenkin huonompi, jos en saisi lapsia. Ura soljuu mukavasti eteenpäin ja minulla on paljon ns. omaakin elämää. Matkustelen ja nään maailmaa. Jatkaisin samaan tapaan, mikäli en saisi lapsia. Jos saisin jälkikasvua, jatkaisin samalla tavalla siltikin. Haluan, että lapseni (jos sellaista koskaan tulee olemaan) näkee maailmaa ja hänestä kasvaa avarakatseinen ihminen.

Silti surettaa, että aika alkaa käydä vähiin. En voi enää himmailla vuosikausia ajatellen, että "sitten joskus yritän perustaa perheen".  Se joskus on nyt. Biologia tulee vastaan. Olet onnekas, kun sinulla on lapsia lähipiirissä. Minulla ei ole, eikä niitä välttämättä tulekaan.. siltä alkaa näyttää.

Ap

Kuullostat saanko sanoa täyspäiseltä ihmiseltä. Ja kiitos mieltä lämmitäneestä vastauksestasi En omaa itse kokemusta nettitreffipalvelimien käytöstä saati Tinderistä.  Olen aika hyvä hukkaamaan ja unohtamaan itseni omiin töihin ja askareihini.  Mutta on joitain asioita jotka ovat saaneet minut harkitsemaan profilin tekoa "treffipalvelimelle".  

Yksi merkittävämpiä syitä on se, että niissä voi avoimesti kertoa toiveestaan löytää itselle mieluisa kumpppani. Samalla voi, ainakin hieman yrittää rajata hakuaan ja kertoa enemmän ja vähemmän avoimesti, mitä muiden muassa kumppaniltaan toivoisi ja haluaisi. - Mutta myös torjua vähemmän toivottavalta vaikuttavat lähentelyt. ( - Mikä on "live:na" ollut joskus hieman vaivaannuttavaa). 

 On varmasti hyvä samalla pitää mielessään se, että kaksi ihmistä voi näyttää paperilla täydelliseltä matchiltä, mutta live:na kohdatessa ja tavatessa  olla jotain ihan muuta. En pelottele tai halua säikäyttää. On vain niin kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai monimutkaisuudessaan),  että kun luemme ja kerromme asioita niin itse kukin tulkitsemme ja kerromme omalla tavallamme, joka saattaa enemmän tai vähemmän poiketa siitä, miten toinen (lukijana, tai kuuntelijana) käsittää ja ymmärtää asian. Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö, entä aktiivinen liikunnan, tai kulttuurin harrastaminen?  (- Katso vaikka miten on käynyt osalle ensitreffit alttarilla formatin kautta "paritetuille"...)

Omien haaveiden ja unelmien jakaminen ja kertominen onkin epäilemättä taitolaji. Vaikka itse en ole omaa profilia vielä uskaltaunut tehdä, niin joitain olen silmäillyt ja kokenut joitain kertoja hämmennystä. - Vaikka toisaalta, mikä minä olen kenenkään haaveita ja unelmia torppaamaan. Kummastunut olen ollut myös niistä profileista, joissa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin profilikuva; toivottavasti kuitenkin profilin haltijan oma kuva, eikä varastettu.

Itse varmaan vielä mahd harkitsisin toisemkin kerrann omaa kuvani liittämistä satunnaisen joukon nähtäville, koska aatteluttaa, miten se tulkittaisiin esimerkiksi työskentely ympäristössäni; ikäänkuin seuran hakeminen itselle olisi jokin rikos. Mutta myös siksi, että minua kiusaa se, että -nyt kiristää hieman foliohattu- ,että mahtaako kaikkien näiden kasvokuvien alkuperäiset haltijat, joita näkyy, monen nettitreffipalvelimen mainoksessa  antaneet luvan kuviensa käyttöön...          

Missä ympäristössä työskentelet?

Konservatiivisela mutta toisaalta hyvinkin dynaamisessa ympäristössä; riitojen ja epäselvyyksien ennakoinnissa ja niihin ratkaisuja hakien sekä vaatien että myötävaikuttamassa ratkaisujen ja päätösten syntymiseen. -  Lisäksi yritän auttaa ja tukea paikatessa aiemmin tehtyjä päätöksiä ja ratkaisuja. 

Aika salamyhkäinen vastaus. Kirkko, terveydenhuolto tai verovirasto.

Ei vaan oikeuslaitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi yksin hankittuna. Takana pitkä suhde, ero ja sen jälkeen deittailua ja lyhyempiä suhteita. Sitten vain jossain vaiheessa totesin, että aika loppuu kesken ja laitoin nettiin juuri tuollaisen kumppanuusvanhemmuus-ilmoituksen. Miehiltä tuli vastauksia ja muutamaa kävin tapaamassakin mutta koin kuitenkin, että sen miehen kanssa tulisi olla jollain tasolla samanhenkinen ja omata suunnilleen samanlaiset arvot, jotta voisin vanhemmuuden jakaa. Niinpä sitten päädyin lapsettomuusklinikalle ja lapsi sai alkunsa tuntemattoman luovuttajan siittiöillä.

Näin jälkikäteenkin olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni.

Minkä hintainen homma oli kyseessä? Menikö pitkään yrittäessä, vai tärppäsikö kerrasta?

Ap

Suomessa halvin näyttäisi olevan 800e, jos ei jouduta turvautumaan icsiin tms. joka tuo n. 2000e lisää. Naapurimaassa pääset halvimmillaan 300e siementämään itsesi (korkeasti koulutetun siementäjän toimesta). Mikäli fyysinen suhde kiinnostaa niin hakeutuisin 7orbetteriin siellä pyörii kunnollisia/työssäkäyviä ;)

Miten kenelläkään ei tule mieleen, että entäs se isä? Eikö teidän isät ole merkanneet teille mitään? Mielummin olisin jäänyt syntymättä kuin elänyt ilman isääni! Oletteko yh-lapsia vai miten asia häiritsee noin vähän? Itkeä i ahdistaa ja itkettää pelkkä ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Miten kenelläkään ei tule mieleen, että entäs se isä? Eikö teidän isät ole merkanneet teille mitään? Mielummin olisin jäänyt syntymättä kuin elänyt ilman isääni! Oletteko yh-lapsia vai miten asia häiritsee noin vähän? Itkeä i ahdistaa ja itkettää pelkkä ajatuskin.

Mä oon yh-äidin kasvattama ja olin onnellinen kun isä lähti. Sitä ainaista riitelyä ei jaksanut enää kuunnella viidettä vuotta peräkkäin. Mulla on isän kanssa nykyään hyvät välit, joskin myönsi itekin et ero oli siinä hetkessä parempi ratkaisu. Moni ottaisi varmasti miehen, mutta nykyajan lieveilmiönä näyttää olevan nämä ns. miesvauvat.

32veellä ei oo aika lopussa, äly hoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kenelläkään ei tule mieleen, että entäs se isä? Eikö teidän isät ole merkanneet teille mitään? Mielummin olisin jäänyt syntymättä kuin elänyt ilman isääni! Oletteko yh-lapsia vai miten asia häiritsee noin vähän? Itkeä i ahdistaa ja itkettää pelkkä ajatuskin.

Mä oon yh-äidin kasvattama ja olin onnellinen kun isä lähti. Sitä ainaista riitelyä ei jaksanut enää kuunnella viidettä vuotta peräkkäin. Mulla on isän kanssa nykyään hyvät välit, joskin myönsi itekin et ero oli siinä hetkessä parempi ratkaisu. Moni ottaisi varmasti miehen, mutta nykyajan lieveilmiönä näyttää olevan nämä ns. miesvauvat.

Silloin se ei ole äidin päsmäröimä päätös vaan isän oma syy. On varmaan kiva olla se lapsi koulussa joka kertoo kuinka isä on merimies tai liikemies ja siksi sitä ei koskaan näy. Ja kaikki tietää että se valehtelee ja lapsi itsekin tietää muiden tietävän mutta on helpompi esittää.