Lue keskustelun säännöt.
Surullinen toinen nainen
Sydän sykkyrällä
22.10.2018 |
Hei. Haluaisin tutustua muihin ns. Toisiin naisiin ja saada vertaistukea ja ehkä rohkeutta suhteesta irtautumiseen. Tämä on surullinen kohtalo kaikille osapuolille ja olisi kova tarve puhua mutta en tiedä kelle.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Hei toinen nainen. Olet ollut minulle nesteiden tyhjentämistä varten. Toki lepertelin ja kehuin kovasti, koska olin itsekäs ja välillä panetti. Taisin luvata että jätän nykyisen vaimoni ja perheeni. En kuitenkaan tarkoittanut sitä oikeasti. Et kai sinäkään tosissasi niin kuvitellut. Jatka elämääsi äläkä roiku minussa. Tai ota yhteyttä. Se on vähän säälittävää
Todella sympaattinen aviomies jollain. Onnittelut vaimolle, kun sait pitää tuollaisen aarteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti? Älkää suostuko olemaan toisia naisia. Kunniallinen mies toimii niin, että jos on oikeasti rakastunut toiseen ja haluaa vaimostaan eron, hän ottaa sen eron. Aikuinen mies osaa selvittää asiansa vaimonsa kanssa ja järjestää elämänsä niin, että saa olla rakastamansa naisen kanssa.
Näitä vässyköitä on ihan pirusti! Ensin ne pettää vuosia vaimoaan ja pitää toista siinä uskossa, että ero on tulossa. Jos jää kiinni, niin se on ihan vaimosta riippuen saatko miehen vain et. Joku vaimo nakkaa välittömästi pihalla, sinun onneksesi. Toinen pitää kiinni, eikä luovuta, vaikka tajuaa taistelevansa paskakasasta. Pääasia on , ettet sinä sitä miestä vie! Miehet on tahdottomia näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti vaan sanon että mitä helvettiä. Ei ne asiat vaan niin tapahdu!!!! Se on tietoinen ihmisen valinta, jos alkaa kumppania pettämään. Sinänsä elämä on mustavalkoista. Sitä että ihastuu /rakastuu johonkin on tunne, teot ovat sitten erikseen. Ihmiset VOIVAT päättää mitä tekevät.
¨
Ei se nyt noinkaan mene. Seksuaalisen toteuttamisen tarve on vietti, ei tahdonalainen asia (kuten on tieteellisestikin todistettu). Kun ihminen todella rakastuu, se vietti aktivoituu hyvin voimakkaana ja siinä voi olla melko turha yrittää toimia toisin. Tällainen jo uskonnoista periytynyt asenne, missä kaikki on puhtaasti kiinni päätäntävallasta, on vääristynyt ja täysin epätodellinen. Ihminen voi yrittää hallita, mutta monissa tapauksissa se vietti on niin voimakas, ettei sille yksinkertaisesti mahda mitään, vaikka kuinka yrittää.
Kannattaisi yrittää tutustua ihmisen seksuaalisuuteen ja ymmärtää sitä tuollaisen asenteellisen tuomitsemisen sijaan. (ja kyllä olen naimisissa itsekin, jos mieheni pettäisi niin tuskin romahtaisin siitä. Maailma ei ole mustavalkoinen ja tällaiset jutut kuuluvat ihmiselämään. ei siitä kannata kehittää itselleen mtään romahdusta)
Höpöhöpö. Ihmisellä on viettejä mutta kyllä hän itse päättää kanavoiko niitä ja miten sen tekee. Mitään viettiä panna varattua ihmistä ei ole. Kun tunnet seksuaalista halua voit tyydyttää itse itsesi tai valikoida kumppanin ja harrastaa seksiä . Terveytesi ei myöskään vaurioidu vaikket tekisi mitään.
Noin puhuu ihminen, joka ei ole koskaan tuntenut. Ihastuminen, rakastuminen, läheisyydenkaipuu ynnä muu on jotain paljon voimakkaampaa ja syvempää kuin panetus, jonka voi korvata runkkaamalla.
En allekirjoita tuota. Ihminen ei ole mikään viettiensä perässä juokseva elukka, vaikka toiset niin haluavatkin itselleen uskotella, ilmeisesti oikeuttaakseen tekemisiään.
Elävän elämän esimerkki: Rakastuin, ihastuin,hullaannuin erääseen nuoreen mieheen vuosia sitten niin, että olin näkevinäni hänet kaikkialla:kaupungilla, kaupan kassajonossa, missä tahansa. Ajattelin häntä lakkaamatta ja tiesin, että välillämme on kipinää, hän hankki minulle joululahjankin. Vieläpä varsin romanttisen sellaisen.
Kaipauksestani huolimatta en antanut ymmärtää olevani vähääkään kiinnostunut, vaan peiton tunteeni tarkoin ja vältin hänen seuraansa. Miksi niin?
Hänellä oli tyttöystävä. Olin kahdeksantoista.Moraali ei kysy ikää.
Vierailija kirjoitti:
Näin mun salarakasta vaimonsa kanssa kaupassa. Ajattelin vaan, että mitä v* *tua. Mies on viimisen päälle uros ja fiksu tyyppi ja tää vaimo.. n.50kg ylipainoa, likaiset vihreät hiukset, maastokuvioiset verkkarit, maiharit ja pilottitakki. Huusi lapsille ihan törkeenä ja uhkaili niitä. Herra vaan kiltisti pukkas kärryjä. Voi olla, että salasuhde loppu tähän. Olis hirvee koittaa setvii sen vaimon kaa asioita.
Hiuksia lukuunottamatta kuulostaa kovin tutulta. Tampereellakin yksi tällainen ”mies” seikkailee. Avoimessa suhteessa muka, my ass.
En lämmennyt. Jotain oli vialla, enkä lähtenyt ottamaan selvää. Hyvä niin.
Mä en ole koskaan suostunut kakkosnaiseksi. Johtuu varmaan, että arvostan itseäni. Olen kyllä sanonut, että olen kiinnostunut sitten, jos jättää kumppaninsa. Suosittelen!
Hyvännäköinen 35 v nainen, naimisissa 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin suhteessa varattuun mieheen pitkän aikaa. Rakastin kuin hullu ja sain vastarakkautta, lupauksia, lahjoja ja valheita. Eniten kai valheita.
Nämä perusjutut, mitkä salasuhteeseen kuuluu.
Mies yritti lähteä liitostaan, ainakin kertoi niin, mutta vaimo veti tosi alhaisen kortin peliin. Mies jäi 'sinnittelemään' ja meni terapiaan.
Ei hän minua oikeasti rakastanut, kun pystyi luopumaan.
Mutta se vuosien aikana vietetty yhteinen aika ja kaikki meidän välillämme, mietin, miksi hän näki niin paljon vaivaa eteemme. Ja jos se kaikki olikin valhetta, kuinka sairas hän lopulta oli mieleltään.
En ole tyhmä enkä viaton, olin rakastunut ja uskoin rakastamani ihmisen puheet.
Kuvittelin, että hän on pohjimmiltaan rehellinen, valehtelee vain vaimolleen "pakon edessä", kun ei VIELÄ uskalla kertoa meistä. Mutta, ei se mennyt niin. Suhde paljastui, päättyi ja valheet jatkuivat. En ollutkaan rakastettu, olin paha viettelijä ja hän raukka, viaton uhrini. En tiedä, kuka on tarinan pahis, mutta minulla ainakin on paha olla. Ja joo, olen varmasti ansainnut sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näkee ihmisten kirjoitustyylistä, onko kokenut suurta rakkautta , vai ei. Monesti salasuhteeseen päädytään, kun rakkaus tulee yllättäin, eikä ole valmis jättämään lapsiaan siltä seisaumalta. Eroprosessi voi kestää kauankin, eikä halua olla erossa rakkaastaan sitä aikaa.
Sitten on niitäkin, jotka pettävät muuten vain, seksin takia, he eivät rakasta vaimoa eikä toistakaan naista.
Panetusvietti ym. termit hö. No miksi niitä viettejä ei ole vaimoa kohtaan? Koska rakkaus puuttuu. Rakastuneena en näe kuin hänet. Rakastuneena haluan vain häntä. Rakastuneena ajattelen vain häntä.
Mistä tiedät ettei pane muijaansa ihan yhtä "rakastuneena"? Monestihan pettäjä saa siitä pettämisestä buustia sinne omaan aviovuoteeseen. Helppohan se on tarinoida tätä soopaa mitä jotkut naiset haluaa kuulla. Sillä kun siitä vierasta piparia irtoaa kaikkein helpoiten. Toiset vaan ovat niin typeriä, että uskovat mitä tahansa.
Tämä minussa herätti kaikkein eniten raivoa, kun avokki kärähti vieraasta naisesta. Tämä nainen tuli vielä selittämään, että miksi roikun miehessä, kun meillä ei ole edes seksielämää ja menee huonosti.
Minä tollo en ollut edes aavistanut mitään, kun seksielämä oli villia ja vapaata ja kiihkeää ja meillä oli hauskaa keskenään ja äijäkin vannotti rakastamista vielä edellisenä iltana, kun seuraavana iltana tuli tämä vieras nainen kännissä huutamaan minulle, että roikun avokissani ja en päästä hänestä irti.
Mies lensi heti ulos ja ällötti, kun ajatteli, että kävi panemassa välillä sitä naista ja sitten tuli kiihkeänä kotiin minua panemaan ja vielä itki, kuinka niin minua rakastaa ja kuinka sängyssä meillä on ihanaa.
Mies lensi kuin leppäkeihäs ulos ja vollotti vielä monta kuukautta, kuinka haluaa takaisin ja tämä nainen raivosi toisesta suunnasta, että miksi mies ei muutakkaan hänen luo, että se on jotenkin minun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin suhteessa varattuun mieheen pitkän aikaa. Rakastin kuin hullu ja sain vastarakkautta, lupauksia, lahjoja ja valheita. Eniten kai valheita.
Nämä perusjutut, mitkä salasuhteeseen kuuluu.
Mies yritti lähteä liitostaan, ainakin kertoi niin, mutta vaimo veti tosi alhaisen kortin peliin. Mies jäi 'sinnittelemään' ja meni terapiaan.
Ei hän minua oikeasti rakastanut, kun pystyi luopumaan.
Mutta se vuosien aikana vietetty yhteinen aika ja kaikki meidän välillämme, mietin, miksi hän näki niin paljon vaivaa eteemme. Ja jos se kaikki olikin valhetta, kuinka sairas hän lopulta oli mieleltään.
En ole tyhmä enkä viaton, olin rakastunut ja uskoin rakastamani ihmisen puheet.
Kuvittelin, että hän on pohjimmiltaan rehellinen, valehtelee vain vaimolleen "pakon edessä", kun ei VIELÄ uskalla kertoa meistä. Mutta, ei se mennyt niin. Suhde paljastui, päättyi ja valheet jatkuivat. En ollutkaan rakastettu, olin paha viettelijä ja hän raukka, viaton uhrini. En tiedä, kuka on tarinan pahis, mutta minulla ainakin on paha olla. Ja joo, olen varmasti ansainnut sen.
Näkikö hän paljon vaivaa, vai oliko se vain vastavuoroisuutta?
Ihmissuhteissa otetaan ja annetaan. Jotkut ovat monisuhteisia ja ottavat ja antavat monien kanssa. Ongelmallisimpia ovat toiset naiset, jotka kuvittelevat että vaimoaan pettävä mies on yksiavioinen. Selkeästi mies, joka kykenee olemaan kahden kanssa, ei ole yksiavioinen eikä yksinoikeudella kenenkään naisen. Parasta olisi kertoa se vaimollekin, eikä vain yrittää kammeta tuota miestä itselleen.
Olen ennenkin täällä sanonut, että jos piilotellussa suhteessa elää ja salailee sitä puolisolta, niin on itse pettäjä vaikka olisi sinkku ja se olisi vain tuon miehen vaimo jolta salataan. Siitä ei vain pääse ympäri, että on osa salasuhdetta ja on pettäjä.
Mun salarakas on sanonut että tästä ei voi tulla vakavaa, on sanonut että rakastaa mua mutta ei oo koskaan luvannut että eroaisi. Silti tunteet sen kun kasvaa ja meillä on jo yli 1,5 v pitkä suhde. Mies on lopettanut suhteemme 3 kertaa, välillä oli muutaman kuukauden tauko kun ei oltu suhteessa mutta sitten taas löydettiin toisemme. Ja nyt taas 9 kk jälkeen hän miettii ja mulla on sydän kipee.
Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä soutamista ja huopaamista. Jos on tuossa välillä yrittänyt liittoaan parantaa ja silti aina palaa mun luo, niin eikö sitä jo itse mies näe että se liitto ei hyväksi muutu eikä hänen rakkaus minuun lopu kun liekki vaan palaa. Niin miksi tää veivaus vaan jatkuu ? Ja vaimo elää avioliitossa jonka tila on ihan harhakuvitelmaa kun ei tiedä että miehellä on toinen. Ei olisi nii enää halukas tahtomaan myötä ja vastamäessä kun saisi tietää ettei liittossa ole enää sitä luottamusta. Ja eikö miehenkin ole vaikea ”yrittää” liittonsa eteen tehdä töitä ja ”rakentaa” onnea kun itse tietää että valheen päälle rakentaa.
Mun salarakas ei ole mikään pelimies ja olen hänen ensimmäinen suhde pitkän avioliiton aikana.
Miksi ei mies uskalla erota kun ei elämä avioliitossa vaan palaa enää hyväksi ?? . Itse naisena ajattelen niin, että jos olisin se varattu ja liittoni olisi siinä tilassa , että siihen on kolmas mukaan mahtunut, jota rakastan ja jonka kanssa on hyvä olla ja seksi mahtavaa, niin eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näkee ihmisten kirjoitustyylistä, onko kokenut suurta rakkautta , vai ei. Monesti salasuhteeseen päädytään, kun rakkaus tulee yllättäin, eikä ole valmis jättämään lapsiaan siltä seisaumalta. Eroprosessi voi kestää kauankin, eikä halua olla erossa rakkaastaan sitä aikaa.
Sitten on niitäkin, jotka pettävät muuten vain, seksin takia, he eivät rakasta vaimoa eikä toistakaan naista.
Panetusvietti ym. termit hö. No miksi niitä viettejä ei ole vaimoa kohtaan? Koska rakkaus puuttuu. Rakastuneena en näe kuin hänet. Rakastuneena haluan vain häntä. Rakastuneena ajattelen vain häntä.
Mistä tiedät ettei pane muijaansa ihan yhtä "rakastuneena"? Monestihan pettäjä saa siitä pettämisestä buustia sinne omaan aviovuoteeseen. Helppohan se on tarinoida tätä soopaa mitä jotkut naiset haluaa kuulla. Sillä kun siitä vierasta piparia irtoaa kaikkein helpoiten. Toiset vaan ovat niin typeriä, että uskovat mitä tahansa.
Tämä minussa herätti kaikkein eniten raivoa, kun avokki kärähti vieraasta naisesta. Tämä nainen tuli vielä selittämään, että miksi roikun miehessä, kun meillä ei ole edes seksielämää ja menee huonosti.
Minä tollo en ollut edes aavistanut mitään, kun seksielämä oli villia ja vapaata ja kiihkeää ja meillä oli hauskaa keskenään ja äijäkin vannotti rakastamista vielä edellisenä iltana, kun seuraavana iltana tuli tämä vieras nainen kännissä huutamaan minulle, että roikun avokissani ja en päästä hänestä irti.
Mies lensi heti ulos ja ällötti, kun ajatteli, että kävi panemassa välillä sitä naista ja sitten tuli kiihkeänä kotiin minua panemaan ja vielä itki, kuinka niin minua rakastaa ja kuinka sängyssä meillä on ihanaa.
Mies lensi kuin leppäkeihäs ulos ja vollotti vielä monta kuukautta, kuinka haluaa takaisin ja tämä nainen raivosi toisesta suunnasta, että miksi mies ei muutakkaan hänen luo, että se on jotenkin minun vika.
Oletko aivan varma, että mies petti naisen kanssa? Ettei vain antanut naisen luulotella että suhdetta olisi luvassa, ja hekumoi siitä ilosta että on haluttu mies? Uskoitko vain naista vai tunnustiko mies?
Vaikea kuvitella että kukaan mies olisi noin v-mäinen, kun kuulostaa, että kykenee olemaan herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Mun salarakas on sanonut että tästä ei voi tulla vakavaa, on sanonut että rakastaa mua mutta ei oo koskaan luvannut että eroaisi. Silti tunteet sen kun kasvaa ja meillä on jo yli 1,5 v pitkä suhde. Mies on lopettanut suhteemme 3 kertaa, välillä oli muutaman kuukauden tauko kun ei oltu suhteessa mutta sitten taas löydettiin toisemme. Ja nyt taas 9 kk jälkeen hän miettii ja mulla on sydän kipee.
Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä soutamista ja huopaamista. Jos on tuossa välillä yrittänyt liittoaan parantaa ja silti aina palaa mun luo, niin eikö sitä jo itse mies näe että se liitto ei hyväksi muutu eikä hänen rakkaus minuun lopu kun liekki vaan palaa. Niin miksi tää veivaus vaan jatkuu ? Ja vaimo elää avioliitossa jonka tila on ihan harhakuvitelmaa kun ei tiedä että miehellä on toinen. Ei olisi nii enää halukas tahtomaan myötä ja vastamäessä kun saisi tietää ettei liittossa ole enää sitä luottamusta. Ja eikö miehenkin ole vaikea ”yrittää” liittonsa eteen tehdä töitä ja ”rakentaa” onnea kun itse tietää että valheen päälle rakentaa.
Mun salarakas ei ole mikään pelimies ja olen hänen ensimmäinen suhde pitkän avioliiton aikana.
Miksi ei mies uskalla erota kun ei elämä avioliitossa vaan palaa enää hyväksi ?? . Itse naisena ajattelen niin, että jos olisin se varattu ja liittoni olisi siinä tilassa , että siihen on kolmas mukaan mahtunut, jota rakastan ja jonka kanssa on hyvä olla ja seksi mahtavaa, niin eroaisin.
Mitä olen näitä juttuja seurannut, niin mies pitää toista naista toisena niin kauan, että vaimo saa tietää ja heittää ulos. Sitten aloitetaan toisen naisen kanssa vasta elämä. Jos vaimo ei saa tietää, niin ei mies itse tee aloitetta erosta. Liian vaivalloista. Helpompaa pitää kahta naista. Pakkotilanteessa sitten tekee ratkaisun, kun muuta mahdollisuutta ei ole, kun vaimo lemppaa pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän sitä sanotaan että pettää että pääsisi ulos avioliitostaan kun ei uskalla itse erota.
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Aivan kuin minun elämästäni. Niillä erotuksilla, että kerroin miehelleni itse ja päätin avioliittoni. En olisi pettänyt miestäni, jos olisin rakastanut häntä. Toinen mies taas jäi yrittämään avioliittoonsa, terapian voimin. Mutta minä olen ainut syypää, kaikki muut ovat viattomia uhreja.
En voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt avioliittooni. Tein pettäessä tietoisen valinnan, että menetän aviomieheni. En pitänyt myöskään yllä kahta suhdetta, kunnioitin miestä niin paljon, johon minulla oli suhde.
Vierailija kirjoitti:
Mun salarakas on sanonut että tästä ei voi tulla vakavaa, on sanonut että rakastaa mua mutta ei oo koskaan luvannut että eroaisi. Silti tunteet sen kun kasvaa ja meillä on jo yli 1,5 v pitkä suhde. Mies on lopettanut suhteemme 3 kertaa, välillä oli muutaman kuukauden tauko kun ei oltu suhteessa mutta sitten taas löydettiin toisemme. Ja nyt taas 9 kk jälkeen hän miettii ja mulla on sydän kipee.
Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä soutamista ja huopaamista. Jos on tuossa välillä yrittänyt liittoaan parantaa ja silti aina palaa mun luo, niin eikö sitä jo itse mies näe että se liitto ei hyväksi muutu eikä hänen rakkaus minuun lopu kun liekki vaan palaa. Niin miksi tää veivaus vaan jatkuu ? Ja vaimo elää avioliitossa jonka tila on ihan harhakuvitelmaa kun ei tiedä että miehellä on toinen. Ei olisi nii enää halukas tahtomaan myötä ja vastamäessä kun saisi tietää ettei liittossa ole enää sitä luottamusta. Ja eikö miehenkin ole vaikea ”yrittää” liittonsa eteen tehdä töitä ja ”rakentaa” onnea kun itse tietää että valheen päälle rakentaa.
Mun salarakas ei ole mikään pelimies ja olen hänen ensimmäinen suhde pitkän avioliiton aikana.
Miksi ei mies uskalla erota kun ei elämä avioliitossa vaan palaa enää hyväksi ?? . Itse naisena ajattelen niin, että jos olisin se varattu ja liittoni olisi siinä tilassa , että siihen on kolmas mukaan mahtunut, jota rakastan ja jonka kanssa on hyvä olla ja seksi mahtavaa, niin eroaisin.
Ihmismieli on ristiriitainen. Mies on ehkä kiintynyt vaimoonsa, on yhteinen historia, lapset, talo, laina ja yhteinen suku ja ystävät. Ja hyvää seksiä sivusuhteessa ja ehkä myös avioliitossa. Miksi siis mies muuttaisi mitään?
Entä oletko miettinyt itseäsi, miksi ryhdyt toiseksi naiseksi? Tuskin se on sattumaa. Lisäksi pettämisestä alkunsa saaneella suhteella ei ole kovin suuret onnistumisen mahdollisuudet. Sehän jo sinänsä perustuu petokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suhteessa varattuun mieheen pitkän aikaa. Rakastin kuin hullu ja sain vastarakkautta, lupauksia, lahjoja ja valheita. Eniten kai valheita.
Nämä perusjutut, mitkä salasuhteeseen kuuluu.
Mies yritti lähteä liitostaan, ainakin kertoi niin, mutta vaimo veti tosi alhaisen kortin peliin. Mies jäi 'sinnittelemään' ja meni terapiaan.
Ei hän minua oikeasti rakastanut, kun pystyi luopumaan.
Mutta se vuosien aikana vietetty yhteinen aika ja kaikki meidän välillämme, mietin, miksi hän näki niin paljon vaivaa eteemme. Ja jos se kaikki olikin valhetta, kuinka sairas hän lopulta oli mieleltään.
En ole tyhmä enkä viaton, olin rakastunut ja uskoin rakastamani ihmisen puheet.
Kuvittelin, että hän on pohjimmiltaan rehellinen, valehtelee vain vaimolleen "pakon edessä", kun ei VIELÄ uskalla kertoa meistä. Mutta, ei se mennyt niin. Suhde paljastui, päättyi ja valheet jatkuivat. En ollutkaan rakastettu, olin paha viettelijä ja hän raukka, viaton uhrini. En tiedä, kuka on tarinan pahis, mutta minulla ainakin on paha olla. Ja joo, olen varmasti ansainnut sen.Näkikö hän paljon vaivaa, vai oliko se vain vastavuoroisuutta?
Ihmissuhteissa otetaan ja annetaan. Jotkut ovat monisuhteisia ja ottavat ja antavat monien kanssa. Ongelmallisimpia ovat toiset naiset, jotka kuvittelevat että vaimoaan pettävä mies on yksiavioinen. Selkeästi mies, joka kykenee olemaan kahden kanssa, ei ole yksiavioinen eikä yksinoikeudella kenenkään naisen. Parasta olisi kertoa se vaimollekin, eikä vain yrittää kammeta tuota miestä itselleen.
Olen ennenkin täällä sanonut, että jos piilotellussa suhteessa elää ja salailee sitä puolisolta, niin on itse pettäjä vaikka olisi sinkku ja se olisi vain tuon miehen vaimo jolta salataan. Siitä ei vain pääse ympäri, että on osa salasuhdetta ja on pettäjä.
Hän näki vaivaa. Hän järjesti kaiken ja piti minua hyvänä. Tunsin olevani ihailtu ja arvostettu ja uskoin hänen höpinät huonosta omastatunnosta, kun ei voinut vielä tarjota "kaikkea". Hän kertoi masentuvansa ilman minua ja olevansa onnellinen vain kanssani. Vaimo ei arvostanut ja läheisyyttä ei juurikaan ollut. Vaimon lähentelyt sai voimaan pahoin ja niimpä hän kertoi nukkuvansa sohvalla. Vaikka minua on huijattu ja minulle valehdeltu, tiedän tehneeni väärin. Otan vastuun kaikista sanoistani ja teoistani. Toisin kuin se mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Aivan kuin minun elämästäni. Niillä erotuksilla, että kerroin miehelleni itse ja päätin avioliittoni. En olisi pettänyt miestäni, jos olisin rakastanut häntä. Toinen mies taas jäi yrittämään avioliittoonsa, terapian voimin. Mutta minä olen ainut syypää, kaikki muut ovat viattomia uhreja.
En voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt avioliittooni. Tein pettäessä tietoisen valinnan, että menetän aviomieheni. En pitänyt myöskään yllä kahta suhdetta, kunnioitin miestä niin paljon, johon minulla oli suhde.
Minäkin kerroin itse aviomiehelleni siinä tilanteessa, kun luulin, että menemme yhteen toisen miehen kanssa. Jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä kannattanut kertoa, sillä suhde toisen mieheen jäi todella lyhyeksi, kesti vain muutamia viikkoja jotka piti sisällään muutaman tapaamisen ja yhden lyhyen matkan. Pelkään että tuo asia muodostuu ylittämättömäksi esteeksi aviomieheni ja minun välillä. Tilanteemme on tällä hetkellä lähes umpisolmussa.
Ja juu, minä jollain lailla rakastan aviomiestäni, aika paljonkin, mutta totuus on se, että emme me oikein osaa kohdata toisiamme. Toinen mies tuntui alusta lähtien sielunkumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näkee ihmisten kirjoitustyylistä, onko kokenut suurta rakkautta , vai ei. Monesti salasuhteeseen päädytään, kun rakkaus tulee yllättäin, eikä ole valmis jättämään lapsiaan siltä seisaumalta. Eroprosessi voi kestää kauankin, eikä halua olla erossa rakkaastaan sitä aikaa.
Sitten on niitäkin, jotka pettävät muuten vain, seksin takia, he eivät rakasta vaimoa eikä toistakaan naista.
Panetusvietti ym. termit hö. No miksi niitä viettejä ei ole vaimoa kohtaan? Koska rakkaus puuttuu. Rakastuneena en näe kuin hänet. Rakastuneena haluan vain häntä. Rakastuneena ajattelen vain häntä.
Mistä tiedät ettei pane muijaansa ihan yhtä "rakastuneena"? Monestihan pettäjä saa siitä pettämisestä buustia sinne omaan aviovuoteeseen. Helppohan se on tarinoida tätä soopaa mitä jotkut naiset haluaa kuulla. Sillä kun siitä vierasta piparia irtoaa kaikkein helpoiten. Toiset vaan ovat niin typeriä, että uskovat mitä tahansa.
Tämä minussa herätti kaikkein eniten raivoa, kun avokki kärähti vieraasta naisesta. Tämä nainen tuli vielä selittämään, että miksi roikun miehessä, kun meillä ei ole edes seksielämää ja menee huonosti.
Minä tollo en ollut edes aavistanut mitään, kun seksielämä oli villia ja vapaata ja kiihkeää ja meillä oli hauskaa keskenään ja äijäkin vannotti rakastamista vielä edellisenä iltana, kun seuraavana iltana tuli tämä vieras nainen kännissä huutamaan minulle, että roikun avokissani ja en päästä hänestä irti.
Mies lensi heti ulos ja ällötti, kun ajatteli, että kävi panemassa välillä sitä naista ja sitten tuli kiihkeänä kotiin minua panemaan ja vielä itki, kuinka niin minua rakastaa ja kuinka sängyssä meillä on ihanaa.
Mies lensi kuin leppäkeihäs ulos ja vollotti vielä monta kuukautta, kuinka haluaa takaisin ja tämä nainen raivosi toisesta suunnasta, että miksi mies ei muutakkaan hänen luo, että se on jotenkin minun vika.
Oletko aivan varma, että mies petti naisen kanssa? Ettei vain antanut naisen luulotella että suhdetta olisi luvassa, ja hekumoi siitä ilosta että on haluttu mies? Uskoitko vain naista vai tunnustiko mies?
Vaikea kuvitella että kukaan mies olisi noin v-mäinen, kun kuulostaa, että kykenee olemaan herkkä.
No ihan selkeästi tuli ilmi mieheltäkin, että petti, kun kuulemma oli ollut vain seksiä, Mitä siinä nyt muka jää epäselväksi
Eihän se toinen nainen ole muuta kuin typerys ja roska. Moni varmaan tasan tajuaa miten paska mies on, mutta ei vaan halua päästää sitä liian helpolla. Helpompihan kaikki on kos#taa sille kun ei tyrkkää sitä uuteen elämään.