Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surullinen toinen nainen
Sydän sykkyrällä
22.10.2018 |
Hei. Haluaisin tutustua muihin ns. Toisiin naisiin ja saada vertaistukea ja ehkä rohkeutta suhteesta irtautumiseen. Tämä on surullinen kohtalo kaikille osapuolille ja olisi kova tarve puhua mutta en tiedä kelle.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Aivan kuin minun elämästäni. Niillä erotuksilla, että kerroin miehelleni itse ja päätin avioliittoni. En olisi pettänyt miestäni, jos olisin rakastanut häntä. Toinen mies taas jäi yrittämään avioliittoonsa, terapian voimin. Mutta minä olen ainut syypää, kaikki muut ovat viattomia uhreja.
En voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt avioliittooni. Tein pettäessä tietoisen valinnan, että menetän aviomieheni. En pitänyt myöskään yllä kahta suhdetta, kunnioitin miestä niin paljon, johon minulla oli suhde.Minäkin kerroin itse aviomiehelleni siinä tilanteessa, kun luulin, että menemme yhteen toisen miehen kanssa. Jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä kannattanut kertoa, sillä suhde toisen mieheen jäi todella lyhyeksi, kesti vain muutamia viikkoja jotka piti sisällään muutaman tapaamisen ja yhden lyhyen matkan. Pelkään että tuo asia muodostuu ylittämättömäksi esteeksi aviomieheni ja minun välillä. Tilanteemme on tällä hetkellä lähes umpisolmussa.
Ja juu, minä jollain lailla rakastan aviomiestäni, aika paljonkin, mutta totuus on se, että emme me oikein osaa kohdata toisiamme. Toinen mies tuntui alusta lähtien sielunkumppanilta.
Menkää terapiaan. Jos rakkautta on, niin saatte varmasti suhteen toimimaan. Toimit ehkä liian hätäisesti toisen miehen kanssa. Ehkä olisi kannattanut jäädä ystäviksi?
Jatkoa.. meidän suhde kesti kauan ja pohjalla vuosien tuttavuus, lopulta ystävyys. Luulin tietäväni millaisen miehen kanssa olen tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Aivan kuin minun elämästäni. Niillä erotuksilla, että kerroin miehelleni itse ja päätin avioliittoni. En olisi pettänyt miestäni, jos olisin rakastanut häntä. Toinen mies taas jäi yrittämään avioliittoonsa, terapian voimin. Mutta minä olen ainut syypää, kaikki muut ovat viattomia uhreja.
En voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt avioliittooni. Tein pettäessä tietoisen valinnan, että menetän aviomieheni. En pitänyt myöskään yllä kahta suhdetta, kunnioitin miestä niin paljon, johon minulla oli suhde.Minäkin kerroin itse aviomiehelleni siinä tilanteessa, kun luulin, että menemme yhteen toisen miehen kanssa. Jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä kannattanut kertoa, sillä suhde toisen mieheen jäi todella lyhyeksi, kesti vain muutamia viikkoja jotka piti sisällään muutaman tapaamisen ja yhden lyhyen matkan. Pelkään että tuo asia muodostuu ylittämättömäksi esteeksi aviomieheni ja minun välillä. Tilanteemme on tällä hetkellä lähes umpisolmussa.
Ja juu, minä jollain lailla rakastan aviomiestäni, aika paljonkin, mutta totuus on se, että emme me oikein osaa kohdata toisiamme. Toinen mies tuntui alusta lähtien sielunkumppanilta.
Menkää terapiaan. Jos rakkautta on, niin saatte varmasti suhteen toimimaan. Toimit ehkä liian hätäisesti toisen miehen kanssa. Ehkä olisi kannattanut jäädä ystäviksi?
No ihan samaa mieltä nyt, tällä ymmärryksellä. Mutta tajuan myös sen, että ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia sitä miestä vastustaa. Hän oli liian ihana, tunneälykäs ja jotenkin vaan niin vetoava. Kauhea sanoa, mutta varmaan kävelisin uudestaankin samaan ansaan.
Yritetään kyllä aviomiehen kanssa. Periaatteessa molemmilla on tahtotilaa vaikka vaikeaa onkin. Terapiaa olemme miettineet, mutta vielä ei olla saatu aikaiseksi.
Hyvää tässä on se, että vaikka tilanne on ollut mikä on ollut, olen kyllä ihaillut miehenikin tapaa toimia. Hän on rauhallinen ja järkevä ja lopulta yllättävän ymmärtäväinenkin. Toivoisin, että selviäisimme yhdessä. Mutta samalla epäilen sitä aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun salarakas on sanonut että tästä ei voi tulla vakavaa, on sanonut että rakastaa mua mutta ei oo koskaan luvannut että eroaisi. Silti tunteet sen kun kasvaa ja meillä on jo yli 1,5 v pitkä suhde. Mies on lopettanut suhteemme 3 kertaa, välillä oli muutaman kuukauden tauko kun ei oltu suhteessa mutta sitten taas löydettiin toisemme. Ja nyt taas 9 kk jälkeen hän miettii ja mulla on sydän kipee.
Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä soutamista ja huopaamista. Jos on tuossa välillä yrittänyt liittoaan parantaa ja silti aina palaa mun luo, niin eikö sitä jo itse mies näe että se liitto ei hyväksi muutu eikä hänen rakkaus minuun lopu kun liekki vaan palaa. Niin miksi tää veivaus vaan jatkuu ? Ja vaimo elää avioliitossa jonka tila on ihan harhakuvitelmaa kun ei tiedä että miehellä on toinen. Ei olisi nii enää halukas tahtomaan myötä ja vastamäessä kun saisi tietää ettei liittossa ole enää sitä luottamusta. Ja eikö miehenkin ole vaikea ”yrittää” liittonsa eteen tehdä töitä ja ”rakentaa” onnea kun itse tietää että valheen päälle rakentaa.
Mun salarakas ei ole mikään pelimies ja olen hänen ensimmäinen suhde pitkän avioliiton aikana.
Miksi ei mies uskalla erota kun ei elämä avioliitossa vaan palaa enää hyväksi ?? . Itse naisena ajattelen niin, että jos olisin se varattu ja liittoni olisi siinä tilassa , että siihen on kolmas mukaan mahtunut, jota rakastan ja jonka kanssa on hyvä olla ja seksi mahtavaa, niin eroaisin.
Tähän on yksinkertainen selitys. Mies ei rakasta sinua oikeasti ja todella. Pikku seikkailu ja seksi on kivaa ja piristää mukavasti sitä perhe-elämää. Luuletko tosiaan, että hän välittää kenestäkään muista kuin itsestään. Jos luulet että hän rakastaa sinua, kerro toki suhteestanne vaimolle niin näet kuinka käy.
Mun mielestä ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan että mies ei rakasta kirjoittajaa ! Asiat ei oo niin mustavalkoisia ja jokainen ihmissuhde on omansalainen tarna.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?
Minulla on nuorempana ollut paljonkin peliä varattujen kanssa, tosin ei mitään pitkää eikä vakavaa. Varattujen kanssa siksi, että he eivät jääneet roikkumaan. Heistä pääsi niin helposti eroon.
Olin itse todella sitoutumiskammoinen ja pelkäsin aitoa läheisyyttä. Siksi oli helppoa olla varattujen kanssa. Heitä ei tarvinnut rakastaa oikeasti, sellainen leikkirakkaus riitti. Sai kokea intohimoa, mutta tiesi aina, että ei pelata oikeilla panoksilla. Jos joku niistä miehistä olisi sanonut, että jättää vaimonsa mun takia, olisin lopettanut jutun saman tien. Tykkäsin itse olla se, joka on rakastunut yksipuolisesti. Sain kiksejä siitä.
En halunnut, että kukaan rakastaa minua oikeasti, sillä sitten olisi pitänyt rakastaa takaisin. Ja mä en osannut. Enkä edes halunnut.
Tällä elämänkokemuksella sanoisin nyt, että nämä kolmiodraamat on sellaiset ihmisten kuvioita, jotka eivät osaa olla oikeasti läheisiä kenenkään kanssa. Otetaan pala sieltä, toinen täältä. Ei olla kokonaisia kenenkään kanssa.
Jos toista oikeasti rakastaa, ei tulisi edes mieleen ryhtyä suhteeseen toisen kanssa. Toisen kanssa suhteessa oleva mies ei ikinä oikeasti rakasta vaimoaan, vaikka väittää muuta. Eikä rakasta sitä toista naistakaan, vaikka väittää muuta.
Pohjimmiltani halveksin aina näitä pettäjämiehiä, vaikka pidinkin peliä heidän kanssaan. Tiesin, että oikeasti he eivät olleet rakkauteni arvoisia. Ja jotenkin nautin siitä. Tunsin ehkä jotain ylemmyyttäkin.
Älkää naiset tuhlatko aikaanne tällaisiin miehiin. Ne ovat ihan roskaa. Niillä voi "harjoitella", mutta ei mitään aitoa, please. Jättäkää se paras osa itsestänne sille ihmiselle, joka sen oikeasti ansaitsee.
Tämä. Täällä myös samansuuntaisia kokemuksia. Ikinä en tarkoituksella toiseksi naiseksi hakeutunut, vaan miehet esittivät sinkkua ja vapaata. Totuus paljastui aina myöhemmin- joskus vasta koko jutun päätyttyä. Miehet poikkeuksetta jollain tavalla tunnevammaisia, petollisia ja minä pelkäsin aitoa läheisyyttä niin paljon, että en kyennyt oikeasti olemaan kenenkään kanssa.
Ajanhaaskaustahan se oli, mutta sydäntäni en siinä särkenyt, koska en oikeasti rakastanut ketään. Vaimoja kävi sääliksi. Monta kertaa oltiin miehen kanssa jossain yhdessä, kerran jopa sängyssä, kun vaimo soitti ja niin sujuvasti ja uskottavasti tuli ne valheet. Siinä opin kuinka petollisia jotkut ihmiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.
Kirjoittaja kertoo, että miehelle tuli morkkis ja ilmeisesti tajusi, mitä menettää jos eroaa vaimostaan elikkäies tuli järkiinsä. Tuskinpa vaimon on muuta tarvinnut tehdä kuin antaa anteeksi. Ihan turhaa on yrittää vaimosta on yrittää mitään pahista tehdä. Mies on tehnyt ratkaisunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Aivan kuin minun elämästäni. Niillä erotuksilla, että kerroin miehelleni itse ja päätin avioliittoni. En olisi pettänyt miestäni, jos olisin rakastanut häntä. Toinen mies taas jäi yrittämään avioliittoonsa, terapian voimin. Mutta minä olen ainut syypää, kaikki muut ovat viattomia uhreja.
En voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt avioliittooni. Tein pettäessä tietoisen valinnan, että menetän aviomieheni. En pitänyt myöskään yllä kahta suhdetta, kunnioitin miestä niin paljon, johon minulla oli suhde.Minäkin kerroin itse aviomiehelleni siinä tilanteessa, kun luulin, että menemme yhteen toisen miehen kanssa. Jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä kannattanut kertoa, sillä suhde toisen mieheen jäi todella lyhyeksi, kesti vain muutamia viikkoja jotka piti sisällään muutaman tapaamisen ja yhden lyhyen matkan. Pelkään että tuo asia muodostuu ylittämättömäksi esteeksi aviomieheni ja minun välillä. Tilanteemme on tällä hetkellä lähes umpisolmussa.
Ja juu, minä jollain lailla rakastan aviomiestäni, aika paljonkin, mutta totuus on se, että emme me oikein osaa kohdata toisiamme. Toinen mies tuntui alusta lähtien sielunkumppanilta.
Menkää terapiaan. Jos rakkautta on, niin saatte varmasti suhteen toimimaan. Toimit ehkä liian hätäisesti toisen miehen kanssa. Ehkä olisi kannattanut jäädä ystäviksi?
No ihan samaa mieltä nyt, tällä ymmärryksellä. Mutta tajuan myös sen, että ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia sitä miestä vastustaa. Hän oli liian ihana, tunneälykäs ja jotenkin vaan niin vetoava. Kauhea sanoa, mutta varmaan kävelisin uudestaankin samaan ansaan.
Yritetään kyllä aviomiehen kanssa. Periaatteessa molemmilla on tahtotilaa vaikka vaikeaa onkin. Terapiaa olemme miettineet, mutta vielä ei olla saatu aikaiseksi.
Hyvää tässä on se, että vaikka tilanne on ollut mikä on ollut, olen kyllä ihaillut miehenikin tapaa toimia. Hän on rauhallinen ja järkevä ja lopulta yllättävän ymmärtäväinenkin. Toivoisin, että selviäisimme yhdessä. Mutta samalla epäilen sitä aika paljon.
Jos joku "rakastaa" kovasti ja paljon, mutta kohtelee kylmästi tai julmasti tai joku rakastaa vähän hajuttomammin ja mauttomammin, mutta on turvallinen, empaattinen ja luotettava niin järjellä ajatellen kannattaisi ottaa jälkimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.
Kiitos neuvosta, olen käynytkin. Olen ollut niin rikki, etten olisi selvinnyt ilman apua.
Mutta ihan itse se mies viestitteli, ettei halua olla kanssani missään yhteyksissä ja etten merkitse hänelle mitään sen enempää. Ja että vaimo on elämänsä rakkaus. Olisi hän voinut halutessaan olla ystävällisempikin, kun kuitenkin viestintä oli meidän kahden välistä.
Et voi olla varma. Ystäväni sai salarakkaalta kauhean ääniviestin, selvisi, että vaimo oli kirjoittanut viestin paperille ja pakottanut miehen lukemaan sen. Myöhemmin mies oli soittanut ja pyytänyt anteeksi.
No en voi tietenkään olla ihan varma, mitä heidän välillään on tapahtunut. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan ole kuulunut. Hänellä olisi helposti sauma pahoitella minulle vaimon tietämättä, jos sen haluaisi tehdä.
Mies on itsevarma ja rohkea tyyppi, jopa vähän yli-sellainen, erittäin kuvia kumartelematon ja se on yksi asia mikä minua on hänessä aina kiehtonut. Hän on myös vaativassa työssä, aika korkeassa asemassa ja vaikka on minusta tosi fiksu, niin ei kuitenkaan mikään kiltti. Uskaltaa kyllä sanoa mielipiteensä.
En siis usko, että häntä pidettäisiin avioliitossa millään uhkailuilla. Kyllä minä ajattelen, että ei hän oikeasti minusta välittänyt, vaikka sellaista sanoi. Tai sitten välitti hetken ja se meni tosi nopeasti ohi.
Kyllä päällimmäisenä on aika huijattu ja hyväksikäytettykin olo. Ja jotenkin epätodellinen. Luulin tuntevani sen ihmisen.
Hyväksikäytetty on päällimmäinen tunne minullakin. Julmaa katkaista välit ja jättää toinen vaille mitään kunnon selitystä tuollaisessa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin yrittää selvittää välit sen miehen kanssa. On raskasta elää ilman selvyyttä. En saanut koskaan selitystä ja se kalvaa mieltäni. Mies vaikutti aidosti rakastavan minua ja oli tosi herkkä tyyppi. Ikävöi ja itki aika paljon ja osoitti lämmintä ja hellää rakkautta. Siksi hänen välinpitämättömyys ja julmuus oli shokki minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.
Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso.
Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.
Vaikuttaa siltä, että et oppinut mitään miehesi pettämisestä. Näit toisessa naisessa epätoivoisen ja epävarman ihmisen. Mutta et sitä kuinka miehesi hyväksi käytti tuollaista ihmistä. Mies olikin vain "kommunikaatio ongelmainen", jonka sinun suuri (suurempi kuin tuon toisen > jee, voitin) rakkautesi paransi.
Juuri näin! Toisesta naisesta tehdään "roska" vaimon ja aviomiehen toimesta.
Näin on helpompi jatkaa avioliittoa , vaikka toinen on pettänyt.
Mun mielestä miehesi on vain kiero. Ja käyttänyt toista naista hyväksi ja pitää sinua tyhmänä.Eihän se toinen nainen ole muuta kuin typerys ja roska. Moni varmaan tasan tajuaa miten paska mies on, mutta ei vaan halua päästää sitä liian helpolla. Helpompihan kaikki on kos#taa sille kun ei tyrkkää sitä uuteen elämään.
Jos tajuaa miten paska mies on, miksi nimitellä toista, ehkä täysin tuntematonta, naista typerykseksi ja roskaksi?
Kuten edellinen kirjoittaja totesi, sen parin näkökulmasta toisesta naisesta tulee roska, joka sysätään syrjään ja piiloon, jotta oma suhde voi jatkua. Etkö lue koko viestiketjua? Kyllä se varatun kanssa vehtaaminen osoittaa mielestäni typeryyttä. On ihan oma valinta uskoa jotain bullshittiä ja tyhjänlupailua.
Mutta mitä mieltä ootte siitä, että miksi mies yhtäkkiä riskeeraa liittonsa huvin ja seikkailun vuoksi jos siis ei ole kyseessä mikään häntäheikki tapapettäjä ?? Että jos se perhe on tärkein niin miksi yhtäkkiä alkaa sekoileen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.
Kiitos neuvosta, olen käynytkin. Olen ollut niin rikki, etten olisi selvinnyt ilman apua.
Mutta ihan itse se mies viestitteli, ettei halua olla kanssani missään yhteyksissä ja etten merkitse hänelle mitään sen enempää. Ja että vaimo on elämänsä rakkaus. Olisi hän voinut halutessaan olla ystävällisempikin, kun kuitenkin viestintä oli meidän kahden välistä.
Et voi olla varma. Ystäväni sai salarakkaalta kauhean ääniviestin, selvisi, että vaimo oli kirjoittanut viestin paperille ja pakottanut miehen lukemaan sen. Myöhemmin mies oli soittanut ja pyytänyt anteeksi.
No en voi tietenkään olla ihan varma, mitä heidän välillään on tapahtunut. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan ole kuulunut. Hänellä olisi helposti sauma pahoitella minulle vaimon tietämättä, jos sen haluaisi tehdä.
Mies on itsevarma ja rohkea tyyppi, jopa vähän yli-sellainen, erittäin kuvia kumartelematon ja se on yksi asia mikä minua on hänessä aina kiehtonut. Hän on myös vaativassa työssä, aika korkeassa asemassa ja vaikka on minusta tosi fiksu, niin ei kuitenkaan mikään kiltti. Uskaltaa kyllä sanoa mielipiteensä.
En siis usko, että häntä pidettäisiin avioliitossa millään uhkailuilla. Kyllä minä ajattelen, että ei hän oikeasti minusta välittänyt, vaikka sellaista sanoi. Tai sitten välitti hetken ja se meni tosi nopeasti ohi.
Kyllä päällimmäisenä on aika huijattu ja hyväksikäytettykin olo. Ja jotenkin epätodellinen. Luulin tuntevani sen ihmisen.
Hyväksikäytetty on päällimmäinen tunne minullakin. Julmaa katkaista välit ja jättää toinen vaille mitään kunnon selitystä tuollaisessa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin yrittää selvittää välit sen miehen kanssa. On raskasta elää ilman selvyyttä. En saanut koskaan selitystä ja se kalvaa mieltäni. Mies vaikutti aidosti rakastavan minua ja oli tosi herkkä tyyppi. Ikävöi ja itki aika paljon ja osoitti lämmintä ja hellää rakkautta. Siksi hänen välinpitämättömyys ja julmuus oli shokki minulle.
Mitä sulle tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Se sun salarakkaan hyvin meneminen on silmänlumetta sen vaimon kanssa. Ei valeen päälle voi rakentaa kestävää ja sydäntä pitää kuunnella. Teilläkin niin pitkä ystävyyskin jo taustalla. Tunteita ei saa napilla päälle eikä pois.
Uskon kyllä, että joillakin kriisi voi ikäänkuin kirkastaa sen mikä on tärkeää. Sen jälkeen on helpompi korjata niitä ongelmakohtia. Ihan turha yrittää mitään satuja kehitellä mielessään vaan hyväksyä ne ikävätkin tosiasiat. Tässä on vieläpä täysin epäoleellista miten ko pariskunnalla menee, koskapa mies selkeästi katui tekojaan ja jätti sen toisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan suostunut kakkosnaiseksi. Johtuu varmaan, että arvostan itseäni. Olen kyllä sanonut, että olen kiinnostunut sitten, jos jättää kumppaninsa. Suosittelen!
Hyvännäköinen 35 v nainen, naimisissa 3 vuotta.
Eli et ole rakastunut.
Kaikista nyt vaan ei tule rakastuneenakaan ääliöitä ja haluaa säilyttää omanarvonsa ja moraalinsa.
Eliet ole rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.
Kirjoittaja kertoo, että miehelle tuli morkkis ja ilmeisesti tajusi, mitä menettää jos eroaa vaimostaan elikkäies tuli järkiinsä. Tuskinpa vaimon on muuta tarvinnut tehdä kuin antaa anteeksi. Ihan turhaa on yrittää vaimosta on yrittää mitään pahista tehdä. Mies on tehnyt ratkaisunsa.
Näin se varmaan on, vaikka kipeää tekee. Olisi ihana ajatus, että mies jotenkin vielä kaipailisi minua eli arvostaisi sitä mitä meidän välillä on ollut. Mutta etenkin tuon miehen kohdalla on kyllä luultavasti tosiasia, että hän vaan valitsi sen ketä oikeasti rakasti ja kenen kanssa halusi elämänsä jakaa. Hän ei ole mikään ajautujatyyppi.
En vaan ymmärrä, eikö silläkään ole hänelle mitään merkitystä, kuinka läheisiä oltiin ystävinä, ennen suhdetta? Täytyihän hänenkin se tajuta, kuinka hyvin ymmärsimme toisiamme ja kuinka hauskaa meillä oli yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sun salarakkaan hyvin meneminen on silmänlumetta sen vaimon kanssa. Ei valeen päälle voi rakentaa kestävää ja sydäntä pitää kuunnella. Teilläkin niin pitkä ystävyyskin jo taustalla. Tunteita ei saa napilla päälle eikä pois.
Uskon kyllä, että joillakin kriisi voi ikäänkuin kirkastaa sen mikä on tärkeää. Sen jälkeen on helpompi korjata niitä ongelmakohtia. Ihan turha yrittää mitään satuja kehitellä mielessään vaan hyväksyä ne ikävätkin tosiasiat. Tässä on vieläpä täysin epäoleellista miten ko pariskunnalla menee, koskapa mies selkeästi katui tekojaan ja jätti sen toisen naisen.
Niin katui vai pelkäsi muijaansa ja hädissään käänsi kelkkansa ?
Tässä juuri toinenkin kysyi samaa että miten miehet voi yhtäkkiä herätä kuin ruusunen unestaan että oho mitä tulikaan tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sun salarakkaan hyvin meneminen on silmänlumetta sen vaimon kanssa. Ei valeen päälle voi rakentaa kestävää ja sydäntä pitää kuunnella. Teilläkin niin pitkä ystävyyskin jo taustalla. Tunteita ei saa napilla päälle eikä pois.
Uskon kyllä, että joillakin kriisi voi ikäänkuin kirkastaa sen mikä on tärkeää. Sen jälkeen on helpompi korjata niitä ongelmakohtia. Ihan turha yrittää mitään satuja kehitellä mielessään vaan hyväksyä ne ikävätkin tosiasiat. Tässä on vieläpä täysin epäoleellista miten ko pariskunnalla menee, koskapa mies selkeästi katui tekojaan ja jätti sen toisen naisen.
MIehen oma-aloitteinen asiasta kertominen ja sivusuhteen kertakaikkinen poikki pistäminen varmasti auttoivat vaimon anteeksiantoa. Voivat hyvinkin olla nyt rakastuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun salarakas on sanonut että tästä ei voi tulla vakavaa, on sanonut että rakastaa mua mutta ei oo koskaan luvannut että eroaisi. Silti tunteet sen kun kasvaa ja meillä on jo yli 1,5 v pitkä suhde. Mies on lopettanut suhteemme 3 kertaa, välillä oli muutaman kuukauden tauko kun ei oltu suhteessa mutta sitten taas löydettiin toisemme. Ja nyt taas 9 kk jälkeen hän miettii ja mulla on sydän kipee.
Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä soutamista ja huopaamista. Jos on tuossa välillä yrittänyt liittoaan parantaa ja silti aina palaa mun luo, niin eikö sitä jo itse mies näe että se liitto ei hyväksi muutu eikä hänen rakkaus minuun lopu kun liekki vaan palaa. Niin miksi tää veivaus vaan jatkuu ? Ja vaimo elää avioliitossa jonka tila on ihan harhakuvitelmaa kun ei tiedä että miehellä on toinen. Ei olisi nii enää halukas tahtomaan myötä ja vastamäessä kun saisi tietää ettei liittossa ole enää sitä luottamusta. Ja eikö miehenkin ole vaikea ”yrittää” liittonsa eteen tehdä töitä ja ”rakentaa” onnea kun itse tietää että valheen päälle rakentaa.
Mun salarakas ei ole mikään pelimies ja olen hänen ensimmäinen suhde pitkän avioliiton aikana.
Miksi ei mies uskalla erota kun ei elämä avioliitossa vaan palaa enää hyväksi ?? . Itse naisena ajattelen niin, että jos olisin se varattu ja liittoni olisi siinä tilassa , että siihen on kolmas mukaan mahtunut, jota rakastan ja jonka kanssa on hyvä olla ja seksi mahtavaa, niin eroaisin.
Tähän on yksinkertainen selitys. Mies ei rakasta sinua oikeasti ja todella. Pikku seikkailu ja seksi on kivaa ja piristää mukavasti sitä perhe-elämää. Luuletko tosiaan, että hän välittää kenestäkään muista kuin itsestään. Jos luulet että hän rakastaa sinua, kerro toki suhteestanne vaimolle niin näet kuinka käy.
Mun mielestä ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan että mies ei rakasta kirjoittajaa ! Asiat ei oo niin mustavalkoisia ja jokainen ihmissuhde on omansalainen tarna.
Jos mies rakastaisi ja haluaisi elää kirjoittajan kanssa , hän olisi jo ratkaisunsa tehnyt ja jättänyt vaimonsa. Alusta lähtien on sanonut ettei tästä kakkossihteesta tule pysyvää. Kannattaisiko vaan uskoa, mitäies sanoo ja tekee. Mitä kauemmin kirjoittaja elättelee turhaa toivoa, sitä vaikeampi hänen on toipua ja löytää aito parisuhde. Ainahan näissä tapauksissa miehellä kotona kurjaa ja kakkospano on niin ihana. Valitettavasti se vaan harvoin on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun salarakas on sanonut että tästä ei voi tulla vakavaa, on sanonut että rakastaa mua mutta ei oo koskaan luvannut että eroaisi. Silti tunteet sen kun kasvaa ja meillä on jo yli 1,5 v pitkä suhde. Mies on lopettanut suhteemme 3 kertaa, välillä oli muutaman kuukauden tauko kun ei oltu suhteessa mutta sitten taas löydettiin toisemme. Ja nyt taas 9 kk jälkeen hän miettii ja mulla on sydän kipee.
Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä soutamista ja huopaamista. Jos on tuossa välillä yrittänyt liittoaan parantaa ja silti aina palaa mun luo, niin eikö sitä jo itse mies näe että se liitto ei hyväksi muutu eikä hänen rakkaus minuun lopu kun liekki vaan palaa. Niin miksi tää veivaus vaan jatkuu ? Ja vaimo elää avioliitossa jonka tila on ihan harhakuvitelmaa kun ei tiedä että miehellä on toinen. Ei olisi nii enää halukas tahtomaan myötä ja vastamäessä kun saisi tietää ettei liittossa ole enää sitä luottamusta. Ja eikö miehenkin ole vaikea ”yrittää” liittonsa eteen tehdä töitä ja ”rakentaa” onnea kun itse tietää että valheen päälle rakentaa.
Mun salarakas ei ole mikään pelimies ja olen hänen ensimmäinen suhde pitkän avioliiton aikana.
Miksi ei mies uskalla erota kun ei elämä avioliitossa vaan palaa enää hyväksi ?? . Itse naisena ajattelen niin, että jos olisin se varattu ja liittoni olisi siinä tilassa , että siihen on kolmas mukaan mahtunut, jota rakastan ja jonka kanssa on hyvä olla ja seksi mahtavaa, niin eroaisin.
Tähän on yksinkertainen selitys. Mies ei rakasta sinua oikeasti ja todella. Pikku seikkailu ja seksi on kivaa ja piristää mukavasti sitä perhe-elämää. Luuletko tosiaan, että hän välittää kenestäkään muista kuin itsestään. Jos luulet että hän rakastaa sinua, kerro toki suhteestanne vaimolle niin näet kuinka käy.
Mun mielestä ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan että mies ei rakasta kirjoittajaa ! Asiat ei oo niin mustavalkoisia ja jokainen ihmissuhde on omansalainen tarna.
Jos mies rakastaisi ja haluaisi elää kirjoittajan kanssa , hän olisi jo ratkaisunsa tehnyt ja jättänyt vaimonsa. Alusta lähtien on sanonut ettei tästä kakkossihteesta tule pysyvää. Kannattaisiko vaan uskoa, mitäies sanoo ja tekee. Mitä kauemmin kirjoittaja elättelee turhaa toivoa, sitä vaikeampi hänen on toipua ja löytää aito parisuhde. Ainahan näissä tapauksissa miehellä kotona kurjaa ja kakkospano on niin ihana. Valitettavasti se vaan harvoin on totta.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Kaikki muuttuu elämässä, niin ihmiset kuin tunteet ja ajatukset ja se mitä elämältä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.
Niin, mies, tahdoton pikku ressukka. Vaimo pani sanat suuhun ja mies ressukka ei uskalla erota ilman vaimon lupaa, kun vaimo alkoi hillumaan ja lapsiakin oli tehnyt siksi, ettei mies pääse elämään onnea rakkaansa kanssa.
Taas oletetaan, että mies ei osaa itse ajatella, mitä haluaa. Todennäköisesti mies tajusi, että nyt tästä on oikeasti tulossa totta ja ero tulossa ja sen myötä menee kaikki entinen elämä ja tulevaisuus on ihastuksen kanssa. On tullut pupu pöksyyn ja ihan itse alkanut ajatella, että ei haluakkaan menettää entistä elämää. Kun tämä toinen nainen on halunnut keskustelua traumastaan ja viestitellyt, ei ole keksinyt muuta, kuin uhata lähestymiskiellolla.
Miksi aina ajatellaan, että mies on tahdoton ressukka ja vaimo on käskenyt hylkäämään rakastajan ja vaimo on käskenyt laittaa lähestymiskiellon ja vaimo kieltänyt enää käydä paneskelemassa. Ihmettelin tuossa tarinassa myös sitä, että vaimo oli alkanut hillumaan ja uhkaamaan avioerolla. No eikö se toisen naisen mielestä olisi ollut hyvä juttu. Olisi saanut siten miehen. Miten senkin sai kuulostamaan vaimon haukkumiselta, että ruoja meni ja uskalsi uhata avioerolla, kun miehellä on ollut pitkään suhde toisen naisen kanssa. Mitä sen vaimon olisi pitänyt tehdä. Taputtaa päähän ja sanoa, että voi voi, kuin ihanaa. Pidähän toinen naisesi ja eletään me yhdessä kuitenkin, niin että sinun ressukan elämä ei muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä.
Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni.
Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta.
Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken". Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.
En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.
Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.
Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.
Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua.
Aivan kuin minun elämästäni. Niillä erotuksilla, että kerroin miehelleni itse ja päätin avioliittoni. En olisi pettänyt miestäni, jos olisin rakastanut häntä. Toinen mies taas jäi yrittämään avioliittoonsa, terapian voimin. Mutta minä olen ainut syypää, kaikki muut ovat viattomia uhreja.
En voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt avioliittooni. Tein pettäessä tietoisen valinnan, että menetän aviomieheni. En pitänyt myöskään yllä kahta suhdetta, kunnioitin miestä niin paljon, johon minulla oli suhde.Minäkin kerroin itse aviomiehelleni siinä tilanteessa, kun luulin, että menemme yhteen toisen miehen kanssa. Jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä kannattanut kertoa, sillä suhde toisen mieheen jäi todella lyhyeksi, kesti vain muutamia viikkoja jotka piti sisällään muutaman tapaamisen ja yhden lyhyen matkan. Pelkään että tuo asia muodostuu ylittämättömäksi esteeksi aviomieheni ja minun välillä. Tilanteemme on tällä hetkellä lähes umpisolmussa.
Ja juu, minä jollain lailla rakastan aviomiestäni, aika paljonkin, mutta totuus on se, että emme me oikein osaa kohdata toisiamme. Toinen mies tuntui alusta lähtien sielunkumppanilta.
Menkää terapiaan. Jos rakkautta on, niin saatte varmasti suhteen toimimaan. Toimit ehkä liian hätäisesti toisen miehen kanssa. Ehkä olisi kannattanut jäädä ystäviksi?
No ihan samaa mieltä nyt, tällä ymmärryksellä. Mutta tajuan myös sen, että ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia sitä miestä vastustaa. Hän oli liian ihana, tunneälykäs ja jotenkin vaan niin vetoava. Kauhea sanoa, mutta varmaan kävelisin uudestaankin samaan ansaan.
Yritetään kyllä aviomiehen kanssa. Periaatteessa molemmilla on tahtotilaa vaikka vaikeaa onkin. Terapiaa olemme miettineet, mutta vielä ei olla saatu aikaiseksi.
Hyvää tässä on se, että vaikka tilanne on ollut mikä on ollut, olen kyllä ihaillut miehenikin tapaa toimia. Hän on rauhallinen ja järkevä ja lopulta yllättävän ymmärtäväinenkin. Toivoisin, että selviäisimme yhdessä. Mutta samalla epäilen sitä aika paljon.
Jos joku "rakastaa" kovasti ja paljon, mutta kohtelee kylmästi tai julmasti tai joku rakastaa vähän hajuttomammin ja mauttomammin, mutta on turvallinen, empaattinen ja luotettava niin järjellä ajatellen kannattaisi ottaa jälkimmäinen.
Olet oikeassa. Mutta se toinen mies vaan veti/vetää puoleensa niin että järki sumenee. Melkein pyörryn kun näen sen miehen vilaukseltakin jossakin.
Omassa miehessäni ei ole mitään erityistä vikaa, mutta meillä on melkein kiusaantunut olo yhdessä, vietetään aika paljon aikaa erillämme, omissa harrastuksissamme.
Tosin nyt on ollut yllättäen vähän läheisempää kun ollaan jouduttu puimaan näin raskasta keissiä. On tullut puheeksi paljon sellaista väleihimme liittyen, jota ei aiemmin ole tullut lainkaan ajatelleeksi.
Myös miehellä on ollut ulkopuolinen ihastus, mutta hän on pitänyt kiinni sitoumuksistamme eikä ole ottanut askeltakaan konkretian suuntaan. Sen kautta hän jotenkin ymmärtää minun tunteitani. Mutta ei ota asiaa kuitenkaan kevyesti, on tosi rikki ja pettynyt.
Alue: Aihe vapaa
Menkää terapiaan. Jos rakkautta on, niin saatte varmasti suhteen toimimaan. Toimit ehkä liian hätäisesti toisen miehen kanssa. Ehkä olisi kannattanut jäädä ystäviksi?