Surullinen toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö voi tehdä heti alussa selväksi, että ensin pitää olla aidosti vapaa & sitten vasta katsotaan? Toki nää jotka kusettaa sekä vaimoa että tyttöystävää omalla vapaudellaan on oma lukunsa. Mutta varmasti suurin osa on ihan normivarattuja. Ei siihen ole mikään pakko lähteä mukaan.  

Ei toki ole pakko lähteä mukaan, mutta jos molemmat rakastuu niin voi voi. Typerää neuvoa, että ensin pitäisi erota ennen kuin rakastuu toiseen. Ihan kuin kukaan voisi jonain kauniina päivänä ennustaa, että eroan nyt koska kolmen kuukauden kuluttua tulen rakastumaan toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näkee ihmisten kirjoitustyylistä, onko kokenut suurta rakkautta , vai ei. Monesti salasuhteeseen päädytään, kun rakkaus tulee yllättäin, eikä ole valmis jättämään lapsiaan siltä seisaumalta. Eroprosessi voi kestää kauankin, eikä halua olla erossa rakkaastaan sitä aikaa.

Sitten on niitäkin, jotka pettävät muuten vain, seksin takia, he eivät rakasta vaimoa eikä toistakaan naista.

Panetusvietti ym. termit hö. No miksi niitä viettejä ei ole vaimoa kohtaan? Koska rakkaus puuttuu. Rakastuneena en näe kuin hänet. Rakastuneena haluan vain häntä. Rakastuneena ajattelen vain häntä.

Tämä meedio tietää jo kirjoitustyylin perusteella, kuka on kokenut suurta rakkautta. Toivottavasti osaa hyödyntää kykynsä, niillä on varmasti käyttöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minulla on nuorempana ollut paljonkin peliä varattujen kanssa, tosin ei mitään pitkää eikä vakavaa. Varattujen kanssa siksi, että he eivät jääneet roikkumaan. Heistä pääsi niin helposti eroon. 

Olin itse todella sitoutumiskammoinen ja pelkäsin aitoa läheisyyttä. Siksi oli helppoa olla varattujen kanssa. Heitä ei tarvinnut rakastaa oikeasti, sellainen leikkirakkaus riitti. Sai kokea intohimoa, mutta tiesi aina, että ei pelata oikeilla panoksilla. Jos joku niistä miehistä olisi sanonut, että jättää vaimonsa mun takia, olisin lopettanut jutun saman tien. Tykkäsin itse olla se, joka on rakastunut yksipuolisesti. Sain kiksejä siitä.

En halunnut, että kukaan rakastaa minua oikeasti, sillä sitten olisi pitänyt rakastaa takaisin. Ja mä en osannut. Enkä edes halunnut.

Tällä elämänkokemuksella sanoisin nyt, että nämä kolmiodraamat on sellaiset ihmisten kuvioita, jotka eivät osaa olla oikeasti läheisiä kenenkään kanssa. Otetaan pala sieltä, toinen täältä. Ei olle kokonaisia kenenkään kanssa.

Jos toista oikeasti rakastaa, ei tulisi edes mieleen ryhtyä suhteeseen toisen kanssa. Toisen kanssa suhteessa oleva mies ei ikinä oikeasti rakasta vaimoaan, vaikka väittää muuta. Eikä rakasta sitä toista naistakaan, vaikka väittää muuta.

Pohjimmiltani halveksin aina näitä pettäjämiehiä, vaikka pidinkin peliä heidän kanssaan. Tiesin, että oikeasti he eivät olleet rakkauteni arvoisia. Ja jotenkin nautin siitä. Tunsin ehkä jotain ylemmyyttäkin.

Älkää naiset tuhlatko aikaanne tällaisiin miehiin. Ne ovat ihan roskaa. Niillä voi "harjoitella", mutta ei mitään aitoa, please.

Sun kokemas ei sulje pois sitä, että joku toinen voi kohdata rakkauden, sen suuren elämänsä rakkauden vasta myöhemmin, sen jälkeen, kun on ehtinyt perheen perustaa ensimmäisen rakkautensa kanssa. Et sä siitä mitään palkintoa saa , jos pysyt yhden saman kanssa loppuelämäs ja taistelet rakkaudettomassa liitossa.

Toki on olemassa seikkailua ja seksiä haluavia toisia naisia ja miehiä, mutta myös heitä, jotka rakastavat aidosti. Jokainen elää omalla tyylillään. En tuomitse sinuakaan, haluaisin uskoa, että jos mun mies kohtaa sinunkaltaisen, hän osaisi erottaa leikkijän ja pelaajan, eikä lähtis mukaan tommoseen.

Jos kohtaa elämänsä rakkauden, miksi pitää se salassa ja pettää muita? -ohis

No en ymmärrä sitä itsekään. Meillä alkoi miehen kanssa suhde vähän salassa. Mies mietti , miten perhe suhtautuu eroon. Mutta lopulta erosimme tahoillamme ja muutimme yhteen. Kyllä se rakastuneena oleminen tuo jokapäiväisen onnen. Vastoinkäymiset ei tunnu läheskään yhtä isoilta, kuin silloin, kuin olin onnettomassa suhteessa.

Harmi, että jotkut ihmiset elävät koko elämänsä siinä uskossa, että rakkaus, intohimo ja huuma vaan loppuu. Meillä kaikki on vain lisääntynyt, kun ei tarvitse salapaikoissa nähdä ja hoitaa suhdetta.

On se kyllä onni, että löysi sen, kenen kanssa rakastuminen vain paranee, ihan ensimäisessä suhteessa, ilman, että kumpikaan oli tahoillaan naimisissa ja olisi lapsia.

Olisi ollut tosi rasittavaa alkaa naimisissa olevan miehen kanssa yhteen. Se ero ja kriisit ja sitten vielä miehen lapset käymässä viikonloppuisin tai jopa joka toinen viikko.

Toisaalta, itse kyllä kiersin varatut miehet kaukaa, enkä edes antanut sen suuren rakkauden tulla vastaan varatuilta, koska en olisi jaksanut mitään uusperhettä ja exiä ja lapsia yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö voi tehdä heti alussa selväksi, että ensin pitää olla aidosti vapaa & sitten vasta katsotaan? Toki nää jotka kusettaa sekä vaimoa että tyttöystävää omalla vapaudellaan on oma lukunsa. Mutta varmasti suurin osa on ihan normivarattuja. Ei siihen ole mikään pakko lähteä mukaan.  

Ei toki ole pakko lähteä mukaan, mutta jos molemmat rakastuu niin voi voi. Typerää neuvoa, että ensin pitäisi erota ennen kuin rakastuu toiseen. Ihan kuin kukaan voisi jonain kauniina päivänä ennustaa, että eroan nyt koska kolmen kuukauden kuluttua tulen rakastumaan toiseen.

Totta. Ei kannata heti ottaa eroa, kun rakastuu, koska jos se osoittautuukin vain huumaksi, niin sitten jääkin yksin nuolemaan näppejään. Jos toteaa, että tämä oli huumaa, on kuitenkin perhe jäänyt jäljelle ja voi jatkaa elämää, kuin mitään olisi tapahtunutkaan

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö voi tehdä heti alussa selväksi, että ensin pitää olla aidosti vapaa & sitten vasta katsotaan? Toki nää jotka kusettaa sekä vaimoa että tyttöystävää omalla vapaudellaan on oma lukunsa. Mutta varmasti suurin osa on ihan normivarattuja. Ei siihen ole mikään pakko lähteä mukaan.  

Ei toki ole pakko lähteä mukaan, mutta jos molemmat rakastuu niin voi voi. Typerää neuvoa, että ensin pitäisi erota ennen kuin rakastuu toiseen. Ihan kuin kukaan voisi jonain kauniina päivänä ennustaa, että eroan nyt koska kolmen kuukauden kuluttua tulen rakastumaan toiseen.

Totta. Ei kannata heti ottaa eroa, kun rakastuu, koska jos se osoittautuukin vain huumaksi, niin sitten jääkin yksin nuolemaan näppejään. Jos toteaa, että tämä oli huumaa, on kuitenkin perhe jäänyt jäljelle ja voi jatkaa elämää, kuin mitään olisi tapahtunutkaan

Aivan ei kannat ottaa tänään eroa, jos rakastuukin vasta kuuden vuoden kuluttua. Ehkä ehtii saada lapset aikuiseksi siinä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Piristit alkavan vkonloppuni 😂 "kunnon miehen" siis tämä vieraissa juoksija

Kai huomasit nuo hipsukat ja ymmärsit niiden merkityksen:) ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö voi tehdä heti alussa selväksi, että ensin pitää olla aidosti vapaa & sitten vasta katsotaan? Toki nää jotka kusettaa sekä vaimoa että tyttöystävää omalla vapaudellaan on oma lukunsa. Mutta varmasti suurin osa on ihan normivarattuja. Ei siihen ole mikään pakko lähteä mukaan.  

Ei toki ole pakko lähteä mukaan, mutta jos molemmat rakastuu niin voi voi. Typerää neuvoa, että ensin pitäisi erota ennen kuin rakastuu toiseen. Ihan kuin kukaan voisi jonain kauniina päivänä ennustaa, että eroan nyt koska kolmen kuukauden kuluttua tulen rakastumaan toiseen.

Totta. Ei kannata heti ottaa eroa, kun rakastuu, koska jos se osoittautuukin vain huumaksi, niin sitten jääkin yksin nuolemaan näppejään. Jos toteaa, että tämä oli huumaa, on kuitenkin perhe jäänyt jäljelle ja voi jatkaa elämää, kuin mitään olisi tapahtunutkaan

Aivan ei kannat ottaa tänään eroa, jos rakastuukin vasta kuuden vuoden kuluttua. Ehkä ehtii saada lapset aikuiseksi siinä välissä.

Meillä meni vaimoni kanssa huonosti,mutta en löytänyt uutta rakasta itselleni. Jäin kuitenkin liittoon ja samaan aikaan katselin koko ajan uusia tuulia. Lapset kasvoi isoksi ja kun olin 48v, löysin vihdoin sen uuden rakkauden. Ilmoitin vaimolle, että nyt eroamme. Vaimo toki oli järkyttynyt, mutta ei auttanut.

Se hyvä puoli tässä oli myös, että kun odotin tarpeeksi pitkään, niin vaimo on nykyään niin vanha, ettei löydä uutta. Vähän olisin ehkä mustasukkainen, jos löytäisi minun tilalle uuden. Vaimo kyllä väitti, että tuhlasin hänen elämää vuosia, kun en ilmoittanut jo 8 vuotta sitten, että en rakasta häntä. Hän kun kuulemma oli koko ajan luullut, että kaikki on hyvin, kun seksielämmekin oli hyvää ja koki, että on elänyt valheessa nämä vuodet ja jos olisime eronneet heti, kun koin, että en rakasta häntä enää, olisi hänkin voinut katsoa ajoissa itselleen uutta kumppania.

Ihme nainen. Olisi tyytyväinen, että pysyin siinä sen 8 vuotta ja annoin hänelle hyvää seksiä, vaikka en rakastanutkaan häntä, vaan katsoin koko ajan muita naisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Entä miehesi. Mahtaa olla varsinainen lahja, kun sortui tuollaiseen naiseen, joka on epävakaa ja alkoholin kanssa läträä

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi.

Voi jeesus.. ja sun oman miehen ajatuksen kulku ?

Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu.

Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Analysoippas se oma mies. Mitä hän sai suhteesta?

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Oot kyllä hyväuskoinen, kun pettävän miehen tarinat oot uskonu toisesta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Vaikuttaa siltä, että et oppinut mitään miehesi pettämisestä. Näit toisessa naisessa epätoivoisen ja epävarman ihmisen. Mutta et sitä kuinka miehesi hyväksi käytti tuollaista ihmistä. Mies olikin vain "kommunikaatio ongelmainen", jonka sinun suuri (suurempi kuin tuon toisen > jee, voitin) rakkautesi paransi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nuoruuden toisena naisena olosta muuta hyötyä ollut, niin se, että oppi ymmärtämään eri osapuolia. Olen myös ns. normaalisuhteessa nykyään ja mieheni kärähti toisesta naisesta. En ole raivonnut, koska olen ymmärtänyt, että ei ole minun vallassani määrätä, kuka ihastuu kehenkin. Mieheni "rakastajatar" on yhtä kiinni miehessäni, kuin minä olin aikoinaan toisena naisena. Mieheni on ihastunut häneen, mutta ei halua erota. Sellaista se elämä vain on. Ilman toisena naisena oloa olisin perinteisen mustasukkainen ja raivoaisin ja hakisin eroa. Nyt odottelen rauhassa, mitä mies päättää ja kumman meistä valitsee. Minä en voi asialle mitään.

Tottakao voit asialle jotain. Voit lähteä ja alkaa elämään omaa elämääsi ilman tätä miestä.

Miksi lähteä, jos haluaa jäädä?

Se on se itsekunnioitus.

Se alkaa vaivata myöhemmin vaikka alkuun olisi helpottunut/ vahingoniloinen / onnellinen , mitä vaan siitä että mies ei lähtenyt.

Tietysti jos on sovittu avoimesta suhteesta ja se on aidosti ok, tilanne on toinen.

Hei toinen nainen. Olet ollut minulle nesteiden tyhjentämistä varten. Toki lepertelin ja kehuin kovasti, koska olin itsekäs ja välillä panetti. Taisin luvata että jätän nykyisen vaimoni ja perheeni. En kuitenkaan tarkoittanut sitä oikeasti. Et kai sinäkään tosissasi niin kuvitellut. Jatka elämääsi äläkä roiku minussa. Tai ota yhteyttä. Se on vähän säälittävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Vaikuttaa siltä, että et oppinut mitään miehesi pettämisestä. Näit toisessa naisessa epätoivoisen ja epävarman ihmisen. Mutta et sitä kuinka miehesi hyväksi käytti tuollaista ihmistä. Mies olikin vain "kommunikaatio ongelmainen", jonka sinun suuri (suurempi kuin tuon toisen > jee, voitin) rakkautesi paransi.

Juuri näin! Toisesta naisesta tehdään "roska" vaimon ja aviomiehen toimesta.

Näin on helpompi jatkaa avioliittoa , vaikka toinen on pettänyt.

Mun mielestä miehesi on vain kiero. Ja käyttänyt toista naista hyväksi ja pitää sinua tyhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Hei toinen nainen. Olet ollut minulle nesteiden tyhjentämistä varten. Toki lepertelin ja kehuin kovasti, koska olin itsekäs ja välillä panetti. Taisin luvata että jätän nykyisen vaimoni ja perheeni. En kuitenkaan tarkoittanut sitä oikeasti. Et kai sinäkään tosissasi niin kuvitellut. Jatka elämääsi äläkä roiku minussa. Tai ota yhteyttä. Se on vähän säälittävää

Ja siellä huutelee se "ydinperheen" epätoivoinen mamma, joka pelkää, et toinen nainen "vie väkisin" hänen ihan ikioman puolison. Sen jonka hän omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei toinen nainen. Olet ollut minulle nesteiden tyhjentämistä varten. Toki lepertelin ja kehuin kovasti, koska olin itsekäs ja välillä panetti. Taisin luvata että jätän nykyisen vaimoni ja perheeni. En kuitenkaan tarkoittanut sitä oikeasti. Et kai sinäkään tosissasi niin kuvitellut. Jatka elämääsi äläkä roiku minussa. Tai ota yhteyttä. Se on vähän säälittävää

Kukaan mies ei kirjoita näin. Egkä sellainen, joka haaveilee kahdesta naisesta, muttei saa yhtäkään. Tai sitten kirjoittaja on petetty vaimo, joka ei jaksanut enään esittää "pääsimme yli mieheni pettämisestä, olemme nyt onnellisempia kuin koskaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattiauttajille? Täällä helposti kuraa niskaan.

No voi kyynel. Ihanko kuraa niskaan? Pitäiskö näitä toisia naisia sun mielestä kovastikin ymmärtää ja lohduttaa täällä?

Ei ymmärtää tai lohduttaa, vaan puhua asioista asioina. Ja antaa sitä vertaistukea suhteesta irtautumiseen, mitä ap toivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nuoruuden toisena naisena olosta muuta hyötyä ollut, niin se, että oppi ymmärtämään eri osapuolia. Olen myös ns. normaalisuhteessa nykyään ja mieheni kärähti toisesta naisesta. En ole raivonnut, koska olen ymmärtänyt, että ei ole minun vallassani määrätä, kuka ihastuu kehenkin. Mieheni "rakastajatar" on yhtä kiinni miehessäni, kuin minä olin aikoinaan toisena naisena. Mieheni on ihastunut häneen, mutta ei halua erota. Sellaista se elämä vain on. Ilman toisena naisena oloa olisin perinteisen mustasukkainen ja raivoaisin ja hakisin eroa. Nyt odottelen rauhassa, mitä mies päättää ja kumman meistä valitsee. Minä en voi asialle mitään.

Tottakao voit asialle jotain. Voit lähteä ja alkaa elämään omaa elämääsi ilman tätä miestä.

Miksi lähteä, jos haluaa jäädä?

Kynnysmattohan se siellä vailla mitään omanarvontuntoa.

Sinäkö se määrität, miten kenenkin pitää omassa suhteessa elää? Ja mitä antaa anteeksi ja mitä ei? Mua jotenkin niin ärsyttää noin mustavalkoinen maailmankuva. Joka virheestä pitää rankaista kovimmalla mahdollisella tavalla? Järkevät ihmiset miettii, mikä on tärkeää ja mikä ei, mitä sietävät sen vuoksi ja mitä eivät ja ennenkaikkea, mitä antavat anteeksi ja mitä eivät. Tärkeiden asioiden eteen on joskus tehtävä kompromisseja ja annettava periksi, myös siitä omasta ylpeydestä.

Jokainen toki tekee omat ratkaisunsa, mutta ei minulle ainakaan enää kelpaisi mies , joka jää arpomaan rakastajattarensa ja minun välillä. Katsoisin jo täysin päteväksi syyksi erota jos mies kävisi kerrankin vieraissa. Rakastajatar on sentään aika paljon isompi juttu kuin mikään minkä voisi virheeksi ajatella. Olet vaan säälittävä raukka ja et uskalla tehdä omia ratkaisujasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näkee ihmisten kirjoitustyylistä, onko kokenut suurta rakkautta , vai ei. Monesti salasuhteeseen päädytään, kun rakkaus tulee yllättäin, eikä ole valmis jättämään lapsiaan siltä seisaumalta. Eroprosessi voi kestää kauankin, eikä halua olla erossa rakkaastaan sitä aikaa.

Sitten on niitäkin, jotka pettävät muuten vain, seksin takia, he eivät rakasta vaimoa eikä toistakaan naista.

Panetusvietti ym. termit hö. No miksi niitä viettejä ei ole vaimoa kohtaan? Koska rakkaus puuttuu. Rakastuneena en näe kuin hänet. Rakastuneena haluan vain häntä. Rakastuneena ajattelen vain häntä.

Mistä tiedät ettei pane muijaansa ihan yhtä "rakastuneena"? Monestihan pettäjä saa siitä pettämisestä buustia sinne omaan aviovuoteeseen. Helppohan se on tarinoida tätä soopaa mitä jotkut naiset haluaa kuulla. Sillä kun siitä vierasta piparia irtoaa kaikkein helpoiten. Toiset vaan ovat niin typeriä, että uskovat mitä tahansa.