Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Kauhea hätä jos en näe heitä vaikka ennen mummon työputkea, viestit ovat oikeasti närkästyneitä, "olis kyllä pitäny nähhä Veetiä! :( minulla on viiden päivän iltavuoro-jakso!! :("
Miten olisi takaisin semmoinen (muka) hyvin huolestunut kysymys: "Pitäisikö sinun keskustella työterveydessä tuosta sinun työssäjaksamisongelmasta?" ;)
Tai huolestunutta pohdintaa, että pitäisikö soittaa työterveyslääkärille/pomolle tuosta jaksamisesta... Liioiteltua kyselyä mielenterveydestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"
Vierailija kirjoitti:
Muutama ajatus siitä, miten isovanhempi voi osoittaa ylitsevuotavaa rakkautta lapsen ja äidin tarpeita tukahduttamatta omasta tilanteestani käsin.
- tulemme mummolaan. Mummo odottaa vauvaa kädet ojossa ja nappaa vauvan syliin heti ovelta. Vauva saakin olla mummin ja ukin sylissä vierailun ajan niin paljon kuin mahdollista. Jos vauva itkee, palautetaan vauva heti vanhemmille.
- mummi levittää vauvalle alustan olohuoneeseen, missä kaikki seurustelevat yhdessä. Mummi ja ukki laulavat ja leikkivät lapsen kanssa hyväntuulisesti. Lasta ei käännetä pois äidistä, eikä vuorata tyynyillä tai muillakaan näköesteillä. Jos vauvaa harmittaa hieman, käännetään vauvaa äitiin päin. Äitinä pyrin vakuuttamaan vauvalle, että kaikki on hyvin ja mummin kanssa leikit jatkuvat. Jos vauva itkee, saan vauvan heti syliin.
- mummo kattaa kahvit ja kutsuu pöytään. Hän lupaa viihdyttää vauvaa sen aikaa, että vanhemmat saavat kahviteltua. Mummo on vauvan kanssa kahden olohuoneessa, mistä äänet kuuluvat keittiöön. Mummo saa höpötellä vauvan kanssa rauhassa omiaan, eikä juttuja sen isomman kuunnella, kunhan vauva pysyy hyvillä mielin. Itkevä vauva tuodaan keittiöön äidille tai äiti hörppää kahvit nopeammin ja menee auttamaan. Ensimmäinen kahvipöydästä noussut ottaa vauvan ja päästää mummon pöytään.
- mummo ei vie lasta kuulomatkan ulkopuolelle, eikä minnekään muuallekaan kysymättä.
- lapsi jätetään hoitoon. Mummi kysyy miten vauva syötetään ja milloin vauva nukkuu. Annettuja ohjeita noudatetaan. Muilta osin mummi ja ukki saavat touhuta lapsen kanssa omiaan.Kas näin, luottamuksella ja kunnioituksella tekemisissä ollaan puolin ja toisin viikottain ja vauvakin on saanut olla mummolassa 5 kk iästä eteenpäin hoidossa jo monta kertaa.
Meillä oli vauvaiässä ja osittain edelleen samat setit. Ja todellakin käytiin esimerkiksi kirpputoreilla isovanhempien katsoessa lasten perään, kaikki saivat ns. Omaa aikaa siinä. Lapsi ei viihtynyt kaupoissa ym ollenkaan lapsena niin ne olivat aina sellaisia stressaavia hektisiä putkijuoksuja, jos mentiin koko porukalla, niin oli välillä oikeasti ihanaa asioida puolison kanssa kahdestaan kaikessa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea hätä jos en näe heitä vaikka ennen mummon työputkea, viestit ovat oikeasti närkästyneitä, "olis kyllä pitäny nähhä Veetiä! :( minulla on viiden päivän iltavuoro-jakso!! :("
Miten olisi takaisin semmoinen (muka) hyvin huolestunut kysymys: "Pitäisikö sinun keskustella työterveydessä tuosta sinun työssäjaksamisongelmasta?" ;)
Tai huolestunutta pohdintaa, että pitäisikö soittaa työterveyslääkärille/pomolle tuosta jaksamisesta... Liioiteltua kyselyä mielenterveydestä...
Minulla ja anopilla on nykyään inho toisiamme kohtaan jonka tiedostamme kumpikin. Hän ottaisi tuon aivan törkeänä kettuiluna. Meillä on epämääräiset, hymistelevät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"
Ihan kamalalta kuulostaa. Lapsella ei saa olla omia mielipiteitä, vaan niiden pitää olla mummon tarpeiden mukaiset. Kuulostaa siltä, että vauvakin jo jännittää noita vierailuita. Rajojen laittaminen on tosi vaikeaa, mutta nyt yritä oikeasti! Puhu miehen kanssa, nähkää vähemmän, älä vastaa viesteihin, millä tahansa keinolla nyt liekaa löysemmälle tai kokonaan poikki. Ja lapsi heti omaan syliin jos itkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"Ihan kamalalta kuulostaa. Lapsella ei saa olla omia mielipiteitä, vaan niiden pitää olla mummon tarpeiden mukaiset. Kuulostaa siltä, että vauvakin jo jännittää noita vierailuita. Rajojen laittaminen on tosi vaikeaa, mutta nyt yritä oikeasti! Puhu miehen kanssa, nähkää vähemmän, älä vastaa viesteihin, millä tahansa keinolla nyt liekaa löysemmälle tai kokonaan poikki. Ja lapsi heti omaan syliin jos itkee.
Meillä nuo äidille palauttamis-ongelmat koskee vaaria. Vasta hysteerinen itku on riittävä syy antaa takaisin minulle. Tyytymätön ähinä ja pieni valittava itkuntapainen ei haittaa vaaria yhtään, minusta taas vauva pitää jo silloin antaa. Hän tietää kaikesta kaiken eli turha sanoa aina uudelleen samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"
Tällainen vauva voisi viihtyä hyvin kantoliinassa vierailun ajan. Suunnittelet niin ettei tarvitse välttämättä ottaa ollenkaan pois liinasta ja sitten kun tulee tilanne että on pakko, niin lähdette kotiin =) tai kylppäriin lukkojen taakse.
Tuo "hyi hyi mälsää"-juttu on pelkkää vahingollista manipulointia. Ei mene montaakaan kuukautta kun lapsi jo ymmärtää lähes kaiken, vaikkei vielä itse puhu. Eikä tuo manipulointi siihen mennessä lopu. Nytkin vauva ymmärtää sanattomat viestit täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Tässä idea ap:lle. Voisi lähteä liikkeelle vaikka siitä, että keskustelee miehen kanssa siitä, miltä anopin käytös tuntuu, ja muutenkin koko tilanteesta. Miehen tuki pitäisi tässä tilanteessa saada. Jos mies ei suostu tukemaan vaimoaan ja lapsensa äitiä, niin siinä on sitten uusi ongelma ratkaistavaksi. Se on ensi sijassa mies, jonka pitäisi asettaa rajat äidilleen. Jos mies ei tähän pysty, niin ehkä hän ei ole täysin irrottautunut äidistään, tai ainakaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"Tällainen vauva voisi viihtyä hyvin kantoliinassa vierailun ajan. Suunnittelet niin ettei tarvitse välttämättä ottaa ollenkaan pois liinasta ja sitten kun tulee tilanne että on pakko, niin lähdette kotiin =) tai kylppäriin lukkojen taakse.
Tuo "hyi hyi mälsää"-juttu on pelkkää vahingollista manipulointia. Ei mene montaakaan kuukautta kun lapsi jo ymmärtää lähes kaiken, vaikkei vielä itse puhu. Eikä tuo manipulointi siihen mennessä lopu. Nytkin vauva ymmärtää sanattomat viestit täydellisesti.
Hei olen kokeillut tuota kantoliinaa kun kävivät meillä. Mummo oli naama väärinpäin ja seurasi minua, oli aivan iholla ja "halasi" liinassa olevaa vauvaa. Lopulta kysyi narisevalla äänellä "etkö jo ota vauvaa liinasta, kuumahan sille tulee... Miekin haluaisin jo pitää". Vauva oli tosi pieni ja tämä ongelma ei ollut kirkastunut minulle silloin - otin liinan pois ja mummo sai märinällään tahtonsa läpi. On itsestäänselvä oletus että heidän tapaaminen tarkoittaa vauvan jatkuvaa, jatkuvaa sylittelyä. Muuta ei lasketa tapaamiseksi. Kerran kun vauva oli rokotteista kipeä ja tosi itkuinen, en antanut syliin lyhyen kyläilyn aikana kun kävivät meillä. Illalla tuli viesti "ilmoita kun rokote ei enää vaivaa, mie en saanu pidellä eilen yhtään:("
Nuo hyh hyi-jutut OVAT manipulointia. Siihen on vaikea puuttua - "höh vitsillähän minä sanoin..." Ja taas saadaan naurunaihe, pyydetään seuraavan kerran kahvipöydässä listaa asioista mitä vauvalle saa jutella. Ihan vitsinä, hymyillen sanotaan, heh heh, leikkiähän tämä vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Juuri näin! Minä kirjoitin muutama sivu sitten siitä, miten vahingollista tuollainen pakkosylittely voi olla. Se aiheuttaa nimenomaan tuota rajojen hämärtymistä ja viestittää lapselle, ettei tämän fyysisellä koskemattomuudella ole niin väliä.
Olen itse lapseton mutta olen lukenut tätä ketjua mietteliäänä ja välillä ahdistuneena. Itselläni on nimittäin kokemusta tuosta pakotetusta läheisyydestä, ei isovanhemman mutta erään toisen sukulaisen taholta. Esiteini-iässä se alkoi saada suorastaan seksuaalisen häirinnän piirteitä, kun sukulainen yritti kiskoa väkisin syliinsä, pakottaa halaamaan jne. vaikka en todellakaan halunnut. Asiaan ei puututtu mitenkään vaan saamani palaute oli lähinnä tyyliä "sukulaiselle tulee paha mieli, jos et suostu läheisyyteen." Eli siis siinä oli vastakkain aikuisen ihmisen "tunteet" ja esiteini-ikäisen tyttölapsen koskemattomuus... ja ympäristö tuntui pitävän aikuisen tunteita tärkeämpinä.
Hyi s*atana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Aika alhaista lähteä sotkemaan tähän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Vaikka isoäidillä nyt olisikin muutama ruuvi löysällä, niin se ei vielä ole sama kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. Halaaminen ja poskisuukot ei ole seksuualista hyväksikäyttöä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jotain todella paljon pahempaa. Olen kuullut kommentteja siitä, miten vauva köllöttelee kuin roomalaisissa orgioissa, on rubensin reidet ja peppua tuodaan tykö. Sekään ei ole vielä seksuaalista hyväksikäyttöä käytännössä, mutta sanallisesti varsin hälyyttävää.
Anopin käytös on manipulatiivista, itsekeskeistä ja piittaamatonta. Ei siihen ole pakko suostua, voi pitää välejä vähän etäisimpinä. Joskus mielenterveydeltään epästabiilit sukulaiset on todella kuormittavia. Tilanteesta pitäisi kuitenkin voida puhua puolison kanssa avoimesti ja rehellisesti. https://finfami.fi/
Alue: Aihe vapaa
Miten olisi takaisin semmoinen (muka) hyvin huolestunut kysymys: "Pitäisikö sinun keskustella työterveydessä tuosta sinun työssäjaksamisongelmasta?" ;)