Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Ainakin vaihdevuosista sanotaan että silloin voi käyttäytyä kuin uhmaikäinen. En ole itse tavannut sellaisia vaihdevuositapauksia, en tiedä onko kovin yleistä. Ehkä useammin kyse on äidin vallasta luopumisen vaikeus ja ylimielinen kuvitelma omasta erinomaisuudesta ja vauva-asiantuntijuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Aika alhaista lähteä sotkemaan tähän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Vaikka isoäidillä nyt olisikin muutama ruuvi löysällä, niin se ei vielä ole sama kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. Halaaminen ja poskisuukot ei ole seksuualista hyväksikäyttöä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jotain todella paljon pahempaa. Olen kuullut kommentteja siitä, miten vauva köllöttelee kuin roomalaisissa orgioissa, on rubensin reidet ja peppua tuodaan tykö. Sekään ei ole vielä seksuaalista hyväksikäyttöä käytännössä, mutta sanallisesti varsin hälyyttävää.
Anopin käytös on manipulatiivista, itsekeskeistä ja piittaamatonta. Ei siihen ole pakko suostua, voi pitää välejä vähän etäisimpinä. Joskus mielenterveydeltään epästabiilit sukulaiset on todella kuormittavia. Tilanteesta pitäisi kuitenkin voida puhua puolison kanssa avoimesti ja rehellisesti. https://finfami.fi/
Tässä ketjussa kuvattu rajaton käytös ei ole seksuaalista hyväksikäyttöä, siinä olet oikeassa. Muistaakseni aikaisemmin ketjussa joku käytti termiä emotionaalinen hyväksikäyttö, ja kyse taitaa olla juuri siitä.
Lapselle opetetaan, että tämä on vastuussa aikuisen tunnetiloista. ("En selviä työviikosta, jos en näe lasta!")
Mummulle tulee paha mieli, jos lapsi ei viihdy sylissä tai suostu läheisyyteen.
Isovanhempi yrittää eristää lapsen tämän vanhemmista joko fyysisesti (menemällä toiseen huoneeseen) tai emotionaalisesti.
Isovanhempi yrittää manipuloida lasta tämän vanhempia vastaan haukkumalla ja arvostelemalla näitä, kyselee "tykkäätkö enemmän mummosta vai äidistä" jne.
Ylipäätään kaikenlainen salailu, salamyhkäisyys tyyliin "Meillä on ihan ikiomat jutut", "Ei kerrota tästä äidille" jne.
Jne.
Tämä voi kuulostaa varsin rajulta ja ikävältä väitteeltä, mutta mielestäni nuo kuulostavat tismalleen sellaisilta manipulointitekniikoilta, joita lapsen hyväksikäyttäjä voisi toteuttaa. Voisiko olla jopa niin, että kaikenlaisen väkivallan taustalla vaikuttavat yllättävän samanlaiset mekanismit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"Tällainen vauva voisi viihtyä hyvin kantoliinassa vierailun ajan. Suunnittelet niin ettei tarvitse välttämättä ottaa ollenkaan pois liinasta ja sitten kun tulee tilanne että on pakko, niin lähdette kotiin =) tai kylppäriin lukkojen taakse.
Tuo "hyi hyi mälsää"-juttu on pelkkää vahingollista manipulointia. Ei mene montaakaan kuukautta kun lapsi jo ymmärtää lähes kaiken, vaikkei vielä itse puhu. Eikä tuo manipulointi siihen mennessä lopu. Nytkin vauva ymmärtää sanattomat viestit täydellisesti.
Hei olen kokeillut tuota kantoliinaa kun kävivät meillä. Mummo oli naama väärinpäin ja seurasi minua, oli aivan iholla ja "halasi" liinassa olevaa vauvaa. Lopulta kysyi narisevalla äänellä "etkö jo ota vauvaa liinasta, kuumahan sille tulee... Miekin haluaisin jo pitää". Vauva oli tosi pieni ja tämä ongelma ei ollut kirkastunut minulle silloin - otin liinan pois ja mummo sai märinällään tahtonsa läpi. On itsestäänselvä oletus että heidän tapaaminen tarkoittaa vauvan jatkuvaa, jatkuvaa sylittelyä. Muuta ei lasketa tapaamiseksi. Kerran kun vauva oli rokotteista kipeä ja tosi itkuinen, en antanut syliin lyhyen kyläilyn aikana kun kävivät meillä. Illalla tuli viesti "ilmoita kun rokote ei enää vaivaa, mie en saanu pidellä eilen yhtään:("
Nuo hyh hyi-jutut OVAT manipulointia. Siihen on vaikea puuttua - "höh vitsillähän minä sanoin..." Ja taas saadaan naurunaihe, pyydetään seuraavan kerran kahvipöydässä listaa asioista mitä vauvalle saa jutella. Ihan vitsinä, hymyillen sanotaan, heh heh, leikkiähän tämä vain on.
Ylittää kyllä lapsen rajat todella räikeästi tuo touhu. Voisitko vähentää tapaamisia esimerkiksi keksimällä hetkellisesti hyvin paljon uutta tekemistä lapsen kanssa? muiden kavereiden tai sukulaisten tapaamista, kerhoja, uimakoulua, muskaria tms, että arki rytmittyisi hetkellisesti irti isovanhemmista ja tapaamisaikaa ei yksinkertaisesti ole niin paljon? Sitten kun valitusvirsi alkaa, niin yksinkertaisesti vain vastaat, ettei ole aikaa tavata nyt ja jätät manipuloinnin täysin huomiotta?
Avainasemassa on kyllä nyt miehesi. Hänen tulee aikuistua ja irrottautua lapsuuden perheestään. Ei tee hyvää teistä kellekään jos joudutte katkeroitumaan ja ahdistumaan jatkuvasti munankuorilla kävelystä.
Sivuhuomiona, tuollaisia ihmisiä löytyy, jotka eivät anna itkevää vauvaa takaisin äidille. ”Kyllä minä itkua kestän” ”ei tämä minua haittaa” ja sitten vaan viipotetaan ja heilutetaan vauvaa kun äiti seisoo hölmistyneenä kädet ojossa ja miettii, että lapsi lopettaisi itkun saman tien jos saisi sen omaan syliin. Tavallaan pienimuotoisena tuota samaa mitä anoppi harrastaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Aika alhaista lähteä sotkemaan tähän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Vaikka isoäidillä nyt olisikin muutama ruuvi löysällä, niin se ei vielä ole sama kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. Halaaminen ja poskisuukot ei ole seksuualista hyväksikäyttöä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jotain todella paljon pahempaa. Olen kuullut kommentteja siitä, miten vauva köllöttelee kuin roomalaisissa orgioissa, on rubensin reidet ja peppua tuodaan tykö. Sekään ei ole vielä seksuaalista hyväksikäyttöä käytännössä, mutta sanallisesti varsin hälyyttävää.
Anopin käytös on manipulatiivista, itsekeskeistä ja piittaamatonta. Ei siihen ole pakko suostua, voi pitää välejä vähän etäisimpinä. Joskus mielenterveydeltään epästabiilit sukulaiset on todella kuormittavia. Tilanteesta pitäisi kuitenkin voida puhua puolison kanssa avoimesti ja rehellisesti. https://finfami.fi/
Tässä ketjussa kuvattu rajaton käytös ei ole seksuaalista hyväksikäyttöä, siinä olet oikeassa. Muistaakseni aikaisemmin ketjussa joku käytti termiä emotionaalinen hyväksikäyttö, ja kyse taitaa olla juuri siitä.
Lapselle opetetaan, että tämä on vastuussa aikuisen tunnetiloista. ("En selviä työviikosta, jos en näe lasta!")
Mummulle tulee paha mieli, jos lapsi ei viihdy sylissä tai suostu läheisyyteen.
Isovanhempi yrittää eristää lapsen tämän vanhemmista joko fyysisesti (menemällä toiseen huoneeseen) tai emotionaalisesti.
Isovanhempi yrittää manipuloida lasta tämän vanhempia vastaan haukkumalla ja arvostelemalla näitä, kyselee "tykkäätkö enemmän mummosta vai äidistä" jne.
Ylipäätään kaikenlainen salailu, salamyhkäisyys tyyliin "Meillä on ihan ikiomat jutut", "Ei kerrota tästä äidille" jne.
Jne.
Tämä voi kuulostaa varsin rajulta ja ikävältä väitteeltä, mutta mielestäni nuo kuulostavat tismalleen sellaisilta manipulointitekniikoilta, joita lapsen hyväksikäyttäjä voisi toteuttaa. Voisiko olla jopa niin, että kaikenlaisen väkivallan taustalla vaikuttavat yllättävän samanlaiset mekanismit?
Lapsen hyväksikäytön (seksuaalinen tai emotiolaaninen) mekanismit ovat perusajatukseltaan samanlaisia. Aikuisella on tarve, joka lapsen täytyy täyttää. Kumpikin hyväksikäytön muoto vaatii tietyn yliotteen lapseen ja "me kaksi" - kuplan luomisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Aika alhaista lähteä sotkemaan tähän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Vaikka isoäidillä nyt olisikin muutama ruuvi löysällä, niin se ei vielä ole sama kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. Halaaminen ja poskisuukot ei ole seksuualista hyväksikäyttöä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jotain todella paljon pahempaa. Olen kuullut kommentteja siitä, miten vauva köllöttelee kuin roomalaisissa orgioissa, on rubensin reidet ja peppua tuodaan tykö. Sekään ei ole vielä seksuaalista hyväksikäyttöä käytännössä, mutta sanallisesti varsin hälyyttävää.
Anopin käytös on manipulatiivista, itsekeskeistä ja piittaamatonta. Ei siihen ole pakko suostua, voi pitää välejä vähän etäisimpinä. Joskus mielenterveydeltään epästabiilit sukulaiset on todella kuormittavia. Tilanteesta pitäisi kuitenkin voida puhua puolison kanssa avoimesti ja rehellisesti. https://finfami.fi/
Minusta anopin käytös on tavallaan hyväksikäyttöä. Ei tosin seksuaalista, mikä olisi jo paljon pahempaa, mutta ehkä henkistä hyväksikäyttöä. Lapsen tehtävä ei ole hoitaa aikuisen mielenterveyttä, vaan lapsen tehtävä on olla lapsi.
Yksi asia pistää silmään näissä "anoppi helvetistä" tarinoissa. Anoppi on alkuaikoina, ennen raskautta ja lapsen syntymää, "maailman ihanin ihminen". Hänen luonaan on mukava vierailla, hän on herttainen ja kanaemomainen. Moni miniä on valmis väittämään, että anoppi on mukavampi kuin oma äiti ja jopa miniän paras ystävä. Myös mieskin kuvailee äitiään huolehtivaiseksi ja "liian kiltiksi"... Vähän kuitenkin ihmetyttää se miehen "vanhapiika-sisar", joka on täysin saamaton oman elämänsä suhteen ja mt-ongelmainen ja "reppana"... Joka ei ole ikään kuin koskaan kasvanut aikuiseksi... Vähän myös harmittaa se, että anoppi sotkeutuu elämäänne vähän liikaa. Se sinun vanha sohvasi on anopin mukaan huono selälle ja ikäloppu. ennen kuin ehdit "kissa" sanoa, on anoppi kiikuttanut teille uuden sohvan. Anoppi kyläilee teillä ahkerasti mutta toisaalta, hänhän on sinun "paras ystäväsi"... myös hänen ylitsepursuava kanaemomaisuutensa saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi jälleen... kuinka mukavaa onkaan olla kuin pieni lapsi, jonka ei tarvitse huolehtia itsestään. Miehesi ylenpalttinen riippuvuus äidistään, näyttää vain hellyyttävältä. miehesi on selvästi huolehtivainen ihminen vaikka hän huolehtiikin äidistään ja tämän tunteista enemmän kuin sinusta. Sinusta siinä ei ole mitään pahaa. miehelle äiti on tärkeä ihmissuhde ja rikkaus.
kun ensimmäinen lapsi syntyy, tajuat kupletin juonen. Narsisti kasvattaa lapsensa itsensä jatkeiksi. Hän ei näe lapsia omina persooninaan. Ne ovat hänen, nyt ja aina. Hän kasvattaa lapsensa ikuiseen lapsuuteen ja ikuiseen riippuvuutteen itsestään. Hän on aina ja ikuisesti päättävä asiat lastensa puolesta. Hän ei ole ikinä tukenut lastensa itsenäistymistä, sallinnut näille omien päätösten tekoa ja omista virheistä oppimista. Vaikka lapsi olis 50v. hän ei ikinä ole saanut kasvaa aikuiseksi koska äiti on kiristänyt ohjaksia sitä mukaa kuin lapsi on kasvanut. On paljon vanhojapoikia ja vanhojapiikoja (ei siis itsenäistyneitä, omaa elämäänsä eläviä sinkkuja), vaan niitä 50 v. mutta lapsen tasolle jääneitä piruparkoja, jotka on kasvatettu täyteen riippuvuutteen äidistään ja joiden pienetkin yritykset aloittaa seurustelu torpataan, koska äiti ei hyväksy ketään kumppania.
Saat siis lapsen ja "helvetti on irti". hän ei ole sinun lapsesi vaan anopin. Narsisti on "rajaton" eli hän ei näe rajoja itsensä ja lähimmäistensä välillä. Olet naimisissa hänen poikansa kanssa, joten sinun asiasi kuuluvat hänelle, olet hänen hallintavaltansa alla ja lapsenne kuuluu ilman muuta hänelle.
Normaali ihminen tunnistaa rajat itsensä ja muiden ihmisten välillä. Hän tajuaa paikkansa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Anoppisi tekee kaiken mahdollisen saadakseen lapsen hallintaansa. alkaa marttyyriulina, mikä on omiaan särkemään miehesi sydämen. Sinusta tehdään demoni, julma ja tunteeton kusipää, joka varastaa lapsen isoäidiltään. Kuinka mummin sydän on niin heikko (vaikka sydämessä ei ole mitään vikaa) että mummi saa sydänkohtauksen ikävästä jos vaavi ei saa olla joka toinen pv yökylässä. (siis imetetettävä vauva). Mummi masentuu ja kuolee jos lapsi eristetään hänestä ja se on pojan vika kun antaa tuon julmurivaimonsa kiduttaa mummia. Kun viet vauvaa kylään, mummi omii hänet täysin. sinulle tehdään hyvin selväksi, että sinä olet vihollinen ja eitoivottu. Miestäsi lietsotaan salakuljettamaan vaavi mummolaan ilman sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"Tällainen vauva voisi viihtyä hyvin kantoliinassa vierailun ajan. Suunnittelet niin ettei tarvitse välttämättä ottaa ollenkaan pois liinasta ja sitten kun tulee tilanne että on pakko, niin lähdette kotiin =) tai kylppäriin lukkojen taakse.
Tuo "hyi hyi mälsää"-juttu on pelkkää vahingollista manipulointia. Ei mene montaakaan kuukautta kun lapsi jo ymmärtää lähes kaiken, vaikkei vielä itse puhu. Eikä tuo manipulointi siihen mennessä lopu. Nytkin vauva ymmärtää sanattomat viestit täydellisesti.
Hei olen kokeillut tuota kantoliinaa kun kävivät meillä. Mummo oli naama väärinpäin ja seurasi minua, oli aivan iholla ja "halasi" liinassa olevaa vauvaa. Lopulta kysyi narisevalla äänellä "etkö jo ota vauvaa liinasta, kuumahan sille tulee... Miekin haluaisin jo pitää". Vauva oli tosi pieni ja tämä ongelma ei ollut kirkastunut minulle silloin - otin liinan pois ja mummo sai märinällään tahtonsa läpi. On itsestäänselvä oletus että heidän tapaaminen tarkoittaa vauvan jatkuvaa, jatkuvaa sylittelyä. Muuta ei lasketa tapaamiseksi. Kerran kun vauva oli rokotteista kipeä ja tosi itkuinen, en antanut syliin lyhyen kyläilyn aikana kun kävivät meillä. Illalla tuli viesti "ilmoita kun rokote ei enää vaivaa, mie en saanu pidellä eilen yhtään:("
Nuo hyh hyi-jutut OVAT manipulointia. Siihen on vaikea puuttua - "höh vitsillähän minä sanoin..." Ja taas saadaan naurunaihe, pyydetään seuraavan kerran kahvipöydässä listaa asioista mitä vauvalle saa jutella. Ihan vitsinä, hymyillen sanotaan, heh heh, leikkiähän tämä vain on.
Hyvä! Lapsen käytöksen perusteella kuulostaa että voisi olla taas aika.
Jospa sanot että kuulostelet vähän että mitä vauva itse haluaa, haluaako olla sylissä vai mitä,.. Ja jatkat vaan olemista, nostamatta vauvaa mihinkään, ellei erityisemmin elehdi. Jankutuksesta otatte lähtösaappaat jalkaan. Eikö tuo oletus pitäisi nyt muuttaa? Teette niin monta käyntiä kantoliinassa että siitä tulee se uusi rutiini, että lapsi ei nouse sieltä minnekään ennen kuin itse ilmaisee haluavansa.
Jos jatkavat tuota manipulointia, printtaa nämä mukaan ja käykää nämä yhdessä läpi
http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/opehuumori/luku23.htm
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/empaattinen_lapsi_ymmartaa_ironi…
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2013.00691/full
Sitten pyydät suorin sanoin että lapsen kuullen ei käytetä tuollaista "huumoria". Jos vielä jatkavat, niin toteat huomiona että et kuullu KENENKÄÄN nauravan jutulle, joten vitsiksi siitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia pistää silmään näissä "anoppi helvetistä" tarinoissa. Anoppi on alkuaikoina, ennen raskautta ja lapsen syntymää, "maailman ihanin ihminen". Hänen luonaan on mukava vierailla, hän on herttainen ja kanaemomainen. Moni miniä on valmis väittämään, että anoppi on mukavampi kuin oma äiti ja jopa miniän paras ystävä. Myös mieskin kuvailee äitiään huolehtivaiseksi ja "liian kiltiksi"... Vähän kuitenkin ihmetyttää se miehen "vanhapiika-sisar", joka on täysin saamaton oman elämänsä suhteen ja mt-ongelmainen ja "reppana"... Joka ei ole ikään kuin koskaan kasvanut aikuiseksi... Vähän myös harmittaa se, että anoppi sotkeutuu elämäänne vähän liikaa. Se sinun vanha sohvasi on anopin mukaan huono selälle ja ikäloppu. ennen kuin ehdit "kissa" sanoa, on anoppi kiikuttanut teille uuden sohvan. Anoppi kyläilee teillä ahkerasti mutta toisaalta, hänhän on sinun "paras ystäväsi"... myös hänen ylitsepursuava kanaemomaisuutensa saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi jälleen... kuinka mukavaa onkaan olla kuin pieni lapsi, jonka ei tarvitse huolehtia itsestään. Miehesi ylenpalttinen riippuvuus äidistään, näyttää vain hellyyttävältä. miehesi on selvästi huolehtivainen ihminen vaikka hän huolehtiikin äidistään ja tämän tunteista enemmän kuin sinusta. Sinusta siinä ei ole mitään pahaa. miehelle äiti on tärkeä ihmissuhde ja rikkaus.
kun ensimmäinen lapsi syntyy, tajuat kupletin juonen. Narsisti kasvattaa lapsensa itsensä jatkeiksi. Hän ei näe lapsia omina persooninaan. Ne ovat hänen, nyt ja aina. Hän kasvattaa lapsensa ikuiseen lapsuuteen ja ikuiseen riippuvuutteen itsestään. Hän on aina ja ikuisesti päättävä asiat lastensa puolesta. Hän ei ole ikinä tukenut lastensa itsenäistymistä, sallinnut näille omien päätösten tekoa ja omista virheistä oppimista. Vaikka lapsi olis 50v. hän ei ikinä ole saanut kasvaa aikuiseksi koska äiti on kiristänyt ohjaksia sitä mukaa kuin lapsi on kasvanut. On paljon vanhojapoikia ja vanhojapiikoja (ei siis itsenäistyneitä, omaa elämäänsä eläviä sinkkuja), vaan niitä 50 v. mutta lapsen tasolle jääneitä piruparkoja, jotka on kasvatettu täyteen riippuvuutteen äidistään ja joiden pienetkin yritykset aloittaa seurustelu torpataan, koska äiti ei hyväksy ketään kumppania.
Saat siis lapsen ja "helvetti on irti". hän ei ole sinun lapsesi vaan anopin. Narsisti on "rajaton" eli hän ei näe rajoja itsensä ja lähimmäistensä välillä. Olet naimisissa hänen poikansa kanssa, joten sinun asiasi kuuluvat hänelle, olet hänen hallintavaltansa alla ja lapsenne kuuluu ilman muuta hänelle.
Normaali ihminen tunnistaa rajat itsensä ja muiden ihmisten välillä. Hän tajuaa paikkansa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Anoppisi tekee kaiken mahdollisen saadakseen lapsen hallintaansa. alkaa marttyyriulina, mikä on omiaan särkemään miehesi sydämen. Sinusta tehdään demoni, julma ja tunteeton kusipää, joka varastaa lapsen isoäidiltään. Kuinka mummin sydän on niin heikko (vaikka sydämessä ei ole mitään vikaa) että mummi saa sydänkohtauksen ikävästä jos vaavi ei saa olla joka toinen pv yökylässä. (siis imetetettävä vauva). Mummi masentuu ja kuolee jos lapsi eristetään hänestä ja se on pojan vika kun antaa tuon julmurivaimonsa kiduttaa mummia. Kun viet vauvaa kylään, mummi omii hänet täysin. sinulle tehdään hyvin selväksi, että sinä olet vihollinen ja eitoivottu. Miestäsi lietsotaan salakuljettamaan vaavi mummolaan ilman sinua.
Hyviä pointteja. Itse huomaan myös, että hyvin moni kommentoija tässä ketjussa puolustelee näitä hirviömummoja ja -anoppeja: "Olisit tyytyväinen, että on välittävä mummo!" On tavallaan järkyttävääkin, miten niin moni pitää tuota käytöstä normaalina.
Joko puolustelijat eivät ymmärrä lukemaansa tai sitten ovat itse manipuloivia ja jyrääviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse lapsuudessani ja nuoruudessani huolissaan äitini henkisestä terveydestä ja jaksamisesta. Olin äitini terapeutti. Kävimme läpi äidin lapsuudenkokemuksia ja vaikeita asioita liittyen äitini ja isäni suhteeseen sekä muihin äidin ihmissuhteisiin. Myöhemmin minusta tuli masentuneen anoppini terapeutti. Ehkä osittain näistä asioista (ja muistakin asioista) johtuen menetin oman mielenterveyteni. Antakaa lasten olla rauhassa lapsia.
Sivuhuomiona, kovinkaan moni 8 kk ikäinen ei viihdy pitkiä aikoja enää kantoliinassa vaan lattialla.. toki ap:n vauva voi olla erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona, kovinkaan moni 8 kk ikäinen ei viihdy pitkiä aikoja enää kantoliinassa vaan lattialla.. toki ap:n vauva voi olla erilainen.
Apn vauvan käytös nimenomaan kuulostaa siltä että voisi tuossa tilanteessa viihtyä.
Ja jos ei viihdy niin pointtia on äidin mallintaa lapsen rajojen seuraamista ympärillä oleville ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia pistää silmään näissä "anoppi helvetistä" tarinoissa. Anoppi on alkuaikoina, ennen raskautta ja lapsen syntymää, "maailman ihanin ihminen". Hänen luonaan on mukava vierailla, hän on herttainen ja kanaemomainen. Moni miniä on valmis väittämään, että anoppi on mukavampi kuin oma äiti ja jopa miniän paras ystävä. Myös mieskin kuvailee äitiään huolehtivaiseksi ja "liian kiltiksi"... Vähän kuitenkin ihmetyttää se miehen "vanhapiika-sisar", joka on täysin saamaton oman elämänsä suhteen ja mt-ongelmainen ja "reppana"... Joka ei ole ikään kuin koskaan kasvanut aikuiseksi... Vähän myös harmittaa se, että anoppi sotkeutuu elämäänne vähän liikaa. Se sinun vanha sohvasi on anopin mukaan huono selälle ja ikäloppu. ennen kuin ehdit "kissa" sanoa, on anoppi kiikuttanut teille uuden sohvan. Anoppi kyläilee teillä ahkerasti mutta toisaalta, hänhän on sinun "paras ystäväsi"... myös hänen ylitsepursuava kanaemomaisuutensa saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi jälleen... kuinka mukavaa onkaan olla kuin pieni lapsi, jonka ei tarvitse huolehtia itsestään. Miehesi ylenpalttinen riippuvuus äidistään, näyttää vain hellyyttävältä. miehesi on selvästi huolehtivainen ihminen vaikka hän huolehtiikin äidistään ja tämän tunteista enemmän kuin sinusta. Sinusta siinä ei ole mitään pahaa. miehelle äiti on tärkeä ihmissuhde ja rikkaus.
kun ensimmäinen lapsi syntyy, tajuat kupletin juonen. Narsisti kasvattaa lapsensa itsensä jatkeiksi. Hän ei näe lapsia omina persooninaan. Ne ovat hänen, nyt ja aina. Hän kasvattaa lapsensa ikuiseen lapsuuteen ja ikuiseen riippuvuutteen itsestään. Hän on aina ja ikuisesti päättävä asiat lastensa puolesta. Hän ei ole ikinä tukenut lastensa itsenäistymistä, sallinnut näille omien päätösten tekoa ja omista virheistä oppimista. Vaikka lapsi olis 50v. hän ei ikinä ole saanut kasvaa aikuiseksi koska äiti on kiristänyt ohjaksia sitä mukaa kuin lapsi on kasvanut. On paljon vanhojapoikia ja vanhojapiikoja (ei siis itsenäistyneitä, omaa elämäänsä eläviä sinkkuja), vaan niitä 50 v. mutta lapsen tasolle jääneitä piruparkoja, jotka on kasvatettu täyteen riippuvuutteen äidistään ja joiden pienetkin yritykset aloittaa seurustelu torpataan, koska äiti ei hyväksy ketään kumppania.
Saat siis lapsen ja "helvetti on irti". hän ei ole sinun lapsesi vaan anopin. Narsisti on "rajaton" eli hän ei näe rajoja itsensä ja lähimmäistensä välillä. Olet naimisissa hänen poikansa kanssa, joten sinun asiasi kuuluvat hänelle, olet hänen hallintavaltansa alla ja lapsenne kuuluu ilman muuta hänelle.
Normaali ihminen tunnistaa rajat itsensä ja muiden ihmisten välillä. Hän tajuaa paikkansa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Anoppisi tekee kaiken mahdollisen saadakseen lapsen hallintaansa. alkaa marttyyriulina, mikä on omiaan särkemään miehesi sydämen. Sinusta tehdään demoni, julma ja tunteeton kusipää, joka varastaa lapsen isoäidiltään. Kuinka mummin sydän on niin heikko (vaikka sydämessä ei ole mitään vikaa) että mummi saa sydänkohtauksen ikävästä jos vaavi ei saa olla joka toinen pv yökylässä. (siis imetetettävä vauva). Mummi masentuu ja kuolee jos lapsi eristetään hänestä ja se on pojan vika kun antaa tuon julmurivaimonsa kiduttaa mummia. Kun viet vauvaa kylään, mummi omii hänet täysin. sinulle tehdään hyvin selväksi, että sinä olet vihollinen ja eitoivottu. Miestäsi lietsotaan salakuljettamaan vaavi mummolaan ilman sinua.
Voisinpa tykätä monta kertaa. Mies on pari kertaa ehdottanut että jos ottaisi vauvan mukaan kun käy vanhemmillaan. Äänensävy on aina ollut vähän outo. Kysyin että mistä tuo idea tuli, hänhän tietää varsin hyvin että vauvalle ei ole mukava juttu olla puolta päivää erossa minusta ja lisäksi kokonaan isovanhempien armoilla. Eivät anna miehelleni hetken rauhaa vauvan kanssa ja vauva otetaan häneltä sylistä yksinkertaisesti sanomalla "vauva tänne". Mies myönsi että vanhempansa olivat pyytäneet vauvaa ja häntä heille ilman minua. Sanoin että sitä harkitaan ehkä silloin ensimmäisen kerran kun lapsi puhuu asioista ja osaa soittaa kännykällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia pistää silmään näissä "anoppi helvetistä" tarinoissa. Anoppi on alkuaikoina, ennen raskautta ja lapsen syntymää, "maailman ihanin ihminen". Hänen luonaan on mukava vierailla, hän on herttainen ja kanaemomainen. Moni miniä on valmis väittämään, että anoppi on mukavampi kuin oma äiti ja jopa miniän paras ystävä. Myös mieskin kuvailee äitiään huolehtivaiseksi ja "liian kiltiksi"... Vähän kuitenkin ihmetyttää se miehen "vanhapiika-sisar", joka on täysin saamaton oman elämänsä suhteen ja mt-ongelmainen ja "reppana"... Joka ei ole ikään kuin koskaan kasvanut aikuiseksi... Vähän myös harmittaa se, että anoppi sotkeutuu elämäänne vähän liikaa. Se sinun vanha sohvasi on anopin mukaan huono selälle ja ikäloppu. ennen kuin ehdit "kissa" sanoa, on anoppi kiikuttanut teille uuden sohvan. Anoppi kyläilee teillä ahkerasti mutta toisaalta, hänhän on sinun "paras ystäväsi"... myös hänen ylitsepursuava kanaemomaisuutensa saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi jälleen... kuinka mukavaa onkaan olla kuin pieni lapsi, jonka ei tarvitse huolehtia itsestään. Miehesi ylenpalttinen riippuvuus äidistään, näyttää vain hellyyttävältä. miehesi on selvästi huolehtivainen ihminen vaikka hän huolehtiikin äidistään ja tämän tunteista enemmän kuin sinusta. Sinusta siinä ei ole mitään pahaa. miehelle äiti on tärkeä ihmissuhde ja rikkaus.
kun ensimmäinen lapsi syntyy, tajuat kupletin juonen. Narsisti kasvattaa lapsensa itsensä jatkeiksi. Hän ei näe lapsia omina persooninaan. Ne ovat hänen, nyt ja aina. Hän kasvattaa lapsensa ikuiseen lapsuuteen ja ikuiseen riippuvuutteen itsestään. Hän on aina ja ikuisesti päättävä asiat lastensa puolesta. Hän ei ole ikinä tukenut lastensa itsenäistymistä, sallinnut näille omien päätösten tekoa ja omista virheistä oppimista. Vaikka lapsi olis 50v. hän ei ikinä ole saanut kasvaa aikuiseksi koska äiti on kiristänyt ohjaksia sitä mukaa kuin lapsi on kasvanut. On paljon vanhojapoikia ja vanhojapiikoja (ei siis itsenäistyneitä, omaa elämäänsä eläviä sinkkuja), vaan niitä 50 v. mutta lapsen tasolle jääneitä piruparkoja, jotka on kasvatettu täyteen riippuvuutteen äidistään ja joiden pienetkin yritykset aloittaa seurustelu torpataan, koska äiti ei hyväksy ketään kumppania.
Saat siis lapsen ja "helvetti on irti". hän ei ole sinun lapsesi vaan anopin. Narsisti on "rajaton" eli hän ei näe rajoja itsensä ja lähimmäistensä välillä. Olet naimisissa hänen poikansa kanssa, joten sinun asiasi kuuluvat hänelle, olet hänen hallintavaltansa alla ja lapsenne kuuluu ilman muuta hänelle.
Normaali ihminen tunnistaa rajat itsensä ja muiden ihmisten välillä. Hän tajuaa paikkansa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Anoppisi tekee kaiken mahdollisen saadakseen lapsen hallintaansa. alkaa marttyyriulina, mikä on omiaan särkemään miehesi sydämen. Sinusta tehdään demoni, julma ja tunteeton kusipää, joka varastaa lapsen isoäidiltään. Kuinka mummin sydän on niin heikko (vaikka sydämessä ei ole mitään vikaa) että mummi saa sydänkohtauksen ikävästä jos vaavi ei saa olla joka toinen pv yökylässä. (siis imetetettävä vauva). Mummi masentuu ja kuolee jos lapsi eristetään hänestä ja se on pojan vika kun antaa tuon julmurivaimonsa kiduttaa mummia. Kun viet vauvaa kylään, mummi omii hänet täysin. sinulle tehdään hyvin selväksi, että sinä olet vihollinen ja eitoivottu. Miestäsi lietsotaan salakuljettamaan vaavi mummolaan ilman sinua.
Melkein naurattaa se, että tämä kirjoitus oli kuin omasta elämästäni! On mies, jolle äiti on tosi tärkeä ihminen, ja anoppilassa täytyy viettää paljon aikaa. On omituinen reppanasisko, joka on mökkiytynyt lapsuudenkotiinsa. On murheitaan vatvova marttyyrianoppi, joka ajattelee lähinnä itseään. No, ero tuli ennen lasten hankkimista. Ehkä se on hyvä asia näin jälkeenpäin ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Vaihdevuodet saattavat selittää asiaa osittain mutta ei täysin. Kaikista mummoista ei tule rajattomia tai kajahtaneita. Veikkaan, että monilla näistä hirviöanopeista ja -mummoista on jotain ihan oikeaa mielenterveysongelmaa tai jokin persoonallisuushäiriö. Ei nimittäin ole millään lailla tervettä, että mummo kuvittelee olevansa vauvan "oikea äiti" tai luulee voivansa kaapata lapsen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kirjoitti:
Itselläni oli joskus samanlainen tilanne ensimmäisen lapseni kanssa. Sitä on myös herkillä enemmän ensimmäisen lapsen kanssa. Itse koin samanlaisia tunteita ex-anoppini kanssa ja käyttäytyi samalla tavalla mitä sinunkin anoppisi. Tiedän tunteesi niin hyvin. Mielestäni miehesi kuuluisi keskustella asiasta anopin kanssa. Hän ei välttämättä ole itse edes tajunnut miltä sinusta voi tuntua hänen käytös ja pitää sitå normaalina. Varsinkin ensimmäiseen lapsenlapseen jotkut isovanhemmat hullaantuvat niin kovin ettei itse ymmärrä, että voi käytöksellään loukata. Mielestäni perheelle pitäisi antaa omaa rauhaa ja antaa itse perheen tulla kyläilemään tai ottaa vieraita vastaan silloin kuin heille sopii eikä jatkuvasti olla kyläilemässä puolin ja toisin. Teidän pitäisi tehdä selväksi anopille että teillä on oma elämä ja kiittää että hän on hyvin avulias auttamaan mutta ei vielä ole sellaista tarvetta kun vauva on vielä niin pieni. Varsinkaan yöksi tulemista. Annatte vaikka joskus 1-2 tunniksi hoitoon ja käytte kaupassa niin jos mummo vähän rauhottuisi ja saisi sitä "kahdenkeskistä aikaa". Ja sitten kun lapsi on isompi, niin on kiva että mummo voi olla apuna ja lapsi voi joskus olla yötäkin.
Minulla on huoli niistä odotuksista jotka lapsen niskaan on asetettu jo nyt. Hän on minusta melkein kuin iltatähden asemassa appivanhempien mielestä. Ovat kaikkein mieluiten keskenään eli kolmestaan vauvan kanssa. Minulle ylivoimaisesti pahimpia tilanteita ovat ne joissa on minä ja vauva ja appivanhemmat. Hätistelevät minut pois näköetäisyydeltä ja tunnen itseni todella ärsyttäväksi kun jään sitkeästi vaikkapa edes samaan huoneeseen. Puhuvat kuinka "taas on vauva talossa". Kauhea hätä jos en näe heitä vaikka ennen mummon työputkea, viestit ovat oikeasti närkästyneitä, "olis kyllä pitäny nähhä Veetiä! :( minulla on viiden päivän iltavuoro-jakso!! :(" Olen antanut mahdollisuuksia tosi paljon mutta varsinkin se kahdenkeskinen hoitaminen kiihdyttää käytöstä, sen jälkeen saan ohjeita hoitamiseen jatkuvalla syötöllä. Ihan kuin tuntisivat vauvan minua paremmin sen puolituntisen seurauksena. Ja AINA kun tulen paikalle sen hetken hoitamisen jälkeen, ovat avoimesti ärsyyntyneitä, "olisit käyny vaikka kirjastossa vielä, mene nyt vaan!"
Haluan kasvattaa lapsen tiedostamaan omat rajansa ja ilmaisemaan niitä. Olemaan ihan vain lapsi jonka ei tarvitse murehtia yhdenkään aikuisen jaksamista.Tähän en löydä muuta ratkaisua kuin puhua anopille. Ja edelleenkin mielestäni se on miehesi tehtävä puhua ensin anopille asiasta. Ajat muuten itsesi loppuun ja ahdistut entisestään niin kuin minä. Kohta et huomaakkaan elämässäsi mitään muuta kuin anoppisi ja ajatuksesi ovat vain hänessä ja ihana vauva aika on ollut stressaavaa sen takia :( Tsemppiä sinulle! Nyt otatte härkää sarvista ennen kuin asiaa paisuu ja paisuu ja sinä kärsit.
Millä tavalla ottaisit asian esille tai mitä sanoisit tuollaiselle anopille? On ollut hirveä stressi ja tunne siitä että joudun yksin kestämään tätä kun eivät korvaansa lotkauta miehen puheille. Hän on sanonut asioista kyllä. Muistan tästä vauva-ajasta varmasti vahvana tämän tunteen, reunattoman ahdistuksen.
Vastaan tähän sivusta:
SInulla on nyt vastassa ihminen, joka ei kuuntele järkipuhetta. Siksi on aivan turha ajatella, että perustelisit asioita "jotta hän ymmärtäisi". Ei hän halua ymmärtää.
Puolusta oikeuttasi olla turvallinen hoitaja. Ei selittelyjä, ei neuvotteluja. Ystävällisesti kerrot, miten asiat ovat ja miten ne hoidetaan. Kun itse toimit johdonmukaisesti näiden ohjeidesi mukaan, ei muiden auta muuta kuin alistua.
Kuvitteellinen puhelu:
- märi märi, uli uli
- Sellasta se on. No, täytyy lopettaa, hei!
Ja numeronesto päälle, niin että läpi ei pääs muulloin kuin silloin kun sinä haluat vastata. Nuoret äidit ovat kokemattomuuttaan mukautuvia ja joustavia tällaisissa tilanteissa. Ehkä siksi, että heitä ei ole kuunneltu lapsuudenkodissakaan, kestää hetki, ennen kuin luottamus itseen rakentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kirjoitti:
Itselläni oli joskus samanlainen tilanne ensimmäisen lapseni kanssa. Sitä on myös herkillä enemmän ensimmäisen lapsen kanssa. Itse koin samanlaisia tunteita ex-anoppini kanssa ja käyttäytyi samalla tavalla mitä sinunkin anoppisi. Tiedän tunteesi niin hyvin. Mielestäni miehesi kuuluisi keskustella asiasta anopin kanssa. Hän ei välttämättä ole itse edes tajunnut miltä sinusta voi tuntua hänen käytös ja pitää sitå normaalina. Varsinkin ensimmäiseen lapsenlapseen jotkut isovanhemmat hullaantuvat niin kovin ettei itse ymmärrä, että voi käytöksellään loukata. Mielestäni perheelle pitäisi antaa omaa rauhaa ja antaa itse perheen tulla kyläilemään tai ottaa vieraita vastaan silloin kuin heille sopii eikä jatkuvasti olla kyläilemässä puolin ja toisin. Teidän pitäisi tehdä selväksi anopille että teillä on oma elämä ja kiittää että hän on hyvin avulias auttamaan mutta ei vielä ole sellaista tarvetta kun vauva on vielä niin pieni. Varsinkaan yöksi tulemista. Annatte vaikka joskus 1-2 tunniksi hoitoon ja käytte kaupassa niin jos mummo vähän rauhottuisi ja saisi sitä "kahdenkeskistä aikaa". Ja sitten kun lapsi on isompi, niin on kiva että mummo voi olla apuna ja lapsi voi joskus olla yötäkin.
Minulla on huoli niistä odotuksista jotka lapsen niskaan on asetettu jo nyt. Hän on minusta melkein kuin iltatähden asemassa appivanhempien mielestä. Ovat kaikkein mieluiten keskenään eli kolmestaan vauvan kanssa. Minulle ylivoimaisesti pahimpia tilanteita ovat ne joissa on minä ja vauva ja appivanhemmat. Hätistelevät minut pois näköetäisyydeltä ja tunnen itseni todella ärsyttäväksi kun jään sitkeästi vaikkapa edes samaan huoneeseen. Puhuvat kuinka "taas on vauva talossa". Kauhea hätä jos en näe heitä vaikka ennen mummon työputkea, viestit ovat oikeasti närkästyneitä, "olis kyllä pitäny nähhä Veetiä! :( minulla on viiden päivän iltavuoro-jakso!! :(" Olen antanut mahdollisuuksia tosi paljon mutta varsinkin se kahdenkeskinen hoitaminen kiihdyttää käytöstä, sen jälkeen saan ohjeita hoitamiseen jatkuvalla syötöllä. Ihan kuin tuntisivat vauvan minua paremmin sen puolituntisen seurauksena. Ja AINA kun tulen paikalle sen hetken hoitamisen jälkeen, ovat avoimesti ärsyyntyneitä, "olisit käyny vaikka kirjastossa vielä, mene nyt vaan!"
Haluan kasvattaa lapsen tiedostamaan omat rajansa ja ilmaisemaan niitä. Olemaan ihan vain lapsi jonka ei tarvitse murehtia yhdenkään aikuisen jaksamista.Minun on vaikea kuvitella miten sellainen tilanne tulee, että olet anoppilassa mutta miehesi ei ole paikalla? Tai miten aikuisen ihmisen saa "hätisteltyä" pois lapsensa luota?
Älä välitä niistä viesteistä, yhtä vähän kun vauvasi on vastuussa isovanhempiensa tunteista sinä olet vastuussa appivanhempiesi tunteista :)
Minullekin tuputettiin aina shoppailua, mummo kyllä vahtii, jos sinun täytyy mennä nyt shoppailemaan. Siihen voi vastata taas yksinkertaisesti "en halua", ainakin täällä se toimi.
Jotenkin erikoista miten samankaltaisia tilanteita on muillakin, tavallaan se on kiva tietää :)
En ole ap, mutta tiedän mitä tunnetta ap hakee. Me ollaan aika tietoisia jo, että miehen puolen suku puhuu ikävästi meistä "puolileikillä", että olemme liian tiukkoja ja emme ajattele muiden tunteita (ironista) kun ei olla jätetty heille hoitoon nyt 2v lasta siellä. Meillä on tähän asti vain pari henkilöä hoitanut lasta, ja nämä ovat lapselle tosi tuttuja ja mieluisia hoitajia, joita tavataan aika usein. Toki erikoistilanteissa varmasti menee vieraampikin hoitaja (ja nyt jo ihan hyvällä mielellä jätänkin tarvittaessa, sillä lapsi puhuu hyvin). Mutta tietysti jos voi valita, niin aina tutuimmalle hoitoon. He ajattelevat ehkä enemmän sitä, että läheisiä aikuisia kohtaan tulisi olla "tasapuolinen" . Eli paljon sitä samaa ongelmaa kuin tässä ketjussa, että sukulaisten on jotenkin vaikeaa ymmärtää asiat noin pienen lapsen näkökulmasta. Minusta tuntuisi kummalta viedä lasta vaikkapa viidelle eri ihmiselle hoitoon, jotta kaikki saisivat kokea olevansa tärkeitä hänelle.
Noh se nyt oli sivuseikka. Vaikka meille ei näistä suoraan puhuta, niin saamme paljon vihjailuja. Jos on esimerkiksi sellainen tilanne, että sukulaisia on useampi paikalla, niin meitä kohden asettuu kummallinen sosiaalinen paine pysyä etäällä lapsesta. Vaikeaa kuvata sitä tunnelmaa. Jokainen vuorotellen yrittää saada lapsen eri huoneeseen kuin missä olemme, ja jos otan vaikka lapsen syliini niin sukulaiset katsovat kuin halpaa makkaraa - kyllä niistä eleistä näkyy ihan aito inho ja ärtymys. Joskus sanovat suoraan lapselle, että älä mene äidin syliin (eivät ikinä sano miehestä noin) ja niihin on onneksi mies puuttunut suoraan ja hyvin. Tämä ärtymys liittyy mielestäni nimenomaan minun ja lapsen suhteeseen. Minua tavallaan kohdellaan "ylimääräisenä" ja annetaan ymmärtää, että olisi kivempi tavata lasta ilman minua. Äitinä se tuntuu oikeasti pahalta ja loukkaavalta.
Tavallaan hetkittäin alkaa itsekin uskoa, että teen jotenkin väärin kun en vain yhtäkkiä lähde toiseen huoneeseen, jotta muut saisivat olla lapseni kanssa ilman minua. Kyllä se vaatii oikeasti välillä paljon vaan teeskennellä ettei huomaa toisten ärtyneitä ilmeitä ja suhtautua vihjailuihin ikään kuin huumorilla - tietäen etteivät ne oikeastaan mitään vitsejä ole.
En oikeastaan itse edes hahmota miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty. En tiedä onko anoppi sitten puhunut muille paljon meistä, että olemme kylmiä häntä kohtaan kun emme tavallaan erityisesti huomioi häntä mummona ja hänen tarvetta olla lapsen kanssa. Meillä tosiaan useampi ihminen tekee tuota, mutta on se ikävää vaikka tekisi vain anoppi ja appi kuten ap:lla Varsinkin jos kuitenkin ovat välillä ihan kivoja ap:ta kohtaan (tai ainakin ennen lasta). Jos olisivat alusta asti olleet ilkeitä, niin ap:lla olisi varmaan helpompaa olla välittämättä.
Jaksan ihmetellä näitä tuoreita äitejä, jotka ei kykene vauvansa parasta katsomaan. Minun sylistäni ei ainakaan kukaan vienyt vauvaa. Jos vauva itki toisen sylissä, MINÄ OTIN vauvan kyselemättä. Juoksin perään, jos yritettiin poistua. En ollut kertaakaan erossa vauvasta 3 kuukauteen minuuttiakaan. Vauva oli sitterissä tai kantoliinassa vessassa mukana. Suihkussa kävin, kun vauva nukkui ja mieheni oli kotona. Vauva sai olla toisten sylissä MINUN LÄSNÄOLLESSA. Missä teidän leijonaemovietit on? Ei kai ne mummut niin kovaa juokse, ettette kiinni saa. Miksi ette ota vauvaa pois heti, kun selkä yritetään kääntää. Pistää vihaksi, että tuollaiset lällyt äidiksi rupeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Ainakin vaihdevuosista sanotaan että silloin voi käyttäytyä kuin uhmaikäinen. En ole itse tavannut sellaisia vaihdevuositapauksia, en tiedä onko kovin yleistä. Ehkä useammin kyse on äidin vallasta luopumisen vaikeus ja ylimielinen kuvitelma omasta erinomaisuudesta ja vauva-asiantuntijuudesta.
Niin, voi olla että roolien muuttuminen tuntuu vaikealta, samoten oma vanheneminen. Ehkä nämä höyrähtäneet mummot eivät vaan suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että he ovat nimenomaan mummoja, eivätkä äitejä. Taustalla voi myös olla ajatus, että "minä kasvatin lapseni, ja nyt minä voin nauttia työni tuloksista". Ehkä he pitävät vauvan olemassaoloa omana ansionaan, ja siksi vauva tavallaan "kuuluu heille". Siltä vähän tuntuu, kun lukee näitä tarinoita.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsit väärin, en todellakaan tarkoittanut että em. tapauksessa olisi kyse seksuaalista hyväksikäytöstä tai sen riskistä. Vaan yleisestä mentaliteetista ja kasvatustavasta kirjoitin. Lasta ei saa vastuuttaa edes halaamaan sillä verukkeella että mummolle tms. tulee paha mieli.