Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Alat tehdä asiaa muualle aina kun olisivat tulossa tuomaan niitä mokkapalojaan tmv. Et vastaa siihen viestiin mitään ja lähdet vaivihkaa vauvan kanssa jonnekin heti kun tiedät että ovat tunkemassa ovesta sisään. Sitten jos tulee ihmettelyä että missä oikein olette kun ei avata ovea, niin vastaat vaan että ei oltu kotona, oli menoa. Tätä linjaa sitten tiukasti vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi alkaa pian aistia, ettähän on vastuussa mummon tunteista, ja oppii osansa olevan muiden miellyttäminen. Tulee patoamaan omat tunteensa, jos mummoa ei estetä.
Kyllähän mummo nyt jo sanoo lapselle mm. "e-ei, nyt ei kätistä, nyt ollaan mummon sylkyssä" ja kääntää lapsen poispäin minusta jos lapsi pyrkii syliini, ojentaa käsiään. Kertoo usein minulle mitä lapsi tuntee ja ajattelee milläkin hetkellä. Mieheni on esimerkki tuollaisesta kasvatuksesta. Muuttuu jäiseksi kuin pakastin jos vaikka itken. Viime vuosina on saanut työstettyä asiaa kyllä. Rakentavaa riitelyä ei ole osannut - riitely on aina hirveä, hirveä asia johon kuuluu *vastapuolen* mielen pahoittaminen. Yhden yhtä kyyneltä ei ole vuodattanut aikuisena koskaan ainakaan minun nähden.
Vierailija kirjoitti:
Alat tehdä asiaa muualle aina kun olisivat tulossa tuomaan niitä mokkapalojaan tmv. Et vastaa siihen viestiin mitään ja lähdet vaivihkaa vauvan kanssa jonnekin heti kun tiedät että ovat tunkemassa ovesta sisään. Sitten jos tulee ihmettelyä että missä oikein olette kun ei avata ovea, niin vastaat vaan että ei oltu kotona, oli menoa. Tätä linjaa sitten tiukasti vain.
Vahva peesi!
Jos yrittävät päästä väkisin kylään, sanot vain että nyt ei jakseta vieraita. Jos yrittävät edelleen väkisin, sanot uudelleen että ei sovi, nyt ei haluta vieraita vaan halutaan olla omissa oloissamme.
Opettele kasvattamaan selkäranka. Sinä olet lapsesi ÄITI! Hän ei ole kenenkään terapia-lelu, yhteishyvä, vaan sinun lapsesi.
Itsellä kokemusta myös. Äitini oli luonnehäiriöinen. Hän koko lapsuuteni ajan dominoi minua. Olin surkea ja huono yms. Olin niin alistettu ja kiltti että 20v uskoin olevani täysin lapsi. Kun sain lapsen, hän omi sen vallan koska minähän olin niin avuton ja tyhmä sitä hoitamaan vaikka olin korkeakoulusta valmistunut ja minulla oli hyvä ammatti.
Tiedän että se on kasvunpaikka ainakin itselleni nuorena äitinä löytää se voima ja vahvuus asettaa rajat kaikille rakkaudennälkäisille mummoille ja tädeille.
Et ehkä ole ajatellut asiaa mutta nyt me olemme aikuisia ja äitejä. Tee rohkeasti rajasi selväksi! Sinulle ollaan vähän aikaa vihaisia, koska sinä olet nuori äiti ja mummojen näkökulmista itsekin lapsi. Pian he kuitenkin alkavat kunnioittaa sinua aikuisena ihmisenä, jonka lasta ei omita. Älä ole töykeä tai vihainen. Ole arvostava ja lempeä kun asetat rajat. Älä siis riitele. Sinun ei tarvitse.
yleensä kaikki tapahtuu sopuisasti, mutta sinun lapsellasi on luonnehäiriöinen läheisriippuvainen mummo kuten minulla.
Monella lapsella on mummo, joka matkustaa mieluummin Aruballe kuin sietää lastenlastaan. Mutta se ei poista sinun ongelmaasi. Yhtä kamala kuin piittaamaton isoäiti on dominoiva isoäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.Etkö todellakaan itse huomaa, että olet täysverisesti tuossa leikissä mukana?
"(...)jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa." Mikset vain sano että ei ole hoitopaikan tarvetta nyt, tai ihan vaan että kiitos, ei tällä kertaa sovi? tai "(...) minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia" vs. "Ehkä joskus toiste".
Ehkä joskus toiste on anopin korvissa "sopii, mutta ei juuri nyt" ja jankuttaa asiasta sen jälkeen joka tapaamisella. Minun oli oltava ehdoton tuossa asiassa koska ajatus on täysin sairas! Muistisairas voi olla arvaamaton ja kuka huolehtii vauvani rajoista siellä? Vanhukset lääppivät ja pussailevat vauvaa joka ei pysty puolustautumaan ja anoppi onnesta soikeana ottaa valokuvia. Sanoi vielä että "vauva on parasta terapiaa vanhalle ihmiselle". Eikö koiria yms. käytetä terapiassa, vauva on I H M I N E N!
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, hyvä ihminen. Ja yritä päästä irti tuon sairas, sairas, sairas-sanan hokemisesta.
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, provoile muualla/edes hieman paremmin. Ymmärrän että on rankkaa olla katkera mummo joka ei saanut tahtoaan läpi eikä näe lapsenlapsiaan, mutta asiaa ei auta täällä trollaaminen :)
Sivusta todeten: Turha syyttää trollailusta, oli oikeassa: sairas sana oli melkoisen monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettele kasvattamaan selkäranka. Sinä olet lapsesi ÄITI! Hän ei ole kenenkään terapia-lelu, yhteishyvä, vaan sinun lapsesi.
Itsellä kokemusta myös. Äitini oli luonnehäiriöinen. Hän koko lapsuuteni ajan dominoi minua. Olin surkea ja huono yms. Olin niin alistettu ja kiltti että 20v uskoin olevani täysin lapsi. Kun sain lapsen, hän omi sen vallan koska minähän olin niin avuton ja tyhmä sitä hoitamaan vaikka olin korkeakoulusta valmistunut ja minulla oli hyvä ammatti.
Tiedän että se on kasvunpaikka ainakin itselleni nuorena äitinä löytää se voima ja vahvuus asettaa rajat kaikille rakkaudennälkäisille mummoille ja tädeille.
Et ehkä ole ajatellut asiaa mutta nyt me olemme aikuisia ja äitejä. Tee rohkeasti rajasi selväksi! Sinulle ollaan vähän aikaa vihaisia, koska sinä olet nuori äiti ja mummojen näkökulmista itsekin lapsi. Pian he kuitenkin alkavat kunnioittaa sinua aikuisena ihmisenä, jonka lasta ei omita. Älä ole töykeä tai vihainen. Ole arvostava ja lempeä kun asetat rajat. Älä siis riitele. Sinun ei tarvitse.
yleensä kaikki tapahtuu sopuisasti, mutta sinun lapsellasi on luonnehäiriöinen läheisriippuvainen mummo kuten minulla.
Monella lapsella on mummo, joka matkustaa mieluummin Aruballe kuin sietää lastenlastaan. Mutta se ei poista sinun ongelmaasi. Yhtä kamala kuin piittaamaton isoäiti on dominoiva isoäiti
Mahtava viesti!! KIITOS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Miksi tätä terävää huomiota on alapeukutettu 14 krt. Tuleva anoppi, joka on tajunnut jutun luonteen. Luulisi, että tätä tervehdittäisiin peukut pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Opettele kasvattamaan selkäranka. Sinä olet lapsesi ÄITI! Hän ei ole kenenkään terapia-lelu, yhteishyvä, vaan sinun lapsesi.
Itsellä kokemusta myös. Äitini oli luonnehäiriöinen. Hän koko lapsuuteni ajan dominoi minua. Olin surkea ja huono yms. Olin niin alistettu ja kiltti että 20v uskoin olevani täysin lapsi. Kun sain lapsen, hän omi sen vallan koska minähän olin niin avuton ja tyhmä sitä hoitamaan vaikka olin korkeakoulusta valmistunut ja minulla oli hyvä ammatti.
Tiedän että se on kasvunpaikka ainakin itselleni nuorena äitinä löytää se voima ja vahvuus asettaa rajat kaikille rakkaudennälkäisille mummoille ja tädeille.
Et ehkä ole ajatellut asiaa mutta nyt me olemme aikuisia ja äitejä. Tee rohkeasti rajasi selväksi! Sinulle ollaan vähän aikaa vihaisia, koska sinä olet nuori äiti ja mummojen näkökulmista itsekin lapsi. Pian he kuitenkin alkavat kunnioittaa sinua aikuisena ihmisenä, jonka lasta ei omita. Älä ole töykeä tai vihainen. Ole arvostava ja lempeä kun asetat rajat. Älä siis riitele. Sinun ei tarvitse.
yleensä kaikki tapahtuu sopuisasti, mutta sinun lapsellasi on luonnehäiriöinen läheisriippuvainen mummo kuten minulla.
Monella lapsella on mummo, joka matkustaa mieluummin Aruballe kuin sietää lastenlastaan. Mutta se ei poista sinun ongelmaasi. Yhtä kamala kuin piittaamaton isoäiti on dominoiva isoäiti
En nyt ymmärrä tämän jutun vikan virkkeen logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele kasvattamaan selkäranka. Sinä olet lapsesi ÄITI! Hän ei ole kenenkään terapia-lelu, yhteishyvä, vaan sinun lapsesi.
Itsellä kokemusta myös. Äitini oli luonnehäiriöinen. Hän koko lapsuuteni ajan dominoi minua. Olin surkea ja huono yms. Olin niin alistettu ja kiltti että 20v uskoin olevani täysin lapsi. Kun sain lapsen, hän omi sen vallan koska minähän olin niin avuton ja tyhmä sitä hoitamaan vaikka olin korkeakoulusta valmistunut ja minulla oli hyvä ammatti.
Tiedän että se on kasvunpaikka ainakin itselleni nuorena äitinä löytää se voima ja vahvuus asettaa rajat kaikille rakkaudennälkäisille mummoille ja tädeille.
Et ehkä ole ajatellut asiaa mutta nyt me olemme aikuisia ja äitejä. Tee rohkeasti rajasi selväksi! Sinulle ollaan vähän aikaa vihaisia, koska sinä olet nuori äiti ja mummojen näkökulmista itsekin lapsi. Pian he kuitenkin alkavat kunnioittaa sinua aikuisena ihmisenä, jonka lasta ei omita. Älä ole töykeä tai vihainen. Ole arvostava ja lempeä kun asetat rajat. Älä siis riitele. Sinun ei tarvitse.
yleensä kaikki tapahtuu sopuisasti, mutta sinun lapsellasi on luonnehäiriöinen läheisriippuvainen mummo kuten minulla.
Monella lapsella on mummo, joka matkustaa mieluummin Aruballe kuin sietää lastenlastaan. Mutta se ei poista sinun ongelmaasi. Yhtä kamala kuin piittaamaton isoäiti on dominoiva isoäitiEn nyt ymmärrä tämän jutun vikan virkkeen logiikkaa.
No se tuskin yllättää ketään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Miksi tätä terävää huomiota on alapeukutettu 14 krt. Tuleva anoppi, joka on tajunnut jutun luonteen. Luulisi, että tätä tervehdittäisiin peukut pystyssä.
Siksi että äärilaidasta toiseen meneminen ei ole mikään hyvä juttu. Jokainen anoppi-miniä -suhde on omanlaisensa. Pitää vaan koettaa tunnustella, että mitenkäs tämän kanssa oltaisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele kasvattamaan selkäranka. Sinä olet lapsesi ÄITI! Hän ei ole kenenkään terapia-lelu, yhteishyvä, vaan sinun lapsesi.
Itsellä kokemusta myös. Äitini oli luonnehäiriöinen. Hän koko lapsuuteni ajan dominoi minua. Olin surkea ja huono yms. Olin niin alistettu ja kiltti että 20v uskoin olevani täysin lapsi. Kun sain lapsen, hän omi sen vallan koska minähän olin niin avuton ja tyhmä sitä hoitamaan vaikka olin korkeakoulusta valmistunut ja minulla oli hyvä ammatti.
Tiedän että se on kasvunpaikka ainakin itselleni nuorena äitinä löytää se voima ja vahvuus asettaa rajat kaikille rakkaudennälkäisille mummoille ja tädeille.
Et ehkä ole ajatellut asiaa mutta nyt me olemme aikuisia ja äitejä. Tee rohkeasti rajasi selväksi! Sinulle ollaan vähän aikaa vihaisia, koska sinä olet nuori äiti ja mummojen näkökulmista itsekin lapsi. Pian he kuitenkin alkavat kunnioittaa sinua aikuisena ihmisenä, jonka lasta ei omita. Älä ole töykeä tai vihainen. Ole arvostava ja lempeä kun asetat rajat. Älä siis riitele. Sinun ei tarvitse.
yleensä kaikki tapahtuu sopuisasti, mutta sinun lapsellasi on luonnehäiriöinen läheisriippuvainen mummo kuten minulla.
Monella lapsella on mummo, joka matkustaa mieluummin Aruballe kuin sietää lastenlastaan. Mutta se ei poista sinun ongelmaasi. Yhtä kamala kuin piittaamaton isoäiti on dominoiva isoäitiEn nyt ymmärrä tämän jutun vikan virkkeen logiikkaa.
No se tuskin yllättää ketään :D
Eli piittaamaton isoäiti on sittenkin pahempi kuin dominoiva isoäiti. Sitenhän toi on tossa rinnastettu. Kiva, kun selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Miksi tätä terävää huomiota on alapeukutettu 14 krt. Tuleva anoppi, joka on tajunnut jutun luonteen. Luulisi, että tätä tervehdittäisiin peukut pystyssä.
Siksi että äärilaidasta toiseen meneminen ei ole mikään hyvä juttu. Jokainen anoppi-miniä -suhde on omanlaisensa. Pitää vaan koettaa tunnustella, että mitenkäs tämän kanssa oltaisiin...
Eli anoppi tunnustelee, niinkö? Miniä on vaan oma itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Miksi tätä terävää huomiota on alapeukutettu 14 krt. Tuleva anoppi, joka on tajunnut jutun luonteen. Luulisi, että tätä tervehdittäisiin peukut pystyssä.
Siksi että äärilaidasta toiseen meneminen ei ole mikään hyvä juttu. Jokainen anoppi-miniä -suhde on omanlaisensa. Pitää vaan koettaa tunnustella, että mitenkäs tämän kanssa oltaisiin...
Eli anoppi tunnustelee, niinkö? Miniä on vaan oma itsensä?
Miniän perhe. Anoppi ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.
Juu on kokemusta, mutta vähän erityyppisestä tuppautumisesta :)
Taidat olla aika sovitteleva ihminen. Tuossakin esimerkissä annat ihan liikaa tarttumapintaa kieltäytymiseen. Voisin kuvitella, että vastaus tuollaiseen kieltäytymiseen olisi "kyllä isovanhemmatkin on tärkeitä ja plaplaplaa". Selkeä, "emme tarvitse nyt hoitajaa" riittää ihan hyvin.
Tuohon työpaikalle viemistä en kyllä ymmärrä, en itsekään antaisi vauvaani jollekkin toiselle mihinkään työhön saati hoitokotiin vietäväksi. Enkä ole töihini vienyt omianikaan vaikka monet muut hoitajat ovatkin omaansa näytillä käyttäneet. (Itse olisin vastannut, että ei käy ja asukkaat on kyllä jo unohtaneet ne kuvat.)
Eivätkö käyttäydy hyvin edes silloin kun joitain muita on paikalla. Olisiko sinulla esim. ystävää tai sukulaista joka voisi olla samaan aikaan kylässä jos miehesi toivoo, että vanhempansa pääsisivät kyläilemään? Olisiko toisia isovanhempia vaikka saatavilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Miksi tätä terävää huomiota on alapeukutettu 14 krt. Tuleva anoppi, joka on tajunnut jutun luonteen. Luulisi, että tätä tervehdittäisiin peukut pystyssä.
Siksi että äärilaidasta toiseen meneminen ei ole mikään hyvä juttu. Jokainen anoppi-miniä -suhde on omanlaisensa. Pitää vaan koettaa tunnustella, että mitenkäs tämän kanssa oltaisiin...
Ja siksi, että moni on kirjoittanut omasta äidistään, minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Kun ei osata lukea vaan käperrytään omaan itsesääliin. Täällä on kymmeniä kirjoituksia rajattomista isoäideistä.
Ei sinulla ole hätäpäivää jos et ole ollut rajaton äiti.
Ei tuo nyt kovin itsesäälistä ole , tosiasioiden toteamista.Helpompaa kaikille.
Minkälainen on rajaton äiti?
Isoäitejä täällä on nimetty rajattomiksi kun kaappailevat lapsia,kuvittelevat omikseen,tunkevat luvatta toisten kotiin jne.Minusta kyllä adjektiivi rajaton ei heihin sovi, ovat jotain ihan muuta.
Miten rajattomuus ilmenee alaikäisen lapsen äidissä ?
Olen ihan tosissani.Mulle termistä rajaton tulee mieleen vapaa kasvatus rajoittavan vastakohtana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Kun ei osata lukea vaan käperrytään omaan itsesääliin. Täällä on kymmeniä kirjoituksia rajattomista isoäideistä.
Ei sinulla ole hätäpäivää jos et ole ollut rajaton äiti.
Ei tuo nyt kovin itsesäälistä ole , tosiasioiden toteamista.Helpompaa kaikille.
Minkälainen on rajaton äiti?
Isoäitejä täällä on nimetty rajattomiksi kun kaappailevat lapsia,kuvittelevat omikseen,tunkevat luvatta toisten kotiin jne.Minusta kyllä adjektiivi rajaton ei heihin sovi, ovat jotain ihan muuta.
Miten rajattomuus ilmenee alaikäisen lapsen äidissä ?
Olen ihan tosissani.Mulle termistä rajaton tulee mieleen vapaa kasvatus rajoittavan vastakohtana.
Rwjaton äiti on rajaton. Ei kunnioita lapsensa rajoja, vaan runnoo surutta niiden yli. Lapsi ei opi tuntemaan omia tunteitaan, eikä tiedä missä hän loppuu ja äiti alkaa.
Erittäin vahingollista lapsen kehitykselle.
Ja tämän takia juuri rajattoman anopin omat lapset sietää ja sietääja sietää, mutta miniä/vävy ahdistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Onkin joo murtovarkaan syy, kun kävelee avoimesta ovesta ja varastaa telkkarin? Tietenkin on. Toisten kotiin ei mennä sisään kutsumatta, vaikka ovi olisi auki. EIKÄ LASTA VIEDÄ KERTOMATTA VANHEMMILLE!!!!! Onko tämä nyt oikeasti jollekkin epäselvää?
Alue: Aihe vapaa
Lapsi alkaa pian aistia, ettähän on vastuussa mummon tunteista, ja oppii osansa olevan muiden miellyttäminen. Tulee patoamaan omat tunteensa, jos mummoa ei estetä.