Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Kiinnostaisi tosiaan tietää mikä on tämän ilmiön takana. Syyttävä sormi kohdistuu kylläkin siihen vanhempaan polveen. Hyvät isovanhemmat ovat niin suuri apu lapsiperheelle että ihan pikkuasioista välejä ei yleensä katkaista. Miten voi olla niin vaikeaa kunnioittaa aikuista jälkikasvuaan?
Tätä pohdintaa juuri hain. Onko tämä suurten ikäluokkien juttu? Vai joku aataminaikainen kostokierre.. Tuleeko meistä tällaisia? Kuinka suuri osuus isovanhemmista käyttäytyy näin?
Tuskin suurin osa. Tässä ketjussa asiat vain tiivistyy, koska tämä on vertaistukiketju ja ihmiset jakavat omia kokemuksiaan. Ja neuvoja siihen, miten tällaisten isovanhempien kanssa kannattaa toimia. Mutta se ei poista sitä, etteikö ongelma olisi todellinen niille ihmisille, joilla näitä rajattomia/narsistisia isovanhempia on elämässään.
Mikä on sopivaa käytöstä? No, älä vähättele lapsen vanhempia lapselle. Kunnioita vanhempien tahtoa ja sääntöjä. Älä tuppaudu toisen kotiin kutsumatta. Älä huushollaa pyytämättä, älä hauku sisustusta, mollaa pukeutumista, ruokaa, älä järjestele kaappeja uudelleen. Älä anna neuvoja pyytämättä, ellei oikeasti ole kyse jostain vakavasta. Siinä muutama. Mun mielestä aika itsestäänselvyyksiä, toisen ihmisen tilan kunnioittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pienenä yksityiskohtana tuo intohimo toisten kaappeihin tms.mua todella on ihmetyttänyt näissä kertomuksissa.Penkovatko nämä ihmiset myös ystäviensä laskut,pc:n,puhelimen,tenavaraston sillä aikaa kun Pirkko laittaa vehnästä pöytään?
Ja kotiin tunkeminen ,ei meille ole koskaan kukaan -onneksi-karmit kaulassa tullut enkä ole itse vanhempieni tai lasteni asuntoon ilmoittamatta tai luvatta mennyt vaikka avaimet onkin.
Kuten joku aiempi totesi ,ollaan niin kaukana omista kokemuksista , että on erittäin vaikeaa käsittää tätäkään ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan pienenä yksityiskohtana tuo intohimo toisten kaappeihin tms.mua todella on ihmetyttänyt näissä kertomuksissa.Penkovatko nämä ihmiset myös ystäviensä laskut,pc:n,puhelimen,tenavaraston sillä aikaa kun Pirkko laittaa vehnästä pöytään?
Ja kotiin tunkeminen ,ei meille ole koskaan kukaan -onneksi-karmit kaulassa tullut enkä ole itse vanhempieni tai lasteni asuntoon ilmoittamatta tai luvatta mennyt vaikka avaimet onkin.
Kuten joku aiempi totesi ,ollaan niin kaukana omista kokemuksista , että on erittäin vaikeaa käsittää tätäkään ketjua.
En usko. Tämä rajattomuus koskee nimenomaan tätä ”omaa perhettä”. Siksipä monen ulkopuolisen on täysin mahdoton edes tunnistaa sitä mummeli samaksi eri tilanteissa.
Minun äitini luki minun postini, päiväkirjani kun olin lapsi/teini ja nyt hän yritti penkoa minun teinini huoneen.
Mä kasvoin ite sellasena "lemmikkilapsena" ja "mummun kultana".
Haluisin sanoa et lapsen rajoja tulis kunnioittaa, oon ajoittain jopa katkera siitä ettei äiti ja isä suojelleet mua mummulta. Oli aivan samanlainen kun teijän itkupotkuraivoavat sekomummut - uhkasi lähteä baariin jos ei saa minua yökylään jne.
En ole enää tekemisissä mummun kanssa, koska mikään ei riittänyt hänelle. Olin jo täyttänyt ajat sitten 18 ja vieläkin soittelin välillä omatoimisesti mummulle koska välitin hänestä ja tykkäsin kysyä mitä hänelle kuuluu. Kerran soittaessa hän oli sitten kännissä ja alkoi huutaa kurkku suorana miten "et rakasta mummua kohta hylkäät mummu-paran, sinun takia minä juon kun et välitä" jne... vaikka olin juuri soittanut siksi että välitän.
Varhaisin muistoni mummusta on se, kun hän ollessani viikonloppuna yökylässä, koki täysin ok ajanvietteeksi mennä kanssani baariin. Olin n. 6-vuotias. Ymmärsin isompana täysin, miksi vanhemmat pitivät mummua huonona seurana minulle. Mummu myös tottakai pussasi väkisin suulle ollessani jo teini-ikäinenkin, ja aina oli syynä kaikkeen että "kyllä mummun pitää saada sitäjatätä".
Ja sokeriasiasta: olen vähän katkera, että sen enempää vanhemmat kuin isovanhemmatkaan eivät vähää välittäneet, millaista sokerimoskaa syöttivät lapsille. En koskaan oppinut tykkäämään esim. vihanneksista kun välipaloiksi oli aina jotain donitsia, nutella-leipää yms. sydärimoskaa jota tulisi syödä max. kerran kuussa, ei joka ainoa päivä. Nyt aikuisena hirveä opettelu kun hedelmät ja vihannekset maistuu ihan pahvilta verrattuna johonkin 18v kestäneeseen nutellakuuriin. Hyi!
Tottakai aikuisena otin vastuun syömisestäni ja opettelin paremmat tavat. Mutta minusta se on suoraan sanottuna lapsen pahoinpitelyä opettaa että lisättyä sokeria ja suolarasvamoskaa on oltava joka aterialle, jopa aamupalaksi. Siinä sitten opettelet aikuisena itse kaiken mikä muille tulee luonnostaan, koska vanhemmat ja isovanhemmat välittivät eivätkä syöttäneet pelkkää pullaa ja sipsejä.
Heti kotoa pois muutettuani aloin myös laihduttaa, koska olin liikalihava jo teininä. Juurikin sitä syöpäriskiä lisäävää vyötärörasvaa. Yök.
Ei se siihen "yhteen lusikalliseen" jää, ei varsinkaan jos syynä ei ole lapsen ilo vaan "että mummulle tulee tarpeellinen olo kun saa pilata lapsen terveyden".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
- älä tinkkaa perusteluja tai pällistele vanhemman sääntöjä ("ei minun aikanani vaan/kaikenlaista hölmöä/mutta miksi ei saa antaa sitä tai tätä, miksi")
Jos vanhempi sanoo jotain, suhtaudu siihen asiallisesti, älä ala kinaamaan tai jankkaamaan tai ivaamaan
- älä murenna vanhemman auktoriteettia lapsen edessä
- älä arvostele vanhempien päätöksiä
Heillä on omat perustelunsa esim päivähoitoratkaisuihin ja kouluvalintoihin, ne eivät kuulu sinulle
- älä kerjää juhliin/näytöksiin
Suurin osa kouluista on ahtaita, eikä harrastusnäytöksiinkään mahdu aina ulkopuolisia - älä ota tätä henkilökohtaisesti tai vaadi lapsen äitiä jäämään kotiin, jotta sinä pääset sinne...
HALUAAKO joku lasten näytöksiin? Herrajumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
- älä tinkkaa perusteluja tai pällistele vanhemman sääntöjä ("ei minun aikanani vaan/kaikenlaista hölmöä/mutta miksi ei saa antaa sitä tai tätä, miksi")
Jos vanhempi sanoo jotain, suhtaudu siihen asiallisesti, älä ala kinaamaan tai jankkaamaan tai ivaamaan
- älä murenna vanhemman auktoriteettia lapsen edessä
- älä arvostele vanhempien päätöksiä
Heillä on omat perustelunsa esim päivähoitoratkaisuihin ja kouluvalintoihin, ne eivät kuulu sinulle
- älä kerjää juhliin/näytöksiin
Suurin osa kouluista on ahtaita, eikä harrastusnäytöksiinkään mahdu aina ulkopuolisia - älä ota tätä henkilökohtaisesti tai vaadi lapsen äitiä jäämään kotiin, jotta sinä pääset sinne...
HALUAAKO joku lasten näytöksiin? Herrajumala.
Meillä sinne pääsemättömyydestä puhkesi kolmas maailmansota.
Näissä tarinoissa toistuu liian usein sama kaava: herkkä, avuton äiti silmät suurina on ymmällään kun narsistiset mummot hääräävät omiaan ja tossukka-miehet myötäilevät oikealle ja vasemmalle. Lapset on tehty kristallista ja pienikään poikkeama lapsen tarkoin varjelluissa rutiineissa saa maailman kaatumaan - äidin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
- älä tinkkaa perusteluja tai pällistele vanhemman sääntöjä ("ei minun aikanani vaan/kaikenlaista hölmöä/mutta miksi ei saa antaa sitä tai tätä, miksi")
Jos vanhempi sanoo jotain, suhtaudu siihen asiallisesti, älä ala kinaamaan tai jankkaamaan tai ivaamaan
- älä murenna vanhemman auktoriteettia lapsen edessä
- älä arvostele vanhempien päätöksiä
Heillä on omat perustelunsa esim päivähoitoratkaisuihin ja kouluvalintoihin, ne eivät kuulu sinulle
- älä kerjää juhliin/näytöksiin
Suurin osa kouluista on ahtaita, eikä harrastusnäytöksiinkään mahdu aina ulkopuolisia - älä ota tätä henkilökohtaisesti tai vaadi lapsen äitiä jäämään kotiin, jotta sinä pääset sinne...
HALUAAKO joku lasten näytöksiin? Herrajumala.
Meillä sinne pääsemättömyydestä puhkesi kolmas maailmansota.
Miksi ei haluaisi?? Minä kutsun aina kun mahdollista niin koko suvun konsertteihin, kevätnäytöksiin, myyjäistapahtumiin yms.
Tämä myös kauhistuttaa. Kyse ei ole omasta anopista vaan jonkun toisen.
Ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä myös kärtti yökylään. Saatuaan lapsen luokseen niin kertoi että tuntee samanlaista kutinaa ja jännitystä asiasta kuin joskus aiemmin tuoreen miesystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
- älä tinkkaa perusteluja tai pällistele vanhemman sääntöjä ("ei minun aikanani vaan/kaikenlaista hölmöä/mutta miksi ei saa antaa sitä tai tätä, miksi")
Jos vanhempi sanoo jotain, suhtaudu siihen asiallisesti, älä ala kinaamaan tai jankkaamaan tai ivaamaan
- älä murenna vanhemman auktoriteettia lapsen edessä
- älä arvostele vanhempien päätöksiä
Heillä on omat perustelunsa esim päivähoitoratkaisuihin ja kouluvalintoihin, ne eivät kuulu sinulle
- älä kerjää juhliin/näytöksiin
Suurin osa kouluista on ahtaita, eikä harrastusnäytöksiinkään mahdu aina ulkopuolisia - älä ota tätä henkilökohtaisesti tai vaadi lapsen äitiä jäämään kotiin, jotta sinä pääset sinne...
HALUAAKO joku lasten näytöksiin? Herrajumala.
Meillä sinne pääsemättömyydestä puhkesi kolmas maailmansota.
Miksi ei haluaisi?? Minä kutsun aina kun mahdollista niin koko suvun konsertteihin, kevätnäytöksiin, myyjäistapahtumiin yms.
Myyjäisiin olenkin pyytänyt mukaan, mutta koulun juhliin ja harrastusnäytöksiin ei mahdu. Joka lapsi sai vain kaksi lippua. Mummon mielestä minun olisi pitänyt antaa omani hänelle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pienenä yksityiskohtana tuo intohimo toisten kaappeihin tms.mua todella on ihmetyttänyt näissä kertomuksissa.Penkovatko nämä ihmiset myös ystäviensä laskut,pc:n,puhelimen,tenavaraston sillä aikaa kun Pirkko laittaa vehnästä pöytään?
Ja kotiin tunkeminen ,ei meille ole koskaan kukaan -onneksi-karmit kaulassa tullut enkä ole itse vanhempieni tai lasteni asuntoon ilmoittamatta tai luvatta mennyt vaikka avaimet onkin.
Kuten joku aiempi totesi ,ollaan niin kaukana omista kokemuksista , että on erittäin vaikeaa käsittää tätäkään ketjua.En ala edes lukemaan tätä ketjua, omaa kokemusta on liiaksi ja verenpaine nousee noista viesteistä joissa uhri leimataan yliherkäksi. Ex-anoppi oli ihana ihminen, lämmin ja ymmärtäväinen, hyvässä maineessa ja syystä. Olin nuori, raskaana ja onnellinen. Lapsella olisi mahtavat isovanhemmat, minulla anoppilassa kuin toinen koti ja perhe. Lapsi syntyi ja korttitalo luhistui. Anoppi sekosi mummin roolista ja käytös muuttui sellaiseksi että kyseenalaistin omia havaintojani vielä pitkään eron jälkeen - sanoiko hän TODELLA niin silloin jne. Tuoreena äitinä, vauva sylissä, olinkin anopin silmissä pelkkä kilpailija, hänen unelmiensa tiellä. Omi vauvan niin raa'asti että itkin autossa vierailujen jälkeen joka kerta. Suhahteli minulle "mene kävelylle, mene nukkumaan!" hampaidensa välistä, 2kk vauva sylissään. Katsoi minua katse vihaa tihkuen kun imetin omaa lastani. Poikansa yritti irtautua vanhemmistaan ja kävimme puoli vuotta pariterapiassa kunnes jätin uppoavan laivan. Mies taantui pieneksi pojaksi äitinsä lähellä ja olisi antanut mm. vauvan vierastushuutaa paniikissa äitinsä sylissä kosja pelkäsi äitin pahaa mieltä. Yritti taivutella minua jättämään 5kk vauvan yökylään vanhemmilleen "kun ne tykkäis niin kovasti". Tajusin että minä ja lapsi ollaan nro 2 miehen elämässä. Sen myöntäminen itselleni sattui ja paljon. Rakastin miehen persoonaa ja olimme molemmat hyvin onnettomia eron vuoksi. Kun auto lähti pihasta viimeisen kerran, minä ja lapsi kyydissä, hän istui portaille ja piteli päätään. Että sellaista, elämä lähti sujumaan pian eron jälkeen mutta jäin miettimään että tajuaako ex-anoppi vieläkään mitä teki meille ja lapsenlapselleen. Tarpeellinen ketju ja noiden perheidenrikkojien puolustajat eivät kertakaikkiaan vain tiedä mistä puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pienenä yksityiskohtana tuo intohimo toisten kaappeihin tms.mua todella on ihmetyttänyt näissä kertomuksissa.Penkovatko nämä ihmiset myös ystäviensä laskut,pc:n,puhelimen,tenavaraston sillä aikaa kun Pirkko laittaa vehnästä pöytään?
Ja kotiin tunkeminen ,ei meille ole koskaan kukaan -onneksi-karmit kaulassa tullut enkä ole itse vanhempieni tai lasteni asuntoon ilmoittamatta tai luvatta mennyt vaikka avaimet onkin.
Kuten joku aiempi totesi ,ollaan niin kaukana omista kokemuksista , että on erittäin vaikeaa käsittää tätäkään ketjua.En ala edes lukemaan tätä ketjua, omaa kokemusta on liiaksi ja verenpaine nousee noista viesteistä joissa uhri leimataan yliherkäksi. Ex-anoppi oli ihana ihminen, lämmin ja ymmärtäväinen, hyvässä maineessa ja syystä. Olin nuori, raskaana ja onnellinen. Lapsella olisi mahtavat isovanhemmat, minulla anoppilassa kuin toinen koti ja perhe. Lapsi syntyi ja korttitalo luhistui. Anoppi sekosi mummin roolista ja käytös muuttui sellaiseksi että kyseenalaistin omia havaintojani vielä pitkään eron jälkeen - sanoiko hän TODELLA niin silloin jne. Tuoreena äitinä, vauva sylissä, olinkin anopin silmissä pelkkä kilpailija, hänen unelmiensa tiellä. Omi vauvan niin raa'asti että itkin autossa vierailujen jälkeen joka kerta. Suhahteli minulle "mene kävelylle, mene nukkumaan!" hampaidensa välistä, 2kk vauva sylissään. Katsoi minua katse vihaa tihkuen kun imetin omaa lastani. Poikansa yritti irtautua vanhemmistaan ja kävimme puoli vuotta pariterapiassa kunnes jätin uppoavan laivan. Mies taantui pieneksi pojaksi äitinsä lähellä ja olisi antanut mm. vauvan vierastushuutaa paniikissa äitinsä sylissä kosja pelkäsi äitin pahaa mieltä. Yritti taivutella minua jättämään 5kk vauvan yökylään vanhemmilleen "kun ne tykkäis niin kovasti". Tajusin että minä ja lapsi ollaan nro 2 miehen elämässä. Sen myöntäminen itselleni sattui ja paljon. Rakastin miehen persoonaa ja olimme molemmat hyvin onnettomia eron vuoksi. Kun auto lähti pihasta viimeisen kerran, minä ja lapsi kyydissä, hän istui portaille ja piteli päätään. Että sellaista, elämä lähti sujumaan pian eron jälkeen mutta jäin miettimään että tajuaako ex-anoppi vieläkään mitä teki meille ja lapsenlapselleen. Tarpeellinen ketju ja noiden perheidenrikkojien puolustajat eivät kertakaikkiaan vain tiedä mistä puhuvat.
Ei se anoppi perhettä rikkonut vaan miehesi. Siinä vaiheessa kun tulee isäksi, on miehen viimeistään kyettävä olemaan mies ja irtautumaan äidistään, oli se lapsuus ollut millainen hyvänsä.
Aikuiset ihmiset ovat vastuussa itsestään. Aina. Ja jos rupeavat vanhemmiksi, sitä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pienenä yksityiskohtana tuo intohimo toisten kaappeihin tms.mua todella on ihmetyttänyt näissä kertomuksissa.Penkovatko nämä ihmiset myös ystäviensä laskut,pc:n,puhelimen,tenavaraston sillä aikaa kun Pirkko laittaa vehnästä pöytään?
Ja kotiin tunkeminen ,ei meille ole koskaan kukaan -onneksi-karmit kaulassa tullut enkä ole itse vanhempieni tai lasteni asuntoon ilmoittamatta tai luvatta mennyt vaikka avaimet onkin.
Kuten joku aiempi totesi ,ollaan niin kaukana omista kokemuksista , että on erittäin vaikeaa käsittää tätäkään ketjua.En ala edes lukemaan tätä ketjua, omaa kokemusta on liiaksi ja verenpaine nousee noista viesteistä joissa uhri leimataan yliherkäksi. Ex-anoppi oli ihana ihminen, lämmin ja ymmärtäväinen, hyvässä maineessa ja syystä. Olin nuori, raskaana ja onnellinen. Lapsella olisi mahtavat isovanhemmat, minulla anoppilassa kuin toinen koti ja perhe. Lapsi syntyi ja korttitalo luhistui. Anoppi sekosi mummin roolista ja käytös muuttui sellaiseksi että kyseenalaistin omia havaintojani vielä pitkään eron jälkeen - sanoiko hän TODELLA niin silloin jne. Tuoreena äitinä, vauva sylissä, olinkin anopin silmissä pelkkä kilpailija, hänen unelmiensa tiellä. Omi vauvan niin raa'asti että itkin autossa vierailujen jälkeen joka kerta. Suhahteli minulle "mene kävelylle, mene nukkumaan!" hampaidensa välistä, 2kk vauva sylissään. Katsoi minua katse vihaa tihkuen kun imetin omaa lastani. Poikansa yritti irtautua vanhemmistaan ja kävimme puoli vuotta pariterapiassa kunnes jätin uppoavan laivan. Mies taantui pieneksi pojaksi äitinsä lähellä ja olisi antanut mm. vauvan vierastushuutaa paniikissa äitinsä sylissä kosja pelkäsi äitin pahaa mieltä. Yritti taivutella minua jättämään 5kk vauvan yökylään vanhemmilleen "kun ne tykkäis niin kovasti". Tajusin että minä ja lapsi ollaan nro 2 miehen elämässä. Sen myöntäminen itselleni sattui ja paljon. Rakastin miehen persoonaa ja olimme molemmat hyvin onnettomia eron vuoksi. Kun auto lähti pihasta viimeisen kerran, minä ja lapsi kyydissä, hän istui portaille ja piteli päätään. Että sellaista, elämä lähti sujumaan pian eron jälkeen mutta jäin miettimään että tajuaako ex-anoppi vieläkään mitä teki meille ja lapsenlapselleen. Tarpeellinen ketju ja noiden perheidenrikkojien puolustajat eivät kertakaikkiaan vain tiedä mistä puhuvat.
Ei se anoppi perhettä rikkonut vaan miehesi. Siinä vaiheessa kun tulee isäksi, on miehen viimeistään kyettävä olemaan mies ja irtautumaan äidistään, oli se lapsuus ollut millainen hyvänsä.
Aikuiset ihmiset ovat vastuussa itsestään. Aina. Ja jos rupeavat vanhemmiksi, sitä enemmän.
No toki. Olin jo kirjoittaa tuon viestini loppuun että tietenkin perimmäinen ongelma oli miehessä joka ei pystynyt itsenäistymään. Äitinsä oli manipuloinut häntä aina ja lapsen syntymä teki hänestä niin häikäilemättömän että poikansa ei osannut toimia oikein. Silti, minusta ex-anoppi toimi julmasti ja itsekkäästi. Ei välittänyt edes omasta pojastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pienenä yksityiskohtana tuo intohimo toisten kaappeihin tms.mua todella on ihmetyttänyt näissä kertomuksissa.Penkovatko nämä ihmiset myös ystäviensä laskut,pc:n,puhelimen,tenavaraston sillä aikaa kun Pirkko laittaa vehnästä pöytään?
Ja kotiin tunkeminen ,ei meille ole koskaan kukaan -onneksi-karmit kaulassa tullut enkä ole itse vanhempieni tai lasteni asuntoon ilmoittamatta tai luvatta mennyt vaikka avaimet onkin.
Kuten joku aiempi totesi ,ollaan niin kaukana omista kokemuksista , että on erittäin vaikeaa käsittää tätäkään ketjua.En ala edes lukemaan tätä ketjua, omaa kokemusta on liiaksi ja verenpaine nousee noista viesteistä joissa uhri leimataan yliherkäksi. Ex-anoppi oli ihana ihminen, lämmin ja ymmärtäväinen, hyvässä maineessa ja syystä. Olin nuori, raskaana ja onnellinen. Lapsella olisi mahtavat isovanhemmat, minulla anoppilassa kuin toinen koti ja perhe. Lapsi syntyi ja korttitalo luhistui. Anoppi sekosi mummin roolista ja käytös muuttui sellaiseksi että kyseenalaistin omia havaintojani vielä pitkään eron jälkeen - sanoiko hän TODELLA niin silloin jne. Tuoreena äitinä, vauva sylissä, olinkin anopin silmissä pelkkä kilpailija, hänen unelmiensa tiellä. Omi vauvan niin raa'asti että itkin autossa vierailujen jälkeen joka kerta. Suhahteli minulle "mene kävelylle, mene nukkumaan!" hampaidensa välistä, 2kk vauva sylissään. Katsoi minua katse vihaa tihkuen kun imetin omaa lastani. Poikansa yritti irtautua vanhemmistaan ja kävimme puoli vuotta pariterapiassa kunnes jätin uppoavan laivan. Mies taantui pieneksi pojaksi äitinsä lähellä ja olisi antanut mm. vauvan vierastushuutaa paniikissa äitinsä sylissä kosja pelkäsi äitin pahaa mieltä. Yritti taivutella minua jättämään 5kk vauvan yökylään vanhemmilleen "kun ne tykkäis niin kovasti". Tajusin että minä ja lapsi ollaan nro 2 miehen elämässä. Sen myöntäminen itselleni sattui ja paljon. Rakastin miehen persoonaa ja olimme molemmat hyvin onnettomia eron vuoksi. Kun auto lähti pihasta viimeisen kerran, minä ja lapsi kyydissä, hän istui portaille ja piteli päätään. Että sellaista, elämä lähti sujumaan pian eron jälkeen mutta jäin miettimään että tajuaako ex-anoppi vieläkään mitä teki meille ja lapsenlapselleen. Tarpeellinen ketju ja noiden perheidenrikkojien puolustajat eivät kertakaikkiaan vain tiedä mistä puhuvat.
Ei se anoppi perhettä rikkonut vaan miehesi. Siinä vaiheessa kun tulee isäksi, on miehen viimeistään kyettävä olemaan mies ja irtautumaan äidistään, oli se lapsuus ollut millainen hyvänsä.
Aikuiset ihmiset ovat vastuussa itsestään. Aina. Ja jos rupeavat vanhemmiksi, sitä enemmän.
Anoppihan sen miehen oli kasvattanut.
Tuollaisesta perheestä irtoaminen on äärimmäisen vaikeaa. Ja vaatii juurikin usein niitä lähestymiskieltoja ja muuta kättä pidempää.
Tiedän. Koska olen itse sen irtoamisen tehnyt. Ja joutunut samalla hylkiöksi. Kuin olisin lestadiolaisesta liikkeestä lähtenyt luopio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Huh huh. Ihme porukkaa, ollaan valmiita uhraamaan lapsen henki sen eteen että "rakastaisi" mummoa. Parempi siis kuollut lapsi joka "rakastaa" mummoa, kuin elävä. Jo on sairasta meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
Tässä ois iltapäivälehdille hyvä juttuvinkki: lähestysmieskieltoon tuomitut tai sitä vailla olevat isovanhemmat. Saataisiin välillä vähän vastapainoa niille jutuille, joissa läheinen suhde mummoon parantaa lapsen koulumenestystä tai että puolet isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan viikoittain.
Anteeksi vain. En näe tätä tämän ketjun ongelmaa kovin suurena. Ehkä johtuen korkeasta iästäni (43), kohtuullisen suuresta elämänkokemuksestani, korkeasta koulutuksestani tai ihan vain siitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tulemaan toimeen läheistensä kanssa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pienipäiseksi kusipääksi nimittelynkin kestää, kun on oikein yrittää. Kun pikkuisen hellittää pipoa, elämä helpottaa.
Ja sinustako siis lähestymiskiellonkin pystyisi torjumaan ihan vaan sillä, että uhri olisi toisenlainen? On se kumma kun poliisi ei sitten tätä vinkannut.
t. uhri, 46 vee
Ehkäpä sinun tapauksesi on se anekdootti, jonka yleistät yhteiskunnallisesti merkittäväksi ongelmaksi. Mutta silti: rikosta en hyväksy. Enkä myöskään asioiden paisuttelua, hysterisointia ja mörköjen näkemistä siellä, missä niitä ei ole. Jos rajattomat psykomummot ovat todellinen ongelma, niistä pitää uutisoida ja keskustella (muuallakin kuin av:lla), tehdä akateemista tutkimusta ja tarvittaessa rikosilmoituksiakin.
Mitä sitten jos asioita "paisutellaan"? Hui hui! Ja mitä sitten jos anonyymit ihmiset täällä jakavat kokemuksia, jotka tuovat välillä vaikeitakin ja voimakkaita tunteita pintaan? Vasta viimeaikoina on muutenkin herätty näkymättömään ja henkiseen väkivaltaan ja monet mielenterveys asiat ovat vielä tavalliselta väestöltä hakusessa. Yllättävän paljon haitallista käytöstä tulee myös suomalaisessa perhekulttuurissa normaaliksi luokitelluksi. Esim. lasten piiskaaminen ja hakkaaminen oli hyväksyttyä vielä viime vuosisadan puolella, mutta nyt sen haitallisuus nähdään. Samaan kuluu tämä rajattomuus, monet vielä uskoo että se pitää vain hyväksyä ja sallia, ja itsekin uhrina olen oppinut ignooraamaan oman pahan olon rajattoman ihmisen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, kun joku kirjoitti koiristaan, miten meillä kävi raskausaikana lemmikkien kanssa.
Meillä oli ja on vieläkin kissoja. Heti kun mummo kuuli raskaudesta, ensimmäinen reaktionsa oli itku järkytyksestä. Hän siis vihasi minua aika avoimesti, nykyään piilovihaa mutta mielistelee jotta välit säilyisivät edes jonkinlaisina. Itkua jatkui monta minuuttia, eikä häneen saanut mitään kontaktia, joten jätimme sitten pillittämään yksinään.
Kun seuraavaksi näimme, vihjaili abortista. Minä en jäänyt kuuntelemaan ja mies jäi möykkäämään äidilleen asiasta, olin kokenut keskenmenon ennen tätä raskautta, lapsi oli suunniteltu ja toivottu, joten tuo satutti.
Kolmannella kerralla oli hyväksynyt, että lapsi meille tulee. Kysyi heti meidät nähdessään, että mitä aiomme tehdä kissoille. Hämmentyneenä totesimme, ettemme mitään, miksi pitäisi. Kissat kuulemma tappavat vauvan ihan varmasti, aiheuttavat tälle tappavan allergian, tukehduttavat vauvan, hän on lukenut että kissojen kakassa on vaarallista ainetta vauvoille ja raskaana oleville, vähintään kissat nyt ainakin käyvät vauvan kimppuun ja raapivat silmät päästä.
Tätä kissa vouhotusta jatkuikin sitten synnytykseen asti ja vielä senkin jälkeen, joka ikisessä puhelussa ja joka ikinen kerta kun näimme. Laittoi asiasta viestejä ja soitteli ja jätti ääniviestejä. Aina sama laulu, "joko ootte hävittäneet kissat, joko ootte päättäneet mihin laitatte ne".Hänellä oli ties miten monta hyvää ideaa kissoille. Näitä olivat mm. löytöeläintaloon vieminen kodittomina, vapaaksi päästäminen jotta joku elukka vie ne, hänen kaverinsa on hankkimassa kissaa, annetaan hänelle kissat, myydään kissat, lopetetaan kissat ja kaikkein törkeimpänä ehdotti, että annetaan kissat hänen kaverilleen, joka on metsästäjä, niin meidän ei tarvitse murehtia niiden hävittämisestä.
Kerran hän soitti meille, että oli kaupungissa ja hänellä oli todella tärkeää asiaa. Olimme siellä suunnalla muutenkin, joten kävimme sitten katsomassa, mikä niin tärkeä asiansa oikein oli. Hän oli meitä odottamassa jonkun tuttunsa kanssa, jolla oli eläinten turvatalo tai vastaava ja oli sopinut hänen kanssaan, että kissamme menevät sinne. Kesti hetken tajuta, että mistä ihmeestä tämä hänen kaverinsa puhuu, kunnes kysyi milloin tuomme kissat. Tuo oli aivan törkeyden huippu tässä kissa-asiassa anopilta, ei käynyt mielessä että olisi saanut tuollaista päähänsä.
Vielä tänä päivänä lapsi ja kissat ovat kaikki täysissä sielun ja ruumiin voimissaan kotona, eivätkä kissat myöskään koskaan käyneet lapsen kimppuun. Lapsi oli jo 3v, kun anoppi vieläkin jankutti kissojen hävittämisestä. Silloin hän oli saanut päähänsä, että hankimme toisen lapsen, jonka kimppuun ne aivan varmasti käyvät suojellakseen esikoista.
Mun anoppi teki vielä törkeämmän tempun. Myi meidän kissat meidän selän takana. Tuli vara-avaimella sisään kun oltiin töissä ja antoi kissat matkaan kaverilleen. Lopulta saatiin puskaradion kautta kissat takaisin, kun viesti siitä, että me ei todellakaan haluttu luopua niistä tavoitti anopin kaverin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kasvoin ite sellasena "lemmikkilapsena" ja "mummun kultana".
Haluisin sanoa et lapsen rajoja tulis kunnioittaa, oon ajoittain jopa katkera siitä ettei äiti ja isä suojelleet mua mummulta. Oli aivan samanlainen kun teijän itkupotkuraivoavat sekomummut - uhkasi lähteä baariin jos ei saa minua yökylään jne.
En ole enää tekemisissä mummun kanssa, koska mikään ei riittänyt hänelle. Olin jo täyttänyt ajat sitten 18 ja vieläkin soittelin välillä omatoimisesti mummulle koska välitin hänestä ja tykkäsin kysyä mitä hänelle kuuluu. Kerran soittaessa hän oli sitten kännissä ja alkoi huutaa kurkku suorana miten "et rakasta mummua kohta hylkäät mummu-paran, sinun takia minä juon kun et välitä" jne... vaikka olin juuri soittanut siksi että välitän.
Varhaisin muistoni mummusta on se, kun hän ollessani viikonloppuna yökylässä, koki täysin ok ajanvietteeksi mennä kanssani baariin. Olin n. 6-vuotias. Ymmärsin isompana täysin, miksi vanhemmat pitivät mummua huonona seurana minulle. Mummu myös tottakai pussasi väkisin suulle ollessani jo teini-ikäinenkin, ja aina oli syynä kaikkeen että "kyllä mummun pitää saada sitäjatätä".
Ja sokeriasiasta: olen vähän katkera, että sen enempää vanhemmat kuin isovanhemmatkaan eivät vähää välittäneet, millaista sokerimoskaa syöttivät lapsille. En koskaan oppinut tykkäämään esim. vihanneksista kun välipaloiksi oli aina jotain donitsia, nutella-leipää yms. sydärimoskaa jota tulisi syödä max. kerran kuussa, ei joka ainoa päivä. Nyt aikuisena hirveä opettelu kun hedelmät ja vihannekset maistuu ihan pahvilta verrattuna johonkin 18v kestäneeseen nutellakuuriin. Hyi!
Tottakai aikuisena otin vastuun syömisestäni ja opettelin paremmat tavat. Mutta minusta se on suoraan sanottuna lapsen pahoinpitelyä opettaa että lisättyä sokeria ja suolarasvamoskaa on oltava joka aterialle, jopa aamupalaksi. Siinä sitten opettelet aikuisena itse kaiken mikä muille tulee luonnostaan, koska vanhemmat ja isovanhemmat välittivät eivätkä syöttäneet pelkkää pullaa ja sipsejä.Heti kotoa pois muutettuani aloin myös laihduttaa, koska olin liikalihava jo teininä. Juurikin sitä syöpäriskiä lisäävää vyötärörasvaa. Yök.
Ei se siihen "yhteen lusikalliseen" jää, ei varsinkaan jos syynä ei ole lapsen ilo vaan "että mummulle tulee tarpeellinen olo kun saa pilata lapsen terveyden".
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta vanhempiesi ja isovanhempiesi puolustukseksi on sanottava, että sokerin haitallisuushan on toden teolla ymmärretty laajasti vasta ihan viime vuosina. Aiemmin sokeria pidettiin pahana vain hampaiden kannalta ja sokeritautia sairastaville.
Vielä 90-luvulla Suomen sokeri mainosti sokeria luonnon energiana, samoin lapsille suunnattuja karkki- ja herkkumainoksia tulvi joka tuutista. "Makean jälkeen" -teksti hammasharjan kuvaan yhdistettynä lasten karkkimainoksissa oli vastuullista mainontaa 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Näissä tarinoissa toistuu liian usein sama kaava: herkkä, avuton äiti silmät suurina on ymmällään kun narsistiset mummot hääräävät omiaan ja tossukka-miehet myötäilevät oikealle ja vasemmalle. Lapset on tehty kristallista ja pienikään poikkeama lapsen tarkoin varjelluissa rutiineissa saa maailman kaatumaan - äidin mielestä.
10+! Hyvin kiteytetty.
Alue: Aihe vapaa
Keskustelujen ääripäiden ongelma on siinä, että kokemukset poikkeavat liikaa eikä aitoa kohtaamista voi nettikeskustelussa tulla. Lämpimän, avoimen ja kannustavan kodin kasvattina en voinut ymmärtää näitä "rajojen vetäjiä" - vaikuttivat suoraan sanottuna psykoottisilta. Luettuani muutaman esimerkin tajuan ehdottomuutta paremmin. Ja jokainenhan meistä reagoi ja kommentoi oman kokemusmaailmansa pohjalta. Turha niitä mummojen ymmärtäjiäkään hulluiksi haukkua