Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.
Tässä ketjussa kyllä kaikki mainitut miniöiden tai tyttärien käsitykset on oikeita. Faktoja. Kuten esim nyt tuo hammashygienia. Mummoilla ei nimenomaan ole ollut tarjota mitään edes lähimainkaan oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tässä esim. jätskiasiassa pitää ottaa huomioon myös se lapsen ikä. Jos yksi ylimääräinen jätski annetaan 7-vuotiaalle, niin se on ihan ok, jos kyseessä on yksi ylimääräinen jätski, eikä siihen kyytipojaksi sitten litran kokista, pullapitkoa ja pizzaa. Jos taas 7 kk ikäinen lapsi, niin silloin ei sitä jätksiä anneta, jos vanhemmat eivät halua lastansa sokerille altistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tässä ketjussa kokemuksiaan kertoneille. Tämä on ollut todella silmiä avaavaa.
Meillä, vielä lapsettomilla, on ollut oman anoppini kanssa vähän erikoinen tilanne, jota en ole osannut laittaa sanoiksi. Kirjoittelin siitä tänne palstallekin joskus aikaisemmin ja sain hyviä neuvoja rajojen vetämiseen siinä tilanteessa, mutta nyt kyllä tunnistan niin paljon tuttua näistä tarinoista, että täytyy oikeasti alkaa valmistautua tulevaan.
Kaukana asuva anoppi vaikuttaa toteuttavan nimenomaan sellaista suunnitelmaa, joka tähtää meidän ydinperheemme jäseneksi pyrkimiseen. Hän käyttää kaikki sellaiset mahdolliset heikkouskohdat, joiden kautta pääsisi puskemaan lähemmäs meidän elämäämme: jos minä olen työmatkalla, hän tähtää vierailunsa niin että pääsee asettautumaan vielä poissa ollessani ja on kotonamme huushollaamassa oman mielensä mukaan kun tulen. Tämän naamioi auttamiseksi, joka mieheeni uppoaakin. Samoin tykkää soitella pojalleen pitkiä puheluita, kun tarvitsee juuri nyt apua tietokoneen käyttöön tms., ja mielellään ajoittaa nämä soitot hetkeen jolloin tietää että viettäisimme muuten mukavaa kahdenkeskeistä aikaa ilman häntä.
Ihan jo ensimmäisellä tapaamisellamme hän heitti, että minuthan pitäisi tässä iässä nähdä jo työntelemässä vauvanvaunuja päivisin eikä kulkemassa yksinään (tarkoitti siis itseään). Tämä sytytti minulle varoitusvalon. Hänellä siis aikomuksena tunkea meille olemaan (ehkä siis tosiaan ihan asumaan, koska asuu itse kaukana) pikkuvauva-aikana ja viedä lapsi pois minulta, mennäkseen työntelemään niitä ympäriinsä ja oletettavasti esittelemään naapureille? Ja ylipäänsä tuo, että hän noin avoimesti ilmoittaa, että poikansa perheen täytyy tuottaa hänelle lapsia elämänsä sisällöksi…
Lisäksi anoppi suhtautuu todella penseästi kaikkeen sellaiseen minuun liittyvään, joka ei suoraan edistä tulevaa lastenhankintaa. Ammatillinen kehittymistä, ystäviäni ja harrastuksiani hän yrittää jatkuvasti painaa alas. ”Mutta perhehän se on kuitenkin numero yksi, kyllähän sellainen ystävien kanssa oleskelu nuorille sopii, naisihmisen pitäisi alkaa jo vähän rauhoittua.” Ja samaan hengenvetoon puhuu usein siitä, miten isoäiti oli ennen osa perhettä, ja se oli ihanaa ja luonnollista kun kaikki sukupolvet elivät samassa talossa ja isoäiti oli vauvan kanssa niin äiti saattoi keskittyä ”muuhun”.
Huomatkaa siis, että emme ole koskaan puolella sanallakaan hiiskuneet anopille aikeistamme hankkia lapsia. Se tässä kuitenkin on nyt aivan lähitulevaisuudessa tarkoituksena. Jos tällainen ilmiö on olemassa, niin tuo ihminen aivan varmasti aikoo yrittää tulla kolmanneksi vanhemmaksi perheeseemme, ja haluaisi mieluiten itse olla se ”emo” ja mahdollisimman keskipisteessä. Eniten pelottaa nimenomaan se, että kaikki tuo näyttäytyy ulospäin herttaisuutena ja välittämisenä. Mutta kun alkaa tarkkailla systemaattisesti, anoppi tosiaankin hyökkää jokaista verkossa olevaa reikää kohti kuin haikala, päästäkseen läpi, välittämättä siitä mitä me tahdomme tai sanomme.
Tsemppiä ap:lle, et selvästi todellakaan ole yksin.
Sinun täytyy nyt heti tehdä selväksi että jos sinä olet työmatkalla, anoppi ei todellakaan ole teillä kun tulet takaisin. Koska haluat tietysti työmatkan jälkeen palautua rauhassa. Jos miehesi haluaa äitinsä kylään, se on hänen asiansa, mutta voit kyllä tehdä selväksi että sinun keittiönkaappejasi ei anoppi kollaa eikä sinun välineilläsi laita ruokaa. Ainakaan minä en sietäisi sitä että keittiössäni häärää kukaan muu kuin minä ja mieheni.
Minullakin anoppi soitteli miehelleni pitkiä puheluita juuri tietokoneongelmien takia. Siitä tuli loppu kun kerran sanoin itkien miehelle, että ajankäyttö kertoo arvot: jos meillä on meneillään elokuvailta ja mies keskeyttää elokuvan puhuakseen maratonpuhelua äitinsä kanssa, näkee kyllä hyvin kumpi on tärkeämpi. Sen jälkeen mies on pannut puhelimensa äänettömälle jos meillä on yhteistä aikaa.
Minun anoppini piti sitä peliä että avuttomuudellaan juoksutti ihmisiä. Sitten se onneksi sairastui bipoon eikä kukaan enää jaksa sitä, hoitoon toimitetaan jos liikaa keulii tai masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä esim. jätskiasiassa pitää ottaa huomioon myös se lapsen ikä. Jos yksi ylimääräinen jätski annetaan 7-vuotiaalle, niin se on ihan ok, jos kyseessä on yksi ylimääräinen jätski, eikä siihen kyytipojaksi sitten litran kokista, pullapitkoa ja pizzaa. Jos taas 7 kk ikäinen lapsi, niin silloin ei sitä jätksiä anneta, jos vanhemmat eivät halua lastansa sokerille altistaa.
Paitsi jos sen 7-vuotiaan äiti on kieltänyt jätskille menon tai sinne jätskille mennään juuri ennen ruokaa.
Ylimalkaan tuo tuollainen käytös, että mummo sanoo lapsen kuullen, että äiti on se kielteinen kusipää jolta salaa on sallittua tehdä asioita on yksiselitteisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.
En väitä etteikö monissa näissä kirjoituksissa ilmennyt vikaa isovanhemmissa ja tälle yritinkin löytää ilmiönä nimeä ja kuvailua. Mutta myös monessa kirjoituksessa näin riidanhaluisen ja loukkaantumisherkän nuoren äidin, jonka omasta epävarmuudesta kumpuaa puolustusasenne. Itsellänikin on kyllä kokemusta erittäin hankalasta anopista ja äidistä, mutta en uhriudu. Tekemisissä ollaan sellaisissa puitteissa kuin on mahdollista. Hyvin hankalassakin ihmisessä on usein hyvät puolensa (pl. ihan oikeasti vaaralliset ihmiset). Toki varmaan olisi hyvä, että nuori äitikin pystyisi elämään ihan järjissään ja kehittelemättä salaliittoteorioita.
Mietin, että jääkö näille mummoille äidin rooli päälle, joka kytkeytyy päälle automaatiosta ja ovat sokeita neuvomiselle, käskemiselle ja tarpeellisuudelle mitä taas kohdistavat. Olisi kiva tietää, ovatko nämä mummot esim. kuinka opiskelleita. Karkeasti arvioiden luulisin koulutettujen ihmisten olevan parempia oman itsensä tuntijoita ja pystyvän paremmin myös sivistyneeseen kanssakäymiseen ja luonteensa kontrollointiin. Ei mennä ns. ihan primitiivireaktioilla tilanteissa. Tiedä häntä.. Tässäpä jollekin tutkijalle elämäntyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Teillä vanhemmilla ihmisillä on tuota rajattomuutta. Nykyään on erilaista.
Olen 37! olenko jo vanhus?
Niin olet tai väität olevasi. Pilasit jo kaksi edellistä tämän aiheen ketjua. Etkö vois vaan mennä nyt muualle? Hae vaikka vahvempi lääkitys.
Ymmärräthän, että itse pilaat nyt tärkeän pohdiskelun täällä? Olen yleensä av:n passiivinen selaaja, nyt osallistuin tähän kiehtovaan keskusteluun. Tuossa edellisessä kommentissa mainitsin salaliittoteorioinnin, jota ihmiset joskus harrastavat ja vaikutat olevan yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.
Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Teillä vanhemmilla ihmisillä on tuota rajattomuutta. Nykyään on erilaista.
Olen 37! olenko jo vanhus?
Niin olet tai väität olevasi. Pilasit jo kaksi edellistä tämän aiheen ketjua. Etkö vois vaan mennä nyt muualle? Hae vaikka vahvempi lääkitys.
Ymmärräthän, että itse pilaat nyt tärkeän pohdiskelun täällä? Olen yleensä av:n passiivinen selaaja, nyt osallistuin tähän kiehtovaan keskusteluun. Tuossa edellisessä kommentissa mainitsin salaliittoteorioinnin, jota ihmiset joskus harrastavat ja vaikutat olevan yksi heistä.
Sinä tämän nyt pilaat, "skeptinen 37-vuotias kolmen lapsen äiti". Kuten pilasit jo kaksi edellistäkin ketjua.
Ihmetellä täytyy motiivejasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyllä ne äitien äiditkin osaa hurahtaa eikä pelkästään anopit.
Se äidinäitikin on anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Meillä lapsella anafylaksiaan johtava pähkinäallergia. Anopille kerrottiin että nyt ei saa sitten antaa mitään missä lukee edes "saattaa sisältä pähkinää" niin anopin kommentti oli "no mutta kyllähän se pitää vähän antaa pähkinää niin ettei sitten isompana enää allergia vaivaa. Eihän se haittaa jos vähän tulee ihottumaa ni antaa sitten vaan allergialääkettä." Yritä siinä sitte kertoa miten epipeniä käytetään ku toinen on sitä mieltä että kyllä siitä allergialääkkeellä pärjää.....
Herranjumala! Nämä itsekkäät, ajattelemattomat isovanhemmat asettavat lapsenne hengenvaaraan kun vaan pitää saada antaa lapselle jotain mikä ei sovi ja te olette vielä väleissä näiden kanssa? Minä laittaisin välit poikki ja lasta eivät näkisi enää koskaan kun eivät kerran puhetta usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä esim. jätskiasiassa pitää ottaa huomioon myös se lapsen ikä. Jos yksi ylimääräinen jätski annetaan 7-vuotiaalle, niin se on ihan ok, jos kyseessä on yksi ylimääräinen jätski, eikä siihen kyytipojaksi sitten litran kokista, pullapitkoa ja pizzaa. Jos taas 7 kk ikäinen lapsi, niin silloin ei sitä jätksiä anneta, jos vanhemmat eivät halua lastansa sokerille altistaa.
Oli lapsi minkä ikäinen hyvänsä, sille ei anneta yhtään mitään mitä vanhemmat ei salli.
Katsos toiset meistä haluavat kasvattaa lapsensa niin että hienoja ja mukavia asioita ei "juhlisteta" jäätelöllä tms. Asiat on ihan riittävän hienoja sellaisenaan. Jos meillä on jäätelöä, se on jälkiruokaa. Silloin ruoka pysyy ruokana, eikä siihen liity mitään emotionaalista painolastia.
Kertoo aika paljon mummojen ja pappojen itsetunnosta jos ne ajattelevat että lapsenlapsi välittää heistä vain jos niille tuputtaa makeaa.
Kahvia tuputtavat isovanhemmat on sitten vielä kokonaan oma lukunsa. Minut on opetettu kolmen vanhana juomaan kahvia ja äitini kovasti yritti samaa sisareni lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
Summa summarum: Alkeellisimmilla peruskäytöstavoilla pääsee pitkälle, kun ymmärtää että poikasi, hänen vaimonsa ja heidän lapsensa ovat omia ihmisyksilöitään joita tulee yksilöinä kohdella. Eivät sinun jatkeitasi. He ovat olemassa itseään varten, eivät sinua.
Ihmisten pitäisi ymmärtää että mitä läheisempi joku on, sitä kohteliaampi sille täytyy olla. Ventovieraiden ei ole niin väliä, mutta varsinkin perheen sisällä on todella tärkeää noudattaa käytöstapoja. Muuten ihmiset ei jaksa toisiaan. Jos tulee erimielisyyttä, nekin on mahdollista hoitaa käytöstavoista kiinni pitäen: aikuisten ihmisten ei ole tarpeen korottaa ääntään, käyttää rumaa kieltä tms. Itkemistä ei tietenkään aina voi välttää, mutta on pidettävä vara että sitä ei käytä vallankäytön välineenä vaan tekee selväksi että "tämä on nyt minun itkuni, minun tunteeni, mutta se ei ole sinun syytäsi. Otan silti mielelläni lohdutusta vastaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä esim. jätskiasiassa pitää ottaa huomioon myös se lapsen ikä. Jos yksi ylimääräinen jätski annetaan 7-vuotiaalle, niin se on ihan ok, jos kyseessä on yksi ylimääräinen jätski, eikä siihen kyytipojaksi sitten litran kokista, pullapitkoa ja pizzaa. Jos taas 7 kk ikäinen lapsi, niin silloin ei sitä jätksiä anneta, jos vanhemmat eivät halua lastansa sokerille altistaa.
Oli lapsi minkä ikäinen hyvänsä, sille ei anneta yhtään mitään mitä vanhemmat ei salli.
Katsos toiset meistä haluavat kasvattaa lapsensa niin että hienoja ja mukavia asioita ei "juhlisteta" jäätelöllä tms. Asiat on ihan riittävän hienoja sellaisenaan. Jos meillä on jäätelöä, se on jälkiruokaa. Silloin ruoka pysyy ruokana, eikä siihen liity mitään emotionaalista painolastia.
Kertoo aika paljon mummojen ja pappojen itsetunnosta jos ne ajattelevat että lapsenlapsi välittää heistä vain jos niille tuputtaa makeaa.
Kahvia tuputtavat isovanhemmat on sitten vielä kokonaan oma lukunsa. Minut on opetettu kolmen vanhana juomaan kahvia ja äitini kovasti yritti samaa sisareni lapsille.
Jep ja 7kk ikäiselle ei kukaan järkevä ihminen anna jätskiä vaikka vanhemmat oikein vaatisivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
- älä tinkkaa perusteluja tai pällistele vanhemman sääntöjä ("ei minun aikanani vaan/kaikenlaista hölmöä/mutta miksi ei saa antaa sitä tai tätä, miksi")
Jos vanhempi sanoo jotain, suhtaudu siihen asiallisesti, älä ala kinaamaan tai jankkaamaan tai ivaamaan
- älä murenna vanhemman auktoriteettia lapsen edessä
- älä arvostele vanhempien päätöksiä
Heillä on omat perustelunsa esim päivähoitoratkaisuihin ja kouluvalintoihin, ne eivät kuulu sinulle
- älä kerjää juhliin/näytöksiin
Suurin osa kouluista on ahtaita, eikä harrastusnäytöksiinkään mahdu aina ulkopuolisia - älä ota tätä henkilökohtaisesti tai vaadi lapsen äitiä jäämään kotiin, jotta sinä pääset sinne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti mummon ensimmäinen lapsenlapsi?Ihanaa että teillä on suvussa vanhempi naisihminen joka uskaltaa näyttävänsä pitävän lapsenlapsestaan.Varsinkin miehesi äiti.Olisin erittäin tyytyväinen jos mieheni äiti olisi joskus osoittanut kiinnostusta omia lapsenlapsiaan kohtaan.
Kiinnostusta kun on niin monenlaista. On itsekkäistä lähtökohdista olevaa ja vilpitöntä.
Mä ainakin antaisin mitä vaan että miehen äiti olisi aidosti oikeesti kiinnostunut meidän lapsesta mutta kun ei ole niin minkäs teet.
Meidän lapsi ei ole mummolle mitään muuta kun keino saada toteuttaa omia itsekkäitä mielitekoja ja näyttää muille kuinka hyvä mummo on. Someen kun kiellettiin julkaisemasta meidän lapsen kuvia niin rupes julkasemaan kaverinsa tyttären tyttärestä kuvia kommenteilla "mummin kultatyttö" ja tietysti anopin kaverit kuvitteli että kyseessä on meidän lapsi eikä mummo sitä missään vaiheessa kieltänyt. Kaikille tutuille ja tuntemattomille kertoilee tarinoita kuinka hoitaa viikottain meidän lasta kun me ei osata huoletia lapsestamme, tyttö ei ole ollut mummollaan hoidossa kun kerran pari tuntia että pääsin lääkäriin. Jopa mummon omat sisarukset sanoivat mulle että älä missään nimessä jätä niitä kahdestaan vaan aina pitää olla jompikumpi vanhemmista paikalla.
Mummolla siis diagnosoitu vakava masennus jonka hoidon jätti kesken. Lapsen tarpeet sivutetaan ja lapsi on mummolle tärkeä vain sillon kun on mahdollisuus näyttää muille kuinka hyvin hän lasta hoitaa. Minua äitinä vähätellään joka käänteessä. Olen saanut lukuisia viestejä missä mummo syyttää minua hänen mielenterveytensä tuhoamisesta ja poikansa eristämisestä äidistään. Miehelleni olen yrittänyt puhua että kävisi lapsemme kanssa äitinsä luona kyläilemässä sillon tällöin mutta mies ei jaksa sitä että äitinsä syyllistää häntä ja vähättelee isänä.
Nii ja siis synnärille sain viestin "Teit musta niin onnellisen mummon kun annoit mulle lapsen!" Tälleen jälkikäteen kun miettii kaikkia anopin tekemisiä ja sanomisia niin toi viesti on todella kylmäävä.
Hyi hirvitys mikä viesti! Todella kylmäävää ja häiriintynyttä. Ethän sinä mummollesi mitään lasta antanut, mitä ihmettä hän oikein ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
En ole se jota lainasit, mutta voin näiden juttujen valossa sanoa muutama normaalin käytöstava isovanhemmalle, joilla pääsee alkuun:
-Älä kutsu itseäsi äidiksi toisen lapselle
-Kun puhut lapselle hänen äidistä/isästä, niin sano äiti/isä, älä etunimeltä
-Jos vanhemmat pyytävät ettet anna/tarjoa jotain niin älä tee niin
-Anna itkevä vauva vanhemmalle
-Anna vauva/lapsi vanhemmalle kun hän pyytää niin
-Älä estä vauvaa tai minkään ikäistä lasta ottamasta kontaktia vanhempaansa
-Jos haluat, niin tarjoa hoitoapua, mutta jätä sitten pallo vanhemmille
-Älä pyydä hoitoon täysimetyksellä olevaa vauvaa. Jos perheellä on selvästi rankkaa, niin voit vain sanoa että apua saa aina pyytää jos tarvitsee
-Jos näet äidin tai isän juttelevan lapselleen, niin älä puhu päälle
-Jos vanhemmat kieltävät jotain lapselta niin älä sinä lupaa sitä hänelle
-Älä puhu pahaa/ikävästi vanhemmista tai muista läheisistä lapselle.
-Älä manipuloi (syyllistä, mykkäkouluile tms.) lasta tai hänen vanhempia
-Älä pakota minkään ikäistä lasta läheisyyteen kanssasi, jos hän sitä vastustaa (itku, jännittynyt hiljaisuus, sanoo "ei", pyristelee pois, etsii pelokkaasti katseella vanhempaansa)
-jne.Pari laittomuutta on ketjussa ollut. Et voi viedä lasta mihinkään ilman vanhempien lupaa, se on kaappaus. Et voi myös antaa lapselle mitään mille hän on allerginen, se on pahoinpitely. Ihan laimme mukaan.
Kuvitella, minä lapseton osaan käytöstavat toisten lasten kanssa.
- älä sovi vanhempien ohi lapsen kanssa jotain, jonka äiti/isä joutuu kieltämään
- älä intä, jankkaa tai jäyhää. Jos sanotaan ei, se on ei viidenkin minuutin päästä
- älä hauku lapselle lapsen vanhempia
- älä kilpaile lapsesta. Se on lapsesta ahdistavaa
- älä vetoa "teidän suvun tapoihin/sääntöihin" ja oleta automaattisesti, että myös vävy/miniä noudattaa niitä, älä painosta omaksumaan niitä
- älä tule kutsumatta kylään
- älä arvostele kyläpaikkaa tai sen tarjoiluja
- älä pengo sisustuksia, posteja tai mene tutustumaan naapureihin
- älä hauku selän takana tai järjestä hysteerisia soittorumbia joka kerta kun et saa tahtoasi läpi
- ymmärrä että lapsellasi ja perheellään on oma elämä, joka sinullakin pitäisi olla
- älä vaadi, uhkaile tai kitise
- älä syyllistä tai ripusta omaa hyvinvointiasi toiselle ihmiselle
- älä kilpaile muiden sukulaisten kanssa ja laske mittatikulla kuka on saanut eniten aikaa
ja kenen joululahja oli paremmalla paikalla
Ja niin edelleen.
- älä tinkkaa perusteluja tai pällistele vanhemman sääntöjä ("ei minun aikanani vaan/kaikenlaista hölmöä/mutta miksi ei saa antaa sitä tai tätä, miksi")
Jos vanhempi sanoo jotain, suhtaudu siihen asiallisesti, älä ala kinaamaan tai jankkaamaan tai ivaamaan
- älä murenna vanhemman auktoriteettia lapsen edessä
- älä arvostele vanhempien päätöksiä
Heillä on omat perustelunsa esim päivähoitoratkaisuihin ja kouluvalintoihin, ne eivät kuulu sinulle
- älä kerjää juhliin/näytöksiin
Suurin osa kouluista on ahtaita, eikä harrastusnäytöksiinkään mahdu aina ulkopuolisia - älä ota tätä henkilökohtaisesti tai vaadi lapsen äitiä jäämään kotiin, jotta sinä pääset sinne...
- älä muuta omin päin poikasi/tyttäresi paikkakunnalle/naapuriin
- ota huomioon lapsenlapsesi ikäkehitys, älä pidä kiinni kasvavista teineistä vain koska se vanheneminen tuntuu sinusta pahalta
- älä kyttää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."
Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.
Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.
No se voi olla ihan sitä että haluaa rauhassa höpötellä hupsuja ja ihailla sitä pientä vauvaa. Vaikka tuollanen kommentti ei kivaa käytöstä olekaan:/ onhan se eri juttu olla vauvan kanssa jos lapsen äiti istuu ja tarkkailee ihan vierellä.
Jos on jotain sellaista, mitä ei lapsen oman äidin edessä voi tehdä tai sanoa, niin yleensä siinä on jotain väärää tai vinksallaan.
Ööh, ei ihan noinkaan. Paitsi ääritapauksissa. Kivempi on sylittää vauvaa ja puhella "mitäsattuu" ja olla vaan, kahdestaan. Siinä ei ole mitään vinksallaan tietääkseni.. meidän suvussa tämä rauha on tapana antaa ja oma miniäkin sen jo ymmärtää. Viimeksi sai rauhassa laitella vaatekaappeja, lueskella ym. eipä tuo ainakaan valittanut ;)
Niin, normaalisti se varmaan menis niin, että se äiti lähtee siitä tilasta järjestelemään niitä kaappeja, ei niin, että mummu lukkiutuu lapsen kanssa suljettujen ovien taakse heti kun ovesta pääsee sisään.
Näin siis ajattelisin, mutta mulla ei ole lapsia. Joten mistä minä tietäisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."
Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.
Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.
No se voi olla ihan sitä että haluaa rauhassa höpötellä hupsuja ja ihailla sitä pientä vauvaa. Vaikka tuollanen kommentti ei kivaa käytöstä olekaan:/ onhan se eri juttu olla vauvan kanssa jos lapsen äiti istuu ja tarkkailee ihan vierellä.
Jos on jotain sellaista, mitä ei lapsen oman äidin edessä voi tehdä tai sanoa, niin yleensä siinä on jotain väärää tai vinksallaan.
Ööh, ei ihan noinkaan. Paitsi ääritapauksissa. Kivempi on sylittää vauvaa ja puhella "mitäsattuu" ja olla vaan, kahdestaan. Siinä ei ole mitään vinksallaan tietääkseni.. meidän suvussa tämä rauha on tapana antaa ja oma miniäkin sen jo ymmärtää. Viimeksi sai rauhassa laitella vaatekaappeja, lueskella ym. eipä tuo ainakaan valittanut ;)
Niin, normaalisti se varmaan menis niin, että se äiti lähtee siitä tilasta järjestelemään niitä kaappeja, ei niin, että mummu lukkiutuu lapsen kanssa suljettujen ovien taakse heti kun ovesta pääsee sisään.
Näin siis ajattelisin, mutta mulla ei ole lapsia. Joten mistä minä tietäisin?
Näin juuri :) ja jos on tarve tai halu sen vauvan kanssa lähteä jonnekin niin kysyy ensin vanhemmilta onko ok.
Mummon pakenemisleikkien jälkeen oli ihana, kun kaverin äiti kutsui meidät kahvittelemaan (ja tietenkin näyttämään vauvaa), ja kun oltiin kahvipöydässä niin tämä mummoiässä ollut kaverini äiti kysyi voisiko viedä vauvan sylissään viereiseen huoneeseen, kun siellä olisi paljon mielenkiintoista katseltavaa ja me voisimme juoda kahvit rauhassa.
Todellakin sai mennä, hän pysytteli kokoajan kuuloetäisyydellä ja jutteli vauvalle normaalisti. Jotenkin siinä ymmärsi, että en ole yliherkkä vaan lapsen mummon tyyli vain viedä lapsi pois oli oikeasti väärin.
Niin olet tai väität olevasi. Pilasit jo kaksi edellistä tämän aiheen ketjua. Etkö vois vaan mennä nyt muualle? Hae vaikka vahvempi lääkitys.