Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi monella täällä kokemuksistaan kertoneella, jolla onnrajaton ja täysin kiintymys- ja vuorovaikutussuhteista ymmärtämätön munmo, niin minkähänlaisia äitejä ovat itse olleet?
Jos siis mummon käytöksessä on tätä: pyytää vastasyntynyttä tai ylipäätänsä varhaislapsuuden vauvaa jo yökylään, ei välitä vauvan vv-tarpeista, ei lopeta vuorovaikutustilanteita vauvan ikään sopivalla tavalla, yrittää viedä vauvaa pois äidin luota josta normaali vauva hätääntyy (koska on kapasiteettia vain siihen lähimpien huoltajien kokemiseen läheisiksi ja turvallisiksi - mummokin on vauvalle ”vieras”), haukkuu äitiä vauvalle/lapselle ja on ylipäätään erittäin epäsensitiivinen vauvaa ja sen tarpeita kohtaan.
Voiko olla, että sellainen mummo on ollut joskus sensitiivinen ja luonut normaalin vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen omaan lapseensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.En väitä etteikö monissa näissä kirjoituksissa ilmennyt vikaa isovanhemmissa ja tälle yritinkin löytää ilmiönä nimeä ja kuvailua. Mutta myös monessa kirjoituksessa näin riidanhaluisen ja loukkaantumisherkän nuoren äidin, jonka omasta epävarmuudesta kumpuaa puolustusasenne. Itsellänikin on kyllä kokemusta erittäin hankalasta anopista ja äidistä, mutta en uhriudu. Tekemisissä ollaan sellaisissa puitteissa kuin on mahdollista. Hyvin hankalassakin ihmisessä on usein hyvät puolensa (pl. ihan oikeasti vaaralliset ihmiset). Toki varmaan olisi hyvä, että nuori äitikin pystyisi elämään ihan järjissään ja kehittelemättä salaliittoteorioita.
Mietin, että jääkö näille mummoille äidin rooli päälle, joka kytkeytyy päälle automaatiosta ja ovat sokeita neuvomiselle, käskemiselle ja tarpeellisuudelle mitä taas kohdistavat. Olisi kiva tietää, ovatko nämä mummot esim. kuinka opiskelleita. Karkeasti arvioiden luulisin koulutettujen ihmisten olevan parempia oman itsensä tuntijoita ja pystyvän paremmin myös sivistyneeseen kanssakäymiseen ja luonteensa kontrollointiin. Ei mennä ns. ihan primitiivireaktioilla tilanteissa. Tiedä häntä.. Tässäpä jollekin tutkijalle elämäntyö.
En nyt puutu muuhun kun tohon loukkaantumusherkkään epävarmaan nuoreen äitiin. Sitähän moni oikeesti onkin. Mietipä nyt ite vähän pidemmälle. Nainen on saanut esikoisensa ja kieltämättä kuka tahansa on siinä vaiheessa ihan kujalla. Sit siihen tulee anoppi/oma äiti joka rupeaa hössöttämään ympärillä ja neuvomaan että "tee näin tee noin. EIEIEIEIE SÄ TEET IHAN VÄÄRIN!!! Anna tänne se lapsi ni mummo näyttää miten vauvoja hoidetaan!" Sen sijaan että antais sille hormonit sekasin olevalle nuorelle äidille mahdollisuuden itse opetella sen vauvan hoidon pyytäen apua kun sitä tarvitsee.
Myönnän itse että olin täysin kujalla kun esikoinen synty kiireellisen sektion ja vauvan hädän takia enkä todellakaan kaivannut siihen anoppia hössöttämään imetysasennoista ja vauvan ruokinnasta sitten isompana ja pyytämään keskosena syntynyttä suoraan synnäriltä mummolle yökylään! Siinä vaiheessa kuka tahansa nousee puolustuskannalle. Eikö niiden vanhempien naisten tarkoitus ole tukea meitä nuorempia vanhemmuudessa eikä yrittää jyrätä yli vanhemman oikeudella?
Tämä samahan on koko ajan tavallaan. Esikoisen kanssa jokainen ikävaihe on uusi.
Meillä esikoisella murrosikä ja mummo kiilasi ohitseni "terapoimaan" esikoista, vaati uskoutumaan ja lateli diagnooseja.
Puhumatta minun kanssani kertaakaan. Esikoinen tuli hädissään, että mummo on ahdistava. Tunkee ja takertuu. Selvisi että oli puuhannut vaikka mitä selkäni takana.
Että turha luulla, että se aggressiivinen ala-arvoinen käytös loppuisi vauvavuonna.
Vauvaa, lasta, teiniä tulee SUOJELLA tällaiselta käytökseltä. Mulla jäi tosi ristiriitainen ja paha olo omasta mummosta, joka kohteli äitiäni saamelaisuuden takia todella huonosti ja haukkui ja alensi kaikin tavoin. Oli vaikea nuoruusvuosina/varhaisaikuisuudessa käsitellä ristiriitaiset yhtäältä kiintymyksen ja sitten myös vihan ja vääryyden kokemisen tunteet. Se oli rankkaa ja surullista. Nyt mummo on kuollut ja pakko sanoa, että ei se ihminen mun silmissä pyhimys ole vaikka kuollut on, ennemminkin jöi ristiriitaiset fiilikset ja suru siitä, että hän pilasi suhteemme vihallaan äitiäni kohtaaan.
Palstamummot, jotka puolustatte näitä tapauksia jossa mummo haukkuu ja alistaa äidin oikeuksia ja on epäsensitiivinen - miettikää mihin johtaa pitkällä tähtäimellä kun lapsi alkaa itsekin tajuamaan mistä on kyse. Siinä ei välttämättä sitten itketä hautajaisissa, mutta itketään kaipuusta normaaliin suhteeseen, jota ei koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.En väitä etteikö monissa näissä kirjoituksissa ilmennyt vikaa isovanhemmissa ja tälle yritinkin löytää ilmiönä nimeä ja kuvailua. Mutta myös monessa kirjoituksessa näin riidanhaluisen ja loukkaantumisherkän nuoren äidin, jonka omasta epävarmuudesta kumpuaa puolustusasenne. Itsellänikin on kyllä kokemusta erittäin hankalasta anopista ja äidistä, mutta en uhriudu. Tekemisissä ollaan sellaisissa puitteissa kuin on mahdollista. Hyvin hankalassakin ihmisessä on usein hyvät puolensa (pl. ihan oikeasti vaaralliset ihmiset). Toki varmaan olisi hyvä, että nuori äitikin pystyisi elämään ihan järjissään ja kehittelemättä salaliittoteorioita.
Mietin, että jääkö näille mummoille äidin rooli päälle, joka kytkeytyy päälle automaatiosta ja ovat sokeita neuvomiselle, käskemiselle ja tarpeellisuudelle mitä taas kohdistavat. Olisi kiva tietää, ovatko nämä mummot esim. kuinka opiskelleita. Karkeasti arvioiden luulisin koulutettujen ihmisten olevan parempia oman itsensä tuntijoita ja pystyvän paremmin myös sivistyneeseen kanssakäymiseen ja luonteensa kontrollointiin. Ei mennä ns. ihan primitiivireaktioilla tilanteissa. Tiedä häntä.. Tässäpä jollekin tutkijalle elämäntyö.
En nyt puutu muuhun kun tohon loukkaantumusherkkään epävarmaan nuoreen äitiin. Sitähän moni oikeesti onkin. Mietipä nyt ite vähän pidemmälle. Nainen on saanut esikoisensa ja kieltämättä kuka tahansa on siinä vaiheessa ihan kujalla. Sit siihen tulee anoppi/oma äiti joka rupeaa hössöttämään ympärillä ja neuvomaan että "tee näin tee noin. EIEIEIEIE SÄ TEET IHAN VÄÄRIN!!! Anna tänne se lapsi ni mummo näyttää miten vauvoja hoidetaan!" Sen sijaan että antais sille hormonit sekasin olevalle nuorelle äidille mahdollisuuden itse opetella sen vauvan hoidon pyytäen apua kun sitä tarvitsee.
Myönnän itse että olin täysin kujalla kun esikoinen synty kiireellisen sektion ja vauvan hädän takia enkä todellakaan kaivannut siihen anoppia hössöttämään imetysasennoista ja vauvan ruokinnasta sitten isompana ja pyytämään keskosena syntynyttä suoraan synnäriltä mummolle yökylään! Siinä vaiheessa kuka tahansa nousee puolustuskannalle. Eikö niiden vanhempien naisten tarkoitus ole tukea meitä nuorempia vanhemmuudessa eikä yrittää jyrätä yli vanhemman oikeudella?
Tämä samahan on koko ajan tavallaan. Esikoisen kanssa jokainen ikävaihe on uusi.
Meillä esikoisella murrosikä ja mummo kiilasi ohitseni "terapoimaan" esikoista, vaati uskoutumaan ja lateli diagnooseja.
Puhumatta minun kanssani kertaakaan. Esikoinen tuli hädissään, että mummo on ahdistava. Tunkee ja takertuu. Selvisi että oli puuhannut vaikka mitä selkäni takana.
Että turha luulla, että se aggressiivinen ala-arvoinen käytös loppuisi vauvavuonna.
Rajattoman isovanhemman kanssa ei varmasti lopukaan koskaan. Elättelen toiveita että jossain vaiheessa anoppi tajuais käytöksensä mutta se nyt on haaveilua. Meillä on onneks nyt saatu vihdoin tiukat rajat anopille vaikka yrittääkin vähän väliä syyllistää meitä taipumaan hänen tahtoonsa. Pakko vaan lapsen takia pysyä lujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mummon olla lapsen kanssa tavallaan. Sulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä miten tärkeä jollekin mummo voi olla myöhemminkin, jos hänen suhdettaan mummoon ei torpedoida mustasukkaisuuksissaan jo pari viikkoisena... huoh.. Se on sen sun LAPSEN elämä, josta sinä teet päätöksiä, ei niikään omasi. Yritäppäs tehdä ne päätökset epäitsekkäästi lasta ajatellen, koska vaikka olet sen punkenut mahastasi maailmaan, ei se tarkoita että sinä omistaisit lapsesi. Et omista, joten koitappas tehdä sille mahdollisimman hyvä elämä, äläkä ainakaan estä lähesiten ihmissuhteiden syntymistä siksi että SINÄ ja SINUN tunteesi. LApsesi voi hyvinkin rakastaa mummoa todella paljon, vaikka sinä et niin tekisi.
Tuon takia useimmat suomalaiset isovanhemmat jättävät lapsenlapsensa hoitovuorot väliin ja vanhemmat saavat itse kantaa ristinsä :D
Syyttäkää itseänne kun ei ole sitä isovanhempaa auttamassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Se että on itse kokenut turvattoman ja rajattoman lapsuuden jossa kiintymyssuhde on vaurioitunut tuottaa juurikin noita turvattomuuttaan takertuvia rajattomia läheisriippuvaisia."
Kysymys1 , miten se että minua on hoitanut rakastava mummo ja vaari vanhempieni ollessa töissä on ollut minulle rajatonta ( ymmärrän tämän lähinnä Summerhill kasvatukseksi) ja turvatonta?
Kysymys2 ,miten tämän kaltoinkohtelu (josta en ole ollut tähän päivään asti tietoinen) näkyy käyttäytymisessäni?Ihan arkipäivässä?
Mua hoiti ap:n anopin kaltainen rajaton mummo. 1) se oli rajatonta ja turvatonta, koska mut laitettiin koko ajan valitsemaan äidin ja mummon välillä. Halusin olla äidille lojaali, mutta en halunnut loukata mummoa ja oli koko ajan huono omatunto, että nyt mä teen jotain kiellettyä. Mummo myös pakotti mua läheisyyteen pitämällä väkisin kiinni ja koko ajan hössötti ja kääri mut pumpuliin ja kiljui kauhuissaan, jos esim. kävelin ilman, että joku piti kädestä. 2) Oon nykyään ahdistunut, en siedä sitä, että joku esim. halaa tai pitää mua kädestä, oon epävarma itsestäni, koska mummo sai istutettua muhun sen "et sinä pärjää" asenteen. Mua yhä pelottaa kertoa mummolle mitään, koska hän on yhä yhtä rajaton ja se ahdistaa ja pelottaakin mua yhä.
Olin esimerkiksi muuttamassa opiskelemaan Ouluun 300km päähän ja kun tuli tunnustamisen hetki mummo alkoi pillittää ihan hysteerisenä ja hokea miten hän tiesi ja pelkäsi, että minä hänet hylkään ja miten hän nyt pärjää, kun jää yksin. Menin ihan lukkoon ja harkitsin jo opinnoista luopumista, kun loukkasin mummoani niin pahasti. Ei kukaan, jolla on ollut henkisesti vakaa lapsuus ja mummo on tiennyt paikkansa edes ajattele saako lähteä opiskelemaan, kun se loukkaa mummoa niin pahasti. Nyt pari vuotta opintojen aloituksen jälkeen äiti kertoi, että mummo oli soitellut hänelle ja vaatinut häntä kieltämään mun lähtö ja huutanut ja räyhännyt, että miten hän voi päästää 18-vuotiaan toiselle puolelle Suomea. Nyt olen lähdössä vaihtoon ja mulla ja mun perheellä on sopimus, että he kertovat siitä mummolle vasta, kun mun kone on laskeutunut Kanadaan. Hän pilaisi tämän vaihdon täysin, jos nyt jo saisi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.En väitä etteikö monissa näissä kirjoituksissa ilmennyt vikaa isovanhemmissa ja tälle yritinkin löytää ilmiönä nimeä ja kuvailua. Mutta myös monessa kirjoituksessa näin riidanhaluisen ja loukkaantumisherkän nuoren äidin, jonka omasta epävarmuudesta kumpuaa puolustusasenne. Itsellänikin on kyllä kokemusta erittäin hankalasta anopista ja äidistä, mutta en uhriudu. Tekemisissä ollaan sellaisissa puitteissa kuin on mahdollista. Hyvin hankalassakin ihmisessä on usein hyvät puolensa (pl. ihan oikeasti vaaralliset ihmiset). Toki varmaan olisi hyvä, että nuori äitikin pystyisi elämään ihan järjissään ja kehittelemättä salaliittoteorioita.
Mietin, että jääkö näille mummoille äidin rooli päälle, joka kytkeytyy päälle automaatiosta ja ovat sokeita neuvomiselle, käskemiselle ja tarpeellisuudelle mitä taas kohdistavat. Olisi kiva tietää, ovatko nämä mummot esim. kuinka opiskelleita. Karkeasti arvioiden luulisin koulutettujen ihmisten olevan parempia oman itsensä tuntijoita ja pystyvän paremmin myös sivistyneeseen kanssakäymiseen ja luonteensa kontrollointiin. Ei mennä ns. ihan primitiivireaktioilla tilanteissa. Tiedä häntä.. Tässäpä jollekin tutkijalle elämäntyö.
En nyt puutu muuhun kun tohon loukkaantumusherkkään epävarmaan nuoreen äitiin. Sitähän moni oikeesti onkin. Mietipä nyt ite vähän pidemmälle. Nainen on saanut esikoisensa ja kieltämättä kuka tahansa on siinä vaiheessa ihan kujalla. Sit siihen tulee anoppi/oma äiti joka rupeaa hössöttämään ympärillä ja neuvomaan että "tee näin tee noin. EIEIEIEIE SÄ TEET IHAN VÄÄRIN!!! Anna tänne se lapsi ni mummo näyttää miten vauvoja hoidetaan!" Sen sijaan että antais sille hormonit sekasin olevalle nuorelle äidille mahdollisuuden itse opetella sen vauvan hoidon pyytäen apua kun sitä tarvitsee.
Myönnän itse että olin täysin kujalla kun esikoinen synty kiireellisen sektion ja vauvan hädän takia enkä todellakaan kaivannut siihen anoppia hössöttämään imetysasennoista ja vauvan ruokinnasta sitten isompana ja pyytämään keskosena syntynyttä suoraan synnäriltä mummolle yökylään! Siinä vaiheessa kuka tahansa nousee puolustuskannalle. Eikö niiden vanhempien naisten tarkoitus ole tukea meitä nuorempia vanhemmuudessa eikä yrittää jyrätä yli vanhemman oikeudella?
Tämä samahan on koko ajan tavallaan. Esikoisen kanssa jokainen ikävaihe on uusi.
Meillä esikoisella murrosikä ja mummo kiilasi ohitseni "terapoimaan" esikoista, vaati uskoutumaan ja lateli diagnooseja.
Puhumatta minun kanssani kertaakaan. Esikoinen tuli hädissään, että mummo on ahdistava. Tunkee ja takertuu. Selvisi että oli puuhannut vaikka mitä selkäni takana.
Että turha luulla, että se aggressiivinen ala-arvoinen käytös loppuisi vauvavuonna.
Vauvaa, lasta, teiniä tulee SUOJELLA tällaiselta käytökseltä. Mulla jäi tosi ristiriitainen ja paha olo omasta mummosta, joka kohteli äitiäni saamelaisuuden takia todella huonosti ja haukkui ja alensi kaikin tavoin. Oli vaikea nuoruusvuosina/varhaisaikuisuudessa käsitellä ristiriitaiset yhtäältä kiintymyksen ja sitten myös vihan ja vääryyden kokemisen tunteet. Se oli rankkaa ja surullista. Nyt mummo on kuollut ja pakko sanoa, että ei se ihminen mun silmissä pyhimys ole vaikka kuollut on, ennemminkin jöi ristiriitaiset fiilikset ja suru siitä, että hän pilasi suhteemme vihallaan äitiäni kohtaaan.
Palstamummot, jotka puolustatte näitä tapauksia jossa mummo haukkuu ja alistaa äidin oikeuksia ja on epäsensitiivinen - miettikää mihin johtaa pitkällä tähtäimellä kun lapsi alkaa itsekin tajuamaan mistä on kyse. Siinä ei välttämättä sitten itketä hautajaisissa, mutta itketään kaipuusta normaaliin suhteeseen, jota ei koskaan ollut.
Allekirjotan tän niin täysin!
Aikuisiällä oon joutunut käymään oman äitini kanssa keskustelun siitä miksi ei koskaan pistänyt mun isovanhemmille rajoja. Edelleen kolmikymppisenä taistelen omien isovanhempieni aiheuttamia ongelmia vastaan.
Meillä isän vanhemmat haukku jatkuvasti vanhempia meille lapsille ja koska mä puolustin omaa äitiäni (mun äiti oli ja on edelleen mulle se ykkönen ja jos joku sitä mulle haukkuu ni tietää kyllä haukkuneensa) niin sain kuulla olevani huono lapsi eikä musta ikinä tuu mitään ja aiheutan vaan harmia, oon kuulema yhtä idiootti kun äitini ja kaikkea muuta p ask aa. 16-vuotiaana sain vihdoin sanottua mun vanhemmille etten halua olla isovanhempien kanssa missään tekemisissä ja vanhemmat yritti vielä sillon saada mun pään käännettyä. Nyt tilanne on se että isovanhemmat joutu hoitokotiin eikä mua vois vähempää kiinnostaa edes käydä siellä. Odotan vaan että niistä pääsis lopullisesti eroon.
Olisin antanut mitä vaan että vanhemmat ois pistäny jo meidän lapsuudessa stopin isovanhempien käytökselle. Se mitä tuho isovanhemmat voi tehdä lapsenlapsen mielenterveydelle on ihan järkyttävää. En sano etteikö vanhemmatkin tee sitä mutta tässä ketjussa oli kyse isovanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Anna mummon olla lapsen kanssa tavallaan. Sulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä miten tärkeä jollekin mummo voi olla myöhemminkin, jos hänen suhdettaan mummoon ei torpedoida mustasukkaisuuksissaan jo pari viikkoisena... huoh.. Se on sen sun LAPSEN elämä, josta sinä teet päätöksiä, ei niikään omasi. Yritäppäs tehdä ne päätökset epäitsekkäästi lasta ajatellen, koska vaikka olet sen punkenut mahastasi maailmaan, ei se tarkoita että sinä omistaisit lapsesi. Et omista, joten koitappas tehdä sille mahdollisimman hyvä elämä, äläkä ainakaan estä lähesiten ihmissuhteiden syntymistä siksi että SINÄ ja SINUN tunteesi. LApsesi voi hyvinkin rakastaa mummoa todella paljon, vaikka sinä et niin tekisi.
Mä suojelen kaikin voimin lastani ihmisiltä, jotka ovat vaaraksi lapseni terveydelle. Myös lapseni isoäidiltä. En omista lastani, mutta velvollisuuteni on huolehtia hänen hyvinvoinnistaan. Jos lapseni parhaaksi on heivata rajaton, hullu isoäiti pois elämästä, niin sen teen. Lapseni tuskin tulee rakastamaan mummuaan, koska ei tule olemaan hänen kanssaan tekemisissä.
Mä niin toivoisin, että lapseni toinenkin isoäiti olisi sellainen, jonka kanssa voisi olla tekemisissä, päästää yökylään, huvipuistoreissulle, tai leipoa sadepäivänä mummun kanssa pullaa. Ei käynyt sellainen säkä tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
On toki, meilläkin toinen on tavallinen auttavainen ja lempeä ja tukee antaen itse tehdä valinnat. Mutta sen toisen vaihtaisin mielihyvin sinun äitiisi, jopa sellaiseen joka ei halua nähdäkään. Oikeastaan melkein mihin tahansa muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Kukaan ei ole väheksynytkään uhreja näissä tapauksissa. Voi myös olla, että olet tehnyt uhreja ja nyt uhriudut itse. Joskus on syytä miettiä omaakin käytöstä, Sinunkin.
Vierailija kirjoitti:
Anna mummon olla lapsen kanssa tavallaan. Sulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä miten tärkeä jollekin mummo voi olla myöhemminkin, jos hänen suhdettaan mummoon ei torpedoida mustasukkaisuuksissaan jo pari viikkoisena... huoh.. Se on sen sun LAPSEN elämä, josta sinä teet päätöksiä, ei niikään omasi. Yritäppäs tehdä ne päätökset epäitsekkäästi lasta ajatellen, koska vaikka olet sen punkenut mahastasi maailmaan, ei se tarkoita että sinä omistaisit lapsesi. Et omista, joten koitappas tehdä sille mahdollisimman hyvä elämä, äläkä ainakaan estä lähesiten ihmissuhteiden syntymistä siksi että SINÄ ja SINUN tunteesi. LApsesi voi hyvinkin rakastaa mummoa todella paljon, vaikka sinä et niin tekisi.
Juurikin pariviikkoisena ja siitä eteenpäin varhaislapsuuden vauvaa tulee erityisesti suojella - voi nähdä mummoa mutta äidin ollessa turvallisesti läsnä (tämä enemmän mummoa kuin lasta varten), koska varhaislapsuuden vauvalla ei ole valmiuksia vielä muuhun kiintymys- tai vuorovaikutussuhteeseen kuin lähimmät huoltajat ja tämänlainen käytös nimenomaan suojelee lasta. Kun lapsi on jo vähön vanhempi on tilanne eri mutta silti äidin säännöillä. Nämä on ihan kehityspsykologisia faktoja - ei mielipideasioita.
Mun anoppini on aina kovin innokas hoitamaan. Tosin enää ei hoida, koska luottamus kadonnut.
Mitä se hoitaminen sitten on ollut?
Ihan jatkuvaa syöttämistä. Vaikka lapsi on ollut jo täynnä, niin sitten lusikoidaan loput. Tosin hedelmissä pihisteltiin, kun ei lapsi siitä ompusta kuitenkaan tykkää. Anopilla oli omat leivät mukana, ja niitä syötettiin lapselle, jonka vatsa ei viljaa kestä.
Lasta on kierrätetty kyläilemässä ties minkä flunssaisen tuttavan luona näytillä. Autossa ei tietenkään turvaistuinta, kun ihan turhia ovat. Hänenkin lapsensa ovat vielä elossa, vaikka eivät ikinä ole turvaistuimessa olleet.
Kun olen tullut kotiin esim. hammaslääkäristä, pari mulle tuntematonta vanhempaa naista ollut meillä kahvittelemassa anopin kanssa. Lapset (ihan vauva ja 2-v) keskenään olohuoneessa, kun kanalaumalla ollut liian hyviä juoruja.
Itse asiassa... Usein anoppi oli eri huoneessa, kun juorusi mieluummin puhelimessa kuin hoiti niitä lapsia. Juuri niitä lapsia, jota niin kovasti halusi hoitamaan.
Ja sitten se jatkuva kritisointi, mitätöinti ja ilkeily ja ylikävely. Ei rajoittanut näitä pelkästään minuun, vaan myös mieheeni, mun koko sukuun (erityisesti mun äitiin) ja mun nuorempaan lapseen. Haukkui mua, lasten isää ja muita sukulaisia myös lasten läsnä ollessa. Onneksi olivat niin pieniä tuolloin, etteivät muista.
Lapsilla usein oli vaippa vaihtamatta. Kun lähdin vaipan vaihtoon, niin anoppi juoksi perään ja väitti että "ihan just" oli tarkistanut vaipan, ihan kuiva oli ollut. Sitä pakaraan juuttunutta kakkaa pois pestessä olin melkoisen vakuuttunut, että se "ihan just" oli ajallisesti ainakin tunti. Anoppi muuten kehuskelee hyvällä hajuaistillaan, mutta sitä kakan käryä ei kuitenkaan huomannut.....
Ja vaatteet. Aina niitä oli lisätty. Kesällä, kotona varmaan + 25 sisällä, niin silti oli pitänyt shortsien tilalle pistää potkuhousut, ja vielä villasukat sinne potkareiden alle. Lapsi ei arvostanut. Ja sit näitä anopin "ihania" löytöjä, kuten joku Pikkuisäntä -paita. Itse en tuollaisia halua lapselle päälle pistää, joten toinen sitten "yllätykseksi" tuollaisia pukee päälle, ilman käyttöönottopesua tietenkin. Herkkäihoinen lapsi oli ihan ruvessa tuollaisen episodin jälkeen. Mutta paita oli syytön anopin mielestä.
Oi voi, näitä riittäisi vaikka kuinka. Haluaako joku mummelien puolustaja adoptoida tuon? Voin antaa vähän rahaakin mukaan sillä ehdolla, että viet tuon vähintään 500 km päähän!
Vierailija kirjoitti:
Anna mummon olla lapsen kanssa tavallaan. Sulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä miten tärkeä jollekin mummo voi olla myöhemminkin, jos hänen suhdettaan mummoon ei torpedoida mustasukkaisuuksissaan jo pari viikkoisena... huoh.. Se on sen sun LAPSEN elämä, josta sinä teet päätöksiä, ei niikään omasi. Yritäppäs tehdä ne päätökset epäitsekkäästi lasta ajatellen, koska vaikka olet sen punkenut mahastasi maailmaan, ei se tarkoita että sinä omistaisit lapsesi. Et omista, joten koitappas tehdä sille mahdollisimman hyvä elämä, äläkä ainakaan estä lähesiten ihmissuhteiden syntymistä siksi että SINÄ ja SINUN tunteesi. LApsesi voi hyvinkin rakastaa mummoa todella paljon, vaikka sinä et niin tekisi.
Jos lapsi joutuu hengenvaaraan ollessaan mummon kanssa mummon tavalla niin sitä lasta ei todellakaan saa ihan lainkaan puolesta jättää sen mummon kanssa kahden. Nyt valoja päälle! Kuten itsekin kirjoitut se on mun lapsen elämä ja mä teen päätökset suojellakseni lasta ja tarjotakseni hänelle turvallisen ympäristön elää ja valitettavasti mummon kanssa kahden oleminen ei ole turvallista lapselle. Meillä ainakin lapsi haluaisi kovasti olla mummon kanssa ja kyseleekin mummon perään mutta mummo kun ei välitä lapsen tarpeista eikä allergioista. Mummo myös kieltäytyy tapaamasta lasta siten että jompikumpi vanhemmista on paikalla. Viimeksi suostuin siihen että mummo ja lapsi saisivat lähteä keskenään puistoon minun laittaminen eväiden kanssa (mummo ei usko lapsen allergioihin) niin homma kaatui siihen että mummolle oli liian vaikeaa että minä laitan heille eväät mukaan ja taas jouduttiin vanhempina tuottaa lapselle pettymys kun mummo ei nyt sitten viekään lasta puistoon leikkimään. Mutta toki niin sinä kun anoppini voitte ihan rauhassa olla sitä mieltä että minä äitinä estän lastani muodostamasta suhdetta isovanhempaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi monella täällä kokemuksistaan kertoneella, jolla onnrajaton ja täysin kiintymys- ja vuorovaikutussuhteista ymmärtämätön munmo, niin minkähänlaisia äitejä ovat itse olleet?
Jos siis mummon käytöksessä on tätä: pyytää vastasyntynyttä tai ylipäätänsä varhaislapsuuden vauvaa jo yökylään, ei välitä vauvan vv-tarpeista, ei lopeta vuorovaikutustilanteita vauvan ikään sopivalla tavalla, yrittää viedä vauvaa pois äidin luota josta normaali vauva hätääntyy (koska on kapasiteettia vain siihen lähimpien huoltajien kokemiseen läheisiksi ja turvallisiksi - mummokin on vauvalle ”vieras”), haukkuu äitiä vauvalle/lapselle ja on ylipäätään erittäin epäsensitiivinen vauvaa ja sen tarpeita kohtaan.
Voiko olla, että sellainen mummo on ollut joskus sensitiivinen ja luonut normaalin vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen omaan lapseensa?
Ei meidän tapauksessa ainakaan, anopin lapset on enemmän tai vähemmän joutuneet tekemään töitä sen eteen, että ovat aikuisiällä kehittäneet itsetuntoaan ja luottamusta toisiin ihmisiin. Toinen on sellainen, että kantaa helposti läheisten huolia harteillaan, jos joku on huonolla tuulella niin alkoi aikoinaan heti pohtia mitä on tehnyt väärin. Toisella taas lyö hyökkäys defenssit päälle heti pienestäkin arvostelusta.
Äitinsä manipuloi yhä sen minkä pystyy, peluuttaa sisaruksia toisiaan vastaan ja aiheuttaa tahallaan eripuraa ja arvostelee sitten toista toiselle.
Ei hoitanut lapsiaan juurikaan itse. Kertoo huolimattomuuttaan aiheuttamistaan vaaratilanteista minulle naureskellen samassa lauseessa kun kyselee lapsiani yökylään.
Alue: Aihe vapaa
Tämä samahan on koko ajan tavallaan. Esikoisen kanssa jokainen ikävaihe on uusi.
Meillä esikoisella murrosikä ja mummo kiilasi ohitseni "terapoimaan" esikoista, vaati uskoutumaan ja lateli diagnooseja.
Puhumatta minun kanssani kertaakaan. Esikoinen tuli hädissään, että mummo on ahdistava. Tunkee ja takertuu. Selvisi että oli puuhannut vaikka mitä selkäni takana.
Että turha luulla, että se aggressiivinen ala-arvoinen käytös loppuisi vauvavuonna.