Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
- älä panettele lapsellesi/vävyllesi/miniällesi toista lastasi/vävyäsi/miniääsi - kyllä he hoksaa, että heidätkin sitten vuorostaan haukutaan selän takana
- älä kiristä tavaroilla tai perinnöillä tai muuten yritä pakkokeinoin saada tahtoasi läpi toisen perheessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Mummilla on täysi oikeus ihan omaan elämään ja omaan työhönsä, eikä hän ole mitenkään velvoitettu ottamaan vauvaa yökylään eikä auttamaan, jos hän ei halua.
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Meillä lapsella anafylaksiaan johtava pähkinäallergia. Anopille kerrottiin että nyt ei saa sitten antaa mitään missä lukee edes "saattaa sisältä pähkinää" niin anopin kommentti oli "no mutta kyllähän se pitää vähän antaa pähkinää niin ettei sitten isompana enää allergia vaivaa. Eihän se haittaa jos vähän tulee ihottumaa ni antaa sitten vaan allergialääkettä." Yritä siinä sitte kertoa miten epipeniä käytetään ku toinen on sitä mieltä että kyllä siitä allergialääkkeellä pärjää.....
Meillä lapsella kissa-allergia. Anoppi lopetti kaksi kissaansa, ettei "ne vaan estä lapsen vierailuja".
Lievää liioitteluja, eikö?
Kun me otimme koiran, appivanhemmat olivat sitä mieltä ettemme voi mennä heille edes ilman koiraa ja niin, että menemme takaovesta sisään ja suoraan suihkuun ja vaihdamme vaatteet "koirattomiin" koska tyttären poika saattaa joskus tulla heille käymään. No eipä ole poika mummolassa käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Meillä lapsella anafylaksiaan johtava pähkinäallergia. Anopille kerrottiin että nyt ei saa sitten antaa mitään missä lukee edes "saattaa sisältä pähkinää" niin anopin kommentti oli "no mutta kyllähän se pitää vähän antaa pähkinää niin ettei sitten isompana enää allergia vaivaa. Eihän se haittaa jos vähän tulee ihottumaa ni antaa sitten vaan allergialääkettä." Yritä siinä sitte kertoa miten epipeniä käytetään ku toinen on sitä mieltä että kyllä siitä allergialääkkeellä pärjää.....
Meillä lapsella kissa-allergia. Anoppi lopetti kaksi kissaansa, ettei "ne vaan estä lapsen vierailuja".
Lievää liioitteluja, eikö?
Kun me otimme koiran, appivanhemmat olivat sitä mieltä ettemme voi mennä heille edes ilman koiraa ja niin, että menemme takaovesta sisään ja suoraan suihkuun ja vaihdamme vaatteet "koirattomiin" koska tyttären poika saattaa joskus tulla heille käymään. No eipä ole poika mummolassa käynyt.
Ehkä sitä lasta ei päästetä mummolaan, jossa voi olla koira-allergeeneja. Ehkä lapsen äiti on joku tämän ketjun säätelijä-äideistä.
Paras kommentoija on toistaiseksi ollut se, jolla on selvä psykomummoanoppi, mutta ei vielä lastakaan. Varmasti tuolla asenteella kaikki tulee menemään päin persettä ja välit mummoon on pakko irtisanoa ennen ristiäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten, mammat, menee muuten: päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa? Pystyykö toteuttamaan oman perheen tapaa elää vai joutuuko jostain kummallisesta syystä näissäkin konflikteihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
En ole tuon kirjoittaja , mutta minusta myös teillä näiden höyrypäiden lapsina tuntuisi olevan yllätys, että on myös normaaleja sukulaisia.Aiempi not to list esim.Ei siinä lueteltuja asioita tarvitse normaalit käytöstavat omaavalle ihmiselle erikseen kertoa tai muistuttaa,oli mummo tai serkun kummin kaima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
Tässä ois iltapäivälehdille hyvä juttuvinkki: lähestysmieskieltoon tuomitut tai sitä vailla olevat isovanhemmat. Saataisiin välillä vähän vastapainoa niille jutuille, joissa läheinen suhde mummoon parantaa lapsen koulumenestystä tai että puolet isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan viikoittain.
Anteeksi vain. En näe tätä tämän ketjun ongelmaa kovin suurena. Ehkä johtuen korkeasta iästäni (43), kohtuullisen suuresta elämänkokemuksestani, korkeasta koulutuksestani tai ihan vain siitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tulemaan toimeen läheistensä kanssa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pienipäiseksi kusipääksi nimittelynkin kestää, kun on oikein yrittää. Kun pikkuisen hellittää pipoa, elämä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
En ole tuon kirjoittaja , mutta minusta myös teillä näiden höyrypäiden lapsina tuntuisi olevan yllätys, että on myös normaaleja sukulaisia.Aiempi not to list esim.Ei siinä lueteltuja asioita tarvitse normaalit käytöstavat omaavalle ihmiselle erikseen kertoa tai muistuttaa,oli mummo tai serkun kummin kaima.
En ole missään sellaista väittänyt. Tuota listaa pyysi tämä yksi häirikkö, joka väittää, ettei ilman listaa tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Hänelle ei riittänyt toteamus, että normaali ihminen tietäisi sen ilman muuta, vaan hän vaati listaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten, mammat, menee muuten: päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa? Pystyykö toteuttamaan oman perheen tapaa elää vai joutuuko jostain kummallisesta syystä näissäkin konflikteihin?
Mulla lapsi on kerhossa, ja ei ole kyllä pahaa sanaa sanottavana hoitajista tai opiskelijoista joita ryhmässä on ollut.
Ainut palaute jonka olen antanut on se, että toivoisin pojalle tiukempia sanoja/rajoja jos näyttää, että kierokset nousee liikaa. Tämän kerroin kun minulle kerrottiin, että lapsi on välillä vähän villi. Todella hyvin on mennyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
Tässä ois iltapäivälehdille hyvä juttuvinkki: lähestysmieskieltoon tuomitut tai sitä vailla olevat isovanhemmat. Saataisiin välillä vähän vastapainoa niille jutuille, joissa läheinen suhde mummoon parantaa lapsen koulumenestystä tai että puolet isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan viikoittain.
Anteeksi vain. En näe tätä tämän ketjun ongelmaa kovin suurena. Ehkä johtuen korkeasta iästäni (43), kohtuullisen suuresta elämänkokemuksestani, korkeasta koulutuksestani tai ihan vain siitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tulemaan toimeen läheistensä kanssa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pienipäiseksi kusipääksi nimittelynkin kestää, kun on oikein yrittää. Kun pikkuisen hellittää pipoa, elämä helpottaa.
Ja sinustako siis lähestymiskiellonkin pystyisi torjumaan ihan vaan sillä, että uhri olisi toisenlainen? On se kumma kun poliisi ei sitten tätä vinkannut.
t. uhri, 46 vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten, mammat, menee muuten: päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa? Pystyykö toteuttamaan oman perheen tapaa elää vai joutuuko jostain kummallisesta syystä näissäkin konflikteihin?
Kiitos, eskarissa, harrastuksissa ja muissa sukulaisissa menee loistavasti. Esim harrastuksissa on vetäjän puolelta samassa porukassa oleville laitettu viesti että ryhmässä xxlle pahasti allerginen lapsi ja olisi toivottavaa ettei sitä pakattaisi eväisiin. Huom. Vetäjä oma-aloitteisesti toiminut, me kerrottu ruoka-aine, oireet ja opetettu epipen.
Sukulaiset haluavat tehdä synttäritarjoilut sopiviksi vaikka on tarjouduttu tuomaan omat eväät jne.
Tuntuu että muille on tärkeää huomioida meidän lapsen terveys vaikka tarjoudutaan huolehtimaan itse ettei heille tule vaivaa.
(Hän onneksi reagoi vain syötyään, ei ihokontaktissa tai ilmateitse.)
- allergisesta 6vstä aiemmin kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
Tässä ois iltapäivälehdille hyvä juttuvinkki: lähestysmieskieltoon tuomitut tai sitä vailla olevat isovanhemmat. Saataisiin välillä vähän vastapainoa niille jutuille, joissa läheinen suhde mummoon parantaa lapsen koulumenestystä tai että puolet isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan viikoittain.
Anteeksi vain. En näe tätä tämän ketjun ongelmaa kovin suurena. Ehkä johtuen korkeasta iästäni (43), kohtuullisen suuresta elämänkokemuksestani, korkeasta koulutuksestani tai ihan vain siitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tulemaan toimeen läheistensä kanssa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pienipäiseksi kusipääksi nimittelynkin kestää, kun on oikein yrittää. Kun pikkuisen hellittää pipoa, elämä helpottaa.
Ja sinustako siis lähestymiskiellonkin pystyisi torjumaan ihan vaan sillä, että uhri olisi toisenlainen? On se kumma kun poliisi ei sitten tätä vinkannut.
t. uhri, 46 vee
Ehkäpä sinun tapauksesi on se anekdootti, jonka yleistät yhteiskunnallisesti merkittäväksi ongelmaksi. Mutta silti: rikosta en hyväksy. Enkä myöskään asioiden paisuttelua, hysterisointia ja mörköjen näkemistä siellä, missä niitä ei ole. Jos rajattomat psykomummot ovat todellinen ongelma, niistä pitää uutisoida ja keskustella (muuallakin kuin av:lla), tehdä akateemista tutkimusta ja tarvittaessa rikosilmoituksiakin.
Itselläni on vielä tuoreessa muistissa tuo lapsen rooli näissä isovanhempien omimisyrityksissä, koska ne jatkuivat pitkälle teini-ikään ja en voi väittää osaavani suhtautua heihin yhtä lämpimästi, kuin joskus lapsena. Haukkuivat minutkin kun joskus kerroin äidilleni, että puhuivat hänestä minulle pahaa ja yrittivät manipuloida äitiäni vastaan ollessani esimerkiksi yökylässä vanhempien ollessa muualla. Tästä välit isovanhempiin menivät vanhempien toimesta poikki vähintään puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen ainakin selän takana puhuminen loppui kuin seinään. Toiset isovanhemmat ovat osanneet sentään olla ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten, mammat, menee muuten: päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa? Pystyykö toteuttamaan oman perheen tapaa elää vai joutuuko jostain kummallisesta syystä näissäkin konflikteihin?
Koulussa ja päiväkodissa on ollut joskus vakavaakin ongelmaa, mm. lapsi joutunut toisen lapsen raivokohtauksen kohteeksi. Vaikeistakin asioista on pystytty puhumaan kunnioittaen kuin aikuinen aikuiselle, sekä etsimään ratkaisut yhteistyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, ketjun mammat, ihan tosissanne tässä? Vaikutatte ihan paranoidisilta, anteeksi vain (saa alapeukuttaa). Naurattaisi, jos ei vaikuttaisi niin pelottavalta. Onneksi suvuissani (sekä omassa että miehen puolelta ja monessa polvessa) sekä ystävä- ja tuttavapiirissäni ollaan ihan normaaleita ja pystytään isovanhempien kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Huom! myös isänäidin kanssa. Harva alle 1-v on ollut yökylässä mummolassa, mutta sitä vanhemmat kyllä. Vitsillä on joku saattanut pyytääkin. Sylitelty ja halailtu on paljon, mutta kiintymyssyhde on saatu pidettyä kunnossa (rauha sille vinskahtaneelle kasvatuspsykologian opiskelijalle).
Ja kun itsellä on suppea maailmankuva eikä omaa kokemusta jostain asiasta, sitä asiaa ei sitten ole? Juu.
Sinulle voi tulla yllätyksenä, että jo siellä suvussasi voi olla joku kärvistelijä tai jollakulla ystävälläsi voi olla mummolle tuore lähestymiskielto. Nämä on sellaisia häpeän leimaamia asioita, eikä niistä huudella!
Minunkin ystäväni varmaan oikein kadehtivat minulta ihanaa isovanhempaa (joka on tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesti vuoden laajennettuun lähestymiskieltoon...)
Tiedätkö että minun tuskaani tässä asiassa ei ainakaan auta sinun kaltaisesi kusipäiset pienipäiset hihittelijät?
Tässä ois iltapäivälehdille hyvä juttuvinkki: lähestysmieskieltoon tuomitut tai sitä vailla olevat isovanhemmat. Saataisiin välillä vähän vastapainoa niille jutuille, joissa läheinen suhde mummoon parantaa lapsen koulumenestystä tai että puolet isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan viikoittain.
Anteeksi vain. En näe tätä tämän ketjun ongelmaa kovin suurena. Ehkä johtuen korkeasta iästäni (43), kohtuullisen suuresta elämänkokemuksestani, korkeasta koulutuksestani tai ihan vain siitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tulemaan toimeen läheistensä kanssa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pienipäiseksi kusipääksi nimittelynkin kestää, kun on oikein yrittää. Kun pikkuisen hellittää pipoa, elämä helpottaa.
Ja sinustako siis lähestymiskiellonkin pystyisi torjumaan ihan vaan sillä, että uhri olisi toisenlainen? On se kumma kun poliisi ei sitten tätä vinkannut.
t. uhri, 46 vee
Ehkäpä sinun tapauksesi on se anekdootti, jonka yleistät yhteiskunnallisesti merkittäväksi ongelmaksi. Mutta silti: rikosta en hyväksy. Enkä myöskään asioiden paisuttelua, hysterisointia ja mörköjen näkemistä siellä, missä niitä ei ole. Jos rajattomat psykomummot ovat todellinen ongelma, niistä pitää uutisoida ja keskustella (muuallakin kuin av:lla), tehdä akateemista tutkimusta ja tarvittaessa rikosilmoituksiakin.
Niin pitääkin.
Yksi tapa saada asia yleiseen tietoon on myös netti.
Vierailija kirjoitti:
Miten, mammat, menee muuten: päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa? Pystyykö toteuttamaan oman perheen tapaa elää vai joutuuko jostain kummallisesta syystä näissäkin konflikteihin?
En joudu. Kuusivuotiaani eskariope ei kutsu itseään äidiksi hänelle, eikä 1-vuotiaana ryhmän hoitajat ja lastentarhanopettaja lähde pakoilemaan lapseni kanssa toiseen huoneeseen, kun menen hänet hakemaan kotiin. Koululaiseni harrastuksenvetäjä ei tirsku "shh nämä on ihan meidän välisiä omia juttuja" ja iske silmää lapselleni, kun kysyn miten meni treenit.
Alue: Aihe vapaa
Joskus on pakko tehdä asioita vähemmän optimaalisesti, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö noilla valinnoilla olisi myös negatiivisia seurauksia, eikä niistä pitäisi puhua. Kun tietää riskit, voi tehdä parempia valintoja. Jos siitä syyllistyy, vika lienee jossain muussa kuin keskustelussa.