Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Lapsen luottamus vanhempiin ei varmasti horjutu sillä, jos mummo lohduttaa, että kaikki on ok, mummo on tässä. Tai isoisä, tai kummitäti, tai hoitaja, tai muu tuttu ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Lapsen luottamus vanhempiin ei varmasti horjutu sillä, jos mummo lohduttaa, että kaikki on ok, mummo on tässä. Tai isoisä, tai kummitäti, tai hoitaja, tai muu tuttu ihminen.
Kyllä horjuu.
Pitäisitkö sinä muka jotenkin asiallisena ja aivan normaalina, että jos lapsi kaatuu ja lapsen päiväkodin hoitaja ryysii kyynärpäitä käyttäen lapaen äidin ohi lohduttamaan ja söpöttää, että ”ei hätää, MAIJA auttaa MAIJA on tässä nyt ei ole hätää kun MAIJA tuli” kun lapsen äiti on vieressä.
Niin. Et pitäisi. Pitäisit outona ja vinksahtaneena.
Tässä ketjussa selviää hyvin miksei kukaan halua olla isoäiti nykypäivänä. Elämällä muutakin annettavaa, kuin paljon ihanoitu isovanhemmuus. Isovanhemmuudella ole mitään annettavaa ainakaan nykyään. Tämähän on tietysti vain minun mielipiteeni. Tehdään lapset maailmaa ei itseä eikä isovanhempia varten.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa selviää hyvin miksei kukaan halua olla isoäiti nykypäivänä. Elämällä muutakin annettavaa, kuin paljon ihanoitu isovanhemmuus. Isovanhemmuudella ole mitään annettavaa ainakaan nykyään. Tämähän on tietysti vain minun mielipiteeni. Tehdään lapset maailmaa ei itseä eikä isovanhempia varten.
Miksi kukaan tekisi lapsen, kärsien kaikista vaivoista, ja maksaisi 130 000 euroa ja näkisi kaiken sen työn ja vaivan, kun lapsi onkin tehty terapialeluksi mummelille ja suvulle maskotiksi?
Meillä mummo kyllä aina vetää minut mukaan keskusteluun tms kun lapsilta pitää kieltää jotain. "Äiti ei anna tehdä sitä ja sitä", "noin ei saa tehdä kun äiti suuttuu", "ei me voida kun äiti kielsi".
Mutta aina itse on se pelastava sankari, "mummo auttaa", "mummo tuli". Vaikka olisin siinäkin vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Lapsen luottamus vanhempiin ei varmasti horjutu sillä, jos mummo lohduttaa, että kaikki on ok, mummo on tässä. Tai isoisä, tai kummitäti, tai hoitaja, tai muu tuttu ihminen.
Jos vaikkapa vauva itkee äidin sylissä tai uhmaikäinen kiukkuaa siinä ja menet ottamaan lapsen äitinsä sylistä pois sanoen "Ei hätää, mummo on tässä", niin kyllä se on lapsen näkökulmasta omituista ja turvattomuuden tunnetta aiheuttavaa. Tuskin yksittäisenä tilanteena rapauttaa lapsen luottamusta, mutta mikäli jollain läheisellä on tapana tehdä näin aina tavatessa, niin aivan varmasti rapauttaa lapsen luottamusta vanhempiinsa. Tuossahan annetaan suora viesti, että minä lohdutan paremmin kuin äitisi, minä välitän enemmän kuin äitisi. Lapset ovat herkkiä tulkitsemaan sanattomia viestejä ja rivien välistä.
Jos vaikkapa leikkipuistossa lapsi kaatuu ja sekä äiti että sinä olette samalla etäisyydellä, niin saa olla melko läheiset välit, että on sekä lapsen että äidin näkökulmasta normaalia, että otat lapsen syliin ja sanot "Ei hätää mummo/kummi/Liisa" on tässä.
Esimerkiksi minä en tekisi noin siskoni lapselle (2v) enkä kummilapselleni (5v). Jos olemme äidin kanssa samalla etäisyydellä totean : Voi että sattuiko, ja oletan että äiti menee lohduttamaan. Jos taas olen lapsen vieressä, niin kyyristyn tai otan syliin ja sanon "mennäänkö äidin luokse".
Se on sitten eri asia, jos äiti ei ole paikalla. Olen leikkipuistossa lohduttanut ihan vierastakin lasta sanoen jotain: "Voi että, taitaa sattua kipeää, kohta se menee ohi". Ja ihan syliin olen ottanut.
Minusta on vähän hölmöä, että joku käsittää tämän niin että nimenomaan äitiä huomioidaan kun noin tehdään. Siis kysehän on siitä, että huomioidaan ja kunnioitetaan sitä tosiasiaa, että kivun/itkun/kiukun hetkellä oma äiti tai isä on se jonka lapsi haluaa ja tarvitsee ensisijaisesti.
130 000 per lapsi? Tuleeko kustannussäästöä jos tekeekin 10 terapiavauvaa mummolle? Vai onko jokaisella vaippatakapuolella 130 000 hintalappu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
130 000 per lapsi? Tuleeko kustannussäästöä jos tekeekin 10 terapiavauvaa mummolle? Vai onko jokaisella vaippatakapuolella 130 000 hintalappu?
Sen se lapsen kasvattaminen 18-vuotiaaksi maksaa. Tutkittu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130 000 per lapsi? Tuleeko kustannussäästöä jos tekeekin 10 terapiavauvaa mummolle? Vai onko jokaisella vaippatakapuolella 130 000 hintalappu?
Sen se lapsen kasvattaminen 18-vuotiaaksi maksaa. Tutkittu juttu.
Järkky summa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa selviää hyvin miksei kukaan halua olla isoäiti nykypäivänä. Elämällä muutakin annettavaa, kuin paljon ihanoitu isovanhemmuus. Isovanhemmuudella ole mitään annettavaa ainakaan nykyään. Tämähän on tietysti vain minun mielipiteeni. Tehdään lapset maailmaa ei itseä eikä isovanhempia varten.
Miksi kukaan tekisi lapsen, kärsien kaikista vaivoista, ja maksaisi 130 000 euroa ja näkisi kaiken sen työn ja vaivan, kun lapsi onkin tehty terapialeluksi mummelille ja suvulle maskotiksi?
Miksi tehdä lapsia ylipäätään. Ei niistä ole kuin vaivaa ja rahanmenoa ja pilaavt hyvän oman elämän. Ei mummot tarvitse terapialeluja eikä suku maskotteja. Mummot porskuttaa päivätansseissa ja matkustelevat maailmalla. Rahat voi satsata vaikka ikuiseen (nuoruuteen) kauneudenhoitoon.
Suvulla riittää näitä perunoita kylliksi. Nautitaan vain omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP kotielätti kotiäiti. Silloin et tarvitsekaan mummoa. Mutta jos menet töihin niin päiväkodissa lapsesi sairastaa 100 päivää ekana vuonna. Silloin mummoa tarvitsisit.
Meidän lapset sairasti vähintään tuon 100 päivää ekan vuoden aikana, kun aloittivat päiväkodin. Minä ja mies hoidettiin sairaat lapset, ei sinne narsistimummelia tarvittu pätemään hoitotaidoillaan vaikka naapurissa asuukin, ja kuulemma "olisi joutanut" kipeitä lapsia hoitamaan. Ei kiitos! Eikä mieskään äitiään apuun kaipaillut, koska ei pidä äitiään luotettavana lastenhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Oikeasti toivoisin ettei yksikään lapsi joutuisi kasvamaan näin vainoharhaisten ihmisten käsissä.
Jos mummo sanoo, että lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä, se tarkoittaa tasan, että mummo on valmis tukemaan lasta emotionaalisesti.
Se ei tarkoita ( paitsi hullujen av-akkojen rivienvälistälukukarkeloiden mukaan) että vanhempia jotenkin syrjäytettäisiin, vaan että MYÖS muut ihmiset voivat lasta auttaa.
Siinä ei todellakaan kajota lapsen turvallisuudentunteeseen ELLEI VANHEMPI SELLAISTA SITTEN VIESTITÄ. Että ei, sinä et pärjää mummon sylissä, vain äiti pystyy sinua auttamaan. Ja se on jo sairasta.
Todellakin kyse on lapsen edusta, ja sen pitäisi olla tärkeämpi kuin äidin heikko itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Oikeasti toivoisin ettei yksikään lapsi joutuisi kasvamaan näin vainoharhaisten ihmisten käsissä.
Jos mummo sanoo, että lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä, se tarkoittaa tasan, että mummo on valmis tukemaan lasta emotionaalisesti.
Se ei tarkoita ( paitsi hullujen av-akkojen rivienvälistälukukarkeloiden mukaan) että vanhempia jotenkin syrjäytettäisiin, vaan että MYÖS muut ihmiset voivat lasta auttaa.
Siinä ei todellakaan kajota lapsen turvallisuudentunteeseen ELLEI VANHEMPI SELLAISTA SITTEN VIESTITÄ. Että ei, sinä et pärjää mummon sylissä, vain äiti pystyy sinua auttamaan. Ja se on jo sairasta.
Todellakin kyse on lapsen edusta, ja sen pitäisi olla tärkeämpi kuin äidin heikko itsetunto.
Jos lapsen äiti on paikalla ja mummo kiskoo lapsen äidin sylistä tai ryntää kyynärpäätaktiikalla lapsen luo, kyllä se todellakin on lapselle pahasta. Viesti on ihan selkeä: mummon mielestä äiti on paska.
Mummolla ei saisi olla noin hutera itsetunto ja mielenterveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika erikoiselta "omimiselta" mummun taholta, vauva on kuitenkin vanhempiensa vastuulla yleensä ensisijaisesti. Ei oikein tasapainoinen tapa mummuttaa? Pidä selkeät rajat, ei mummu sua voi pomottaa tai omia vauvaa.
Vauvanne on onnekas, että on noin rakastettu! Harvalla lapsella on ylitarjontaa hoitopaikoista ja rakastavista syleistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Lapsen luottamus vanhempiin ei varmasti horjutu sillä, jos mummo lohduttaa, että kaikki on ok, mummo on tässä. Tai isoisä, tai kummitäti, tai hoitaja, tai muu tuttu ihminen.
Kyllä horjuu.
Pitäisitkö sinä muka jotenkin asiallisena ja aivan normaalina, että jos lapsi kaatuu ja lapsen päiväkodin hoitaja ryysii kyynärpäitä käyttäen lapaen äidin ohi lohduttamaan ja söpöttää, että ”ei hätää, MAIJA auttaa MAIJA on tässä nyt ei ole hätää kun MAIJA tuli” kun lapsen äiti on vieressä.
Niin. Et pitäisi. Pitäisit outona ja vinksahtaneena.
Missään kohtaa ei ole ollut tällaisesta kysymys tässäkään ketjussa. Täällä on kysymys siitä, että äidillä on huono itsetunto, eikä hän kerta kaikkiaan a) osaa pistää rajoja sille, mikä on hänelle ok ja mikä ei b) kestä sitä, että lapsi voisi pärjätä myös jonkun muun kuin oman äidin hoidossa.
Äiti voi myös järkevällä tavalla tukea lapsen ja isovanhempien suhdetta, jos pystyy olemaan vähän suurempi ihminen. Ihan järjettömän moni täälläkin esitelty tilanne olisi lauennut jo aikapäivää, jos ei aina oltaisi heti lähdössä johonkin ihmeelliseen kilpailuun rakkaudesta.
PS. Kyllä mun lapsille on ollut pienestä pitäen aivan luontevaa saada lohdutusta myös isovanhemmilta, vaikka olisin itse paikalla. Itse asiassa anopilla oli vielä sellainen ihana runo, millä aina puhalsi pipin pois, lapset tykkäsi siitä ihan hulluna. Usein katsoin vieressä kun mummo hoiti, ja ajattelin, että onpa onnekas lapsi kun mummo noin välittää. Kyllä minä ehdin lapsiani hoitaa kuitenkin sen vähintään 95% ajasta muuten.
Vierailija kirjoitti:
Lainaisimme yhtä tällaista omistautunutta mummoa. Jos joltain sellainen liikenee. Epäilen, että tällaisia ei oikeasti ole markkinoilla. Nyky mummot on vauhdikkaita tapauksia joilla elämässä on muutakin kuin lapsen lapsien kiintymyskuvioiden sotkeminen... (siis oikeesti!).
Tuu hakemaan mun anoppi. Mieluusti pitkäaikainen laina, eikä tarvitse palauttaa. Saat täysin mummun tarpeet täyttävää hoitoa (muun muassa lapselle syötetään jatkuvasti keksejä, karkkia, jätskiä), bonuksena kaikki teidän tavarat ja varsinkin paperit käydään läpi heti kun jää sekunniksi yksin, saattaa järjestää keittiön kaapit uusiksi, koska miniän on niin tyhmä, että ei osaa edes kattiloita laittaa siihen kaappiin, johon anoppi haluaa kattilat. Muistaa myös joka kerta haukkua sisustuksen ja kertoa, kuinka poikansa koti tulee järjestää.
Todellakin, faxaapas koordinaatteja, mihin mä tuon ihmishirviön lähetän!
Rajojen laittaminen on vaikeaa. Tulee tosi hankala olo itselle kun torppaan mummon toimintaa. Helpompi välttää kokonaan näkemistä ja siten pahentaa tilannetta :( vauva katsoo minua mummon tiukassa syleilyssä ja kasvot punertuvat harmista, alkaa pitää pientä katkonaista nänn-ääntä, pyytää minua. Minun on otettava lapsi syliini ja mummosta huokuu kauhea ärtymys sen jälkeen eikä lopeta seuraamistani. Kun vauva sitten minun sylissä asettuu ja naureskelee vaikka peilikuvalleen niin mummo kiirehtii HETI ja monesti vain pitää käsiään vaiti ojossa. Tekee kehoittavan ynähdyksen jos en reagoi ja anna vauvaa. Usein annankin ja heti kääntyy selkä minuun päin ja "vajoaa kuplaan" vauvan kanssa tai pyrkii ainakin. Kaikkeen liittyy sellainen "vain me kaksi"-juttu. Ja tätä vauvaa saa rakastaa ja sylitellä, tavataan monia sukulaisia ja kavereita mutta ainoastaan mummo käyttäytyy noin. Nykyään ärsyynnyn siitäkin kun aina siunailee vauvalle miten kaikki ruoka mitä tarjoan on "sotkua". Ethän sinä kulta tuollaista syö, mummo se laittaisi sitä ja tätä ja tuota.
Tunnen itseni nipoksi mutta vaisto sanoo silti että tunnen oikein. Hankalaa. Nyt ei olla nähty, sanoin olevani nuhassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Se että mummo lohduttaa lasta sanoen että nyt lapsella ei ole hätää kun mummo on tässä niin siinä horjutetaan lapsen luottamusta vanhempiinsa. Eli kajotaan lapsen turvallisuudentunteeseen.
Kyse on lapsen edusta. Ei mummon tarpeista.
Lapsen luottamus vanhempiin ei varmasti horjutu sillä, jos mummo lohduttaa, että kaikki on ok, mummo on tässä. Tai isoisä, tai kummitäti, tai hoitaja, tai muu tuttu ihminen.
Kyllä horjuu.
Pitäisitkö sinä muka jotenkin asiallisena ja aivan normaalina, että jos lapsi kaatuu ja lapsen päiväkodin hoitaja ryysii kyynärpäitä käyttäen lapaen äidin ohi lohduttamaan ja söpöttää, että ”ei hätää, MAIJA auttaa MAIJA on tässä nyt ei ole hätää kun MAIJA tuli” kun lapsen äiti on vieressä.
Niin. Et pitäisi. Pitäisit outona ja vinksahtaneena.
Missään kohtaa ei ole ollut tällaisesta kysymys tässäkään ketjussa. Täällä on kysymys siitä, että äidillä on huono itsetunto, eikä hän kerta kaikkiaan a) osaa pistää rajoja sille, mikä on hänelle ok ja mikä ei b) kestä sitä, että lapsi voisi pärjätä myös jonkun muun kuin oman äidin hoidossa.
Äiti voi myös järkevällä tavalla tukea lapsen ja isovanhempien suhdetta, jos pystyy olemaan vähän suurempi ihminen. Ihan järjettömän moni täälläkin esitelty tilanne olisi lauennut jo aikapäivää, jos ei aina oltaisi heti lähdössä johonkin ihmeelliseen kilpailuun rakkaudesta.
PS. Kyllä mun lapsille on ollut pienestä pitäen aivan luontevaa saada lohdutusta myös isovanhemmilta, vaikka olisin itse paikalla. Itse asiassa anopilla oli vielä sellainen ihana runo, millä aina puhalsi pipin pois, lapset tykkäsi siitä ihan hulluna. Usein katsoin vieressä kun mummo hoiti, ja ajattelin, että onpa onnekas lapsi kun mummo noin välittää. Kyllä minä ehdin lapsiani hoitaa kuitenkin sen vähintään 95% ajasta muuten.
On se vaan kumma, kun mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa jakaa lastani mieheni, ystävieni, harrastusohjaajien, opettajien, hoitajien jne kanssa, mutta minussa mukanaksahtaa jokin kilpailuvietti just mummon kanssa.
Olen minä viallinen.
Sen sijaan mummo on iha viaton tilanteeseen? Vaikka tunkee ja änkee ja jopa haukkuu minua lapsille. Koko ajan ihan kaikessa.
Koko ajan. Olen kerran erehtynyt ottamaan hänet meille ”apuun” kun olin 40 asteen kuumeessa. Hän penkoi kaikki paikat, teki listan mikä kaikki on väärin tehty, tonki postit ja riitaantui naapurin kanssa. (Joka muuten myös on kuulemma huono äiti).
Ja mummo on minun äitini, jonka minun mielestäni pitäisi tukea minua, eikä kampittaa.
Ja se on ihan biologiaa. Vauva ja äiti kuuluvat yhteen.
Pieni vauva ei hahmota, "että olempas tässä pieni vauva", "tuossa on äiti", "tuossa on isä", "tuossa on mummo" jne.
Pienen vauvan käsitys maailmasta on sen yhden ensisijaisen hoitajan olemus ja läheisyys. Kun äiti (tai kuka tämä ensisijainen hoitaja sitten onkaan, mutta siis vauvan läheisin henkilö) on olemassa, myös vauva on olemassa. Kun äiti katoaa näköpiiristä, mielikuva hänestä säilyy yhtä monta tuntia kuin on kuukausissa vauvalla ikää, tai yhtä monta vrk kun lapsella on ikää. Jos mielikuva katoaa, vauvan käsitys olemassaolostaan katoaa. Äidin oma vaisto ja tarve olla oman vauvansa lähellä liittyy siis myös tähän.
Vauva ymmärtää olevansa äidistään erillinen olento siinä vaiheessa kun vierastuskausi tulee. Sitähän se on, kauhua siitä, että onkin olemassa muitakin kuin äiti ja äiti voi kadota vauvan luota. Sitten kun vauva oppii ja tottuu siihen, että on olemassa hän itse ja äiti ja kaikki muut - silloin alkaa se varsinainen suhteen luominen mummoon ja muihin.