Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isoäitini meni töihin, kun äitini oli 6 viikon ikäinen. Silloinkin hän sai puhuttua kaksi ylimääräistä viikkoa, koska äitiysloma loppui jo 4vk synnytyksen jälkeen. Joku 14v tyttö maalta oli tullut hoitamaan äitiäni. Itse olin 4kk ikäinen, kun menin Teekkarikylän tarhaan, kun äitini jatkoi diplomityön tekemistä. Ja omat lapseni ovat olleet tarhassa 1,5 vuoden iästä lähtien ja sitä ennen useita kertoja isovanhemmilla hoidossa ja yökylässä.
Ja tässä on selitys useimmille näillekin tämän ketjun ongelmille... Kiintymyssuhdeongelmia, takerumista, hylkäämistä.
En ole huomannut mitään kiintymyssuhdeongelmia sen paremmin äidissäni, itsessäni kuin lapsissanikaan. Ihan ollaan toimittu parhaan kykymme mukaan ja lapset ovat kasvaneet terveiksi ja empaattisiksi aikuisiksi.
On se nyt kumma, kun äideistä tehdään huonoja, jos he jatkavat opintojaan tai työtään äitiysloman loputtua. En yhtään ihmettele alhaisia syntyvyyslukuja, jos tällainen syyllistävä ilmapiiri leviää.Olen kanssasi samaa mieltä.Milloin tämä käännös tai pikemminkin takapakki tapahtui?Kun kunnat alkoivat maksaa kotihoidosta enemmän kuin 100mk?
Minut hoiti mummo äidin ollessa töissä (50-luvulla),lapseni meni päiväkotiin 11kk tosin ryhmään ,jossa oli vain 6 saman ikäistä.
Lapsi vietti vajaa vuoden vanhana ensimmäiset yönsä vanhempieni luona ja jatkuen siihen asti kun hänet uskalsi jättää yksin esim.viikonlopuksi .Ja ei tarvinnut pakottaa!Isovanhemmat tekivät hänen kanssaan myös lyhyitä ulkomaan matkoja ym.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta ,mitä isovanhemmat pystyivät lapselleni antamaan sekä taloudellisesti että ajallisesti.Meillä vanhemmilla ei ollut aikaa,energiaa eikä varaa.
Olen nyt suunnilleen saman ikäinen ,lapsenlapsia minulla ei ole,mutta jos olisi tiedän etten mitenkään pystyisi samaan kuin mitä me saimme isovanhemmilta.
Mihin kategoriaan yo.sitten luokitellaan?
Äitini hylkäsi minut töihin mennessään,minä tein saman.
Isovanhemmat takertuivat kun olivat lapsen kanssa ja minulla on kiintymyssuhde ongelma,koska en halua sitoutua(olemattomiin ) lapsenlapsiini?
Siltä varalta, että harrastat enemmänkin kirjoittamista: tekstissä pilkun ja pisteen jälkeen tulee välilyönti. Helpottaa huomattavasti lukemista, jos tällainen perusasia on otettu huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Miksi vauvalle olisi jotenkin huono asia oppia rauhoittumaan myös toisen läheisen aikuisen avulla kuin vain äidin tai isän?
Musta nää jutut on jotenkin aivan mielipuolisia. Ja se ajatus, että aloittaja (=tuore äiti) olisi jotenkin absoluuttisen oikeassa ja aivan varmasti tietäisi mikä on vauvalle koko ajan parasta, se on myös aika sairas ja vaarallinen.
kautta aikain parhaiten tässä elämässä on pärjänneet ne ihmiset, joilla on paljon erilaisuutta, paljon ihmisiä ja paljon rakkautta ympärillään. Ei ne, jotka ovat heikkoitsetuntoisen äidin egonjatkeita ja itsetunnon pönkittäjiä.
SInun lapsesi eivät ole sinun. Siinäpä viisautta, jota kannattaa ihan tosissaan miettiä. Kun se lapsi ei vaan oikeasti ole kenenkään, vaan oma itsenäinen yksilönsä, jolla on oikeus paitsi siihen äidin hoivaan, myös luoda suhteita ympäröivään maailmaan muutenkin.
Juurikin varhaislapsuudessa huoltaja on se turva ja ensimmäinen ja tärkein (pääasiallinen) vuorovaikutussuhde. Vauva ei kestä vielä varhaislapsuudessa pitkää eroa äidistään ja huoltajab ympöristö=vauvan ympäristö. Kun lapsi kasvaa siitä varhaislapsuudesta alkaa vuorovaikutuksen määrä muihin ja muihin ympöristöihin pikkuhiljaa kasvaa, mutta olet väärillä jäljillä, jos ajattelet vauvan tarvitsevan muita suhteita ympöröivään maailmaan tai että vauvalla olisi siihen valmiuksia.
T se opiskelija
Meillä mummo yritti tunkea teinin uskotuksi. Teini sanoi että se tuntui todella pahalta. Vähän kuin sanottaisiin, ettei vanhempia kiinnosta.
Teini tuli itse sanomaan, että ahdistaa se mummon tunkeminen.
Varmasti ahdisti, jos koitti pakottaa itseään teinin uskotuksi vanhempien ohi. :/ Teinihän edelleen tarvitsee paljon tukea ja apua ja neuvoja juuri vanhemmiltaan usein hämmentävänä aikana elämässään.
T psykan opisk.
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äiti
Ranskan hoitokäytännöistä tulee kyllä heti mieleen yksi ranskalainen erikoisuus, joka liittyy aikuisiän kiintymyssuhteisiin. Ja sehän on tietysti ranskalainen käsitys avioliiton aikaisista syrjähypyistä. Missään muussa Euroopan maassa ei suhtauduta niihin yhtä sallivasti kuin Ranskassa.
Sitä en tiedä, miten imeväisikäisten hoito muuten hoidetaan Ranskassa, ovatko piltit jo vauvana päiväkodeissa vai kuka heitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äitiOlet oikeassa viestissäsi ja ymmärrän pointtisi kyllä. Onneksi pystymme kokoajan tutkimaan enemmän ja saamaan uutta tietoa alallamme. Temperamentti pelaa myös todella vahvaa roolia siinä, miten vauva käyttäytyy ja pärjää erilaisissa tilanteissa.
Kuitenkin otin esimerkkini tietyn 8kk vauvan käytöksestä, jossa hän on jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa, kun ei vielä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin lähimpiin huoltajiinsa. En kuitenkaan tätä halua yleistää kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tapauksiin, vaan nimenomaan tähän tapaukseen johon vastasin.
Ja ymmärrän, että seuraus y on monen asian summa - riski- ja suojatekijöiden, temperamentin... jne.
Kiitos viestistäsi ja sinulla oli paljon ihan oikeaa asiaa !
T psykan opiskelija
En ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän hän sanonut että 8 kk vauva on jatkuvasti mummulassa hoidossa. Ja kun tämä kirjoitti lapsen olevan tyytyväisen ja iloisen oloinen hänen hakiessaan lasta, niin sinä kerroit että lapsella on kiintymyshäiriö :DDD
Kukaan normaalijärkinen psykologian opiskelija ei sano jonkun yhden kommentin perusteella tuollaista. Ottamatta huomioon lapsen temperamentia tai mitään muitakaan olosuhteita. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä terävänä esiintyviä anonyymeja kirjoittajia. Tämäkin "psykan opiskelija" vaikuttaa siltä, että on lukenut yhden kirjan aiheesta, ja nyt yrittää päteä "tietämyksellään" tällä palstalla. Moraalitonta ja voi olla jopa vaarallista jos kovin rupeaa neuvomaan ja jotkut vielä uskoo. Käyttäkää ihmiset järkeä ja ottakaa asioista itse selvää, älkää uskoko näitä höpöttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äitiRanskan hoitokäytännöistä tulee kyllä heti mieleen yksi ranskalainen erikoisuus, joka liittyy aikuisiän kiintymyssuhteisiin. Ja sehän on tietysti ranskalainen käsitys avioliiton aikaisista syrjähypyistä. Missään muussa Euroopan maassa ei suhtauduta niihin yhtä sallivasti kuin Ranskassa.
Sitä en tiedä, miten imeväisikäisten hoito muuten hoidetaan Ranskassa, ovatko piltit jo vauvana päiväkodeissa vai kuka heitä hoitaa.
Kaksivuotiaista isoissa ryhmissä autoritäärisessä koulusysteemissä... yksi ope per 20 pilttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Ei unohtunut vauvan temperamentti - vaikkakin temperamenrti vaikuttaa todella vahvasti jo varhaislapsuudessa käyttäytymiseen, niin näkyvät kiintymmyssuhdeongelmat etenkin varhaislapsuudessa hyvinkin samalla tavalla temperamentista riippumatta. Eli tässä 8kk ikäisellä joka on jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan. Vastasinkin tuossa äsköttäin, kun luin ketjua jonkun jo leikki-ikäisen vanhemmalle eri tavalla, että samanlainen käytös vanhemmalla lapsella taas viittaa rauhalliseen ja avoimeen temperamenttiin.
Se, uskotko minun opiskelevan psykologiaa on minulle täysin toissijaista.T psykan opiskelija
Kertoisiko joku, miten tähän ap:n provoilemaan tapaukseen, jossa mummu kerran viikossa käväisee kylässä, liittyy tapaus, missä 8 kk ikäinen on "jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan"?
No se liittyy sillä tavalla että ketjuun tuli pätemään ja provoilemaan uusi tyyppi "psykan opiskelija". Kun joku kertoi tuolla että hänen vauvansa on ollut mummullaan hoidossa 8 kk:n iässä, ja ollut ihan hyväntuulinen hakiessa, niin tämä "psykan opiskelija" vetäisi siitä, että tämä kyseinen vauva on jatkuvasti hoidossa ja hyväntuulisuus äitiä kohtaan hoidon jälkeen on kiintymyssuhteen häiriö. Lieneekö itse ap asialla, keep the provo alive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla.
Ahdistava tilanne.
Mummo pitkällä sairauslomalla ja yrittää nyt ripustautua meidän lapsiin ”jaksaakseen”. Kiristää tunnetasolla.
Tunkee. Tunkee. Ja tunkee. Muuttikin ollakseen lähempänä.
Yrittää saada lapset ”uskoutumaan” itselleen. Haluaa olla ”se tärkeä aikuinen” vanhempien ohi.
Kannustaa lapsia tekemään valintoja, joilla nämä jäisivät tänne nyhjäämään. Lukiokin on liian vaativa. ”Mitä sinä sinne?”
Ja jatkan vielä, että nimenomaan vain ja ainoastaan lastemme seura kelpaa. Ei huoli kyytiä kauppaan, ei huoli kyytiä sairaalaan, ei huolinut muuttoapua, ei ilmaista varastotilaa, ei halua minua kahville (pääisisin päivisin), ei halunnut lähteä minun ja toisen lapsen kanssa retkelle, ei halunnut mennä lomailemaan mökillemme niin, että me viemme ruokakassien kera ja haemme pois. Ei.
Ei.
Häntä ei siis ole mitenkään jätetty avutta. Tai yksin.
Ainoa mikä hänelle käy on se, että lapsemme menevät sinne hänen luokseen yksin ja että että hän saa viestitellä meiltä vanhemmilta salaa lapsillemme. Meidät vanhemmat täydellisesti poissulkien.
Minusta tää nyt on vaan ihan sairasta.
Voi olla kipeää joo, mutta toisaalta ymmärrän senkin, että jos haluaa tavata lapsenlapsiaan, on ymmärrettävää että haluaa olla heidän kanssaan kahden kesken. Minua sieppaa se, etten esimerkiksi koskaan tapaa joitain sukulaisia ilman puolisoa, se ei vaan kertakaikkiaan ole mahdollista. Ärsyttäisi sekin, etten voisi koskaan olla lastenlasteni kanssa kaksin. Miten luodaan läheiset välit, jos aina on muitakin paikalla?
Se, ettei lapsi itse halua jäädä kaksin, on sitten eri asia. Ei sellaiseen pidäkään pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmettelen kommentteja mummon oudon käyttäyymisen selityksestä: vaihdevuosista. Joku jopa kirjoitti: "..joutui vaihdevuosipsykoosiin".
Hyvät nuoret naiset, sellaista sairautta ei ole olemassakaan! Kylläpä pelottavalta kuulostaa naisena oleminen, jos nainen ihan oikeasti sekoaisi täytettyään 50. Vaihdevuodet kun jokaisella meistä naisista on edessä,kun riittävän kauan elää.Se olin minä. Psykoosi oli ihan todellinen. Vein asian kriisipsykiatrialle siinä pisteessä, jossa mummu makasi päivät syömättä ja juomatta pimeässä huoneessa, rukoillen. Lapsenlapsen (ekaluokalainen) kävi viemässä kotipihalta "turvaan". Harhoja oli monia muunkinlaisia. Nyt oikeasti vanhana on taas melko ok, mutta luottamus ja välit eivät palaudu koskaan.
No ei sillä psykoosin puhkeamisella todennäköisesti ole mitään tekemistä vaihdevuosien kanssa. Tässä ketjussa puhutaan niin paljon soopaa että hirvittää. Ja suurin osa uskoo, huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla.
Ahdistava tilanne.
Mummo pitkällä sairauslomalla ja yrittää nyt ripustautua meidän lapsiin ”jaksaakseen”. Kiristää tunnetasolla.
Tunkee. Tunkee. Ja tunkee. Muuttikin ollakseen lähempänä.
Yrittää saada lapset ”uskoutumaan” itselleen. Haluaa olla ”se tärkeä aikuinen” vanhempien ohi.
Kannustaa lapsia tekemään valintoja, joilla nämä jäisivät tänne nyhjäämään. Lukiokin on liian vaativa. ”Mitä sinä sinne?”
Ja jatkan vielä, että nimenomaan vain ja ainoastaan lastemme seura kelpaa. Ei huoli kyytiä kauppaan, ei huoli kyytiä sairaalaan, ei huolinut muuttoapua, ei ilmaista varastotilaa, ei halua minua kahville (pääisisin päivisin), ei halunnut lähteä minun ja toisen lapsen kanssa retkelle, ei halunnut mennä lomailemaan mökillemme niin, että me viemme ruokakassien kera ja haemme pois. Ei.
Ei.
Häntä ei siis ole mitenkään jätetty avutta. Tai yksin.
Ainoa mikä hänelle käy on se, että lapsemme menevät sinne hänen luokseen yksin ja että että hän saa viestitellä meiltä vanhemmilta salaa lapsillemme. Meidät vanhemmat täydellisesti poissulkien.
Minusta tää nyt on vaan ihan sairasta.
Voi olla kipeää joo, mutta toisaalta ymmärrän senkin, että jos haluaa tavata lapsenlapsiaan, on ymmärrettävää että haluaa olla heidän kanssaan kahden kesken. Minua sieppaa se, etten esimerkiksi koskaan tapaa joitain sukulaisia ilman puolisoa, se ei vaan kertakaikkiaan ole mahdollista. Ärsyttäisi sekin, etten voisi koskaan olla lastenlasteni kanssa kaksin. Miten luodaan läheiset välit, jos aina on muitakin paikalla?
Se, ettei lapsi itse halua jäädä kaksin, on sitten eri asia. Ei sellaiseen pidäkään pakottaa.
Se mielenkiinto lapsiin oli ahdistavaa. Sellaista ihmeellistä omsn kuplan luomista, salaisuuksien keksimistä, uskotuksi tunkemista jne. Ei tuntunut h6vältä, ei minusta eikä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äitiOlet oikeassa viestissäsi ja ymmärrän pointtisi kyllä. Onneksi pystymme kokoajan tutkimaan enemmän ja saamaan uutta tietoa alallamme. Temperamentti pelaa myös todella vahvaa roolia siinä, miten vauva käyttäytyy ja pärjää erilaisissa tilanteissa.
Kuitenkin otin esimerkkini tietyn 8kk vauvan käytöksestä, jossa hän on jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa, kun ei vielä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin lähimpiin huoltajiinsa. En kuitenkaan tätä halua yleistää kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tapauksiin, vaan nimenomaan tähän tapaukseen johon vastasin.
Ja ymmärrän, että seuraus y on monen asian summa - riski- ja suojatekijöiden, temperamentin... jne.
Kiitos viestistäsi ja sinulla oli paljon ihan oikeaa asiaa !
T psykan opiskelijaEn ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän hän sanonut että 8 kk vauva on jatkuvasti mummulassa hoidossa. Ja kun tämä kirjoitti lapsen olevan tyytyväisen ja iloisen oloinen hänen hakiessaan lasta, niin sinä kerroit että lapsella on kiintymyshäiriö :DDD
Kukaan normaalijärkinen psykologian opiskelija ei sano jonkun yhden kommentin perusteella tuollaista. Ottamatta huomioon lapsen temperamentia tai mitään muitakaan olosuhteita. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä terävänä esiintyviä anonyymeja kirjoittajia. Tämäkin "psykan opiskelija" vaikuttaa siltä, että on lukenut yhden kirjan aiheesta, ja nyt yrittää päteä "tietämyksellään" tällä palstalla. Moraalitonta ja voi olla jopa vaarallista jos kovin rupeaa neuvomaan ja jotkut vielä uskoo. Käyttäkää ihmiset järkeä ja ottakaa asioista itse selvää, älkää uskoko näitä höpöttäjiä.
Temperamentti ei liity kiintymyssuhteeseen ja kiintymyssuhteen ongelmat nyt vain näkyvät 8kk tuolla tavalla jos on vieraassa ympärisössä paljon ja sieltä haetaan.
Edelleen, minulle on toissijaista uskotko asiantuntevuuteeni, mutta kiintymyssuhde on asia joka kannattaa ottaa vakavasti.
T psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Ei unohtunut vauvan temperamentti - vaikkakin temperamenrti vaikuttaa todella vahvasti jo varhaislapsuudessa käyttäytymiseen, niin näkyvät kiintymmyssuhdeongelmat etenkin varhaislapsuudessa hyvinkin samalla tavalla temperamentista riippumatta. Eli tässä 8kk ikäisellä joka on jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan. Vastasinkin tuossa äsköttäin, kun luin ketjua jonkun jo leikki-ikäisen vanhemmalle eri tavalla, että samanlainen käytös vanhemmalla lapsella taas viittaa rauhalliseen ja avoimeen temperamenttiin.
Se, uskotko minun opiskelevan psykologiaa on minulle täysin toissijaista.T psykan opiskelija
Kertoisiko joku, miten tähän ap:n provoilemaan tapaukseen, jossa mummu kerran viikossa käväisee kylässä, liittyy tapaus, missä 8 kk ikäinen on "jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan"?
No se liittyy sillä tavalla että ketjuun tuli pätemään ja provoilemaan uusi tyyppi "psykan opiskelija". Kun joku kertoi tuolla että hänen vauvansa on ollut mummullaan hoidossa 8 kk:n iässä, ja ollut ihan hyväntuulinen hakiessa, niin tämä "psykan opiskelija" vetäisi siitä, että tämä kyseinen vauva on jatkuvasti hoidossa ja hyväntuulisuus äitiä kohtaan hoidon jälkeen on kiintymyssuhteen häiriö. Lieneekö itse ap asialla, keep the provo alive.
En ole ap ja kommentoin sen perusteella, että joku sanoi pitäneensä usein 8kk hoidossa ja joku kommentoi sitä heitteillejätöksi johon tämä kertoi 8kk vauvan köytöksestä hoidosta haettaessa - minkätakia kerroin minkälaisesta kiintymyssuhteesta se käytös kielii.
8kk vauvalla se näkyy juurikin noin miten aiemmassa viestissäni sanoin.
Minusta nämä ovat tärkeitä asioita ja edelleen, uskotko asiantuntevuuteeni vai et on minulle toissijaista.
T psykan opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vastailen paljon ketjuun, koska kehityspsykologia on minulle erityisesti lähellä sydäntä ja vastailen minulle tulleisiin kommentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Haloo haloo! Minkäslaista psykologiaa ajattelit, että kansanopistoissa opetetaan, kun se on ehdottomasti heikompilaatuista kuin muu psykologia? Kiinnostais todella tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äitiOlet oikeassa viestissäsi ja ymmärrän pointtisi kyllä. Onneksi pystymme kokoajan tutkimaan enemmän ja saamaan uutta tietoa alallamme. Temperamentti pelaa myös todella vahvaa roolia siinä, miten vauva käyttäytyy ja pärjää erilaisissa tilanteissa.
Kuitenkin otin esimerkkini tietyn 8kk vauvan käytöksestä, jossa hän on jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa, kun ei vielä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin lähimpiin huoltajiinsa. En kuitenkaan tätä halua yleistää kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tapauksiin, vaan nimenomaan tähän tapaukseen johon vastasin.
Ja ymmärrän, että seuraus y on monen asian summa - riski- ja suojatekijöiden, temperamentin... jne.
Kiitos viestistäsi ja sinulla oli paljon ihan oikeaa asiaa !
T psykan opiskelijaEn ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän hän sanonut että 8 kk vauva on jatkuvasti mummulassa hoidossa. Ja kun tämä kirjoitti lapsen olevan tyytyväisen ja iloisen oloinen hänen hakiessaan lasta, niin sinä kerroit että lapsella on kiintymyshäiriö :DDD
Kukaan normaalijärkinen psykologian opiskelija ei sano jonkun yhden kommentin perusteella tuollaista. Ottamatta huomioon lapsen temperamentia tai mitään muitakaan olosuhteita. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä terävänä esiintyviä anonyymeja kirjoittajia. Tämäkin "psykan opiskelija" vaikuttaa siltä, että on lukenut yhden kirjan aiheesta, ja nyt yrittää päteä "tietämyksellään" tällä palstalla. Moraalitonta ja voi olla jopa vaarallista jos kovin rupeaa neuvomaan ja jotkut vielä uskoo. Käyttäkää ihmiset järkeä ja ottakaa asioista itse selvää, älkää uskoko näitä höpöttäjiä.
Temperamentti ei liity kiintymyssuhteeseen ja kiintymyssuhteen ongelmat nyt vain näkyvät 8kk tuolla tavalla jos on vieraassa ympärisössä paljon ja sieltä haetaan.
Edelleen, minulle on toissijaista uskotko asiantuntevuuteeni, mutta kiintymyssuhde on asia joka kannattaa ottaa vakavasti.T psykan opiskelija
Argh. Missä se tyyppi sanoi että lapsi on paljon mummulassa hoidossa?? No, mun osalta tämä päättyy tähän. Toivon todella, että opiskelisit vielä vähän lisää, ennen kuin alat jaella "diagnooseja" täällä tai missään muuallakaan. Kiintymyssuhteen häiriötä (niin kuin mitään muutakaan häiriötä) ei havaita yhden käyttäytymiskerran tai -mallin perusteella. Kyse on aina kokonaisuudesta ja vaatii yleensä aina myös ajallisesti pitkän tarkkailujakson. Muutenhan psykologit olisivat aika turhia, jos aihe vapaalla heitetyn lauseen perusteella voisi tehdä päätelmän jonkun kiintymyshäiriöstä. Niin kuin tämä "psykan opiskelija" teki.
Yksikään kommenttini ei ole provo ja kertomani asiat opittu yliopistossa, että minulla ainakin luotto varsinkin kehityspsykologian osalta omiin neuvoihini, en muuten niitä täällä kertoisi. Olen pahoillani, jos ne aiheuttavat pahaa mieltä, mutta niin ne asiat nyt vaan ovat.
T psykan opiskelija
Kyllä on taas psykoosit tulilla.. Anopeilla näemmä järjestään vaihdevuosien vuoksi ja tuoreiden äitien lapsivuodepsykoosi näyttää kestävän vähintään lasten teini-ikään. Kaipa sitä saa olla kiitollinen kun silloin ennen ei kiintymysteoriosta puhuttu. Homma meni jotensakin hyvin ihan luonnostaan. Ajatella että niinkin voi käydä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äitiOlet oikeassa viestissäsi ja ymmärrän pointtisi kyllä. Onneksi pystymme kokoajan tutkimaan enemmän ja saamaan uutta tietoa alallamme. Temperamentti pelaa myös todella vahvaa roolia siinä, miten vauva käyttäytyy ja pärjää erilaisissa tilanteissa.
Kuitenkin otin esimerkkini tietyn 8kk vauvan käytöksestä, jossa hän on jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa, kun ei vielä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin lähimpiin huoltajiinsa. En kuitenkaan tätä halua yleistää kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tapauksiin, vaan nimenomaan tähän tapaukseen johon vastasin.
Ja ymmärrän, että seuraus y on monen asian summa - riski- ja suojatekijöiden, temperamentin... jne.
Kiitos viestistäsi ja sinulla oli paljon ihan oikeaa asiaa !
T psykan opiskelijaEn ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän hän sanonut että 8 kk vauva on jatkuvasti mummulassa hoidossa. Ja kun tämä kirjoitti lapsen olevan tyytyväisen ja iloisen oloinen hänen hakiessaan lasta, niin sinä kerroit että lapsella on kiintymyshäiriö :DDD
Kukaan normaalijärkinen psykologian opiskelija ei sano jonkun yhden kommentin perusteella tuollaista. Ottamatta huomioon lapsen temperamentia tai mitään muitakaan olosuhteita. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä terävänä esiintyviä anonyymeja kirjoittajia. Tämäkin "psykan opiskelija" vaikuttaa siltä, että on lukenut yhden kirjan aiheesta, ja nyt yrittää päteä "tietämyksellään" tällä palstalla. Moraalitonta ja voi olla jopa vaarallista jos kovin rupeaa neuvomaan ja jotkut vielä uskoo. Käyttäkää ihmiset järkeä ja ottakaa asioista itse selvää, älkää uskoko näitä höpöttäjiä.
Temperamentti ei liity kiintymyssuhteeseen ja kiintymyssuhteen ongelmat nyt vain näkyvät 8kk tuolla tavalla jos on vieraassa ympärisössä paljon ja sieltä haetaan.
Edelleen, minulle on toissijaista uskotko asiantuntevuuteeni, mutta kiintymyssuhde on asia joka kannattaa ottaa vakavasti.T psykan opiskelija
Argh. Missä se tyyppi sanoi että lapsi on paljon mummulassa hoidossa?? No, mun osalta tämä päättyy tähän. Toivon todella, että opiskelisit vielä vähän lisää, ennen kuin alat jaella "diagnooseja" täällä tai missään muuallakaan. Kiintymyssuhteen häiriötä (niin kuin mitään muutakaan häiriötä) ei havaita yhden käyttäytymiskerran tai -mallin perusteella. Kyse on aina kokonaisuudesta ja vaatii yleensä aina myös ajallisesti pitkän tarkkailujakson. Muutenhan psykologit olisivat aika turhia, jos aihe vapaalla heitetyn lauseen perusteella voisi tehdä päätelmän jonkun kiintymyshäiriöstä. Niin kuin tämä "psykan opiskelija" teki.
En tehnyt diagnoosia, sanoin mistä tuon ikäisellä tuossa tilanteessa tuollainen käytös kielii.
T psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se että on itse kokenut turvattoman ja rajattoman lapsuuden jossa kiintymyssuhde on vaurioitunut tuottaa juurikin noita turvattomuuttaan takertuvia rajattomia läheisriippuvaisia."
Kysymys1 , miten se että minua on hoitanut rakastava mummo ja vaari vanhempieni ollessa töissä on ollut minulle rajatonta ( ymmärrän tämän lähinnä Summerhill kasvatukseksi) ja turvatonta?
Kysymys2 ,miten tämän kaltoinkohtelu (josta en ole ollut tähän päivään asti tietoinen) näkyy käyttäytymisessäni?Ihan arkipäivässä?Oletko a) jumala vai b) maailmannapa kun kuvittelet että puhe on nimenomaan sinusta?
Kai sinä käsität että täällä puhutaan yleisellä tasolla. Sukupolvista. Ei juuri sinusta.
Ymmärrån hyvin.Aikakailla yleistätte esim.tässäkin sukupolvista ja meistä joita on hoitanut joku muukin kuin oma äiti.Ikäänkuin meistä kaikista olisi tullut idiootteja em.syistä
No sä kyllä kuulostat vähän idiootilta, mutta ilmeisesti hoidosta huolimatta, ei sen vuoksi.
Mitähän ap:lle kuuluu näin viikonlopun jälkeen?
Disorganisoitunut eli jäsentymätön kiiintymys.
Käyttäytyminen testitilanteessa outoa: vaeltelua, dissosiaatiota, jähmettymistä, muuta epänormaalia käytöstä.
Tämä ei ole kiintymystyyli, vaan ennemmin häiriö: kiintymysturvallisuutta pysyvämpää läpi eri kokemusvaiheiden - taustalla vuorovaikutuksen katkeilua/ei ollenkaan, väärintulkintaa, vakavaa epäsynkroniaa tai varsinaista kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä,
Syitä monia mutta esim. Vanhempi superstressaantunut, mt-ongelmia, muunlaisia traumoja.
Näkyy lapsessa epätavallisena käyttäytymisenä esim. Ahdistus - heijaa itseään, lyö päätään seinään ja muuta epätyypillistä reagointia.
Näissä kiintymyssuhdeasioissa on muistettava, että vaikka vauva/lapsi ulospäin vaikuttaa ongelmalliselta voi se olla lapsen ainoa tapa selvitä ympäristössään!
Myöskin se, että tämän kiintymyssuhteen tapaista oireilua voi olla esimerkiksi neurologisesti poikkeavalla lapsella.
T psykan opiskelija