Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Jos meillä on jotain ongelmia, kuten anopin aggressiivinen syöpä, minun yt:ni, äitini suuttuu ja haukkuu sanoen, että kaikki ongelmat on omaa syytämme.

Ja sitten ryntää ”auttamaan” eli juurikin tunkee siihen paikalleni, koska hänhän nyt tietenkin joutuu kaiken selvittämään ja uhrautumaan ja vain hän osaa.

Ja raivostuu, kun ”apunsa” ei kelpaa.

Joskus toivoisi että sanoisi että ”hyvin sä vedät” tai edes että ”voi sinua”.

Ei ikinä ei.

Lopettakaa nyt jo oikeasti tuo jankuttaminen kiintymyssuhteista ja siitä saako vai eikö saa antaa vauvaa minkä ikäisenä hoitoon ja kenelle. Aloittakaa oma ketju aiheesta, älkää täyttäkö tätä tuolla jankutuksella. Ihmekään, ettei ap jaksa tänne mitään kirjoittaa, kun ketju on ajautunut ihan sivuraiteille. Ja toki ei sovi unohtaa minäminä-mummoja, jotka löysivät ketjun ja kilvan kehuvat itseään ja haukkuvat nuoria äitejä ja ap.ta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo on pyaynyt rajoissa tähän asti, kun ne on pidetty tiukkoina.

Mutta silti onnistui yllättämään, miten hän reagoi lapsen teini-ikään. Yhtäkkiä kyynelehtii ja takertuu aivan hulluna. Jauhanut teinille, miten tämä kohta hylkää hänet jne. Pyrki jopa pestaamaan ns kesätöihin ja maksamaan että saisi teinin sinne kesäksi.

Minuun suhtautunut aivan avoimen vihamielisesti, kuin olisin jotenkin hänen tiellään. Niinkuin tavallaan olenkin, kun puolustan teinin taevetta irtautua kodista.

Raskasta.

Koska kai se teinin poismuutto minustakin pahalta tuntuu ja silti pitää siihen rohkaista.

Onkohan sun anoppi mun äiti. Ihan samanlaista mun teinien kohdalla. Roikkuu ja hokee, että he hylkäävät mummonsa kohta. Kesällä halusivat ennemmin kavereineen Qstockiin kuin mummolaan ja voi jestas mikä itku siitäkin syntyi. Oon aivan varma, että mummo tarkoituksella laittoi ne valitsemaan, kun pyyntö yökyläilyyn tuli just silloin Qstock viikonlopulle ja sillä tyylillä, että yksinäinen mummo se täällä kuuntelee sitä meteliä kotona. Käskin lapsia menemään Qstockiin, ihan vaan, koska mua vitutti tuollainen ette kai te nyt sinne sisälle halua, kun voitte istua mummon parvekkeella kuuntelemassa. Lähdin itsekin sinne ja käytiin ensin kylässä ja siitä minä sanoin, että kyllä se nyt pitää lähtä tuonne porttien suuntaan ja syyllistäminen alkoi vaikka just istuttiin 3 tuntia kahvilla.

Tytär (15-v) on sanonut, että hän ei enää oikein halua mennä mummolaan edes käymään, kun ahdistaa. Poika (karvan verran vajaa 18-v) taas ei uskalla kertoa, että hakee toisena vaihtoehtona kouluun toiselle puolelle Suomea, kun tietää jo nyt mikä itku siitä tulee jo hakuvaiheessa. Pohti tuossa yks päivä, että jos hän lähtee sinne kouluun niin voiko hän muuttaa salaa? Ensisijaisesti toivoo itsekin pääsevänsä tämän kaupungin yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva ei ole terapialelu. Te ette ole vastuussa anopin mielenterveydestä.

Oma äiti ja anoppi olivat samanlaisia kun lapset olivat pieniä. Kumpikin kääri vauvan esim. tiukkaan kapaloon, koska ”pikkumussukan on niiiiiin kylmä”. Vauva oli niin söpö siellä paketissa, että sitähän ei raaskinut ottaa pois vaikka alkoi kitisemään kuumasta. Kummallakin siis tämä, että tyydytettiin omaa tarvetta pitää se vauva söpönä pakettina sylissä eikä mietitty mitä vauva oikeasti haluaa.

Nyt miehesi pitäisi löytää jostain kanttia puolustaa omaa naistaan.

Herätit muistoja vuosien takaa :) oma anoppi usein sanoi, että hän mielellään hoitaisi vauvaa. Oltiin mökillä ja taas mummo sanoi hoitavansa mielellään.

Ajattelin, että tosi kiva ja kysyin jos mummo voisi työntää rattaita niin, että vauva nukkuisi päiväunet, minä voisin silläaikaa käydä pesemässä tukan saunassa.

Mummo vastaa, että tottakai hän voi pitää sylissä.

- eikun jos jaksaisit työntää näitä rattaita kun vauva nukkuu?

- kyllä minä voin pitää sylissä.

- siis vauvalla olisi nyt päiväuniaika ja se nukkuu rattaissa, että jos niitä vaikka heijaisi

-ei sitten, ja minä niin mielelläni hoitaisin!

- ????

Mummo poistui sisälle mökkiin mököttämään.

Kävin sitten samppoot päässä välillä heijaamassa vauvan takaisin uneen 😆

Meillä samanlaista. Anoppi ja appi kärttivät vauvaa jo synnytyslaitoksella heille kotiin hoidettavaksi. Kun sanoin, että ei onnistu, koska vauva on rintaruokinnassa, niin siitäkös alkoi pulloruokinnan puoltaminen ja tutin tuputtaminen, ”että se oppii”. Ja että kuinka heidän lapsensa olivat jo aivan pieninä hoidossa. Kun vauvat olivat 3 kk, mentiin tuolloin jo töihin. (Ei ihme, että traumoittuneita sukupolvia on Suomi täynnä...)

No, mökillä sitten halusivat ”hoitaa” ja koska olimme siellä koko porukka, ajattelin, että siinäpähän hoitavat. Syötin vauvan ja annoin ohjeet, että vaunuihin päiväunille vaan. Eipä onnistunut: mustikkametsässä ollessani kuuntelin, kuinka metsä raikui vauvan itkiessä. Isovanhemmat sitkeästi työnsivät vaunuja metsätiellä, minä kylmää hikeä valuen yritin keskittyä mustikanpoimintaan. Ajattelin - vähän ilkeästikin - että siinäpähän hoidatte.

Kun huuto ei lakannut, menin katsomaan. Vauva huusi läkähtyneenä ja isoisä poltti hermosavuja vaunujen vieressä (Todella terveellistä passiivista tupakointia vauvalle!). Totesivat vaan jäykästi naureksien, että ei oikein onnistu.

Tuon kokemuksen perusteella leimasivat sitten vauvan ”hankalaksi” ja ”huutavaksi”. Eivät enää pyydelleet hoitoon ennen kuin tämä oli 3 v.

Olivat avoimen kateellisia, kun olin vauvan kanssa omien vanhempieni luona äitiyslomalla välillä pidempiä aikoja. Totesivat suoraan, että minun vanhempani ovat heidän kilpailijoitaan.

Varautukaa sitten myös siihen että kun ootte alkuun saaneet rajat vedettyä niin lapsen kasvaessa alkaa se lapsen kiristys ja lapselta tivaaminen että millos tuut ja yritetään sanallisella painostuksella saada halaamaan, makeillaan, yritetään vanhemman kiellettyä asian x saada lapsi silti haluamaan se tuomalla näytille vaikka se rasia suklaata (juuri ennen ruoka-aikaa) jolloin vanhempi olis se tyhmä joka kieltää jne.

T. Meidän 4v ei halua isovanhemmille enää käymään (kompromissina käydään n kerran kk)

538 jatkaa.

Näistä omituisista isovanhemmista muuten huomaa sen miten jo eri lastenlapsiin suhtaudutaan eri tavalla saati muihin suvun lapsiin.

Minä kun löin rajat, estin mm vastasyntyneen yökylät, vauvan herättämisen (eivät malttaneet kuitenkaan seurustella kuin 30min sen jälkeen kun sanoin että vauva nukkuu varmaan vielä 2-4tuntia, eli ainut kiinnostus olis ollu vauvaan), sanoin että apu kelpaa kyllä, pyykkiä yms on mutta vauvan hoitoon en sitä apua tarvitse - ei haluttukaan enää auttaa. Tämän jälkeen ei 3 vuoteen ollut meidän lapsi mitään kun lällyttiin 6 kk nuorempaa serkkua (jota sai mällyttää ja ei lyöty rajoja). Nyt tosiaan 4vuotiasta kiristetään ja yritetään tehdä vanhemmista "pahiksia". Samalla tämä serkku on silti ylivoimaisesti paras (ja jostain syystä joka kerta kun käydään jauhavat kuinka serkkupoika on niiiiiin taitava ja kehittynyt).

Vasta nähtiin kun isoäidin veljen tyttö oli oman vauvansa kanssa käymässä, tätä lasta ei raahattu pois näkyvistä, heti annettiin takaisin vanhemmille kun itkusti yms. Omien lastenlasten kanssa näin ei ole toimittu, jouduin väkisin hakemaan itkevän vauvan pois. Saa nähdä kun me 3kk päästä saadaan toinen että onko isoäiti tosiaan "kasvanut" tässä välillä, mutta pelkäämpä että sama meno päällä.

Vierailija kirjoitti:

Varautukaa sitten myös siihen että kun ootte alkuun saaneet rajat vedettyä niin lapsen kasvaessa alkaa se lapsen kiristys ja lapselta tivaaminen että millos tuut ja yritetään sanallisella painostuksella saada halaamaan, makeillaan, yritetään vanhemman kiellettyä asian x saada lapsi silti haluamaan se tuomalla näytille vaikka se rasia suklaata (juuri ennen ruoka-aikaa) jolloin vanhempi olis se tyhmä joka kieltää jne.

T. Meidän 4v ei halua isovanhemmille enää käymään (kompromissina käydään n kerran kk)

Joo. ja järjestetään tahallaan tilanteita joissa vanhempi joutuu kieltämäån lapselta asian X ja rynnätään lohduttamaan ja ottamaan syliin kun lapsi käy itkee ja protestoi. Hymyillään vinosti lapsen pään yli isälle kun lapsi sanoo vaarilleen kuinka isi on tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

538 jatkaa.

Näistä omituisista isovanhemmista muuten huomaa sen miten jo eri lastenlapsiin suhtaudutaan eri tavalla saati muihin suvun lapsiin.

Minä kun löin rajat, estin mm vastasyntyneen yökylät, vauvan herättämisen (eivät malttaneet kuitenkaan seurustella kuin 30min sen jälkeen kun sanoin että vauva nukkuu varmaan vielä 2-4tuntia, eli ainut kiinnostus olis ollu vauvaan), sanoin että apu kelpaa kyllä, pyykkiä yms on mutta vauvan hoitoon en sitä apua tarvitse - ei haluttukaan enää auttaa. Tämän jälkeen ei 3 vuoteen ollut meidän lapsi mitään kun lällyttiin 6 kk nuorempaa serkkua (jota sai mällyttää ja ei lyöty rajoja). Nyt tosiaan 4vuotiasta kiristetään ja yritetään tehdä vanhemmista "pahiksia". Samalla tämä serkku on silti ylivoimaisesti paras (ja jostain syystä joka kerta kun käydään jauhavat kuinka serkkupoika on niiiiiin taitava ja kehittynyt).

Vasta nähtiin kun isoäidin veljen tyttö oli oman vauvansa kanssa käymässä, tätä lasta ei raahattu pois näkyvistä, heti annettiin takaisin vanhemmille kun itkusti yms. Omien lastenlasten kanssa näin ei ole toimittu, jouduin väkisin hakemaan itkevän vauvan pois. Saa nähdä kun me 3kk päästä saadaan toinen että onko isoäiti tosiaan "kasvanut" tässä välillä, mutta pelkäämpä että sama meno päällä.

Joo mekin pääsimme eroon liian tuppautuvista isovanhemmista silloin, kun serkku syntyi. Hänet annettiin innolla heti kuukauden ikäisenä heille hoitoon ja serkku voisi vaikka asua ja asuukin isovanhempien kotona. Sinne on ostettu hänelle syöttötuoli, sitteri, sänky ja vaunut. Vaatteitakin mummu ostelee ja esittelee niitä joskus nähdessään. Meidän lapsesta ei enää kysellä eikä kiinnostuta, sama vaikkei häntä olisikaan.

Nyt into suunnataan serkkuun, joka on kaikessa ykkönen ja paras. Serkulla kun on huono koti, jossa kuulemma lapsen annetaan olla heitteillä, ei ruokitakaan ja huono äiti eli miniä, jolla on mielenterveydessä vikaa. Näin annetaan rivien välistä ymmärtää. Kamalaa seurata vierestä.

Teet pari lasta lisää ja annat ne joka viikko mummolle hoitoon. Huomaat että se on ihan jees. Mummokin saattaa rauhoittua.

Kuulostaa vähän mun mummolta. Mummo tietää parhaiten, antakaa lapsi vaan mummolle, ette te mitään osaa.. Kauheeta takertumista ja syyllistämistä jos ei saanu mua heti syliin. Teki lasun porukoista kun äiti halunnu jättää mua yökylään mummolle. En saanut kuulemma kotona ruokaa ja halusin oikeasti asua mummon kanssa. Osasin ilmeisesti 3kk iässä mummolle tämän kertoa 😅

En yhtään ihmettele että vietin suurimman osan lapsuuttani ilman häntä. Sen verran mopo keulii mummolla edelleen että porukoiden juttuja on pakko uskoa. Mun mummoni on tosin Karjalan evakko ja saanut 10-vuotiaana pahat traumat sodasta, selittää vähän sen käytöstä. Se ei taas teidän mummon käyttäytymistä selitä.. Mutta jos alkaa ahdistaa yhtä paljon kun mun porukoita niin mummoon etäisyyttä.

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Vierailija kirjoitti:

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Kun EI SE MUMMO SAA HALUTA yhtikäs mitään vieraan lapsen kanssa.

Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Siis aivan pimeetä. Sinä olet lapsen äiti ja isänkin pitäisi nyt olla enemmän isä, ajatella lastaan ja hillitä selvästi höyrähtänyttä omaa äitiään. Tuollainen reviirille tunkeminen on todella häiriintynyttä. Saati nuo kuvaillut itkun tuhertamiset.... 

Oma miellyttämisenhalusi ei nyt voi olla sen tiellä, että uskallat sanoa mikä käy ja mikä ei käy. Älä anna muiden laittaa rajoja puolestasi, jäät itse loukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Miten sen sokerittomuuden olisi voinut tehdä selvemmäksi? Jos mummo oikein sanoi, että hän haluaa joskus edes antaa, niin on tasan tarkkaan tiennyt rajoitteen ja tietoisesti toiminut vasten lapsen vanhempien tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Mikä ihmeen huono kommunikointi?

Äiti on selkeästi sanonut, kieltänyt, sekä sinä että mummo olette tämän tienneet, sitten mummolla on ollut jokin ylivoimainen halu ja hän on tehnyt kiellon vastaisesti.

Mikä ihme teille saattoi olla epäselvää? Ei ainakaan se äidin kanta ja se miten pitää toimia. Silti on menty toimimaan oman pään mukaan.

Ja sitten sekin on muka äidin syy! Voi elämä.

Minua hirvittää jo etukäteen. Yritetään miehen kanssa esikoista ja anoppi-rukka rasittaa jo nyt. Soittelee pojalleen melkein päivittäin, kaipaa apua (on vielä työelämässä ja appikin on elossa, eli kyseessä ei ole avuton vanhus) ja huomiota ja kädestäpitelijää ihan muuten vain. Kun kälyni odotti, juorusi meillle tämän henkilökohtaisista terveysasioista, jotka eivät mielestäni todellakaan kuuluneet meille. Ja olen nähnyt millainen on kälyni lasten kanssa, kaakattaa, toheltaa, huutaa ja sekoilee. Miehen kanssa on puhuttu, että pidetään ainakin alkuun sopivaa etäisyyttä, koska olen varma että minulta lähtee järki jos tunkee heti tuhisemaan meille jos/kun vauva joskus syntyy. Se jatkuva lässytys "mummun pikkuinen, onko janu?? onko nääkä, voi voi äläpä sinä ikke kun mummun sylissä oot, mummupa kävelyttää, mummupa syöttää, mummupa pukee, mummupamummupamummupa" on tosi raskasta seurattavaa, vaikka on vain sivustakatsoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Miten sen sokerittomuuden olisi voinut tehdä selvemmäksi? Jos mummo oikein sanoi, että hän haluaa joskus edes antaa, niin on tasan tarkkaan tiennyt rajoitteen ja tietoisesti toiminut vasten lapsen vanhempien tahtoa.

Jos joku ketjuun pesiytynyt mummeli voisi nyt viimein ja vihdoin kertoa, miksi sille pienelle ihmistaimelle on ihan pakko sitä sokeria syöttää? Ja jos vanhemmat ovat kieltäneet, niin sitä hanakammin sitä sokeria yritetään lapselle lykätä! siis mikä logiikka tässä on? Itse näen vain lapsellista uhmaa sekä mitätöintiä vauvan/lapsen vanhempia kohtaan.

Huoh, ei ihme että nuoret äidit väsyy, saa burn-outin ja masentuu. Kun kaikessa on oltava täydellinen ja vielä yksin tiedettävä kaikki. Ja lähisukulaiset ei halua muuta kuin dissata ja/tai ovat rajattomia narsisteja tai mt-tapauksia. Osanottoni kaikille joita tämä koskee - ihmeen paljon teitä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Mikä ihmeen huono kommunikointi?

Äiti on selkeästi sanonut, kieltänyt, sekä sinä että mummo olette tämän tienneet, sitten mummolla on ollut jokin ylivoimainen halu ja hän on tehnyt kiellon vastaisesti.

Mikä ihme teille saattoi olla epäselvää? Ei ainakaan se äidin kanta ja se miten pitää toimia. Silti on menty toimimaan oman pään mukaan.

Ja sitten sekin on muka äidin syy! Voi elämä.

Toki tiesi että ei saisi antaa ikinä mitään hyvää. Terveyssyytä niin ehdottomuuteen ei tytöllä ole. Mutta äitinsä olisi voinut sanoa että "suutun todella pahasti jos annatte" , ei nimittäin puuttunut kun mummu kokeili varovaiseen tapaan miniänsä reaktiota kun kysyi tytöltä eikö saa vieläkään nannaa. Mummuilla ei ole kristallipalloa ja vähästä ne välit menevät vaikka äitini on mummuna täyden kympin mummu mitä tulee näiden pienten rakastamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.

Ihan tulevaisuuden varalta vinkki, kun veljen vaimosi ei (muka) tehnyt selväksi asiaa: kysy aina vanhemmalta saako jotain antaa, jos hän on paikalla. Jos hoidat toisen lasta, niin kysy etukäteen mitä saa antaa ja mitä ei. Niin minäkin teen, eikä ole välit poikki läheisiin. Ihan lapseton olen, saat lainata tätä oppimaani viisautta! Mun sisko jopa on tehnyt mulle omiensa kohdalla kirjalliset ohjeet, ja ei ole ollut ongelmia olla noudattamatta, kun omaan ihan normaalin loogisen päättelykyvyn ja lukutaidon.

Mutta.. Kyllähän mummo ja sinäkin tiesitte, ettei saa antaa. Juuri pitkän litanian kirjoitit, kuinka on ollut niin tarkkaa että 1v kakkukin sokeriton, ja oma äitisi oli antanut "että edes joskus". Miten hän olisi tuosta syystä voinut antaa, jos miniä ei olisi tehnyt selväksi ettei saa ikinä? (Huomaatko, tässä se mun looginen päättelykyky loistaa). Sinun on vaan äitisi tyttärenä vaikea sietää, että oma äitisi toimi pöljästi veljesi perhettä kohtaan. Se on ihan ymmärrettävää, sillä omia vanhempia kohtaan on usein sellaisia tunteita, että niiden törppöilyjä sietää helpommin.

Mitä itse asiaan tulee, niin 1,5v ei kyllä edes tiedä mistä jää paitsi, jos ei saa herkkuja. Ei hän siitä jäätelöstä tule sen iloisemmaksi kuin viinirypäleestä. Jos ei voi luottaa edes noin "vähäpätöisessä" asiassa toiseen (siis tarkoitan, että tuskinpa 1,5v on vetänyt itkupotkuraivareita ja sanonut "mummi anna minulle jäätelöä" joka olisi edes vähän helpommin ymmärrettävä sortumisen syy), niin miten voi sitten luottaa isoissa asioissa? Esimerkiksi kun se lapsi vetää kaksi-kolmevuotiaana sen oikean uhmakohtauksen ja haluaa katsoa vaikkapa k7 leffan? Jos en voi luottaa henkilöön A että hän tekee todella helpon asian (on tarjoamatta jäätelöä kun kukaan ei siitä pyydä), niin miten voi luottaa samaan henkilöön jossain oikeasti vaikeassa asiassa (joita erityisesti isojen lasten kanssa tulee).

Anteeksi pitkä sepustus. Kosketti, koska itse olen todella tarkka toisten lasten kanssa!