Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmettelen kommentteja mummon oudon käyttäyymisen selityksestä: vaihdevuosista. Joku jopa kirjoitti: "..joutui vaihdevuosipsykoosiin".
Hyvät nuoret naiset, sellaista sairautta ei ole olemassakaan! Kylläpä pelottavalta kuulostaa naisena oleminen, jos nainen ihan oikeasti sekoaisi täytettyään 50. Vaihdevuodet kun jokaisella meistä naisista on edessä,kun riittävän kauan elää.
Heh. Anoppini itse nimenomaan selitti aggressiivista ja rajatonta käytöstään vaihdevuosilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhu ap. Provosi puri taas. Sulla kyllä liiraa jossakin. Miksi sä kirjoitat näitä provoja aina ja aina. Joka kerta se mummon tai anopin haukkuminen mielessäsi. Keksit vaikka mitä jotta saat aihetta raivota. Jos se vauva 6-7 kuukauden iässä on jonkun toisen sylissä samassa tilassa kuin sinä. Sen ei vielä tarvitse aiheuttaa ahdistusta. Kävelköön mummo tai anoppi sitten vaikka kokotilassa. Kävele vieressä jos ottaa noin koville. Ei ole normaalia ahdistua tuosta. Ennen mentiin duuniin just kun lapsi 2.5 vuotias. Hoito oli sitten missä ja kellä milloinkin. Nykyään ollaan niin sekaisin lapsista. Niitä tosiaan ilmestyy kuin perunoita kaikkialle ja sitten syntyy näitä ahdistuneita äitejä. Miettisit nyt ap ihan itsessäsi mikä tarve sulla on aina palata tähän aiheeseen. Oletko sä ihan oikeasti terve ja kunnossa. Sinun kirjoituksia seuranneena ihmettelen miestäsi joka jaksaa yhä sinua. Vai piilotatko nämä ajatukset häneltä.? Mene pian töihin ja anna lastesi hoito trerveille ihmisille. Roikut täällä netissä siksi usein jotta lapset varmaan aina touhuaa omiaan. Läsnä kun voi olla miten vaan tai ollenkaan. Hanki elämä ja siten luovut tästä riippuvuudesta kirjoitella näitä provoja aikasi kuluksi.
Äidillä on vauvan syntymän jälkeen herkkyyskausi juuri sen takia että kaikenlaisia mt-ongelmaisia on jotka vaanii vauvoja, vain äiti huomaa nämä asiat. Ne täällä joilla normaalit isovanhemmat eivät ymmärrä mistä kirjoitat koska eivät ole samaa kokeneet.
Kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan! Äitinä olet lapsesta vastuussa.
Tämä keskustelu menee vähän sivuraiteille, mutta ikinä ei pidä jättää minkään ikäistä lasta sellaiselle ihmiselle, johon vaisto sanoo ettei tunnu hyvältä. Ihan jo pelkästään oman mielenrauhan vuoksi. Ihan sama onko kyseessä mummi, kummi, täti tai naapurin Irma, niin omia tunteita saa ja pitää kuunnella.
Jos etsit perhepäivähoitajaa tai lastenhoitajaa lapsellesi, niin ethän sinä valitse sellaista, jonka tavasta vuorovaikuttaa tulee outo olo. Tai jos tarvitset pikaista apua, niin tuskin soitat juuri sille ystävälle, joka puhuu mielestäsi lapsillesi kummallisesti. Jos etsitte kivaa harrastusta lapselle, ja valmentaja antaa outoja viboja, niin melko todennäköisesti etsitte toisen ryhmän. Aina kun vanhempi miettii, kuka aikuinen viettää hänen lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa (oli lapsi sitten 11kk tai 11v) niin on ihan täysi lupa kuulostella omia tunteita ja tarkastella toisen tapaa kohdata lapsesi. Jossain vaiheessa pitää höllätä ja lapsen pitää itsekin pystyä valitsemaan ketä tapaa, mutta siinäkin vanhemmalla on viimeinen sana. Esim. jos 15-vuotiad haluaa viettää sellaisessa seurassa aikaa, joka on vanhemman mielestä hänelle huonoa tavalla tai toisella, niin on vanhemman tehtävä ja vastuu laittaa yhdessäololle stoppi. Tietenkin mitä vanhempi lapsi on, niin sen painavammat perusteet pitää olla, mutta ihan pikkulasten kanssa kyllä riittää se kuuluisa vaisto.
Todellakaan pientä vauvaa ei pidä jättää yhtään kenellekään hoitoon, jos tämän ihmisen ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa on omasta mielestä jotain väärää. Eikä moneen otteeseem tarvi miettiä onko itse väärässä - pelkkä tunne riittää.
Ihan turhaa jankata, että miksi ap ei nauti siitä ajasta kun mummo hoivaa (lue:tukahduttaa). Jos ei nauti, niin ei sitä nauttimista siihen voi pakottaa. Ei se lapsi mikään huonekasvi ole, joka jätetään kelle tahansa hoito-ohjeen kera. Kyllä vanhempien kuuluukin jättää lapsensa vain niille, joihin luottavat sataprosenttisesti. Jos ei luota, niin minkäs teet, se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä ikäluokkaa nämä nykyiset rajattomat, suorastaan tunnekylmät isovanhemmat on?
Juurikin sitä porukkaa, joka on itse kasvanut erossa vanhemmistaan mummoloissa tms. ja joka on itse dumpannut lapsensa epämääräiseen hoitoon pariviikkoisina ja lomiksi mummolaan.
Juuri siitähän tämä kaikki rajattomuus ja kunnioituksen puute juurensa juontaa. Ei kertakaikkiaan tajuta vanhempien tärkeyttä tai edes sitä, mikä on koti.
Kun kasvoivat erossa vanhemmistaan niin nyt omivat lapsenlapsiaan?Tuskin noin yksinkertaista, sitäpaitsi ei se että lapsi viettää viikon verran öitä mummolassa vuodessa tai isovanhempi hoitaa päivät ole mitään dumpaamista.
Äitini aikaan äitiysloma oli jokusen viikon , 50-60-luvulla ei olisi saanut lisääntyä jos kävi töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidillä on vauvan syntymän jälkeen herkkyyskausi juuri sen takia että kaikenlaisia mt-ongelmaisia on jotka vaanii vauvoja, vain äiti huomaa nämä asiat. Ne täällä joilla normaalit isovanhemmat eivät ymmärrä mistä kirjoitat koska eivät ole samaa kokeneet.
Kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan! Äitinä olet lapsesta vastuussa.
Ikään kuin tuoreilla äideillä ei esiintyisi baby bluessia, lapsivuodepsykoosia ja aivojen kutistumista? :D Tässä tapauksessa taitaa olla vainoharha työmasista vastassa. Mies sluibailee rauhassa sivuraiteille ja suhauttaa ipan.
Vierailija kirjoitti:
Huhu ap. Provosi puri taas. Sulla kyllä liiraa jossakin. Miksi sä kirjoitat näitä provoja aina ja aina. Joka kerta se mummon tai anopin haukkuminen mielessäsi. Keksit vaikka mitä jotta saat aihetta raivota. Jos se vauva 6-7 kuukauden iässä on jonkun toisen sylissä samassa tilassa kuin sinä. Sen ei vielä tarvitse aiheuttaa ahdistusta. Kävelköön mummo tai anoppi sitten vaikka kokotilassa. Kävele vieressä jos ottaa noin koville. Ei ole normaalia ahdistua tuosta. Ennen mentiin duuniin just kun lapsi 2.5 vuotias. Hoito oli sitten missä ja kellä milloinkin. Nykyään ollaan niin sekaisin lapsista. Niitä tosiaan ilmestyy kuin perunoita kaikkialle ja sitten syntyy näitä ahdistuneita äitejä. Miettisit nyt ap ihan itsessäsi mikä tarve sulla on aina palata tähän aiheeseen. Oletko sä ihan oikeasti terve ja kunnossa. Sinun kirjoituksia seuranneena ihmettelen miestäsi joka jaksaa yhä sinua. Vai piilotatko nämä ajatukset häneltä.? Mene pian töihin ja anna lastesi hoito trerveille ihmisille. Roikut täällä netissä siksi usein jotta lapset varmaan aina touhuaa omiaan. Läsnä kun voi olla miten vaan tai ollenkaan. Hanki elämä ja siten luovut tästä riippuvuudesta kirjoitella näitä provoja aikasi kuluksi.
Viikonloput sujuvat näin hyvin. On huvittavaa seurata, miten paatoksella asioihin suhtaudutaan. Perjantaina taas tavataan!😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä ikäluokkaa nämä nykyiset rajattomat, suorastaan tunnekylmät isovanhemmat on?
Juurikin sitä porukkaa, joka on itse kasvanut erossa vanhemmistaan mummoloissa tms. ja joka on itse dumpannut lapsensa epämääräiseen hoitoon pariviikkoisina ja lomiksi mummolaan.
Juuri siitähän tämä kaikki rajattomuus ja kunnioituksen puute juurensa juontaa. Ei kertakaikkiaan tajuta vanhempien tärkeyttä tai edes sitä, mikä on koti.
Kun kasvoivat erossa vanhemmistaan niin nyt omivat lapsenlapsiaan?Tuskin noin yksinkertaista, sitäpaitsi ei se että lapsi viettää viikon verran öitä mummolassa vuodessa tai isovanhempi hoitaa päivät ole mitään dumpaamista.
Äitini aikaan äitiysloma oli jokusen viikon , 50-60-luvulla ei olisi saanut lisääntyä jos kävi töissä?
50-60-70-luvuilla oli hyvin tavallista, että mummo tai kotiapulainen hoiti.
Se että on itse kokenut turvattoman ja rajattoman lapsuuden jossa kiintymyssuhde on vaurioitunut tuottaa juurikin noita turvattomuuttaan takertuvia rajattomia läheisriippuvaisia.
Ei luoteta että ihmissuhde säilyy tai että elämä kantaa, vaan takerrutaan tai pompotetaan tai uhkaillaan tai lahjotaan.
Toisaalta on kyky silmää räpäyttämättä tipauttaa joku ihminen elämästään.
Näistä voit valita erilaisia kombinaatioita.
Itse olen 51v lastensairaanhoitaja, pojalla on tyttöystävä jonka kanssa asuu ja odotan lapsenlapsia.
Jos tulevalla vauvalla olisi samanlainen koliikki ja pulauttelutaipumus 10kk saakka kuin pojallani oli niin toki auttaisin.
Mutta en kaappaisi lapseni lasta.
Tuoreella äidillä on voimakas äidinvaisto joka suojelee lasta ja vauvaa ei viedä äidiltä, ei millään.
Mummin kuuluu kertoa että voi auttaa ja äidin kuuluu pyytää mummia auttamaan.
Ei kukaan voi riistää vauvaa äidiltään, varsinkaan ensimmäistä!
Sitten kun kolmas syntyy, äiti pyytää mummilta apua jo ennen synnytystä. Ensimmäinen on ensimmäinen ja synnyttäneelle tärkein ja pyhä. Siihen ei saa mennä väliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiatonta ja suorastaan sairasta.
Mummon pitää hakea ihan itse omat voimavaransa. Se ei ole lapsen eikä sinun tehtäväsi.
Pitäisin selkeeää etäisyyttä ja mahdollisesti tavatessa en antaisi edes syliin. Vaan mummo saisi opetella seurustelemaan aikuisten kesken.
Olen samaa mieltä totta puhuen :( Olen kerran yrittänyt tuota etten antanut vauvaa vaikka oli kädet ojossa, sanoin että pidän nyt itse. Pahoitti mielensä tosi pahasti, istui kyyryssä sohvalla sen jälkeen. Kun en reagoinut tuohon "mököttämiseen", alkoi siivoamaan aggressiivisesti ja sanoi lopulta että "sinä saat pitää vauvaa kotona!" Hämmennyin niin että annoin vauvan hänelle. Nyt on harvennettu tapaamista mutta koko ajan tulee surkuttelevia viestejä ja miehelleni laittoi viimeksi ettei ole pystynyt nukkumaan. Mies säälii häntä!
ap
Kerro, että mummolla on ollut aikoinaan tilaisuus hoitaa omaa lastaan ja silloin vauvan isoäiti oli sivummalla. Isomman lapsen kanssa voitte katsoa tilannetta uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
Onkohan se todella noin yksiselitteistä?
Minulla on lapsi, joka on ihan syntymästä lähtien ollut todella tyytyväinen ja rauhallinen. Mielestäni olen vastannut lapsen tarpeisiin sensitiivisesti. Nyt taaperoiässä on edelleen rauhallinen, ei juurikaan osoita pelkäävänsä vieraita ja esimerkiksi hoidosta haettaessa on reipas ja hymyillen juoksee syliin.-Eri
Vähän vanhemmilla lapsilla kiintymyssuhdeongelmat näkyvät eritavalla kuin vauvoilla varhaislapsuudessa. Viittasin tuossa viestissäni 8kk vauvaan, jolloin kiintymyssuhdeongelmat näkyvät juurikin noin kuten sanoin.
Myöskin temperamentiltaan rauhalliset lapset kukoistavat melkein millaisista ympöristötekijöistä huolimatta (en viittaa, etteikö sinulla olisi hyvä ympäristö lapselle - ylipäätään). Mutta jos lapsi on iässä jossa jo kävelee ja juoksee, niin onkin ihan normaalia, että on reipas ja iloinen hoidosta haettaessa, eikä viittaa muuhun kun lapsen avoimeen ja rauhalliseen temperamenttiin.
T psykan opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Eri vastaaja, mutta ei oo mielipideasioista kysymys, vaan oikeasti vakavista kiintymys- ja vuorovaikutussuhde ongelmista, joita lapsellesi noin aiheutat.
Aiheutat riskitekijän lapsesi elämään, kun hän ei saa muodostaa turvallista kiintymyssuhdetta sinuun, vauva ei ole valmis vielä tuollaiseen.
Nyt voit joko jäädä jankkaamaan tai katsoa peiliin ja alkaa huolehtia vauvastasi niin hyvin kun mahdollista ja luoda häneen niin turvallinen kiintymyssuhde kuin mahdollista, koska nämä asiat vaikuttavat lapsen tulevaan kehitykseen.
T yo psykan opiskelija (kehityspsykologia erit. sivuaa tätä koko ketjun aihetta), kommentoin tänne aiemminkin vuorovaikutussuhteesta mummon suhteen ja kuinka hän muodostaa riskitekijän ap lapsen kehitykselleMahd. Kirjoitusvirheet johtuvat phonen pienestä näppäimistöstä
Onko Sinulla jo omia lapsia? Varmaan ymmärrät, että kun mahdollisesti on myöhemmin, joudut tilanteisiin joissa tarvitset myös 8 kk lapsellesi hoitajaa. Lapseni on kasvanut ihan tavalliseksi 6 vuotiaaksi ja ollut jo päiväkodissakin 11 kuukauden iästä. Onnea opintoihisi - opiskeleminen on mahtava juttu!
Tottakai voi tarvita hoitajaa - vauvan reaktio siihen tosin kertoo paljon kiintymyssuhteesta. Ja toistuvat tilanteet 8kk ja alle sen vauvalla, jossa joutuu pois ensisijaisesta ympäristöstään ja ensisijaisten huoltajien luota (vauvalle mummokin on siinä iässä ”vieras”, koska ei ole vielä valmiuksia vauvalla muodostaa vielä turvallista suhdetta muihin aikuisiin)
Myöskin 11kk on hyvin nuori pärjäämään hoitopäivät ilman huoltajaa, mutta en ota siihen enempää kantaa. Hienoa, että on hyvinvoiva 6v! Kerron vain mitä monissa tutkimuksissa on havaittu kiintymyssuhteesta.
T psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä ikäluokkaa nämä nykyiset rajattomat, suorastaan tunnekylmät isovanhemmat on?
Juurikin sitä porukkaa, joka on itse kasvanut erossa vanhemmistaan mummoloissa tms. ja joka on itse dumpannut lapsensa epämääräiseen hoitoon pariviikkoisina ja lomiksi mummolaan.
Juuri siitähän tämä kaikki rajattomuus ja kunnioituksen puute juurensa juontaa. Ei kertakaikkiaan tajuta vanhempien tärkeyttä tai edes sitä, mikä on koti.
Kun kasvoivat erossa vanhemmistaan niin nyt omivat lapsenlapsiaan?Tuskin noin yksinkertaista, sitäpaitsi ei se että lapsi viettää viikon verran öitä mummolassa vuodessa tai isovanhempi hoitaa päivät ole mitään dumpaamista.
Äitini aikaan äitiysloma oli jokusen viikon , 50-60-luvulla ei olisi saanut lisääntyä jos kävi töissä?50-60-70-luvuilla oli hyvin tavallista, että mummo tai kotiapulainen hoiti.
Se että on itse kokenut turvattoman ja rajattoman lapsuuden jossa kiintymyssuhde on vaurioitunut tuottaa juurikin noita turvattomuuttaan takertuvia rajattomia läheisriippuvaisia.
Ei luoteta että ihmissuhde säilyy tai että elämä kantaa, vaan takerrutaan tai pompotetaan tai uhkaillaan tai lahjotaan.
Toisaalta on kyky silmää räpäyttämättä tipauttaa joku ihminen elämästään.
Näistä voit valita erilaisia kombinaatioita.
Onko tuosta jotain kovaa dataa, todennettua tutkimustietoa?
Mua kiinnostas tietää 60- luvun lapsena, jonka eka hoitopaikka oli naapurin lapsiperhe 2,5:n kuukauden iästä alkaen.
Sitten oma mummo myös hoiti mua paljon ja koin, että hän oli mulle kuin äiti nro 2. Kun olin ihan pieni, äidin vanhemmat jopa asuivat meillä jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äiti
Olet oikeassa viestissäsi ja ymmärrän pointtisi kyllä. Onneksi pystymme kokoajan tutkimaan enemmän ja saamaan uutta tietoa alallamme. Temperamentti pelaa myös todella vahvaa roolia siinä, miten vauva käyttäytyy ja pärjää erilaisissa tilanteissa.
Kuitenkin otin esimerkkini tietyn 8kk vauvan käytöksestä, jossa hän on jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa, kun ei vielä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin lähimpiin huoltajiinsa. En kuitenkaan tätä halua yleistää kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tapauksiin, vaan nimenomaan tähän tapaukseen johon vastasin.
Ja ymmärrän, että seuraus y on monen asian summa - riski- ja suojatekijöiden, temperamentin... jne.
Kiitos viestistäsi ja sinulla oli paljon ihan oikeaa asiaa !
T psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä ikäluokkaa nämä nykyiset rajattomat, suorastaan tunnekylmät isovanhemmat on?
Juurikin sitä porukkaa, joka on itse kasvanut erossa vanhemmistaan mummoloissa tms. ja joka on itse dumpannut lapsensa epämääräiseen hoitoon pariviikkoisina ja lomiksi mummolaan.
Juuri siitähän tämä kaikki rajattomuus ja kunnioituksen puute juurensa juontaa. Ei kertakaikkiaan tajuta vanhempien tärkeyttä tai edes sitä, mikä on koti.
Kun kasvoivat erossa vanhemmistaan niin nyt omivat lapsenlapsiaan?Tuskin noin yksinkertaista, sitäpaitsi ei se että lapsi viettää viikon verran öitä mummolassa vuodessa tai isovanhempi hoitaa päivät ole mitään dumpaamista.
Äitini aikaan äitiysloma oli jokusen viikon , 50-60-luvulla ei olisi saanut lisääntyä jos kävi töissä?50-60-70-luvuilla oli hyvin tavallista, että mummo tai kotiapulainen hoiti.
Se että on itse kokenut turvattoman ja rajattoman lapsuuden jossa kiintymyssuhde on vaurioitunut tuottaa juurikin noita turvattomuuttaan takertuvia rajattomia läheisriippuvaisia.
Ei luoteta että ihmissuhde säilyy tai että elämä kantaa, vaan takerrutaan tai pompotetaan tai uhkaillaan tai lahjotaan.
Toisaalta on kyky silmää räpäyttämättä tipauttaa joku ihminen elämästään.
Näistä voit valita erilaisia kombinaatioita.
Onko tuosta jotain kovaa dataa, todennettua tutkimustietoa?
Mua kiinnostas tietää 60- luvun lapsena, jonka eka hoitopaikka oli naapurin lapsiperhe 2,5:n kuukauden iästä alkaen.
Sitten oma mummo myös hoiti mua paljon ja koin, että hän oli mulle kuin äiti nro 2. Kun olin ihan pieni, äidin vanhemmat jopa asuivat meillä jonkin aikaa.
Kiintymysuhteista löytyy pilvin pimein tutkimustietoa. Siitä vaan googlettelemaan. Itse olen sotaorvon lapsi 60-luvulta ja sattuneesta syystä aihe kiinnostanut paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Ei unohtunut vauvan temperamentti - vaikkakin temperamenrti vaikuttaa todella vahvasti jo varhaislapsuudessa käyttäytymiseen, niin näkyvät kiintymmyssuhdeongelmat etenkin varhaislapsuudessa hyvinkin samalla tavalla temperamentista riippumatta. Eli tässä 8kk ikäisellä joka on jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan. Vastasinkin tuossa äsköttäin, kun luin ketjua jonkun jo leikki-ikäisen vanhemmalle eri tavalla, että samanlainen käytös vanhemmalla lapsella taas viittaa rauhalliseen ja avoimeen temperamenttiin.
Se, uskotko minun opiskelevan psykologiaa on minulle täysin toissijaista.
T psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Ei unohtunut vauvan temperamentti - vaikkakin temperamenrti vaikuttaa todella vahvasti jo varhaislapsuudessa käyttäytymiseen, niin näkyvät kiintymmyssuhdeongelmat etenkin varhaislapsuudessa hyvinkin samalla tavalla temperamentista riippumatta. Eli tässä 8kk ikäisellä joka on jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan. Vastasinkin tuossa äsköttäin, kun luin ketjua jonkun jo leikki-ikäisen vanhemmalle eri tavalla, että samanlainen käytös vanhemmalla lapsella taas viittaa rauhalliseen ja avoimeen temperamenttiin.
Se, uskotko minun opiskelevan psykologiaa on minulle täysin toissijaista.T psykan opiskelija
Ei huutelulinjalle lähteneille höperömammoille kannattaisi edes vastata mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Ei unohtunut vauvan temperamentti - vaikkakin temperamenrti vaikuttaa todella vahvasti jo varhaislapsuudessa käyttäytymiseen, niin näkyvät kiintymmyssuhdeongelmat etenkin varhaislapsuudessa hyvinkin samalla tavalla temperamentista riippumatta. Eli tässä 8kk ikäisellä joka on jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan. Vastasinkin tuossa äsköttäin, kun luin ketjua jonkun jo leikki-ikäisen vanhemmalle eri tavalla, että samanlainen käytös vanhemmalla lapsella taas viittaa rauhalliseen ja avoimeen temperamenttiin.
Se, uskotko minun opiskelevan psykologiaa on minulle täysin toissijaista.T psykan opiskelija
Kertoisiko joku, miten tähän ap:n provoilemaan tapaukseen, jossa mummu kerran viikossa käväisee kylässä, liittyy tapaus, missä 8 kk ikäinen on "jatkuvasti ollut erossa pääasiallisesta huoltajastaan"?
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmettelen kommentteja mummon oudon käyttäyymisen selityksestä: vaihdevuosista. Joku jopa kirjoitti: "..joutui vaihdevuosipsykoosiin".
Hyvät nuoret naiset, sellaista sairautta ei ole olemassakaan! Kylläpä pelottavalta kuulostaa naisena oleminen, jos nainen ihan oikeasti sekoaisi täytettyään 50. Vaihdevuodet kun jokaisella meistä naisista on edessä,kun riittävän kauan elää.
Se olin minä. Psykoosi oli ihan todellinen. Vein asian kriisipsykiatrialle siinä pisteessä, jossa mummu makasi päivät syömättä ja juomatta pimeässä huoneessa, rukoillen. Lapsenlapsen (ekaluokalainen) kävi viemässä kotipihalta "turvaan". Harhoja oli monia muunkinlaisia. Nyt oikeasti vanhana on taas melko ok, mutta luottamus ja välit eivät palaudu koskaan.
Just! Ja Ap: hän on häipynyt kuin piiiippeli Saharaan. Taitaa olla pikku provostelija.