Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Kyse ei niinkään ole siitä, voiko vauva olla hoidossa jonkun muun kuin äidin luona. Kyse on asenteista ja motiiveista. On nurinkurinen ja kieroutunut asetelma, jos mummu pitää äitiä uhkana hänen ja vauvan suhteelle, on mustasukkainen huomiosta, jonka vauva antaa äidilleen, ja muista virikkeistä, jotka vauvaa kiinnostavat. Siitä kertoo se, että vauvan kanssa pitää saada olla yksin, vauvan huomio ja katse ohjataan pois äidistä, vauvan katse fyysisesti pakotetaan itseen päälle asettumalla ja poskista kiinni pitelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mummilla ei ole itsestäänselvää oikeutta hoitaa lastenlapsia. Pitää keskittyä siihen mikä on lapsen etu, se menee heittäen mummin mielipahan edelle. Lapsi tuskin traumatisoituu jos tuttu mummi hoitaa häntä muutaman tunnin, mutta ei ole tarpeellista jättää 8 KK IKÄISTÄ vauvaa mummolaan yöksi, siitä ON todennäköisesti ainakin ap:n tapauksessa enempi haittaa kuin hyötyä. Aloituksen mummon on aika mennä itseensä ja antaa toisen olla äiti omalle lapselleen, ei arvostella ja puuttua. Mummo saa nauttia lapsenlapsensa seurasta juuri sen verran kuin se äidille ja isälle sopii ja mieluiten silloinkaan ei palata tähän "vauva 4 vk ikäisenä tutulle teinille hoitoon kun työt kutsuvat."
Sanoinhan että ei tarvitse antaa yöksi. Eikä mun mielestä kannatakaan, mutta mielestäni se että antaa mummon pitää vauvaa sylissä on ihan normaali asia? Oliko mummolla mt-ongelma? En kerennyt lukea koko viestiketjua.
Haluaisin muuten vielä korjata muutaman väärinkäsityksen ennenkuin kaikki vihaiset pms-oireiset hyökkäävät kimppuuni.
Minä olen Vauvan äiti, en mummo. Minä sanoin että minä ymmärrän mummoa, joka haluaisi pitää lapsenlastaan sylissä, en yökylässä. Siinä tuli joku ihme typo sanan ei kohdalle. En ole tietoinen onko ap:n anoppi mt-ongelmainen vai ei. Ei tietenkään isovanhemmalla ole oikeuksia lapsenlapseensa, mutta minä en ymmärrä miksi se on vanhemmilta pois että isovanhempi saa myös muodostaa edes jonkinlaisen suhteen lapseen? Ellei nyt siis ole jotenkin aivan sekaisin päästään. Mutta aloituksen perusteella en saanut tällaista kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mummilla ei ole itsestäänselvää oikeutta hoitaa lastenlapsia. Pitää keskittyä siihen mikä on lapsen etu, se menee heittäen mummin mielipahan edelle. Lapsi tuskin traumatisoituu jos tuttu mummi hoitaa häntä muutaman tunnin, mutta ei ole tarpeellista jättää 8 KK IKÄISTÄ vauvaa mummolaan yöksi, siitä ON todennäköisesti ainakin ap:n tapauksessa enempi haittaa kuin hyötyä. Aloituksen mummon on aika mennä itseensä ja antaa toisen olla äiti omalle lapselleen, ei arvostella ja puuttua. Mummo saa nauttia lapsenlapsensa seurasta juuri sen verran kuin se äidille ja isälle sopii ja mieluiten silloinkaan ei palata tähän "vauva 4 vk ikäisenä tutulle teinille hoitoon kun työt kutsuvat."
Sanoinhan että ei tarvitse antaa yöksi. Eikä mun mielestä kannatakaan, mutta mielestäni se että antaa mummon pitää vauvaa sylissä on ihan normaali asia? Oliko mummolla mt-ongelma? En kerennyt lukea koko viestiketjua.
Haluaisin muuten vielä korjata muutaman väärinkäsityksen ennenkuin kaikki vihaiset pms-oireiset hyökkäävät kimppuuni.
Minä olen Vauvan äiti, en mummo. Minä sanoin että minä ymmärrän mummoa, joka haluaisi pitää lapsenlastaan sylissä, en yökylässä. Siinä tuli joku ihme typo sanan ei kohdalle. En ole tietoinen onko ap:n anoppi mt-ongelmainen vai ei. Ei tietenkään isovanhemmalla ole oikeuksia lapsenlapseensa, mutta minä en ymmärrä miksi se on vanhemmilta pois että isovanhempi saa myös muodostaa edes jonkinlaisen suhteen lapseen? Ellei nyt siis ole jotenkin aivan sekaisin päästään. Mutta aloituksen perusteella en saanut tällaista kuvaa.
Minä taas sain juuri sellaisen kuvan. Itselleni oli liikaa ja unohtumatonta jo se, kun isäni sanoi lapsestani, että lapselle on sama, onko hän kotona vai heidän luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Dumppaaminen ja hylkääminen ovat Sinun sanojasi - ei minun. Lapseni oli iloinen ja reipas hänet hakiessani.
Se, että vauva on iloinen ja reipas hakiessasi hänet hänelle ei ensisijaisesta ympäristöstään ja ei ensisijaisen huoltajansa luota valitettavasti kielii juurikin kiintymyssuhdeongelmista. Nimittäin Välttelevästä kiintymyssuhteesta, lyhyesti: Huoltaja ollut toistuvasti hylkäävä, epäsensitiivinen, lapsi ei halua ”hermostuttaa” vanhempaa, peittää omaa tarvitsevuuttaan. Reaktio vieraaseen: vieras (eli mummo, tuossa iässä ensisijaisista huoktajista kaikki muut ovat vielä vieraita) ei herätä stressiä ja saattaa turvautua vieraaseen.
Normaali lapsi stressaantuu tuon ikäisenä kun äiti/ens.sijainen huoltaja poistuu.T psykan opiskelija
No haloo nyt. Olen samaa mieltä tämän ketjun kommentoijien enemmistön kanssa siitä, että ap:n anopin käytös ei ole normaalia, mutta huh huh mitä potaskaa täällä jotkut suoltaa. Luulenpa että tämäkin kommentoija on opiskellut sitä psykologiaa unissaan tai korkeintaan kansanopistossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko, mitä anonyymipalstalla jotkut suoltaa, vaan ottakaa itse asioista selvää. Ei kyllä mitään johtopäätöstä kenenkään kiintymyssuhteen laadusta voi antaa jonkun yksittäisen av-palstan kommentin perusteella. :DDD Taisi "psykan opiskelijalta" unohtua sellaiset reaktioihin vaikuttavat asiat kuten esim. vauvan temperamentti ;DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Ei todellakaan ole aitoa välittämistä. Mummo välittää vain omista tarpeistaan ja niiden tyydyttämisestä. Jos tuolle käytökselle antaa pikkusormen, se vie lopulta koko käden ja niin eespäin. Minulla oli mummo, jota pitkän välimatkan takia näin aika harvoin. Muistan kuitenkin sellaisen pakotetun läheisyyden. Mummo piti napakasti kädestä kiinni, etten päässyt viereltä pois vaikka olisin halunnut. Joo, kiva että mummo välitti musta, mutta kyllä nuo hetket oli ahdistavia ja koin, että itsemääräämisoikeuttani rajoitetaan, minulla ei ole mitään väliä ja olen vain väline tavallaan. Sitten myöhemmin alkoi henkinen painostaminen, ikään kuin elämänvalintani kuuluisivat mummolleni ja hän tietäisi paremmin vaikka mitä minun kannattaa opiskella. Oli aika kuristava tunne sisällä, kun jatkuvasti oli olo että omat ajatukset ja mielipiteet on huonoja ja oma tapa olla ihminen on jotenkin väärin (enkä edes ollut millään radikaalilla tavalla "normaalista poikkeava"). Että se siitä aidosta välittämisestä. Toivottavasti kukaan ei "rakasta" lastaan tai lapsenlastaan sillä tavalla, että kokee oikeudekseen omassa läheisyyden/hyväksynnän/minkä lie tarpeesta tukahduttaa lasta, ap:n tapauksessa ihan fyysisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä näkee ja kuulee! Ehdottomasti vauva nyt pois tuollaisen mummun läheisyydestä, kyllä noin pienelle äiti on ykkönen.
Itse olen kolmen ihanan lapsen mummu <3 Poikani lapset ovat molemmat jo ala-asteikäisiä ja heidän kanssa tapaankin usein! Pyöräilevät välillä parikin kertaa kuukaudessa minun ja pappansa luo viikonloppua viettämään. Miten tämä on mahdollista? No, siten että nuo vauvavuodet annoin poikani ja miniäni tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen, pysyttelin taka-alalla niin hyvin kuin maltoin. Tunsin itseni hyvin tungettelevaksi, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi ja soitin viikottain että saako taas tulla vauvaa katsomaan. Ikinä ei kumpikaan kieltänyt ja olin tästä niin iloinen, että halusin ehdottomasti pitää välit näin hyvänä = vein usein mukanani ruokaa, viivyin kohtuullisen ajan, pidin tyttöä sylissä silloin kun tarjottiin... Luotan täysin fiksuun poikaani ja ihanaan miniääni kasvattajana, toki itse olen tehnyt monia asioita toisin mutta lapsenlapsilleni en koskaan kritisoi hänen vanhempiensa tapoja, tätä teki oma anoppini ihan tarpeeksi.
Meillä kunnioitus toimii molempiin suuntiin. Minä ja pappa vietämme hyvin mielellämme aikaa jokaisen lapsenlapsemme ja toki oman lapsemme kanssa, molempien rajoja kunnioittaen. Niin ihanaa ja ainutlaatuista kuin se vastasyntyneen vauvan nuuhkuttelu ja sylkyttely onkin, niin kouluikäisten kanssa onkin jo huomattavasti helpompi treffata, kun ei ole mitään herkkiä imetysasioita tai kiintymyssuhteen muodostamista ja lapset liikkuvat kätevästi omilla pyörillään. Toisaalta me pidämme kovasti matkustelusta ja teemme reissuja mahdollisimman usein, joten vastaavasti olen tyytyväinen ettei kukaan oleta että me olemme aina valmiita ottamaan lapset hoitoon, aina ei mummukaan ole kotona :)
❤️❤️❤️❤️ Tämä viesti todellakin valaa uskoa siihen, että ihania mummoja ja ukkeja on todella olemassa! Kiitos viestistäsi!
Kyllä, ja siihen, ettei luodakseen hyvät ja läheiset suhteet lapsenlapsiin tarvitse olla alvariinsa niitä hoitamassa.
Tulipa hyvä mieli palautteestanne. Luin tuota ketjua appivanhemmista ja ”tossumiehestä” ja tulee niin pöyristynyt olo! Olisi monella peiliin katsomisen paikka: antakaa vanhempien kasvattaa omat lapsensa ja nauttia vauva-ajasta, teidän aikanne tulee myöhemmin. Minä en pyri (saatika edes jaksaisi enää!) kasvattamaan lapsenlapsiani, olen jo oman tonttini hoitanut. Toki mummulassa on mummulan säännöt, joita noudatetaan, vaikka eroaisivat kodin tavoista. Meillä esimerkiksi syödään aina keittiön pöydän ääressä, täällä ei viedä ruokaa olohuoneeseen/sänkyyn vaikka kotona niin saa tehdä. Myöskään huonoa käytöstä en suvaitse, mutta varsinaista laajempaa kasvatustyötä en tee. Välillä jopa huokaistaan yökyläreissujen jälkeen helpotuksesta, että huhhuh, hyvä kun lähtivät kotiinsa ja saadaan taas rauhoittua omiin puuhiin. Niin rakkaita kuin he meille ovatkin. Ja tässähän se isovanhemmuuden ihanuus piilee; saa vain hemmotella ja seurata lasten kasvua, mutta ei itse tarvitse heräillä yösyöttöihin tai patistaa kokeisiin lukuun 😊
Tärkeä ajatus mikä itselleni tuli mieleen on se, ettei missään tilanteessa ala kaivaa maata vanhempien jalkojen alta. Kyllä olen huomannut miten isommat lapsenlapset osaavat näppärästi minulta kinua jotain minkä vanhempansa ovat kieltäneet ja vetelevät naruista että mummu on kivempi kuin tyhmä äiti 😉 Lähinnä tuo naurattaa, lapset osaavat olla ovelia mutta silloin vain todetaan että vanhempia totellaan. Minulle ja pappalle on tärkeää olla tukena lapsenlapsien kasvatuksessa (nimenomaan tukena, emme ole ohjaksissa) ja haluamme pitää hyvät ja luottamukselliset välit tavallisia käytöstapoja noudattaen. Nykyään poikani tytöt jo saavat itse soittaa ja sopia, että saisko tulla taas mummulaan. Tyttäreni pientä vauvaa taas tavataan tuoreen perheen ehdoilla, hyvä näinkin. Yökylään otamme heti, kun tarjotaan <3
Kyllä niin kiitän lapsiani puolisoineen siitä, että ovat näin hyvin mahdollistaneet meille isovanhemmuuden ilman mitään mustasukkaisuutta tai muuta vääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Niin. On silti tajuttava vastuunsa ennen kuin alkaa niitä omia kokemuksiaan jakaa yleisohjeena.
Ap:n mummo ei kuulosta tasapainoiselta, enkä ikinä kehottaisi ketään antamaan lasta hänelle ilman valvontaa. Kun se käytös valvottunakin on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
Lisää horinaa. En ole sellaista kirjoittanut. Ap puolestaan kertoi anoppinsa tekemisistä silloin kun anoppi oli heillä vieraisilla = vanhemmat olivat paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Niin. On silti tajuttava vastuunsa ennen kuin alkaa niitä omia kokemuksiaan jakaa yleisohjeena.
Ap:n mummo ei kuulosta tasapainoiselta, enkä ikinä kehottaisi ketään antamaan lasta hänelle ilman valvontaa. Kun se käytös valvottunakin on tuollaista.
Eiköhän jokainen osaa itse arvioida sen, että onko joku vaaraksi omalle lapselleen? Ei voi olettaa, että luen 28 sivua pitkän ketjun etsien vihjeitä siitä, onko ap turvallinen isovanhempi vai ei? Luin aloituksen nopeasti ja sain mielikuvan että mummo rakastaa lapsenlastaan. En ymmärtänyt mitä outoa tai pahaa siinä on. Lähinnä sanoin ymmärtäväni tekstin perusteella sekä ap:ta että mummoa. Molemmat rakastavat tätä lasta ja haluavat hänen kanssaan viettää aikaa. Mummolla ei ole lapseen oikeuksia, mutta yritin sanoa, että jos ei mummo ole hullu, niin onko paha ettå mummo saa pitää vauvaa sylissä? En tiedä kuinka hullua porukkaa täällä on, ehkä olen kasvanut pumpulissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Niin. On silti tajuttava vastuunsa ennen kuin alkaa niitä omia kokemuksiaan jakaa yleisohjeena.
Ap:n mummo ei kuulosta tasapainoiselta, enkä ikinä kehottaisi ketään antamaan lasta hänelle ilman valvontaa. Kun se käytös valvottunakin on tuollaista.
Eiköhän jokainen osaa itse arvioida sen, että onko joku vaaraksi omalle lapselleen? Ei voi olettaa, että luen 28 sivua pitkän ketjun etsien vihjeitä siitä, onko ap turvallinen isovanhempi vai ei? Luin aloituksen nopeasti ja sain mielikuvan että mummo rakastaa lapsenlastaan. En ymmärtänyt mitä outoa tai pahaa siinä on. Lähinnä sanoin ymmärtäväni tekstin perusteella sekä ap:ta että mummoa. Molemmat rakastavat tätä lasta ja haluavat hänen kanssaan viettää aikaa. Mummolla ei ole lapseen oikeuksia, mutta yritin sanoa, että jos ei mummo ole hullu, niin onko paha ettå mummo saa pitää vauvaa sylissä? En tiedä kuinka hullua porukkaa täällä on, ehkä olen kasvanut pumpulissa.
Ap ei edes ole isovanhempi.
Ja se aloituksessa kuvattu isovanhempi ei ollut hänen äitinsä, eikä todellakaan tasapainoinen.
Et tainnut lukea kovin huolellisesti.
Ja mt-ongelmaisen mummon kanssa kamppailleelle voin kertoa, että edes se läheinen ei välttis näe, että nyt on puhjennut sairaus. Vasta sitten tajusin, kun lapsi olikin kadonnut leikkipuistosta, mummo hiippaili päiväkodilla, hoitajat alkoivat ilmoitella ja kun yritin rajata kotini rajoja, saimme aggressiivisen stalkkaajan kimppuumme.
Jos et mistään mitään tiedä, älä neuvo. Jooko.
Jospa ei sekoitettaisi omia mummoja ja tapoja ainakaan korostamatta, että puhun nyt meidän mummosta.
Kenen mielestä ap:n mummo on sen tyyppinen mummo, että 8 kk vauva pitäisi hänen hoitoonsa antaa?
Kenen mielestä hän ei käyttäydy vähintään röyhkeästi vauvan äitiä kohtaan?
Tuttu, jaksavat ja ihana mummo on tietysti perheelle hieno asia, kumpaan meilläkin olisi sellainen. Mummo ei kuitenkaan voi vaatia lasta viihdykkeekseen tilanteessa kuin tilanteessa. Ap:n anoppi ylittää rajat häikäilemättä, ei ole mikään unelmamummo. Jos vanhempien läsnäollessa on mummo huonoimmasta päästä, miksi lapsi pitäisi hänelle jättää hoitoon? Ei miksikään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Niin. On silti tajuttava vastuunsa ennen kuin alkaa niitä omia kokemuksiaan jakaa yleisohjeena.
Ap:n mummo ei kuulosta tasapainoiselta, enkä ikinä kehottaisi ketään antamaan lasta hänelle ilman valvontaa. Kun se käytös valvottunakin on tuollaista.
Eiköhän jokainen osaa itse arvioida sen, että onko joku vaaraksi omalle lapselleen? Ei voi olettaa, että luen 28 sivua pitkän ketjun etsien vihjeitä siitä, onko ap turvallinen isovanhempi vai ei? Luin aloituksen nopeasti ja sain mielikuvan että mummo rakastaa lapsenlastaan. En ymmärtänyt mitä outoa tai pahaa siinä on. Lähinnä sanoin ymmärtäväni tekstin perusteella sekä ap:ta että mummoa. Molemmat rakastavat tätä lasta ja haluavat hänen kanssaan viettää aikaa. Mummolla ei ole lapseen oikeuksia, mutta yritin sanoa, että jos ei mummo ole hullu, niin onko paha ettå mummo saa pitää vauvaa sylissä? En tiedä kuinka hullua porukkaa täällä on, ehkä olen kasvanut pumpulissa.
Ap ei edes ole isovanhempi.
Ja se aloituksessa kuvattu isovanhempi ei ollut hänen äitinsä, eikä todellakaan tasapainoinen.
Et tainnut lukea kovin huolellisesti.
Ja mt-ongelmaisen mummon kanssa kamppailleelle voin kertoa, että edes se läheinen ei välttis näe, että nyt on puhjennut sairaus. Vasta sitten tajusin, kun lapsi olikin kadonnut leikkipuistosta, mummo hiippaili päiväkodilla, hoitajat alkoivat ilmoitella ja kun yritin rajata kotini rajoja, saimme aggressiivisen stalkkaajan kimppuumme.
Jos et mistään mitään tiedä, älä neuvo. Jooko.
Olen pahoillani että sinulle om tapahtunut elämässä näin hirveä asia. Se ei tarkoita että kaikilla olisi. Eikä se tarkoitti että minä en mistään mitään tiedä. Eikä se tarkoita että kaikki mummut olisivat hulluja. Mielestäni sinullakin on vastuu olla säikyttelemättä muita äitejä täällä omaan kokemuksesi perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Niin. On silti tajuttava vastuunsa ennen kuin alkaa niitä omia kokemuksiaan jakaa yleisohjeena.
Ap:n mummo ei kuulosta tasapainoiselta, enkä ikinä kehottaisi ketään antamaan lasta hänelle ilman valvontaa. Kun se käytös valvottunakin on tuollaista.
Eiköhän jokainen osaa itse arvioida sen, että onko joku vaaraksi omalle lapselleen? Ei voi olettaa, että luen 28 sivua pitkän ketjun etsien vihjeitä siitä, onko ap turvallinen isovanhempi vai ei? Luin aloituksen nopeasti ja sain mielikuvan että mummo rakastaa lapsenlastaan. En ymmärtänyt mitä outoa tai pahaa siinä on. Lähinnä sanoin ymmärtäväni tekstin perusteella sekä ap:ta että mummoa. Molemmat rakastavat tätä lasta ja haluavat hänen kanssaan viettää aikaa. Mummolla ei ole lapseen oikeuksia, mutta yritin sanoa, että jos ei mummo ole hullu, niin onko paha ettå mummo saa pitää vauvaa sylissä? En tiedä kuinka hullua porukkaa täällä on, ehkä olen kasvanut pumpulissa.
Ap ei edes ole isovanhempi.
Ja se aloituksessa kuvattu isovanhempi ei ollut hänen äitinsä, eikä todellakaan tasapainoinen.
Et tainnut lukea kovin huolellisesti.
Ja mt-ongelmaisen mummon kanssa kamppailleelle voin kertoa, että edes se läheinen ei välttis näe, että nyt on puhjennut sairaus. Vasta sitten tajusin, kun lapsi olikin kadonnut leikkipuistosta, mummo hiippaili päiväkodilla, hoitajat alkoivat ilmoitella ja kun yritin rajata kotini rajoja, saimme aggressiivisen stalkkaajan kimppuumme.
Jos et mistään mitään tiedä, älä neuvo. Jooko.
Olen pahoillani että sinulle om tapahtunut elämässä näin hirveä asia. Se ei tarkoita että kaikilla olisi. Eikä se tarkoitti että minä en mistään mitään tiedä. Eikä se tarkoita että kaikki mummut olisivat hulluja. Mielestäni sinullakin on vastuu olla säikyttelemättä muita äitejä täällä omaan kokemuksesi perustuen.
On paljon fiksumpaa neuvoa olemaan järkevä ja varovainen kuin heitellä hölmöjä tietämättömiä neuvoja, että "ei se mitään tee, anna vaan lapsesi".
Sillä jos äidillä hälytyskellot soi jo kuten ap:lla, kannattaa kuunnella niitä hälytyskelloja ja huolella kuunnellakin, eikä vain hössöttää, että "meilläkin on kiva mummo, trallalaaa".
Meillä minulla oli epämukava olo jo pitkään, mutta todellakin tukahdutin sen, koska kaikkien mielestä mummot on niin ihkuja. Ja kaikkihan ne hössöttää.
Hieman ihmettelen kommentteja mummon oudon käyttäyymisen selityksestä: vaihdevuosista. Joku jopa kirjoitti: "..joutui vaihdevuosipsykoosiin".
Hyvät nuoret naiset, sellaista sairautta ei ole olemassakaan! Kylläpä pelottavalta kuulostaa naisena oleminen, jos nainen ihan oikeasti sekoaisi täytettyään 50. Vaihdevuodet kun jokaisella meistä naisista on edessä,kun riittävän kauan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Vanhemmathan on itse paikalla. Jotain tolkkua horinoihin nyt!
Sinä kirjoitit näin:
"Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan."
Eli nimenomaan kehotit antamaan vauvan mummolle ja menemään itse pois.
No lähinnä kehotin nauttimaan siitä hetkestä kun mummo hoitaa vauvaa mikäli vaan pystyy. En kehottanut poistumaan talosta. Jos minun äiti tulee hoitamaan minun vauvaani, niin minä menen yleensä hetkeksi lepäämään, näin jaksan taas hetken kuluttua itse olla parempi äiti. En tosiaan tarkoittanut mitään pahaa. Sanoin vaan siksi että itselleni tämä toimii. Saan ihan hetken hengähtää. Ps. En ole tuo ketä lainasit, eli nyt on kirjoittajat sekaisin. Edelleen painotan, että jos anopissa tai omassa äidissä olisi jotain hullua tai vikaa päässä, niin asia olisi varmaan arvioitava uudestaan enkä jättäisi heitä kahdestaan.
Niin. On silti tajuttava vastuunsa ennen kuin alkaa niitä omia kokemuksiaan jakaa yleisohjeena.
Ap:n mummo ei kuulosta tasapainoiselta, enkä ikinä kehottaisi ketään antamaan lasta hänelle ilman valvontaa. Kun se käytös valvottunakin on tuollaista.
Eiköhän jokainen osaa itse arvioida sen, että onko joku vaaraksi omalle lapselleen? Ei voi olettaa, että luen 28 sivua pitkän ketjun etsien vihjeitä siitä, onko ap turvallinen isovanhempi vai ei? Luin aloituksen nopeasti ja sain mielikuvan että mummo rakastaa lapsenlastaan. En ymmärtänyt mitä outoa tai pahaa siinä on. Lähinnä sanoin ymmärtäväni tekstin perusteella sekä ap:ta että mummoa. Molemmat rakastavat tätä lasta ja haluavat hänen kanssaan viettää aikaa. Mummolla ei ole lapseen oikeuksia, mutta yritin sanoa, että jos ei mummo ole hullu, niin onko paha ettå mummo saa pitää vauvaa sylissä? En tiedä kuinka hullua porukkaa täällä on, ehkä olen kasvanut pumpulissa.
Ap ei edes ole isovanhempi.
Ja se aloituksessa kuvattu isovanhempi ei ollut hänen äitinsä, eikä todellakaan tasapainoinen.
Et tainnut lukea kovin huolellisesti.
Ja mt-ongelmaisen mummon kanssa kamppailleelle voin kertoa, että edes se läheinen ei välttis näe, että nyt on puhjennut sairaus. Vasta sitten tajusin, kun lapsi olikin kadonnut leikkipuistosta, mummo hiippaili päiväkodilla, hoitajat alkoivat ilmoitella ja kun yritin rajata kotini rajoja, saimme aggressiivisen stalkkaajan kimppuumme.
Jos et mistään mitään tiedä, älä neuvo. Jooko.
Olen pahoillani että sinulle om tapahtunut elämässä näin hirveä asia. Se ei tarkoita että kaikilla olisi. Eikä se tarkoitti että minä en mistään mitään tiedä. Eikä se tarkoita että kaikki mummut olisivat hulluja. Mielestäni sinullakin on vastuu olla säikyttelemättä muita äitejä täällä omaan kokemuksesi perustuen.
Mielipide tämäkin mutta minusta sinulla ei ole kokemusta aiheesta ja/tai olet myös tahallisesti tietämätön. Olen itse lapseton, mutta rajattoman vanhemman lapsena omat hälytyskellot soivat kovaa tätä ketjua lukiessa. Sinä et huomaa vaaraa, koska kokemus puuttuu. Tuo rajaton käytös on myös verhottu näennäiseen rakkauteen ja välittämiseen että sen näkeminen - jopa lapselle itselleen - on vaikeaa. Itse aloin hahmottamaan omaa menneisyyttä vasta parikymppisenä ja tajusin miksi sairastin masennusta, vaikka siihen ei ollut näkyvää syytä. T.eri
Alue: Aihe vapaa
Mitkä ihmeen naapurin Martti Ja Maire, klepto mummo ja mikä vielä täällä seikkailee. Asia on ihan yksinkertainen - jos ap ei halua lapsensa olevan isovanhempiensa luona niin toimii sitten vanhempana näin.