Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla.
Ahdistava tilanne.
Mummo pitkällä sairauslomalla ja yrittää nyt ripustautua meidän lapsiin ”jaksaakseen”. Kiristää tunnetasolla.
Tunkee. Tunkee. Ja tunkee. Muuttikin ollakseen lähempänä.
Yrittää saada lapset ”uskoutumaan” itselleen. Haluaa olla ”se tärkeä aikuinen” vanhempien ohi.
Kannustaa lapsia tekemään valintoja, joilla nämä jäisivät tänne nyhjäämään. Lukiokin on liian vaativa. ”Mitä sinä sinne?”
Ja jatkan vielä, että nimenomaan vain ja ainoastaan lastemme seura kelpaa. Ei huoli kyytiä kauppaan, ei huoli kyytiä sairaalaan, ei huolinut muuttoapua, ei ilmaista varastotilaa, ei halua minua kahville (pääisisin päivisin), ei halunnut lähteä minun ja toisen lapsen kanssa retkelle, ei halunnut mennä lomailemaan mökillemme niin, että me viemme ruokakassien kera ja haemme pois. Ei.
Ei.
Häntä ei siis ole mitenkään jätetty avutta. Tai yksin.
Ainoa mikä hänelle käy on se, että lapsemme menevät sinne hänen luokseen yksin ja että että hän saa viestitellä meiltä vanhemmilta salaa lapsillemme. Meidät vanhemmat täydellisesti poissulkien.
Minusta tää nyt on vaan ihan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isoäitini meni töihin, kun äitini oli 6 viikon ikäinen. Silloinkin hän sai puhuttua kaksi ylimääräistä viikkoa, koska äitiysloma loppui jo 4vk synnytyksen jälkeen. Joku 14v tyttö maalta oli tullut hoitamaan äitiäni. Itse olin 4kk ikäinen, kun menin Teekkarikylän tarhaan, kun äitini jatkoi diplomityön tekemistä. Ja omat lapseni ovat olleet tarhassa 1,5 vuoden iästä lähtien ja sitä ennen useita kertoja isovanhemmilla hoidossa ja yökylässä.
Ja tässä on selitys useimmille näillekin tämän ketjun ongelmille... Kiintymyssuhdeongelmia, takerumista, hylkäämistä.
En ole huomannut mitään kiintymyssuhdeongelmia sen paremmin äidissäni, itsessäni kuin lapsissanikaan. Ihan ollaan toimittu parhaan kykymme mukaan ja lapset ovat kasvaneet terveiksi ja empaattisiksi aikuisiksi.
On se nyt kumma, kun äideistä tehdään huonoja, jos he jatkavat opintojaan tai työtään äitiysloman loputtua. En yhtään ihmettele alhaisia syntyvyyslukuja, jos tällainen syyllistävä ilmapiiri leviää.
Hei ap! Voisitko pyytää jotakuta ystävääsi/siskoa kylään teille samaan aikaan kun tiedät anopinkin tulevan teille. Kiinnostaisi tietää käyttäytyykö mummo silloinkin samoin kun paikalla on vieraampi ihminen. Jos käyttäytyy samoin, voisit kysyä ystävältä mielipidettä mummon käytöksestä. Miten mummo suhtautuisi, jos vauva on ystäväsi sylissä?
Teepä tällainen sosiaalinen ihmiskoe.
Miten mummo käyttäytyy, jos vauva on isänsä sylissä?
Vierailija kirjoitti:
Lainaisimme yhtä tällaista omistautunutta mummoa. Jos joltain sellainen liikenee. Epäilen, että tällaisia ei oikeasti ole markkinoilla. Nyky mummot on vauhdikkaita tapauksia joilla elämässä on muutakin kuin lapsen lapsien kiintymyskuvioiden sotkeminen... (siis oikeesti!).
Saatte ihan omaksi, ei palautusoikeutta. Toivottavasti asutte kaukana meiltä ettei mun tarvii enää nähdä häntä.
Kyllä se on niin, että naisen tehtävä on kasvattaa lapset kotona kouluikään saakka.
Parhaimmat lapset ovat lestadiolais- ja maahanmuutajaperheissä, joissa äiti on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isoäitini meni töihin, kun äitini oli 6 viikon ikäinen. Silloinkin hän sai puhuttua kaksi ylimääräistä viikkoa, koska äitiysloma loppui jo 4vk synnytyksen jälkeen. Joku 14v tyttö maalta oli tullut hoitamaan äitiäni. Itse olin 4kk ikäinen, kun menin Teekkarikylän tarhaan, kun äitini jatkoi diplomityön tekemistä. Ja omat lapseni ovat olleet tarhassa 1,5 vuoden iästä lähtien ja sitä ennen useita kertoja isovanhemmilla hoidossa ja yökylässä.
Ja tässä on selitys useimmille näillekin tämän ketjun ongelmille... Kiintymyssuhdeongelmia, takerumista, hylkäämistä.
En ole huomannut mitään kiintymyssuhdeongelmia sen paremmin äidissäni, itsessäni kuin lapsissanikaan. Ihan ollaan toimittu parhaan kykymme mukaan ja lapset ovat kasvaneet terveiksi ja empaattisiksi aikuisiksi.
On se nyt kumma, kun äideistä tehdään huonoja, jos he jatkavat opintojaan tai työtään äitiysloman loputtua. En yhtään ihmettele alhaisia syntyvyyslukuja, jos tällainen syyllistävä ilmapiiri leviää.
Olen kanssasi samaa mieltä.Milloin tämä käännös tai pikemminkin takapakki tapahtui?Kun kunnat alkoivat maksaa kotihoidosta enemmän kuin 100mk?
Minut hoiti mummo äidin ollessa töissä (50-luvulla),lapseni meni päiväkotiin 11kk tosin ryhmään ,jossa oli vain 6 saman ikäistä.
Lapsi vietti vajaa vuoden vanhana ensimmäiset yönsä vanhempieni luona ja jatkuen siihen asti kun hänet uskalsi jättää yksin esim.viikonlopuksi .Ja ei tarvinnut pakottaa!Isovanhemmat tekivät hänen kanssaan myös lyhyitä ulkomaan matkoja ym.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta ,mitä isovanhemmat pystyivät lapselleni antamaan sekä taloudellisesti että ajallisesti.Meillä vanhemmilla ei ollut aikaa,energiaa eikä varaa.
Olen nyt suunnilleen saman ikäinen ,lapsenlapsia minulla ei ole,mutta jos olisi tiedän etten mitenkään pystyisi samaan kuin mitä me saimme isovanhemmilta.
Mihin kategoriaan yo.sitten luokitellaan?
Äitini hylkäsi minut töihin mennessään,minä tein saman.
Isovanhemmat takertuivat kun olivat lapsen kanssa ja minulla on kiintymyssuhde ongelma,koska en halua sitoutua(olemattomiin ) lapsenlapsiini?
Oiskohan aika vaihtaa työpaikaa kun ei jaksa olla siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mitä ikäluokkaa nämä nykyiset rajattomat, suorastaan tunnekylmät isovanhemmat on?
Juurikin sitä porukkaa, joka on itse kasvanut erossa vanhemmistaan mummoloissa tms. ja joka on itse dumpannut lapsensa epämääräiseen hoitoon pariviikkoisina ja lomiksi mummolaan.
Juuri siitähän tämä kaikki rajattomuus ja kunnioituksen puute juurensa juontaa. Ei kertakaikkiaan tajuta vanhempien tärkeyttä tai edes sitä, mikä on koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isoäitini meni töihin, kun äitini oli 6 viikon ikäinen. Silloinkin hän sai puhuttua kaksi ylimääräistä viikkoa, koska äitiysloma loppui jo 4vk synnytyksen jälkeen. Joku 14v tyttö maalta oli tullut hoitamaan äitiäni. Itse olin 4kk ikäinen, kun menin Teekkarikylän tarhaan, kun äitini jatkoi diplomityön tekemistä. Ja omat lapseni ovat olleet tarhassa 1,5 vuoden iästä lähtien ja sitä ennen useita kertoja isovanhemmilla hoidossa ja yökylässä.
Ja tässä on selitys useimmille näillekin tämän ketjun ongelmille... Kiintymyssuhdeongelmia, takerumista, hylkäämistä.
En ole huomannut mitään kiintymyssuhdeongelmia sen paremmin äidissäni, itsessäni kuin lapsissanikaan. Ihan ollaan toimittu parhaan kykymme mukaan ja lapset ovat kasvaneet terveiksi ja empaattisiksi aikuisiksi.
On se nyt kumma, kun äideistä tehdään huonoja, jos he jatkavat opintojaan tai työtään äitiysloman loputtua. En yhtään ihmettele alhaisia syntyvyyslukuja, jos tällainen syyllistävä ilmapiiri leviää.Olen kanssasi samaa mieltä.Milloin tämä käännös tai pikemminkin takapakki tapahtui?Kun kunnat alkoivat maksaa kotihoidosta enemmän kuin 100mk?
Minut hoiti mummo äidin ollessa töissä (50-luvulla),lapseni meni päiväkotiin 11kk tosin ryhmään ,jossa oli vain 6 saman ikäistä.
Lapsi vietti vajaa vuoden vanhana ensimmäiset yönsä vanhempieni luona ja jatkuen siihen asti kun hänet uskalsi jättää yksin esim.viikonlopuksi .Ja ei tarvinnut pakottaa!Isovanhemmat tekivät hänen kanssaan myös lyhyitä ulkomaan matkoja ym.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta ,mitä isovanhemmat pystyivät lapselleni antamaan sekä taloudellisesti että ajallisesti.Meillä vanhemmilla ei ollut aikaa,energiaa eikä varaa.
Olen nyt suunnilleen saman ikäinen ,lapsenlapsia minulla ei ole,mutta jos olisi tiedän etten mitenkään pystyisi samaan kuin mitä me saimme isovanhemmilta.
Mihin kategoriaan yo.sitten luokitellaan?
Äitini hylkäsi minut töihin mennessään,minä tein saman.
Isovanhemmat takertuivat kun olivat lapsen kanssa ja minulla on kiintymyssuhde ongelma,koska en halua sitoutua(olemattomiin ) lapsenlapsiini?
Hyvin kirjoitit! Kautta aikojen isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia, kun vanhemmat ovat tehneet töitä. Hoitamassa on ollut myös muita aikuisia imettäjistä lähtien. Äitiysloma on pidentynyt vuosikymmenien kuluessa muutamasta viikosta yhdeksään kuukauteen, joka on kansainvälisesti ylellisyyttä.
Korkeasti koulututetut äidit menevät töihin äitiysloman loputtua ja usein vielä jakavat sen miehensä kanssa. Syyllistämällä tai jopa väittämällä, että lapset hylätään ja kiintymyssuhde häiriintyy, jos isä tai isovanhemmat hoitavat lapsia, tehdään suurta hallaa perheille ja ennen kaikkea lapsille. Jos lapsella on ympärillään monta rakastavaa aikuista, on hänellä hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan aika vaihtaa työpaikaa kun ei jaksa olla siellä.
Mehän emme ap:n anopin ikää tiedä, mutta jo tuossa viidenkympin korvissa monilla naisilla on edessään se valitettava tilanne, ettei työpaikkaa enää noin vaan vaihdetakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isoäitini meni töihin, kun äitini oli 6 viikon ikäinen. Silloinkin hän sai puhuttua kaksi ylimääräistä viikkoa, koska äitiysloma loppui jo 4vk synnytyksen jälkeen. Joku 14v tyttö maalta oli tullut hoitamaan äitiäni. Itse olin 4kk ikäinen, kun menin Teekkarikylän tarhaan, kun äitini jatkoi diplomityön tekemistä. Ja omat lapseni ovat olleet tarhassa 1,5 vuoden iästä lähtien ja sitä ennen useita kertoja isovanhemmilla hoidossa ja yökylässä.
Ja tässä on selitys useimmille näillekin tämän ketjun ongelmille... Kiintymyssuhdeongelmia, takerumista, hylkäämistä.
En ole huomannut mitään kiintymyssuhdeongelmia sen paremmin äidissäni, itsessäni kuin lapsissanikaan. Ihan ollaan toimittu parhaan kykymme mukaan ja lapset ovat kasvaneet terveiksi ja empaattisiksi aikuisiksi.
On se nyt kumma, kun äideistä tehdään huonoja, jos he jatkavat opintojaan tai työtään äitiysloman loputtua. En yhtään ihmettele alhaisia syntyvyyslukuja, jos tällainen syyllistävä ilmapiiri leviää.Olen kanssasi samaa mieltä.Milloin tämä käännös tai pikemminkin takapakki tapahtui?Kun kunnat alkoivat maksaa kotihoidosta enemmän kuin 100mk?
Minut hoiti mummo äidin ollessa töissä (50-luvulla),lapseni meni päiväkotiin 11kk tosin ryhmään ,jossa oli vain 6 saman ikäistä.
Lapsi vietti vajaa vuoden vanhana ensimmäiset yönsä vanhempieni luona ja jatkuen siihen asti kun hänet uskalsi jättää yksin esim.viikonlopuksi .Ja ei tarvinnut pakottaa!Isovanhemmat tekivät hänen kanssaan myös lyhyitä ulkomaan matkoja ym.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta ,mitä isovanhemmat pystyivät lapselleni antamaan sekä taloudellisesti että ajallisesti.Meillä vanhemmilla ei ollut aikaa,energiaa eikä varaa.
Olen nyt suunnilleen saman ikäinen ,lapsenlapsia minulla ei ole,mutta jos olisi tiedän etten mitenkään pystyisi samaan kuin mitä me saimme isovanhemmilta.
Mihin kategoriaan yo.sitten luokitellaan?
Äitini hylkäsi minut töihin mennessään,minä tein saman.
Isovanhemmat takertuivat kun olivat lapsen kanssa ja minulla on kiintymyssuhde ongelma,koska en halua sitoutua(olemattomiin ) lapsenlapsiini?Hyvin kirjoitit! Kautta aikojen isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia, kun vanhemmat ovat tehneet töitä. Hoitamassa on ollut myös muita aikuisia imettäjistä lähtien. Äitiysloma on pidentynyt vuosikymmenien kuluessa muutamasta viikosta yhdeksään kuukauteen, joka on kansainvälisesti ylellisyyttä.
Korkeasti koulututetut äidit menevät töihin äitiysloman loputtua ja usein vielä jakavat sen miehensä kanssa. Syyllistämällä tai jopa väittämällä, että lapset hylätään ja kiintymyssuhde häiriintyy, jos isä tai isovanhemmat hoitavat lapsia, tehdään suurta hallaa perheille ja ennen kaikkea lapsille. Jos lapsella on ympärillään monta rakastavaa aikuista, on hänellä hyvä olla.
Se ns rakastava aikuinen ei saa olla mt-ongelmainen... tai ajaa omaa agendaa... eikä se että vanhemmat hoitovapaan jälkeen palaa töihin tarkoita sitä, että muutaman viikon tai kuukauden ikäinen vauva pitää saada itselleen niin, ettei vanhemmat ole läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?
Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mummilla ei ole itsestäänselvää oikeutta hoitaa lastenlapsia. Pitää keskittyä siihen mikä on lapsen etu, se menee heittäen mummin mielipahan edelle. Lapsi tuskin traumatisoituu jos tuttu mummi hoitaa häntä muutaman tunnin, mutta ei ole tarpeellista jättää 8 KK IKÄISTÄ vauvaa mummolaan yöksi, siitä ON todennäköisesti ainakin ap:n tapauksessa enempi haittaa kuin hyötyä. Aloituksen mummon on aika mennä itseensä ja antaa toisen olla äiti omalle lapselleen, ei arvostella ja puuttua. Mummo saa nauttia lapsenlapsensa seurasta juuri sen verran kuin se äidille ja isälle sopii ja mieluiten silloinkaan ei palata tähän "vauva 4 vk ikäisenä tutulle teinille hoitoon kun työt kutsuvat."
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Meillä varasti. Astmaa sairastavan lapsen ilman lääkkeitä.
Juuri tuollainen itkuinen ja oudosti käyttäytyvä vaihdevuotinen mummeli jota lapsi ”auttoi jaksamaan”.
Annoin pitkin hampain luvan mennä viereiseen leikkipuistoon lapsen kanssa. Hänpä sulki puhelimensa ja katosi moneksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Kenelle kaikille sinusta se lapsi pitäisi antaa hoitoon? Jos naapurin Martta tai Martti rakastaa ihan tosissaan lapsia ja on tavannut vauvan jo useampaan kertaan kun äiti on halunnut olla seurana yksinäiselle vanhukselle, niin jos naapuri keksii vaatia lasta itselleen niin pitäisi vaan antaa ja painua itse lukemaan kirjaa vaikka jokainen äidin solu huutaa, että lapsen on parempi vanhempiensa kanssa. Eihän se vauva siitä rikki menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mummilla ei ole itsestäänselvää oikeutta hoitaa lastenlapsia. Pitää keskittyä siihen mikä on lapsen etu, se menee heittäen mummin mielipahan edelle. Lapsi tuskin traumatisoituu jos tuttu mummi hoitaa häntä muutaman tunnin, mutta ei ole tarpeellista jättää 8 KK IKÄISTÄ vauvaa mummolaan yöksi, siitä ON todennäköisesti ainakin ap:n tapauksessa enempi haittaa kuin hyötyä. Aloituksen mummon on aika mennä itseensä ja antaa toisen olla äiti omalle lapselleen, ei arvostella ja puuttua. Mummo saa nauttia lapsenlapsensa seurasta juuri sen verran kuin se äidille ja isälle sopii ja mieluiten silloinkaan ei palata tähän "vauva 4 vk ikäisenä tutulle teinille hoitoon kun työt kutsuvat."
Sanoinhan että ei tarvitse antaa yöksi. Eikä mun mielestä kannatakaan, mutta mielestäni se että antaa mummon pitää vauvaa sylissä on ihan normaali asia? Oliko mummolla mt-ongelma? En kerennyt lukea koko viestiketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sekä ap:ta että mummia.
Minun mielestäni mummin tapa olla Vauvan kanssa on vaan sitä että on todella rakastunut lapsenlapseensa, ja tietenkin saa hänestä voimaa jaksaa eteenpäin. Mummin sydäntä raastaa ikävä pientä rakasta vauvaa kohtaan koska eihän mummi tämän kanssa paljoa saa aikaa vielä viettää.
Itse olen omalle vauvalleni ihan samanlainen, nuuhkutan ja halin vauvaa, saan hänestä paljon voimaa jaksaa väsymyksen keskellä ja rakastan aivan äärettömän paljon. Miksi mummilla ei ole lupa tuntea näitä tunteita? Miksi se olisi jotenkin outoa ja väärin?Toisaalta ymmärrän ap:ta. Äidillä on usein joku alkukantainen tunne ettei halua olla lapsestaan erossa tai antaa tätä välttämättä syliin muille. Eroahdistus on myös äidin puolelta. Mutta ap:lle neuvoisin, että yöksi 3o tarvitse antaa, mutta anna nyt mummin myös nauttia Vauvan seurasta. Mene vaikka siksi aikaa suihkuun/lukemaan kirjaa/ katsomaan elokuvaa/ nukkumaan. Ei se mummi sitä vauvaa varasta. Haluaa vain hoitaa muutaman tunnin.
Mistä sinä sen tiedät? Mt-ongelmainen voi hyvinkin varastaa.
Miksi vauvan kanssa pitää saada olla yksin?
On takuulla kiva lyödä ihmisiin diagnoosilappuja, mutta kannattais muistaa, että pelkällä parin ap:n viestin perusteella me emme pysty täällä sanomaan, että hänen anopillaan olisi mt-ongelma, ellei työhön väsymistä sellaiseksi kutsu.
Minä valmistin juuri keittiössä ruokaa samalla kun anoppi hönki niskaani ja vahti jokaista liikettäni. Kääntäen voisin kuvitella, että anoppi voisi haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa ilman, että minä haukkana kyttään hänen jokaista liikettään ja sanaansa.
Vaan kun et sinäkään voi tietää ja silti kehotat antamaan lapsen tuolle mummollle. Et mitenkään tiedä, onko miten pipi päästään. Joten on täysin edesvastuutonta yllyttää antamaan.
Alue: Aihe vapaa
Huh. Meillä mummon mies (ei siis mieheni isä) on arvaamaton ja väkivaltainen juoppo. Mummo ja mieheni sisarukset painostavat ja kiristävät viemään lastamme, nyt 3kk, sinne kylään. Kun kuulemma mummo niin tarvii ja kaipaa ainoaa lapsenlastaan, eikä itse pääse sieltä ilman miestään lähtemään meille kylään. Mieheni suku on siitä kiero, että lapsen paras ei käy heillä mielessäkään, vaan vain omat itsekkäät tarpeet huomioidaan. Että kaikenlaisia sitä tähän maailmaan siis mahtuu. Onneksi mieheni on toista maata, eikä todellakaan ole viemässä vauvaa sinne :)