Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parasta vaan mummona pysytellä erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mitään ei kuitenkaan tee oikein. Ja tämä on toteamus eikä mitään muuta.
Uhriutumista tuo on
Sehän on Sinun näkemyksesi. Olisi kamalan rasittavaa koko ajan olla varuillaan missä nyt on perheen rajat. Mieluummin ilo irti omasta elämästä ja toiset voi elellä rajojensa sisällä.
Eiköhän tässä ole perimmäinen ongelma se, ettei ole minkäänlaista kritiikinsietokykyä. (Eikä niinkään se, että kaikki ns. normaalit aina oivaltaisivat kaiken automaattisesti.) Eli ei kestetä sitä ajatusta, että vaikka nyt se miniä antaisi toisenlaisia ohjeita lastenhoitoon kuin mihin itse on tottunut.
Toki isovanhemmalla on oikeus elää omaa elämäänsä lapsenlapsista välittämättä, mutta oman aikani (80-luku) lapsena pistää miettimään, mistä tällainen kritiikkiä kestämätön asenne oikein kumpuaa. Onko sitä saatu lapsena/nuorena niin paljon, ettei enää siedetä enempää? Onko liikaa jääty kiinni siihen ajatukseen, että nuorempi ei saa opastaa vanhempaa? Vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
Et sitten tiedä sektioista mitään. Itse ainakin synnytin molempia lapsia tuskissani tuntitolkulla ennen sektioita. Ei ne vaan tupsahda vatsanpeitteiden läpi ulos.
Ja sektio on yksi suurimpia ihmiselle tehtäviä avoleikkauksia. Siinä viilletään 6 kerrosta auki ja veri lentää. Virtsarakko joudutaan vetämään käsin pois tieltä ym. Ei ole mikään pikku viilto nips naps. Kivut sektion jälkeen myös vaativat joillain potilailla kipupumppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parasta vaan mummona pysytellä erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mitään ei kuitenkaan tee oikein. Ja tämä on toteamus eikä mitään muuta.
Uhriutumista tuo on
Sehän on Sinun näkemyksesi. Olisi kamalan rasittavaa koko ajan olla varuillaan missä nyt on perheen rajat. Mieluummin ilo irti omasta elämästä ja toiset voi elellä rajojensa sisällä.
Eiköhän tässä ole perimmäinen ongelma se, ettei ole minkäänlaista kritiikinsietokykyä. (Eikä niinkään se, että kaikki ns. normaalit aina oivaltaisivat kaiken automaattisesti.) Eli ei kestetä sitä ajatusta, että vaikka nyt se miniä antaisi toisenlaisia ohjeita lastenhoitoon kuin mihin itse on tottunut.
Toki isovanhemmalla on oikeus elää omaa elämäänsä lapsenlapsista välittämättä, mutta oman aikani (80-luku) lapsena pistää miettimään, mistä tällainen kritiikkiä kestämätön asenne oikein kumpuaa. Onko sitä saatu lapsena/nuorena niin paljon, ettei enää siedetä enempää? Onko liikaa jääty kiinni siihen ajatukseen, että nuorempi ei saa opastaa vanhempaa? Vai mitä?
Meillä kaikki vauvat menneet perunasta umpeen. Saaneet sen sijaan... Pidelkää tuoleistanne kiinni... BATAATTIA vuoden ikään asti. Tästä ei päässyt mummu yli. Perunaa ON ANNETTAVA, hyi ei minun kulta kyllä syö mitään pataattia. Nälkä jää kun ei saa pottua, mummu laittaa niin tulee hyvää! Tästä saa****n perunasta on kinattu yhteenlaskettuna aikana varmasti 400 tuntia. Jokaisen lapsen kohdalla uudestaan. Koko ajan ollut selvää että ongelma on se, että MINÄ päätän asian. Samoin yöhoidot, imetysten lopettamiset. (Ei ole enää tuon ikäinen mikään "tissikkäinen" kiukkuaan mummu 7kk ikäisen kohdalla jne jne jne)
Älkää ruokkikö trollia. Kirjoituksesta päätellen yksi tyyppi häiriköi ahkerasti. Sille ei tarvitse vastata ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parasta vaan mummona pysytellä erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mitään ei kuitenkaan tee oikein. Ja tämä on toteamus eikä mitään muuta.
Uhriutumista tuo on
Kaikki tuon suuntaiset toteamukset , tämä mukaan lukien , on täällä uhritumista.
Eivät tajua, että joku ihan oikeasti voi tulla tuohon lopputulokseen kun pitää valita.Marttyyrinä huokailua. Samaa sarjaa juurikin sen rajattoman asiattoman käytöksen kanssa. Rivien välissä uhkailua, että jos et anna talloa rajojasi, minä en enää ole tekemisissä.
Lapsellista, asiatonta uhriutumista.
No okei oletetaan , että se on jotain mystistä uhriutumista ja täällä nyt marttyyrinä yksinäni kyynelehdin rajattomasti, eikö se ole lopputulema mitä suurin osa tässä keskustelussa toivoo , haluaa, odotttaa? Anoppi , joka ei ole tekemisissä?
Älkääkä vastatko tähän mitään löpinää "taas yksi rajaton kerjäämässä sääliä tjsp" vaan ihan selvästi mikä em.vaihtoehdossa on ei ole ok ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se naisena eläminen vaikeaa. Miksiköhän miehet ei täällä valita samoista asioista?
Miehiä kiinnostaa tärkeämmät asiat, joita ovat esim. p1llu, pallo ja pullo sekä moottoriurheilu.
Etkö parempaa keksinyt? Samat ikivanhat kliseet ja siinä se 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
Et sitten tiedä sektioista mitään. Itse ainakin synnytin molempia lapsia tuskissani tuntitolkulla ennen sektioita. Ei ne vaan tupsahda vatsanpeitteiden läpi ulos.
Ja sektio on yksi suurimpia ihmiselle tehtäviä avoleikkauksia. Siinä viilletään 6 kerrosta auki ja veri lentää. Virtsarakko joudutaan vetämään käsin pois tieltä ym. Ei ole mikään pikku viilto nips naps. Kivut sektion jälkeen myös vaativat joillain potilailla kipupumppua.
Haluatko mitalin? Voi kiesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Onko jokin sairaus häiritsemässä loogista ajattelua? Tuli ihan mieleen mun isäni, joka tyttäreni syntyessä päätteli ääneen olevansa tämän eno...ja ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, jos anoppi puhuu itsemurhasta?
Puhuu muutenvaan vai uhkailee? Jos uhkailee niin soitto 112, lääkäriambulanssi voi käydä tarkistamassa tilanteen. Tai vähintäänkin lääkäri voi ottaa yhteyttä häneen.
Jos on huoli niin kannattaa aina soittaa, vähemmän siitä on haittaa kuin siitä ettei soita ja jotain käykin.Tilanne on jo ohi, koska tuli ero miehen kanssa. Mietin vaan, että miten olisin voinut toimia paremmin. Anoppi ei varsinaisesti uhkaillut, vaan sanoi usein, että itsemurha on käynyt mielessä. Itsekin ajattelin välillä, että soitanko jonnekin, esim. hätänumeroon. Mies oli sitä mieltä, että ei se itsemurhaa tee, puhuu vaan. Anoppi ei halunnut psykiatrista hoitoa. Ihan hirveän stressaava tilanne, joka jatkui vuosikausia. Lopulta menetin omankin mielenterveyden.
Aina voi soittaa, silloin ei koskaan mene pieleen :) Tosi ikävä tilanne tollanen. Itse olen päättänyt, että jos anoppi alkaa uhkailemaan tuollaisessa niin soitan heti, enkä reagoi mitenkään muuten. Anopilla siis historiaa itsemurhalla uhkailusta lapsilleen.
En sitten koskaan soittanut mihinkään. Ehkä olisi pitänyt soittaa. Toisaalta olin aika nuori, enkä tiennyt mihin tuollaisesta asiasta voi soittaa. Kun tuntui että ei se nyt ainakaan heti ole itseltään henkeä riistämässä. Jos olisin soittanut hätänumeroon, niin sitten olisi ehkä ambulanssi tullut paikalle, ja anoppi olisi mahdollisesti pakotettu psykiatriseen hoitoon. Ehkä se olisi joutunut muutamaksi päiväksi tarkkailuun psykiatriselle osastolle. Pelkäsin että siitä syttyisi varsinainen sota, kun miniä kehtaa toimittaa anopin tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon. Voi olla, että välit olisi menneet lopullisesti. Mutta ehkä sekin olisi ollut parempi vaihtoehto, kuin jatkuva pelossa eläminen.
Jatkan vielä. Olen todella pahoillani teidän tilanteesta. Millainen ihminen uhkailee lapsilleen itsemurhalla? Toivon, että pystyisin auttamaan, mutta en tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Ehkä soitto jonnekin olisi hyvä juttu. Mielessä käy myös, että onko anopilla oikeasti hätä vai onko kyseessä jokin sairas valtapeli.
Meillä tilanne ei ole akuutti ja tuskin oikeasti mitään tekisi. Ilmeisesti alkolla on ollut osuutta uhkailuun.
Anoppi harrastaa manipulointia muutenkin aika yleisesti niin varmaankin siihen liittyvää.
Kiitos mukanaelämisestä :) soitan kyllä varmasti jos uhkailee minun kuulteni kerrankin, en ole valmis ottamaan riskiä että sillä kertaa tarkottaisikin sitä :/
Itseä ihmetytti miehen välinpitämätön suhtautuminen asiaan. Kun kerroin hänelle, niin olisin toivonut jotain muuta kuin vaan tilanteen vähättelyä. Antoi vielä ymmärtää, että minä olen heikko, kun en kestä sellaisia puheita. Tuli aika voimakas yksin jäämisen tunne. Ehkä mies ei koskaan ollut varsinaisesti irrottautunut äidistään. Tosi usein piti anoppilaan lähteä yökylään, ja mies käyttäytyi siellä lähinnä kuin pikkupoika, oleili ja luki sarjakuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parasta vaan mummona pysytellä erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mitään ei kuitenkaan tee oikein. Ja tämä on toteamus eikä mitään muuta.
Uhriutumista tuo on
Sehän on Sinun näkemyksesi. Olisi kamalan rasittavaa koko ajan olla varuillaan missä nyt on perheen rajat. Mieluummin ilo irti omasta elämästä ja toiset voi elellä rajojensa sisällä.
Eiköhän tässä ole perimmäinen ongelma se, ettei ole minkäänlaista kritiikinsietokykyä. (Eikä niinkään se, että kaikki ns. normaalit aina oivaltaisivat kaiken automaattisesti.) Eli ei kestetä sitä ajatusta, että vaikka nyt se miniä antaisi toisenlaisia ohjeita lastenhoitoon kuin mihin itse on tottunut.
Toki isovanhemmalla on oikeus elää omaa elämäänsä lapsenlapsista välittämättä, mutta oman aikani (80-luku) lapsena pistää miettimään, mistä tällainen kritiikkiä kestämätön asenne oikein kumpuaa. Onko sitä saatu lapsena/nuorena niin paljon, ettei enää siedetä enempää? Onko liikaa jääty kiinni siihen ajatukseen, että nuorempi ei saa opastaa vanhempaa? Vai mitä?
Meillä kaikki vauvat menneet perunasta umpeen. Saaneet sen sijaan... Pidelkää tuoleistanne kiinni... BATAATTIA vuoden ikään asti. Tästä ei päässyt mummu yli. Perunaa ON ANNETTAVA, hyi ei minun kulta kyllä syö mitään pataattia. Nälkä jää kun ei saa pottua, mummu laittaa niin tulee hyvää! Tästä saa****n perunasta on kinattu yhteenlaskettuna aikana varmasti 400 tuntia. Jokaisen lapsen kohdalla uudestaan. Koko ajan ollut selvää että ongelma on se, että MINÄ päätän asian. Samoin yöhoidot, imetysten lopettamiset. (Ei ole enää tuon ikäinen mikään "tissikkäinen" kiukkuaan mummu 7kk ikäisen kohdalla jne jne jne)
No annapa kuule sitä BATAATTIA sitten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parasta vaan mummona pysytellä erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mitään ei kuitenkaan tee oikein. Ja tämä on toteamus eikä mitään muuta.
Uhriutumista tuo on
Sehän on Sinun näkemyksesi. Olisi kamalan rasittavaa koko ajan olla varuillaan missä nyt on perheen rajat. Mieluummin ilo irti omasta elämästä ja toiset voi elellä rajojensa sisällä.
Eiköhän tässä ole perimmäinen ongelma se, ettei ole minkäänlaista kritiikinsietokykyä. (Eikä niinkään se, että kaikki ns. normaalit aina oivaltaisivat kaiken automaattisesti.) Eli ei kestetä sitä ajatusta, että vaikka nyt se miniä antaisi toisenlaisia ohjeita lastenhoitoon kuin mihin itse on tottunut.
Toki isovanhemmalla on oikeus elää omaa elämäänsä lapsenlapsista välittämättä, mutta oman aikani (80-luku) lapsena pistää miettimään, mistä tällainen kritiikkiä kestämätön asenne oikein kumpuaa. Onko sitä saatu lapsena/nuorena niin paljon, ettei enää siedetä enempää? Onko liikaa jääty kiinni siihen ajatukseen, että nuorempi ei saa opastaa vanhempaa? Vai mitä?
Tästä tuli kyllä niin elävästi mieleen oma äitini. Kaikelle pitää pärskähdellä pöyristyneenä, mitä ei tehty lasten kanssa 80-luvulla. Raskausajan ruokarajoitteet ovat esimerkiksi turhia, käsiä ei tarvitse pestä vastasyntynyttä käsitellessä ja vauvaa pussataan tietenkin suulle. Tässä viimeisessä ällistyttävää on, että edes haluaa pussata, ottaen huomioon, että hän ei todellakaan ole lapsirakas ihminen. Ylipäätään on nyt lapsenlapsien suhteen kuin mikäkin suuri asiantuntija vaikka ei juurikaan hoitanut meitä omia lapsia aikoinaan. Ja uskomatonta kyllä, ollut töissä hoitoalalla. Mistään hänelle ei luonnollisesti saa sanoa, ja jos erehtyy sanomaan, on loukannut äitiä verisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi imetettävän vastasyntyneen yöksi huutamaan ilman äitiä? OIKEESTI IRL? Eikä yli nelikymppiset muutenkaan halua valvoa öitään. Ainahan voi vitsillä heittää, mutta älkää kaikkea tosissaan!
Omituinen kommentti. Mä olen 43 ja mulla on vauva. Yöt jaksan samalla tavalla kuin lähes 20 vuotta sitten esikoisen kanssa.
Ja kyllä noita itsekeskeisiä anoppeja on jotka omaksi ilokseen rintaruokittavan ottaisi.
Asian sivusta, ikävää ikärasismia. Ja varmaan provoat koska vastaavat kommentit/ pyynnöt/käskyt isovanhemmilta, jotka eivät ymmärrä asemaansa,eivät ole vitsejä, vaikka he joskus varmuuden vuoksi typeryytensä vitsiksi verhoavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista parasta vaan mummona pysytellä erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mitään ei kuitenkaan tee oikein. Ja tämä on toteamus eikä mitään muuta.
Uhriutumista tuo on
Sehän on Sinun näkemyksesi. Olisi kamalan rasittavaa koko ajan olla varuillaan missä nyt on perheen rajat. Mieluummin ilo irti omasta elämästä ja toiset voi elellä rajojensa sisällä.
Eiköhän tässä ole perimmäinen ongelma se, ettei ole minkäänlaista kritiikinsietokykyä. (Eikä niinkään se, että kaikki ns. normaalit aina oivaltaisivat kaiken automaattisesti.) Eli ei kestetä sitä ajatusta, että vaikka nyt se miniä antaisi toisenlaisia ohjeita lastenhoitoon kuin mihin itse on tottunut.
Toki isovanhemmalla on oikeus elää omaa elämäänsä lapsenlapsista välittämättä, mutta oman aikani (80-luku) lapsena pistää miettimään, mistä tällainen kritiikkiä kestämätön asenne oikein kumpuaa. Onko sitä saatu lapsena/nuorena niin paljon, ettei enää siedetä enempää? Onko liikaa jääty kiinni siihen ajatukseen, että nuorempi ei saa opastaa vanhempaa? Vai mitä?
Meillä kaikki vauvat menneet perunasta umpeen. Saaneet sen sijaan... Pidelkää tuoleistanne kiinni... BATAATTIA vuoden ikään asti. Tästä ei päässyt mummu yli. Perunaa ON ANNETTAVA, hyi ei minun kulta kyllä syö mitään pataattia. Nälkä jää kun ei saa pottua, mummu laittaa niin tulee hyvää! Tästä saa****n perunasta on kinattu yhteenlaskettuna aikana varmasti 400 tuntia. Jokaisen lapsen kohdalla uudestaan. Koko ajan ollut selvää että ongelma on se, että MINÄ päätän asian. Samoin yöhoidot, imetysten lopettamiset. (Ei ole enää tuon ikäinen mikään "tissikkäinen" kiukkuaan mummu 7kk ikäisen kohdalla jne jne jne)
Meillä yliherkkyys perunaa kohtaan johtui siitä, että annettiin kaikkea sellaista mihin suomalainen ei ole tottunut. Niikuin bataattia ja avokaadoa ja kesäkurpitsaa. Ja annettiin sellaisia marjoja jotka ei ole marjoja eli pensasmustikoita. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Onko jokin sairaus häiritsemässä loogista ajattelua? Tuli ihan mieleen mun isäni, joka tyttäreni syntyessä päätteli ääneen olevansa tämän eno...ja ihan tosissaan.
Ei ainakaan mitään muistisairautta. Se on erikseen testattu. Muista sairauksista en tiedä, ei muissa asioissa vaikuta olevan mitenkään erityisen pihalla.
Onko mies liian kiinni lapsuudenkodissaan, jos siellä pitää viettää ainakin kerran kuussa kokonainen viikonloppu, ja kesällä välillä viikko?
Vierailija kirjoitti:
Onko mies liian kiinni lapsuudenkodissaan, jos siellä pitää viettää ainakin kerran kuussa kokonainen viikonloppu, ja kesällä välillä viikko?
Jos se on joustamaton pakko niin on. Mutta jos se on vain semmoista täyteohjelmaa kun ei muutakaan tekemistä ole niin mikä ettei kävisi.
Oletan siis, että lapsuuden koti on jossain maalla ja vastaa ikäänkuin mökkeilyä.
Uskomatonta, miten paljon lätinää olette saaneet provoaloituksesta! 🤣😂😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
Pitää olla 15v. jonne tai muuten vain vajaa että glorifioi alatiesynnytystä jotenkin oikeampana tapana saattaa lapsi maailmaan. Olen itse erittäin onnellinen siitä ettei minun tarvinnut ahteri verellä pusertaa lapsia ulos vaan jokainen leikattiin lantion ahtauden takia.
Ajatus 15-vuotiaasta jonnesta "glorifioimassa" alatiesynnytystä on mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
Pitää olla 15v. jonne tai muuten vain vajaa että glorifioi alatiesynnytystä jotenkin oikeampana tapana saattaa lapsi maailmaan. Olen itse erittäin onnellinen siitä ettei minun tarvinnut ahteri verellä pusertaa lapsia ulos vaan jokainen leikattiin lantion ahtauden takia.
Ajatus 15-vuotiaasta jonnesta "glorifioimassa" alatiesynnytystä on mahdoton.
Jos on syntynyt 2000-luvulla niin täysin mahdollista. Mielisairasta naisvihaa ulkomaisilla isoilla keskustelupalstoilla joissa vähänkin nörtimpi 15v. poika viihtyy. Red Pill paskaa, rinkirunk*****ista kuinka miehet on sitä ja tätä ja evoluutio teki naisesta hoivaajan ja kivulla pitää olla lapset synnyttämän ja naisen tehtävä on sitä ja tätä. Yllättyisit jos tietäisit.
Et sitten tiedä sektioista mitään. Itse ainakin synnytin molempia lapsia tuskissani tuntitolkulla ennen sektioita. Ei ne vaan tupsahda vatsanpeitteiden läpi ulos.