Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Yllättävää kun joillakin on nykyäänkin ajatus: "Vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa... "
Ihan kun se vanhana olo toisi mitään kunnioitettavaa, kunnioitus tulee ansaita itse, oli sitten nuori tai vanha! Huonosti käyttäyttyviä ihmisiä ei kenenkään tarvitse kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kun joillakin on nykyäänkin ajatus: "Vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa... "
Ihan kun se vanhana olo toisi mitään kunnioitettavaa, kunnioitus tulee ansaita itse, oli sitten nuori tai vanha! Huonosti käyttäyttyviä ihmisiä ei kenenkään tarvitse kunnioittaa.
Otan huomioon vanhuuden tuomat fyysiset haasteet - tarkoittaen oikeasti iäkkäitä. Päästän ohi jonottaessa (mikäli ei yritä kiilata ohi oma-aloitteisesti) ja avaan ovia. Mutta en nöyristele ja nyökkäile 50v.--> ikäisille, ihan samat oikeudet minulla on mielipiteisiini kuin heilläkin eivätkä alle 75v edes ole mitään kovin vanhoja
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kun joillakin on nykyäänkin ajatus: "Vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa... "
Ihan kun se vanhana olo toisi mitään kunnioitettavaa, kunnioitus tulee ansaita itse, oli sitten nuori tai vanha! Huonosti käyttäyttyviä ihmisiä ei kenenkään tarvitse kunnioittaa.
Näin on pääasiallisesti, mutta sitten kun aletaan olla lähempänä 90-100 niin he ovat jo kunnioituksen ehkä ainsainneet jo sodassa niin heiltä kestän kyllä enemmän huonoakin käytöstä.
Vaikkakin yleensä sen ikäiset ovat olleet tavatessa melko iloista ja hyväkäytöksistä porukkaa, toisin kuin nuoremmat n. 70 vee ihmiset.
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kun joillakin on nykyäänkin ajatus: "Vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa... "
Ihan kun se vanhana olo toisi mitään kunnioitettavaa, kunnioitus tulee ansaita itse, oli sitten nuori tai vanha! Huonosti käyttäyttyviä ihmisiä ei kenenkään tarvitse kunnioittaa.Otan huomioon vanhuuden tuomat fyysiset haasteet - tarkoittaen oikeasti iäkkäitä. Päästän ohi jonottaessa (mikäli ei yritä kiilata ohi oma-aloitteisesti) ja avaan ovia. Mutta en nöyristele ja nyökkäile 50v.--> ikäisille, ihan samat oikeudet minulla on mielipiteisiini kuin heilläkin eivätkä alle 75v edes ole mitään kovin vanhoja
Mä melkein sanoisin että kohteliaisuus on eri asia kun kunnioitus. Kyllä mä vanhemmille ihmisille avaan oven ja annan bussissa paikan ihan puhtaasta kohteliaisuudesta. Kunnioitus syntyy kunnioituksesta eikä se että oot sattunu elämään tällä maapallolla pidenpään kun minä tee susta yhtään sen tärkeämpää ihmistä kun minä. Mulle anoppi sanoi yhden riidan päätteeksi että "Nyt vähän kunnioitusta. Olen kuitenkin x:n äiti sekä vanhempi ihminen!" Hän ei kuitenkaan kunnioita mua mieheni puolisona eikä meidän lapsen äitinä joten se siitä. Ollaan miehen kanssa menossa muutaman viikon päästä naimisiin ja tottakai kutsuttiin myös anoppi paikalle. Eilen sain kuitenkin mieheltä kuulla että anoppi oli saanut ihan sydämentykytyksiä kun oli saanut kuulla että mennään naimisiin kun oli niin järkyttynyt tästä uutisesta. Ilmoitti myös että hän ei halua tulla meidän häihin koska on niin tyytymätön ja järkyttynyt. Jotenkin tulee vaan sellanen olo että ei vois ihminen selkeemmin ilmasta ettei pidä minusta mutta samalla olettaa että annan hänen olla tekemisissä lapsemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Kyllä me äidit voimne ihan itsenäisinä keskustella. Meillä häirikkö on minun sukulaiseni, joten aika luonnollista että puhun omasta puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
On, ainakin minulla mies (lasteni isä). Hän ei tehnyt sitä päätöstä jossa päätin ottaa etäisyyttä, se oli minun päätökseni. Hän rajaa äitiään silloin kun on itse paikalla mutta anoppi yleensä säästää vitt uilut siihen kun mies ei kuule.
Onko sulla jotain muuta tiettyä mitä haluaisit keskustelijoiden kumppaneista tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
On, ainakin minulla mies (lasteni isä). Hän ei tehnyt sitä päätöstä jossa päätin ottaa etäisyyttä, se oli minun päätökseni. Hän rajaa äitiään silloin kun on itse paikalla mutta anoppi yleensä säästää vitt uilut siihen kun mies ei kuule.
Onko sulla jotain muuta tiettyä mitä haluaisit keskustelijoiden kumppaneista tietää?
Meillä mies on se osapuoli joka on pahemmin solmussa äitinsä kanssa. Kiristelee hampaitaan äitinsä käytökselle mutta ei tohdi "pahoittaa mieltä" eli sanoa suoraan asioista. On ollut avoimesti kiitollinen minulle siitä että olen ottanut paskaa niskaan ja asettanut itse niitä rajoja. Mikä on täysin epäreilua, nythän minä olen se prinsessaminiä ja mies säästyy napanuoran katkaisemiselta. Alkaa pikkuhiljaa palaa hihat tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
On, ainakin minulla mies (lasteni isä). Hän ei tehnyt sitä päätöstä jossa päätin ottaa etäisyyttä, se oli minun päätökseni. Hän rajaa äitiään silloin kun on itse paikalla mutta anoppi yleensä säästää vitt uilut siihen kun mies ei kuule.
Onko sulla jotain muuta tiettyä mitä haluaisit keskustelijoiden kumppaneista tietää?Meillä mies on se osapuoli joka on pahemmin solmussa äitinsä kanssa. Kiristelee hampaitaan äitinsä käytökselle mutta ei tohdi "pahoittaa mieltä" eli sanoa suoraan asioista. On ollut avoimesti kiitollinen minulle siitä että olen ottanut paskaa niskaan ja asettanut itse niitä rajoja. Mikä on täysin epäreilua, nythän minä olen se prinsessaminiä ja mies säästyy napanuoran katkaisemiselta. Alkaa pikkuhiljaa palaa hihat tähän.
Meillä mies kyllä sanoo ja joskus kovastikin, mutta hänet on kasvatettu lapsesta asti siihen, että jos vain sanoo anteeksi tai odottaa pari viikkoa ja teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut niin voi jatkaa samaa käytöstä taas huoletta.
Ja minua taas ei ole kasvatettu niin vaan siihen, että virheitä voi tapahtua mutta jos niitä toistaa niin sillä on seuraukset, eikä huonossa seurassa tarvitse viihtyä. Vaikka en minäkään pitkävihainen ole, mutta onhan se vähän oma vika jos päästää jonkun pissapään kettuilemaan uudestaan ja uudestaan (niinkuin itsekin tein ihan liian pitkään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion kasvattaa omat poikani suoraselkäisiksi miehiksi jotka laittavat oman perheensä etusijalle jos ja kun perheitä perustavat. Aikuinen itsevarma mies tuntee rajansa ja puolustaa omaa puolisoaan. Minä haluan olla hyvä mummo ja anoppi, sellainen joka on oikeasti kiva KUTSUA kylään. Nyt nautin ajasta lasteni kanssa jotta sitten anoppina ei pää sekoa vauvakuumeiluun. Sekin on tosi, että jos miniä ei pidä minusta jostakin syystä niin sitten olen etäällä. Nuo eivät kerta kaikkiaan ole sellaisia asioita joihin minulla tulee olemaan määräysvaltaa. Nämä asiat puhutaan auki sitten jos odotettavissa on lapsenlapsia - omat rahat heti alkuun niin meillä kaikilla tulee olemaan mukavampaa.
Olen onnekas, että mieheni äiti on normaali anoppi, joka kyllä rakastaa lastenlastaan, on iloinnut odotuksesta ja ollut todella onnellinen. Mutta todella tuntee rajansa, auttaa, mutta ei tungettele eikä käyttäydy asiattomasti. Mieheni on katkaissut häneen napanuoran muutenkin ja jos nyt jostain syystä tilanne muuttuisi niin tiedän hänen olevansa oman perheen puolella.
Exäni äiti oli kuitenkin melkoinen. Esiintyi aina hyvin asiallisena, mutta omasi vahvat mielipiteet, jotka osasi tuoda esiin paheksumalla ja hyvin painostavalla tavalla asettemalla odotuksia. Tämä oli vaikuttanut myös ex mieheeni paljon, joka ei oikein meinannut löytää itseään niiden odotusten täyttämisen ohella, mitä äiti oli asettanut. Kun exäni sisko perheellistyi, vietti anoppi perhe heidän luonaan joka ikinen vkl. Oli hyvin poikkeuksellista, etteivät he olleet siellä kylässä/yötä. Tuntui, että lapset olivat nimenomaan anopin ja hänen tyttärensä projekti, tyttären mies oli todella syrjässä. En koskaan ymmärtänyt, kuinka he eivät viettäneet yhtään aikaa perheenkesken ja miten mies katsoi anoppiaan kylässä koko ajan. Luojan kiitos me erosimme exän kanssa eikä yhteisiä lapsia tullut, haluan kasvattaa lapseni kuitenkin itse enkä todellakaan halua, että hänelle asetetaan myös sellainen "Näkymätön" paine ja vaatimus, mitä anoppi teki kaikille: pitää osata lukea ennen koulua, kunnon lapsi käyttäytyy moitteettomasti, käy koulun moitteettomasti, käy ehdottomasti yliopiston (exääni pidettiin perheessä vähän lapsellisena höpsönä, jota ei kukaan ota tosissaan, koska oli AMK) ja elää anopin ennaltasuunnitteleman elämän. Kauhistuttaa ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Lapsen dumppaaminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Isovanhempia voi tervehtiä kyläilemällä. Ei sinne tarvitse hylätä.
Ei kai sitä hylkäämiseksi voi sanoa, jos 8kk ikäinen lapsi on joskus vaikka muutaman tunnin hoidossa isovanhemmillaan, jos he ovat turvallisia aikuisia. Jotkun lapset aloittvat päiväkodissa lähes samanikäisenä (Joka ei mielestäni ole hyvä juttu)
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Jos tämä keskustelu koskisi vävyjä ja appiukkoja niin olisiko täällä silloin parin sivun välein ruikutusta "eikö teidän perheessä ole naista ollenkaan, kumma juttu kun kaikki on "minä" ja "minun perhe" - muodossa". "Hän on sentään vaimosi isä, kai sinä nyt vähän vi****lua kestät".
Niin, ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Eri vastaaja, mutta ei oo mielipideasioista kysymys, vaan oikeasti vakavista kiintymys- ja vuorovaikutussuhde ongelmista, joita lapsellesi noin aiheutat.
Aiheutat riskitekijän lapsesi elämään, kun hän ei saa muodostaa turvallista kiintymyssuhdetta sinuun, vauva ei ole valmis vielä tuollaiseen.
Nyt voit joko jäädä jankkaamaan tai katsoa peiliin ja alkaa huolehtia vauvastasi niin hyvin kun mahdollista ja luoda häneen niin turvallinen kiintymyssuhde kuin mahdollista, koska nämä asiat vaikuttavat lapsen tulevaan kehitykseen.
T yo psykan opiskelija (kehityspsykologia erit. sivuaa tätä koko ketjun aihetta), kommentoin tänne aiemminkin vuorovaikutussuhteesta mummon suhteen ja kuinka hän muodostaa riskitekijän ap lapsen kehitykselleMahd. Kirjoitusvirheet johtuvat phonen pienestä näppäimistöstä
Onko Sinulla jo omia lapsia? Varmaan ymmärrät, että kun mahdollisesti on myöhemmin, joudut tilanteisiin joissa tarvitset myös 8 kk lapsellesi hoitajaa. Lapseni on kasvanut ihan tavalliseksi 6 vuotiaaksi ja ollut jo päiväkodissakin 11 kuukauden iästä. Onnea opintoihisi - opiskeleminen on mahtava juttu!
Tottakai voi tarvita hoitajaa - vauvan reaktio siihen tosin kertoo paljon kiintymyssuhteesta. Ja toistuvat tilanteet 8kk ja alle sen vauvalla, jossa joutuu pois ensisijaisesta ympäristöstään ja ensisijaisten huoltajien luota (vauvalle mummokin on siinä iässä ”vieras”, koska ei ole vielä valmiuksia vauvalla muodostaa vielä turvallista suhdetta muihin aikuisiin)
Myöskin 11kk on hyvin nuori pärjäämään hoitopäivät ilman huoltajaa, mutta en ota siihen enempää kantaa. Hienoa, että on hyvinvoiva 6v! Kerron vain mitä monissa tutkimuksissa on havaittu kiintymyssuhteesta.T psykan opiskelija
En nyt mene varmaksi sanomaan, mutta minulla on mielikuva, että olisin kuullut uudesta tutkimuksesta, joka olisi antanut viitteitä siitä, että vauvalle voisi muodostua kiintymyssuhde useampaan ihmiseen. En ole lukenut tutkimusta, enkä muista olenko nähnyt siitä otsikon massamediassa vai alan lehdessä vai mainittiinko luennolla viime keväänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Eri vastaaja, mutta ei oo mielipideasioista kysymys, vaan oikeasti vakavista kiintymys- ja vuorovaikutussuhde ongelmista, joita lapsellesi noin aiheutat.
Aiheutat riskitekijän lapsesi elämään, kun hän ei saa muodostaa turvallista kiintymyssuhdetta sinuun, vauva ei ole valmis vielä tuollaiseen.
Nyt voit joko jäädä jankkaamaan tai katsoa peiliin ja alkaa huolehtia vauvastasi niin hyvin kun mahdollista ja luoda häneen niin turvallinen kiintymyssuhde kuin mahdollista, koska nämä asiat vaikuttavat lapsen tulevaan kehitykseen.
T yo psykan opiskelija (kehityspsykologia erit. sivuaa tätä koko ketjun aihetta), kommentoin tänne aiemminkin vuorovaikutussuhteesta mummon suhteen ja kuinka hän muodostaa riskitekijän ap lapsen kehitykselleMahd. Kirjoitusvirheet johtuvat phonen pienestä näppäimistöstä
Onko Sinulla jo omia lapsia? Varmaan ymmärrät, että kun mahdollisesti on myöhemmin, joudut tilanteisiin joissa tarvitset myös 8 kk lapsellesi hoitajaa. Lapseni on kasvanut ihan tavalliseksi 6 vuotiaaksi ja ollut jo päiväkodissakin 11 kuukauden iästä. Onnea opintoihisi - opiskeleminen on mahtava juttu!
Tottakai voi tarvita hoitajaa - vauvan reaktio siihen tosin kertoo paljon kiintymyssuhteesta. Ja toistuvat tilanteet 8kk ja alle sen vauvalla, jossa joutuu pois ensisijaisesta ympäristöstään ja ensisijaisten huoltajien luota (vauvalle mummokin on siinä iässä ”vieras”, koska ei ole vielä valmiuksia vauvalla muodostaa vielä turvallista suhdetta muihin aikuisiin)
Myöskin 11kk on hyvin nuori pärjäämään hoitopäivät ilman huoltajaa, mutta en ota siihen enempää kantaa. Hienoa, että on hyvinvoiva 6v! Kerron vain mitä monissa tutkimuksissa on havaittu kiintymyssuhteesta.T psykan opiskelija
En nyt mene varmaksi sanomaan, mutta minulla on mielikuva, että olisin kuullut uudesta tutkimuksesta, joka olisi antanut viitteitä siitä, että vauvalle voisi muodostua kiintymyssuhde useampaan ihmiseen. En ole lukenut tutkimusta, enkä muista olenko nähnyt siitä otsikon massamediassa vai alan lehdessä vai mainittiinko luennolla viime keväänä.
Vauva kykenee muodostamaan primäärisen hoitosuhteen max. 2 ihmiseen, eli yleensä äitiin ja isään. Primäärisen hoitosuhteen evääminen aiheuttaa annihilaatioreaktion, puhutaan myös annihilaatiokauhusta. Vuoden ikäinen kykenee säilyttämään mielikuvan primäärisestä hoitajastaan noin yhden vuorokauden ajan. Puolivuotias ei säilytä mielikuvaa edes puolta vuorokautta vaan saa annihilaatioreaktion esim ollessaan viikonlopun erossa ensisijaisesta hoivaajastaan. Vauvan kortisolitasot nousevat eli stressaantuu ja olemassaolon kokemus häviää. Annihiloitunut vauva "ei edes huomaa" kun vanhemmat palaavat hänen luokseen. Terve reaktio on itku ja kiukuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle psykan opiskelijalle haluaisin sanoa että on hienoa opiskella, ja olla alastaan innostunut, mahtava juttu.
Tulee kuitenkin muistaa että tiede on alati muuttuvaa ja itseään korjaavaa, psykologia varsinkin. Yksikään kiintymyssuhde teoria esimerkiksi ei ole jäänyt vallitsevaksi totuudeksi, vaan ne ovat jatkuvan kritiikin ja tiedeyhteisön tarkastelun kautta muuttuneet, olleet pohjana uusille teorioille ja osittain tai kokonaan kumoutuneet. Psykologia ei ole ns. kova tiede, kuten luonnontieteet, vaan empiirinen tiede. Testattavia koeasetelmia on lähes mahdotonta järjestää, ja täten verifioida tai falsifioida teorioita. Väittämää, että vauvan kiintymyssuhde häiriintyisi hoidossa mummon luona, ei vain voi tehdä niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos mummo on tuttu, paikka on tuttu, niin mitään ongelmaa ei ole. Lähes jokainen jättää lapsensa vauva-aikana hoitoon, vuosi on pitkä aika kuitenkin. Tulee myös muistaa että Suomessa on poikkeuksellisen pitkät äitiysvapaat, esim Ranskassa vauvat menevät kodin ulkopuolelle hoitoon 3kk vanhoina. Jos olisi kiistaton näyttö siitä että tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä vauvan psyykkiselle kehitykselle (kuten väität), niin tuota käytäntöä kritisoitaisiin varmasti enemmän.
Psykologina tarvitset ymmärrystä siitä että ei ole valmista mallia siihen että toiminta x aiheuttaisi seurauksen y. Ihmisen psyykkinen kehitys on monen summa, ja pohjana sille toimivat myös synnynnäiset temperamenttipiirteet. Sensitiivinen vanhempi tuntee lapsensa, ja tietää esimerkiksi että voiko hänet jättää hoitoon vai ei.
Sensitiivisyyttä ja empatiaa tulet sinäkin tarvitsemaan psykologin työssäsi :)
Onnea opintoihin!
T: psykologiaa paljon opiskellut VTM ja äitiOlet oikeassa viestissäsi ja ymmärrän pointtisi kyllä. Onneksi pystymme kokoajan tutkimaan enemmän ja saamaan uutta tietoa alallamme. Temperamentti pelaa myös todella vahvaa roolia siinä, miten vauva käyttäytyy ja pärjää erilaisissa tilanteissa.
Kuitenkin otin esimerkkini tietyn 8kk vauvan käytöksestä, jossa hän on jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa, kun ei vielä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin lähimpiin huoltajiinsa. En kuitenkaan tätä halua yleistää kaikkiin lapsiin ja kaikkiin tapauksiin, vaan nimenomaan tähän tapaukseen johon vastasin.
Ja ymmärrän, että seuraus y on monen asian summa - riski- ja suojatekijöiden, temperamentin... jne.
Kiitos viestistäsi ja sinulla oli paljon ihan oikeaa asiaa !
T psykan opiskelijaEn ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän hän sanonut että 8 kk vauva on jatkuvasti mummulassa hoidossa. Ja kun tämä kirjoitti lapsen olevan tyytyväisen ja iloisen oloinen hänen hakiessaan lasta, niin sinä kerroit että lapsella on kiintymyshäiriö :DDD
Kukaan normaalijärkinen psykologian opiskelija ei sano jonkun yhden kommentin perusteella tuollaista. Ottamatta huomioon lapsen temperamentia tai mitään muitakaan olosuhteita. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä terävänä esiintyviä anonyymeja kirjoittajia. Tämäkin "psykan opiskelija" vaikuttaa siltä, että on lukenut yhden kirjan aiheesta, ja nyt yrittää päteä "tietämyksellään" tällä palstalla. Moraalitonta ja voi olla jopa vaarallista jos kovin rupeaa neuvomaan ja jotkut vielä uskoo. Käyttäkää ihmiset järkeä ja ottakaa asioista itse selvää, älkää uskoko näitä höpöttäjiä.
Temperamentti ei liity kiintymyssuhteeseen ja kiintymyssuhteen ongelmat nyt vain näkyvät 8kk tuolla tavalla jos on vieraassa ympärisössä paljon ja sieltä haetaan.
Edelleen, minulle on toissijaista uskotko asiantuntevuuteeni, mutta kiintymyssuhde on asia joka kannattaa ottaa vakavasti.T psykan opiskelija
Kiintymyssuhteen ongelmat voivat näkyä tuolla tavalla, mutta tuollainen käytös ei välttämättä ja aina tarkoita kiintymyssuhteen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lähtenyt siitä, että kun lapsi on isovanhemmilla, niin hän on siellä heidän säännöillään. En halua yrittää kontrolloida tilannetta isovanhempien kodissa. Vastaavasti kotona on kodin säännöt. Joustoa tarvitaan kummaltakin puolen.
Oletko siis todella jättänyt 8-kuisen isovanhemmille? Joilla selkeitä mt-ongelmia?
Heitteillejättö.
Olen jättänyt tuon ikäisen isovanhemmille. En ole nähnyt asiassa ongelmaa. Heitteillejättökö - tuskinpa vain.
On se erittäin huonoa vanhemmuutta.
Ja ap:n anopilla on ihan selkeitä mt-ongelmia joten vauva ei tod kuulu mummolaan.
Se on Sinun mielipiteesi. Meistä tuskin kukaan on täydellinen vanhempi. Itse näen, että lapseni ei ole kärsinyt isovanhempien hoidossa, vaan saanut elämäänsä heidän myötään paljon lisää. Luultavasti tulen vanhempana tekemään paljon isompiakin virheitä, kuin sallimalla isovanhempien hoidon heidän säännöillään heidän kodissaan.
Eri vastaaja, mutta ei oo mielipideasioista kysymys, vaan oikeasti vakavista kiintymys- ja vuorovaikutussuhde ongelmista, joita lapsellesi noin aiheutat.
Aiheutat riskitekijän lapsesi elämään, kun hän ei saa muodostaa turvallista kiintymyssuhdetta sinuun, vauva ei ole valmis vielä tuollaiseen.
Nyt voit joko jäädä jankkaamaan tai katsoa peiliin ja alkaa huolehtia vauvastasi niin hyvin kun mahdollista ja luoda häneen niin turvallinen kiintymyssuhde kuin mahdollista, koska nämä asiat vaikuttavat lapsen tulevaan kehitykseen.
T yo psykan opiskelija (kehityspsykologia erit. sivuaa tätä koko ketjun aihetta), kommentoin tänne aiemminkin vuorovaikutussuhteesta mummon suhteen ja kuinka hän muodostaa riskitekijän ap lapsen kehitykselleMahd. Kirjoitusvirheet johtuvat phonen pienestä näppäimistöstä
Onko Sinulla jo omia lapsia? Varmaan ymmärrät, että kun mahdollisesti on myöhemmin, joudut tilanteisiin joissa tarvitset myös 8 kk lapsellesi hoitajaa. Lapseni on kasvanut ihan tavalliseksi 6 vuotiaaksi ja ollut jo päiväkodissakin 11 kuukauden iästä. Onnea opintoihisi - opiskeleminen on mahtava juttu!
Tottakai voi tarvita hoitajaa - vauvan reaktio siihen tosin kertoo paljon kiintymyssuhteesta. Ja toistuvat tilanteet 8kk ja alle sen vauvalla, jossa joutuu pois ensisijaisesta ympäristöstään ja ensisijaisten huoltajien luota (vauvalle mummokin on siinä iässä ”vieras”, koska ei ole vielä valmiuksia vauvalla muodostaa vielä turvallista suhdetta muihin aikuisiin)
Myöskin 11kk on hyvin nuori pärjäämään hoitopäivät ilman huoltajaa, mutta en ota siihen enempää kantaa. Hienoa, että on hyvinvoiva 6v! Kerron vain mitä monissa tutkimuksissa on havaittu kiintymyssuhteesta.T psykan opiskelija
En nyt mene varmaksi sanomaan, mutta minulla on mielikuva, että olisin kuullut uudesta tutkimuksesta, joka olisi antanut viitteitä siitä, että vauvalle voisi muodostua kiintymyssuhde useampaan ihmiseen. En ole lukenut tutkimusta, enkä muista olenko nähnyt siitä otsikon massamediassa vai alan lehdessä vai mainittiinko luennolla viime keväänä.
2 ikävuoden ylittänyt lapsi muodostaa kiintymyssuhteita myös perheen ulkopuolelle. Mutta nämä kiintymyssuhteet ovat sivuosassa lapsen ensisijaisten, määräävien kiintymyssuhteiden suhteen. Kiintymyssuhdemalli rakentuu vanhempien hoivan kautta ja kolmatta vanhempaa leikkivä isovanhempi ei ole hyvä asia kiintymyssuhdemallin muokkautumisen kannalta.
Alue: Aihe vapaa
Provo tai ei , mutta onpahan taas ollut silmiä avaava ja tajuntaa laajentavaa luettavaa.En olisi uskonut kuinka paljon suoranaista vihaa toisia kohtaan ihmisissä on.