Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Eikö tuo ole jo rikollista tehdä lapsia poikansa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Eikö tuo ole jo rikollista tehdä lapsia poikansa kanssa?
No heillä vissiin suvussa jo pitkään lisäännytty lähisukulaisten kesken...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Meilläkin anoppi vinkui "ei se pelkästään sinun ole" kun kieltäydyin antamasta 1kk ikäisenä heille yöhoitoon. Mutta on ilmiselviä provoilijoita nuo viimeaikaiset horinat. Haluaa saada kauhistelevia ja kiukkuisia reaktioita aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Luojan kiitos useiden sukupolvien maaseutu-perhehelvetit ovat historiaa. Ne perustuivat autoritääriseen dynamiikkaan, esim. miniä oli arvoasteikossa vain piirun talon piikaa edellä eli ei yhtään mitään. Voi sitä onnea kasvattaa lapsiansa kun on itse miehen suvun talossa koiran asemassa.
Juuri näin. Mummoni on kauhulla muistellut aikaa kun muutti appivanhempiensa maataloon nuorena vaimona. Oli käytännössä orjan asemassa. Meinasi lähteä vetämään, mutta huomasi tulleensa raskaaksi.
Onneksi isovanhempien valta-aika on ohi. Ja miniätkin ovat ihmisarvon saaneet.
Taisivat ottaa sen anopeilta, kun heillä sitä ei näytä olevan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Luojan kiitos useiden sukupolvien maaseutu-perhehelvetit ovat historiaa. Ne perustuivat autoritääriseen dynamiikkaan, esim. miniä oli arvoasteikossa vain piirun talon piikaa edellä eli ei yhtään mitään. Voi sitä onnea kasvattaa lapsiansa kun on itse miehen suvun talossa koiran asemassa.
Juuri näin. Mummoni on kauhulla muistellut aikaa kun muutti appivanhempiensa maataloon nuorena vaimona. Oli käytännössä orjan asemassa. Meinasi lähteä vetämään, mutta huomasi tulleensa raskaaksi.
Onneksi isovanhempien valta-aika on ohi. Ja miniätkin ovat ihmisarvon saaneet.
Taisivat ottaa sen anopeilta, kun heillä sitä ei näytä olevan ollenkaan.
Aivan, miniän oikeus omiin lapsiinsa ja perherauhaan = anopilla ei ihmisoikeuksia.
Kuka oikeasti haluaisi imetettävän vastasyntyneen yöksi huutamaan ilman äitiä? OIKEESTI IRL? Eikä yli nelikymppiset muutenkaan halua valvoa öitään. Ainahan voi vitsillä heittää, mutta älkää kaikkea tosissaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka nuo ylläolevat hullun mummon kommentit ovat selvästi provoja, niin huolestuttavaa on että mun äiti ajattelee noin oikeasti. Yritti saada minua terapiaan kun olin eri mieltä hänen ”äitiydestään”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Eikö tuo ole jo rikollista tehdä lapsia poikansa kanssa?
Mistä sinulle sukurutsa tuoli mieleen selvästä kirjoituksesta? Taidat olla vähän sellainen, tiedät kyllä. Toivottavast sulla ei ole poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Luojan kiitos useiden sukupolvien maaseutu-perhehelvetit ovat historiaa. Ne perustuivat autoritääriseen dynamiikkaan, esim. miniä oli arvoasteikossa vain piirun talon piikaa edellä eli ei yhtään mitään. Voi sitä onnea kasvattaa lapsiansa kun on itse miehen suvun talossa koiran asemassa.
Juuri näin. Mummoni on kauhulla muistellut aikaa kun muutti appivanhempiensa maataloon nuorena vaimona. Oli käytännössä orjan asemassa. Meinasi lähteä vetämään, mutta huomasi tulleensa raskaaksi.
Onneksi isovanhempien valta-aika on ohi. Ja miniätkin ovat ihmisarvon saaneet.
Taisivat ottaa sen anopeilta, kun heillä sitä ei näytä olevan ollenkaan.
Aivan, miniän oikeus omiin lapsiinsa ja perherauhaan = anopilla ei ihmisoikeuksia.
t. kaiken itselleen omiva miniä.
Lapsilla ei saa olla varmaan kavereitakaan, kun aika on mamilta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Miehen äiti ihan vilpittömästi huolehti mitenköhän mahdan nyt kiintyä vauvaan kun oli hätäsektioitu. Juuri niin kannattaa sanoa äidille joka on kaksi vrk aiemmin leikattu. Tämä sama vauva, johon äiti ei varmastikaan kykene kiintymään, kannattaa myös sairaalavierailun aikana pyrkiä viemään käytävälle "kateltais hetki rauhassa toisiamme". Lopulta vasta huoneen ohi kävellyt kätilö puuttui asiaan, ohjasi mummon huoneeseen ja kantoi itse vauvan minulle takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi imetettävän vastasyntyneen yöksi huutamaan ilman äitiä? OIKEESTI IRL? Eikä yli nelikymppiset muutenkaan halua valvoa öitään. Ainahan voi vitsillä heittää, mutta älkää kaikkea tosissaan!
Hei, kun se vauva ei huuda koska on *isovanhempien kainalossa*. Äiti saa painua vaikka Kiinaan, tuttipullo on keksitty eikä se äiti mitään osais kuitenkaan. Kyllä nyt jätätte, kiekui anoppi ja appiukko mutisi että hän kyllä tuo, hän tuo seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on, kun naiset jättävät sen lapsen ”tekemisen” yhteen tai kahteen lapseen. Jää ikuinen vauvakuume.
Siskoni anopilla on neljä lasta eikä mitään tolkkua käytöksessään. Lähinnä inttää kuinka hän tuntee vauvat, hänen sylissä rauhoittuu vauva kuin vauva, nuori äiti ei ole mitään tähän konkariin verrattuna. Kyse on kaipuusta tärkeälle paikalle, kontrolliin, valtaan. Pätemisenhalua ja kyvyttömyyttä antaa tilaa nuorelle naiselle joka onkin nyt vauvan ÄITI.
Varmaan löytyy samanlaisia ”emoja” niistäkin joilla itsellään monta lasta mutta jotenkin tulee mieleen, että joku ihmeen hoitokaipuu on tuollaisilla ap:n kertomilla mummoilla jäänyt.
Minusta tuo ei ole hoitokaipuuta vaan osaamisen näyttämishalua. Tottahan neljän lapsen äiti on enemmän kokenut kuin esikoisensa vasta saanut. Siitä voidaan kinata loputtomasti, minkä arvoisia ne aikaisemman kokemuksen tuomat vinkit ovat. Oman kokemukseni mukaan niistä osaa pystyy vallan mainiosti soveltamaan nykyäänkin, mutta anoppini olikin ammatti-neuvolantäti. Pätemishalun arviointi on subjektiivinen asia, samoin kuin sen arviointi, onko kyseessä "kyvyttömyys antaa tilaa nuorelle äidille" vai vilpitön halu auttaa. Lisäksi puheet "äidinvaistosta" on reippaasti yliarvioituja. Kokematon äiti ei kerta kaikkiaan erota pienen lapsen kulloisiakin tarpeita automaattisesti itkusta ja äkinästä, sen oppii vasta kokemuksella. Toki jokainen sitten aikanaan kehittyy juuri sen oman uniikin jälkikasvunsa arvioinnissa.
"Kokematon äiti ei kerta kaikkiaan erota pienen lapsen kulloisiakin tarpeita automaattisesti itkusta ja äkinästä, sen oppii vasta kokemuksella."
Miksi sille kokemattomalle äidille ei sitten voi antaa mahdollisuutta oppia tunnistamaan oman lapsensa itkua ja äkinää? Vilpitön halu auttaa ei ole mikään tekosyy jyrätä sen juuri esikoisensa saaneen miniän yli. Kirjoitin tuolla jo kauan sitten että tärkeintä mitä anoppi ja se oma äiti voi tehdä on tukea sitä tuoretta äitiä eikä ruveta kommentoimaan jokaiseen asiaan "et sinä osaa mummo osaa paremmin" Eikö niiden vanhempien naisten tehtävä ole tukea meitä nuorempia äitiydessä eikä tuputtaa omia neuvojaan ja arvostella. Kyllä jokainen osaa avata suunsa kun tarvitsee niitä neuvoja ja apuja. Ethän sinä töissäkään mene uudelle ihmiselle sanomaan "et sinä osaa anna kun minä teen paremmin" vaan ohjeistat kohteliaasti että tuo uusi ihminen oppisi. Miksi äitiydessä ei päde sama?
Se että mummo sanoo kaikkeen "et osaa" ei tietenkään ole tukemista. Tällä palstalla ja tässä ketjussa vaan näyttää kovasti siltä, että jotkut miniät tulkitsevat mummon kaikki sanomiset siihen muotoon.
Mun anoppi lähetti synnärille viestin että kiitos kun tein hänelle lapsen ja sen jälkeen aloitti juurikin tuon "et osaa" mantransa mutta toki minä miniänä tulkitsen anopin kaikki sanomiset väärin.
Onko nyt ihan varma, ettei anoppi parka yrittänyt sanoa, että kiitos kun teit lapsen, joka teki minusta mummun? Varmaan joo on, ja anoppi on syyllistynyt jatkettuun itsensä äidiksikuvitteluun.
Kyllä on ihan varma. Anopilla ihan lääkärillä diagnosoitu mt-ongelma jota ei hoida ja lisäks anopin omat sisaruksetkaan eivät luottaisi omia lapsiaan/lapsenlapsiaan anopin hoiviin, niin kyllä vika on anopissa, ei minussa
Anoppillasi on virallinen lääkärin tekemä diagnoosi =anoppillasi on sairaus .
Eri asia kuin nämä kyökkipsykologien tekemät hulluus määritykset.Kuka pystyy sanomaan kenellä tässäkin ketjussa kuvatuilla anopeista on/pitäisi olla lääkärin diagnoosi? Ja silti täällä yritetään kääntää ongelmat miniöden vastuulle. Suuri osa näistäkin kertomuksista kuulostaa tasan samalta kun mitä oma sairas anoppini teki/tekee joten ”kyökkipsykologin tekemät hulluus määritykset” osuvat melko tarkasti oikeaan.
No täällähän väitettiin että minäkin oon vaan itse jotenkin möhlinyt, vaikka mummolle piti hakea laajennettu lähestymiskielto... että jotenkin oma vikani se hänenkin raivohulluutensa.
onko siis luettava 130 sivua valitusta mummoista, että saa kommentoida mihinkään viestiin?
Melko turhaa tulla kommentoimaan ilman kokemuspohjaa ja huudella sivusta ”kyllä se syy nyt aina on siinä miniässä”
Mulla on anoppi, äiti ja vähän aikaa isoanoppikin sekä kolme lasta, joten kokemuspohjaa on kyllä.
Onko sulla kokemusta narsistisesta rajat rikkovasta anopista? Mikäli ei niin sulla ei ole kokemuspohjaa joten mene vaikka kiusaamaan niitä miniöitäs niin saadaan lisää jutunjuurta tänne
Miksi sinä kannustat jotakin kiusaamaan toisia ihmisiä, omien sanojesi mukaan olet koukussa sosiaalipornoon? Siis sinulla itselläsi on ilkeä luonne.
En vaan pidä tyhmistä ihmisistä jotka tahallaan heittäytyvät ymmärtämättömiksi ja empatiakyvyttömiksi. Tässä ketjussa oli kyse rajattomista isovanhemmista eikä silloin tulla vinkumaan että ”kyllä se syy on siinä miniässä”
Me muut "vingumme" täällä ihan samalla oikeudella kuin sinäkin. Harvoin tilanne on sellainen, että syy on pelkästään yhdessä osapuolessa.
Tällä kommentilla osoitit vain tietämättömyytesi tilanteesta. Rajattoman ihmisen kanssa se syy on siinä rajattomassa ihmisessä, ei siinä kuka laittaa ne rajat.
Valitettavasti tuota toimintatapaa ei pysty yksioikoisesti soveltamaan kaikkiin tilanteisiin, vrt. vauvanryöstäjämummu / brunssimummu. Jälkimmäisessä tapauksessa miniä, joka raivostuu siitä, että isovanhemmat lapsineen ja lapsenlapsineen kokoontuvat ilman miniää, lähettää polliisit ja haasteen lasten vapaudenriistosta oikeuteen, liioittelee raskaasti.
Ja missähän kerrottiin, että joku olisi noin tehnyt?
Ko brunssimummon luuseripoika ei kyllä voi viedä niitä lapsenlapsia sinne mummolaan ilman vaimonsa suostumusta.
Eikä kyse ole muutenkaan samasta asiasta, koska brunssimummon ydinperhe on vain brunssimummo ja brunssipappa. Eikä kukaan ole hänen rajojaan edes uhannut. Hän vain käyttäytyy tökerösti.
Ei hemmetti... eihän normaalissa perheessä tarvitse anoa lisenssiä puolisolta, jos iskä tai äiti haluaa viedä lapsensa kylään jonkun luokse. Tuon täytyy olla kuusetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se naisena eläminen vaikeaa. Miksiköhän miehet ei täällä valita samoista asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
Vierailija kirjoitti:
On se naisena eläminen vaikeaa. Miksiköhän miehet ei täällä valita samoista asioista?
Miehiä kiinnostaa tärkeämmät asiat, joita ovat esim. p1llu, pallo ja pullo sekä moottoriurheilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
No kyllä minä sen lapsen synnytin vaikka se lapsi onkin leikattu ulos. Sektio ei tee siitä lapsesta kuitenkaan anopin lasta.
Löysihän ne jonnetkin tänne viimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se EI ole sinun oma tytär eikä sinulla ole oikeutta mennä "sanomaan ja näyttämään" jos miniä tekee jotain _sinun mielestäsi_ väärin.
Kyllä se monellakin tavalla on oma tyttäreni siinä missä miniän. Poikani tytär=puoliksi minun tyttäreni. Totta kai sanon jos toinen ei vain selvästi osaa. Kannattaisi kuunnella itseään viisaampia ja kokeneempia.
Tämä kirjoitushan on vitsi?
Vaikkakin summaa aika selkeästi oman anopin ajatuksia.On provo. Joku nuhainen demiläinen viihdyttää itseään.
Mulle on siis oikeasti anoppi sanut lapsestani, että se on hänen vauva. Kun korjasin, että ei ole vaan minun ja poikansa niin kehtasi väittää vielä vastaan. Selitin vielä uudestaan, että kyseessä on hänen lapsensa lapsi ja minun lapseni eikä mitenkään hänen ja jotenkin näytti ymmärtävän mutta totesi kuitenkin, että "onse kuitenkin vähän mun".
Mulla on ihan sama. Anoppi väittää kivenkovaa että mun tytär on hänen lapsensa. Tyttö synty vielä hätäsektiolla ni en kuulema ole lasta edes synnyttänyt.
Ehkä toisen ketjun paikka, mutta tottahan tuo on: synnyttäminen on aktiivista toimintaa ja siinä, että lääkäri henkilökuntineen tekee holen mahaan ja ottaa vauvan sitä kautta ulos, äiti on passiivinen välikappale. Lapsi toki syntyy.
Pitää olla 15v. jonne tai muuten vain vajaa että glorifioi alatiesynnytystä jotenkin oikeampana tapana saattaa lapsi maailmaan. Olen itse erittäin onnellinen siitä ettei minun tarvinnut ahteri verellä pusertaa lapsia ulos vaan jokainen leikattiin lantion ahtauden takia.
Voi kun toi poikkeaiskin omasta elämästäni kokonaan, nyt poikkeaa vai tyttären osalta.