Minkä syyn takia olet lakannut pitämästä yhteyttä kaveriisi/ystävääsi?

En ole katkaissut välejä, mutta ystävyyssuhde on tosissaan alkanut hiipua, kun kaveri ei enää kerro kuulumisiaan. Hän vastaa vain jotain pintapuolista tai ohittaa sen kysymyksen kokonaan, vaikka kysyisin parikin kertaa.

Olen kysynyt, mistä moinen johtuu, olenko tehnyt jotain ja mitä voisin tehdä jotta hän jakaisi minulle enemmän elämäänsä, kuten ennen. Hän vain sulkeutuu kuoreensa. Hän kuitenkin selvästi haluaa pitää muhun yhteyttä, mutta tarvitsee etäisyyttä. Syytän tilanteesta itseäni, olen varmaankin ollut liian kärkäs sanomaan mielipiteitäni, ja nyt hän ei enää uskalla kertoa mitään.

Olen parin vuoden sisällä hiljaa "kadonnut" useammankin tutun/kaverin elämästä. Kaikissa tapauksissa yhteydenpito oli minun osaltani täysin yksipuolista eivätkä nämä henkilöt muutenkaan panostaneet suhteeseemme yhtä paljon kuin itse tein.

Tapaus 1: Valitti mt-ongelmiaan ja rahattomuuttaan, pyysi soittamaan erään tärkeän puhelun puolestaan, koska ei itse uskaltanut. Lainasi rahaa, mutta ei koskaan maksanut takaisin useista pyynnöistä huolimatta. Ikään kuin vaikeni asian kuoliaaksi perustellen aina rahattomuutta. "Katotaan ens viikolla jooko". Ei ottanut koskaan omasta aloitteesta yhteyttä.

Tapaus 2: Esitti yleensä ainakin päällisin puolin kiinnostunutta. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että ainoastaan minä pidin keskustelua yllä, eikä hän ollut tehnyt aloitetta kertaakaan. Käytin myös omaa aikaani paneutumalla hänen taiteelliseen tuotantoonsa, ja annoin hänelle paljon hyödyllisiä vinkkejä. Kun vastavuoroisesti esittelin oman projektini, hän lupasi tutustua aiheeseen ja kertoa mielipiteensä myöhemmin, mutta unohti asian. Lopetin yksipuolisen yhteydenpidon hänen kanssaan jo yli vuosi sitten eikä hänestä ole kuulunut.

Tapaus 3: Henkilö, johon tutustuin erään projektin kautta. Yritin alkuun pitää yhteyttä ja ehdottaa tapaamisia, ja tapasimmekin kerran useiden empimisten ja perumisten jälkeen. Toin vierailun kunniaksi hänen lapselleen lahjan, mistä hän näytti olevan tyytyväinen. Yhteydenpito hänen osaltaan ei kuitenkaan koskaan jatkunut tämän jälkeen, vaikka hän vakuuttelikin tapaamisen aikana kuinka mahtavaa oli nähdä minua.

Tapaus 4: Kerrassaan katkera ja tyytymätön henkilö, joka ei ole tainnut koskaan olla kiitollinen mistään elämässään. Yritin jutella mukavia ja kohottaa hänen mielialaansa, mutta hän käänsi kaiken salamannopeasti joksikin käsittämättömäksi hyökkäykseksi hänen omaa persoonaansa ja valintojaan kohtaan. Syytti minua ylimielisyydestä ja itsensä vähättelystä, vaikka halusin vain jutella. Poistin tämän ihmisen välittömästi kontakteistani.

Tapaus 5: Maanisdepressiivinen people pleaser, johon näennäisesti hyvät ja lämpimätkin välit, joka ei kuitenkaan koskaan uskalla, jaksa, viitsi, halua, vaivaudu ottamaan yhteyttä. Ainakaan minuun. Syntymäpäivistä onnitteli yhdellä lauseella, minä onnittelin häntä samoin. Kaikki muut aloitteet olen lopettanut. Pysytään sitten vaikka tällä linjalla.

Tapaus 6: Entinen lapsuuden paras ystävä, joka hylkäsi tylysti yläasteen alussa ja otti yhtäkkiä aikuisena yhteyttä. Asuimme samalla pienellä paikkakunnalla täysi-ikäiseksi asti, mutta esitti kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. En tiedä mitä tuollainen ihminen ajattelee eikä rehellisesti sanottuna kiinnostakaan.

Tapaus 7: Itsestään epävarma tyyppi, joka toisinaan heitteli suuntaani pientä flirttiä. Kun solmin parisuhteen, etääntyi ja vaikutti jotenkin loukkaantuneelta. Tutustuin hänenkin taiteelliseen tuotantoonsa huolellisesti ja annoin siitä rakentavaa kritiikkiä, mutta kun jälleen kerran esittelin oman projektini, hän jostain syystä vaivaantui ja lupasi palata asiaan "huomenna", mitä ei koskaan tapahtunut. Lopetin yhteydenpidon vuodeksi, kunnes hän otti yhteyttä udellakseen eräästä asiasta. Vastaan hänelle nykyään mahdollisimman lyhyesti ja mitäänsanomattomasti, jos hän vielä rohkenee ottaa yhteyttä.

Tapaus 8: Tämän kaverin käytöstä seuraan tällä hetkellä suurennuslasin kanssa. Kuten kaikkien muidenkin suhteen, tuin hänen projektejaan mutta hän ei koskaan kommentoinut omia saavutuksiani millään tavalla. On kuitenkin ottanut ajoittain omatoimisesti yhteyttä ja tehnyt erään suuren palveluksen, josta tosin maksoin.

Tarinan opetus? En anna enää kenenkään hyväksikäyttää hyväntahtoisuuttani, ja suosittelen sitä samaa kaikille muillekin vastaavassa tilanteessa oleville.

Isoja pettymyksiä ovat ystävyyksien katkeamiset aina olleet. Elämä on kuljettanut eri suuntiin eikä luontevaa taitaa olla yhdessä ole enää löytynyt. Jotain konfliktejahan siinä on aina taustalla myös ollut, on niitä käsitelty näkyvästi tai ei. Kun et enää pettymysten takia toivo hyvää ystävällesi eikä ystävä sinulle, niin on aika jatkaa matkaa eri suuntiin.

Täällä on tullutkin jo esille ystävyyden hiipuminen elämäntapamuutoksen jälkeen. Myöskin ammatin vaihto tai muu työhön liittyvä juttu voi olla syynä. Siirryttyäni itse sekä fyysistä että henkistä energiaa vaativaan työhön en jaksanut enää olla terapeuttina eräälle salakateelliselle ystävälleni enkä jaksanut enää pitää häntä silmällä. Aivan oikein, koirani pärjäsi näyttelyissä paremmin kuin hänen koiransa ja oli vielä paljon terveempi, hän tuli käymään usein ennen näyttelymatkaa ja yritti salaa syöttää koiralleni ties mitä saadakseen sen sairastumaan näyttelypäiväksi. Minä en saanut edes tervehtiä hänen koiraansa, ne eivät olleet edes samaa rotua tai kilpailleet samoissa ryhmissä. Samoin hän yritti hillitä eroaikeitani koska hänen mielestään en voinut jättää komeinta hänen näkemäänsä miestä, mies oli toki komea mutta ei likikään komein tai muutoin tasokkain jonka kanssa olin ollut suhteissa. Hän haukkui myös kaikki uudet jutut mitä piti eron vuoksi hankkia (iso irtaimisto), lähinnä siksi kun en ottanut häntä Ikeaan makutuomariksi vaan hankin kaiken muualta, vieläpä ihan itse.

Nyt parhaillaan eräs ystäväni on ottamassa minuun etäisyyttä elämäntapamuutoksen vuoksi, hän ei tarvitse enää terapeuttia kun pääsi eroon hankalasta suhteesta ja aloitti uuden työn jossa on sukulaisia työkavereina. Hyvä niin, ei tarvitse enää kuunnella sitä jatkuvaa draamaa töissä tai suhteessa, kaikkea hyvää hänelle.

Ei vaan ole ollut mitään asiaa.

Oltiin ystäviä lähemmäs kymmenen vuotta, ja yhdessä välissä asuttiinkiin yhdessä opiskelujen yhteydessä. Olimme tosi läheisiä ja kävimme läpi ilot ja surut yhdessä. Hän oli uskonnollisesta perheestä kotoisin, mutta se ei meitä haitannut, ja kaupungissa asuessaan oli todella rento, joi alkoholia ja harrasti suhteita saman sukupuolen kanssa. Muutti valmistuttuaan takaisin periferiaan mistä oli kotoisin ja päätyi tiukemmin pyörimään uskonnolliseen yhteisöön, mikä alkoi myös näkyä käytöksessä. Minua kohtaan tuli aika tiukkaa kontrollin tarvetta, syytti etten vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan vaikka menin välimatkan huomioon ottaen usein hänen luokseen kylään, ja jos minulla oli jotain suhteen tynkää olevinaan niin oli todella mustasukkainen. Yritin kysellä onko hänellä itsellä kaikki hyvin, mutta torppasi sen aina eikä puhunut enää asioistaan samalla lailla kuin ennen. Kerran hän tuli käymään luokseni, sai jonkin mustasukkaisuuskohtauksen ja kävi fyysisesti päälleni. Siitäkin huolimatta yritin vielä, mutta aloin käydä itse melkoista muutosvaihetta elämässäni seksuaalisuuteeni liittyen ja häneltä saadut kommentit siihen koin sellaisiksi että tarvitsin etäisyyttä pystyäkseni käsittelemään tilannetta. Ei voinut ymmärtää miksi uskonto yhtäkkiä oli niin iso asia kun ei ole koskaan aikaisemminkaan haitannut, mutta tapa jolla hän alkoi tuoda sitä puolta itsestään esiin alkoi käydä minulle raskaaksi. Emme ole sitten olleet yhteyksissä sen jälkeen, usein mietin mitä hänelle mahtaa kuulua mutta en uskalla ottaa yhteyttä kun pelkään että sama rumba alkaa taas enkä henkisesti enää pysty siihen.

Kun ystävään ei enää pysty luottamaan, niin on aika päättää ystävyys. Negatiivisuus, toisista juoruilu, myöhästely, oharit, terapeuttina käyttäminen, vastaamattomuus yhteydenottoihin, passiivisuus yhteydenpidossa, maksamattomat velat... Aika aikaansa kutakin. Määräänsä enempää paskaa ei yhdeltä ihmiseltä kannata ottaa vastaan.

Lokkeja en ystävikseni halua. Jos ystävä yrittää vain hyötyä minusta, niin en kaipaa hänen seuraansa.

En tullut toimeen ystäväni poikaystävän kanssa. Ei tietysti ongelmaa siinä niin kamalasti, ainahan voi tavata ilman puolisoita tai seurustelukumppaneita, mutta ystäväni alkoi suhteen myötä muuttua samanlaiseksi kuin poikaystävänsä. Entinen iloinen, humoristinen, leikkisiä ja luova ihminen muuttui muutamassa kuukaudessa piikikkääksi besserwisseriksi, joka jauhoi vaan siitä, miten se ja tämä ja tuo on perseestä. Hirveän, hirveän negatiivinen, kärkäs ja pisteliäs. Ajattelin ensin, että ehkä hänellä on vain huono hetki elämässä, koska työpaikka oli stressaava, mutta työpaikan vaihduttua sama meno jatkui. Edelleen vuosien jälkeen samanlainen piikikäs besserwisser, kuten poikkiksensa. 

Totesin, että meillä ei ole enää yhteistä. Hirveä sääli ja harmi! Hän oli tosi hyvä tyyppi ja ehdittiin olla hyviä ystäviä 10 vuotta. 

Ystävä ei ollut koskaan iloinen puolestani. Kateus siis.

Ystävä, noin 5 vuotta: ei vastannut, kun tavoittelin, ei itse pitänyt arjessa yhteyttä, vain joulukortti

Ystävä, koulukaveri 3 v. : Ei pitänyt yhteyttä, eri teille ja eri kaupungeissa opinnoissa

Ystäviä, ulkomaat 1-2 v.: Elämä kuljetti uusiin seikkailuihin, ei pidetty yhteyttä

Ystävä, koulukaveri, lapsuuden ystävä 1-2 v.: Kiusasi ja oli ilkeä

Ystävä, yli 10 v., lapsuudenystävä: suuttui pikkuasiasta, ei itse voinut koskaan olla pahoillaan ja sopia välejä, tuittupäinen käytös

Ystävä, työkaveri noin 2 vuotta: Käänsi selkänsä monesti, vaikka oli muka ystävä

Lapsuuden ystävä: hyväksi käytetty olo, ei välittänyt ystävyydestä ja teki itsekkäitä ratkaisuja

Tässä muutama esimerkki. Varmasti löytyisi 10 lisää.