Minkä syyn takia olet lakannut pitämästä yhteyttä kaveriisi/ystävääsi?

Miten kauan olitte tunteneet? -Ap

Masennus ja täydellinen uhriutuminen. Ei halunnut ottaa mitään vastuuta omasta elämästään,ajatuksistaan,tunteistaan. Aina kaikki oli jonkun muun syy. Ei halunnut terapiaa jne.

Pettäjä. Ei ole enää samoja arvoja.

Omien kiireiden vuoksi.

Jatkuva ystävien käyttäminen pelkkänä kokovartalokorvana. Muuten mukava ihminen, mutta herkkyys toisten kuuntelemiseen ja kiinnostus puuttui. Tein ison äkillisen elämänmuutoksen eikä ystävä kysynyt mitään asiasta, hymyili vain, ei mitään kiinnostusta. Mielelläni olisin kuunnellut ystävää enemmänkin hänen isossa elämänmuutoksessaan, mutta ei ikinä kysynyt mitään kuolevasta lähiomaisestani, ei kertaakaan kysymystä miten voit, miten omaisesi voi? Pitkiä puheluita ja kirjeitä vain omasta ongelmasta. Ei ole isoa ongelmaa vaikka puhelun aluksi kysyä että mitä sinulle kuuluu. Sama jatkuu FB:ssä, minäminäminä, olen tällainen persoonallisuustestin mukaan, tiesittekö?

- Yli 10 v kuin paita ja peppu, laitoin välit poikki kun alkoi käyttämään huumeita ja liikkumaan sellaisissa piireissä jota en voi hyväksyä. Viimeisen kerran kun nähtiin, käytiin leffassa jonne hän saapui silmä mustana, kännissä/kamoissa eikä tuntunut tajuavan mistään mitään.

- Yli 10 v kaveruus, oli 50 euroa velkaa jonka lupasi lähes vuoden ajan joka kuukausi maksaa, ei maksanut. Laitoin viimeisen viestin että olin todella pettynyt että hän oli valmis laittamaan 10+ v vuoden kaveruuden poikki 50 euron takia.

- Alkoholismi.

- Hankki viisi lasta vaikka oli sossupimmi, ei koskaan puhunut mistään muusta kuin lapsistaan (itse en pidä lapsista enkä aio hankkia lapsia). Saattoi lähettää kymmenenkin kuvaa lapsistaan päivän aikana.

Oli passiivinen eikä vastaillut niin lakkasin itsekin pitämästä yhteyttä.

Masennus. Omani siis. Tilanteeni oli pitkään sellainen, etten jaksanut itse pitää yhteyttä kehenkään, kun jo perusarjen pyörittäminen kävi työstä. Ja sitten kun joku ottikin minuun päin yhteyttä, minulla ei ollut henkisiä voimavaroja edes vastata, makasin vain sängyn pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Omani siis. Tilanteeni oli pitkään sellainen, etten jaksanut itse pitää yhteyttä kehenkään, kun jo perusarjen pyörittäminen kävi työstä. Ja sitten kun joku ottikin minuun päin yhteyttä, minulla ei ollut henkisiä voimavaroja edes vastata, makasin vain sängyn pohjalla.

Ja tätä totaalihiljaisuutta pidin yllä niin pari vuotta vanhojen kavereiden kuin 10+ vuoden takaisten ystävienkin kanssa.

Toisen tai molempien elämäntilanteet muuttuneet. Ensin yhteydenpito harvenee ja vähitellen loppuu kokonaan. 

Kateus. Kaksi kaveriani olivat tukena suruissani, mutta kun alkoi mennä paremmin, eivät voineet iloita kanssani. Itse olin tukenut heitä heidän surussaan ja ilossaan. Kateus on tuhoavaa, sekä kateelliselle, että kadehditulle.

Oma masennus. Tosin aika paljon satuttaa huomata, että ei heistäkään ole mitään kuulunut. Ei, vaikka jossain vaiheessa tiesivät tilanteeni.

No, ihmiset on paskoja. Ja minä ilmeisesti tunkion kunkku, kun kukaan ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Oli passiivinen eikä vastaillut niin lakkasin itsekin pitämästä yhteyttä.

Sama, otti yhteyttä itse enintään pari kertaa vuodessa, ja minun viesteihini vastasi päivien viiveellä. Vaikea siinä on ylläpitää yhteyttä, joten useamman vuoden tällaisen menon jälkeen lopetin itsekin yhteydenpidon. 15 vuotta (luulin että) oltiin ystäviä.

Käytti minua ilmaisena terapeuttina ja life coachina, koska olin hänen mielestään niin hyvä neuvoja ja kuuntelija. Samalla suhtautui kuitenkin joissain asioissa tosi alentuvasti ja ilkeästi minuun, esimerkiksi se tuli monta kertaa selville, että olen vähän säälittävä nössö kun en ole yhtä kokenut miesrintamalla kuin hän. En jaksanut enää sitä, että vuoroviikoin olin niin hyvä ja viisas tyyppi ja vuoroin taas holhottava estynyt ressukka, joten ystävyytemme kuihtui siihen. Myös liian erilaiset huumorintajumme alkoivat aiheuttaa aiempaa selkeämpää kitkaa loppua kohden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli passiivinen eikä vastaillut niin lakkasin itsekin pitämästä yhteyttä.

Sama, otti yhteyttä itse enintään pari kertaa vuodessa, ja minun viesteihini vastasi päivien viiveellä. Vaikea siinä on ylläpitää yhteyttä, joten useamman vuoden tällaisen menon jälkeen lopetin itsekin yhteydenpidon. 15 vuotta (luulin että) oltiin ystäviä.

Mun "ystävä" vastaa kuukauden viiveellä. Sitten pahoittelee, kun ei ole huomannut viestiä. Olen miettinyt miksi tekee näin? Yrittääkö osoittaa jotenkin, että olen niin samantekevä hänelle, että ei muista vastatakaan? Miksi edes laittaa viestiä, jos oikeasti ei kiinnosta sen vertaa, että "ei muista" vastata viesteihin.

Sain tietää, että ystäväni mies petti häntä. En kertonut koska mies oli työkaverini ja sai kuulla että tiedän pettämisestä ja aneli minua olemaan kertomatta. Ystäväni oli ihan hyvä ystävä, mutta ei ns. parhaita ystäviä. En sitten kertonut, mutta en voinut häntä enää tavata, en edes silmiin katsoa. Vieläkin kaduttaa etten kertonut, tapahtuneesta nyt 7v ja he menivät naimisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Oli passiivinen eikä vastaillut niin lakkasin itsekin pitämästä yhteyttä.

Tämä. Ystävä ei enää tuntunut ystävältä.

Oma työttömyys. En kehtaa pitää keskiluokkaisiin työssäkäyviin kavereihin yhteyttä.

Olen parhaillaan jättämässä yhden ystäväni. Syynä yksipuolinen yhteydenpito. Olemme tunteneet pian 10 vuotta. Minä olen aina vastannut siitä että näemme ja olemme yhteyksissä. Minä soitan ja sovin treffit. Usein nämä treffit ovatkin sellaisia että minä matkustan hänen luokseen perämetsään. En omista edes autoa joten joudun aina lainaamaan vanhemmiltani, joka on aina eräänlainen vaivan näkö. Ystävälläni on auto mutta tajusin juuri ettei hän ole ikinä käynyt luonani!

Silti häneltä tulee aina jouluisin ja ystävänpäivisin kortteja tekstein "kumpa näkisimme useammin" ja "ikävä!". Tekisi jotain asian eteen jos haluaa nähdä :D

Meidän piti nähdä kesällä ja tässä kk sitten. Sovimme mielestäni aika selkeästi että HÄN ottaa yhteyttä kun treffataan. Mitään ei kuitenkaan kuulunut joten antaapa olla.

Vuoden verran olin ilmaisena terapeuttina, kriisejä monta kertaa viikossa (aihe aina vaihteli), loppu vaan yksinkertaisesti voimat. Itsekäs ja tiesi aina paremmin miten kaikkien muiden pitäisi elää ja kaikkien muiden valinnat oli aina vääriä. On ollut helpompi hengittää kun ei kuuluta enää toistemme elämään :)