Miksi tosilla on tasainen onnellinen elämä ja sitten on niitä, joilla murhetta murheen perään.

Omia valintoja pitkälti.

Yksi suurimmista on tyytyminen. Monet ihmiset tyytyvät. Itse olen vaatinut itselleni vain parasta; en jää huonoon ihmissuhteeseen jne. Tämä on seurannut siihen, että parisuhteeni on juuri minulle sopivan ihmisen kanssa. Teemme saumatonta yhteistyötä, joka on mahdollistanut perheen ja hyvän taloudellisen tilanteen. Viihdymme perheenä, viihdymme pariskuntana, olemme onnellisia. Pyrimme elämään terveellisesti, jotta pysymme terveenä.

Terveellisyys on kuvitelmaa. Voi sairastua jos nappaa panadolin päänsärkyyn tai ottaa lääkärin tuputuksesta e-pillereitä.  Ei siihen auta että syö aivopesu vegaani ruokaa. Katso youtubesta Ex-Vegan. Go wegan and die!

Miten se raamatussa meni. Isiemme pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Joskus kuullut tollasen. En nyt tiiä menikö nuin. Mut välillä tullut aateltuu että taitaa olla totta.

Onko Heidi Foxell Suomen huono-onnisin ihminen maailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vanhemmat, joilla hyvä rahatilanne ja lähtökohdat oli hyvät. Mutta ongelmat ja huono onni vaan seuraa mua :D

Sairauksia, läheisten ja perheenjäsenten kuolemia, jatkuvaa muuttamista lapsena, koulukiusaamista, väkivaltaisia poikaystäviä, ja ikäviä yllätyksiä ja huonoa tuuria, sairastumisia yms. johon menee rahaa ja joita mitenkään en olisi voinut estää.

Siispä esimerkiksi syksyn opintolainani oli käytetty loppuun jo marraskuun alussa. Ja kyse ei ole siitä, etten osaisi käyttää rahaa. Olen aika pihi, mutta yllätyslaskuja vain satelee noin 400€/kk. Tiedän, että voi olla vaikea uskoa, mutta yhdessä kuussa hajoaa pyykkikone, seuraavassa joudun sairaalaan, kolmannessa juuri takuun loppumisen jälkeen hajoaa läppäri jne :DD Jotakin tällaista tapahtuu joka ikinen kuukausi vähintään kerran. Se on oikeastaan aika huvittavaa. Eihän mulla elämiseen mene kuin 300e/kk, mutta johonkin se 2000€ vain katosi. Ennustan samaa tälle keväälle. Ainiin, tässä kuussa yllärinä oli vain pakkaseen sammunut puhelin. Mutta onhan tässä vielä 3 päivää jäljellä :)

Ei noussut oopintotuki tänäkään vuonna.... Velkaantumista odotellessa!

T.19-vuotias opiskelija

voi sinua..yritä jaksaa

Se ettei vaadi laillisia oikeuksiaan ei ole kiltteyttä, se on silkkaa tyhmyyttä ja saamattomuutta.

Se on ihan selvää, että jos aina tyytyy siihen mitä sattuu saamaan, saa vähemmän kun se joka ei ole tahdoton lapanen. Elämässä ei oikein riitä, että odottaa suu auki että mukavat asiat vaan tapahtuisivat itsestään.

Joillain on ihan käsittämättömän huono onni. Äitini tunsi naisen, jolla oli väkivaltainen juoppo mies. Mies hakkasi naisen niin pahasti, että hän oli kotiinsa linnoittautunut invalidi. Myös pojasta tuli juoppo, ja hän joi äitinsä eläkkeet.

Nainen sai kaihin, ja toinen silmä sokeutui. Talitiainen lensi ikkunasta sisään, ja puhkaisi nokallaan sen naisen terveen silmän. Nyt hän oli kokonaan sokea.

Ei ole keksitty juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän omilla valinnoillakin on merkitystä. Ainakin näin ulkopuolisin silmin ihmettelen kaveriani, joka aina ajautuu surkeisiin ihmissuhteisiin. Niistä näkee heti että toisella ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Rahaa ei osata käyttää, tietynlainen elämänhallinta puuttuu. Toki kaikkeen ei voi vaikuttaa, esim. läheisen kuolema on sellainen asia.

Omat valinnat vaikuttavat kyllä, mutta kuten edellä sanottiin, vaikea lapsuus riittää jo siihen, että sinun  elämän evääsi ovat vain niin surkeat, että sinä juuri ja juuri osaat käydä itse kaupassa, hoitaa liittymä-, vakuutus- jne asiat. Monilla on oikeasti niin surkeat kortit o alussa, ettette uskokaan.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen tilanne vaikuttaa erittäin paljon kaikkeen.

Totta sekä sosiaaliset taidot ja taito koskettaa toista ihmistä sopivassa tilanteessa on yllättävän tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Onko Heidi Foxell Suomen huono-onnisin ihminen maailmassa?

Hän on satavarmasti henkisesti maailman vahvin ihminen. 

Paras kaverini johon luotin, järjesti raiskauksen. Hän tiesi missä asun ja järjesti tilaisuuden. Halusi kai tarjota tutulleen kivan illan. En olisi koskaan valinnut sellaista miestä, ja pahinta oli tekijän vastenmielisyys. Bestikseni oli valmistellut temppuaan kauan, jotta oli päässyt lähipiiriin.

Paljon myöhemmin vasta sain lukea narsismista, ettei noita ihmisen muotoisia paskasäkkejä pitäisi edes ihmisiksi sanoa. Myös tuo nainen on narsisti pahinta lajia.

Tuo tapahtuma on vaikuttanut moneen asiaan elämässäni. Pidän kuitenkin itseäni onnekkaana, etten ole muuttunut heidän kaltaisekseen, vaan pystyn yhä tuntemaan myötätuntoa kivoja ihmisiä kohtaan. Enkä ole vahingoittanut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Onko Heidi Foxell Suomen huono-onnisin ihminen maailmassa?

Veit sanat suustani -  olen miettynyt tuota usein. Uskomattoman huono tuuri - tosin poliisin työ on riski, mutta niin on muutama muukin ja hänen kohdalla riskit toteutuneet ja sen jälkeinen kauhistuttavan huono epäonni. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta lukea täältä kaikkea : oma valinta, asennejuttuja. Jos minulta kysytään ja puhutaan Suomesta, niin lahjakkuus, äly, etenkin matemaattinen, on paras valtti, minkä voi saada. Vanhemmat voi olla vaikak mitä juoppoja, väkivaltaisia nistejä, mutta luonnostaan  älykäs lapsi pärjää koulussa, sitten opiskelussa - lapsuuden kodista pääset kyllä pois: on mummolaa, lastenvalvojaa sun muuta ja jos siinä ohessa saat koulun hoidettua ok älysi avulla, pääset sisään hyvän ammatin tuottavaan yliopistoon, polkusi on silotettu: vanhemmista ja ikävistä sukulaisista Suomessa pääsee helposti eroon, kuhan vaan tajuaa katkaista välit. Sama pätee huonoihin seurustelukavereihin - huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, vaan kysyä aina mitä hyvää tuo toinen tuo minun elämään, miten hän tukee, ymmärtää, jeesaa minua - siis tekoja  - > jos ei  löydä itse noihin vastauksia,  lähde lipettiin ja vähän äkkiä. SUomi on täynnä pahoinpideltyjä naisia, jotka voivottelevat kurjuuttaan julkisuudessa ja kaikki heihin käytetyt sairaalahoidot  + rahat + lääke ymv. olisi voitu käyttää niihin, jotka eivät voi sairauksilleen mitään ja jotka ovat ilman omaa syytään saaneet perinnöllisen sairauden, joutuneet onnettomuuksiin, vammautuneet jne... eli tuo edellämainittu on oma valinta.

Mutta jos paltaan tuohon alkuperäiseen tapaukseen eli kun perit parataveitsenterävän äkyt pärjäät opinnoissa, saat hyvän työpaikan, puolison, ystäviä, menestyviä lapsia, hienon talon ja mukavaa rikasta elämää. Älykäst ihminen on mielenkiintoista haluttua seuraa: häntä autetaan myös mielellään ja mukava sosiaalinen elämä on taattu. Riittävä määrä rahaa mahdollistaa myös elämän rikastamisen myös muuten kun liikkumalla pelkissä ilmaisharrastuksissa. Näissä monissa aikaisemmin kirjoitetuissa mielipiteissä unohdetaan hyvin usein tuo perinnöllinen lahjakkuus, mihin et voi vaikuttaa. Asenteet sisu, ponnistelu, itsensä kouluttaminen eteenpäin puskeminen ei auta , jos ei ole älykäs, vaan kaikilla edellämainituilla avuilla pääset korkeintaan avustavalle tasolle. Siis huonot kotiolot, juopot vanhemmat yms. eivät ole ratkaiseva tekijä, vaan äly. Yksi entinen luokkakaverini oli todella kurjista kotioloista ja kasvoi mummin helmassa, kunnes mummi kuoli, mutta pärjäsi matikassa aivan järjettömän hyvin, olipa hänellä himassa mikä tahansa tilanne,  sai hyvän yo-tokarin, opiskeli insinööriksi ja nyt elää yhdellä Espoon rikkaimmista alueista miehen ja lapsiensa kanssa ja kun hänen kanssaan juttelen, niin kukaan ulkopuolinen ei koskaan voisi keksiä minkälaiset kusimaiset lähtökohdat hänellä oli. Poikkeuksia on, mutta älyllä pääsee eteenpäin ja se periytyy. 

Aika harvalla on tasaisen onnellista ja huoletonta, toiset eivät vaan kerro murheitaan ulkopuolisille.

Esim meillä on kaunis talo, matkusteltiin kun vielä voitiin, töitä riittänyt aina, upeat kouluttautuneet lapset ja suloiset lapsenlapset, rahaa sen verran että selvitään ja onnellinen parisuhde.

Ulospäin ihan unelmaelämä siis.

Kukaan ei tiedä että olen kärsinyt vakavasta unettomuudesta jo kymmeniä vuosia sekä kivuista jotka vie viimeisetkin unet. Em on aiheuttanut vakavan masennuksen mikä ei näy päälle mutta haittaa mun elämää 24/7.

Olemme joutuneet aikoinaan elättämään appiksia ja edelleenkin huolehdimme päivittäin vanhasta anopista. Emme kaivanneet näitä asioita vaan olisimme mieluummin käyttäneet nekin rahat lastemme harrastuksiin tms. Nyt he jäivät tästä paitsi.

Tappelemme oikeudessa asuntokaupan virheestä. Vaikka olemme oikeassa olemme silti tuomarin armoilla tulevassa oikeudenkäynnissä.

Kai kyse on vain jääräpäisyydestä, periksiantamattomuudesta ja siitä että jaksaa vielä hetken uskoa asioiden järjestymiseen. Päivä kerrallaan. Aina voisi olla huonommin.

Uskon, että se on ripaus tuuria, mutta eniten itsestä kiinni.

Jos jumiutuu huonoon parisuhteeseen, niin ongelmia on aina sen myötä. Jos ei vaadi itselleen parasta, ei sitä saa. Hyvissä kulisseissakin elävä voi olla sisäisesti epävakaa ja aivan rikki, joten ei kannata nojautua siihen.

Kaikilla meillä murheemme on, ennemmin tai myöhemmin. Vaadi itsellesi parasta ja ole järkevä, niin niitä on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on suhtautumisesta asioihin. Palstalla joku kirjoitti, kuinka kaikki ihmiset ovat kamalia ja katalia ja toinen lisäsi, ettei hymyilläkään saa ja elämä on vain pahuutta jne.

Uskon, että he ovat joko hyvin nuoria (maailmantuska) tai  masentuneita, koska maailma on mukava paikka.

Kaikilla meillä on elämässä  sekä hyviä ja huonoja asioita, mutta moni asia on kiinni siitä, miten asioihin reagoi.

Jonkun mielestä elämäni on hirveää, koska sairastuin vakavasti ja olin vuosia sairaana. Itse ajattelin, että "ai, tällaista tällä kertaa" ja jatkoin elämistä. Olen kiinnostunut monista asioista, pystyin kävelemään ja mm. luen valtavasti. Olin onnekas siinä, etten pääni kesti kaikki murheet ja koettelemukset.

Aivan, olet etuoikeutettu, koska sinun voimavarasi ovat riittäneet positiivisen asenteen säilyttämiseen vaikeuksista huolimatta. Jollain toisella voimat ovat niin vähissä, että vaikeudet murskaavat hänet alleen. Kyse ei ole pelkästään asenteesta, vaan myös synnynnäisistä eroista ihmisten välillä ja siitä miten elämä on aiemmin kohdellut ja millaista tukea vaikeassa tilanteessa on saatavilla.

Tetenkin on. En missään nimessä tarkoittanut vähätellä ketään, vaan kertoa omasta elämästäni.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Joillain on ihan käsittämättömän huono onni. Äitini tunsi naisen, jolla oli väkivaltainen juoppo mies. Mies hakkasi naisen niin pahasti, että hän oli kotiinsa linnoittautunut invalidi. Myös pojasta tuli juoppo, ja hän joi äitinsä eläkkeet.

Nainen sai kaihin, ja toinen silmä sokeutui. Talitiainen lensi ikkunasta sisään, ja puhkaisi nokallaan sen naisen terveen silmän. Nyt hän oli kokonaan sokea.

Ei ole keksitty juttu.

Tässä ei ole kyse onnesta. Nainen valitsi jäädä väkivaltaisen miehen luokse ja antoi eläkkeensä pojalleen juomiseen. Tiedän, että varsinkaan muutama vuosikymmen sitten eroaminen ei ollut helppoa eikä varsinkaan väkivaltaisesta alistavasta suhteesta, mutta kyllä se oli mahdollista. Apua saa, jos sitä hakee (yrittää, yrittää ja yrittää). Valitettavan usein nämä henkilöt sairastavat läheisriippuvuutta ja siirtävät vastuuta elämästään muille. Tekevät huonoja valinta tai passivoituvat eivätkä tee hyviä valintoja itseään kohtaan. 

t: väkivaltaisen alkoholisti-isän ja läheisriippuvaisen äidin tytär

Olen onnellinen, tosin monet voisivat sanoa että näin ei ole.

Riippuu aina mihin vertaa. Heitäkin löytyy joilla ollut paljon vaikeampaa.

Elämän tarkoitus ei ole pitää meitä mukavuusalueella. Elämä on sen luontoista, että välillä menee tasaisemmin ja sitten huolia taas ilmenee. Vaikeuksien tehtävä on herättää meidät tietoisuuteemme. Vaikeuden voi siis nähdä mahdollisuutena löytää aito rauha ja yhteys. Ne joilla koko ajan menee tasaisen mukavasti, eivät koe tähän tarvetta. Jossain vaiheessa kuolema ja sairaudet ym. löytävät heidätkin. Kuole ennen kuin kuolema löytää sinut. Luovu egon harhasta.

Sitten on niitä että luulee että ei mitään murhetta mutta saattaa olla paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaavat kuunnella ns sydäntään eli tehdä ratkaisuja, jotka TUNTUVAT hyvälle. Se on tärkeää onnellisuuden/tyytyväisyyden kannalta.

Tässä ollaan mielestäni asian ytimessä.

Tiedän saavani tästä kuraa niskaan ja kuulostavana kokoomuslaiselta kauppakamarinulikalta, mutta omien havaintojeni perusteella juuri tämä ajatus on suuri syy (ei toki ainoa) siihen, miksi joidenkin ihmisten elämä tuntuu luistavan aina vain päin persettä.

Tämä ajatus "tehdään ratkaisuja, jotka tuntuu hyvälle" voisi suorastaan olla tämän ihmisryhmän huoneentaulu. Pakollinen osa kuviota, johon kuuluu myös kaunokirjoituksella taiteiltu "Carpe Diem"-tatuointi niskassa.

Nimenomaan "tuntuu hyvältä" - meiningillä mennään vaikkapa silloin kun satunnaisen baarituttavuuden kanssa pannaan ilman kumia - seurauksina ei-toivottu raskaus, elatusmaksut tao sukupuolitauti. "Kun se TUNTUI niin hyvältä ilman".

Samaa meininkiä noudattaen on ostettu ne idylliset ja kodikkat omakotitalot kivalla puutarhalla, joiden kanssa sitten tapellaan homeen, mikrobikasvustojen, velkojen, vakuutusyhtiön, myyjän ja korjausfirmojen kanssa jaksamisen rajamailla. "Kun se TUNTUI ihan omalta ja oikealta".

Samoin on ostettu velaksi ne tuhannet reteän näköiset bemarit ja muut munanjatke-autot, joiden kanssa joko rassataan itse iltakaudet ihan hermona tai kartutetaan korjaamoyrittäjän kassaa lukuisien kytkin-yms remonttien kanssa. Taas TUNTUI siltä, että se auto on pakko saada.

Ja tottakai yleistän nyt raskaasti, ymmärrän että tilanteita on monenlaisia, mutta oman elämänpolkuni varrelta kaikkia niitä, joille ongelmat vaikuttavat kasautuneen, yhdistää nimenomaan kyvyttömyys tehdä valintoja, jotka tuntuvat ehkä pahalta nyt, mutta todennäköisesti kantavat hedelmää tulevaisuudessa.

Jatkuva tarve tehdä välitöntä ja lyhytaikaista mielihyvää tuottavia ratkaisuja yhdistää näitä kaikkia mielessäni pyöriviä henkilöitä.