Miksi tosilla on tasainen onnellinen elämä ja sitten on niitä, joilla murhetta murheen perään.

Ihmiset on unohtaneet Jumalan käskyt: Mitä Jeesus neuvoi ja mitä 10 käskyssä sanotaan? Ne oli ihmisen hyväksi, että ihminen menestyisi! Kannattaa niitä noudattaa!

Valtiovalta säätää jumalattomia lakeja. Miten siinä sitten voit ehjin nahoin selvitä?

EU ei tuonut vaurautta, vaan leipäjonot ja ulkomaalaisongelman ja eläintaudit. Kansa jakaantui rikkaisiin ja köyhiin.

Ne taas, jotka joutuvat narsistin uhreiksi, ovat avuttomia vahvempansa alla, vaikka miten hyvää yrittäisivät.

Maailman kirjat on sekaisin ja sääkin heittelehtii äärimmäisyydestä toiseen.

Ei kaikki siis ole omaa vikaa tai geeniperimää. Me kaikki olemme samasta alkuäidistä, Eevasta. Ja Kainin tai Aabelin jälkeläisiä. Mutta jokainen on vastuussa omista teoistaan. Onneksi on kuitenkin Jeesus Kristus, joka ymmärtää pientä ihmistä ja voi auttaa asiassa kuin asiassa. Anokaa, niin teille annetaan! Etsikää, niin te löydätte! Kolkuttakaa, niin teille avataan! Pidetään siis toivoa yllä. Etsikää Jumalaa, niin kaikki tämä teille annetaan. Minuakin Herra on auttanut aina jopa autopaikan löytämisessä, vaikka muuten elämäni onkin yhtä säheltämistä. Jeesus ei hylkää, vaikka välillä siltä tuntuisikin. Esivaltakin saattaa joskus auttaa😊

Omasta kokemuksesta sanon että ainakin minulla todella rankka lapsuus ja nuoruus vei jollain tavalla kaikki normaaliin jaksamiseen tarvittavat voimat. Väsyn kaikkeen enkä jaksa pysyä skarppina ja energisenä koko ajan, mitä taas tarvisi sellaiseen menestyksekkääseen ja dynaamiseen elämään.

Päälle parikymppisenä minulla oli mahdollisuus isossa talossa hyvään uraan ja työn kautta koulutukseen. En jaksanut. En jaksanut muitakaan paikkoja missä sain hyviä mahdollisuuksia. Työnantajat ihastuivat siihen mitä olen parhaimmillani. Edustava, sosiaalinen, nauravainen, ja ihan suht fiksu ja nopeaälyinen. Kun väsyn, olen sitten taas ihan sumussa, en muista asioita ja olen tuskainen. Nyt vähän alle nelikymppisenä olen siivooja. Ainoita töitä mitä jaksan, koska vaikka on fyysisesti rankkaa ja välillä henkisesti, saa kuitenkin tehdä omassa rauhassa töitä. Suorittaa vain sen päivittäisen rutiinin ja muuta ei tarvi. Kyllähän tässä elämä tuntuu välillä menevän hukkaan kun mitään ei ikinä tarvi sen kummemmin ajatella ja ratkoa ja suunnitella. Mutta tällä tavoin pysyn työssä ja minulla on edes jokseenkin normaali elämä.

Tässä esimerkki siitä miten hyviä ihmiselämiä menee hukkaan, kun ihminen tarpeeksi paljon rikotaan.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta sanon että ainakin minulla todella rankka lapsuus ja nuoruus vei jollain tavalla kaikki normaaliin jaksamiseen tarvittavat voimat. Väsyn kaikkeen enkä jaksa pysyä skarppina ja energisenä koko ajan, mitä taas tarvisi sellaiseen menestyksekkääseen ja dynaamiseen elämään.

Päälle parikymppisenä minulla oli mahdollisuus isossa talossa hyvään uraan ja työn kautta koulutukseen. En jaksanut. En jaksanut muitakaan paikkoja missä sain hyviä mahdollisuuksia. Työnantajat ihastuivat siihen mitä olen parhaimmillani. Edustava, sosiaalinen, nauravainen, ja ihan suht fiksu ja nopeaälyinen. Kun väsyn, olen sitten taas ihan sumussa, en muista asioita ja olen tuskainen. Nyt vähän alle nelikymppisenä olen siivooja. Ainoita töitä mitä jaksan, koska vaikka on fyysisesti rankkaa ja välillä henkisesti, saa kuitenkin tehdä omassa rauhassa töitä. Suorittaa vain sen päivittäisen rutiinin ja muuta ei tarvi. Kyllähän tässä elämä tuntuu välillä menevän hukkaan kun mitään ei ikinä tarvi sen kummemmin ajatella ja ratkoa ja suunnitella. Mutta tällä tavoin pysyn työssä ja minulla on edes jokseenkin normaali elämä.

Tässä esimerkki siitä miten hyviä ihmiselämiä menee hukkaan, kun ihminen tarpeeksi paljon rikotaan.

Enkä tarkoittanut väheksyä työtäni jota väheksytään muutenkin ihan tarpeeksi eikä kukaan pidä sitä minään, mutta kontrasti on vaan suuri siihen mitä olis voinut olla. Olen pettynyt itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vanhemmat, joilla hyvä rahatilanne ja lähtökohdat oli hyvät. Mutta ongelmat ja huono onni vaan seuraa mua :D

Sairauksia, läheisten ja perheenjäsenten kuolemia, jatkuvaa muuttamista lapsena, koulukiusaamista, väkivaltaisia poikaystäviä, ja ikäviä yllätyksiä ja huonoa tuuria, sairastumisia yms. johon menee rahaa ja joita mitenkään en olisi voinut estää.

Siispä esimerkiksi syksyn opintolainani oli käytetty loppuun jo marraskuun alussa. Ja kyse ei ole siitä, etten osaisi käyttää rahaa. Olen aika pihi, mutta yllätyslaskuja vain satelee noin 400€/kk. Tiedän, että voi olla vaikea uskoa, mutta yhdessä kuussa hajoaa pyykkikone, seuraavassa joudun sairaalaan, kolmannessa juuri takuun loppumisen jälkeen hajoaa läppäri jne :DD Jotakin tällaista tapahtuu joka ikinen kuukausi vähintään kerran. Se on oikeastaan aika huvittavaa. Eihän mulla elämiseen mene kuin 300e/kk, mutta johonkin se 2000€ vain katosi. Ennustan samaa tälle keväälle. Ainiin, tässä kuussa yllärinä oli vain pakkaseen sammunut puhelin. Mutta onhan tässä vielä 3 päivää jäljellä :)

Ei noussut oopintotuki tänäkään vuonna.... Velkaantumista odotellessa!

T.19-vuotias opiskelija

Opintolainan saa anteeksi osittain tai kokonaan jos on epäonnea elämässä ja kaikki ei mene niin kuin piti.

Oma tai läheisten terveys on kiinni useimmiten geeneistä ja sattumasta - niille ei voi kukaan mitään. Sen sijaan huonoista elämäntavoista johtuvat vaivat ovat yksilön omaa valintaa.

Se vain on niin, että joidenkin meistä geenit tekevät meistä sellaisia, että tässä ajassa ja paikassa on vaikeampi menestyä kuin muilla. Aika monella on jotakin, joka ei toimi yhtä hyvin kuin yleensä. Pitää vain kompensoida paremmilla puolillaan ja olla itselleen armollinen.

Oma äitini on saanut elämässään paljon vähemmän kuin ansaitsisi ja se on tehnyt hänestä pärjääjän, joka ei pyydä juuri koskaan apua ja tyytyy liian vähään. Häntä on vaikea auttaa, koska hän ei halua apua kun sitä tarjoaa ja jos mainitsee huonoista valinnoista hän suuttuu. Kun olisi mahdollisuus johonkin kivaan, hän asennoituu skeptisesti heti alkuun

Ethän sä hyvä ihminen voi tietää ihmisten asioita vai oletko joku selvännäkijä. Suruja ja iloja.

Minä uskon tuohon että hyvä tuuri vaan kasaantuu toisille ihmisille. Toiset taas joutuvat kohtaamaan enemmän vastoinkäymisiä. Mutta mitä sille asialle voi tehdä?? Ei yhtään mitään. On vain hyväksyttävä se tosiasia ja oltava onnellinen siitä mitä itsellä on. Vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset ovat usein myös paljon syvällisempiä ihmisiä. Helpon elämän ihmiset ovat pinnallisempia ja itsekkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Ns. Itseaiheutettuja ongelmia: holtiton rahankäyttö, vaihtuvat ihmissuhteet, jatkuva riitautuminen muiden kanssa, liiallinen alkon käyttö, oman terveyden laiminlyönti

Vaihtuvat ihmissuhteet? Ei ole ollut oma valinta, että kumppanit ovat minut kyllästyttyään jättäneet. Aina ei ole ihmissuhteet omissa käsissä. Joskus varmaan onkin, mutta ei todellakaan aina.

Miksi toiset saa pillua ja toiset ei?

hgftgkhjl kirjoitti:

Mulla on aina ollut kaikki vaikeeta.Lapsuus oli vaikea,alkkari-isä ja koulukiusattukin olin.Nuoruus meni hiukan paremmin ja aikuisena taloudellisia huolia,en saa töitä.Lapset erittäin vaikeita ja huonoja nukkumaan.Nuorin äärettömän vilkas ja pahanteossa koko aika.Lisäksi mies petti.Sairastuin.Selkävaivoja.Unettomuutta.Yksin saa tehdä kaiken.Kukaan ei auta vaan pakko on jaksaa hoitaa lapset ja koti ja kaikki yksin,kun ei miestä vaan kiinnosta.Nytkin flunssassa ja yhtään en ole saanut levätä,mies meni kyllä maate töistä tultuaan,niinkuin aina.Miksi aina minä...Pelkkiä vaikeuksia ..AINA.Mielestäni olen kiltti ja hyvä ihm,inen.Miksi jumala/kuka onkaan rankaisee AINA minua.???

Jumala pakotti sinut yhteen tuon miehen kanssa ja estää sinua lähtemästä..? Aikamoista.

Ennenvanhaan sanottiin, että on ihmisiä, jotka osaavat katsoa eteensä.

Esimerkiksi ihmisiä jotka seurustelivat vain varakkaampien kanssa. *Se tyttö/poika osaa katsoa eteensä*.

Oli ihmisiä, jotka aina osasivat valita sen heitä jatkossa auttavan vaihtoehdon, vaikka ei olis ollut niin mieleinen.

Tunteet eivät merkinneet niin paljon kuin se, että mikä kannatti.

Uskon edelleen, että joidenkin pärjäämisessä on kyse myös ihmisluonteesta. Toisille tunteet vaikuttavat valintoihin vahvemmin kuin toisilla. Silloin ei vaan voi valita sitä itselle taloudellisesti tai urallisesti parempaa vaihtoehtoa. Ei voi tehdä itseään vastaan. Myös on vaikea kohdella toisia epäoikeudenmukaisesti oman edun tavoittelemisen vuoksi. Jättää tunnesyystä tilanteen käyttämättä, vaikka tietää, että kannattaisi itselle. Mutta tekisi jollekin muulle väärin.

Joillakin tunteet eivät merkitse mitään osaa valinnoissa.

Hyvä esimerkki *pärjäämisestä* ja sen hinnasta on Esperi Caren miljonääriomistajat.

ExoPol' kirjoitti:

Jaa'a. Minulla siskolla ikäeroa 1v3kk. Samat vanhemmat ja sama kasvatus. Siskolla "helppo elämä", tuntuu että kaikkeen mihin alkaa, onnistuu helposti.

Minä pärskyän jotenkuten perässä ja ihmettelen miten toinen saa kaiken ja minä en oikeen mittään, vaikka vähintään saman teen.

Lottonumerot jos laitetaan niin siskolla tasan varmasti yks enemmän kuin mulla. Aina.

Luuletko todella, että teillä on sama kasvatus??????

Samat vanhemmat eivät kohtele eri lapsiaan koskaan samalla tavalla. Jokainen lapsi opettaa vanhempiaan eli vanhemmat muuttuvat lapsen myötä. Seuraava lapsi saa eri kohtelun, koska vanhemmat ovat jo kokeneet eka lapsen kanssa asioita, jotka ovat muuttaneet heitä.

Väistämättä tulee entisajan haudoilla hiippailijat ja manaajat mieleen joiden palveluksia käytettiin joskus ihan silkasta kateudesta kun oikein järjellä voi selittää takaiskuja 100 vuoden ajalta kun kuitenkin säntillinen suku ollut elämisessään?

Joskus ongelmat kasaantuvat ja epäoikeudenmukaisuus kumuloituu. Mutta kuten jokainen ihan viimeisen päälle ihminen, joka on saanut syljentää ihmisiltä joille ei pitäisi koskaan antaa valtaa, niin joskus on pakko nousta ja sanoa että epäoikeudenmukaisuus riitti eikä tyhmät hypi silmille!

Joskus tuntuu, että hienotunteisille ja kilteille ihmisille tapahtuu huonoja asioita tai jäävät vähemmälle.

Esimerkiksi on kerrottu, että Kelassa tai vastaavissa ne ihmiset, jotka osaavat vaatia ja ovat vihaisia, huutavat ja vetoavat ylempiin pomoihin saavat asiansa hoidettua ja tukia paremmin kuin ne, jotka kohteliaasti ja kiltisti tyytyvät päätöksiin tai siihen mitä heille sanotaan.

Myös työpaikoilla röyhkeä ja ruskeakieliet pärjäävät ja saavat palkankorotuksia, voivat aiheuttaa jopa potkuja työkavereille.

Joku hyvä työntekijä ja empaattinen ihmettelee miksi sai potkut ja joku, jopa laiska ja mulle ilkeä työntekijä sai jäädä.

Sitten myös ihmettelee kun ei onnistu saamaaan uutta työtä, kun joku muu saa työn kun käyttää tuttuja ja suhteita, jopa kertoo osaavansa ja hallitsevansa haetun työn paremmin kuin tämä toinen hakija vaikka ei olisi edes totta.

Ei todella huono onni ja vastoinkäymisetm ole aina ihmisen omaa syytä, vaan se, että muut ovat röyhkeitä ja osaavat ajaa omaa etuaan hinnalla millä hyvänsä.

Miksi usein ajatellaan, että vika on siinä huono-onnisessa kun se on vain asiastatukseesi toinen puoli.

Toinen puoli on ne *voittajat*, ei se voitto ja menestyminenole aina puhtaasti omasta etevyydesta tai paremmuudesta johtuva, vaan ihmisen määritystä (ei aina niin hyvistä) ominaisuuksista kiinni.

Ei se huono-onninen ole aina *huono* ihmineneikä se hyväonninen ole aina *hyvä* ihminen.

Ekana tulee mieleen esim. köyhän elämä: Terveys, talo, autot, yms. rapistuvat koska ei osata tai ei ole varaa/aikaa tehdä ns. ”Ennakkohuoltoa”.

Maxwell kirjoitti:

Ekana tulee mieleen esim. köyhän elämä: Terveys, talo, autot, yms. rapistuvat koska ei osata tai ei ole varaa/aikaa tehdä ns. ”Ennakkohuoltoa”.

Kun ei ole varaa huoltaa autoa, käydä hammaslääkärissä, huoltaa taloa, korjata jääkaappia, ostaa lääkkeitä, jne niin ongelmat kasautuvat hissukseen ja kun ongelmia kasaantuu niin niitä on sitten koko ajan.

Ei se nyt voi ihan omista valinnoistakaan johtua kaikki. Toisilla on kaikki maailman sairaudet, vaikka miten olisi positiivinen elämänasenne ja terveelliset elämäntavat koko perheellä. 

Ottaisin tähän myös sen näkökohdan mukaan, että harva kertoo niistä kipeimmistä ei-päällepäin-näkyvistä asioistaan muille. Koskaan ei tiedä, millaista toisen elämä on suljettujen ovien ja kaihdinten takana, vaikka ulospäin näyttäisi kuinka tasaiselta. Ja vaikka itsellä olisi omassa elämässä kaikki hyvin, voi joutua kantamaan suurtakin huolta jonkun läheisen jaksamisesta. Näin on esimerkiksi minulla. Iso surun taakka koko ajan mukana, vaikka periaatteessa omat asiat mallillaan.

Tietysti toisille tapahtuu hirvittäviä asioita. Sitä en kiellä. Suhtaudun kuitenkin epäillen siihen, että ihan hirveän monella ihmisellä kaikki elämässä menisi tasaisen hyvin.

Mutta kun niilläkin, joilla muuten on mennyt asiat huonosti, oma köyhyys, työttömyys, sairaus, on lisäksi vielä ne muut huolehdittavat. On ehkä huoli lapsista, omaisista, jne.

En minä ainakaan ajattele, että kenelläkään on 100 % hyvin. Mutta jäähän silloin paljon enemmän energiaa huolehtia esimerkiksi sairaista vanhemmistaan kun oma elämä on suhteellisen hyvin?

Kun samat lisämurheet ovat usein niilläkin, joilla jo oma elämä vie paljon energiaa ja huolehtimista. Kun ei oikein jaksa sitä osaakaan elämää ja silti pitää vielä jaksaa huolehtia muista.

Heillähän on silloin tavallaan kaksinkertaisesti huolta?

Että tällä tavoin edelleen näillä ihmisillä joilla on perusasiat kunnossa on helpompi elämä.

Eihän elämä mene niin, että jos oma elämä on raskasta, niin silloin ei ole *ulkopuolisia* huolia. Ja taas niin, että jos oma elämä hyvin, niin ainoastaan heillä on sillon *ulkopuolisia* huolia?

Vaan usein juuri niin, että niillä joilla on jo valmiiksi vaikeaa saattaa olla paljonkin muita huolehdittava lisäksi.

Sitten on vielä sekin, että rahalla saa paljon helpotusta elämäänsä ulkopuolisten palvelujen muodossa. Rahattoman ei ole sitäkään turvaa tai mahdollisuutta.

On vain jaksettava vaikkei jaksaisikaan, ei edes pääse lomalle välillä virkistäytymään. Hyväonniset voivat väsyessään lähteä pakoon hetkeksi arkea.