Miksi nykyajan köyhillä lapsilla pitää olla samat tavarat kuin rikkailla?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän rikkaiden lapsilla ole nykyäänkin paremmat tavarat kuin köyhien lapsilla - arvelisin että jotain tonnin puhelimia ja laukkuja, kenkiä ym. ei ole kenelläkään köyhän lapsella mutta rikkaan vesoilla saattaakin olla. Älkää nyt uskoko mitään propagandaa että TTT:sta saa lapselle Korsia ym. ostettua/vaadittua! Ja saahan sitä tosiaan pyytää yhteiskunnalta vaikka mitä mutta todellisuudessa sosiaaliturvalla ei ihan oikeasti saa luksusta ostettua. 

Rikkaiden lapsilla varmasti onkin, koska tonni tai pari sinne tänne ei tunnu missään, mutta Suomessa on hyvin vähän rikkaita ja heistäkin suuri osa jo sen ikäisiä, että lapset ovat aikuisia. Pidän itseäni varsin hyvätuloisena reilun sadantonnin vuosituloilla, mutta en ole rikas ja sen vuoksi en heittele tonneja sinne tänne. Eikä lapsillani ole tonnin puhelimiakaan. Silti heillä on ystäviä ja kavereita eivätkä ole koskaan tulleet kiusatuiksi sen vuoksi, ettei heillä ole tonnin puhelinta.

Lapsi voi tulla kiusatuksi myös sen takia että ”egoilee” kalliimmilla puhelimilla ja vaatteilla kuin muut.

Kultainen keskitie on paras. Ei kaikkein halvinta mutta ei kaikkein kalleintakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan tasa-arvoa. Jos jo lapsena kultalusikka perseessä saavat etulyöntiaseman jäävät ensinnäkin oikeasti fiksujen potentiaali hyödyntämättä, mutta myös rikollisuus lisääntyy. Yhteiskuntarauha särkyy ja yhteiskunta ajautuu kaaokseen.

Nyt puhuttiin tavaroista. Samat opiskelumahdollisuudet pitä toki olla.

Niin?

Mitä niin? Ei merkkivaatteet tai iphone samsungin sijaan mitään etulyöntiasemaa tuo.

iPhone ja Samsung ovat itse asiassa samaa kastia ja samassa hintaluokassa, mutta siitä huonompia kopioita ovat juuri nuo kiinalaiset Huaweitsut ja Honoorit ja mitä niitä nyt onkaan.

Samsungin saa satasellakin, iphonea ei.

Tarkoitin niitä Samsungin parhaita Galaxy-malleja.

Saatiin tarjouksessa nelosluokkalaiselle lapselle viime vuoden Samsun Galaxy A3 hintaan 135€. Ei paha hinta ollenkaan ja hyvä peruspuhelin.

s9+ Galaxy minun lapsellani, normaalihinta oli 999 mutta sain sen 820 eurolla. iPhonen käyttis niin vanhanaikainen kuulemma, siksi ei enää kelvannut.

Siis saako nauraa? Meillä olisi rahaa ostaa kaikkein kallein puhelin mutta en todellakaan osta teini-ikäiselle tonnin puhelinta vaan saa kelvata satasen puhelin. Tietokone kotona on vähän kalliimpaa mallia.

Mitä riehut? Saan kai minä aikuinen työssäkäyvä ihminen ostaa 25-vuotiaalle vastavalmistuneelle lapselleni s9+ kännyn jos haluan!?!?

Lapsi olisi voinut ostaa sen puhelimen itse ja tehdä kovasti töitä sen eteen. Nyt lapsi on vain pilalle hemmoteltu kermäperä joka on oppinut että yhteiskunnalta saa ilmaiseksi kaiken mitä vain haluaa. Omassa lapsuuden kodissa mitään ei saanut ilmaoseksi vaan kaiken eteen oli tehtävä töitä. Esimerkiksi jos laisti kotitöistä kuten imuroinnista ei saanut ruokaa pöydässä. Laoskalla nykynuorisolla ei sitten ole minkäänlaista työmoraalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän on kai kaikilla koululaisilla kännykkä.

Oassa lapsuudessa ei ollut kuin lankapuhelin ja se riitti meille ihan hyvin.

Meillä ei ollut edes lankapuhelinta silti pärjättiin.

Ei meilläkään, eikä edes sisävessaa tai suihkua ennen vuotta -82... En silti muista eläneeni kurjuudessa.

Meillä ei ollut edes juomavettä. Sadepäivät olivat herkkua, kun sai mennä ulos seisomaan suu auki. Ihan hyvin silti pärjättiin.

Jepjep. Mitä köyhempi perhe sit enemmän merkkitavaroita. Useimmilla m a m u illakin on merkkivaatteet ja iphone x kädessä.

Itse olen monimiljonääri. Kirppikseltä ostan usein vaatteet ja kännykkään laitan maks 150-200e joka kolmas vuosi. Toriin vaan ilmoitus että maksimi pari kk vanhaa haen ja maksan puolet kaupan hinnasta. Ruoat teen kotona enkä koskaan maksaisi 2-3 euroa kahvilan kahvista. Autoni ovat aina vähintään 5v vanhoja.

En kyllä mitenkään ymmärrä miten ihmiset nykyisin ovat niin tyhmiä että tuhlaavat niin paljon rahaa typeriin juttuihin. Tai mistä edes saavat rahat niihin. Ei minullakaan ole erityisen pienet menot vaikka kai säästeliäästi elänkin.

Miksi köyhillä aikuisilla pitää olla samat ipadit ja burberryt, kuin rikkailla?

Miksiik julkisella puolella työskentelevällä naishoitajalla pitäisi olla samat tulot, kuin ohjelmistokehittäjä mieskoodarilla kansainvälisessä kaupassa?

Miksi vain miehen tarvii käydä armeija?

Miksi maalaisen tai työkseen paljonajava ei saisi omistaa autoa, jos joku besserwisser "maailmanpelastajallakaan" ei ole.

Joku voi olla rikas ja ostaa silti lapselle halpoja vaatteita Esim kirpparilta :)

Vierailija kirjoitti:

Joku voi olla rikas ja ostaa silti lapselle halpoja vaatteita Esim kirpparilta :)

Sieltäkin voi löytyä laadukkaita uusia vaatteita joita joku obn vienyt sinne itselleen pieneksi jääneinä. Itsekin joskus löysin ihan uusia hyviä vaatteita pilkkahintaan ja niissä oli vielä alkuperäiset hintalaputkin paikallaan.

Eikä kukaan tiedä että ne on jostain kirpparilta ostettu.

Koska rikkaat kakarat ei osaa käyttäytyä ja toisaalta ihmiset ovat ihan syystä alkaneet pelätä että lapsia kiusataan jos ei ole samaa mitä muilla. Lasten henkisestä hyvinvoinnista kannetaan suurempaa huolta.

Nykyaika on ihan eri tavalla materialistista kuin ennen, tavarat ovat tärkeämpiä. Varakkaillakin on enemmän kaikkea hienoa.

Koska nykyään lapset näkevät ja kuulevat kaiken. Ennen tuli Suosikki-lehti kerran kuussa(?). Siitä näki mitä muualla maailmassa tapahtui. Nyt kaikki on kaikkien silmien edessä. Siksi lapsilla on paljon haluja. Ja myös he myös vahvemmin tiedostavat, mitä asioita jäävät paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Se että köyhät ostavat lapsilleen älypuhelimia, tietokoneita ja merkkivaatteita kertoo hyvin siitä miten Suomessa on LIIAN ISOT tuet. Ei mikään ihme ettei pienipalkkaiset työt kelpaa kun tuilla voidaan elää Suomessa luksuselämää.

Omassa köyhässä maailmassa se kertoo, että puhelimia ja läppäristä saa pienieräisellä osamaksulla. Vaatteita feikkeinä ja käytettyinä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun meillä 80 luvun köyhillä lapsilla ei ollut esim. Leviksiä kun varakkaammilla taas oli. Silti ymmärrettiin se että kaikilla ei ole varaa ja ostettiin ekat Leviksiä sitten aikuisina. Samoin oli monen muun vaatteen ja tavaran kanssa.

Jos ei ollut varaa Leviksiin, niin sitten ostettiin Jameksen tai Lee Cooperin farkut, ja käytännössä niiden välillä ei ollut mitään eroa, itse asiassa monesti halvemman merkin vaatteet saattoivat olla kestävämpää laatua kuin merkkituotteet. Ei voi verrata muutenkaan nykypäivän tilanteeseen, koska jos lapselta puuttuu jotain, mitä muilla samanikäisillä on, niin sillä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun meillä 80 luvun köyhillä lapsilla ei ollut esim. Leviksiä kun varakkaammilla taas oli. Silti ymmärrettiin se että kaikilla ei ole varaa ja ostettiin ekat Leviksiä sitten aikuisina. Samoin oli monen muun vaatteen ja tavaran kanssa.

Jos ei ollut varaa Leviksiin, niin sitten ostettiin Jameksen tai Lee Cooperin farkut, ja käytännössä niiden välillä ei ollut mitään eroa, itse asiassa monesti halvemman merkin vaatteet saattoivat olla kestävämpää laatua kuin merkkituotteet. Ei voi verrata muutenkaan nykypäivän tilanteeseen, koska jos lapselta puuttuu jotain, mitä muilla samanikäisillä on, niin sillä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Mitä ovat ne asiat, joita kaikilla muilla samanikäisillä on, mutta ei ole köyhillä? Kun itse olin lapsi/teini ja sanoin vanhemmilleni, että "kaikilla muillakin luokkakavereilla on", vanhempani kysyivät, keillä kaikilla. Siihen vastasin, että "ööh, Annella ja Marilla". Ja vanhempani siihen, että "entäs ne muut 25 luokkakaveria"?

Tässä on vääristymää niin moneen suuntaan. Monilla köyhillä tuntuu olevan se käsitys, että "rikkailla on varaa kaikkeen" eivätkä he tajua, että 100 000 euroa tienaavakaan ei elä erityisen leveästi. Voi olla iso asuntolaina, puoliso työttämänä jne. Suomessa hyvin harva palkkatuloilla elävä on oikeasti rikas, se vaatii perintöjä ja/tai runsaasti pääomatuloja että siihen porukkaan pääsee.

Itse opetamme lapsille jo pienestä asti, että brändit ovat aika lailla pelleilyä ja että miksi maksaa nimestä kun täysin vastaavan tuotteen saa paljon halvemmalla. Miksi pitäisi ostaa Disney-keksejä synttäreille kun Rainbow-keksit maksavat vain kolmasosan tuosta? Sama linja kalliimmissakin tuotteissa, mikä on oikeasti laadukas puhelin, mitä siltä vaaditaan? Miksi kannattaa ostaa auto konsernin edullisimmista malleista eikä maksaa turhaan Audi-lisää? Mitä ylenmääräinen tuhlailu ja turhat muovipakkaukset tekevät ympäristölle? Jne jne

Jos lapsella on hyvä itsetunto ja fiksut kaverit niin siinä porukassa keskitytään yhdessä ollessa ihan johonkin muuhun kuin vaatteiden ja tavaroiden vertailuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun meillä 80 luvun köyhillä lapsilla ei ollut esim. Leviksiä kun varakkaammilla taas oli. Silti ymmärrettiin se että kaikilla ei ole varaa ja ostettiin ekat Leviksiä sitten aikuisina. Samoin oli monen muun vaatteen ja tavaran kanssa.

Jos ei ollut varaa Leviksiin, niin sitten ostettiin Jameksen tai Lee Cooperin farkut, ja käytännössä niiden välillä ei ollut mitään eroa, itse asiassa monesti halvemman merkin vaatteet saattoivat olla kestävämpää laatua kuin merkkituotteet. Ei voi verrata muutenkaan nykypäivän tilanteeseen, koska jos lapselta puuttuu jotain, mitä muilla samanikäisillä on, niin sillä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Leet ja Jamekset oli ja on yhä hirveän kallitt luksuus brändit. Äiti halusi tehdä meille lapsille itse housut latopellavasta jotka oli saatu ilmaoseksi käsitöitä harrastaneen tätivainaan jäämistöstä. Niillä oli sitten mentävä kouluun koska mitään muuta valinnanvaraa ei ollut.

Minäkään en tajua, miten muka nykyisin on yhtäkkiä niin tärkeää, että kaikilla on samat asiat ja tavarat ja vaatteet varallisuudesta riippumatta?? Sehän johtaa vain idioottimaiseen velkaantumiseen osalla porukasta (noh, Suomessa taitaa oll 370.000 ihmistä ulosotossa, eli tämä sitten kai selittää).

Vanhemmat tekevät ison karhunpalveluksen lapsilleen opettamalla, että kaikki kuuluu vain saada, vaikkei itse tekisi sen eteen mitään. Hienoa on, jos teini suunnittelee kesätöiden hakemista ja haaveilee "mitä minä sitten ostaisin".

Mutta sitten kun on näitä nykyisin jo aikuisia lapsia, joiden vanhemmat eivät ole patistelleet kesätöihin vaan aina on esim. saanut vain opiskella ("ettei rasitu liikaa") ja opiskelujen jälkeen ei sitten puolestaan ole saanut alansa töitä ja "surkeita töitä en tee". Entä heidän lapsensa, mistä oppivat työn mallin kun vanhempia ei oikein nappaa? No, sittenhän paikalle rynnistävät ne isovanhemmat ostamaan kaiken mahdollisen lapsenlapselle "koska pitäähän hänellä olla kaikki samat kuin kaverillaan". Tässä isovanhemmat tekivät ensin omasta lapsestaan laiskan ja sitten edesauttavat sitä, että lapsenlapsestakin tulisi laiska... Ettei mitään vaan tarvitse itse yrittää.

Porukkaan kuuluminen on iso juttu. Meillä olisi varaa ostaa merkkivaatetta ja hyvä luuri. Yläkouluikäiset lapset haluaa adidasta, henkkamaukkaa ja samsungia, koska niitä on muillakin. Että toimii se näinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun meillä 80 luvun köyhillä lapsilla ei ollut esim. Leviksiä kun varakkaammilla taas oli. Silti ymmärrettiin se että kaikilla ei ole varaa ja ostettiin ekat Leviksiä sitten aikuisina. Samoin oli monen muun vaatteen ja tavaran kanssa.

Jos ei ollut varaa Leviksiin, niin sitten ostettiin Jameksen tai Lee Cooperin farkut, ja käytännössä niiden välillä ei ollut mitään eroa, itse asiassa monesti halvemman merkin vaatteet saattoivat olla kestävämpää laatua kuin merkkituotteet. Ei voi verrata muutenkaan nykypäivän tilanteeseen, koska jos lapselta puuttuu jotain, mitä muilla samanikäisillä on, niin sillä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Mitä ovat ne asiat, joita kaikilla muilla samanikäisillä on, mutta ei ole köyhillä? Kun itse olin lapsi/teini ja sanoin vanhemmilleni, että "kaikilla muillakin luokkakavereilla on", vanhempani kysyivät, keillä kaikilla. Siihen vastasin, että "ööh, Annella ja Marilla". Ja vanhempani siihen, että "entäs ne muut 25 luokkakaveria"?

Minulla ei ole omia lapsia, joten en omaa ihan ensikäden tietoa näistä asioista, mutta jos verrataan 80-lukuun, niin onhan paljon muuttunut niistä ajoista. Silloin tällaisia henkilökohtaisia laitteita, jotka paljastaisivat vanhempien varakkuuden, ei kauheasti edes ollut. Tottakai sitä aina mielessään vertaili itseään ja kotiaan muihin, mutta jos jotain ei ollut, mitä joillakin muilla oli, niin ei se sen kummemmin näkynyt missään tai vaikuttanut sosiaaliseen elämään, sitä tarkoitin.

Mun nyt jo aikuinen poikani, ainokainen prinssi, tuli aikoinaan kotiin ja kävi heti vaatekaappinsa läpi. Hänelle oli selvinnyt, ettei kaverilla ole kuin kahdet housut. Päätyi lahjoittamaan omista 48 farkkuparistaan puolet. Tajusin sitten itse, että pojan sisaruksila sama tilanne varmaan. Keräsin tutuilta ja vietiin yhteensä 8 jätesäkkiä perheeseen vaatteita. Ketään osapuolta ei hävettänyt, kun kaikki teeskentelivät, että koko on väärä.

Kuljetin kyseistä poikaa paljonkin elokuvissa ja syömässä eikä talous siihen kaatunut.

Toisessa perheessä lapsella oli vain yksi toive. Äiti ilmoitti, ettei tule toteutumaan, koska äiti tarvitsee ne rahat. Poikani tuli taas ihan järkyttyneenä 11 v. kotiin. Hänellä oli toivottua lelua useampi malli ja kysyi saako antaa yhden joululahjaksi kaverilleen ja sai. Hyvin kelpasi käytetty lelu ja pääsivät sitten yhdessä leikkimään niillä.