Miksi nykyajan köyhillä lapsilla pitää olla samat tavarat kuin rikkailla?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jääkiekkoa ei voi harrastaa kun ne joiden vanhemmilla on rahaa, tila-auto ja ehjä perhe-elämä. 

Kerrotko vielä mihin tätä tila-autoa tarvitaan? Normisti lätkäpiireissä on sääntö, että omat kamat kannetaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli rikas tai köyhä tai siltä väliltä niin kaikista tärkeintä on lasta rakastaa ja tärkeää on lapselle koulunkäynti ja  (toki akateemiset näin tekevätkin) ja vanhemmat motivoi, innostaa, arvostaa jne. Harrastus varojen mukaan samaten vaatteet , kaikenmaailman härpäkkeet jne. Tärkeää on viettää aikaa perheenä. 

Muuten komppaan mutta mitä akateemiset vanhemmat siis mielestäsi tekevät? Meillä ei mitään apuja koulunkäyntiin, äänetön oletus ehkä että menee yliopistoon mutta tuskin olisivat suuttuneet vaikka ei olisi mentykään. Ihan mukavaa väkeä muuten mutta myöskään mitään erityistä motivointia ja innostusta en tunnusta saaneeni:). Tavallista menoa, välillä hyviä muistoja, välillä ikäviä.

Liekö se sitten nykyään jotain ihme preppausta tai sitten ei. Ei ainakaan omassa tuttavapiirissä. Tullaan väsyneenä töistä, oli työ sitten mitä vaan. Onko koulu muuttunut jotenkin vaativammaksi?

Ns. Kalliit ja halvat tavarat eivät ole enää niin radikaalisti jakautunut näihin leireihin. Nykyään trendinä on jokin passelinhintainen massatuote niin köyhille kuin rikkaillekin.

Siksi.

Paras esimerkki on matkapuhelin, koska nollakorkoisilla osamaksuilla köyhäkin pystyy hankkimaan ihan trendikkään kännykän. Liittymätkin halpoja verrattuna männävuosiin.

Meillä on varaa ostaa lapsille melko lailla mitä vain, mutta eipä ole ostettu ihmeitä eikä lapset ole edes vaatineet.

Tuttavilla taas rahaa ei ole ja hirmuinen määrä tavaraa pitää haalia eli aina ollut jouluisin kalliit suosikkilahjat ym eli ehkä se tarve tulee siitä puutteesta

Vierailija kirjoitti:

Ja mieti meillä. Me asumme asunnossa, vst myytiin keväällä samassa taloyhtiössä 990 000 eurolla.

Mun nettopalkka on 1700 e, miehellä vähän parempi. Olemme 90-luvulla tehneet onnistuneita asuntokauppoja.

Nyt lainaa on jäljellä alle 100 000 e ja yritämme lyhentää mahdollisimman nopeasti, koska työkuviot ovat epäselvät ja tällä hetkellä on korot alhaalla. 3 v päästä voimme olla kummatkin työttömiä ja korko 5 %.

Meidän tuloilla kuvitellaan asuvamme vuokra-asunnossa.

Kyllä hävettäis jos noin vähän ansaitsis 😂 Olkoonkin arvonalennus. 😂 arvorakennus 😂 Onneksi olitte paikalla ajoissa, koska nyt nuo arvorakennukset maksaa. Toivottavasti ehditte niistä nauttia, kun elinaikaa on melko vähän, sitä ei rahalla osteta😊

No minulla ei ole vielä kouluikäisiä lapsia mutta päiväkoti-ikäisiä kyllä, ja olemme sanoisinko jopa ihan hyvin (yli keskiverron) tienaavat vanhemmat. Mutta, ei meillä ole netflixiä tai padeja, ihan turhia, en tiedä milloin niitä ehtisi katsomaan. Kännykästä youtube riittää tarvittaessa esim lasten ohjelmiin tai pari dvd (alkukantaista joo) tai tvn ilmaiskanavat (ylevero).

Mutta vaatteista; ei meillä niitäkään ole varaa ostaa uusina, ja pikemmin koen että ihan älytöntä olisi laittaa 100-200e talvihaalariin, välikausivaatteisiin tms. aina kauden vaihtuessa. Käytämme kirpputorilöytöjä sillä uutena ostaminen todella näkyisi lompakossa, ja kaikessa muussa kulutuksessa. Samoin sisävaatteet; ei yksinkertaisesti voisi mitenkään hankkia esim 30e maksavaa pitkähihaista suomidesign paitoja tai housuja. Vaikka palkka onkin ihan ok niin totean että näiden asioiden osalta tunnen itseni kyllä köyhäksi Suomessa. Ei vain ole varaa ostaa uusina.

Pakko huomauttaa myös että muissakin lasten hankinnoissa hankin suurimmaksi osaksi käytettyä, esim bugaboon vaunut käytettynä 600e kun vertailuna totean että tietyillä, ei senkään vertaa tuloja olevat perheet, lykkii menemään tuliterillä bugaboo-vaunuilla.

Vierailija kirjoitti:

Näin! Ja miksi työttömän/opiskelijan pitää asua hulppeammin kuin pienituloisen duunarin? Mieluummun samassa rivarissa keskituloisten perheiden kanssa? Tätä en ole koskaan ikinä tajunnut.

Opiskelija voi käydä töissä, joten en näe ongelmaa.

Tulisipa kouluihin se älypuhelinkielto, ei mekään ajateltu lapselle mitään älyluuria hommata ennenkö paljon isompana jos on tarvis.

Lasta ei pitäisi opettaa materialismiin. Keskitytään nykyään niin paljon siihen, millaisia TAVAROITA kullakin on, eikö ennemmin että mitä kaikkea TEKEMISTÄ olisi?

Vierailija kirjoitti:

No minulla ei ole vielä kouluikäisiä lapsia mutta päiväkoti-ikäisiä kyllä, ja olemme sanoisinko jopa ihan hyvin (yli keskiverron) tienaavat vanhemmat. Mutta, ei meillä ole netflixiä tai padeja, ihan turhia, en tiedä milloin niitä ehtisi katsomaan. Kännykästä youtube riittää tarvittaessa esim lasten ohjelmiin tai pari dvd (alkukantaista joo) tai tvn ilmaiskanavat (ylevero).

Mutta vaatteista; ei meillä niitäkään ole varaa ostaa uusina, ja pikemmin koen että ihan älytöntä olisi laittaa 100-200e talvihaalariin, välikausivaatteisiin tms. aina kauden vaihtuessa. Käytämme kirpputorilöytöjä sillä uutena ostaminen todella näkyisi lompakossa, ja kaikessa muussa kulutuksessa. Samoin sisävaatteet; ei yksinkertaisesti voisi mitenkään hankkia esim 30e maksavaa pitkähihaista suomidesign paitoja tai housuja. Vaikka palkka onkin ihan ok niin totean että näiden asioiden osalta tunnen itseni kyllä köyhäksi Suomessa. Ei vain ole varaa ostaa uusina.

Pakko huomauttaa myös että muissakin lasten hankinnoissa hankin suurimmaksi osaksi käytettyä, esim bugaboon vaunut käytettynä 600e kun vertailuna totean että tietyillä, ei senkään vertaa tuloja olevat perheet, lykkii menemään tuliterillä bugaboo-vaunuilla.

Tämä kilpavarustelu on kamalaa! Ja ajattele, naapurin Reino ehkä työntää rattaita, jotka hänen vanhempansa ovat kustantaneet :-)))) No, isovanhemmatkin delaa joten parhaimpia tapoja varojen käyttöön on lapset ja lapsenlapset.

Jatkona edelliseen että ei nyt tietenkään ryysyissä tarvitse kulkea, mutta kun kirppikset ja torit on niin sieltä löytyy edullisesti. Toki uutenakin voi välillä ostaa, mutta miksi maksaa liikaa ja tukea kulutushysteriaa.

Nykyään melkein kaikkea saa hommattua edullisesti käytettynä. Jos on sitten jotain mitä lapsi vaikka tosissaan toivoo ja siitä haaveilee niin kyllä joulupukki voi tuoda tai saapi synttärilahjaksi.

Edelleen minusta parasta on enemmänkin yhdessä tekeminen. Olisi kiva jos omakin lapsi saisi semmoisia kavereita jotka tykkäävät touhuta yhdessä eikä räplätä vaan zombina jotain älyluurin näyttöä. Semmoisia jotka voi tulla kylään ja sitten vaikka leivotaan, askarrellaan, leikitään, seikkaillaan lähimetsikössä tai puistossa..

Eikö tämä olisi hyvä niin rikkaille kuin köyhille? :)

Vierailija kirjoitti:

Miten niin?

Onhan nytkin rikkailla lapsilla parempia vaatteita ja tavaroita, ainakin osalla. Kyllä sen vaan näkee, kun lapsen kaverilla on kaikki vaatteet uusia ja laadukkaita (reimatec, viking, merkkireppu, hyvä kännykkä). Maksaa helposti 200 laadukkaat syysvaattet ja talvivaatteet parin kuukauden päästä saman verran, ei niitä pysty kaikki ainakaan useammalle hankkimaan.

Mä en taas jotenkin ymmärtä tätä kommenttia. Ei olla mitään rikkaita -ei toki ihan köyhiäkään, ja lasten ulkovaatteet on uutena ostettua Reimaa, poppia ja niitä vikingejä sekä jonathanin "halpiksia". Noissa jonathaneissa on erittäin hyvät ominaisuudet kohtuulliseen hintaan. Järkevä vanhempi arvioi hinta-laatusuhdetta, ulkovaatteiden osalta kannattaa katsoa vesipilariarvoa, hengittävyyttä sekä hankauskestoa. Samat kamppeet menee nuoremmalle. Kirppikseltä ostamistakaan vastaan mulla ei olisi mitään, mutta en ehdi kierrellä etsimässä.

Esim. Reimatecit tulee säännöllisesti ainakin 40% alennukseen, joten ennakoimalla saa aivan järkevään hintaan. Toki jos vasta sesongin aikaan havahtuu miettimään asiaa, niin sillon ovat kalleimmillaan.

En ole koskaan osannut ajatella muiden arvioivan meidän tulotasoa lasten ulkovaatteiden perusteella. Kunhan ovat toimivia, ehjiä ja meidän mieluisia ulkonäöltään, niin mulle on aika sama mitä muut ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mieti meillä. Me asumme asunnossa, vst myytiin keväällä samassa taloyhtiössä 990 000 eurolla.

Mun nettopalkka on 1700 e, miehellä vähän parempi. Olemme 90-luvulla tehneet onnistuneita asuntokauppoja.

Nyt lainaa on jäljellä alle 100 000 e ja yritämme lyhentää mahdollisimman nopeasti, koska työkuviot ovat epäselvät ja tällä hetkellä on korot alhaalla. 3 v päästä voimme olla kummatkin työttömiä ja korko 5 %.

Meidän tuloilla kuvitellaan asuvamme vuokra-asunnossa.

Kyllä hävettäis jos noin vähän ansaitsis 😂 Olkoonkin arvonalennus. 😂 arvorakennus 😂 Onneksi olitte paikalla ajoissa, koska nyt nuo arvorakennukset maksaa. Toivottavasti ehditte niistä nauttia, kun elinaikaa on melko vähän, sitä ei rahalla osteta😊

Kaikilla ihmisillä ei ole lukupäätä ja me kummatkin tykkäämme työstämme, etenkin nyt, kun miehellä on moinen.

Olemme alle 50 vuotiaita, uskon, että voimme nauttia kodistamme vielä hyvin pitkään.

Pienet tulot ovat myös tarkoittaneet ilmaisia harrastuksia. Asumme 5.ssä kerroksessa ja käytän hissiä hyvin harvoin. En ole hoikka, mutta vaatteet ovat 38 ja vyötärö on alle 80 cm.

Vierailija kirjoitti:

No minulla ei ole vielä kouluikäisiä lapsia mutta päiväkoti-ikäisiä kyllä, ja olemme sanoisinko jopa ihan hyvin (yli keskiverron) tienaavat vanhemmat. Mutta, ei meillä ole netflixiä tai padeja, ihan turhia, en tiedä milloin niitä ehtisi katsomaan. Kännykästä youtube riittää tarvittaessa esim lasten ohjelmiin tai pari dvd (alkukantaista joo) tai tvn ilmaiskanavat (ylevero).

Mutta vaatteista; ei meillä niitäkään ole varaa ostaa uusina, ja pikemmin koen että ihan älytöntä olisi laittaa 100-200e talvihaalariin, välikausivaatteisiin tms. aina kauden vaihtuessa. Käytämme kirpputorilöytöjä sillä uutena ostaminen todella näkyisi lompakossa, ja kaikessa muussa kulutuksessa. Samoin sisävaatteet; ei yksinkertaisesti voisi mitenkään hankkia esim 30e maksavaa pitkähihaista suomidesign paitoja tai housuja. Vaikka palkka onkin ihan ok niin totean että näiden asioiden osalta tunnen itseni kyllä köyhäksi Suomessa. Ei vain ole varaa ostaa uusina.

Pakko huomauttaa myös että muissakin lasten hankinnoissa hankin suurimmaksi osaksi käytettyä, esim bugaboon vaunut käytettynä 600e kun vertailuna totean että tietyillä, ei senkään vertaa tuloja olevat perheet, lykkii menemään tuliterillä bugaboo-vaunuilla.

Meillä myös oli käytetyt vaunut. Kysymys ei ollut rahan puutteesta, mutta vaunuja yksinkertaisesti käytetään niin lyhyen aikaa, ettei niitä ole järkevää ostaa uusina.

Köyhä perhe voisi jo lapsuudesta rakentaa lapselle tervettä arvomaailmaa. Että tavara ei ole tärkeää, ihmiset ovat. Itse tulen akateemisesta, mutta köyhästä perheestä, ja opin muten mm. ompelemaan omia vaatteitani, kun ei ollut varaa falmerseihin.  Ja tekemään ruokaa, kun ei ollut varaa syödä Carrolsissa.

Ihmiset ovat  hirveän aloitekyvyttömiä nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ei ole samoja hienoja vekottimia kun rikkaammilla kavereilla voi nykyään johtaa jopa kiusaamiseen. Karua.

Ainahan se on johtanut kiusaamiseen, mikä sitten onkin syy, ettei ole kaikki vekottimia.

On kyllä aika älytön argumentti, että lapsille pitää ostaa roinaa, ettei kiusattaisi. Kiusaamisen torjuminen lähtee sellaisen arvomaailman ylläpitämisestä koulussa ja kaveripiirissä, että kiusaamista ei tapahdu. Jos arvot ovat vinossa, niin siinä ei iphonet auta. Sitten kiusataan jostain muusta syystä.

Ei välttämättä tarvitse , köyhät lapset ovat usein henkisesti rikkaampia kun kultalusikka suussa syntyneet. Materia ei ole tärkeintä elämässä. Puhun kokemuksesta

Vierailija kirjoitti:

Köyhä perhe voisi jo lapsuudesta rakentaa lapselle tervettä arvomaailmaa. Että tavara ei ole tärkeää, ihmiset ovat. Itse tulen akateemisesta, mutta köyhästä perheestä, ja opin muten mm. ompelemaan omia vaatteitani, kun ei ollut varaa falmerseihin.  Ja tekemään ruokaa, kun ei ollut varaa syödä Carrolsissa.

Ihmiset ovat  hirveän aloitekyvyttömiä nykyään. 

Minä olen lähtöisin varakkaasta perheestä ja meillä tehtiin tuota samaa, koska meistä ei haluttu kasvattaa sellaisia että tuntisimme itse olevamme jotenkin etuoikeutettuja, parempia tai menestyvämpiä. Minulla oli jotain merkkivaatteita, mutta äidin kanssa puuhastelimme ja ompelimme vaatteita yhdessä ja muistan miten mukavaa meillä oli kun katsottiin käsityölehdistä kaavoja ja ostettiin kankaita. Olen itse lapseton joten en tiedä onko tuon tyyppinen yhdessäolo ja harrastaminen enää "muotia", nimittäin kun katsoo perheitä niin jokainen perheenjäsen istuu selkä kumarassa ja keskittyy siihen omaan kännyyn tai tablettiin joten siitä saa vähän eri kuvan perheen yhteisestä kanssakäymisestä.

Huvittavaa tässä muuten se että moni lapsi menee kotiin itkemään että yhyy kun kaikilla muilla on uusimmat kännyt, ja sitä ja tuota mallia (vaikkei olisi) ja mua kiusataan kun mulla ei ole, ja sitten kaikki tyhmät vanhemmat uskovat lapsiaan ja menevät ostamaan kaikille omilleen ne uusimmat ja paremmat. Hyviksi manipuloijiksi nuo lapset ainakin oppivat tulevaisuutta ajatellen.