Miten sovitte puolisonne kanssa kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin?
Tuleeko asiasta riitaa? Meillä tulee, kun mies aina ensimmäisenä kiirehtii sanomaan, että hänellä jotain tosi tärkeää eikä voi olla pois.
Esim tänään olin pois päivän töistä, ja huomenna olisi tärkeä tapaaminen aamupäivästä, jonne olisi tosi tärkeä päästä. Voisin vaikka koko loppupäiväni järjestää niin, että olen kotona. No kun kysyin mieheltä, että mitä tehdään huomisen kanssa, niin hän heti sanoi, ettei voi olla pois kun on joku urakkatyö kauempana, että eikö hän muka ole jo sanonut.
Hän ei siis edes kysynyt mitä minulla on ohjelmassa huomenna. Olen itse esimiesasemassa ja mieheni on duunari. Siinä mielessä pystyn järjestelemään aika hyvin päiväni ja tekemään osan töistä etänä, mutta välillä olisi melkein pakko olla paikalla töissä. Useimmiten kuitenkin jään sairaiden lasten kanssa kotiin, koska se onnistuu helpommin, mutta minusta se on epäreilua ja väärin, että mies pitää tätä itsestäänselvyytenä.
Mielipiteitä? Tai kokemuksia? Miten sumplitte teidän perheessä työkuviot, kun lapsi sairastuu?
Ja tarkennan vielä, että ilomielin hoidan lastani kotona, ja jos saisin valita niin olisin kotiäiti kokonaan. Valitettavasti se ei vaan taloudellisesti ole mahdollista.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jään, mies tekee pelkkää yötyötä. Sitäpaitsi semisti inhoan omaa työtäni, joten jään mielellään pois.
Tällöinhän mieskin on päivällä kotona.
Jos kyse on aamu/iltavuorosta helpompi vaan ilmoittaa itse olevansa kipeänä juuri tästä syystä. Minusta on käsittämätöntä, että yön jälkeen pitäisi vielä samoilla silmillä hoitaa kipeää lasta ja mennä seuraavana yönä nukkumatta/vähillä unilla töihin.
Kipeä lapsi hoituu itsekseen videoilla ja unilla ja isä voi itsekin nukkua
Neuvotellaan, joskus tiukkaan sävyyn kun molemmilla tärkeät työt, kokoukset ja vastuut. Mulla on erittäin lyhyt työmatka, mies taas voi tehdä etätöitä jos vaan edell. päivänä tietää ottaa koneen mukaan. Usein minä olen aamun töissä ja tulen klo 11 kotiin niin vaihdetaan, ja mies tekee töitä sitten pitkälle iltaan.
Meillä menee todella hyvin 50/50. Aamulla kalenterit käteen, ja katsotaan kumpi pystyy tekemään töitä kotoa. Jokunen päivä ollaan tehty niin, että ollaan vaihdettu vahtivuoroa lounaalla.
Mies jää, koska se voi tehdä töitä etänä, kun lapsi sairastaa, eli käytännössä lapsi nukkuu tai katsoo koko päivän piirrettyjä ja mies naputtaa tietokonetta kotoa käsin. Oma työni on sellaista, ettei sitä voi tehdä etänä millään muotoa, joten jään vain jos miehellä on työmatka samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä jään, mies tekee pelkkää yötyötä. Sitäpaitsi semisti inhoan omaa työtäni, joten jään mielellään pois.
Jos mies tekee yötyötä ja on siis päivän kotona, et sinä voi olla pois päivätöistä lasta hoitamassa.
Meillä yleensä mies jää, koska voi tehdä etätöitä.
Mulle pitää aina hommata töihin sijainen, joten jään vasta jos ihan pakko. Sairasvuorot tasapainottuu sitten sillä, kun mulla on arkivapaita niin niinä päivinä miehen ei tarvii jäädä
Pyrimme vuorottelemaan, mutta jos toisella (minulla) on jotain todella tärkeitä palavereita, joita ei voi siirtää niin puoliso joustaa. Mutta hän joutuu aina lähtemään neuvolaan hakemaan todistuksen, kun itse voin olla omalla ilmoituksella pois. Siten minun on toisaalta helpompi jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Mies jää koska pystyy tekemään työnsä myös kotona ja minä en.
Miksi pitäisi tehdä työ kotoa jos on oikeus olla saikulla hoitamassa lasta?
Sama kun joku tossa sanoi että hän jää kun vaimon työ vaatii sijaisen järkkäämisen.
Se on kuulkaas työnantajan ongelma järjestää se sijainen eikä työntekijän murehdittava asia milläänlailla.
Jos työntekijät aina joustaa näissä eikä jää saikulle "kun ei voi kun ei ole sijaisia" niin niitä sijaisia ei ole tulossa jatkossakaan.
Toivottavasti en ikinä mene palkkaamaa sinun kaltaisia ihmisiä työntekijöiksi. Tottakai tuollakin sijainen sitten järkätään, mutta miksi pitää ehdoin tahdoin tehdä asiat vaikeimman kautta.
Kiittämätöntä porukkaa.
Olimme jo eronneet, kun asia tuli akuutiksi.
Minä olen yksinhuoltaja lain mukaan, mutta kyllä lapsen isä on hoitanut vuorovedolla jälkeläistään ihan ♥:n verran.
Hyvä näin.
Ei onneksi tarvitse aiheesta riidellä. Useimmiten mies on jäänyt kotiin, koska hänen poissaolonsa ei aiheuta niin isoa lumipalloefektiä töissä. Jos poissaolo venyy tai tulee poissaoloja lapsille vuoronperään, niin silloin vuorotellaan esimerkiksi pari päivää ja sitten vuoron vaihto. Myös mummi on pystynyt hoitamaan välillä sairasta lasta.
Lähivanhempana minä jään käytännössä aina, jos lasten isälläkin on samalle päivää töitä. Aivan satunnaisia kertoja jos on ollut pakko (koulussa tentti tai läsnäolopakko), on hän saattanut olla kotona yhden päivän.
Se on työnantajan moka, jos ei valmistaudu siihen, että työntekijä tai hänen lapsensa sairastuu.
EI: syyllistys, syyllitys, syyllistys.
SYYTTÄMINEN!!!
Ja vittuilu sen jälkeen...ilman oikeudenkäyntiä.
Se on hieno tapa palkita ihmiset, jotka tekevät työtä yksityisyrittäjän kaiken antavina alaisina.
Yksityisyrittäjä voisi katsoa peiliin ja miettiä pari minuuttia, minkä v-n vuoksi palkatut ihmiset sitä työtä tekevät.
En edes muista milloin viimeksi olen ollut sairaan lapsen kanssa kotona, paitsi silloin kun olen itsekin ollut sairaana. Mies yleensä jää, koska voi tehdä paljon asioita etänä. Mulla taas on tosi paljon tapaamisia, joiden peruminen on aina ikävää jos osa porukasta on esim. tullut pitkän matkan päästä jo edellisenä iltana tms. Hätävarana on isovanhemmat, jotka ovat nykyään kaikki eläkkeellä ja onneksi joku kolmesta vaihtoehdosta yleensä pääsee apuun.
Onneksi nuorinkin on kohta kymmenen ja jo nytkin selviää muutaman tunnin yksin kotona kunnes isosisarukset tulevat kotiin.
Mies jää aina koska mulle sairaan lapsen hoito on aina palkatonta, mies saa palkan. Ei tarvitse paljon neuvotella.
Aina nämä lapselliset ovat tasaiseen tahtiin sairaslomalla useamman päivän kuukaudessa töistä pois lapsen sairastelun vuoksi. Muut saavat sitten paikkailla työvuorot ja työt puolestaan.
Ennen mies jäi aina, minun työt oli keikkahommia, oli vaikea järjestää sijaisia lyhyellä varoitusajalla ja runsaista poissaoloista ois saattanut alkaa myös työkeikat vähenemään, miehellä taas monta muutakin tekemässä samaa hommaa joten ei paljon väliä jos olikin pois. Nyt tilanne on tasoittunut kun vaihdoin työpaikkaa ja mies siirtyi vaativampiin tehtäviin, ollaan pois vähän sen mukaan kummalla on vähemmän kiire ja millaisia työvuoroja minulla sattuu olemaan, löytyykö mahdollista tuuraajaa vai ei. Aika tiukkasanaisesti minulta on aina kysytty että miksi se mies ei voi olla kotona kun oon poissaoloista ilmoittanut, varmaan kuvittelevat että se ei koskaan ole?
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan meistä ei tykkää työnantajastaan. Itse työstä pidetään, mutta ei työnantajien kyttäämisestä ja pikkumaisuudesta. Meillä jää hän kotiin, jonka poissaolosta on sillä hetkellä enemmän vaivaa työnantajalle. Lisäksi ilmoitetaan poissaolosta mahdollisimman myöhään.
Lapsille löytyisi kyllä kaikki eläkkeellä olevat isovanhemmat, jotka ottaisivat mielellään lapset hoitoon kipeinä. Aika usein mummolassa ollaankin sairaspäivinä. Saisivat nostaa nopeasti ikää, jonka ikäistä lasta saa jäädä hoitamaan sairaana. Vanhin lapsi on jo 9-vuotias.
Miksihän ne työnantajat kyttää, on kyllä mystinen yhtälö...
Meillä ei tarvinnut riidellä, mies oli joko kotona työhuoneessaan etänä tai työmatkoilla, itsellä toimistotyö. Eli mies jäi aina kun ei ollut matkoilla ja jos oli matkoilla, jäin minä. Nyt lapset on jo isoja, ei ole enää ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Se on työnantajan moka, jos ei valmistaudu siihen, että työntekijä tai hänen lapsensa sairastuu.
EI: syyllistys, syyllitys, syyllistys.
SYYTTÄMINEN!!!
Ja vittuilu sen jälkeen...ilman oikeudenkäyntiä.
Se on hieno tapa palkita ihmiset, jotka tekevät työtä yksityisyrittäjän kaiken antavina alaisina.
Yksityisyrittäjä voisi katsoa peiliin ja miettiä pari minuuttia, minkä v-n vuoksi palkatut ihmiset sitä työtä tekevät.
Lääkkeet, mitä ne ovat?
Jos kyse on aamu/iltavuorosta helpompi vaan ilmoittaa itse olevansa kipeänä juuri tästä syystä. Minusta on käsittämätöntä, että yön jälkeen pitäisi vielä samoilla silmillä hoitaa kipeää lasta ja mennä seuraavana yönä nukkumatta/vähillä unilla töihin.