Miten sovitte puolisonne kanssa kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin?

Meillä ensisijaisesti mies jää kotiin (pienempi palkka), seuraavaksi katsotaan kummanko töissä on kiireisempi aika (usein miehellä), ja jos käy niin huono flaxi että lapsi on lyhyen ajan sisällä useammin sairaana jäädään kotiin vuorotellen. Eli jos viime viikolla mies oli pari päivää, tällä viikolla on sitten mun vuoro.

Voi kuulostaa sekavalta, mutta toimii kunhan kumpikin on valmis joustamaan.

Mä olin 7 vuotta lasten kanssa kotona yötä päivää. Kun palasin alkuvuodesta töihin niin sanoin miehelle että hän hoitaa lapset kun ovat kipeänä (ja vaikka olisi ITSEKIN kipeä) ja jää kotiin. Mutisi aikansa mutta nyt jää automaattisesti ilman vastarintaa. Harvoinhan ne on kipeinä, että ei ole iso vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan, kun lapset oli vielä pieniä ja kotiin saattoi ylipäätään jäädä (se oikeushan päättyy, kun lapset täyttää 10), minä tein enimmäkseen iltavuoroa eli 11/13-21/22. Oli aika helppoa sumplia, mies meni aamupäiväksi ja tuli kotiin joskus klo 14-15, ja minä menin loppupäiväksi. Kumpikin oli poissa pari h. Jos taas osui päivävuoro, kumpikin katsottiin, kummalla oli ollut enemmän poissaoloja ja se jäi kotiin, jolla niitä oli ollut vähemmän.

Ei olisi tullut kyseeseenkään, että toinen alkaisi pitää omaa työtään "tärkeämpänä" kuin toisella. Toki joskus voi olla sellaisia kokouksia tai tapaamisia, joita ei voi helposti siirtää, mutta jos mun mies olisi alkanut lähtökohtaisesti asennoitua niin, että HÄNEN työnsä on aina tärkeämpää, se olisi ollut jo avioerokysymys. Ei sellainen mies arvosta vaimoa tai perhettä.

Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että esimerkiki kirurgin ja kaupan kassan parisuhteessa sen kirurgin pitäisi jäädä kotiin lapsia hoitamaan? Totta kai joku toinen työ voi olla tärkeämpää kuin toinen eikä se mitenkään liity henkilön arvostukseen.

Parempi olla tekemättä lapsia, silloin kaikki on tyytyväisiä.

Meillä se jää, jonka työt ei kasaannu, eli minä. Mies on vaativassa asiantuntijaduunissa, minä en. Mun työt hoitaa aina joku ja seuraavana päivänä on uudet työt.

Suomessa on liian hyvät työehdot jos tommosen takia saa jäädä pois ja saa vielä palkankin siitä. Ei tulis varmaan kuuloonkaan Thaimaassa tms. Se on muuten niin et kun tulee YT:t niin tommoset lusmuilijat on ekana sit lähtövuorossa.

Meillä yleensä mies jää, pystyy tekemään töitä kotona. Minä jään sitten jos miehellä joku tärkeä palaveri tms. Hyvin on toiminut.

Sovittiin asia kerralla eli minä jäin lasten kanssa kotiin. Helppo elämä.

Tosin lapset oli harvoin sairaita...ehkä noin kerran vuodessa. Mutta ei tarvinnut myöskään sumplia loma-aikoja.

Parisuhde ja talous ok. 

Minä jään, saan palkan kuitekin siltä päivältä mutta mies tekee urakkatyötä yrittäjänä joten se olisi samantien palkaton päivä hänelle jos hän jää lapsen kanssa kotiin. Toki jos itselläni on joku tärkeä palaveri mistä en yksinkertaisesti voi olla pois niin toki silloin mies jää.

Meillä kyllä tosissaan riippuu ihan töistä. Yleensä olemme aika hyvin perillä toistemme työaikatauluista siinä mielessä, että jos on jotain pakollista, mitä ei voi peruuttaa tai siirtää. Itsellä on töissä välillä tilanteita, joissa on yksinkertaisesti pakko olla töissä paikalla, esimerkiksi tärkeitä tapaamisia vieraiden kanssa. Tällöin miehen on pakko joustaa. Kerran on sattunut niin, että molemmilla ollut töissä välttämätön meno juuri, kun lapsi sairastuu. Tällöin siirsin itse omaa tapaamistani muutamaa tuntia myöhemmäksi, koska miehellä se ei ollut mahdollista. Mies tuli oman tapaamisensa jälkeen hoitamaan lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule riitaa. Miehen työtä voi tehdä etänä tai illalla kiireellisimmät tai joku kollega voi tehdä jos asia ei todella voi odottaa, minun työni on sidottu ajanvarauksiin ja paikalla oloon eikä sitä voi työn luonteen vuoksi lyhytaikaisesti siirtää toiselle henkilölle. Mies jää kotiin. Tämä oli selväksi puhuttu jo ennen kuin (6 kotiäitivuoden jälkeen) hain töitä.

Toki en minäkään kuvittele olevani korvaamaton, mutta miehen työjärjestelyihin poissaolo aiheuttaa vähemmän haittaa.

Lisään vielä että kummankaan työ ei tosiaan ole sellaista että siihen olisi millään tavalla mielekästä hankkia lyhytaikaiseen poissaoloon sijaista. Sitten ne työt tehdään vain myöhemmin ja niitä rajataan itse niin että siitä selviää. miehen työssä se onnistuu paremmin.

Sehän se on asiantutijatyön sinaus ja kirous, että töitä ei tee kukaan sillä aikaa kun on itse pois, vaan siellä ne on edelleen tekemättömänä odottamassa. Työn luovuttaminen toiselle vastaavaa työtä tekevälle ammattilaisellekkin vaatisi usein perehdytystä päiväkausia ja käytännössä sijaisreserviä ei ole kun kaikilla on 95% työkuorma päällä koko ajan.

Minä olen yrittäjä, teen nimenomaan asiantuntijatyötä, ja olen myös yh. Jos lapsi sairastaa, teen usein töitä yöllä ja jos on jotain tapaamisia ym., maksan lapselle hoitajan.

Minä jään.

Molemmat olemme ylempiä toimihenkilöitä, joustavalla työajalla. Useimmiten minä jään lapsen kanssa kotiin. Tosin jo ekaluokalla nuhainen ja kuumeinen lapsi saattoi olla itsekseen kotona puolipäivää ja tulin seuraksi iltapäiväksi.

Joskus teen etänä, joskus hoidan pelkästään lasta työtilanteesta ja lapsen sairaudesta riippuen.

Lapsen sairasloma, jonka isä ja äiti voisivat jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi iso apu. Usein tällainen kyllä onnistuu esimiehen kanssa puhuen, vaikka on vain se yksi lappu näyttää toiselle esimiehelle.

Yleensä on oltu vuorotellen tai sovittu sen mukaan kummalla on tärkeitä juttuja, joita ei esim. voi perua/siirtää.

Välillä on vaihdettu kesken päivänkin hoitovuoroa. Tuskin onnistuisi, että aina vaan toinen jäisi, kun kummankaan työhön ei saa sijaista. Tuntuisi kohtuuttomalta, että koko lasten sairausajalta jäisi työt tekemättä, ja deadlinet paukkuisivat...

En muista että asiasta olisi koskaan rridelty. Jos pois on jäätävä se olen ollut minä toisaalta yleensä mies on se jonka työaika joustaa enemmän joten poissaoloja tuosta syystä ei juuri ole ollut, molemmat hoitaa sairasta lasta vuorotellen.

Onko enää järjettömpää kysymystä olemassa, mitä aloituksessa?

Kyllähän se on naisen tehtävä hoitaa lapset, MIES taas kasvattaa lapset jotta niistä tulee täyspäisiä.

Tietenkin ymmärrän kysymyksen, jos taloudessa on nainen ja NEITI miehen tilalla.

Meillä riippuu ihan siitä minkä tasoinen vaiva on kyseessä.

Jos siihen liittyy eritteet(oksennus/ripuli yms) niin silloin jään kotiin hoitamaan lasta/lapsia, koska vaimolla on matalampi vastustuskyky.

Jos on joku muu vaiva, niin laskemme kumman on taloudellisesti kannattavampaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Esimerkkinä minulla olisi kolmen viikon listassa ylityövuoroja ja lapsisaikku söisi sitten niistä kertoimelliset tunnit pois. Niin silloin vaimo jäisi hoitamaan lapsia.

Tai kun vaimolla jokaista lasta kohden mahdollista pitää 8 päivää palkallista lapsi sairaslomaa ja päivät on täynnä niin silloin minä jään hoitamaan lapsia.

Meillä mies. On freelancer-yrittäjä ja voi tehdä hommia kotoa; sähköpostiin vastailu ja puhelut onnistuvat myös kipeän lapsen kanssa. Toki jos on joku tärkeä tapaaminen tms. niin silloin jään minä tai lapsi menee lähellä asuvalle anopille, joka ei ole enää työelämässä ja auttaa mielellään. Ei siis kyse ihan pienistä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Minä jään, mies tekee pelkkää yötyötä. Sitäpaitsi semisti inhoan omaa työtäni, joten jään mielellään pois.

Tällöinhän mieskin on päivällä kotona.

Minusta tämä on oikeastaan aika ilahduttava ketju, kun niin monessa perheessä näyttää olevan aika tasa-arvoinen käytäntö. Joko jäädään vuorotellen tai muuten tasapuolisesti, tai sitten fiksusta perustellusta syystä toinen jää useammin. Kukaan ei ole tainnut vastata, että äiti jää aina vain siksi että on nainen.