Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Kaffebulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tässä ei ollutkaan kyse sinusta ja sinun tilaantestasi. Aloittaja kertoi omansa aloituksessa, jota et ilmeisesti lukenut tai sitten et vaan ymmärrä lukemaasi tai osaa asettua toisen asemaan. Tän keissin anoppi taitaa olla sielunsiskosi, molemmille teille tärkeintä on se mitä itse haluaa tai ei halua, muista ei mitään väliä.
Ap, sanot vaan anopille että kiitos kovasti tarjouksesta, mutta tykkäät järjestää juhlia omille lapsille ja teet siksi leipomisetkin mielellään itse ja yhdessä lasten kanssa.
Kyllä oman perheen hyvinvointi on tärkeämpää kuin rajattoman anopin tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän leivon mitä haluan ja tuon perhejuhliin, koska kuulun perheeseen. Näin minä sen näen.
Muistakaapa tarkkailla tulevaisuudessa itseänne anoppeina.
Mitään ongelmia ei varmasti teille tule varsinkaan miniöittenne kanssa. Voitte kirjoitella sitten tälle palstalle kokemuksianne ja yrittää pyytää vertaistukea. Sitä ei tule, veikkaanpa, sillä anopit ovat pahin mahdollinen ihmisryhmä.
Ap voisi sopia anoppinsa kanssa parista tarjoamuksesta ja ottaa ne kiitollisena vastaan. Jos ne pöydässä kuitenkin kuluvat, onhan teilläkin ehkä eri ikäisiä ihmisiä synttäreillä. Jos eivät kulu, varmaan hän siitä osaa johtopäätöksiä vetää itsekin.
Anna toiselle tilaisuus osoittaa huolenpitoaan, ei se ole sinulta pois.
Sano anopille jotta työntää leipomuksensa syvälle hanuriinsa ja et ei kiinnosta saatana.
Kyllä luulis sen tajuavan mikä on pelin henki!
T.Sonja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa ihan hyvin. Mäkin tykkään itse suunnitella tarjottavat, se on ihan lempipuuhaa kun keksii kivoja tarjottavia ja saa niistä kehuja. En ole mikään uhriutuja, että on pakko tehdä kaikki itse, vaan haluan ilahduttaa ihmisiä mun ruuilla, ja siksi teen ne mielellään itse.
Omakin anoppi halusi lapsen rippijuhliin (puutarhajuhlat) tehdä kinkkukiusausta, mutta ymmärsi onneksi kun sanoin, että suunnittelin erilaisen menun, jossa on useampia pieniä suolaisia juttuja, eikä tuollaista yhtä pääruokaa. Ei tarvinnut riidellä, sovittiin että hän tekee juhliin muffinseja :)
Anna anopin leipoa niin paljon kuin haluaa. Kiittele avusta. Juhlissa laita kaikki anopin tarjoilut pöytään ja kerro aurinkoisesti kaikille vieraille, että anoppi on ystävällisesti leiponut tämän ja tämän. Näin hän saa haluamansa lisähuomion ja kukaan ei erehdy luulemaan, että sinä olisit itse leiponut kakut, jotka eivät maistu millekään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä eräs mummo sinulle vastaa oman mielipiteensä.
Harmittelen kovasti ,että anoppisi ei halua ymmärtää ,että teillä on oma elämä ja ne juhlat ym ja niiden järjestäminen ovat teidän perheen oma juttu.
On tietysti hyvä asia jos tulette toimeen,mutta anoppikin voisi sen napanuoran katkaista olkoon mieluummin iloinen hyvästä miniästä joka osaa hoitaa hommat eikä ole uusavuton.
Melkein suosittelisin ihan keskustelemaan naamat vastakkain ja tietenkin tärkeänä pitäisin,että miehesi olisi sinun tukenasi ja ilmaisi teidän yhteisen mielipiteenne äidilleen ,että ko juhlat ym ovat teidän perheen juttu.
Toki anoppi ottaa varmaan nokkiinsa,mutta ehkä ajan kanssa asian ymmärtää .
Stemppiä sinulle
Hienoa👍
En ole kenenkään anoppi, mutta minulla on itselläni sellainen kotikasvatus, että jos mennään vierailemaan johonkin, niin on kohteliasta tuoda jokin pieni lahja tai tarjottavaa. Jos menen ystävieni luokse, niin saatan viedä mennessäni vaikka leivoksia kahvin kanssa nautittavaksi tai viinipullon.
Itse tykkään myöskin leipoa, mutta harvoin sitä yksin asuessa tulee vain leivottua, kun enhän minä yksin pellillistä piirakkaa tai kokonaista kuivakakkua jaksa syödä. Jos joku kutsuu minut luokseen, niin siinä on mukava tilaisuus päästä leipomaan vaikka pullaa pitkästä aikaa. Minulle on myös ominaista osoittaa rakkautta laittamalla ruokaa läheisilleni.
En nyt tietenkään tiedä miksi anoppisi "tyrkyttää" leipomuksia, mutta voin ainakin omalla kohdallani sanoa, että minulla ei ole pyrkimystä päsmäröidä tai tyrkyttää mitään. En ole aiemmin edes osannut ajatella, että joku voisi tulkita tämän jotenkin negatiivisena, kun minulle se on huolenpitoa ja kiintymyksenosoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kenenkään anoppi, mutta minulla on itselläni sellainen kotikasvatus, että jos mennään vierailemaan johonkin, niin on kohteliasta tuoda jokin pieni lahja tai tarjottavaa. Jos menen ystävieni luokse, niin saatan viedä mennessäni vaikka leivoksia kahvin kanssa nautittavaksi tai viinipullon.
Itse tykkään myöskin leipoa, mutta harvoin sitä yksin asuessa tulee vain leivottua, kun enhän minä yksin pellillistä piirakkaa tai kokonaista kuivakakkua jaksa syödä. Jos joku kutsuu minut luokseen, niin siinä on mukava tilaisuus päästä leipomaan vaikka pullaa pitkästä aikaa. Minulle on myös ominaista osoittaa rakkautta laittamalla ruokaa läheisilleni.
En nyt tietenkään tiedä miksi anoppisi "tyrkyttää" leipomuksia, mutta voin ainakin omalla kohdallani sanoa, että minulla ei ole pyrkimystä päsmäröidä tai tyrkyttää mitään. En ole aiemmin edes osannut ajatella, että joku voisi tulkita tämän jotenkin negatiivisena, kun minulle se on
Minä minä minä, itse, minä, minulle, minulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ällöttää kaikki, mihin leipuri on ehkä koskenut ja on ollut kauan työn alla / huoneenlämmössä. Eli just ne hienot kakut. Otan aina mieluummin sitä kuivakakkua tai pullasiivun.
Kaikessa se sama hygieniaongelma voi olla. Pullataikinaan tippua räkää, hikeä, hiuksia jne. Ja mummoilla varsinkin voi olla esim. vanhoja jauhoja, munia, härskiintynyttä voita yms.
Vahvaa liioittelua, lähes ilkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kuuluu perheeseen. Nuorissa aikuisissa on myös paljon minä, minä-asennetta.
Anoppi voisi kysyä, sopiiko tuoda pari kakkua tai onko jotain muuta, mitä hän voisi leipoa. Molemminpuolinen kohteliaisuus ja kunnioitus on sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kenenkään anoppi, mutta minulla on itselläni sellainen kotikasvatus, että jos mennään vierailemaan johonkin, niin on kohteliasta tuoda jokin pieni lahja tai tarjottavaa. Jos menen ystävieni luokse, niin saatan viedä mennessäni vaikka leivoksia kahvin kanssa nautittavaksi tai viinipullon.
Itse tykkään myöskin leipoa, mutta harvoin sitä yksin asuessa tulee vain leivottua, kun enhän minä yksin pellillistä piirakkaa tai kokonaista kuivakakkua jaksa syödä. Jos joku kutsuu minut luokseen, niin siinä on mukava tilaisuus päästä leipomaan vaikka pullaa pitkästä aikaa. Minulle on myös ominaista osoittaa rakkautta laittamalla ruokaa läheisilleni.
En nyt tietenkään tiedä miksi anoppisi "tyrkyttää" leipomuksia, mutta voin ainakin omalla kohdallani sanoa, että minulla ei ole pyrkimystä päsmäröidä tai tyrkyttää mitään. En ole aiemmin edes osannut ajatella, että joku voisi tulkit
Niin, minä tietysti voin kirjoittaa vain omasta näkökulmastani enkä esimerkiksi sinun näkökulmasta "sinä sinä sinä sinun sinulle".
Pahoittelut, että tuo viesti ei koskenut sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olisi hyvä kääretortun ja jogurttikuivakakun ohje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kenenkään anoppi, mutta minulla on itselläni sellainen kotikasvatus, että jos mennään vierailemaan johonkin, niin on kohteliasta tuoda jokin pieni lahja tai tarjottavaa. Jos menen ystävieni luokse, niin saatan viedä mennessäni vaikka leivoksia kahvin kanssa nautittavaksi tai viinipullon.
Itse tykkään myöskin leipoa, mutta harvoin sitä yksin asuessa tulee vain leivottua, kun enhän minä yksin pellillistä piirakkaa tai kokonaista kuivakakkua jaksa syödä. Jos joku kutsuu minut luokseen, niin siinä on mukava tilaisuus päästä leipomaan vaikka pullaa pitkästä aikaa. Minulle on myös ominaista osoittaa rakkautta laittamalla ruokaa läheisilleni.
En nyt tietenkään tiedä miksi anoppisi "tyrkyttää" leipomuksia, mutta voin ainakin omalla kohdallani sanoa, että minulla ei ole pyrkimystä päsmäröidä tai tyrkyttää mitään. En ole ai
Sinä kirjoitat kaiken itsestäsi lähtöisin. Se on itsekeskeisyyttä. Et edes erota että se toinen ihminen voi olla ihan toista mieltä. Koska sinä, sinä, sinä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kuuluu perheeseen. Nuorissa aikuisissa on myös paljon minä, minä-asennetta.
Anoppi voisi kysyä, sopiiko tuoda pari kakkua tai onko jotain muuta, mitä hän voisi leipoa. Molemminpuolinen kohteliaisuus ja kunnioitus on sopivaa.
Anoppi on miehen sukulainen. Ei todellakaan kuulu perheeseen eikä tuo tunkeminen ole asiallista ollenkaan.
Niin, koska aloituksessa kysyttiin lukijoiden omia kokemuksia. Minä kerroin oman kokemukseni ja näkemykseni. En minä halua lähteä ottamaan kantaa jonkun anonyymin henkilön anopin tekemisiin tai alkaa haukkumaan täysin tuntematonta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska aloituksessa kysyttiin lukijoiden omia kokemuksia. Minä kerroin oman kokemukseni ja näkemykseni. En minä halua lähteä ottamaan kantaa jonkun anonyymin henkilön anopin tekemisiin tai alkaa haukkumaan täysin tuntematonta ihmistä.
Kerroit miten asiat näkee ja kokee täydellisesti omanapainen narsisti jolle ei ole edes pälkähtänyt päähän miettiä sitä kenen rajoja talloo.
Kaffebulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Samaa mieltä.
Olisin onnellinen jos anoppini olisi vielä elossa ja tarjoisi apuaan.
Sen näkee sitten. Mutta en silti aio viedä aikuisten lasteni kotiin juhlatarjoiluja ihan vain "auvuliaisuuttani". Leivon varmasti, mutta en toisten juhliin ilman että asiasta on sovittu.