Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Diplomaateilla tilanne hoidetaan tyylikkäästi ja loukkaamatta vieraita. Miten teillä!
Jos linnanjuhliin joku vieras joskus hölmöyttään toisi tullessaan tiikerikakun, luuletko tosiaan, että siitä loukkaannuttaisiin, kieltäydyttäisiin tai tehtäisiin mitään numeroa?
Ei varmasti, se otettaisiin kohteliaasti vastaan, kiitettäisiin kauniisti, ja pistettäisiin jonnekin. Sillä, söisikö sitä kukaan koskaan, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kohtelias isäntä ja emäntä ei koskaan nolaa vieraitaan juhlissa, eikä ala käymään valtataistelua heidän kanssaan.
On ihan turha pohtia tässä mitään etikettiä anopin näkökulmasta. Hän on aikuinen ihminen, eikä miniä voi häntä kasvattaa. Mutta etikettiä pitää pohtia omasta näkökulmastaan. Ja siinä tärkein osa on ystävällisyys. Joku kattauksen väri tai veitsen asento on täysin yhdentekevä, jos isäntäväki ei osaa olla ystävällinen kaikille vieraille.
Itse olen diplomaattina Suomen ulkopuolella, ja järjestän edustuskodissamme päivällisiä. Yllättäviä tilanteita tulee. Joku tuo vauvan mukaan kutsuille, joihin ei ollut tarkoitus lapsia tuoda. Joku tuo ison tarjottimellisen ruokaa valmiiksi mietittyyn päivällispöytään. Jne. Kohteliaan emännän ilme ei näistä edes värähdä, ja vieras ei koskaan saa saada tietää, että alunperin oli ajateltu toimia toisin.
Jos tosiaan vedetään kehiin etiketti, niin kyllä sen pitää lähteä aina omasta itsestä. Vieraalta ei voi vaatia etiketin noudattamista, vain itseltään voi.
No mutta nyt syyllistetään jo se eleettömästi vastaanottanminenkin ja sitten pois heittäminen. Sun lähetystössäsi sinä tuskin viet niitä tuliaisiksi tuotuja kakkuja paikallisille katsastuskonttoreille ja työttömien yhdistyksiin?
Lisäksi tässä oli monessa eri viestissä kyse siitä, että emännän tarjoilut siirretään sivuun ja laitetaan omat tilalle, ihan edellisellä sivulla kerrottiin, että anoppi vaihtoi ristiäisissä kukat omiinsa.
Miten diplomaattina suhtautuisit tällaiseen? Tai asian nyt varmaan hoitaisi joku sun sihteeri. Vaikka että itsenäisyyspäivänä sulla olisi sinivalkoinen kattaus, mutta joku vieraista kävisi itse vaihtamassa servietit punakeltaisiin? Tai toisi kolme kiloa Haggista omin lupinensa pöytään?
Olisko se vaan yllättävä tilanne ja söisit sitten haggista seuraavat kolme viikkoa tai jakelisit sitä ympäriinsä.
Kirjoitin kotipäivällisistä, joihin vieraat usein tuovat kukkia. Ja kyllä, ne laitetaan näkyvästi esiin, vaikka eivät sopisi väreihin. Tietenkin.
Sillä, mitä syömättömille ruuille tapahtuu jälkikäteen, ei ole merkitystä. Jos ne tulevat astian kanssa, ne tietysti palautuvat astian kanssa. Jos ne on annettu meille pysyvästi, niin joko ne tulevat syötyä kun esim lapsille seuraavana päivänä annetaan rääppeitä. Tai sitten eivät tule syötyä, ja menevät roskiin. Pääasia on se, ettei vieras koskaan koe, että hänen käytöksensä on ei-toivottua.
Et kuitenkaan vastannut kysymykseen tilanteesta, että sun vieraasi menisi vaihtamaan esim. servietit tai kukat tarjoilupöydässä omiinsa. Tai laittaisi siihen illallispöytään omat tuomisensa ja siirtäisi sivuun sun henkilökunnan kattaman ruuan sen tieltä ja veisi jääkaappiin, koska sen vieraan mielestä hänen juttunsa sopii paremmin. Tästähän oli kysymys, ei todellakaan siitä, että anopin tuoma kukkakimppu laitettaisiin kiitosten kera näyttävästi esille.
Sanot myös, että "jos ne tulevat astian kanssa ne tietysti palautuvat astian kanssa". Eli palautat vieraan tuoman ruuoan kuitenkin siis vieraalle takaisin? Täällä syvästi paheksutaan ideaa, että anoppi veisi sen koskemattoman taatelikakkunsa mennessään, vaan emännän pitäisi viedä se vanhainkotiin tai syödä itse vaikkei edes pitäisi siitä tms.
Miksi vastaisin tuohon servetti-kysymykseen, koska eihän aloituksessaakaan anoppi niin toiminut. Puhuttiin nyt kakun tuomisesta pöytään, mitä kyllä tapahtuu. Ja siitä kiitetään.
Ja tosiaan ystävällisyys on tärkeämpää kuin mitä jollekin kakulle tapahtuu. Joskus joku kakku on jäänyt koskemattomaksi, ja olemme tarjonneet sitä sitten ihan muille ihmisille jossain rennommassa kaverien välisessä tilanteessa. Ja parempi sekin, että tavara menee roskiin kuin että vieras nolataan.
No ei aloituksessa kyllä puhuttu myöskään anopin nolaamisesta yhtään mitään, vaan siitä, miten anopin saisi etukäteen ymmärtämään, että leipominen on jo hoidossa. Ja muissa viesteissä anopit ovat myös vaihtaneet kukkia/tarjoiluja.
Näen niin mielessäni tilanteen, kun vieras saapuu diplomaattipäivällisille ja marssii keittiöön oman pullapitkon kanssa: "Ei, ei, ei, tässä menussa on ihan liikaa suolaista! Nyt jätätte noi kummalliset rehut myöhempään, jotta tämä minun pitko pääsee paremmin oikeuksiinsa." Ja sitten pöydässä kiukuttelee, kun pitkoa ei kehuta.
Paitsi että varmaan kehuttaisiin, kun ilmeisesti av-diplomaatin piireissä tällainen on ihan normaalia hyvää käytöstä vieraalta.
Pointti ei ole se, mikä on hyvää käytöstä vieraalta, koska siihen ei voi vaikuttaa, vaan mikä on hyvää käytöstä itseltä. Jos vieras päivällisilläni sanoisi, että on liikaa suolaista, ja laittaisi pullapitkon keskelle, hymyilisin ja sanoisin, että totta, niinpä taitaa olla, ja kiittäisin. Ja omassa päässäni ajattelisisin, että hassua käytöstä. Oikeasti, kun diplomaattina on tekemisissä ihmisten kanssa kaikkialta maailmassa, törmää hyvin erilaisiin ihmisiin ja toimintatapoihin. Ainoa järkevä toiminta itseltä on silloin olla joustava ja ystävällinen. Minusta se sama voisi toimia anoppeihin.
Minä olen ison ja kiireisen toimituksen esimies. Työssäni sumplailen ja säädän monenmaalaisten ja monenlaisten ihmisten kanssa, myös niiden jotka eivät haluaisi olla juttujen aiheina. Olen tehnyt tätä työtä menstyksekkäästi vuosia.
Mutta niin vain jyränkaltainen kaamea dominoiva isosiskoni saa aikaan Kuuban ohjuskriisiä muistuttavan pitkällisen sotatilan lasteni syntymäpäivistä. Ja juurikin yleensä kakusta. Pahimpina vuosina meillä on ollut kolmekin kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän järkeily mene anopin osalta niin että haaveilin aina että lapseni ristiäisissä olisi kielokimppu pöydässä mutta halvatun anoppi kävi aina vaihtamassa kielot päivänkakkaroihin. Joten tällä kertaa pidän huolta että lapsenlapsilla homma menee oikein ja miniällä koristeena sitä mitä kuuluu. *kuskaa floristilta ostetut kukat takkahuoneen nurkkaan ja iskee kielot tilalle*
Pitäisikö sille anopille ostaa lahjaksi joku itsensä rakastamisen opas?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sille anopille ostaa lahjaksi joku itsensä rakastamisen opas?
Ei, joku juustokakkujen leipomiskirja toimii paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse myös ruokahävikistä. Kun niitä kuivakakkuja roudataan, vaikka on selkeästi sanottu että kiitos älä tuo.
Pakkoko niitä roskiin on heittää? Ei ole. Aikuiset ihmiset! Näin avuttomia.
No kuka ne syö?
Onko se parempi roudata ne työpaikalle ja heittää siellä sitten roskiin?
En ole esim. itse syönyt kuivakakkua lapsuuden jälkeen ikinä, enkä ottaisi työpaikallakaan. En vaan pidä, ajatuskin puistattaa.
En lähde viemään leipäjonoon. Anoppi voi viedä jos haluaa kerran väkisin leipoa.
Koulu voisi tietty olla yksi ajatus, en tajunnut että opettajat ovat sellaisia jätemyllyjä. Mutta kuka lapsi haluaa viedä kakun opettajienhuoneeseen vapaaehtoisesti?
Kuka a)laittaisi vaikka omakotitalon pihatielle kakun "ota tästä" lapulla ja b) kuka oikeasti ottaisi? Paitsi roitat ja ohi kulkevat koirat jos annettaisiin.
Mulle on kyllä oikeasti vieras ajatus että joku söisi kuivakakkua vaikka kadulta.
Jätemyllyjä? Ihan ruokaa se on, vaikka sinä et niistä tykkääkään. On paljon muitakin vaihtoehtoja, esim. vanhainkoteja. Itse olen antanut mm. sinne. Ilahtuvat suuresti.
Oho. Oikeasti? Käyn itse vapaaehtoisena muistisairaiden ryhmäkodissa. Kysyin voiko sinne viedä mansikoita ja vastaus oli että jos vien sille yhdelle vanhukselle jonka kanssa enimmäkseen olen niin käy, mutta ei yleisesti jakoon, koska saattaa olla rajoitteita.
Myöskään päiväkotiin ei saa viedä itse tehtyä.
Tottakai rajoitteet pitää ottaa huomioon, mutta muuten saa viedä.
Ainakaan Helsingissä ei päiväkotiin saa viedä mitään pakkaamatonta tai itsetehtyä.
Eikös nykyään jo saa viedä. Muistelen Eu-määräykset otettiin kirjaimellisesti ja Evira puuttui siihen ja antoi uudet suositukset, kun pari vuotta sitten oli valtava omenasato ja niitä tarjottiin päiväkodille ja kouluille, jotka kieltäytyivät ottamasta vastaan ja asia tuli julkisuuteen ja Evira puuttui asiaan, ettei mitään estettä ollut.
Mieheni on hirviporukoissa ja he lahjoittavat hirvenlihaa joka vuosi koulululle, päiväkodille, työttömille ja seurakunnalle satoja kiloja. Samoin kasvisten ja perunoiden viljelijät tuotteitaan.
Monissa kaupungissa ja kunnissa ruokailuun varatut määrärahat ovat vähäiset.Yksi tiikerikakku ei ole sama asia kuin satoja kiloja lihaa sinne keittiöön.
Liha esim arvatenkin kypsennetään. Se räävitty ylijäämäkakku ei.
Mikä räävitty kakku? Kypsyyhän nekin uunissa :D Voi hyvä ihminen sentään XD!
Niin. Kakku joka on ollut juhlissa tarjolla klähmittävänä. Sinäkö paistaisit sen sitten vielä uudelleen?
Minkälaisia elukoita perheesi oikein on? Kukaan ei tiikerikakkua syö, mutta kaikkien pitää sitä kuitenkin ’klähmiä’? Ja kuitenkin viisivuotiaan synttäreitä verrataan linnanjuhliin?
Oletko koskaan ollut lastensynttäreillä? Kyllä ne tarjoilut niissä yleensä käpälöidään.
Tässä logiikasta ei pysy ihan kärryillä. Toisaalta anopin pitää käyttäytyä kuin olisi linnanjuhliin tulossa, ja pöytään ei saa laittaa kuin hopean (???) väristä tarjottavaa, ja sitten toisen vieraat saavat sitten sotkea ja riehua ihan miten vaan.
Oikeissa lastenjuhlissa on ihan sama, vaikka siellä pöydässä olisi se ylimääräinen kakku. Tässä keskustelussa selvästi anopin simputtaminen on se pointti.
Ei anoppia kukaan simputa. Hän ei vaan saa käyttäytyä huonosti.
Lastensynttäreille on lastensynttäritarjoilu ja koska siellä on lapsia, se meno on riehakasta.
Aikuisten ihmisten kohdalla voit vaikuttaa vain omaan käytökseesi. Ihan sama, miten anoppi käyttäytyy, on kohteliasta kiittää toisen vaivannäöstä ja tarjottavasta. Ja laittaa se tarjolle, vaikka se olisi sinusta turha.
Ja on täysin naurettavaa puhua jostain etiketistä viisivuotiaan synttäreillä, jonne mummo haluaa leipoa tarjottavaa.
Kyllä minä ihan omassa kodissani määrään miten täällä käyttäydytään. Mummo voi toteuttaa visioitaan omissa juhlissaan omasa kodissaan.
Tiikerikakku ei lastenkutsuilla mene. Se vain murenee ja sotkee.
Eihän se murene ja sotke kun ei sitä kukaan edes ottanut, etkö muista? Ja lastenjuhlien jälkeen siivotaan.
Älä kutsu vieraita, jos oikeasti asenteesi on tuo, että haluat määrätä, miten vieraat käyttäytyvät. Kuulostaa kamalalta. Aikuisten ihmisten kohdalla.
Lapset klähmii vaikkeivät söisi.
Jos aikuiselle ihmiselle selkeästi sanotaan, että ÄLÄ TUO kakkua ja hän tuo niin tarjolle se kakku ei tasan mene.
Kannattaisi keskittyä viisivuotiaan kasvattamiseen eikä anopin. Ei tuon ikäisen kuulu enää mikään porsas olla.
Ja miksi pitää olla alunperin ilkeä anopille ja kieltää tuomasta?
Miksi anoppi haluaa tuoda jotain sellaista joka ei kenellekään kelpaa.
Miksi anoppi ei vie sitten sitä ihanaa kakkuaan mennessään ja syö itse?
Miksi pitää ehdoin tahdoin tuoda jotain joka jo vuosien kokemuksella jää syömättä?
Tiikerikakku 5-vuotiaan juhlissa on sellainen aika isolla varmuudella. Jos haluaa tuoda jotain tarjottavaa lahjan lisäksi, niin miksi ei sitten vaikka jäätelöä tai jotain kysymällä omalta pojaltaan, että mikä olis sellainen juttu joka maistuisi ja jos minä nyt vaikka tuon sen kaksi litraa jäätelöä niin älkää te nyt sitten suotta ostako toista mokomaa.
Miksi pitää periaatteesta tuoda tarjottava johon kukaan ei koske ja sitten emäntä/isäntä saa miettiä päänsä puhki että mihin tämän nyts sitten veisi ettei tarttis roskiin laittaa,
Ja tuo kakun leipominen voi olla vanhan naisen ainoa harrastus, josta hän kokee antamisen iloa ja mielihyvää ja kuuluvansa joukkoon poikansa ja hänen poikansa sukupolvien ketjussa. Ja sitä oikeutta ei yksikään miniä voi viedä.
Eli kyse on anopin valtataistelusta? Taistelusta tuulimyllyjä, omaa katoavaisuutta ja turhaksi tulemista vastaan? Jollakin kakulla tai muulla keppihevosella roikutaan väkisin kiinni pojassa, jolle oma äiti on rakas, muttei kuitenkaan enää rakkain?
Haluaisin kuulla mielipiteesi, miten päiväkodin hoitajien ja koulujen opettajien pitäisi suhtautua lapsenne antamiin lahjoihin, kun joka vuosi sanotaan, ettei mitään lahjoja tarvitse antaa. Onko siinäkin kysymys valtataistelusta, kun lapset muistavat hoitajia ja opettajia.
Samoin lähes poikkeuksetta, vanhemmat haluavat muistaa synnytysosastoa kakulla, kun äiti on ollut synnyttämässä. Ja sairaalassakin kerrotaan, ettei mitään muistamisia tarvita. Tästä hyvä esimerkki oli presidentti Niinistö ja rouva Haukio, niin vain hekin veivät kakun kiitokseksi.
Ja myös lääkärit, hammaslääkärit, pomot, talohuolto jne. saa pikkulahjoja ja leipomuksia, vaikka hyvin lahjan antajat tietävät, että he tekevät vain työtään, eikä tarvitse lahjoja.
Työssäni saan usein pikkulahjoja - kukkia, leivonnaisia, villasukkia jne. ja aina olen hyvin otettu ja kiitollisin mielin otan ne vastaan ja arvostan suuresti, että joku on antanut aikaansa juuri minulle, vaikka en tarvitse 20 paria villasukkia tai kuivakakkua jouluna.
Eikä koskaan ole ollut lahjat ongelma, sillä ylimääräiset lahjoitan seurakunnalle ja he lahjoittavat ne eteenpäin kiitollisin mielin.
Onko tästä oikeasti jotain tilastoa??? Ei ole pälkähtänyt päähänkään viedä synnytysosastolle kakkua. Eihän he mitään muuta tkisikään kuin söisivät kaukkua jos jokainen synnyttänyt lähes poikkeuksetta roudaisi sinne kakun.
Myös ja edelleen kyse eri asiasta kuin laittaa johonkin lakkiaisiin anopin toimesta kakku pöytään kuin viedä päiväkotiin suklaarasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hiekkakakkua päätynyt vaginaan jos toiseenkin.
AP:n miehen kanta kiinnostaisi. Ettei vaan "Penakaan ei niitä kakkuja halua" käytännössä tarkoita että Pena ennen juhlia sanoo äidilleen kakun tuonnin olevan ok. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vaimokullan "me ollaan samaa mieltä" käytännössä tarkoittaa "minun mielipiteeni on meidän mielipiteemme". Miehet melko harvoin onnistuvat näkemään kuivakakkuja sodanjulistuksena.
(Ja joo, se tietty naisryhmä tulee nyt kirkumaan miten sen pyhän ydinperheen ulkopuoliset suhteet niinkin vieraaseen ihmiseen kuin omaan äitiin on eron paikka heti huomenna. )
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hiekkakakkua päätynyt vaginaan jos toiseenkin.
AP:n miehen kanta kiinnostaisi. Ettei vaan "Penakaan ei niitä kakkuja halua" käytännössä tarkoita että Pena ennen juhlia sanoo äidilleen kakun tuonnin olevan ok. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vaimokullan "me ollaan samaa mieltä" käytännössä tarkoittaa "minun mielipiteeni on meidän mielipiteemme". Miehet melko harvoin onnistuvat näkemään kuivakakkuja sodanjulistuksena.
(Ja joo, se tietty naisryhmä tulee nyt kirkumaan miten sen pyhän ydinperheen ulkopuoliset suhteet niinkin vieraaseen ihmiseen kuin omaan äitiin on eron paikka heti huomenna. )
Minä inhoan omaa äitiäni. Mieheni sentään sietää häntä. En ymmärrä miksi. Äitini on solavnnut häntä toistuvasti ja yrittänyt vanhemmaksi hönen paikalleen.
Monessa perheessä se rajattoman isovanhemman oma lapsi ei oikeasti halua edes olla tekemisissä, miniä/vävy saattaa yrittää jonkinlaisia välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kumpi mielikuva on lähempänä totuutta, mummu nöyränä huivi päässä niiaa ovensuussa ja pyytää voisiko hyvä miniä laittaa mummon kyynelillä ja sydänverellään kostuttama tiikerikakku juhlapöytään, mummon viimeisenä toiveena ennen kuin hän menehtyy keuhkotautiin vai mummo riivattuna kuin Wagnerin valkyria karauttaa rinnat paljaana tulenlieskoja sylkevällä hevosella suoraan olohuoneeseen sivaltaen miekalla muut tarjottavat syrjään oman tiikerikakkunsa tieltä.
Sen käsityksen saa kun lukee näitä kommentteja puoleen ja toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Jos linnanjuhliin joku vieras joskus hölmöyttään toisi tullessaan tiikerikakun, luuletko tosiaan, että siitä loukkaannuttaisiin, kieltäydyttäisiin tai tehtäisiin mitään numeroa?
Ei varmasti, se otettaisiin kohteliaasti vastaan, kiitettäisiin kauniisti, ja pistettäisiin jonnekin. Sillä, söisikö sitä kukaan koskaan, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kohtelias isäntä ja emäntä ei koskaan nolaa vieraitaan juhlissa, eikä ala käymään valtataistelua heidän kanssaan.
On ihan turha pohtia tässä mitään etikettiä anopin näkökulmasta. Hän on aikuinen ihminen, eikä miniä voi häntä kasvattaa. Mutta etikettiä pitää pohtia omasta näkökulmastaan. Ja siinä tärkein osa on ystävällisyys. Joku kattauksen väri tai veitsen asento on täysin yhdentekevä, jos isäntäväki ei osaa olla ystävällinen kaikille vieraille.
Itse olen diplomaattina Suomen ulkopuolella, ja järjestän edustuskodissamme päivällisiä. Yllättäviä tilanteita tulee. Joku tuo vauvan mukaan kutsuille, joihin ei ollut tarkoitus lapsia tuoda. Joku tuo ison tarjottimellisen ruokaa valmiiksi mietittyyn päivällispöytään. Jne. Kohteliaan emännän ilme ei näistä edes värähdä, ja vieras ei koskaan saa saada tietää, että alunperin oli ajateltu toimia toisin.
Jos tosiaan vedetään kehiin etiketti, niin kyllä sen pitää lähteä aina omasta itsestä. Vieraalta ei voi vaatia etiketin noudattamista, vain itseltään voi.
No mutta nyt syyllistetään jo se eleettömästi vastaanottanminenkin ja sitten pois heittäminen. Sun lähetystössäsi sinä tuskin viet niitä tuliaisiksi tuotuja kakkuja paikallisille katsastuskonttoreille ja työttömien yhdistyksiin?
Lisäksi tässä oli monessa eri viestissä kyse siitä, että emännän tarjoilut siirretään sivuun ja laitetaan omat tilalle, ihan edellisellä sivulla kerrottiin, että anoppi vaihtoi ristiäisissä kukat omiinsa.
Miten diplomaattina suhtautuisit tällaiseen? Tai asian nyt varmaan hoitaisi joku sun sihteeri. Vaikka että itsenäisyyspäivänä sulla olisi sinivalkoinen kattaus, mutta joku vieraista kävisi itse vaihtamassa servietit punakeltaisiin? Tai toisi kolme kiloa Haggista omin lupinensa pöytään?
Olisko se vaan yllättävä tilanne ja söisit sitten haggista seuraavat kolme viikkoa tai jakelisit sitä ympäriinsä.
Kirjoitin kotipäivällisistä, joihin vieraat usein tuovat kukkia. Ja kyllä, ne laitetaan näkyvästi esiin, vaikka eivät sopisi väreihin. Tietenkin.
Sillä, mitä syömättömille ruuille tapahtuu jälkikäteen, ei ole merkitystä. Jos ne tulevat astian kanssa, ne tietysti palautuvat astian kanssa. Jos ne on annettu meille pysyvästi, niin joko ne tulevat syötyä kun esim lapsille seuraavana päivänä annetaan rääppeitä. Tai sitten eivät tule syötyä, ja menevät roskiin. Pääasia on se, ettei vieras koskaan koe, että hänen käytöksensä on ei-toivottua.
Et kuitenkaan vastannut kysymykseen tilanteesta, että sun vieraasi menisi vaihtamaan esim. servietit tai kukat tarjoilupöydässä omiinsa. Tai laittaisi siihen illallispöytään omat tuomisensa ja siirtäisi sivuun sun henkilökunnan kattaman ruuan sen tieltä ja veisi jääkaappiin, koska sen vieraan mielestä hänen juttunsa sopii paremmin. Tästähän oli kysymys, ei todellakaan siitä, että anopin tuoma kukkakimppu laitettaisiin kiitosten kera näyttävästi esille.
Sanot myös, että "jos ne tulevat astian kanssa ne tietysti palautuvat astian kanssa". Eli palautat vieraan tuoman ruuoan kuitenkin siis vieraalle takaisin? Täällä syvästi paheksutaan ideaa, että anoppi veisi sen koskemattoman taatelikakkunsa mennessään, vaan emännän pitäisi viedä se vanhainkotiin tai syödä itse vaikkei edes pitäisi siitä tms.
Miksi vastaisin tuohon servetti-kysymykseen, koska eihän aloituksessaakaan anoppi niin toiminut. Puhuttiin nyt kakun tuomisesta pöytään, mitä kyllä tapahtuu. Ja siitä kiitetään.
Ja tosiaan ystävällisyys on tärkeämpää kuin mitä jollekin kakulle tapahtuu. Joskus joku kakku on jäänyt koskemattomaksi, ja olemme tarjonneet sitä sitten ihan muille ihmisille jossain rennommassa kaverien välisessä tilanteessa. Ja parempi sekin, että tavara menee roskiin kuin että vieras nolataan.
No ei aloituksessa kyllä puhuttu myöskään anopin nolaamisesta yhtään mitään, vaan siitä, miten anopin saisi etukäteen ymmärtämään, että leipominen on jo hoidossa. Ja muissa viesteissä anopit ovat myös vaihtaneet kukkia/tarjoiluja.
Näen niin mielessäni tilanteen, kun vieras saapuu diplomaattipäivällisille ja marssii keittiöön oman pullapitkon kanssa: "Ei, ei, ei, tässä menussa on ihan liikaa suolaista! Nyt jätätte noi kummalliset rehut myöhempään, jotta tämä minun pitko pääsee paremmin oikeuksiinsa." Ja sitten pöydässä kiukuttelee, kun pitkoa ei kehuta.
Paitsi että varmaan kehuttaisiin, kun ilmeisesti av-diplomaatin piireissä tällainen on ihan normaalia hyvää käytöstä vieraalta.
Meillä nämä tilanteet hoidetaan diplomaattisesti ketään loukkaamatta. Miten teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi mielikuva on lähempänä totuutta, mummu nöyränä huivi päässä niiaa ovensuussa ja pyytää voisiko hyvä miniä laittaa mummon kyynelillä ja sydänverellään kostuttama tiikerikakku juhlapöytään, mummon viimeisenä toiveena ennen kuin hän menehtyy keuhkotautiin vai mummo riivattuna kuin Wagnerin valkyria karauttaa rinnat paljaana tulenlieskoja sylkevällä hevosella suoraan olohuoneeseen sivaltaen miekalla muut tarjottavat syrjään oman tiikerikakkunsa tieltä.
Sen käsityksen saa kun lukee näitä kommentteja puoleen ja toiseen.
Aika vilkas mielikuvitus sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi mielikuva on lähempänä totuutta, mummu nöyränä huivi päässä niiaa ovensuussa ja pyytää voisiko hyvä miniä laittaa mummon kyynelillä ja sydänverellään kostuttama tiikerikakku juhlapöytään, mummon viimeisenä toiveena ennen kuin hän menehtyy keuhkotautiin vai mummo riivattuna kuin Wagnerin valkyria karauttaa rinnat paljaana tulenlieskoja sylkevällä hevosella suoraan olohuoneeseen sivaltaen miekalla muut tarjottavat syrjään oman tiikerikakkunsa tieltä.
Sen käsityksen saa kun lukee näitä kommentteja puoleen ja toiseen.
Aika vilkas mielikuvitus sinulla.
Kyllä, yritän käyttäytyä enimmäkseen maltillisesti mutta sitten kun on tullut seurattua turhan paljon typerää käytöstä niin annan lähteä lapasesta. Eikö niin tee jokainen..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vastaavissa tilanteissa usein on kyse perheitten välisistä eroista. Nämä erot näkyvät siinä, mitä pidetään kohteliaana, missä määrin asioita jaetaan ja missä menee yksityisyyden raja ja miten näitä tilanteita tulkitaan. Lapsuudenperheissä opitut tavat ovat itselle niitä normaaleja ja ne saattavat joutua törmäyskurssille sen kanssa, millaisia tapoja puolison lapsuusperheessä on. Joskus voi varmaan olla myös kyse siitä, että vanhemman ja aikuisen lapsen toisistaan irrottautuminen ei ole tapahtunut.
No, joka tapauksessa, jos tavat sattuvat olemaan samanlaisia, niin ei ole mitään ongelmia. Niitä tulee silloin, kun käsitykset em. asioista eroavat. Isoiksi nämä ongelmat muuttuvat siinä vaiheessa, kun asioista ei voi keskustella ilman, että joku osapuolista vetää herneen nenäänsä. Kakun tuominen kiellosta huolimatta aiheuttaa ongelmia, jos yksi osapuoli ihmettelee, miksei apu kelpaa eikä häntä kelpuuteta leipojaksi ja toinen on loukkaantunut, kun hänen emännöintitaitoihinsa ei uskota tai hänen ei anneta toteuttaa lapsensa juhlia.
Meillä minulle on ongelma, jos asioita tehdään kysymättä ja vielä isompi ongelma on se, että kysytään, saadaan kieltävä vastaus ja tehdään silti. Minulle se vaikuttaa yksinomaan epäkohteliaalta, epäkunnioittavalta ja epäluottamukselta, vaikka järjellä tiedän, ettei kyse ole siitä. Miehelle taas kyseessä on vuosien ajan ollut normaali, välittämistä osoittava asia. Nykyään on alkanut ajatella, että pyytämättä ja etenkin vastoin nimenomaista kieltoa annettu apu ei vastaanottajan mielestä ole toivottu juttu, koska on huomannut minun näistä loukkaantuvan. Itse yritän löytää kompromissin sen välillä, että koen yksityisyyttäni ja tapaani elää loukataan ja että silti tiedän toisen tarkoittavan vain hyvää.
Meillä nuo juhlatarjoilu -ongelmat ovat vain jäävuoren huippu anoppiongelmien kanssa. Anoppini on rajaton narsisti, ihan joka kerta tavatessamme jollain tavalla yritä ilkeillä, mitätöidä tai loukata. Luoduista rajoista on pakko pitää kiinni, muuten ei oma pää kestä. On todella häikäilemätön tapaus.
Vaikka anoppini olisi mukava ihminen, en missään tapauksessa haluaisi hänen luomuksiaan vierailleni tarjota. Anoppi ei ole kummoinen kodin hengetär. On esim jouluna tarjonnut hiiltyneitä pipareita ihan pokkana. Toteaa: "Pikkusen oli liian kauan uunissa", ja räkänaurua päälle. Toisekseen hygienia ei ole anopille tärkeä asia. Koirankarvalautat seilaavat pitkin lattiaa, kissa hyppii pitkin keittiön tasoja, joita tuskin pyyhitään ennen leipomisoperaatiota. Jääkaapissa ties kuinka vanhaa tavaraa. Vieraille kiva juhlaylläri ruokamyrkytyksen muodossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Jos linnanjuhliin joku vieras joskus hölmöyttään toisi tullessaan tiikerikakun, luuletko tosiaan, että siitä loukkaannuttaisiin, kieltäydyttäisiin tai tehtäisiin mitään numeroa?
Ei varmasti, se otettaisiin kohteliaasti vastaan, kiitettäisiin kauniisti, ja pistettäisiin jonnekin. Sillä, söisikö sitä kukaan koskaan, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kohtelias isäntä ja emäntä ei koskaan nolaa vieraitaan juhlissa, eikä ala käymään valtataistelua heidän kanssaan.
On ihan turha pohtia tässä mitään etikettiä anopin näkökulmasta. Hän on aikuinen ihminen, eikä miniä voi häntä kasvattaa. Mutta etikettiä pitää pohtia omasta näkökulmastaan. Ja siinä tärkein osa on ystävällisyys. Joku kattauksen väri tai veitsen asento on täysin yhdentekevä, jos isäntäväki ei osaa olla ystävällinen kaikille vieraille.
Itse olen diplomaattina Suomen ulkopuolella, ja järjestän edustuskodissamme päivällisiä. Yllättäviä tilanteita tulee. Joku tuo vauvan mukaan kutsuille, joihin ei ollut tarkoitus lapsia tuoda. Joku tuo ison tarjottimellisen ruokaa valmiiksi mietittyyn päivällispöytään. Jne. Kohteliaan emännän ilme ei näistä edes värähdä, ja vieras ei koskaan saa saada tietää, että alunperin oli ajateltu toimia toisin.
Jos tosiaan vedetään kehiin etiketti, niin kyllä sen pitää lähteä aina omasta itsestä. Vieraalta ei voi vaatia etiketin noudattamista, vain itseltään voi.
No mutta nyt syyllistetään jo se eleettömästi vastaanottanminenkin ja sitten pois heittäminen. Sun lähetystössäsi sinä tuskin viet niitä tuliaisiksi tuotuja kakkuja paikallisille katsastuskonttoreille ja työttömien yhdistyksiin?
Lisäksi tässä oli monessa eri viestissä kyse siitä, että emännän tarjoilut siirretään sivuun ja laitetaan omat tilalle, ihan edellisellä sivulla kerrottiin, että anoppi vaihtoi ristiäisissä kukat omiinsa.
Miten diplomaattina suhtautuisit tällaiseen? Tai asian nyt varmaan hoitaisi joku sun sihteeri. Vaikka että itsenäisyyspäivänä sulla olisi sinivalkoinen kattaus, mutta joku vieraista kävisi itse vaihtamassa servietit punakeltaisiin? Tai toisi kolme kiloa Haggista omin lupinensa pöytään?
Olisko se vaan yllättävä tilanne ja söisit sitten haggista seuraavat kolme viikkoa tai jakelisit sitä ympäriinsä.
Kirjoitin kotipäivällisistä, joihin vieraat usein tuovat kukkia. Ja kyllä, ne laitetaan näkyvästi esiin, vaikka eivät sopisi väreihin. Tietenkin.
Sillä, mitä syömättömille ruuille tapahtuu jälkikäteen, ei ole merkitystä. Jos ne tulevat astian kanssa, ne tietysti palautuvat astian kanssa. Jos ne on annettu meille pysyvästi, niin joko ne tulevat syötyä kun esim lapsille seuraavana päivänä annetaan rääppeitä. Tai sitten eivät tule syötyä, ja menevät roskiin. Pääasia on se, ettei vieras koskaan koe, että hänen käytöksensä on ei-toivottua.
Et kuitenkaan vastannut kysymykseen tilanteesta, että sun vieraasi menisi vaihtamaan esim. servietit tai kukat tarjoilupöydässä omiinsa. Tai laittaisi siihen illallispöytään omat tuomisensa ja siirtäisi sivuun sun henkilökunnan kattaman ruuan sen tieltä ja veisi jääkaappiin, koska sen vieraan mielestä hänen juttunsa sopii paremmin. Tästähän oli kysymys, ei todellakaan siitä, että anopin tuoma kukkakimppu laitettaisiin kiitosten kera näyttävästi esille.
Sanot myös, että "jos ne tulevat astian kanssa ne tietysti palautuvat astian kanssa". Eli palautat vieraan tuoman ruuoan kuitenkin siis vieraalle takaisin? Täällä syvästi paheksutaan ideaa, että anoppi veisi sen koskemattoman taatelikakkunsa mennessään, vaan emännän pitäisi viedä se vanhainkotiin tai syödä itse vaikkei edes pitäisi siitä tms.
Miksi vastaisin tuohon servetti-kysymykseen, koska eihän aloituksessaakaan anoppi niin toiminut. Puhuttiin nyt kakun tuomisesta pöytään, mitä kyllä tapahtuu. Ja siitä kiitetään.
Ja tosiaan ystävällisyys on tärkeämpää kuin mitä jollekin kakulle tapahtuu. Joskus joku kakku on jäänyt koskemattomaksi, ja olemme tarjonneet sitä sitten ihan muille ihmisille jossain rennommassa kaverien välisessä tilanteessa. Ja parempi sekin, että tavara menee roskiin kuin että vieras nolataan.
No ei aloituksessa kyllä puhuttu myöskään anopin nolaamisesta yhtään mitään, vaan siitä, miten anopin saisi etukäteen ymmärtämään, että leipominen on jo hoidossa. Ja muissa viesteissä anopit ovat myös vaihtaneet kukkia/tarjoiluja.
Näen niin mielessäni tilanteen, kun vieras saapuu diplomaattipäivällisille ja marssii keittiöön oman pullapitkon kanssa: "Ei, ei, ei, tässä menussa on ihan liikaa suolaista! Nyt jätätte noi kummalliset rehut myöhempään, jotta tämä minun pitko pääsee paremmin oikeuksiinsa." Ja sitten pöydässä kiukuttelee, kun pitkoa ei kehuta.
Paitsi että varmaan kehuttaisiin, kun ilmeisesti av-diplomaatin piireissä tällainen on ihan normaalia hyvää käytöstä vieraalta.
Meillä nämä tilanteet hoidetaan diplomaattisesti ketään loukkaamatta. Miten teillä?
Anoppini ei voi käsittää että hänelle sanotaan ei. Loukkaantuu, kun ei saa kaapata juhlia ja emännöidä poikansa kotona lapsenlapsen ristiäusiä/synttäreitä/muita juhlia. Vihjeitä siitä, miten toimia diplomaattisesti ketään loukkaamatta, otetaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo anoppi ole ilkeä, jos tuo vain kuivakakun tullessaan.
Minulla se kauhea anoppi onkin. Hyvä että lapsi ehti syntyä, kun pankista soitettiin, että tarvitaan vanhempien allekirjoitus, kun anoppi halusi avata tilin ja nyt syytää sinne joulu-ja synttärilahjaraha. Ja ilman mitään pyytämättä ja kysymättä. Samoin ostaa osakkeita.
Sama meidän vanhempien tilien kanssa. Rahaa tulee pyytämättä ja kysymättä. Anoppi vain nauraa hetkottaa ja sanoo minulle, että hemmottele joskus itseäsi. Luuleeko, etten miehelleni kelpaa tälläisenä.
Ottaa päähän anopin holhoaminen, varmaa hakee huomiota ja piilovitt...minulle, vaikka onkin ihana ihminen tai käyttäytyy hurmaavasti, mutta olen varma, että anopilla on taka-ajatus tuhota minut. Ja meillä on jo kaikkea, ihan kylliksi.
Mitä tekisitte arvot mammat tässä tilanteessa, kun pelkkä kuivakakku on saanut huomiota jo lähes 400 viestin verran? Ja nyt on kysymys sentään sadoista tuhansista euroista, kun meillä on kaksi ihanaa lasta, josta anoppi hourailee heidän olevan mummon ruusunnuppuja, vaikka lapset ovat minun ja vain minun. Ja tietysti myös miehen.
Vai eikö haittaa anopin rahan tuhlaus, kun se kohdistuu pojan perheeseen? Kuivakakkuhan kuivaa nimenmukaisesti kuivaksi, eikä jää jälkeäkään, toisin kuin muhkea osakesalkku tai pankkitili. Mikä avuksi?
Sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi mielikuva on lähempänä totuutta, mummu nöyränä huivi päässä niiaa ovensuussa ja pyytää voisiko hyvä miniä laittaa mummon kyynelillä ja sydänverellään kostuttama tiikerikakku juhlapöytään, mummon viimeisenä toiveena ennen kuin hän menehtyy keuhkotautiin vai mummo riivattuna kuin Wagnerin valkyria karauttaa rinnat paljaana tulenlieskoja sylkevällä hevosella suoraan olohuoneeseen sivaltaen miekalla muut tarjottavat syrjään oman tiikerikakkunsa tieltä.
Sen käsityksen saa kun lukee näitä kommentteja puoleen ja toiseen.
Ihan vain mielenkiinnosta, kirjoitatko ammatiksesi? Tai vaikka harrastuksena? Harvoin näkee noin hienoa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi mielikuva on lähempänä totuutta, mummu nöyränä huivi päässä niiaa ovensuussa ja pyytää voisiko hyvä miniä laittaa mummon kyynelillä ja sydänverellään kostuttama tiikerikakku juhlapöytään, mummon viimeisenä toiveena ennen kuin hän menehtyy keuhkotautiin vai mummo riivattuna kuin Wagnerin valkyria karauttaa rinnat paljaana tulenlieskoja sylkevällä hevosella suoraan olohuoneeseen sivaltaen miekalla muut tarjottavat syrjään oman tiikerikakkunsa tieltä.
Sen käsityksen saa kun lukee näitä kommentteja puoleen ja toiseen.
Ihan vain mielenkiinnosta, kirjoitatko ammatiksesi? Tai vaikka harrastuksena? Harvoin näkee noin hienoa tekstiä.
Surkeaa. Kehut itse itseäsi.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi mielikuva on lähempänä totuutta, mummu nöyränä huivi päässä niiaa ovensuussa ja pyytää voisiko hyvä miniä laittaa mummon kyynelillä ja sydänverellään kostuttama tiikerikakku juhlapöytään, mummon viimeisenä toiveena ennen kuin hän menehtyy keuhkotautiin vai mummo riivattuna kuin Wagnerin valkyria karauttaa rinnat paljaana tulenlieskoja sylkevällä hevosella suoraan olohuoneeseen sivaltaen miekalla muut tarjottavat syrjään oman tiikerikakkunsa tieltä.
Sen käsityksen saa kun lukee näitä kommentteja puoleen ja toiseen.
Ihan vain mielenkiinnosta, kirjoitatko ammatiksesi? Tai vaikka harrastuksena? Harvoin näkee noin hienoa tekstiä.
Kiitos, minulla on vilkas mielikuvitus ja tietynlainen huumori. Luen paljon ja pidän tarinankerronnasta. Kuulen mielelläni toisten tarinoita ja katson asioita eri näkökulmista. Nyt kerron tarinoita valokuvilla, en ole kirjoittanut kuin omaksi huvikseni. Kiitos ystävällisistä sanoistasi.
Joku teidän välillä nyt hiertää. Kannattiko sinun ääneen ihmetellä kaikkien kuullen.
Jostain anoppi on ilmeisesti loukkaantunut eikä ole niitä ihmisiä, jotka ottaisivat asian puheeksi.
En usko että Jenni Haukio pyrkii lastenklinikaan uudelleenorganisoinnin pääarkkitehdiksi tai varastamaan lapsensa päiväkodin hoitajien lapset tms.
Mutta änkeävä anoppi pyrkii juuri siihen.