Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon
Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.
Mallia voisi ottaa Kiinasta.
"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.
Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.
Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.
Paljon lepoa
Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.
Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.
Kyllä imettämiselle
Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.
Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.
Ei vieraita!
Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.
Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.
Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."
Kommentit (349)
"Itse pyörryin suihkuun synnytyksen jälkeen. Oli kolmas lapsi. Pökräsin jo synnytyssalissa, verta meni paljon. Se kirjattiin myös papereihini jotka menivät osastolle mukaan.
En pysynyt pystyssä enkä saanut haettua ruokaa. Pyysin sitä, mutta ei tuotu, koska itse pitää pystyä. En saanut lounasta enkä päivällistä vaikka pyysin. Ja tämä on totta. Kun illalla viimein tokenin sen verran, että uskalsin lähteä suihkuun, niin pökerryin sinne lattialle enkä enää jaksanut nousta ylös.
Siitä mentiin sitten aika nopsaan verensiirtoon, kun joku hoksasi vilkaista niitä papereita ja mitata HB:n"
https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…
Tosi hyvä idea! Tällaiseen työntekijöiden höykytysfirmaan vaan ei tule kukaan töhin alle viiden tonnin. hahah
"Tässä olisi kyllä ketju, josta iltapulu voisi tehdä artikkelin. Sen jälkeen tuskin tarvitsee ihmetellä syntyvyyden laskua, kun äidit varovat enää jalallaankaan astumasta synnytysosastoille hoitsuja häiritsemään."
https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh,
Useimmat alateitse synnyttäneet ainakin omana aikanani 90-luvulla olivat täysin toimintakykyisiä heti. Itsekin kävelin synnytyspöydältä suihkuun ja mitään ihme palveluita en olisi kaivannut.
Kai synnyttäjien kunto on romahtanut kuten varusmiestenkin.
Olen synnyttänyt 80- ja 90-luvuilla.
Kyllä silloin vauvat olivat yön vauvalassa ja äiti sai nukkua halutessaan.
Halutessaan sai kyllä pitää vauvan yön luonaankin, mutta mahdollisuus lepoon oli.
Ja kyllä minulle lakanat vaihdettiin, avustettiin suihkussa ja näytettiin miten siteet laitetaan.Ruoka tuotiin sängyn viereen.
Niin siis minäkin. Helsingissä naistenklinikalla ja kätilöopistolla.
Ehkä vauvan olisi voinut laittaa vauvalaan ja saada suihkuapua jne. Mutta en tullut edes kysyneeksi, koska en tarvinnut. Ruokailin ruokalassa.
Totta kai minunkin mielestäni apua pitää saada, jos tarvitsee. Se on selvä.
Kuitenkin periaate, että synnyttänyt ei ole mikään hoivattava sairas, on ihan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ja sitä ennen naiset sai todella levätä sairaalassa. Hehän olivat sairaalassa noin viikon ja vauva tuotiin vain hetkeksi rinnalle. Muuten vain makoilivat sängyssä ja täyspalvelu pelasi. Miksei näin voisi tehdä nytkin, sillä erotuksella, että vauva olisi kuitenkin vieressä lähestulkoon koko ajan?
Tarkoitan ruokapalvelua, kunnolla nukkumista, lakanoiden vaihtoa, avustamista suihkussa jne.Ei mikään estä perustamasta tälläisiä paikkoja.
Tämä kustannettiin verovaroin julkisissa sairaaloissa, ei yksityissairaaloissa. Miksi tätä herkkua ei nyt meille tarjota?
Yhteiskunta ei ole valmis kustantamaan sitä herkkua. Miksi? Perustelut ei varmasti ole ihan yhtä yksinkertaisia, mutta eniten siihen varmasti vaikuttaa raha, asenteet. Ne taas vaikuttaa siihen politikkaan joka yhteiskunnallisia päätöksiä näissä asioissa tekee.
Ennen oli varaa hoitaa synnyttäneitä, vaikka heitä oli paaaaljon enemmän kuin nyt, kun vauvoja syntyy vähemmän kuin nälkävuosina....hmm..
NEWSFLASH: Suomessa ei ole enää rahaa hyvinvointipalveluihin, kuten 80-luvulla. Koulut, hoito, perus infra jäävät heitteille, koska säästetään.
Syynä yleinen asenne (”Jokainen on oman onnensa seppä”) sekä monet maksut EU:lle, isojen yritysten ja raharikkaiden veronkierto parasiittisaarten kautta sekä verovarojen hassaaminen kaikenlaiseen (elämisen kannalta turhaan) kuten kulttuuri, urheilu, kehitysapu, pako-laiset, monenkirjavat järjestöt.
Valtion ja kuntien hallinnoissa kiristetään rahoituspulan vuoksi tärkeistä kohteista, mutta toisaalta sössätään jatkuvalla syötöllä korvamerkittyä rahaa sellaiseen, johon se on merkitty käytettäväksi väkisin - sitten mennään pakolla koko työporukka virkistymään jonnekin, vaikkei ketään kiinnosta. Mainitsemattakaan niitä joitakin johtavassa asemassa olevia, jotka käyttävät etujaan väärin. Ahneus, tuo nykyajan ongelma.
T. Viraston täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh,
Useimmat alateitse synnyttäneet ainakin omana aikanani 90-luvulla olivat täysin toimintakykyisiä heti. Itsekin kävelin synnytyspöydältä suihkuun ja mitään ihme palveluita en olisi kaivannut.
Kai synnyttäjien kunto on romahtanut kuten varusmiestenkin.
Olen synnyttänyt 80- ja 90-luvuilla.
Kyllä silloin vauvat olivat yön vauvalassa ja äiti sai nukkua halutessaan.
Halutessaan sai kyllä pitää vauvan yön luonaankin, mutta mahdollisuus lepoon oli.
Ja kyllä minulle lakanat vaihdettiin, avustettiin suihkussa ja näytettiin miten siteet laitetaan.Ruoka tuotiin sängyn viereen.
Niin siis minäkin. Helsingissä naistenklinikalla ja kätilöopistolla.
Ehkä vauvan olisi voinut laittaa vauvalaan ja saada suihkuapua jne. Mutta en tullut edes kysyneeksi, koska en tarvinnut. Ruokailin ruokalassa.
Totta kai minunkin mielestäni apua pitää saada, jos tarvitsee. Se on selvä.
Kuitenkin periaate, että synnyttänyt ei ole mikään hoivattava sairas, on ihan hyvä.
Muistini palaileekin tässä pätkittäin :)
Eli vein tosiaan vauvahuoneeseen, kun kävin suihkussa tai syömässä. Eli kyllä sinne oli ihan täysi vapaus viedä. Ehkä jotkut pitivät siellä vauvoja öisinkin.... en pysty muistamaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä idea! Tällaiseen työntekijöiden höykytysfirmaan vaan ei tule kukaan töhin alle viiden tonnin. hahah
Todennäköisesti työilmapiiri olisi parempi noissa paikoissa. Hyvät hoitajat viihtyisivät kun neuvostohoitajat eivät olisi tiuskimassa heillekkin ja pilaamassa ilmapiiriä.
Ei mitään toivoa tällaiselle nykyään kun kilpailutus ja tehokkuus on ajanut aikoja sitten potilaslähtöisyyden edelle.
Olin itse todella kipeä sektion jälkeen ja kotona ensimmäinen kuukausi oli rankkaa. Anoppini onneksi tarjosi apua! Hän voi hoitaa vauvaa ja opettaa pullolle että minä saan siivottua ja vietyä roskat yms. kun "se on se liikkuminen niin hidasta tuommoisen haavan kanssa" ja kyllä hän on vauvan kanssa niin paljon kuin tarvitsee :D Olin *todella* kiitollinen. Pärjäsin onneksi ilman häntä, mies teki 12h työpäiviä. Kehtasi hämmästellä miksen ota apua vastaan.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin toipuminen ja kuntoutuminen on sitä nopeampaa, mitä nopeammin nousee jalkeille sieltä sängynpohjalta. Toki synnyttäjän mielestä hänelle kuuluisi kaikki apu ja palvelu suoraan petiin, jotta voi itse sitten omien tuntemustensa mukaan varovasti ja vähitellen lähteä kokeilemaan siipiään. Mutta kun ei, se ei mene näin. Tämä ei edistä synnyttäneen äidin toipumista millään lailla, päin vastoin. Eihän kuntosalillakaan neuvota kuntoilijoita hissukseen pikkuhiljaa koklailemaan, että mikä olis hyvä vai olisko mikään, vaan ankarasti vaan tekemään, vaikka vähän pahalta tuntuiskin. Silleen se kunnon koheneminen tapahtuu, ihan tosielämässä.
Valitettavasti sairaalat eivät ole varsinaisia palvelulaitoksia. Ap:n esittelemälle konseptille ei tule löytymään sitoutuneita työntekijöitä, ellei rekrytoiminen tapahdu sitten Filippiineillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan, mutta ei kiitos. Veronmaksajana ei teidän makuuttamisenne makaminen innosta. Töihin vaan perhettänne elättämään, ketä sen pitäisi kiinnostaa ellei teitä itseänne?
Kiitos samoin. Minua ei kiinnosta maksaa veroissani sinun sairaalareissujasi tai vanhuuden palveluitasi. Toivottavasti olet yksityisen hoidon piirissä.
Toivottavasti olet kustantanut yhteiskunnalle ja veronmaksajille takaisin koulutuksestasi, teiden käytöstä sekä muista kunnan palveluista aiheutuneet kulut.
Lisään vielä, että sairaalan resurssit eivät riitä siihen, että hoitajat ryhtyvät tekemään potilaiden puolesta asioita, jotta nämä voivat lepuuttaa jäseniään oman arvionsa mukaan. Ei, ei, ei. Teillä on nyt täysin epärealistinen käsitys koko sairaalan perustehtävästä.
Minä sain kyllä ihan ystävällistä kohtelua, olin toimintakykyinen enkä juurikaan edes kipeä mutta silti ihmettelin toimintaa. Naistenklinikalla vuonna 2012 menin puolen yön aikaan synnytyssalista vuodeosastolle. Olin ensisynnyttäjä ja se alle 3kg nyytti sylissä ja kukaan ei käynyt koko yönä katsomassa. Hoitaja tervehti ovella, kysyi osaanko vaihtaa vaipan ja muistutti että minun pitää laittaa kello soimaan ja herätellä vauva syömään, koska painoa on niin vähän. Neuvoi mistä saa tarvittaessa lisämaitoa ja siinäpä se.
Pärjäsin kyllä mutta jälkeenpäin mietin että mitä jos olisin pyörtynyt tai saanut suuren verenvuodon. Labrahoitaja tuli aamulla muistaakseni kuuden maissa mittaamaan vauvan verensokerin ja joskus 8 aikaan tuli aamuhoitaja tervehtimään mutta muuten olin kahdestaan vauvan kanssa. Ihmettelin kyllä, että miksi ihmeessä olin sairaalassa, yhtä hyvin olisin voinut olla kotona. En kaivannut palvelua mutta olisin toivonut että joku olisi edes ovelta käynyt kurkkaamassa.
"Hyi helvetti mitä ihmisiä töissä ilmeisesti äitien ja lasten kanssa, oikein odottaa hetkeä päästä vttuilemaan :O Lisää vaan päätöstä siihen suuntaan että ei lapsia. Ikinä."
https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…
Mistä nämä syytökset, että osastolla "ei anneta nukkua"? Ei kai siellä ketään keskellä yötä huvin vuoksi herätetä? Jos vauva tarvitsee lääketieteellisestä syystä (esim. verensokerin ylläpito pienikokoisella vauvalla) maitoa esim. 2 tai 3 tunnin välein (herättäminen syömään, jos ei itse herää), niin pitäisikö vauva vain jättää hoitamatta, jotta äidin uni ei häiriydy?
Lisäksi useimmat vauvat tarvitsevat hoitoa (maitoa/lohdutusta/vaipanvaihtoa) enemmän tai vähemmän myös yöaikaan eikä tämä ole sairaalan syy. Toisin sanoen monen vauvan kohdalla täysien yöunien nukkuminen vauvaa samalla vierihoitaen ei ole mahdollista. Imetystä ja myös maidonnousua ajatellen voisi olla varsin tuhoisaa pitää äiti ja vastasyntynyt toisistaan erillään esim. 8 tunnin ajan (ja antaa sillä välin korviketta pullosta, vai millä se vauva sen aikaa eläisi?). Sen perään taas ei toivottavasti kukaan haikaile, että vauvat itkisivät nälkäänsä vauvalassa, kunnes aina 4 tunnin välein pääsisivät rinnalle.
Millä muulla äitiä siis estetään nukkumasta kuin mitä vauvan hoito vaatii?
No en tiedä ihan tuollaisesta mutta kyllä juuri synnyttänyt äiti voisi saada edes ihmisarvoista kohtelua sairaalassa.
Liike on lääke mutta kuten kaikki tietää, synnytyksessä sattuu ja tapahtuu eikä kukaan muu kuin äiti itse tiedä omaa kuntoaan. Eikö ne petivaattet voisi olla edes samassa huoneessa ettei niitä tarvitse käytäviltä etsiä. Eikö hoitaja voi asettua juttelemaan äidin kanssa ja sopia asioista, ihan hirveän raskasta kaikille huoneissa olijoille se jatkuva kätilöiden hälyyttäminen milloin minkäkin asian takia.
Voisiko joku oikeasti alkaa ottamaan vastuuta sairaalan virheistä. Joka kerta jokaisen potilaan kohdalla menee jokin metsään eikä näistä tule kenenkään tietoon kuin murto-osa koska virheitä ei myönnetä eikä asiakas uskalla ottaa esille kun on siellä kipeänä muiden armoilla. Itselle sattui synnytyksessä (olin 6vrk salissa) että menetin verta paljon. Olisin saanut lisäverta mutta yökkö ei enää aamuyöllä jaksanut alkaa antamaan. Hg oli 72. Minulla oli kielto nousta ylös ja ottaa lasta syliin mutta en kerennyt edes varttia olla osastollakun toinen yökkö tulee napakasti ojentamaan että he ei palvele, itse pitää lapsensa hoitaa. Aika monesti löysin itseni lattialta makaamasta. Onneksi huonekaveri auttoi vauvan kanssa.
Imetys ei lähtenyt sujumaan. Lapsi roikkui rinnalla ja huusi, se oli ihan hirveän stressaavaa kun huone oli täynnä muitakin äitejä. Kun sain lapsen nukahtamaan minut laitettiin käytävän toiseen päähän rintapumppuun, en saanut nukkua ollenkaan. Sieltä oven raosta sitten vihaisena huutivat paikalle kun huoneessa olijat valittivat lapsen huudosta. Lapsi itki4 vuorokautta melkein putkeen, niin minäkin. En oikeasti saanut nukkua yhtään, nukuin siellä pumppaushuoneeessa minkä pystyin. Elämäni hirveimmät 10 vuorokautta. Rinnat täysin mustelmilla, yhtään maitotippaa heruttamatta päästiin kotiin. Annoin kotona korviketta ja lapsi hiljeni, ensimmäisen kerran. Seuraavana päivänä tuli neuvolan täti joka totesi ettei maitoa tule eikä vauvalla ole imuotetta. Eikä se korjaantunut eikä se maitoaan ikinä noussut rintaan, syynä stressi. Eikä muidenkaan lasten kohdalla maitoa riittänyt kuin viikoiksi, myöhemmin muissa tutkimuksissa löydettiin syy, eli on oikeasti ihmisiä joilla maidon tulo ehtyy nopeasti jos edes alkaa. Mutta siitä en edes maininnut sairaalassa, ei siitä olisi ollut hyötyä.
Sain myös väärää särkylääkettä jonka takia henkeä ahdisti. Tästä sain tietää siten että hoitaja tivasi minulta syyttävän sävyyn miksi olen sitä lääkettä ottanut. Mistäpä minä tiedän mitä saan kun tuodaan vain valkoinen pilleri pöydälle. Heillähän ne tiedot siellä papereissa on.
Joten en ehkä ihan 5 tähden palvelua olisi vailla mutta jos edes 2 saisi niin hyvä.
"Olen ollut synnyttämässä kolme kertaa.
Ja joka kerta tavoitteena ollut poistua sairaalasta mahdollisimman pian. Millään muulla osastolla en ole saanut niin huonoa kohtelua kuin synnyttäneiden.
Olisiko niin hankalaa sanoa suoraan sille synnyttäneelle, että meillä vaihdetaan itse lakanat ja käydään vaatteet? Tai että jos haluat ruokaa, niin käypäs hakemassa tuolta käytävältä. Kaiken tietty oppii kantapään kautta. Ja onneksi mies pääsi käymään tiheästi, niin hän sitten toi niitä vaatteita kun en verisenä käytävälle kehdannut lähteä etsimään ja mies kävi myös salaa lisämaitoa hakemassa. Kutsukelloon nääs vastattiin jos vastattiin ja vastauksen saaminen riippui täysin hoitajasta.
Sektion jälkeen sillä buranalla (jota osastolta sai kun muistivat antaa) piti jaksaa vaihtaa lakanansa ja hoitaa vauva täysin yksin. Mitään hoito-ohjeita ei annettu, ruoka onneksi tuotiin huoneeseen.
Vierustoverille sanottiin suoraan, että eivät ota mielellään edes suihkun ajaksi vauvaa. Onneksi äidit autettiin toisiamme. Itse kuuntelin vointiani ja en esimerkiksi lähtenyt kantelemaan verenhukan jälkeen vauvaa, huomasin nimittäin yhtäkkiä olevani polvillani maassa, kun silmissä musteni.
Äitejä voitaisiin valmistella paremmin osastoaikaan."
https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä syytökset, että osastolla "ei anneta nukkua"? Ei kai siellä ketään keskellä yötä huvin vuoksi herätetä? Jos vauva tarvitsee lääketieteellisestä syystä (esim. verensokerin ylläpito pienikokoisella vauvalla) maitoa esim. 2 tai 3 tunnin välein (herättäminen syömään, jos ei itse herää), niin pitäisikö vauva vain jättää hoitamatta, jotta äidin uni ei häiriydy?
Lisäksi useimmat vauvat tarvitsevat hoitoa (maitoa/lohdutusta/vaipanvaihtoa) enemmän tai vähemmän myös yöaikaan eikä tämä ole sairaalan syy. Toisin sanoen monen vauvan kohdalla täysien yöunien nukkuminen vauvaa samalla vierihoitaen ei ole mahdollista. Imetystä ja myös maidonnousua ajatellen voisi olla varsin tuhoisaa pitää äiti ja vastasyntynyt toisistaan erillään esim. 8 tunnin ajan (ja antaa sillä välin korviketta pullosta, vai millä se vauva sen aikaa eläisi?). Sen perään taas ei toivottavasti kukaan haikaile, että vauvat itkisivät nälkäänsä vauvalassa, kunnes aina 4 tunnin välein pääsisivät rinnalle.
Millä muulla äitiä siis estetään nukkumasta kuin mitä vauvan hoito vaatii?
Todellakin estetään. Jos et ole hoitamassa vauvaa ja maito ei ole noussut, saat väittää kaiken aikasi pumppaamossa. Ihan vuorokauden ajasta riippumatta.
Oysissa synnyttänyt kolme kertaa; 2004, 2006 ja 2008. Aina sai apua jos pyysi. Vikalla kerralla kätilö jopa puolitosissaan moitti mua kun pärjäsin itse enkä pyydellyt apua. Ovat kuulemma siellä ihan sitä varten. Toisen kohdalla tuli hoitaja vaihtamaan vauvan vaipat ja toi mulle ruuan huoneeseen kun sanoin, että minua huimaa enkä uskalla lähteä itse vaihtamaan/hakemaan. Kolmas oli myös kansliassa ekan yön, että sain nukkua ja jokaisen kohdalla on joka ilta kysytty haluanko että vauva on hoitajalla yöllä jotta saa nukkua. Hoitajat oli myös tosi mukavia, ei mitään pahaa sanottavaa. No, ehkä täällä pohjoisessa on meno vielä inhimillistä.
Oon ainakin siitä samaa mieltä että synnytyssairaaloissa pitäs olla sille äidille mukavat oltavat ja autettais enemmän. Jostain pitäis repiä lisää rahaa hoitoalalle... vanhukset, synnyttäjät jne jää ainakin tällä hetkellä selvästi huolehtimatta.
Ois toki ihanaa kun sais kotiinkin jonkun auttamaan mutta harvalla varmaan on mahdollista. Voisin hyvin kuvitella että oma äitini voisi hyvinkin tulla kuukaudeksi auttamaan mutta meniskös itellä hermot :D
Verhot vedettiin sivuun. Tarkoituksena oli tutustuttaa synnytysvalmennuksessa olijoita osaston olosuhteisiin ja toimintaan. Meille synnyttäneille ilmoitettiin ryhmistä samalla ovenavauksella. Olihan siellä vähän...ahdasta.