Lue keskustelun säännöt.
Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon
29.08.2018 |
Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.
Mallia voisi ottaa Kiinasta.
"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.
Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.
Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.
Paljon lepoa
Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.
Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.
Kyllä imettämiselle
Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.
Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.
Ei vieraita!
Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.
Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.
Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.
Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija
Tiedätkö sinä puolestasi, ettei kaikilta tule mitään tippoja, ja silloin lapsi ei saa ollenkaan ruokaa? Mikä prosentuaalinen osuus aivovammautuneita ja nälkään kuolleita vastasyntyneitä on hyväksyttävää tämän täysimetysvaatimuksen kustannuksena?
Tämä on niiiiiin totta. Haluan vanhat ajat takaisin, kun lastenhoitajat hoisivat vauvat ja antoivat pullosta maidot ja äidit sai levätä viikon osastolla. Kyllä 70-luvulla syntyneiden äidit silti kiintymyssuhteen lapsiinsa saivat, vaikka niitä ei paidan alla nukutettukkaan ja tissillä roikotettu jatkuvasti.
Osastoilla on myös rauhallisempaa, kun isät saivat käydä katsomassa vauvaa vain ikkunan läpi ja eivät roikkuneet äidin sängynvierellä tuntikausia.
Milloin näin on ollut?
Vielä 90-lukuun saakka vieraat saivat vapaasti vierailla äidin luona, isovanhemmat äidin ja isän sisaret, työkaverit, naapurit jne.
Äiti saattoi käydä vauvan vauvalasta vieraiden ihasteltavaksi ja sylitettäväksi huoneeseen.
Ja vauva kulki sylistä syliin. Ja sairaaloissa oli myös vierashuoneita, jossa vietettiin aikaa.
Jos joku ystävä tai sukulainen halusi ihastella vauvaa, eikä äiti halunnut lasta huoneeseen tai vauva nukkui, hoitajat kärräsivät vauvan vauvalassa ikkunan läpi ihasteltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isät ja sisarukset saivat nähdä äidin ja vauvan vain lasin läpi 70-luvulla, muista vuosikymmenistä en tiedä.
Silloin pelättiin tartuntatauteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.
Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija
Tiedätkö sinä puolestasi, ettei kaikilta tule mitään tippoja, ja silloin lapsi ei saa ollenkaan ruokaa? Mikä prosentuaalinen osuus aivovammautuneita ja nälkään kuolleita vastasyntyneitä on hyväksyttävää tämän täysimetysvaatimuksen kustannuksena?
Tämä on niiiiiin totta. Haluan vanhat ajat takaisin, kun lastenhoitajat hoisivat vauvat ja antoivat pullosta maidot ja äidit sai levätä viikon osastolla. Kyllä 70-luvulla syntyneiden äidit silti kiintymyssuhteen lapsiinsa saivat, vaikka niitä ei paidan alla nukutettukkaan ja tissillä roikotettu jatkuvasti.
Korjaan kommentiasi 90-lukuun saakka. Nykyinen käytäntö on ollut vain 20-25 vuotta.
Olen aivan mykistynyt ja järkyttynyt kuinka huonosti kohdellaan tämän päivän äitejä.
Mitä hoitajat ylipäätään tekevät, jos äiti joutuu huolehtimaan itsestään ja vauvssta. Jopa siivoamaan ja vaihtamaan lakanat ja ruoka käydään jostakin käytäviltä.
Monen hoitajan asenteesta huokuu ylimielisyys ja onko nyt niin, että he ovat mielestään ylikoulutettuja perustehtäviin ja hoivatyöhön? Ja mieluimmin tekisivät lääkärin hommia eli vain lääketiet.toimenpiteitä.
Ehkä osa kätilöistä ja sh, voitaisiin korvata perushoitajilla, niin kuin vielä 90-lukuun saakka oli apu- ja laitoshoitajilla, jotka antoivat hoivaa ja auttoivat äitejä toipumisessa ja tämä säästäisi myös kustannuksia ja käsipareja saataisiin enemmän.
Ihan nopsaan kommentoin, kun tässä ja niin monessa muussa kommentissa on kaivattu sairaalan henkilökuntaa vaihtamaan lakanoita, kantamaan ruokatarjottimia ja siivoamaan. Ne kaikki kuuluvat laitoshuoltajan työhön, tai kuuluivat niihin aikoihin kun itse tein alan töitä. Joskus 2000-luvun puolella työnantaja päätti monin paikoin meidän työpanoksemme tarpeettomiksi (en edes aloita yksityisistä hoivalaitoksista) ja toisissa työnkuvaa supistettiin vain siivoukseen, säästösyistä. Todellinen ajatus muutoksen taustalla oli henkilökunnan vähentäminen ja/tai suunnitteilla ollut siivouksen kilpailutuksen helppous. Koska nämä em. työt oli silti jonkun tehtävä, ne siirrettiin hoitohenkilökunnalle (ja näköjään synnyttäneille). Eipä ratkaisuun kukaan tyytyväinen ollut silloinkaan, ymmärrän kyllä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Isät ja sisarukset saivat nähdä äidin ja vauvan vain lasin läpi 70-luvulla, muista vuosikymmenistä en tiedä.
Silloin pelättiin tartuntatauteja.
Varmaan ollut joku infulenssa liikkeellä tai jokin muu tartuntatauti ja siksi erityisjärjestelyt.
Ainakin itse olen vieraillut 70-luvulla, jopa ystävien ja työkavereiden ja oltiin ihan huoneessa ja sain pitää vauvaa sylissä.
Vierailuajat oli pari tuntia päivällä ja toinen illalla ja viikonloppuna pitemmät.
Ja silloin myös isät alkoivat osallistumaan mukaan synnytyksiin.
Ja silloin myös hoitajat hoitivat potilaiden puheluliikenteen?
Saattaisi se tämän päivän hoitajille riemu ratketa, jos joutuisivat vielä hoitamaan äitien puhelinliikenteen ja tuomaan viestin puhelusta, kun ystävät ja työkaverit soittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Isät ja sisarukset saivat nähdä äidin ja vauvan vain lasin läpi 70-luvulla, muista vuosikymmenistä en tiedä.
Silloin pelättiin tartuntatauteja.
Suurin osa isistä osallistui jo 70-luvulla synnytykseen ja isä oli se, joka heti synnytyksen jälkeen kylvetti vauvan, kätilön ohjauksessa. Ja se oli ihan miehen kunniatehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 luvulla isä sai osallistua synnytykseen jne jos oli osallistunut äidin mukana valmennukseen. Ja tämä tieto on mun omalta neuvolan tädiltä
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin Hollannissa on yleistä että isä on se, joka "nappaa" lapsen ja ojentaa äidille.
Tuota ihmettelin. Vastasyntynyt on kamalan liukas, ja kun kandiaikana meidän piti seurata synnytyksiä gynen jaksolla, antoi kätilö kerran tehtäväkseni ottaa vauvan ja antaa se äidille syliin. Meinasin lähestulkoon pudottaa vauvan, niin liukas se oli .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmotteluosasto olis kiva sairaalassa 😊😊
Rahattomana (ja työttömänä) hemmottelen itseäni Mindulnessilla. Uskon rentoutumisen sopivan myös synnyttäneille (sillä edellytyksellä, että isä/mummu/hoitaja hoitaa rakasta vauvaa hetken).
Itse löydän nollauksen, hengittäminen ja läsnäolon voiman Mindfulnessista.
Näppärä toteuttaa vaikka bussissa!
Kotona loikoilen sängyssä ja hengittelen.
Kirjoitin blogiini itselleni tärkeästä Mindfullnessista, saa kurkata:
https://tuulikkik.blogspot.com/2018/10/lying-on-bed.html?m=1
Sairaalassa synnyttäminen on ehdottomasti vauvan etu. Jos jotain menee pieleen, on apu ja vastasyntyneiden tehohoito lähellä. Normaali raskaus voi odottamatta kääntyä vaaratilanteeksi jos vaikkapa napanuora on kietoutunut vauvan ympärille tms. ennakoimatonta tapahtuu. Synnyttäjän kannalta kotisynnytys olisi varmaankin nykypäivän sairaalahoitoa miellyttävämpi vaihtoehto, mutta harva haluaa lopulta ottaa kotisynnyttämisen riskit oman mukavuutensa vuoksi. Itse olen saanut Tyksissä epäinhimillistä ja traumatisoivaa kohtelua. Onneksi vastasyntyneiden teholla hoito oli erittäin ammattitaitoista ja inhimillistä. Suuri kiitos heille. Sitä tapaa jolla synnytykseni ja ”hoitoni” osastolla toteutettiin, en muistele lämmöllä.