Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Samaa p***a kohtelua ja olematonta hoitoa olen saanut Oyssa. Pahasti revenneenä ja verta rutkasti menettäneenä (ei huomauttu kuin 5 pv jälkeen) hoipuin pari pv kipeänä osastolla. Sitten pyysin miehen tuomaan omat Buranat kotoa ja ruokaa, niin pääsin tolppilleni. Ei hyvää sanottavaa kuin 2 kätilöstä, joista toinen opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vastaa itsestään, hakee ITSE ne pyyhkeet, painaa ITSE soittokelloa ja vaatii ITSE itselleen sen, mitä tarvitsee, eikä kuvittele, että muut tekee sen puolestani.
Huoh. Puhuin itsestään vastaamisesta sen yhteydessä,kun sanoit hoitajien tiuskimisen syyn olevan esimiehissä. Oli syy missä tahansa,jokainen työntekijä vastaa itse omasta käytöksestään eli jokainen päättää itse onko asiallinen ja hyvä hoitaja vai ei. Et voi sysätä vastuuta ilkeilystäsi muille.
Potilas on sairaalassa POTILAANA.
Potilaan ei sairaalassa kuulu huolehtia itse itsestään,hän on sairaalassa koska tarvitsee apua.Höpö höpö, kyllä kuuluu. Ja jos ei osaa vaatia, on aivan turha syytellä muita.
Tähän ei voi muuta todeta kuin että jos on lusikalla annettu, ei tosiaan voi kauhalla vaatia. En tiedä voiko noin tyhmää ollakaan,provo taidat olla.
Ihmisellä on AINA vastuu itsestään, ei ole olemassa mitään hoitajien armaadaa, jonka kuuluu tehdä asiat puolestasi. Jos ei ole. Tajuatko? Heillä on MUITA tehtäviä, tajuatko?
No nyt menee jo koomiseksi. Mihinpä sitä hoitajia tarvitaankaan vuodeosastoilla,tehoilla tai vanhainkodeissa..todetaan vaan potilaille että jokaisella on itse vastuu itsestään, vaihda itse vaippasi ja pistä itse lääkkeesi. :D
Sinä vaikutat kyllä hoidon tarpeessa olevalta,psykiatrisen sellaisen.Johan se selitettiin, etkö tajunnut, mitä ne tehtävät ovat?
Miten et tajua, ettei heillä ole voimia ja aikaa kuluttaa niiä sinun haluamallasi tavalla? Vaikka olisitkin miten itsekäs minä minä -ihminen tahansa.Sairaanhoitaja-opiskelijana taidan olla hieman paremmin kärryillä hoitajien työnkuvasta kuin sinä. :D
No se ei ole hoitotyötä, että haetaan pyyhkeitä ja pedataan sänkyä. Mistä ap tietää, mihin henkilökunta on mitoitettu? Tervemenoa vaan uupumaan, jos kerran niin hirveästi haluat. Minä osaankin vaatia enkä ruikuta ja itke ikinä täällä, jos en itse vaatinut oikeuksiani. Mutta en myöskään kuvittele jatkuvasti potilaana niitä voivani ylittää. Paikassa paikan tavoilla.
Itse pyörryin suihkuun synnytyksen jälkeen. Oli kolmas lapsi. Pökräsin jo synnytyssalissa, verta meni paljon. Se kirjattiin myös papereihini jotka menivät osastolle mukaan. En pysynyt pystyssä enkä saanut haettua ruokaa. Pyysin sitä, mutta ei tuotu, koska itse pitää pystyä. En saanut lounasta enkä päivällistä vaikka pyysin. Ja tämä on totta. Kun illalla viimein tokenin sen verran, että uskalsin lähteä suihkuun, niin pökerryin sinne lattialle enkä enää jaksanut nousta ylös.
Siitä mentiin sitten aika nopsaan verensiirtoon, kun joku hoksasi vilkaista niitä papereita ja mitata HB:n
Vierailija kirjoitti:
Olin käsileikkauksessa ja sain kuusi tikkiä. Leikkauksen jälkeen talutettiin kahville, kysyttiin mitä haluan syödä ja vartin välein kysyttiin vointia. Lähtiessä avustettiin vaatteet päälle ja toivotettiin hyvää jatkoa. Ihanaa hoitoa oli.
Synnytyksessä sain melkein 60 tikkiä, 3 asteen repeämät, korjausleikkaus ja olin todella kipeä. Ei talteltu eikä kyselty ruokahaluista. Ei autettu vaatteiden, suihkun tai petivaatteiden kanssa. Lähtiessämme hoitaja tuhahti että kait te pärjäätte. En saanut hyvää hoitoa.
Asennevamma synnyttäjiä kohtaan on todella sairas Suomessa.
Että kehtaatkin olettaa, että mikään täällä maailmassa ois sinua varten.
Onkohan joku herkkis? Vaikka oot sairaalassa ei kaikkea tarvi tehdä sun puolesta. Se ei ole mikään hotelli! Ymmärtäkää se laiskamadot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.
Pitääkö se sunkin kanssa itse arvata missä pyyhe sijaitsee ja harrastatko vittuilua vai mahtaako saada ihan ystävällisiä vastauksia kysymyksiin?
Ei kai täällä kukaan palvelijaa halunnutkaan. Ainoastaan ystävällisyyttä, apua ja neuvoja.
Tuo on itsekäs asenne. Miksei ap itse voinut olla ystävällinen väsyneille ja vittumaisesta työilmapiiristä kärsineille hoitajille niin olisi takuulla saanut parempaa palvelua?
Ei herranjumala, toivon tosiaan, että olet provo.
SINÄ olet siellä osastolla töissä. Potilaat tulevat hoidettaviksi, eivät empatioimaan sinua.
Olen itsekin sotealalla, ja työntekijällä itsellään pitää olla se teflonpinta, ei potilaalla/asiakkaalla. Sinä työntekijänä oket siellä potilasta/asiakasta varten, ei toisinpäin.
Ja joo, jaan osan kokemuksista, itselläni yksi kiireellinen sektio takana. Muutaman kerran sai riidellä hoitajien kanssa asioista, kun en suostunut mm. kantamaan nelikiloista vauvaani sängyltäni hoitopöydälle näytteenottoa varten, koska olin juuri hetkeä aiemmin meinannut pyörtyä. Hoitaja vinoili, että enkö meinaa siis nostella vauvaani ollenkaan. Tähän ärähdin, että voin kyllä harjoitella vaikka jauhosäkin kanssa, mutta en hitto vie ota riskiä, että pyörryn ja kaadun vastasyntynyt sylissäni.
Naama väärinpäin hoitaja nosti vauvan, eikä aiheesta enää tarvinnut vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.
Onko teillä ohjeena sanoa kaikki mahdollisimman ilkeästi ja vähättelevästi ja vittuilla? Koska sehän se ongelma oli, että mitään ei voinut sanoa asiallisesti eikä se, että piti itse hakea.
Tee niiden käytöksestä valitus. Tuskin olet ainoa uhri.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan joku herkkis? Vaikka oot sairaalassa ei kaikkea tarvi tehdä sun puolesta. Se ei ole mikään hotelli! Ymmärtäkää se laiskamadot
Sanotko noin myös syöpäpotilaalle?
Tässä olisi kyllä ketju, josta iltapulu voisi tehdä artikkelin. Sen jälkeen tuskin tarvitsee ihmetellä syntyvyyden laskua, kun äidit varovat enää jalallaankaan astumasta synnytysosastoille hoitsuja häiritsemään.
Itsekin toivoisin toista, mutta mietityttää liikaa tuo sairaala-aika. Ekan kanssa jo miehelle sanoin, että takaisin en tänne tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.
Pitääkö se sunkin kanssa itse arvata missä pyyhe sijaitsee ja harrastatko vittuilua vai mahtaako saada ihan ystävällisiä vastauksia kysymyksiin?
Ei kai täällä kukaan palvelijaa halunnutkaan. Ainoastaan ystävällisyyttä, apua ja neuvoja.
Tuo on itsekäs asenne. Miksei ap itse voinut olla ystävällinen väsyneille ja vittumaisesta työilmapiiristä kärsineille hoitajille niin olisi takuulla saanut parempaa palvelua?
Ei herranjumala, toivon tosiaan, että olet provo.
SINÄ olet siellä osastolla töissä. Potilaat tulevat hoidettaviksi, eivät empatioimaan sinua.
Olen itsekin sotealalla, ja työntekijällä itsellään pitää olla se teflonpinta, ei potilaalla/asiakkaalla. Sinä työntekijänä oket siellä potilasta/asiakasta varten, ei toisinpäin.
Ja joo, jaan osan kokemuksista, itselläni yksi kiireellinen sektio takana. Muutaman kerran sai riidellä hoitajien kanssa asioista, kun en suostunut mm. kantamaan nelikiloista vauvaani sängyltäni hoitopöydälle näytteenottoa varten, koska olin juuri hetkeä aiemmin meinannut pyörtyä. Hoitaja vinoili, että enkö meinaa siis nostella vauvaani ollenkaan. Tähän ärähdin, että voin kyllä harjoitella vaikka jauhosäkin kanssa, mutta en hitto vie ota riskiä, että pyörryn ja kaadun vastasyntynyt sylissäni.
Naama väärinpäin hoitaja nosti vauvan, eikä aiheesta enää tarvinnut vääntää.
Olen tapellut samasta. Mulle tehtiin hätäsektion ja mulla oli niistä lääkkeistä (anestesia ja kipuun targiniq) pitkään tosi hutera olo ja maailma pyöri, kun nousi istumaan. Jouduin pahoinvointilääkitykselle, kun ekat 4 tuntia vain oksensin. Sitten 6 tuntia sektiosta hoitaja vaati mua käveleen vauva sylissä hoitopöydän luo. Kieltäydyin, koska menin vielä ihan pitkin seiniä, oli fyysisesti täysin voimaton olo ja tuntui että taju lähtee justiinsa, kun nousi seisomaan ja sain just saman vittuilun, että etkös meinannut ikinä nostella. Onneksi musta tulee pahoinvoivana vittumainen ja ymmärsin vastata, että kotona en ajatellut olla näin helvetin aineissa, että maailma pyörii, että kanna nyt vaan se lapsi.
Ajattelin samaa eli jos jostain, niin Iltasanomien toimitus - nostakaa juttu otsikoihin. Näin ei voi vastasynnyttäneitä köydellä!
Minulla oli myös 3. asteen repeämät ja kätilö yritti saada minua hakemaan omat ruoat, vaihtamaan vaipat yms. Lopulta uskoi, etten pääse ylös sängystä ilman apua. Olin TODELLA kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.
Pitääkö se sunkin kanssa itse arvata missä pyyhe sijaitsee ja harrastatko vittuilua vai mahtaako saada ihan ystävällisiä vastauksia kysymyksiin?
Ei kai täällä kukaan palvelijaa halunnutkaan. Ainoastaan ystävällisyyttä, apua ja neuvoja.
Tuo on itsekäs asenne. Miksei ap itse voinut olla ystävällinen väsyneille ja vittumaisesta työilmapiiristä kärsineille hoitajille niin olisi takuulla saanut parempaa palvelua?
Ei herranjumala, toivon tosiaan, että olet provo.
SINÄ olet siellä osastolla töissä. Potilaat tulevat hoidettaviksi, eivät empatioimaan sinua.
Olen itsekin sotealalla, ja työntekijällä itsellään pitää olla se teflonpinta, ei potilaalla/asiakkaalla. Sinä työntekijänä oket siellä potilasta/asiakasta varten, ei toisinpäin.
Ja joo, jaan osan kokemuksista, itselläni yksi kiireellinen sektio takana. Muutaman kerran sai riidellä hoitajien kanssa asioista, kun en suostunut mm. kantamaan nelikiloista vauvaani sängyltäni hoitopöydälle näytteenottoa varten, koska olin juuri hetkeä aiemmin meinannut pyörtyä. Hoitaja vinoili, että enkö meinaa siis nostella vauvaani ollenkaan. Tähän ärähdin, että voin kyllä harjoitella vaikka jauhosäkin kanssa, mutta en hitto vie ota riskiä, että pyörryn ja kaadun vastasyntynyt sylissäni.
Naama väärinpäin hoitaja nosti vauvan, eikä aiheesta enää tarvinnut vääntää.Olen tapellut samasta. Mulle tehtiin hätäsektion ja mulla oli niistä lääkkeistä (anestesia ja kipuun targiniq) pitkään tosi hutera olo ja maailma pyöri, kun nousi istumaan. Jouduin pahoinvointilääkitykselle, kun ekat 4 tuntia vain oksensin. Sitten 6 tuntia sektiosta hoitaja vaati mua käveleen vauva sylissä hoitopöydän luo. Kieltäydyin, koska menin vielä ihan pitkin seiniä, oli fyysisesti täysin voimaton olo ja tuntui että taju lähtee justiinsa, kun nousi seisomaan ja sain just saman vittuilun, että etkös meinannut ikinä nostella. Onneksi musta tulee pahoinvoivana vittumainen ja ymmärsin vastata, että kotona en ajatellut olla näin helvetin aineissa, että maailma pyörii, että kanna nyt vaan se lapsi.
Meillä onneksi ollut pokkaa sanoa vastaan, mutta pelottaa ajatella niitä, jotka eivät uskalla sanoa vastaan.
Vastatkaas hoitajat, kuka on vastuussa kun tuossa tilanteessa äiti vauvoineen kaatuu ja molemmat saavat vammoja? Onko käynyt edes mielessä tällainen?
Aivan järkyttävää luettavaa. Siis tuo kätilöiden käytös. Itse työskentelen osan ajasta vuodeosastolla sairaanhoitajana. Eipä oo vielä koskaan tullu mieleen alkaa kettuilemaan kipeille ihmisille. Tulevia kätilöitä harkkaa meilläkin, täytyypä keskittyä siihen potilaan kohtaamiseen.
Hyi helvetti mitä ihmisiä töissä ilmeisesti äitien ja lasten kanssa, oikein odottaa hetkeä päästä vttuilemaan :O Lisää vaan päätöstä siihen suuntaan että ei lapsia. Ikinä.
Kokemus PHKS vuonna 2008. Kaksoset, sektio yöllä.Lapsista ei kerrottu minulle muuta kuin sukupuolet ja sanottiin, että heidät vietiin valvontaan,sieltä tulee kyllä tietoa. Heräämössä olin käytännössä yksin, kukaan ei kertonut mitään. Mies ei päässyt sinne, hän odotti jossain aikansa,yritti kysyö hoitajilta tietoja vaimosta ja lapsista. Sanottiin, että lääkäri katsoo ensin. Lopulta 4 tuntia myöhemmin joku sanoi, että ei hätää, mene kotiin!
Aamulla minut vietiin osastolle ja hoitaja ilmoitti, että lapsista kerrotaan vasta sitten, kun olen kävellyt itse suihkuun. Siihen asti ei toivoakaan. Turhaan selitin, että puudutus vaikuttaa vielä, en voi kävellä.Hoitaja oli ehdoton eli kyse on minun tahdostani,miten ajattelin pärjätä kotona, jos en suostu kävelemään.
Sitä minäkin ihmettelin! Vastasin, että luulin puudutuksen olevan tilapäinen haitta, ei mikään loppuelämän ongelma.
Vasta toinen hoitaja suostui tuomaan lapset vierelleni. Hän oli olettanut, että terveet lapset olivat olleet kanssani tai isän kanssa heti syntymästä lähtien ja kauhuissaan siitä, miten minua oli kohdeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.
Onko teillä ohjeena sanoa kaikki mahdollisimman ilkeästi ja vähättelevästi ja vittuilla? Koska sehän se ongelma oli, että mitään ei voinut sanoa asiallisesti eikä se, että piti itse hakea.
Miten se voi olla ongelma? Miten sä voit olettaa, että sinä olet niin tärkeä ja arvokas, että sulle pitää puhua vain kauniisti kokoajan? Tuskinpa itsekään aina puhut kaikille niin, ettei ole joskus epäkohteliasta toisista, vaikkein itsestäsi olekaan. Koita hiukan ymmärtää muitakin, siellä voi olla paha olla niillä työntekijöillä, ei se ole tarkoitettu henkilökohtaisesti jos tiuskitaan. Eihän se ole kivaa, mutta kasvata nahkaa, niin ei tarvitse itkeä, kun hoitaja jopa sanoi,,että paina itse kutsunappia, kun tarvitset apua.
Mä opin synnäriltä sen, että ens kerralla otan omst buranat ja paracetamolit mukaan. Mikään ei ole niin nöyryyttävää kuin mennä seinistä piidellen ja itkien rukoilemaan, että voisinko saada särkylääkettä.