Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Mikkelin keskussairaala 2005:

-Huonekaveri oli kännykkään huutava röökimuija, jos ei tällännyt naamaansa ja huutanut puhelimeen niin juoksi röökillä

- Käytäviltä kuului läpi yön askelia ja ovien kolahduksia

- Hoitajat läväytti aamuvarhaisella huoneeseen valot päälle 

- Imetysopetus oli tissien kivuliasta puristelua ja kiskomista, tunsin itseni lehmäksi

- Oleskelutilassa oli jääkaappi josta synnyttäjät sai hakea  pientä purtavaa, kävin yhtenä iltana tekemässä leivän ja huoneeseeni palattuani päätin haluta vielä jugurtinkin, hoitaja tuli sanomaan ettei koko kaappi ole minulle!

- Kolmantena päivänä kyllästyin sairaalan yöpukuun ja laitoin oman vaatteet, verkkarit ja   imetyspaidan. Hoitaja totesi ivalliseen sävyyn että ollaanpas sitä nyt hienona!

- Synnytin ti, vauva oli täysin terve mutta pääsimme kotiin vasta pe koska silloin  lääkäri teki tarkastukset. Minä olisin saanut lähteä mutta vauva olisi jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.

Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!

Varhainen mobilisaatio = potilas kävelemään niin pian ja paljon kuin mahdollista = nopea kuntoutuminen. Vaikka se kävely liinavaateiden perässä onkin ikävää, niin se auttaa sut nopeammin kotiin.

Ja ilmeisesti seuraava kommentti vain auttaa sopeutumaan siihen ikävämpään anoppiin: "Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin"."

Kauheita kokemuksia teillä :( Olen itse ollut Naikkarilla töissä (en hoitajana) ja monta kertaa käynyt synnyttäneiden vuodeosastoilla. Hoitajien kansliassa on JOKA KERTA ollut jonkun vauva hoivattavana, että äiti saa hetken levätä.

Kerran olen itsekin synnyttänyt ja onneksi mies sai olla koko ajan paikalla. Jos toisen lapsen kanssa on sairaalassa yhtä v-ttumaista kuin tämän ketjun kirjoittajilla, vaadin kyllä ehdottomasti kotiin pääsyä välittömästi. Siellä saa sentään antaa vauvalle just niin paljon lisämaitoa kun tarvitsee ja nukkuakin saa ehkä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Myy kirjoitti:

Miten nyt korona-aikana on toiminut homma päksissä tai muissa sairaaloissa synnyttäneiden osastolla, onko kokemuksia?

Itse synnytin kyssissä viime vuonna. Kaikki tuotiin huoneeseen aina valmiiksi ruokia myöten. Kelloa kun soitti, niin sai mitä halusi. Oli kehoitus, että turhaa liikkumista käytävillä vältettäisiin. Oli oikein hyvä palvelu :)

Minäkin synnytin KYSissä viime vuonna loppuvuodesta, eikä kyllä tuotu ruokaa huoneeseen. Itse piti kävellä hakemaan niin naistenpolilla kuin synnärilläkin, samoin petivaatteet ym vastaavat. Ruokalassa sai syödä, mutta melkein kaikki söi omissa huoneissaan. Lisämaitoa kyllä tuotiin aina pyynnöstä ja sitä muutenkin sokeriseurannassa olevalle vauvalle oikein tuputtamalla tuputettiin, minkä takia imettäminen kaikesta kannustuksesta ja avusta huolimatta piti käytännössä opetella kotona, koska vauva tottui synnärillä pulloon. Särkylääkkeitä ja ummetuslääkettä tuotiin myös aina pyynnöstä. (Suurkiitos sille uudelleensynnyttäjälle, joka vinkkasi että ummetuslääkettä kannattaa pyytää jo ennakkoon, niin ei tarvi vessassa episiotomian jälkeen ponnistella!)

Ymmärrän, että äiti "hätyytetään" synnytyksen jälkeen liikkeelle, koska se ehkäisee veritulppariskiä, mutta tässäkin on oltava kultainen keskitie, mikä KYSissä oli minusta ihan hyvä. Minut lähetettiin episiotomian paikkaamisen jälkeen omatoimisesti suihkuun, jossa kävinkin mielelläni, ja huoneeseen päästyä yökkö tarjoutui ottamaan vauvan hoitoon, kun kello oli neljä aamulla, että olisin saanut nukkua sen kolmisen tuntia synnytyksen jälkeen, jos huonetoveri ei olisi kuorsannut pahemmin kuin syöpäsairas isoisäni.

Onneksi saatiin sitten perhehuone, mutta silloinkin hain itse ruoat, vaikka ruokalaan oli matkaa. Minulla on kuitenkin veritulpalle altistava geenimutaatio, joten sitä suuremmalla syyllä oli käveltävä, vaikka eppari olisi kuinka vaivannut. Kyllä sen kanssa pystyi kuitenkin istumaan, mutta olo oli muuten kuin rekan alle jäänyt. Mies vahti vauvaa, että sain käydä rauhassa vessassa ja suihkussa ja hakemassa niitä liinavaatteita ja päinvastoin. Minulla ei myöskään ollut voimia tai osaamista kannatella hirveästi vauvaa, kun hädintuskin jaksoin seisoa paikallaan, joten mies opetteli vaipanvaihdot ja pyllynpesut ja opetti ne sitten minulle kotosalla, eikä minulle kukaan onneksi kuittaillut, etten osaisi mitään, vaan ihan ymmärtäväisiä ja huolehtivaisia oltiin. Järkättiin aika välittömästi diabeteslääkärille, kun raskausdiabetes ei hävinnytkään kuin taikaiskusta ja huolehdittiin, että osasin perille ja takaisin.

Imetysuskovaiset ovat pahimman laadun fanaatikkoja. Vaikka imetys ei heti onnistuisi ja lapsi huutaa nälkäänsä, lisämaitoa ei saa vaikka sitä rukoilisi. Onneksi on mies salakuljettanut sitä sairaalaan jotta lapsi ei joutunut olemaan nälissään montaa päivää.

Mulla onneksi niin hyvät unenlahjat, etten herännyt vauvan yökäninään. Hoitsu yritti herättää myös mua, muttei onnistunut, joten joutui viemään vauvan pois ja antoi lisämaitoa.

Papereissa lukee, ettei "äiti jaksanut herätä".. 🤣

Joojoo. Ei mennyt putkeen itselläkään. Hoitaja repi rintaa kokeillakseen maidon nousua, mutta en viitsinyt provosoitua. Halusin vain kotiin ja siellä oli hyvä.

Tyksissä synnyttäneenä ei mitään suurempaa valittamista hoitajista. Minut jopa heräteltiin yöllä kun piti parin tunnin välein syöttää vauvaa, joka väsyneenä ei juuri huudellut. Jotkut hoitajat olivat todella mukavia ja empaattisia.

Ne tilat vain rasitti niin paljon, että halusin äkkiä kotiin. Ymmärrettävästi tila maksaa niin ei voi mitään, mutta silti. Huone piti jakaa toisen äidin kanssa ja toisen rääkyvä vauva herätti aina välillä omankin, mikä hieman v*tutti kun oli kuolemanväsynyt eikä ollut ennen synnytystäkään nukkunut pariin päivään supistusten takia. Lisäksi siinä ramppasi koko ajan huonekaverin puolisoa ja sukulaisia, itse olin vielä käytäväpaikalla. Kiva siinä imettää ja muuta kun verhojakaan ei saanut kunnolla paikalle. Sitten vielä hoitajat meni siinä ees taas, jättivät aina oven auki ja joka kerta täydet valot päälle yölläkin.

Ttu että alkoikin vtuttaa. Go PHKS! Ihan hirveitä kokemuksia. Aika h*lvetin hienon alun antavat kyllä perhe-elämälle, siis voi... Nainen on rajuimmassa tilanteessa ikinä (varsinkin jos vaikea synnytys takana) ja kohtelu tuollaista. H*lvetti, itselläni ei ole lapsia mutta siis joka ikisen isyydestä haaveilevan miehen pitäisi lukea näitä ketjuja läpi, ymmärtäisivät paremmin mitä kaikkea naiset joutuvat synnytyksessä ja sen jälkeen kokemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei sinänsä haittaa hakea lakanoita sun muita käytäviltä. Koska olen yleensä synnytysten jälkeen ihan hyvävointinen. Ja liikunta auttaa jälkisupistuksiin. Mutta on aika äärimmäisen inhottavaa hakea lakanoita ja vaihtovaatteita jos on tullut ohivuotoja. Siinä sitten verisenä haet kun käytävillä pyörii hoitajia, muita äitejä ja vieraita. Oikein mieltä ylentävää. Seuraavaan synnytykseen olenkin varautunut omilla vaihtovaatteilla ja aikuisten vaipoilla. Ei ainakaan tarvitse verisillä vaatteilla mennä pitkin käytäviä, ja hyvällä tuurilla vaippa pitää ohivuodot kokonaan poissa.

Toinen seikka on se, ettei osastolla pysty kyllä nukkumaan. Ovi käy jatkuvasti ja itse joutuu hoitamaan vauvan sinivalohoidot jne. Kyllä tekisi hyvää, jos hoitajat katsoisivat vauvaa sen verran, että edes muutaman tunnin saisi rauhassa nukkua synnytyksen jälkeen. Monen vuorokauden nukkumattomuudesta tulee sellainen olo, ettei ole psykoosi kaukana. Muutenkin hankala nukkua vieraassa paikassa toisten äitien ja vauvojen seassa. Tuntuu käsittämättömältä, että oma äiti sai aivan rauhassa levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat hoitivat vauvaa, toivat ruuat ja lakanat. Siis kyllähän sen ymmärtää, että vauvan on hyvä olla ihokontaktissa äitiin ja liikkuminen ehkäisee veritulppia, mutta eikö voisi mennä kultaista keskitietä eikä jättää äidit täysin yksin selviytymään heti synnytyksen jälkeen.

Minä olen sektiox2 äiti. Sain synnytyksen jälkeisen päivän "vapaan" vauvan hoidosta. Sen jälkeen hoidin tauotta. Syömään mennessä minua katsottiin ihmeissään, kun en istunut renkaan päälle. Joku kysyikin et miten voin istua. En kertonut olevani sektio äiti. Sanoin vain, että hyvin. En ymmärrä narinoita. Ensimmäisen sektion jälkeen vauvaa hoidettiin kätilöiden toimesta, toivat myös rinnalle, asettivat istumaan tuetusti, jotta pystyn syöttämään. Toisen vauvan kanssa olin privaatti huoneessa. Mieheni vietti kanssamme koko päivän osastolla. Mieheni osallistui vauvan hoitoon ja sain levätä.

Minäköhän vuonna tämä mahtoi olla? Olen synnytellyt viime vuosina, eikä alateitse synnyttäneelle enää suositeltu mitään renkaita. Ajat ovat muuttuneet, äiti palvelee nykyään aika lailla itseään, vaikka olisi huonommassakin kunnossa.

-98, 07