Onko teille tullut vastaan tosielämän tilanteita, joissa paha saa palkkansa, karma kostaa tms, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Esim. ihminen tekee jotain pahaa toiselle, ja kohtaa itse saman tilanteen omassa elämässään. Itse olen kohdannut näitä tilanteita useamman. En ole siis mitenkään taikauskoinen, mutta nämä on aika mielenkiintoisia.
Kommentit (157)
Joo, se tapahtu mun omalla kohdalla. Mut nyt täytyy selventää sellanen asia, että karma ei ole sellainen ulkoinen asia välttämättä, että siis joku salama iskee taivaalta pahan ihmisen päälle. Ei se toimi niin
Se tapahtu mun omalla kohdalla mun henkisen heräämisen yhteydessä, se oli se "sielun pimeä yö".
Mä sain kohdata koko mun elämän karmat kertaheitolla, mä voin sanoo, et se ei ollu mikää helppo ajanjakso.
Sen takia kannattaa miettiä mitä tekee, koska jokainen kohtaa omat karmansa jossainvaiheessa.
Haluutsä putoo korkeelta vai vähän matalammalta?
Mitään kohtaloa tai karmaa ei ole olemassa. Sattumaa kaikki.
No ei oikeastaan, mutta yhdellä sadistilla oli reuma. Ajattelin, että kerrankin tuollainen kenkkuus osui oikeaan osoitteeseen, eikä aina niihin kaikkein kilteimpiin.
No kusipäinen exä on nykyään työtön juoppo jonka kaikki on hylänneet, sai töistäkin lopulta potkut juomisen takia. Mun aikaan ei vielä juonut paljoa mutta oli ihan hirveä ihminen muuten. 2 vuotta heitin hukkaan kun olin nuori ja tyhmä
Yksi todella ilkeä nuori mies, joka arvotti ihmiset vaatteiden, kellojen ja autojen mukaan. Kaikki ns.köyhät oli hänelle yhdentekeviä ja kohteli kuin roskaa. Sai tosiaan vaikeasti sairaan lapsen, mutta ei tästä voinut mitenkään ajatella, että karma kosti.... Lapsi parka, jos niin kävi.
Ei koskaan. Pikemminkin päinvastoin, kaikkein kusipäisimmät juonittelijat pärjää tässä elämässä parhaiten.
No yksi koulukiusaaja sai alle 40-vuotiaana syövän päähän ja kuoli. Mutta en minä osaa siitä iloita, että 13-vuotiaana minua kiusannut idiootti kuoli. Häneltä jäi vaimo ja lapsia, jotka eivät sitä ansainneet.
Kuulemani mukaan tämä kiusaaja oli pyytänyt ainakin yhdeltä toiselta kiusaamaltaan uhrilta anteeksi. Jos siis nuorena ennen sairastumistaan. Itse olin jo muuttanut tuolloin paikkakunnalta pois.
Vierailija kirjoitti:
Mitään kohtaloa tai karmaa ei ole olemassa. Sattumaa kaikki.
Ei nämä minusta sulje toisiaan pois. Sattuma ja kohtalo on sama asia minulle. Näitä karma-tilanteita joka tapauksessa tapahtuu, vaikka sitten sattumalta :)
Yksi kiusaaja sai kehityshäiriöisen lapsen.
Toinen kiusaaja kärsii vakavista elämänhallinnan sekä mielenterveyden ongelmista.
Entinen kaveri ja työkaveri. Narsistinen kaikkitietäjä ja -osaaja, joka käänsi työpaikalla ihmisiä toisiaan vastaan, pelasi pelejään, valehteli ja mustamaalasi työkavereitaan selän takana ja savusti muutaman työntekijän kokonaan pois. Pyöritti omaa hoviaan siinä rinnalla, joiden silmissä oli aivan ihana ja mahtava ihminen. Teki asioita, jotka oli todella "harmaalla rajalla". Äärettömän hyvä puhumaan ja toimimaan, oikeissa paikoissa aina oikean agendan kanssa ja puhui vaikka mustan valkoiseksi halutessaan jotakin ja siinäkin vaiheessa, kun jäi kiinni teoistaan.
Sairastui vakavasti ja kroonisesti. Minä en ole ainoa, joka ajatteli siinä kohti, että "karma hoitaa tehtäväänsä" ja paha saa palkkansa.
Voi on näitä nähty montakin jo 38v mennessä, en jaksa alkaa listaamaan mutta ehkä herkullisin oli kun yhdessä työpaikassa mulqqu pomo jäi kiinni isosta kavalluksesta 🙂 Kunnia meni, maine kasvoi!
Olen suhtautunut ymmärtämättömästi toisten ihmisten mielenterveyden ongelmiin. Sairastuinkin yllättäen masennukseen aikuisiällä. Oli silmiä avaava kokemus.
Ikävä kyllä on tullut vastaan vain sellaista, että kiltteydestä rangaistaan aina.
Ei tule. Ne pahat ihmiset jatkavat menestymistään ja rikastumistaan vaikka olisivat kuinka ilkeitä ja pahoja kiusaajia työelämässä tai yksityiselämässä.
Vierailija kirjoitti:
No Stalin kuoli omaan pissaansa
Säälittävä pelle huvitti vielä kuolleessaan 😂🤣
Yksi kiusaaja kärsi jo tuolloin yksinäisyydestä. Kuitenkin hän oli pohjattoman ilkeä ja vahingoniloinen, sivalsi vähän väliä vyön alle meitä kavereitaan. No, vähitellen jäi sitten taas yksin. En oikein tajua, että oliko hän tosiaan niin yksinkertainen, ettei ymmärtänyt asioiden yhteyttä. Ehkä hän vain oli niin pahasti rikki, ettei kyennyt olemaan sivaltamatta toisia, kun näki tilaisuuden.
Hän oli pahin ihminen, jonka olen tuntenut. Rikkoi minut pysyvästi. Saan jonkinlaista tyydytystä siitä, että hän näyttäisi edelleen olevan yksinäinen ja kärsivän siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Pikemminkin päinvastoin, kaikkein kusipäisimmät juonittelijat pärjää tässä elämässä parhaiten.
Et vaan ole ollut näkemässä yhdenkään rysähdystä
Ei niitä tule.