Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Hoiva. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko lähihoitajien katoamisella jotain tekemistä asian kanssa... nykyään ei lähäreitä synnäreille huolita. Sairaanhoitajat, kätilöt jne taas ei perinteisiin hoitohommiin halua alistua. 

Minä tulisin kyllä mielelläni auttelemaan vauvojen hoidossa että äiti voi käydä rauhassa esim. suihkussa tai nukkua hetken. Omatoimisuutta voi kyllä tukea muutoinkin kuin jättämällä äiti yksin. 

t. lähihoitaja ja 2x synnyttänyt ja touhua ihmetellyt

Kaikkein lämpimin muisto minulla on esikoisen synnytyksen jälkeen (90-luvulla) osaston perushoitajasta. Osasi olla oikealla tavalla lähellä ja tukena, myös auttoi. Harmi jos lähihoitajia ei enää osastoille palkata :(

Muistan, kun työkaverini odotti lasta. Teki pitkät listat synnytystoiveita, kuinka synnyttää luomusti ja altaassa ja haluaa akupunktiota ja hierontaa ja himmeät valot ja linnunlaulua nauhalta.

Puhui koko ajan,kuinka ihanaa, kun saa levätä sairaalassa ja passataan ruoka eteen ja hoivataan.

Mönkään meni. Oli halunnut epiduraalin jo heti kun 2cm oli auki, kun kävi kipeää. Makasi sängyssä koko avautumisajan. Osasto olikin sitten vierihoito-osasto, missä joutui ottamaan vauvan heti viereen ja hoitamaan itse ja ruokakin oli päiväsalissa, missä sen sai käydä syömässä.

Joskus ne odotukset ei kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.

Hoitaja on vain palvelija. Virka vain nousi päähän kun entisestä opistosta tehtiin ylijäämä ylioppilaita varten amk. Nyt näitä sairaalapiikoja on keksitty ruveta kutsumaan "erityisasiantuntijoiksi" jolla ennen tarkoitettiin akateemisra poikkeuksellista lahjakkuutta ja kyvykkyyttä osoittanutta yksilöä.

Jos tulet tuolla asenteella hoitooni, en voi vannoa että pystyn antamaan sinulle parasta hoitoa. Tuommosen asenteen omaaville teen vain pakolliset hoitotoimenpiteet en mitään jutusteluja ym. En halua pahoittaa enään mieltäni, olen saanut jos jonkinmoista kuraa niskaani vaikka parhaani olen aina yrittänyt! Kannattaa oikeasti miettiä myös omaa asennetta.

Todellakin kätilöillä asenneongelma ja paha. Ammattilainen on ammattilainen. Aina. Lääkärinä minulla on vara kuunnella kaikki kettuilu mitä tulee potilailta ja omaisilta. Pinna ei ole koskaan katkennut eikä katkea.

Olen hyvin hämmentynyt siitä, miten synnyttäneiden osastolla on äitejä puhuteltu. Päivystyksessä, teholla ja mahaosastolla ei esimerkiksi juopoille haimatulehduspotilaille ym koskaan sillä tavalla puhuta vaan kaikkia kohdellaan ihmisarvo säilyttäen. Näin olen itse havainnut. Jos joku epäasiallisesti toimisi, saisi varmasti potkut.

En minä töykeästi puhu, puhun vain sen mikä on pakko, normaaliin äänensävyyn. Siis jos huomaan että potilas luulee olevansa täyshoitolassa ja kohtelee hoitajia alentuvasti. Niin monella on täälläkin ennakko asenne hoitajia kohtaan että ovat töykeitä( joka yleistystä) että katsovat hoitajan toimia negatiivisten lasien läpi. Se näkyy ja sen voi aistia myös miten kohtelette hoitajia. Totta kai ymmärrän että pitää olla asiallinen ja ammattimainen mutta en silti jaksa jokaista tuollaista miellyttää jos takaisin saa vain naljailua. Puhun sen mikä on pakko. Juuri tällaisten potilaiden takia työ on rankkaa! Onneksi on niitä vauvoja, niiden avulla jaksaa <3

P.s. Et ole lääkäri

Ehkäpä on aivan väärä ammatinvalinta kyseessä. Toivottavasti jos/kun sikiät, saat kaksinkertaisena takaisin.

2 lasta on ja kaikki mennyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.

Hoitaja on vain palvelija. Virka vain nousi päähän kun entisestä opistosta tehtiin ylijäämä ylioppilaita varten amk. Nyt näitä sairaalapiikoja on keksitty ruveta kutsumaan "erityisasiantuntijoiksi" jolla ennen tarkoitettiin akateemisra poikkeuksellista lahjakkuutta ja kyvykkyyttä osoittanutta yksilöä.

Jos tulet tuolla asenteella hoitooni, en voi vannoa että pystyn antamaan sinulle parasta hoitoa. Tuommosen asenteen omaaville teen vain pakolliset hoitotoimenpiteet en mitään jutusteluja ym. En halua pahoittaa enään mieltäni, olen saanut jos jonkinmoista kuraa niskaani vaikka parhaani olen aina yrittänyt! Kannattaa oikeasti miettiä myös omaa asennetta.

Todellakin kätilöillä asenneongelma ja paha. Ammattilainen on ammattilainen. Aina. Lääkärinä minulla on vara kuunnella kaikki kettuilu mitä tulee potilailta ja omaisilta. Pinna ei ole koskaan katkennut eikä katkea.

Olen hyvin hämmentynyt siitä, miten synnyttäneiden osastolla on äitejä puhuteltu. Päivystyksessä, teholla ja mahaosastolla ei esimerkiksi juopoille haimatulehduspotilaille ym koskaan sillä tavalla puhuta vaan kaikkia kohdellaan ihmisarvo säilyttäen. Näin olen itse havainnut. Jos joku epäasiallisesti toimisi, saisi varmasti potkut.

Täällä toinen terveydenhuollon ammattihenkilö (psykologi) järkyttyneenä lukee näitä kommentteja. Ikinä en ole potilaalle kivahtanut tai kimmastunut, vaikka psykiatrialla on todella monenlaisia tilanteita. Ikävästi sanominen on epäammatillista ja pelkästään ilkeää. Kyllä se niin on että jos ei kestä potilastyötä niin on väärällä alalla tai sitten niin uupunut että ei ole työkykyinen. Työvuoron ajan on jaksettava olla ammattiroolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!

Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.

Hoitajat eivät ole palvelijoita!

Mutta käytöstapoja pitää olla ja ammatillisuutta vaikka olis minkälainen potilas. Siitähän sulle maksetaan, ei vittuilusta.

Minä en ole sairaanhoitajana ikinä kehdannut puhua töykeästi potilaalle. Tulisi erittäin huono omatunto jos niin tekisin. Ja en muutenkaan tietenkään halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ärsyttävää kun yleistetään että kaikki sairaanhoitajat ovat töykeitä, alkaa arvostus laskemaan omaa työtäni kohtaan. Pidän työstäni mutta alkaa nousemaan paine että olen jonkun tarkkailun alla koko ajan miten käyttäydyn. Olenkin hakenut nyt kouluun koska paine on inhottava. En halua tehdä työtä jota ei arvosteta.

Hoiva. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko lähihoitajien katoamisella jotain tekemistä asian kanssa... nykyään ei lähäreitä synnäreille huolita. Sairaanhoitajat, kätilöt jne taas ei perinteisiin hoitohommiin halua alistua. 

Minä tulisin kyllä mielelläni auttelemaan vauvojen hoidossa että äiti voi käydä rauhassa esim. suihkussa tai nukkua hetken. Omatoimisuutta voi kyllä tukea muutoinkin kuin jättämällä äiti yksin. 

t. lähihoitaja ja 2x synnyttänyt ja touhua ihmetellyt

Nyt alkaa lähihoitajia kohtaan arvostus nousemaan, yleensä niitä parjataan kuorossa 😂

Joensuussa keskussairaalassa vuonna 2005...järkyttävää syyllistämistä imetyksestä kätilöiden taholta, jopa kotiin soitettiin perään ja häiriköitiin kun olin imetyksen päättänyt neuvolantädin suosituksella lopettaa. (Fyysisistä syistä maitoa tuli yhteensä pari desiä kahdessa viikossa...)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkaa kiukuttaa kun näitä kokemuksia lukee😖 ja tätä kommenttien määrää! Itse sain synnyttää lapseni vajaa parikymmentä vuotta sitten Raumalla (ennenkuin sekin luxus lopetettiin ja siirrettiin Poriin) Kokemukseni oli molemmilla kerroilla ihana. Minua passattiin, annettiin nukkua, tuotiin ruoka huoneeseen j kipuihin sai lääkettä. Jäi kyllä hyvät muistot. Mutta nyt, olisi todella pelottavaa olla synnyttäjä kun se vauva- aika on muutenkin raskasta ja haastavaakin. Mietin vaan että mihin helv...ttiin ne meidän verorahat menee kun kaikki mikä liittyy ihmisten hyvinvointiin vaan huononee ja huononee!! Olisko syy EU?

Se on tämä "kuntouttava työote", jonka nimissä on unohdettu miten tärkeää toipumiselle on lepo ja turvallisuudentunne. Taustalla varmaan säästöt ja työvoiman vähyys mutta myös asenteet ja tietty mustavalkoisuus. Tosielämässä suurin osa vauvoista on esim. aina saanut lisämaitoa ja rintaa. Itselläkin lapset saaneet aina ensin lisämaitoa kun oma maito nousee hitaasti. Silti imetys on onnistunut, minkä ei imetysintoilijoiden mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Miksi äidit väsyvät ja syntyvyys laskee?

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun työkaverini odotti lasta. Teki pitkät listat synnytystoiveita, kuinka synnyttää luomusti ja altaassa ja haluaa akupunktiota ja hierontaa ja himmeät valot ja linnunlaulua nauhalta.

Puhui koko ajan,kuinka ihanaa, kun saa levätä sairaalassa ja passataan ruoka eteen ja hoivataan.

Mönkään meni. Oli halunnut epiduraalin jo heti kun 2cm oli auki, kun kävi kipeää. Makasi sängyssä koko avautumisajan. Osasto olikin sitten vierihoito-osasto, missä joutui ottamaan vauvan heti viereen ja hoitamaan itse ja ruokakin oli päiväsalissa, missä sen sai käydä syömässä.

Joskus ne odotukset ei kohtaa.

Mikä vika siinä että kirjoittaa yläs sen mitä haluaa synnytykseltä vaikka se ei tapahtuisi? Enemmän mua sinuna hävettäisi että virnuilet asialle. Mulla oli aika paljon synnytystoiveita mutta menin synnyttämään silti avoimin mielin ja aika moni toiveista muuttui kun synnyttämään menin mm. Kivunlievitys. En silti katso että olisin ollut jotenkin naurettava että suunnittelin toivelistan ja jäsensin hieman mitä haluaisin synnytykseltä. Se nimittäin auttaa käsittelemään synnytystä ja vähentää pelkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana vuorokauden kestänyt vaikea synnytys, verenpaine hengenvaarallisen matala, tulehdusarvot 900, kuumetta 40 astetta. Vauva teholla ja minä eristyshuoneessa kun ei tiedetty mikä tulehduksen aiheutti. Lääkäri antoi minulle yhden ohjeen. Mitä tahansa tarvitsinkin, minun pitää pyytää hoitaja apuun. En saa nousta yksin vuoteesta, enkä saa poistua huoneesta. Unohti varmaan sitten ohjeistaa ne hoitajat. Vauva tuotiin mulle teholta puolikuntoisena vierihoitoon ja patisteltiin imettämään. Lakanat olisi pitänyt etsiä osastolta itse ja vaihtaa samalla kun varoo ettei kaada kahta tippatelinettä. Ruoka sentään tuotiin huoneeseen. Kun yksi hoitajista viimein tajusi ettei mun kunto riitä muuhun kuin hätinä omillaan hengittämiseen vauva onneksi vietiin takas teholle saamaan sitä hoitoa mitä se tarvitsi juuri samaan tulehdukseen mikä munkin sisuksia poltteli. Siitä alkoikin sitten armoton mäkätys ja painostus, mun pitää sitten usein käydä siellä teholla että vauva saa äidin läheisyyttä. Teholle sain porttikiellon jo ekalla reissulla kun kukaan ei lähtenyt mua sinne viemään ja perille raahauduttuani olin niin heikossa kunnossa että pyörryin.

Ja lääkärin mukaan mulla olis koko ajan kuulunu olla täydellinen vuodelepo ja eristys. Elämäni helvetillisin kuukausi VKSssa.

Nimim. Ei toista lasta tähän kroppaan kasvamaan

Mitä ne hoitajat sanoi, kun sanoit että lääkäri oli käskenyt pysymään levossa? Siis, sään sanoit asiasta, etkös?

Minulla oli vähän sama. Oli kielletty kävelemässä ja sanottiin, että hoitajat vie minut aina kun haluan pyörätuolilla lasten teho-osastolle, jossa lapsi oli. Kysyin pari kertaa. Kertaakaan ei kukaan vienyt. En muista mitä sanottiin. Kävelin sitten monta kertaa päivässä toiselle puolelle sairaalaa. Siellä osastolla olikin ihan erilainen kohtelu.

Itse synnytin 2004 Salon sairaalassa. 

Se kokemus oli yksi painavimmista syistä miksi meille ei tullut enää kolmatta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun työkaverini odotti lasta. Teki pitkät listat synnytystoiveita, kuinka synnyttää luomusti ja altaassa ja haluaa akupunktiota ja hierontaa ja himmeät valot ja linnunlaulua nauhalta.

Puhui koko ajan,kuinka ihanaa, kun saa levätä sairaalassa ja passataan ruoka eteen ja hoivataan.

Mönkään meni. Oli halunnut epiduraalin jo heti kun 2cm oli auki, kun kävi kipeää. Makasi sängyssä koko avautumisajan. Osasto olikin sitten vierihoito-osasto, missä joutui ottamaan vauvan heti viereen ja hoitamaan itse ja ruokakin oli päiväsalissa, missä sen sai käydä syömässä.

Joskus ne odotukset ei kohtaa.

Mikä vika siinä että kirjoittaa yläs sen mitä haluaa synnytykseltä vaikka se ei tapahtuisi? Enemmän mua sinuna hävettäisi että virnuilet asialle. Mulla oli aika paljon synnytystoiveita mutta menin synnyttämään silti avoimin mielin ja aika moni toiveista muuttui kun synnyttämään menin mm. Kivunlievitys. En silti katso että olisin ollut jotenkin naurettava että suunnittelin toivelistan ja jäsensin hieman mitä haluaisin synnytykseltä. Se nimittäin auttaa käsittelemään synnytystä ja vähentää pelkoja.

Kerro, missä kohtaa virnuilen. Nyt kyllä luet omien vihamielisten silmälasien lävitse. Kerroin vain, kuinka odotukset eivät aina kohtaa.

Huhhuh kirjoitti:

Joensuussa keskussairaalassa vuonna 2005...järkyttävää syyllistämistä imetyksestä kätilöiden taholta, jopa kotiin soitettiin perään ja häiriköitiin kun olin imetyksen päättänyt neuvolantädin suosituksella lopettaa. (Fyysisistä syistä maitoa tuli yhteensä pari desiä kahdessa viikossa...)

Apua :O soitettiin kotiin sairaalasta? Ihan sairasta

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh kirjoitti:

Joensuussa keskussairaalassa vuonna 2005...järkyttävää syyllistämistä imetyksestä kätilöiden taholta, jopa kotiin soitettiin perään ja häiriköitiin kun olin imetyksen päättänyt neuvolantädin suosituksella lopettaa. (Fyysisistä syistä maitoa tuli yhteensä pari desiä kahdessa viikossa...)

Apua :O soitettiin kotiin sairaalasta? Ihan sairasta

Älä nyt kaikkea kirjaimellisesti ota. Medialukutaito! Hox hox. Tässäkään ei ole kuultu kuin yhtä osapuolta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole sairaanhoitajana ikinä kehdannut puhua töykeästi potilaalle. Tulisi erittäin huono omatunto jos niin tekisin. Ja en muutenkaan tietenkään halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ärsyttävää kun yleistetään että kaikki sairaanhoitajat ovat töykeitä, alkaa arvostus laskemaan omaa työtäni kohtaan. Pidän työstäni mutta alkaa nousemaan paine että olen jonkun tarkkailun alla koko ajan miten käyttäydyn. Olenkin hakenut nyt kouluun koska paine on inhottava. En halua tehdä työtä jota ei arvosteta.

Eihän sitä tarvitse kuin mennä jollekkin toiselle osastolle missä on normaali työkulttuuri ja käytöstavat. 

Vierailija kirjoitti:

Hoiva. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko lähihoitajien katoamisella jotain tekemistä asian kanssa... nykyään ei lähäreitä synnäreille huolita. Sairaanhoitajat, kätilöt jne taas ei perinteisiin hoitohommiin halua alistua. 

Minä tulisin kyllä mielelläni auttelemaan vauvojen hoidossa että äiti voi käydä rauhassa esim. suihkussa tai nukkua hetken. Omatoimisuutta voi kyllä tukea muutoinkin kuin jättämällä äiti yksin. 

t. lähihoitaja ja 2x synnyttänyt ja touhua ihmetellyt

Nyt alkaa lähihoitajia kohtaan arvostus nousemaan, yleensä niitä parjataan kuorossa 😂

No ongelma on aika helposti pääteltävissä. Lähihoitajat on siirretty tekemään sairaanhoitajien töitä, joihin heillä ei riitä koulutus. Kukaan ei sitten tee niitä lähihoitajien töitä, vaan ne teetetään potilailla. Koko henkilökunnan arvostus laskee.

Harmi että usealla on huonoja kokemuksia osastolla oloajasta. Itse oon synnyttänyt juurikin Päksissä kaksi kertaa, ja olen ollu tyytyväinen. Esikoisen synnytys oli pitkä ja rankka, ja olin synnytyksen jälkeen todella huonossa kunnossa. Ensimmäisinä päivinä mulle tuotiin ruoka sänkyyn ja vietiin pois, hoitajat auttoivat mut vessaan, tarjoutuivat ottamaan vauvan jotta pääsisin rauhassa suihkuun, vaihtoivat petivaatteet omatoimisesti. Jos jotain miinusta pitäis sanoa, niin lisäverta jouduin odottelemaan melko kauan siihen nähden miten alhainen mun hemoglobiini oli.

Kuopuksen synnytyksen jälkeen olin hyvässä kunnossa, mutta kyllä omalla kohdalla hoitajat vaihtoivat petivaatteet ja aina tarjoutuivat ottamaan vauvan kansliaan jos halusi käydä suihkussa. Myös ehdottivat, että he voivat yöksi ottaa vauvan ja tuovat sitten kun nälkä iskee jotta saisin nukuttua, mutta en halunnut olla erossa lapsestani.

Mulla on ollu hyvät kokemukset kaikisya hoitajista ja kätilöistä Päksissä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun työkaverini odotti lasta. Teki pitkät listat synnytystoiveita, kuinka synnyttää luomusti ja altaassa ja haluaa akupunktiota ja hierontaa ja himmeät valot ja linnunlaulua nauhalta.

Puhui koko ajan,kuinka ihanaa, kun saa levätä sairaalassa ja passataan ruoka eteen ja hoivataan.

Mönkään meni. Oli halunnut epiduraalin jo heti kun 2cm oli auki, kun kävi kipeää. Makasi sängyssä koko avautumisajan. Osasto olikin sitten vierihoito-osasto, missä joutui ottamaan vauvan heti viereen ja hoitamaan itse ja ruokakin oli päiväsalissa, missä sen sai käydä syömässä.

Joskus ne odotukset ei kohtaa.

Mikä vika siinä että kirjoittaa yläs sen mitä haluaa synnytykseltä vaikka se ei tapahtuisi? Enemmän mua sinuna hävettäisi että virnuilet asialle. Mulla oli aika paljon synnytystoiveita mutta menin synnyttämään silti avoimin mielin ja aika moni toiveista muuttui kun synnyttämään menin mm. Kivunlievitys. En silti katso että olisin ollut jotenkin naurettava että suunnittelin toivelistan ja jäsensin hieman mitä haluaisin synnytykseltä. Se nimittäin auttaa käsittelemään synnytystä ja vähentää pelkoja.

Kerro, missä kohtaa virnuilen. Nyt kyllä luet omien vihamielisten silmälasien lävitse. Kerroin vain, kuinka odotukset eivät aina kohtaa.

Kuuri tuolla tavalla ihmiset ottavat asiat vittuiluna vaikka tarkoitus ei sitä olisikaan. Luultavasti täällä suurin osa on sellaisia.

En todellakaan voi uskoa että kätilöt ovat siellä vittuilleet, en voi uskoa. En siis itse ole kätilö, mutta kyllä luotan enemmän ammattilaisiin kuin täällä nimettömänä ja kuvattomana kirjoittamiin.

Vierailija kirjoitti:

Harmi että usealla on huonoja kokemuksia osastolla oloajasta. Itse oon synnyttänyt juurikin Päksissä kaksi kertaa, ja olen ollu tyytyväinen. Esikoisen synnytys oli pitkä ja rankka, ja olin synnytyksen jälkeen todella huonossa kunnossa. Ensimmäisinä päivinä mulle tuotiin ruoka sänkyyn ja vietiin pois, hoitajat auttoivat mut vessaan, tarjoutuivat ottamaan vauvan jotta pääsisin rauhassa suihkuun, vaihtoivat petivaatteet omatoimisesti. Jos jotain miinusta pitäis sanoa, niin lisäverta jouduin odottelemaan melko kauan siihen nähden miten alhainen mun hemoglobiini oli.

Kuopuksen synnytyksen jälkeen olin hyvässä kunnossa, mutta kyllä omalla kohdalla hoitajat vaihtoivat petivaatteet ja aina tarjoutuivat ottamaan vauvan kansliaan jos halusi käydä suihkussa. Myös ehdottivat, että he voivat yöksi ottaa vauvan ja tuovat sitten kun nälkä iskee jotta saisin nukuttua, mutta en halunnut olla erossa lapsestani.

Mulla on ollu hyvät kokemukset kaikisya hoitajista ja kätilöistä Päksissä. :)

Päijät-Hämeen hoitsukos tänne eksyi loruilemaan? :D En tunne ketään kenelle olisi tuotu ruoat huoneeseen saati vaihdettu lakanoita tai otettu vauvaa kansliaan. Aika moni ystävä kuitenkin on sielä synnyttänyt, sekä itse sen kolme kertaa.