Lue keskustelun säännöt.
Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
27.08.2018 |
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri synnytti Poron sairaalassa ja oli kuulemma tosi ihanat kätilöt ja hoitajat siellä. Sanoi että olis viihtynyt vaikka pidempäänkin siellä vauvan kanssa 😊
Sen kun näkisi, kun nainen synnyttää poron!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terttii kirjoitti:
Kun lapsia hankitte,niin oletan että olette hyvätuloisia, koska lapset maksaa aina paljon.
MIksi ette mene yksityiselle klinikalle missä on hoitajia,ruokaa ,hierontoja, lepoa. Näitä on ulkomailla paljon.
Saatte tasan niin hyvää palvelua kuin vaan voi.
En ymmärrä jatkuvia valituksia ilmaisesta terveydenhuollosta (joo,maksaa se muutaman pennin ).
A. Meille on tulossa vain yksi lapsi.
B. Kielitaito sen verran heikko, etten ymmärtäisi lääketieteellisistä asioista englanniksi varmaan mitään.
C. Onko ulkomailla yhtä turvallista synnyttää kuin Suomessa?
D. Onko lentäminen lasketun ajan aikana turvallista? Entä vastasyntyneen kanssa?
E. Kuka jaksaa loppuraskaudesta ylipäänsä matkustaa ulkomaille?!
Mitä ihmettä te touhuatte siellä sairaalassa. Minulla se kaksi päivää meni siihen, että nukuin kun vauvakin nukkui. Hain ruokaa ja lueskelin välillä. Vauva nukkui kainalossa ja kuorsasimme autuaasti yhdessä. Välillä vaihdoin vaipan ja taas imetin ja sitten taas nukuttiin.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä ihmettä te puuhaatte niin kauheasti siellä sairaalassa, että olette ihan uupuneita, kun pääsette sieltä kahden päivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä te touhuatte siellä sairaalassa. Minulla se kaksi päivää meni siihen, että nukuin kun vauvakin nukkui. Hain ruokaa ja lueskelin välillä. Vauva nukkui kainalossa ja kuorsasimme autuaasti yhdessä. Välillä vaihdoin vaipan ja taas imetin ja sitten taas nukuttiin.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä ihmettä te puuhaatte niin kauheasti siellä sairaalassa, että olette ihan uupuneita, kun pääsette sieltä kahden päivän jälkeen.
Vauvani nukkui vartin pätkissä ja taas oli vartin hereillä. En osaa itse nukahtaa ihan vartissa, joten heti kun sain unen päästä kiinni niin vauva heräsi ja jouduin heräämään. Minulla oli raskausmyrkytys, minkä vuoksi hoitaja kävi mittaamassa verenpaineeni kahden tunnin välein ja tuomassa verenpainelääkkeitä useita kertoja päivässä, myös öisin. Lisäksi veriarvoni oli niin huonot niin labrakärry kävi kahdesti vuorokaudessa ottamassa kokeita. Sektion vuoksi kohtuani käytiin painelemassa monta kertaa päivässä. Tämän lisäksi piti imettää, antaa lääkärin määräämää lisämaitoa pullosta, joka piti tietenkin itse hakea ja lämmittää, myös öisin, ja sitten ne vaipan vaihdot. Sektioarpea piti suihkuttaa monta kertaa päivässä, joten jouduin sen vuoksi käymään muutaman kerran päivässä suihkussakin. Osastolla olin 3 rvk. Levätä en ehtinyt hetkeäkään.
Luin lähes koko ketjun läpi ja olen menossa noin 2 viikon päästä synnyttämään Taysiin. Olen muutenkin jo nyt kuolemanväsynyt kuukausien nukkumishäiriöistä, kivuista, raskausvaivoista ja pelkään synnytyskipua. Toivon ja rukoilen, että synnytys olisi helppo ja nopea ja vauva nukkuisi suht hyvin. Oikeasti uskon kaiken menevän päin sitä itseään ja tulen tänne muutaman viikon päästä kertomaan omat traumakokemukseni. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No suurin osa hoitohenkilökunnasta etenkin sairaanhoitajista on joko vähä-älyisiä tai narsisteja niin mitä voit odottaa...saa olla vaan tyytyväinen kun eivät yritä myrkyttää potilaita esim insuliinilla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli kolmannen asteen repeämät synnytyksessä ja hain itse hain lakanat ja vaihdoinkin ne vielä. Hoidin vauvaa ihan itse , vain tarvittaessa pyysin neuvoa. Olin 22 vuotias. En nähnyt käytöksessäni mitään hyvää, outoa tai reipasta vaan oletin että niin se kuuluu tehdäkkin, osahan synnyttää kotona eikä siellä varmasti kukaan puolesta tee. Ihmettelivät ”reipasta” käytöstäni ja minun hyvää ja hellää vauvan hoitoa. Eivät kuulemma monet vanhemmatkaan synnyttäjät osaa ottaa hommaa niin sanotusti haltuun vaan makaavat lahnana sängyn pohjalla( ei ihan nuilla sanoin tokaisseet)
Ping, neiti Täydellisen arvo ja kultainen ansiomerkki on juuri myönnetty sinulle. Osasit synnyttääkin ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin vuonna 2003 Helsingin Kätilöopistolla. Henkilökunta oli todella ystävällistä, mutta kätilöillä oli joku ihmeellinen "pakkomielle", että vastasyntynyttä on pakko imettää, eikä korviketta saa antaa missään tapauksessa, missään tilanteessa! Tämä "pakkomielle" meinasi viedä vastasyntyneen vauvani hengen.
Olin ensisynnyttäjä, enkä siis omannut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta mistään vauvan hoidosta tai imettämisestä. Ennen synnytystä ajattelin, että tottakai aion sitten imettää omaa vauvaani, kun hän syntyy. Tarkkailin rintojani muutamia päiviä ennen synnytystä, eikä niihin ollut noussut yhtään maitoa, vaikka sukulaiset ja tutut kertoivat, miten heillä jo oikein valui maitoa rinnoista raskauden loppupuolella, vaikkei lapsi ollut viel edes syntynyt. Ajattelin, että ei hätää, eiköhän se siitä. Että maitoa alkaa varmasti tulla sitten, kun vauva on syntynyt.
Toisin kävi. Maito ei noussut rintoihini ollenkaan vauvan syntymisen jälkeen. Vauva imi rutikuivaa rintaa. Ilmaisin huoleni kätilölle, joka sanoi, että ei ole syytä huoleen. Hänen mukaansa vastasyntyneen vatsa on tulitikkurasian kokoinen, ja selvitäkseen vauva ei tarvitse aluksi maitoa kuin kuulemma vain muutaman tipan. Kätilö oli sitä mieltä, että kyllä vauva saa sen tarvittavan muutaman tipan minun rinnoistani. Minusta kuulemma vain tuntuu siltä, että rinnat ovat (muka) ihan kuivat, vaikka ne eivät kuulemma ole. Kyllä niistä siis kätilön väittämän mukaan aina edes muutama tippa maitoa tulee. Kätilön mukaan maidon tuotanto tulisi rinnoissani lisääntymään kokoajan samalla, kun vauva imee rintaa. Pian kuulemma tulisi ihan kunnolla maitoa.
No, ei tullut. Olin edelleenkin sitä mieltä, että rintani ovat ihan kuivat, ja vauva reppana imee kuivaa rintaa. Olin sitä mieltä, että vauvani ei saa maitoa edes muutamaa tippaa. Olin sitä mieltä, että vauva ei nielaise. Imee vain tyhjää rintaa. Kätilö oli vaihtunut. Sanoin toiselle kätilölle, että olen huolissani siitä, että vauvani ei saa ravintoa. Sanoin että minun mielestäni vauvalle pitäisi alkaa antaa korviketta tuttipullosta, koska imetys ei onnistu. Toinen kätilö tuomitsi minut heti, että ei missään nimessä saa antaa mitään korviketta. Minä hätäännyin, että entäs jos vauvani kuolee ravinnon puutteeseen. Toinen kätilö rauhoitteli minua ja sanoi samaa, mitä edellinenkin. Että kyllä vauva varmasti saa sen muutaman tarvittavan tipan, ja minusta vain tuntuu siltä, että maitoa ei tule. Hämmennyin...Uskoin kätilöä, sillä olihan hän alan ammattilainen.
Aika kului. Minä noudatin kätilöiden ohjeita, eli imetin lastani normaalisti, vaikka kokoajan minusta tuntui siltä, ettei vauva saa ollenkaan ravintoa. Minulla meni jo ajantaju siitä, montako vuorokautta oli kulunut synnytyksestä, ehkä pari, en muista, mutta jossain vaiheessa minut valtasi syvä huoli siitä, että vauvani kuolee nälkään. Kävin ottamassa synnytysosaston varastosta pienen vastasyntyneiden ruokintaan tarvittavan tuttipullon, ja "karkasin" alakerran kanttiiniin ostamaan korviketta. Kätilö tuli huoneeseen juuri, kun olin aloittamassa vauvan syöttämisen tuttipullosta. Kätilö (taas eri) oli hyvin vihainen, ja ihmetteli, että miksi en imetä vauvaani. Sanoin että olen sitä mieltä, että rinnoistani ei tule ollenkaan maitoa, ei edes niitä "kuuluisia" muutamia tippoja. Sanoin että uskon vauvani kohta kuivuvan, ja kuolevan nälkään, jos korviketta ei anneta. Tämä kätilö kuunteli minua. Hän mittasi saman tien vauvan verensokerin, mikä oli hälyttävän alhainen. Tämän jälkeen kätilö totesi todella ystävällisesti, että aloitetaan vaan pulloruokinta. Vauvan verensokeri palautui ennalleen, kun pulloruokinta aloitettiin. Mietin vielä tänäkin päivänä, olisiko lapseni kuollut, jos en olisi pitänyt omaa päätäni, ja päättänyt aloittaa pulloruokintaa!
Vierailija kirjoitti:
Mene sairaanhoitopiirin sivuille ja klikkaa palaute-linkkiä. Sinne vain viestiä.
Mutta sen kyllä sanon, että ei se oma maito pääse nousemaan, jos antaa lisämaitoa. Vauvan vatsa kasvaa ensimmäisen viikon aikana lasikuulan kokoisesta vain viinirypäleen kokoiseksi, ja ne pienet tippamäärät maitoa ennen maidon varsinaista nousemista riittävät vauvalle. Maidon nousemisessa voi mennä melkein viikkokin, eikä huoleen ole syytä. Paitsi jos antaa sitä lisämaitoa ja vauva ei sen takia jaksa olla rinnalla nostattamassa maitoa ja tilaamassa sitä tarvitsemaansa määrää. Lisämaidon antaminen alasajaa sen takia imetyksen, koska saa aikaan tilanteen, että oma maito ei tulekaan riittämään.
Enpä tiedä, pitääkö tuo paikkaansa. Mun molemmat vauvat sai synnärillä lisämaitoa ennen kuin oma maitoni nousi kunnolla. Ja kyllä se maito sieltä nousi ajallaan molemmilla kerroilla, ja lisämaidosta saatettiin luopua. Kuopus oli aika iso vauva, nelisen kiloa, ja sokerithan häneltä pääsi laskemaan kun yritettiin niillä pelkillä maitotipoilla ravita. Annettiin lisämaitoa niin, että sokerit nousivat tarpeeksi ja vauva jaksoi harjoitella sitä rinnalla oloakin, eikä vaan tärissyt ja kitissyt reppana.
Molemmilla lapsilla kyllä oli todella kova ruokahalu heti alusta saakka ja sitä myöten tarve olla rinnalla. Minä suostuin kyllä suosiolla tutiksi. Kuopuksen kanssa kun oltiin synnärillä, sattui kohdalle hieman ihmeellinen kätilö. Kun tunsin jo maidon nousevan toiseen rintaan (tunsin jo herumisen), tämä väitti mulle, että ei se maito nouse kun vauva niin tiiviisti haluaa olla tissillä. Hänen mukaansa just tämä vastasyntyneelle tyypillinen tapa syödä tunnin välein oli merkki siitä, että maito ei muka nouse. Onneksi en ollut ensikertalainen, ja neuvolassa tälle vähän pyöriteltiin silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai alussa vauva haluaa olla tiheään tissillä aluksi ja tilata sitä maitoa. Osa lapsista tosin mielummin nukkuisi joten siksi kannattaa herätellä parin tunnin välein jotta saa maidon tisseihin nopeammin. Ikävähän se vastasynnyttäneelle on ja väsyttävää mutta palkitsee sen joka jaksaa onnistuneella imetyksellä. Ja toki tästäkin nyt poikkeuksia on miksi se imetys ei onnistu mutta keskivertoäidillä näin
Itse synnyttänyt jo 14 v sitten PHKS:ssä ja silloin ainakin synnärin vuodeosastolla oli ihan asiallinen meininki. Kiirettä tuolloinkin oli mutta hoitajat kyllä jättivät positiivisen muiston ajasta. Ei siellä tiuskittu ja äitiä arvostettiin.
Jos nää oikeasti pitävät paikkansa eikä kyseessä ole vain tekoripsiprinsessojen loukkaantuminen hotellipalvelun puutteesta niin kurjaksi on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme kokemusta PHKS ja hoidon taso ja ohjeet riippuu ihan täysin hoitajista.
Edellinen synnytys kesäkuussa, muut hoitajat olivat ihania mutta yksi yökkö oli ihan hirveä. "Pyydät aamuvuorolta särkylääkettä, en mä mitään nyt anna" kun iltavuoron ohjeet nimenomaan oli pyytää lisää lääkettä yököltä jos tarvii. Sit samainen yökkö pakotti herättämään vauvaa muutaman tunnin välein ilman mitään perusteita "jotta näkee kun se syö".
Vierailija kirjoitti:
Kolme kokemusta PHKS ja hoidon taso ja ohjeet riippuu ihan täysin hoitajista.
Edellinen synnytys kesäkuussa, muut hoitajat olivat ihania mutta yksi yökkö oli ihan hirveä. "Pyydät aamuvuorolta särkylääkettä, en mä mitään nyt anna" kun iltavuoron ohjeet nimenomaan oli pyytää lisää lääkettä yököltä jos tarvii. Sit samainen yökkö pakotti herättämään vauvaa muutaman tunnin välein ilman mitään perusteita "jotta näkee kun se syö".
Se syy miksi pitää herättää kahden tunnin välein on se että osa vastasyntyneistä mielummin nukkuisi ja tissit tarvii imemistä jotta maito alkaa nousta. Mitä useammin lapsi on ekojen päivien aikana rinnalla sitä paremmin se maito nousee. Sitten kun maito nousee ja lapsi jaksaa imeä tehokkaasti ja todettu ettei ole häikkää esim verensokerien kanssa niin voi lapsentahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös tuore kokemus phks, eniten ärsytti kun tuntui että hoitajat ei ilmeisesti kommunikoi keskenään yhtään. Itse piti pysyä kärryillä kaikesta ja aina selittää uudestaan kaikki sille hoitajalle kuka siihen milloinkin sattui pölähtämään.
Sitten esimerkiksi henkilö A sanoi että kohta tulee kätilö katsomaan. Ok - menee hetki ja huoneeseen tulee ihminen jonka oletan olevan nyt sitten se kätilö. Hetkeä myöhemmin henkilö A tulee kysymään kävikö se kätilö, sanoin kävihän tuo. Kävi ilmi että huoneessa pyörähtänyt henkilö ei ollutkaan nyt SE KÄTILÖ jota oli tarkoitettu. HUOH! Vitustako minä tiedän kuka teistä on kätilö ja kuka siivooja kun kukaan ei osaa esitellä itseään vaan pyöritte siinä kuin herhiläiset nalkuttamassa. Sitten pyöritellään silmiä kuin jollekin vähä-älyiselle kun näin erehtyy.
Mulla Naistenklinikalla kiireellinen sektio, kun lapsen sydänäänet romahtivat synnytyksen aikana. Heräämössä itketti, kun en tiennyt lapsesta mitään. Hoitaja huusi, että lakkaa se itkeminen, mistä minä sen tiedän, vaikka lapsi ois kuollut. Ei suostunut soittamaan osastolle koko yönä, välillä vaan huusi että lakkaa se vollottaminen. Toinen heräämössä ollut vastasynnyttänyt sai oman vauvansa viereen yöllä. Sitten vielä aamulla tämä yöjoitaja alkoi isoon ääneen selittämään lääkärille, että olin itkeskellyt koko yön, en varmaan ole missään kunnossa hoitamaan vauvaa, joten eiköhän laiteta eri osastolle kuin lapsi. Lääkäri siihen totesi, että arvot ovat ok ja äiti varmasti tokenee heti kun saa lapsensa viereensä.
Aivan sekopäisiä hoitajia töissä. Itse osastolla olivat mukavia, vaikkei kukaan tajunnut vaihtaa pissapussia ennen kuin se irtosi ylitäytenä ja loiskui ympäriinsä. Olisi ilmeisesti jo yöllä pitänyt vaihtaa, mutta koska yöhoitajaa ei kiinnostanut lainkaan...
Synnytin Taysissa 2003 ja sain hyvää hoitoa kuten vauvakin. Ainoastaan yökätilö oli perseestä ja ei auttanut. Vittuili koko yön, kielsi nousemasta ja liikkumasta, lääkäri oli luvannut kipuhelpotusta mutta hoitaja ei häntä enää kutsunut. Käynnistetty menossa ja kovakouraisesti tutki ym. Tein hänestä valituksen. Minuun oltiin yhteydessä myöhemmin ja soittaja sanoi vielä että sinähän kuulostatkin ihan asialliselta. Varmaan oli kätilö haukkunut kysyttäessä minut pystyyn, mutta varoopa muiden kanssa. Eli valitukset menemään asiattomuuksista! Ottakaa omia särkylääkkeitä mukaan tai pyytäkää miehen tuoda. Itse sain eräältä ihanalta hoitajalta taskusta salaa. Liekö omistaan antoi 😊 Ikinä en häntä unohda.
Vierailija kirjoitti:
Luin lähes koko ketjun läpi ja olen menossa noin 2 viikon päästä synnyttämään Taysiin. Olen muutenkin jo nyt kuolemanväsynyt kuukausien nukkumishäiriöistä, kivuista, raskausvaivoista ja pelkään synnytyskipua. Toivon ja rukoilen, että synnytys olisi helppo ja nopea ja vauva nukkuisi suht hyvin. Oikeasti uskon kaiken menevän päin sitä itseään ja tulen tänne muutaman viikon päästä kertomaan omat traumakokemukseni. :(
Tiedätkö, jos tässä foorumissa olisi mahdollisuus yksityisviesteihin, tyrkyttäisin itseni avuksi sulle.
Toivon sun kanssasi parasta mahdollista. ❤️
Mulla meni Taysissa kuus vuotta sitten suht hyvin, mutta kotiin päästyä ilmeni, että mitään tukiverkkoa ei ollut.
Laiskat kirjoitti:
Nää kommentoijat eivät taida todellakaan olla niitä jotka näyttävät 10 päivää synnytyksen jälkeen tältä
http://diaryofafitmommy.com/how-i-got-my-body-back-after-baby-2/
Vaan tältä http://windsurfinglino.com/how-to-get-rid-of-apron-belly-without-surger…
Tommonen palvelun vaatiminen ja passauttaminen kertoo paljon asenteestasi yleensäkkin elämässä.
P***se revenneenä ja häntäluu murtuneena on kovin huono treenata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Hoitaja on vain palvelija. Virka vain nousi päähän kun entisestä opistosta tehtiin ylijäämä ylioppilaita varten amk. Nyt näitä sairaalapiikoja on keksitty ruveta kutsumaan "erityisasiantuntijoiksi" jolla ennen tarkoitettiin akateemisra poikkeuksellista lahjakkuutta ja kyvykkyyttä osoittanutta yksilöä.
Jos tulet tuolla asenteella hoitooni, en voi vannoa että pystyn antamaan sinulle parasta hoitoa. Tuommosen asenteen omaaville teen vain pakolliset hoitotoimenpiteet en mitään jutusteluja ym. En halua pahoittaa enään mieltäni, olen saanut jos jonkinmoista kuraa niskaani vaikka parhaani olen aina yrittänyt! Kannattaa oikeasti miettiä myös omaa asennetta.
Todellakin kätilöillä asenneongelma ja paha. Ammattilainen on ammattilainen. Aina. Lääkärinä minulla on vara kuunnella kaikki kettuilu mitä tulee potilailta ja omaisilta. Pinna ei ole koskaan katkennut eikä katkea.
Olen hyvin hämmentynyt siitä, miten synnyttäneiden osastolla on äitejä puhuteltu. Päivystyksessä, teholla ja mahaosastolla ei esimerkiksi juopoille haimatulehduspotilaille ym koskaan sillä tavalla puhuta vaan kaikkia kohdellaan ihmisarvo säilyttäen. Näin olen itse havainnut. Jos joku epäasiallisesti toimisi, saisi varmasti potkut.
minäkin sain huonoa kohtelua. Jouduin odottamaan vauvan ulostuloa käytävällä, makasin lattialla kippurassa ja oksensin mieheni ojentamaan pussiin ja huusin kivusta. Kaikki kävelivät ohi, kysyttäessä sain vastauksen että ei ole vielä synnytyssali vapautunut. Ehdin olla 2 tuntia synnytyssalissa ennen kun vauva sitten tuli ulos. Oli huono kohtelu joo mut siitä on aikaa. Yritin kuitenkin olla itse ystävällinen( en esim mulkoilla hoitajia) ja lopulta sainkin sitten ihan hyvää kohtelua.
Tuo kärsiminen nyt kuuluu vähän tuohon synnytykseen. Hyvän eteen pitää kärsiä välillä.