Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Oon mietiskelly... Oliskohan tässä kyseessä tilanne että on lapsi mennyt pesuveden mukana? Raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollinen tapahtuma, joten komplikaatiotkin kuuluu asiaan eivätkä näin ollen olekaan hoitoa vaativia, vaan ne pitäisi vaan jotenkin mystisesti itse selättää samalla kun antaa asiantuntevaa huolta ja hoivaa sille vauvalle?

Tuli vaan mieleen kun kuuntelee suvun vanhimpien muisteluita siitä kuinka kotona synnytettiin ja apua sai niin talonväeltä kuin naapureiltakin siihen asti että varmasti pystyi itse huolehtimaan lapsesta ja talon töistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Olisihan nuo hoitajat saaneet todellakin ystävällisempiä olla mutta ei heidän tehtävänä ole kuitenkaan hakea sulle pyyhkeitä, lakanoita, vaatteita jne. Itse sun pitää myöskin vauvasi heräämisistä ja syöttämisistä huolehtia. Näin kai se normaalisti menee, jos ei ole synnytyksen jälkeen todella huonossa kunnossa. Joku "perseen repeäminen" ei ole sama kuin huono kunto, vaikka itsestä siltä tuntuisikin.

Ymmärrän, ettei kätilöitä tai hoitajia ole koulutettu miksikään hotelliemänniksi, vaan heidän työnkuvansa on toisenlainen.

Minusta synnytyssairaaloissa tarvittaisiin sellaisia palvelutyöntekijöitä, jotka hoitaisivat lakananvaihdot, kantaisivat tarvittaessa ruokatarjottimen sänkyyn, toisivat puhtaita vaihtovaatteita äidille ja vauvalle ja joiden hoteisiin voisi vauvan jättää siksi ajaksi, että äiti käy suihkussa tai että synnytyksestä väsynyt äiti saisi nukkua ja he toisivat vauvat sitten aikataulun mukaan äidin rinnalle syömään.

Tällainen olisi synnytyksestä toipumisen kannalta loistopalvelua! Kyllähän sitä sitten kotona joutuukin omatoimisesti kaiken tekemään, mutta olisi inhimillistä, että saisi edes sen välittömän synnytyksenjälkeisen päivän-parin ajan levätä. Olisi toipumisen kannalta tosi tärkeä juttu.

Minutkin yllätti se, että raskausaikana olin neuvolassa huolehdinnan kohteena, mutta heti kun vauva oli puskettu pihalle, minut heivattiin oman onneni nojaan - vieläpä sairaalassa. Aivan sama, vaikka olin menettänyt verta, tikattu p-seestä ja fyysisesti kipeä ja väsynyt... silti piti puolipyörryksissä etsiä puhtaita lakanoita ja raahustaa vauvan kanssa veskiin tai suihkuhuoneeseen. Luulen, että tuokin oli osana aiheuttamassa minulle synnytyksenjälkeistä masennusta ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa olin jo varautunut tähän tylyyn toimintaan.

Ennen vanhaan oli lapsivuodeaika, jolloin äiti lepäsi talon töistä 12 viikon ajan. Häntä autettiin vauvanhoidossa ja vieraatkin toivat ruokaa. Nyt pitää olla niin itsenäinen ja hypätä suoraan hommiin, oli kunto mikä tahansa.

Mihin se isä katoaa?

Isä hoitaa toisia lapsia kotona tai ei vain yksinkertaisesti mahdu niihin täyteen ahdettuihin huoneisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mukaisen aina tylyä hoitajaa nenänvartta pitkin ja kysyn onko hän lähi-vai sairaanhoitaja. Jos lähi, totean pilkallisesti "no sit ymmärrän" ja jos sairaanhoitaja sanon hämmästyneenä ai jaa.

Miten se hoitajan koulutus vaikuttaa käyttäytymiseen? Niitä mulkkuja on sekä lähi-että sairaanhoitajissa.

Kyllä koulutus ja sivistys näkyy ihmisessä esim. itsetunnossa.

Harvoin tapaa huonosti käyttäytyviä ja ilkeää lääkäriä ja ainakin jos on pitkälle erikoistunut esim. lääketiett.tohtori, mutta sitäkin enemmän huonoa käytöstä esiintyy lähi-että sauraanhoitajissa, kun heidän pitää heikon itsetunnon takia päteä ja saada huomiota.

Minä olen kyllä törmännyt varmaan enemmän niihin huonosti käyttäytyviin lääkäreihin kuin hoitajiin. Hoitajilla todennäköisesti myös enemmän kiirettä töissä kuin lääkäreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Olisihan nuo hoitajat saaneet todellakin ystävällisempiä olla mutta ei heidän tehtävänä ole kuitenkaan hakea sulle pyyhkeitä, lakanoita, vaatteita jne. Itse sun pitää myöskin vauvasi heräämisistä ja syöttämisistä huolehtia. Näin kai se normaalisti menee, jos ei ole synnytyksen jälkeen todella huonossa kunnossa. Joku "perseen repeäminen" ei ole sama kuin huono kunto, vaikka itsestä siltä tuntuisikin.

Ymmärrän, ettei kätilöitä tai hoitajia ole koulutettu miksikään hotelliemänniksi, vaan heidän työnkuvansa on toisenlainen.

Minusta synnytyssairaaloissa tarvittaisiin sellaisia palvelutyöntekijöitä, jotka hoitaisivat lakananvaihdot, kantaisivat tarvittaessa ruokatarjottimen sänkyyn, toisivat puhtaita vaihtovaatteita äidille ja vauvalle ja joiden hoteisiin voisi vauvan jättää siksi ajaksi, että äiti käy suihkussa tai että synnytyksestä väsynyt äiti saisi nukkua ja he toisivat vauvat sitten aikataulun mukaan äidin rinnalle syömään.

Tällainen olisi synnytyksestä toipumisen kannalta loistopalvelua! Kyllähän sitä sitten kotona joutuukin omatoimisesti kaiken tekemään, mutta olisi inhimillistä, että saisi edes sen välittömän synnytyksenjälkeisen päivän-parin ajan levätä. Olisi toipumisen kannalta tosi tärkeä juttu.

Minutkin yllätti se, että raskausaikana olin neuvolassa huolehdinnan kohteena, mutta heti kun vauva oli puskettu pihalle, minut heivattiin oman onneni nojaan - vieläpä sairaalassa. Aivan sama, vaikka olin menettänyt verta, tikattu p-seestä ja fyysisesti kipeä ja väsynyt... silti piti puolipyörryksissä etsiä puhtaita lakanoita ja raahustaa vauvan kanssa veskiin tai suihkuhuoneeseen. Luulen, että tuokin oli osana aiheuttamassa minulle synnytyksenjälkeistä masennusta ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa olin jo varautunut tähän tylyyn toimintaan.

Ennen vanhaan oli lapsivuodeaika, jolloin äiti lepäsi talon töistä 12 viikon ajan. Häntä autettiin vauvanhoidossa ja vieraatkin toivat ruokaa. Nyt pitää olla niin itsenäinen ja hypätä suoraan hommiin, oli kunto mikä tahansa.

Mihin se isä katoaa?

Isä on töissä tai toisen lapsen/lasten kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Takana vuorokauden kestänyt vaikea synnytys, verenpaine hengenvaarallisen matala, tulehdusarvot 900, kuumetta 40 astetta. Vauva teholla ja minä eristyshuoneessa kun ei tiedetty mikä tulehduksen aiheutti. Lääkäri antoi minulle yhden ohjeen. Mitä tahansa tarvitsinkin, minun pitää pyytää hoitaja apuun. En saa nousta yksin vuoteesta, enkä saa poistua huoneesta. Unohti varmaan sitten ohjeistaa ne hoitajat. Vauva tuotiin mulle teholta puolikuntoisena vierihoitoon ja patisteltiin imettämään. Lakanat olisi pitänyt etsiä osastolta itse ja vaihtaa samalla kun varoo ettei kaada kahta tippatelinettä. Ruoka sentään tuotiin huoneeseen. Kun yksi hoitajista viimein tajusi ettei mun kunto riitä muuhun kuin hätinä omillaan hengittämiseen vauva onneksi vietiin takas teholle saamaan sitä hoitoa mitä se tarvitsi juuri samaan tulehdukseen mikä munkin sisuksia poltteli. Siitä alkoikin sitten armoton mäkätys ja painostus, mun pitää sitten usein käydä siellä teholla että vauva saa äidin läheisyyttä. Teholle sain porttikiellon jo ekalla reissulla kun kukaan ei lähtenyt mua sinne viemään ja perille raahauduttuani olin niin heikossa kunnossa että pyörryin.

Ja lääkärin mukaan mulla olis koko ajan kuulunu olla täydellinen vuodelepo ja eristys. Elämäni helvetillisin kuukausi VKSssa.

Nimim. Ei toista lasta tähän kroppaan kasvamaan

Mitä ne hoitajat sanoi, kun sanoit että lääkäri oli käskenyt pysymään levossa? Siis, sään sanoit asiasta, etkös?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas synnytin helmikuussa ensimmäistä kertaa. Ja vähän on jäänyt kaivelemaan se, kun olin synnytyksestä ja 4vrk valvomisesta niin tokkurassa, etten tolpillani pysynyt hetkeäkään,mutta minua vastaanottanut hoitaja ei jäänyt mitenkään auttamaan minua. En tiedä miten normaalisti toimitaan kun ensikertalainen olin, mutta jäi paska maku suuhun kun hoitaja ei piitannut lainkaan siitä, että olin pyörtyä jo puolen minuutin istumisen jälkeen. Siinä sitten makasin sängyllä puolikuolleena enkä vauvaa pystynyt hoitamaan kun nousta ei voinut, ei varsinkaan vauva sylissä kun oltaisiin mätkähdetty maahan molemmat. Onneksi nukkui sikeästi monta tuntia. Apua sai toki kun kelloa soitti, mutta aika vastahakoisesti :( kun olisin vain tiennyt antaa vauvan hoitajille hetkeksi, että olisi saanut nukuttua ja levättyä edes pari tuntia

Voi, miten ikävää. Itselläni samanlaisessa tilanteessa aivan päinvastainen kokemus. Minua kiellettiin nostamasta vauvaa, etten pudota (olin siis meinannut synnytyksen jälkeen pyörtyä), ja jopa ruokatarjotin tuotiin alussa. Koska en myöskään ollut nukkunut pitkään aikaan kunnolla, hoitajat ottivat vauvan ja toivat sitten syömään. En olisi tuollaista edes itse osannut/kehdannut pyytää. Muittenkin vauvoja otettiin vähäksi aikaa, eli se oli heillä tapana. Olisipa joka paikassa yhtä empaattista ja ystävällistä henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ovat asiakaspalvelutyössä, mutta jostain syystä sillä alalla on paljon m*lkkuja jotka eivät tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä. Ei ole oikein, että asiakkaita kohdellaan noin. Jos olet osastolla vuodelevossa, ihan mistä syystä tahansa, niin hoitajan tehtävä on auttaa ja palvella ilman v*ttuiluja.

En ole hoitoalan töissä mutta mielessä käy, että onko tähän surkeaan asiakaspalveluasenteeseen syynä se, että kaikista työttömistä yritetään väkisin leipoa lähihoitajia? Niistä kun on pulaa, niin hakekaapa kuulkaa hoitajiksi jne.

Totuus on se, ettei kaikista ole ihmistyöhön. Jos kokee muut ihmiset iljettävinä eikä halua olla lähikontaktissa vieraiden, sairaiden, lasten taikka vanhusten kanssa, mutta silti pakosta joutuu näihin hommiin, niin todennäköisintä on, että lopputulos on tämä.

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

älä sitten tee lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ovat asiakaspalvelutyössä, mutta jostain syystä sillä alalla on paljon m*lkkuja jotka eivät tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä. Ei ole oikein, että asiakkaita kohdellaan noin. Jos olet osastolla vuodelevossa, ihan mistä syystä tahansa, niin hoitajan tehtävä on auttaa ja palvella ilman v*ttuiluja.

En ole hoitoalan töissä mutta mielessä käy, että onko tähän surkeaan asiakaspalveluasenteeseen syynä se, että kaikista työttömistä yritetään väkisin leipoa lähihoitajia? Niistä kun on pulaa, niin hakekaapa kuulkaa hoitajiksi jne.

Totuus on se, ettei kaikista ole ihmistyöhön. Jos kokee muut ihmiset iljettävinä eikä halua olla lähikontaktissa vieraiden, sairaiden, lasten taikka vanhusten kanssa, mutta silti pakosta joutuu näihin hommiin, niin todennäköisintä on, että lopputulos on tämä.

Tämä. Lisäksi hoitajia aina parjataan, miten hoitajaksi menevät ovat luusereita ja lähihoitaja automaattisesti typerys joka ei muualle päässyt,kuka tahansa pystyisi niin yksinkertaiseen työhön mutta pystyykö?

Ei todellakaan!

Huono hoitaja voi tulla kenestä vain, mutta ei ole itsestäänselvyys että hoitaja on kiireestä,paineesta,ilkeistä potilaista,omaisista ja stressistä huolimatta ystävällinen,kohtaa ja on läsnä,kuuntelee potilasta,keskittyy ja tekee työnsä mahdollisimman hyvin,haluaa aidosti potilaan parasta, pitää tietonsa ja ammattitaitonsa ajantasalla,on aidosti kiinnostunut mm.hoitotyöstä ja lääketieteestä..

Vierailija kirjoitti:

Oysissa vierihoito-osastolla oli aivan ihana henkilökunta. Olin todella heikkona leikkauksen jälkeen, mutta minun ei edes tarvinnut sanoa sitä, vaan hoitaja tajusi asian ja otti vauvan kansliaan ensimmäisenä iltana, että saan nukkua. Ja ruuat laitettiin tulemaan automaattisesti ensimmäisen vuorokauden ajan suoraan sänkyni viereen. Se hoitajista huokunut välittäminen ja ystävällisyys oli niin upeaa, että ihan itketti. 

Sanoin tämän sen takia, koska tässä ketjussa niin moni väittää, että parasta on nopea kuntoutuminen ja vastasynnyttäneen äidin liikkeelle saaminen. Todella epäinhimillistä ajattelua, kun äiti on totaalisen väsynyt ja useimmat kivuissaankin. Sanoisin, että paremmin kuntoutuneita äitejä tulee Oysin vierihoito-osaston välittämisellä ja läsnäololla kuin tämän ketjun aloittajan paikan meiningillä.[/quote

Itse olen synnyttänyt LPKS:ssa, OYS:ssa ja Naistenklinikalla ja OYS oli töykein ja ilkein. Liinavaatteiden tai muiden paikkoja ei neuvottu ja sitten kun vauvanvaatteet löysi, mutta ei läheskään oikeaa kokoa niin todettiin vain että olisi kannattanut vähän isompi vauva synnyttää.

Naistenklinikan "passaus" oli jo vähän liikaakin kun siellä olisi saanut ruokatarjottimenkin huoneeseen ja jopa kysyttiin tarvitseeko särkylääkettä.

Lukekaa tämä. Ei enää riitä, että vaarannetaan äidin henki, vaan myös puolustuskyvyttömän vauvan. Tähänkö on tultu.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/26/elias-vauvan-verensokeri-laski…

Vierailija kirjoitti:

Joo o, minä en tajua ollenkaan tätä nykymeininkiä sairaalassa kun heti synnyttäneenä pitäisi kaikki itse jaksaa. Helvetti päästäisivät kotiin vaan heti niin kotonakin saa omalta mieheltä/ suvulta enemmän apua kuin sairaalassa. Ja joo, oot vapaa lähtemään koska vaan mutta periaatteessa et kuitenkaan, koska kyllä sun vaan on odotettava että saat lääkäriltä luvan lähteä turvallisesti kotiin vauvan kanssa. 

2 krt olen Tyksissä synnyttänyt. Heti synnytyksen jälkeen vauva lykätään paidan alle ja siellä pidettävä ekat 24h tai jotakin. Ihan kaunis ajatus, mutta kun olet pari vuorokautta synnyttänyt ja valvonut ja kolmantenakaan yönä et saa nukuttua kun pelkäät tappavas painollasi sen vastasyntyneen joka makaa sängyssä vieressä sun paidan sisällä... aika väsynyt sitä oli. Imetyksestä paineet kun vauvaa punnitaan ja painoa pitäs tulla, mutta lisämaitoa ei saa, ei sitten millään. Mulla on molempien kanssa ollut myös imetysotteen kanssa alussa vaikeuksia, molemmat huusi kitarisat kirkuen yöt väärällään kun olivat nälkäisiä eikä saaneet tississä otetta. Tuttia ei missään nimessä saanut käyttää, joten siinä tuli valvottua se neljäs ja viides yö kun pidät pikkurilliä vauvan suussa, ettei huonekaverit häiriintyisi. Se on myös kiva ohjelmanumero päivään kun huoneissa ei ole edes omaa vessaa, vaan pitää joka kerta perse revenneenä lähteä käytäville hillumaan yhteiseen vessaan (ja kun siellä on 20 muutakin perseestä revennyttä, niin ne vessat oli välillä melko varattuja ja mitään rauhaa ei kyllä itse saanut esim. kakkaamiseen kun on metrin jono siinä oven takana). Ja suihkuunkin piti se vauva kärrätä mukaan.

Kyllä minä ainakin olen hieman kade äidilleni joka synnytti heidekenissä +30 vuotta sitten. Silloin äiti todellakin sai levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat todellakin HOITI sekä äitiä että vauvaa. 

Mutta Suomessa nyt muutenkin on se asenne että äidin tulee pärjätä yksin ja se koulutus tosiaan alkaa siellä synnärillä. 

Kuinka onnellinen olisin ollut tuollaisesta. Synnytin 90-luvulla ja silloin vauva vietiin vauvalaan ja juotettiin salaa lisämaitoa, että se nukkuisi tyrmässä siellä. Itse itkin hädissäni hormoonihöyryissä, missä vauvani.

Kun vihdoin pääsin imettämään, eihän vauva imenyt, kun maha oli täynnä korvikemaitoa. Lisäksi annettiin imettää vain 20 minuuttia ja vauva kiireesti vauvalaan ja huokaistiin, että ei tästä äidistä imettäjää tule, kun se ei osaa.

Esikoisen imetys menikin perseelleen. Toisen ja kolmannen kanssa osasin jo tapella, että tämä on minun vauva, ette vie sitä mihinkään. Se on vieressäni paidan alla ja imee rintaa, ei anneta tuttia. Olin kuulemma hankala potilas.

Itse synnytin vuosi sitten Naistenklinikalla ja uskomattoman paska maku jäi suuhun useiden hoitajien / kätilöiden toimesta.

Paska alkoi jo ennen synnytystä - kävin pari päivää ennen synnytyksen alkua tarkastuksessa kivuliaiden supistusten takia kun luulin että synnytys alkaa. Iäkäs kätilö teki minulle järkyttävän kipeän sisätutkimusen, oikeasti karjuin täyttä huutoa kyyneleiden valuessa silmistäni ja puristin mieheni kättä paniikissa ja huusin lopeta. Tuo nainen tokaisi vain tyyliin "voivoi, tätähän se synnytyskin on". Minulle jäi tuosta kidutuksesta niin iso trauma, että suunnitelmani mahdollisimman luonnonmukaisesta synnytyksestä (ilman kivunlievitystä) poistui samantien ja aloin pelkäämään synnytystä vaikka ennen tätä en pelännyt yhtään. Itkin hädissäni ja mieskin oli aivan järkytyksestä sanaton tuon käynnin jälkeen... annoimme palautetta ja parin päivän päästä tullessani synnyttämään sanoin että ko. kätilöä en synnytykseeni aio huolia.

Sain onnekseni ihanan kätilön jonka kanssa kaikki toimi hyvin. Synnytyksessä sain kolmannen asteen repeämän, eli alapääni repesi peräaukon sulkijalihakseen saakka. Jouduin samantien leikkaussaliin nukutukseen ja tikkaukseen ja vauva vietiin vastasyntyneiden teho-osastolle.

Leikkauksen jälkeen olin tosi kipeä, vaikka olin todella tuhdisti lääkitty. En pystynyt itse nousemaan sängystä, en oikeasti pystynyt edes kääntymään mutta niin vaan oli itse kyettävä kun en apuakaan meinannut saada. Vaikka olisin kovasti halunnut nähdä vauvaani niin lopulta olin vain helpottunut että vauvakin vain nukkui ensimmäiset pari päivää teho-osastolla, sillä en olisi niin väsyneenä ja kipeänä kyennyt hoitamaan mitenkään.

Olin pöyristynyt siitä miten minua hätyyteltiin vähän väliä maidon pumppaamisen ja milloin minkäkin takia, vaikka olisin halunnut vain levätä. Lääkkeitä ei tahtonut saada anelemallakaan. Koin myös erään kätilön tavan tarttua rajusti iholleni maidon pumppaamisen harjoittelussa melko töykeäksi. Ilmapiiri oli todella, todella painostava kaikkien opeteltavien asioiden takia. Ihmettelin että miksi helvetissä tästä täytyy tehdä tällainen selviytymiskoe, miksi en vain voi levätä ja opetella nuo asiat ihan omalla painollani. Koko ajan oli tunne, että kun vain saisi olla kotona, olisi kaikki niiin paljon paremmin. Saisi levätä, saisi apua mieheltä, saisi syödä kun on nälkä ja lääkkeitä ei tarvitsisi rukoilla. Muutaman päivän katsottuani sitä jatkuvasti vaihtuvien hoitajien sähläämistä ja hoputtamista, painostamista millon minkäkin ympärillä, aloin jo uhkailemaan tosissani että minä ja vauvani lähdetään täältä tänään. Niin ei kuitenkaan voinut tehdä ennen sitä lääkärin lausuntoa, jota sitäkin sai odottaa kun lääkäri ei ehtinyt tekemään tarkastusta.

Kun viimein päästiin tuolta helvetistä kotiin, kaikki sujui luonnollisesti, rauhallisesti ja hyvin. En olisi todellakaan tarvinnut niitä vieraiden ihmisten tenttejä yksinkertaisista asioista, jotka olisin oppinut kokeilemalla hyvin äkkiä itse rauhassa ilman ikäviä syyllisyyden tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo o, minä en tajua ollenkaan tätä nykymeininkiä sairaalassa kun heti synnyttäneenä pitäisi kaikki itse jaksaa. Helvetti päästäisivät kotiin vaan heti niin kotonakin saa omalta mieheltä/ suvulta enemmän apua kuin sairaalassa. Ja joo, oot vapaa lähtemään koska vaan mutta periaatteessa et kuitenkaan, koska kyllä sun vaan on odotettava että saat lääkäriltä luvan lähteä turvallisesti kotiin vauvan kanssa. 

2 krt olen Tyksissä synnyttänyt. Heti synnytyksen jälkeen vauva lykätään paidan alle ja siellä pidettävä ekat 24h tai jotakin. Ihan kaunis ajatus, mutta kun olet pari vuorokautta synnyttänyt ja valvonut ja kolmantenakaan yönä et saa nukuttua kun pelkäät tappavas painollasi sen vastasyntyneen joka makaa sängyssä vieressä sun paidan sisällä... aika väsynyt sitä oli. Imetyksestä paineet kun vauvaa punnitaan ja painoa pitäs tulla, mutta lisämaitoa ei saa, ei sitten millään. Mulla on molempien kanssa ollut myös imetysotteen kanssa alussa vaikeuksia, molemmat huusi kitarisat kirkuen yöt väärällään kun olivat nälkäisiä eikä saaneet tississä otetta. Tuttia ei missään nimessä saanut käyttää, joten siinä tuli valvottua se neljäs ja viides yö kun pidät pikkurilliä vauvan suussa, ettei huonekaverit häiriintyisi. Se on myös kiva ohjelmanumero päivään kun huoneissa ei ole edes omaa vessaa, vaan pitää joka kerta perse revenneenä lähteä käytäville hillumaan yhteiseen vessaan (ja kun siellä on 20 muutakin perseestä revennyttä, niin ne vessat oli välillä melko varattuja ja mitään rauhaa ei kyllä itse saanut esim. kakkaamiseen kun on metrin jono siinä oven takana). Ja suihkuunkin piti se vauva kärrätä mukaan.

Kyllä minä ainakin olen hieman kade äidilleni joka synnytti heidekenissä +30 vuotta sitten. Silloin äiti todellakin sai levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat todellakin HOITI sekä äitiä että vauvaa. 

Mutta Suomessa nyt muutenkin on se asenne että äidin tulee pärjätä yksin ja se koulutus tosiaan alkaa siellä synnärillä. 

Kuinka onnellinen olisin ollut tuollaisesta. Synnytin 90-luvulla ja silloin vauva vietiin vauvalaan ja juotettiin salaa lisämaitoa, että se nukkuisi tyrmässä siellä. Itse itkin hädissäni hormoonihöyryissä, missä vauvani.

Kun vihdoin pääsin imettämään, eihän vauva imenyt, kun maha oli täynnä korvikemaitoa. Lisäksi annettiin imettää vain 20 minuuttia ja vauva kiireesti vauvalaan ja huokaistiin, että ei tästä äidistä imettäjää tule, kun se ei osaa.

Esikoisen imetys menikin perseelleen. Toisen ja kolmannen kanssa osasin jo tapella, että tämä on minun vauva, ette vie sitä mihinkään. Se on vieressäni paidan alla ja imee rintaa, ei anneta tuttia. Olin kuulemma hankala potilas.

No miten olisi yksilöllinen hoito? Jos synnytys meni hyvin ja äiti voimissaan, äiti hoitakoon vauvaansa ja pitäköön paidan alla jos se tuntuu hyvälle. Mutta jos äiti on valvonut vuorokausia, revennyt pahasti, on esim. todella kipeät jälkisupparit tai sektiohaava vatsassa, niin onko se vauva ihan pakolla tunkea paidan alle rääkymään ja raijattava suihkuunkin mukaan, vai voisko ajatella että se äiti saisi hetken lepoa ja kerättyä itseään kokoon sillä aikaa kun vauva olisi hetken hoitajalla?

Olisko täysin mahdoton ajatus ymmärtää että äidit, vauvat ja synnytykset on niin erilaisia, että on julmaa työntää kaikki samaan muottiin ja toteuttaa hoitoa kuin liukuhihnatehtaalla?

t. lähihoitaja ja 2x äiti

Vierailija kirjoitti:

Oulaisissa oli muutama ihana hoitsu, ja useampi aika kamala. Jouduin sektioon, ja kun pääsin osastolle, kukaan ei kertonut mitään osaston käytännöistä. Vasta viimeisenä, neljäntenä päivänä minulle selvisi että päivällä kahvia olisi saanut hakea käytävältä, tai että iltapala oli tarjolla samalla systeemillä. Pyyhkeet löysin puolivahingossa itse kun samaan aikaan joku toinen oli menossa suihkuun.

Olin ensisynnyttäjä, mutta mitään neuvoja mihinkään ei saanut. Tuttavani joka synnytti myös Oulaisissa ja joutui sektioon sai fysioterapeutilta ohjeet miten sektiohaavan kanssa toimitaan, minulle ei kukaan puhunut mitään siitä. Synnytystä ei kukaan käynyt läpi kanssani, vaikka papereihin on niin kirjattu.

Mitä eikö Oulaisissa olekaan niin ihanaa ja mahtavaa ja kodinomaista onnea?

Jos miehellä olisi esim. onnettomuuden seurauksena välilihassa ja sulkijalihaksissa kymmeniä tikkejä, pitäisikö miehen itse vaihtaa lakanat haettuaan ne perse veressä ensin jossain käytävältä, hakea itse ruokansa ja kipulääkkeeksi annettaisiin parasetamolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!

Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.

Hoitajat eivät ole palvelijoita!

Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?

En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet. 

Itse olen hoitaja/kätilö, mutta en todellakaan kenenkään palvelija. Meidän tehtävä on esimerkiksi antaa ohjausta vauvan hoitoon, imetykseen, synnytyksestä palautumiseen, siihen mitä tulee tehdä mikäli kotona tulee ongelmaa omassa tai vauvan voinnissa. Itse tuon vaihtovaatteet ja vaihdan lakanat esim. sektiolla synnyttäneiltä, mutta kyllä suurin osa synnyttäneistä jaksaa itse hakea pyyhkeensä muutaman metrin päästä.

Onko teillä ohjeena sanoa kaikki mahdollisimman ilkeästi ja vähättelevästi ja vittuilla? Koska sehän se ongelma oli, että mitään ei voinut sanoa asiallisesti eikä se, että piti itse hakea.

Miten se voi olla ongelma? Miten sä voit olettaa, että sinä olet niin tärkeä ja arvokas, että sulle pitää puhua vain kauniisti kokoajan? Tuskinpa itsekään aina puhut kaikille niin, ettei ole joskus epäkohteliasta toisista, vaikkein itsestäsi olekaan. Koita hiukan ymmärtää muitakin, siellä voi olla paha olla niillä työntekijöillä, ei se ole tarkoitettu henkilökohtaisesti jos tiuskitaan. Eihän se ole kivaa, mutta kasvata nahkaa, niin ei tarvitse itkeä, kun hoitaja jopa sanoi,,että paina itse kutsunappia, kun tarvitset apua.

Nämä kirjoitukset kuulostaa todella huonon itsetunnon omaavan ihmisen jutuilta, joka ei mielestään ansaitse mitään hyvää. Kyllä, olen juuri niin arvokas ja tärkeä, että ansaitsen hyvää kohtelua ja hoitoa niiltä ihmisiltä jotka on siihen työhön koulutettu ja valinneet sen ammatikseen. Itseasiassa odotan kaikilta ihmisiltä ystävällisyyttä, kun olen itse ystävällinen heitä kohtaan. Miksi minun pitäisi asiakkaana ottaa vastaan ammattilaiselta huonoa kohtelua ja ansaitsematonta tiuskimista? Oletan, että työssä käyvä ihminen on AIKUINEN, joka osaa erottaa työminänsä ja yksityisen minänsä toisistaa ja käyttäytyä ammattimaisesti ja asiallisesti. Se ei ole mielestäni ollenkaan liikaa vaadittu.

Kirurginen sairaanhoitaja täällä ihmettelee ja häpeää naistentautien kollegoitaan. Periaatteessa esim. yhteisöllinen ruokailu synnärillä ja mahdollisuus käydä itse liinavaatevarastosta hakemassa pyyhettä, vaatetta ja puhdasta lakanaa tarvittaessa ovat hyviä, mutta automaattisesti ei pidä olettaa, että kaikki jaksaisivat sitä heti. Toisten seuraa tai lakananvaihtoa tai edes sitä, että uskaltaisi yksin suihkuun. 

Mä joudun työssäni vääntämään päivittäin joitain asioita potilaille ja omaisille ratakiskoista, mutta teen sen AINA rauhallisesti, kohteliaasti ja varmistaen, että asia tulee selville. Monille se tilanne on uniikki, pelottava ja jännittävä, taustalla voi olla mitävaan kokemuksia. Kaikilla ei ole yhtäläiset kognitiiviset kyvyt. Ja vielä annan puhelinnumeron ja kehoitan soittamaan, jos tuleekin vielä kysyttävää. Se huojentaa suurinta osaa. Kun annetaan lupa kysyä. Kun hoitaja ei pyörittele silmiä, puhu epäystävällisesti.

Jossain synnärilläkin voi olla ihan pihalla väsymyksen, uuden elämäntilanteen, kipulääkkeiden, omituisen raskaudenjälkeisen kropan ja synnytyshormonien boostaaman aivotoiminnan kanssa. Siinä todella tarttis empatiaa ja kannustusta. 

Noista kannattaa valittaa suoraan ylilääkäreille. Tosin voihan nekin olla katkeria, mutta todnäk miehiä.

Päätavoite, eli synnytys niin että äiti ja lapsi jäi henkiin kuitenkin toteutui, ja vielä niin etteivät vammauttaneet vauvaa, joten ovat työnsä tehneet.