Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Tai sitten se äiti ei jostain syystä luota siihen naiseen jolle ei anna lastaan. Epäilee tällä esim alkoholiongelmaa... eli miksi se vika olis just äidissä, eikä isoäidissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku muu kuin lapsen oma äiti tai isä haluaa ehdottomasti olla kahden kesken vauvan kanssa ILMAN sen vauvan äidin tai isän läsnäoloa, niin asiassa on jotain hyvin outoa. Mitä sellaista halutaan sen vauvan kanssa tehdä, jota lapsen äiti tai isä ei saisi nähdä???
Ap toivottavasti hälytyskellosi soi ja kovaa.
Oothan ap jo lukenut Katriina Järvisen kirjan Kaikella kunnioituksella?
Siinä käsitellään suomalaisten suhdetta vanhempiin, siitä voisi olla apua teille molemmille tästä paskasta irrottautumisessa.
Ap tämä ketju on varmasti auttanut sinua. Mutta tuo tilanteesi kuulostaa niin kamalalta, että ei ehkä olisi pahitteeksi purkaa sitä myös jonkun perheasioihin erikoistuneen psykologin kanssa. Mielestäni tarvitset ja ansaitset tukea nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itsenäisyys on huonolla pohjalla, on suhteeseen hankalaa ruveta vääntämään lapsia.
Kaikenlainen taloudellinen ja materiaalinen sekasotku sukupolvien välillä on huono merkki suhteessa jo alun perin. Roinat vanhempien kodissa, asuminen vanhempien omistamassa asunnossa, yhteisomistuksessa olevat ne ja nämä, jatkuvat puolin ja toisin avun tarve, huono huono.
Ensin kunnon itsenäistyminen. Sitten vasta lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Huh. Oletko lukenut tätä palstaa, tätä ketjua?
En juuri ole uskaltanut tähän astikaan pyytää vauvaa syliin. Tämän luettuani en uskalla edes katsoa lasta ihastuneena silmiin, leperrellä saatikka pyytää syliin! Koska Äiti!!!!! On Tärkein!!! Ainoa!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Huh. Oletko lukenut tätä palstaa, tätä ketjua?
En juuri ole uskaltanut tähän astikaan pyytää vauvaa syliin. Tämän luettuani en uskalla edes katsoa lasta ihastuneena silmiin, leperrellä saatikka pyytää syliin! Koska Äiti!!!!! On Tärkein!!! Ainoa!!!!!
Ja näiden sekopäisten kirjoitustesi jälkeen ihmettelet, miksi sinua kartetaan?😂😂😊
Vierailija kirjoitti:
Kun itsenäisyys on huonolla pohjalla, on suhteeseen hankalaa ruveta vääntämään lapsia.
Kaikenlainen taloudellinen ja materiaalinen sekasotku sukupolvien välillä on huono merkki suhteessa jo alun perin. Roinat vanhempien kodissa, asuminen vanhempien omistamassa asunnossa, yhteisomistuksessa olevat ne ja nämä, jatkuvat puolin ja toisin avun tarve, huono huono.
Ensin kunnon itsenäistyminen. Sitten vasta lapset.
Mitähän tää tähän kuuluu?
Tässähän puhutaan takertuvista, tavaralla ja perinnöllä kiristävistä isovanhemmista.
Minä olen muuttanut kotoa 16-vuotiaana. Sain lapsen nelikymppisenä. Ja niin vaan hullu äitini yrittää tulla kotiini tallomaan. Vaikka täällä ei ole ensimmäistäkään häneltä saatua tavaraa, enkä ole ollut edes tekemisissä 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan sama tilanne aikanaan. Oltiin parikymppisiä ja miehen vanhempien mielestä kyvyttömiä huolehtimaan vauvasta. Muilla sukulaisilla ei ollut ongelmaa asian kanssa.
Reilun vuoden tuollaista käytöstä kestettyäni ilmoitin miehelle, että hän joko puhuu vanhempiensa kanssa tai lähden vauvan kanssa. Hän sanoi asiasta äidilleen ja reiluun vuoteen ei puhuttu sanaakaan appivanhempieni kanssa, vaikka yrittivät ottaa yhteyttä. Meille syntyi sillä välin toinen lapsikin, mutta heille ei kerrottu asiasta ennen kuin lapsi oli 3kk vanha, koska oltiin miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että uudelleen ei enää katsota sitä touhua.
Tuo kuitenkin rikkoi minun ja mieheni välisen luottamuksen, kun hän ei heti alkuun puhunut vanhemmilleen vaan naureskeli vieressä.
Ja varmaan miestäni myös kadutti se ettei puhunut vanhemmilleen ”minun käskystäni”.
Jatkoimme yhteiseloa kuitenkin vielä 6 vuotta tämän jälkeen, mutta appivanhempani eivät koskaan lopettaneet vähättelyäni ja muistivat aina mainita miten lasten olisi parempi olla
heillä.
Lopulta tämä kaikki kiristi minun ja mieheni välejä niin, että erosimme 2 vuotta sitten oltuani yhdessä yli 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Huh. Oletko lukenut tätä palstaa, tätä ketjua?
En juuri ole uskaltanut tähän astikaan pyytää vauvaa syliin. Tämän luettuani en uskalla edes katsoa lasta ihastuneena silmiin, leperrellä saatikka pyytää syliin! Koska Äiti!!!!! On Tärkein!!! Ainoa!!!!!
Ja näiden sekopäisten kirjoitustesi jälkeen ihmettelet, miksi sinua kartetaan?😂😂😊
Kommenttini oli ensimmäinen kirjoitukseni tähän keskusteluun, en tiedä kenen sekopäisiin kommentteihin minut sitten liität.
Mutta oikeasti, ymmärrän aloittajan hädän. Mutta toisaalta aikamoisia aggressiivisia ilmaisuja täällä on tullut siihen suuntaan, että en oikeasti tiedä miten mahtaa sitten vauvaa (ja äitiä) olla sopivaa lähestyä. Mieluummin ehkä ei lainkaan; paitsi sitten osoittaa että ei ole kiinnostunut ollenkaan. Jos sinulla on ollut vauvoja, nyt jo isoksi kasvaneita, älä koskaan puhu siitä miten silloin oli kun ne olivat pieniä, se on vihjailua ja neuvomista. Älä sano vauvaa kenenkään näköiseksi, se on vittuilua. Älä kommentoi mitään vauvan mahdollisista tarpeista, koska äiti tietää paremmin kaiken.
Ihan oikeasti. En halua enää nähdä yhtään vauvaa enkä äitiä. Pelkään semmoisia. Onneksi minulla ei ole poikia, joten anopiksi en voi tulla.
Oma anoppini aikanaan kommentoi, halusi vauvaa syliin, samoin äitini teki. En osannut ihan hirveästi loukkaantua heidän kiinnostuksestaan vauvaa kohtaan. Aina ei kaikki neuvot kiinnostaneet, ne voi sitten sivuuttaa. Mutta nykyään asia on selkeästi kovin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Huh. Oletko lukenut tätä palstaa, tätä ketjua?
En juuri ole uskaltanut tähän astikaan pyytää vauvaa syliin. Tämän luettuani en uskalla edes katsoa lasta ihastuneena silmiin, leperrellä saatikka pyytää syliin! Koska Äiti!!!!! On Tärkein!!! Ainoa!!!!!
Ja näiden sekopäisten kirjoitustesi jälkeen ihmettelet, miksi sinua kartetaan?😂😂😊
Kommenttini oli ensimmäinen kirjoitukseni tähän keskusteluun, en tiedä kenen sekopäisiin kommentteihin minut sitten liität.
Mutta oikeasti, ymmärrän aloittajan hädän. Mutta toisaalta aikamoisia aggressiivisia ilmaisuja täällä on tullut siihen suuntaan, että en oikeasti tiedä miten mahtaa sitten vauvaa (ja äitiä) olla sopivaa lähestyä. Mieluummin ehkä ei lainkaan; paitsi sitten osoittaa että ei ole kiinnostunut ollenkaan. Jos sinulla on ollut vauvoja, nyt jo isoksi kasvaneita, älä koskaan puhu siitä miten silloin oli kun ne olivat pieniä, se on vihjailua ja neuvomista. Älä sano vauvaa kenenkään näköiseksi, se on vittuilua. Älä kommentoi mitään vauvan mahdollisista tarpeista, koska äiti tietää paremmin kaiken.
Ihan oikeasti. En halua enää nähdä yhtään vauvaa enkä äitiä. Pelkään semmoisia. Onneksi minulla ei ole poikia, joten anopiksi en voi tulla.
Oma anoppini aikanaan kommentoi, halusi vauvaa syliin, samoin äitini teki. En osannut ihan hirveästi loukkaantua heidän kiinnostuksestaan vauvaa kohtaan. Aina ei kaikki neuvot kiinnostaneet, ne voi sitten sivuuttaa. Mutta nykyään asia on selkeästi kovin eri tavalla.
Sinun kannattaisi hakea apua tuohon kommunikointiongelmaasi ja ahdistuneisuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itsenäisyys on huonolla pohjalla, on suhteeseen hankalaa ruveta vääntämään lapsia.
Kaikenlainen taloudellinen ja materiaalinen sekasotku sukupolvien välillä on huono merkki suhteessa jo alun perin. Roinat vanhempien kodissa, asuminen vanhempien omistamassa asunnossa, yhteisomistuksessa olevat ne ja nämä, jatkuvat puolin ja toisin avun tarve, huono huono.
Ensin kunnon itsenäistyminen. Sitten vasta lapset.
Mitähän tää tähän kuuluu?
Tässähän puhutaan takertuvista, tavaralla ja perinnöllä kiristävistä isovanhemmista.
Minä olen muuttanut kotoa 16-vuotiaana. Sain lapsen nelikymppisenä. Ja niin vaan hullu äitini yrittää tulla kotiini tallomaan. Vaikka täällä ei ole ensimmäistäkään häneltä saatua tavaraa, enkä ole ollut edes tekemisissä 20 vuoteen.
Aloittajan puolisolla oli tavaroita vanhempiensa kodissa ja mm. jotkut peräkärryt säilytyksessä. Suhteet kieroutuneet.
Sinun mummoäitiytesi ja lapsesi dementoituva mummo tuskin kuuluu aloittajan tilanteeseen millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Huh. Oletko lukenut tätä palstaa, tätä ketjua?
En juuri ole uskaltanut tähän astikaan pyytää vauvaa syliin. Tämän luettuani en uskalla edes katsoa lasta ihastuneena silmiin, leperrellä saatikka pyytää syliin! Koska Äiti!!!!! On Tärkein!!! Ainoa!!!!!
Ja näiden sekopäisten kirjoitustesi jälkeen ihmettelet, miksi sinua kartetaan?😂😂😊
Kommenttini oli ensimmäinen kirjoitukseni tähän keskusteluun, en tiedä kenen sekopäisiin kommentteihin minut sitten liität.
Mutta oikeasti, ymmärrän aloittajan hädän. Mutta toisaalta aikamoisia aggressiivisia ilmaisuja täällä on tullut siihen suuntaan, että en oikeasti tiedä miten mahtaa sitten vauvaa (ja äitiä) olla sopivaa lähestyä. Mieluummin ehkä ei lainkaan; paitsi sitten osoittaa että ei ole kiinnostunut ollenkaan. Jos sinulla on ollut vauvoja, nyt jo isoksi kasvaneita, älä koskaan puhu siitä miten silloin oli kun ne olivat pieniä, se on vihjailua ja neuvomista. Älä sano vauvaa kenenkään näköiseksi, se on vittuilua. Älä kommentoi mitään vauvan mahdollisista tarpeista, koska äiti tietää paremmin kaiken.
Ihan oikeasti. En halua enää nähdä yhtään vauvaa enkä äitiä. Pelkään semmoisia. Onneksi minulla ei ole poikia, joten anopiksi en voi tulla.
Oma anoppini aikanaan kommentoi, halusi vauvaa syliin, samoin äitini teki. En osannut ihan hirveästi loukkaantua heidän kiinnostuksestaan vauvaa kohtaan. Aina ei kaikki neuvot kiinnostaneet, ne voi sitten sivuuttaa. Mutta nykyään asia on selkeästi kovin eri tavalla.
ihme marttyyri olet.
ps. jos sinulla on tyttäriä, niin voit silti tulla anopiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, Ootko koskaan pyytänyt lasta syliin?
Oma anoppini väittää etten koskaan anna lasta syliin mutta unohtaa samalla sen ettei itse ole koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt eikä ottanut lasta syliin vaikka kuinka olisi tarjottu. Kaikille kyllä kertoo kuinka ilkeä ihminen olen kun en anna lasta syliin.
Huh. Oletko lukenut tätä palstaa, tätä ketjua?
En juuri ole uskaltanut tähän astikaan pyytää vauvaa syliin. Tämän luettuani en uskalla edes katsoa lasta ihastuneena silmiin, leperrellä saatikka pyytää syliin! Koska Äiti!!!!! On Tärkein!!! Ainoa!!!!!
Oon lukenu koko ketjun läpi toisin ku näköjään sinä 😂
Mut hei hienoa, oot sentään sisäistänyt että äiti on se tärkein lapselle!
Ap, tosissaankin kannattaa vaan kuivasti jäädyttää välit hulluun anoppiin. Ehkä jonakin päivänä joskus hän tulee hieman normaalimmaksi. Ehkä. - Itse jäädytin välit melko kajahtaneeseen systeriini, ja kas, nyt kymmenisen vuoden kuluttua normaalimpaa linjaa kohti tunnutaan menevän vauhdilla. :) Pois vaan elämästä tuollaiset myrkyttäjät. Menkööt hoitoon tai hautukoot liemissään. - Kuten tuolla joku kirjoittikin: voit aivan hyvin itsekin käydä jonkun auttajan juttusilla, se voi osoittautua hyväksi sinulle. Sitten kun se anopin hulluus jää taka-alalle, keskity omaan elämäänne ja iloitse mukavista asioista ja ihmissuhteista! Tsemppiä!
Olipa mielenkiintoinen ja samalla surullinen viestiketju. Lukemiseen meni pari iltaa.
Aloittajalle: Pitäkää vain miehesi kanssa pintanne appivanhempiesi suhteen, he kärkkyvät tilaisuuttaa saattaa asiat takaisin samoihin asetelmiin, kuin oli vielä viikko sitten. Älkää antako periksi.
Minulla oli kutakuinkin sama tilanne 15 vuotta sitten, ja lopulta laitoin rajat vastaan. Sain kuulla (ties miljoonannen kerran) mieheni sukulaisilta kuinka anoppi oli taas keksinyt ja levittänyt minusta kamalia ja herjaavia valheita. Soitin anopille, ja kerroin että nyt riitti valehtelevan akan satuilut, meillä ei ole enää ikinä mitään asiaa toisillemme. Itkua oli vääntänyt pojallensa, mutta mieheni tiesi mitä oli tapahtunut ja tuumasi äidilleen ettei krokotiilinkyyneleet enää tehoa.
Appi on jo kuollut (onneksi), ja anoppi asuu tuossa 300 metrin päässä. Hän käy meillä jouluisin kahvilla ja lapset (nyt 15 ja 13 vuotiaat) käyvät aina joskus hänen luonaan. Muutama vuosi sitten anoppi oli erehtynyt haukkumaan lapsilleni minua, tästä seurasi ettei muksut halunneet enää käydä mummonsa luona yli vuoteen. Ei ole sen jälkeen uskaltanut lapsille heidän vanhempaansa haukkua, mutta uskon sen jatkuvan muille ihmisille. En vain välitä enää, siellä eläköön yksinäistä ja katkeraa elämäänsä itseään säälien. Kuten aloittaja tuossa ylhäällä kirjoitti: niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."
Ei pitäisi olla. Tuosta kohdasta ymmärsin, että miniä ei anna lasta anopin syliin ja on samassa tilassa silloin kun anoppi on lapsen seurassa.
Eli oletan ettei anoppi ole lasten kanssa kahdestaan koskaan ja siitä ilmeisesti johtuu ettei ole voinut luoda suhdetta lapsiin, tietää vain heidän nimensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itsenäisyys on huonolla pohjalla, on suhteeseen hankalaa ruveta vääntämään lapsia.
Kaikenlainen taloudellinen ja materiaalinen sekasotku sukupolvien välillä on huono merkki suhteessa jo alun perin. Roinat vanhempien kodissa, asuminen vanhempien omistamassa asunnossa, yhteisomistuksessa olevat ne ja nämä, jatkuvat puolin ja toisin avun tarve, huono huono.
Ensin kunnon itsenäistyminen. Sitten vasta lapset.
Mitähän tää tähän kuuluu?
Tässähän puhutaan takertuvista, tavaralla ja perinnöllä kiristävistä isovanhemmista.
Minä olen muuttanut kotoa 16-vuotiaana. Sain lapsen nelikymppisenä. Ja niin vaan hullu äitini yrittää tulla kotiini tallomaan. Vaikka täällä ei ole ensimmäistäkään häneltä saatua tavaraa, enkä ole ollut edes tekemisissä 20 vuoteen.
Aloittajan puolisolla oli tavaroita vanhempiensa kodissa ja mm. jotkut peräkärryt säilytyksessä. Suhteet kieroutuneet.
Sinun mummoäitiytesi ja lapsesi dementoituva mummo tuskin kuuluu aloittajan tilanteeseen millään tavalla.
Juu ja siitä vetelit huikeat johtopäätöksesi. Jotain lapsuuden tavaroita ja yhdet peräkärryt sovitusti siellä lainassa. Ja tää on susta ”taloudellista epäitsenäisyyttä”?
Alue: Aihe vapaa
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen. [/quote]
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.
Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?[/quote]
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."[/quote]
Meilläkin on jatkossa ainakin alkuun tällainen linja mikäli appivanhemmat tajuavat miten ovat käyttäytyneet ja pyytävät anteeksi. Muussa tapauksessa vauva saa kasvaa rauhassa heiltä. Muutakin sukua on ja mukavia tuttavia joiden kanssa minä saan olla äiti eikä kukaan arvostele saati komentele.
En minä anna lasta sellaisen ihmisen syliteltäväksi joka on mitätöinut minut äitinä yhtä röyhkeästi kuin appivanhempani ovat tehneet. Ei se toisen ihmisen vauvan sylittely ole mikään ihmisoikeus vaikka lapsi olisi kuinka lapsenlapsi. Hyvin harvalla äidillä on tarve toimia näin ilman mitään todellista syytä. Itsereflektointi on suurien ikäluokkien ihmisille, varsinkin 50v. naisille ilmeisen vaikeata. Ollaan totuttu pyörittämään omaa perhettä harkitulla mököttämisellä ja itkunvääntämisellä. Kun sama ei toimi miniän kohdalla niin kriisi iskee. Miniähän taipuu tai itkee ja taipuu. (Tämä ei tietenkään koske kaikkia - tiedän perheitä joille anopit ja apet ovat suuri tuki ja apu. Anoppeja jotka ihastelevat ääneen miten ihanan äidin hänen lapsenlapsensa saivat! Auttavat nuorta perhettä perheen omilla ehdoilla, odottavat vuoroaan lasten suhteen, ANTAVAT TILAA JA RAUHAA)
Tiedän että isovanhemmat olisivat mielestään paremmat vanhemmat vauvallemme kuin me. He ottaisivat vauvan omakseen välittömästi jos saisivat. Olen tiedostanut tämän alitajuisesti koko ajan ja kiemurrellut ahdistuksesta jonka perimmäistä syytä en ole täysin ymmärtänyt. Ihanaa päästä käyttämään näin ärsyttävää sanontaa mutta rajattomat ja itsekkäät appivanhemmat kuulkaa - niin makaa kuin petaa! Vääntäkää iltatähti hormonihoitojen avulla tai hankkikaa koiranpentu. Tämä juna meni jo.
(Ja anoppi saa väännellä jatkossa ranteensa mutkalle ja ruikuttaa äänensä käheäksi. Ei auta. Minulla on ollut niin paha olla etten välitä sitä kuuluisaa kettuakaan enää)
Helpotti !