Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Täällä myös yksi anopin talloma lapanen!
Ikinä en uskaltanut anopille sanoa vastaan.
Anoppi sai haukkua minua, syrjiä, tunkeutua asuntoomme, penkoa laatikot, viedä tavaroitani pois, talloa varpailleni ja tehdä elämästäni h*lvetin.
Minä olen aina ollut kiltti ja sympaattinen muita ihmisiä kohtaan.
Katkaisin välit anoppiin, mies katkaisi välit omaan äitiinsä.
Nyt kun pahin raivoni oli laantunut niin aloin miettiä, että teinkö jotain mistä anoppi olisi ollut vihainen.
Kun hän ensimmäisen kerran haukkui ja en mennytkään kahville sitten sinne kun appiukko pyysi (tiesin, että anoppikin olisi siellä).
Vaiko kun en tehnyt asioita niinkuin hän halusi, anopin mielestä minun ei olisi pitänyt kouluttautua uudelle alalle, tein sen silti töiden ohessa.
Pari kuukautta olen vain etsinyt vikaa itsestäni, että miksi anopilla olisi oikeus tehdä mitä teki.
Tämä ketju avasi silmäni ja nyt taas tiedän, ettei minulla ole mitään anteeksi pyydettävää.
Ja anopilta ei anteeksi pyyntöä tarvitse edes odottaa, kun on niin ylpeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Jatkoa äskeiseen...Sekin mahdollisuus on otettava huomioon, että appivanhempasi eivät halua omia ja "varastaa" lasta omalta pojaltaan, vaan haluavat vain pelkästään päästä SINUSTA EROON! Tämä selviää hyvin äkkiä, kun kiinnittää huomiota siihen, miten appivanhemmat suhtautuvat mieheesi. Ovat ko he miehesi kuullen ylen ystävällisiä, ja mielistelevät häntä, mutta vain sinulle ilkeitä. Kutsuvatko he sinun miestäsi, eli omaa poikaansa vauvan isäksi, mutta sinua ei kutsuta äidiksi. Jos appivanhempasi haluavat vain päästä sinusta eroon, niin ikävä fakta on silloin se, että sonin ja miehesi mahdollinen avioero on heille vain ilon ja onnen päivä. Mutta et voi missään tapauksessa jäädä avioliittoon, missä mies on omien vanhempiensa tossun alla, ja antaa heidän omia teidän vaivanneet, ja määrätä hänen kasvatuksesta. Miehesi on siis oltava tässsä asiassa sataprosenttisesti sinun puolellasi, tai ero on väistämätön. "Mammanpoikien" kanssa ei voi olla naimisissa, tai koko elämä on pilalla.
Tää on ihan fakta, sitte ku on ne "isiviikonloput" niin lapsi on kokoajan mummolassa ja isi käy siellä lasta tapaamassa.
Tuttava perheessä näin.
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Jatkoa äskeiseen...Sekin mahdollisuus on otettava huomioon, että appivanhempasi eivät halua omia ja "varastaa" lasta omalta pojaltaan, vaan haluavat vain pelkästään päästä SINUSTA EROON! Tämä selviää hyvin äkkiä, kun kiinnittää huomiota siihen, miten appivanhemmat suhtautuvat mieheesi. Ovat ko he miehesi kuullen ylen ystävällisiä, ja mielistelevät häntä, mutta vain sinulle ilkeitä. Kutsuvatko he sinun miestäsi, eli omaa poikaansa vauvan isäksi, mutta sinua ei kutsuta äidiksi. Jos appivanhempasi haluavat vain päästä sinusta eroon, niin ikävä fakta on silloin se, että sonin ja miehesi mahdollinen avioero on heille vain ilon ja onnen päivä. Mutta et voi missään tapauksessa jäädä avioliittoon, missä mies on omien vanhempiensa tossun alla, ja antaa heidän omia teidän vaivanneet, ja määrätä hänen kasvatuksesta. Miehesi on siis oltava tässsä asiassa sataprosenttisesti sinun puolellasi, tai ero on väistämätön. "Mammanpoikien" kanssa ei voi olla naimisissa, tai koko elämä on pilalla.
Tää on ihan fakta, sitte ku on ne "isiviikonloput" niin lapsi on kokoajan mummolassa ja isi käy siellä lasta tapaamassa.
Tuttava perheessä näin.
Ja tähän päälle ne mummola visiitit vielä.
Lapsi käytännössä asuu äidillä ja puoliksi mummolassa.
Ystäväni oli eronnut (juurikin miehen äidin takia) ja sitten lapsi otettiin huostaan (aivan ihmeellisiä lasuja alkoi tulvimaan?).
Nämä lasut sitten kuormitti ystävääni ja alkoholia alkoi kulua. (Tilanteesta tuli tikittävä aikapommi).
No, ystäväni oli hetken mielijohteesta päättänyt lähteä ja jättää lapsen yksin. (Huostaan otto).
Lapsi annettiin isälle, mutta eihän tämä lapsen kanssa pärjännyt. (Uusi sijoitus).
Arvatkaa missä lapsi asuu.
MUMMOLASSA.
Ystäväni anoppi on nyt lapsen huoltajana.
Aina kun anoppi tulee vastaan niin on onnesta soikeana kun on saanut "oman lapsensa" kotiin.
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Tää on varmaan mun tunnevammainen anoppi jota ei kiinnosta oma poika eikä lapsenlapset yhtään. Tilaisuuksia olisi ja kylään saa tulla mutta selittelee itselleen (oikeuttaakseen piittaamattomuutensa) että kun ei ole sitä tunnesidettä!
No se tunneside tulee vain siitä osallistumisesta. Mutta kun ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Anoppi, oletko se sinä?
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Ei kai sulle kuulukaan syntyä kiintymyssuhdetta toisen lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Meillä mummo keksi loistoajatuksen.
Marssi sosiaalivirastoon ehdottamaan että lapset saa kyllä asua meillä ja me maksamme kaiken, mutta mummo sitten sossujen avulla on virallinen huoltaja ja päättää kaikesta.
Ai tunneside syntyy vain jos pientä vauvaa pitää sylissä väkisin? Vie äidin sylistä ja mielellään karkaa toiseen huoneeseen?
Meillä ei anoppi juuri esikoisen vauvavuonna työkiireiden ja pitkän välimatkan takia kyläilemään, silti on tunneside, mummi tärkeä lapselle ja tekevät asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Meillä mummo keksi loistoajatuksen.
Marssi sosiaalivirastoon ehdottamaan että lapset saa kyllä asua meillä ja me maksamme kaiken, mutta mummo sitten sossujen avulla on virallinen huoltaja ja päättää kaikesta.
Tämä on jo kaiken huippu :O . Anoppi yrittää väkisin adoptoida miniänsä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ohiksena että näitä tarinoita on erilaisia niin jos joku kertoo erilaisen tarinan omasta näkökulmastaan niin on todella röyhkeää hyökätä herjaamaan ja alapeukuttamaan. Nyt näkyy käytännössä se erilaisuuden sietäminen ja ymmärtäminen, erilaisten mielipiteiden ja tarinoiden hyväksyminen. Aggressiivinen hyökkäys kertoo minulle ettei välirikkoon ole näemmä vain yksi syyllinen osapuoli..
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.
Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajattomat ovat myös helvetin ylpeitä ihmisiä. Mun anoppi on mykkäkoulujen kruunattu kuningarar. Hän rupeaa puhumaan vasta kun on tarpeeksi omasta mielestään rankaissut, tähän voi mennä viikkoja ja joskus jopa kuukausia.
Kukaan ei yleensä tiedä että mistä anoppi vetää herneen nenään, mutta pyrkii selkeästi käytöksellään selkeästi ohjailemaan muita ihmisiä.
Mitä huonommin jollakulla muulla menee niin sitä parempi päivä on anopilla!
Ei kait tollasta ihmistä edes halua lapsille näyttää, oppivat pian että on ok olla puhumatta muille jos ei mene kaikki heti mieliksi.
Kyllä vastuu pitää jokaisen ottaa itsestään.
Anoppi on tosi huono esimerkki ihmisestä.
Tekeekö poikalapsi jotenkin naisesta automaattisesti hullun?
Kaikkea sitä palstalta oppii. Poikalasten äidit ovat keski-iässä kaikki ilmeisesti hulluja anoppeja. Tyttölasten äidit saattavat olla kylmiä ja vetäytyviä ja itsekkäitä, ja jotkut harvat sitten ovat ihania mummoja (vaikka nykyään vissiin ei sitten juuri niitä ole?). Näin olen ymmärtänyt.
Saapihan nähdä millaisia anoppeja näistä palstan nuorista leuhottajista mahtaa tulla.
terv. ei kenenkään anoppi, eikä yhtään poikalastakaan...
Tuo suurten ikäluokkien ylpeys, nimenomaan idioottimainen tyhmänylpeys, on käsittämätöntä. Mistä se on opittu? Se”ylväs” ihminen vahingoittaa typerällä narsistin ykpeydellä vain itseään.
T. Se jonka vanhemmat ylpeänä 7 vuotta odottaneet kirjallista anteeksipyyntöä, ja tänä aikana ei kertaakaan pidetty yhteyttä aunoisiin lapsenlapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."
Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varoitansinuatosissani kirjoitti:
Hei, aloittaja!
VAROITAN sinua nyt koko sydämestäni! On olemassa isovanhempia, jotka haluavat varastaa lapsen lapsensa ITSELLEEN! Tässä tapauksessa appivanhemmat haluavat selvästi teidän lapsen itselleen, niin että voivat sitten itse kasvattaa hänet! Se alkaa usein niin, että isovanhemmat omivat lasten lasta itselleen mahdollisemman paljon. Sitten alkaa oikeiden vanhempien mustamaalaaminen. Oikeat vanhemmat savustetaan lapsen elämästä pois tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, joiden perusteella sitten isovanhemmat voivat yrittää saada lapsen huoltajuutta itselleen.
Nämä tapaukset päättyvät yleensä kuitenkin onnellisesti. Yleensä lastensuojeluviranomaiset tajuavat mistä on kysymys, ja ymmärtävät lastensuojeluilmoitusten olevan aiheettomia. Isovanhemmat leimataan "hulluiksi", joita he tietysti ovatkin, sillä eihän nyt kukaan tervejärkinen ihminen yritä varastaa oman lapsensa lasta itselleen!
Hulluihin isovanhempien katkaistaan välit, ja nuori perhe saa yhdessä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Se on ainoa vaihtoehto. Se mitä sinun pitää nyt tehdä, on se, että sinun on nostettava "kissa pöydälle" ja otettava tämä asia nyt miehesi kanssa esille. Miehesi on puhuttava omille vanhemmilleen, ja tehtävä selväksi, että kyseessä on TEIDÄN lapsi, ja lapsen on hyvä olla ja kuuluu olla TEILLÄ. Ja isovanhemmat saavat nähdä lasta silloin, kun teille sopii, eli te määrittele tahdin.
Jos appivanhempasi ymmärtävät tämän, on teillä vielä jotain toivoa säilyttää välit heihin. On olemassa pieni mahdollisuus, että anoppisi on niin hullaantunut vauvasta, että omii häntä ihan vahingossa, eikä tarkoita pahaa. Kun miehesi kertoo hänelle asiasta, niin luulisi asian korjaantuvat sillä. Jos ei korjaannu, eli jos anoppi ei ymmärrä, ettei hän saa omia vaivaa, ja suuttuu, niin silloin VÄLIT POIKKI, ja sillä hyvä! Ja jos miehesi ei ymmärrä eikä tue sinua tässä tilanteessa, vaan asettuu omien vanhempiensa puolelle, niin ERO on väistämätön. Elä anna kenenkään viedä lastasi!!!
On sulla hyväkuntoiset appivanhemmat jos vauvan haluavat ihan itselleen. Itse mummona en jaksais tuntia kahta olla vauvan kanssa. Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä. Ei siinä ole syntynyt kiintymys suhdetta yhteenkään lapsenlapseen. Ihan ovat vieraita kaikki kolme. Hetkelliset tapaamiset vahdittuna ovat olleet kiusallisia. Tunnen vain nimeltä lapsenlapset. Kontaktin otto lapsiin saa miniän sekaisin. Lienee jotain vakavampaa taustalla. En ole nykyisin tekemisissä juuri lainkaan jotta saa olla rauhallinen.
Toi kuulostaa niin omituiselta ajattelutavalta.
En voi saada minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiin koska en saa olla niiden kanssa ilman niiden vanhempia.Mitä sinä tekisit/olisit tehnyt niiden kanssa jos olisit saanut ne itsellesi?
Olen usein miettinyt mitä niiden lasten kanssa tehdään sellaista mitä ei voida vanhempien nähden tehdä.
Onko tuo ajattelutapa sinulla laajemminkin? Vaikka niin, että jos olet ystävättäriesi kanssa porukalla lounaalla niin sinusta tuntuu ettet ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä kun et ole ollut kenenkään kanssa kahden?
Luetun ymmärtämisen ongelmaa?
"Minulla on kokemus hiukan toisenlaiseta tavasta. Miniä ei anna lasta lainkaan syliin. Vahtii vieressä jos katsonkin lasta metrinpäästä."Ja tää on susta ”hiukan toisenlainen tapa”?
Mitä olet tehnyt kun miniä ei yhtään luota sinuun?
No en ole se kommentoija vaan ihmettelen miten sinä luet toisten kommentteja miten sattuu. Suomennettuna tuo hiukan toisenlainen tapa on se, että äiti ei anna lasta syliin ollenkaan. Kontaktin otto saa miniän sekaisin vaikka lasta ei olla viemässä mihinkään. Tunnehäiriö voi olla jopa miniässä, yllätys!
Alue: Aihe vapaa
Jatkoa äskeiseen...Sekin mahdollisuus on otettava huomioon, että appivanhempasi eivät halua omia ja "varastaa" lasta omalta pojaltaan, vaan haluavat vain pelkästään päästä SINUSTA EROON! Tämä selviää hyvin äkkiä, kun kiinnittää huomiota siihen, miten appivanhemmat suhtautuvat mieheesi. Ovat ko he miehesi kuullen ylen ystävällisiä, ja mielistelevät häntä, mutta vain sinulle ilkeitä. Kutsuvatko he sinun miestäsi, eli omaa poikaansa vauvan isäksi, mutta sinua ei kutsuta äidiksi. Jos appivanhempasi haluavat vain päästä sinusta eroon, niin ikävä fakta on silloin se, että sonin ja miehesi mahdollinen avioero on heille vain ilon ja onnen päivä. Mutta et voi missään tapauksessa jäädä avioliittoon, missä mies on omien vanhempiensa tossun alla, ja antaa heidän omia teidän vaivanneet, ja määrätä hänen kasvatuksesta. Miehesi on siis oltava tässsä asiassa sataprosenttisesti sinun puolellasi, tai ero on väistämätön. "Mammanpoikien" kanssa ei voi olla naimisissa, tai koko elämä on pilalla.