Lue keskustelun säännöt.
Miehen ex kertoi exän olevan vaarallinen sosiopaatti, mutta uskoako?
23.08.2018 |
On ollut minua kohtaan ihan normaali ja olemme todella rakastuneita. Mies kertoi, että ex ei vaan päästä hänestä irti ja siksi mustamaalaa. Tosin olen kuullut muilta ihmisiltä vähän samaa, että olisi ollut väkivaltainen jne, mutta onko se ex laittanut vaan juttua liikkeelle ja on itse joku hullu narsisti?
Miten voisin varmistaa asioiden todenperäisyyden? Mies on kyllä vähän sellanen "kovis" eli ei tunteile juurikaan eli voisihan se ex olla oikeassakin? Apua, mitä teen?
Ollaan siis seurusteltu nyt 6 kk, jos sillä on merkitystä enkä tosiaan ole huomannut mitään merkkejä mistään tuollaisista mitä exänsä mulle väitti. Valehteleeko?
Kommentit (323)
Aina saa lukea näitä missä ex on varottanut uudesta kumppanista ja sitä ei uskota koska se exähän on vaan hullu. Sitte itketää ja mietitää mikä meni vikaa ku päivärutiini on vähintää kerran dunkkuu yms. Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistätte uhria, eikä siitä muutenkaan ole mitään hyötyä, kun kirjoitatte, että narsistin uhriksi päätyy ne joilla on heikko itsetunto. Uskokaa pois, meillä jokaisella on arat ja kipeät kohtamme, ja elämässämme heikommat hetket, joihin narsisti halutessaan iskee jos kohdalle osuu. Ja koukussa olet. Turha mahtailla että te ette narsistiin lankeaisi. Ette edes tajuaisi mitä on tapahtumassa, kun teitä jo viedään. Olisitte vaan kiitollisia, kun sellaiselta olette toistaiseksi säästyneet.
Samalla logiikalla patisuhdeväkivallan uhreiksi joutuvat nalkuttavat naiset, eli taas uhrin syy, ja raiskauksen uhreiksi humalassa olleet, liian paljastavasti pukeutuneet, tai väärään aikaan väärässä paikassa olleet naiset - taas uhrin syy.
Tuo valvottaminen, uusi juttu minulle että se on yleisempääkin. Oma narsku-exäni tykkäsi myös estää/häiritä nukkumistani, monin tavoin.
Mä taas uskon että on oikeasti myös ihmisiä joilla on niin vahva itsetunto ja selkeät rajat miten haluavat itseään kohdeltavan että ihan oikeasti lähtevät heti ensimmäisten merkkien ilmaannuttua. Itsekin olen lähtenyt suhteesta jossa noin puolen vuoden seurustelun jälkeen mies veti pultit kun lähdin kaverin kanssa risteilylle. Mies pyysi ensin etten lähtisi, vetosi naapurikaupungissa samaan aikaan järjestettävään tapahtumaan että olisi halunnut että mennään sinne yhdessä. En suostunut vaan totesin että risteily on jo sovittu ja varattu eikä mulla oo tapana tehdä ohareita kavereille. Silloin mies menetti malttinsa, kiroili ja huoritteli, heitti nurin pari tuolia. Ja se oli sitten siinä. Kävin risteilyllä, tulin kotiin. Ilmoitin miehelle että suhde on loppu. Hän oli ihmeissään etten kai noin "pienestä" luovuta. No kyllä luovutin.
Kiva, ettei sinulle ole tullut sellaista tilannetta, että olisit joutunut narsistin uhriksi. Niin minäkin taisin joskus nuorena ajatella, että sellaiseen tilanteeseen joutuvat vain jotkut muut. Näinhän se on tavallaan myös pakko ajatella. Asia voisi tavallaan verrata liikenneonnettomuksiin. Meidän on pakko ajatella, että se ei minulle tapahdu, koska muuten emme voisi koskaan mennä mihinkään. Totuus on kuitenkin se, että se voi tapahtua kenelle tahansa. Riskit voi tietenkin minimoida, mutta ei valitettavasti kokonaan poistaa. Kuten Amnesty International on todennut; että ketä tahansa voidaan murtaa kidutuksella. Saman olen kuullut mielenterveyshoitajien sanovan: ketä tahansa voidaan murtaa. Onhan se hyvä, jos uskoo itsestä, että minua ei voida murtaa, sehän helpottaa elämää. Kannattaisi kuitenkin olla empatiaa heitä kohtaan, joita on murrettu, koska sellainen illuusio, että se ei voi tapahtua Sinulle ei ole valitettavasti totta.
Joo aivan varmasti voi kenet tahansa murtaa. Edellyttäen että se toinen jää murrettavaksi. Miksi ihmisten on niin vaikea uskoa että kaikki ei oikeesti alistu huonolle kohtelulle? Milläs tollasen voi todistaa? Jos ei alistu ei koskaan tuollaiseen suhteeseen alunperinkään päädy, kun se loppuu heti alkuunsa. Sitten jotkut on sitä mieltä että tietysti kuka vaan olisi vaan alistunut mutta ei ole sellasta tyyppiä osunut kohdalle. Ehkä onkin mutta kaikki ei vaan sellasta huoli. Toiset taas ajautuu jatkuvasti kerta toisensa jälkeen huonoihin suhteisiin. Ei nää oo sattumaa ja huonoa onnea. Toiset vaan sietää enemmän kuin toiset ennen kuin lähtee. Toiselle jo paljon pienemmät merkit ovat riittäviä suhteen lopettamiseen. Joku kuvaili miten mies näennäisesti kannusti häntä lähtemään kavereiden kanssa ulos jne mutta kylmäkiskoisuudella jälkeenpäin sai aikaan syyllisen olon niin ettei sitten tehnyt mieli lähteä. No miksi sietää edes sellaista kylmäkiskoisuutta? Silloinhan toisen kanssa ei oo hyvä olla niin eikö oo paras erota?! Mulla napsahtais varmasti välittömästi jos mies alkais murjottamaan ja kohtelemaan mua kylmäkiskoisesti koska olen viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Tai ihan mistä syystä vaan! Jos ei osaa käyttäytyä normaalisti ja keskustella niin kuin nyt normaalit ihmiset tekee jos jokin ottaa päähän niin ei olis kyllä kauaa kun mies. Hemmetin ärsyttävää että pitäis jotenki lypsää toisesta mikä milloinkin harmittaa. Jos ei saa kakaistua ulos niin olkoon mun puolesta. Ei mun sellasta käytöstä tarvitse katsella. Enhän itsekään käyttäytyisi ketään kohtaan niin.
Vierailija kirjoitti:
No ei mies ole minua mitenkään eristänyt. Ei ole vain ollut aikaa muille kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä kaikki vapaa-aika. Ja se, että haukkui exäänsä niin en yhtään ihmettele, koska mies on komea ja se ex-nainen oli lihonnut ihan muodottomaksi möhkäleeksi. Ei se varmaan mua kohtelis huonosti, koska olen hoikka, enkä mikään ruikuttaja kuten tuo exänsä!
Olen samalla tasolla tuon miehen kanssa, ei ihme ettei jaksanut sitä naista, jos oli sellainen. Uskon naisen valehtelevan. Meillä on ihana seksielämä ja nautin! Sovimme hyvin yhteen!
Ei olis ehkä kannattanut kirjoittaa tänne mitään, kun kaikki uskoo vaan sitä exää! ap.
No jos on kerran kumppaninsa valinnut, on kokenut tämän oman tasoisekseen...
Oma ex (eka seurustelusuhde koskaan) oli vähän narsistintyylinen. Aina ex mielessä, vertasi mua siihen ("oot parempi suutelemaan kuin se"), mutta silti yritti muuttaa minua kaltaisekseen ulkonäöllisesti ja muutenkin kiristi kertomaan asioita, joita en olisi halunnut kertoa. Suhteen alussa ihmetteli kun kirjoitti pitkiä viestejä paljon, ei ymmärtänyt että olin päivisin koulussa.
Lopulta tajusin kasvaneeni narsistiperheessä lapsuuteni.
Sanoisin että (oli kyseessä n tai ei):
-ei ole normaalia jauhaa eksästä (tarkoittaa sitä että ex on koko ajan mielessä)
-ei ole normaalia haukkua eksää
-ei ole normaalia verrata jatkuvasti
-ei ole normaalia että muutkin sanoo väkivaltaiseksi (varmaan yrittävät sanoa sulle jotain..)
Älä toki tuomitse miestä pelkästään muiden puheiden perusteella vaan anna suhteelle mahdollisuus jos uskot että mies on ok.. mutta pidä nuo jutut mielessäsi jos huomaat yhtäkkiä ettei ympärilläs oo ystäviä tai sukulaisia enää kovin usein, tunnet olevasi varuillasi miehen seurassa etkä halua suututtaa, miehen käytös tai suhtautuminen sinuun muuttuu.. varsinkin jos koet itse aiheuttaneesi nämä tai sinua harmittaa oma käytös kun mies lyö tms..
Koska hyvässä suhteessa on vuorovaikutusta, anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa molemmin puolin, virheidem sallimista, toisen hyväksymistä omana itsesään unelmineen kaikkineen, kannustamista omaan aikaan ja muiden ihmissuhteiden kuten ystävyyssuhteiden ylläpitoon eikä yhtään väkivaltaa tai haukkumista, ei jatkuvaa arvostelua, ei yksityisyyden rikkomista, ei elämistä pelkästään toisen ehdoilla.
Onnea suhteeseen, mikäli mies onkin ok. Onnea pakenemiseen, mikäli mies osoittautuukin vaaralliseksi. Jokatapauksessa pidä huolta itsestäsi.
Kaikkeahan toki ei tarvitse muilta ihmisiltä neuvoa ottaa, mutta usein rakastunut ei tunnista merkkejä ajoissa. Ei kukaan halua rakkaastaan sellaista uskoa.
Suhde narsistin kanssa olisi sikälikin "mahdoton" tällaiselle uskovaiselle, että minun ja puolisoni elämääni kuuluu päivittäinen anteeksipyyntö ja -anto. Jos olisi niin onnekkaasti, ettemme ole loukanneet toisiamme, niin ainakin Jumalalta pyydämme päivittäin anteeksi. Narsissit ei käsittääkseni myönnä virheitään, joten karahtaisi jo siihen seurusteluvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan hyvä itsetunto. Jouduin kuitenkin olemaan tosi kauan yksin, pari lyhyttä epäonnistunuttua tapailua oli. Kaipasin hirveästi kumppania ja läheisyyttä. Sitten kohtasin tämän narsistin/persoonallisuushäiriöisen miehen, joka oli ihana ja lupaili kaikkea. Vaikka varoituskellot soivat aina välillä, niin itse jäin suhteeseen sen takia, että se yksinäisyys tuntui vieläkin pahemmalta vaihtoehdolta. On varmaan helpompi jättää mies jos elämässä muut asiat on kunnossa, mutta esim. yksinäisyys, omaiset muualla, sairastuminen jne tekivät ainakin omalla kohdallani sen vaikeaksi.
Täällä tismalleen sama. Olin yksinäinen muutettuani uudelle paikkakunnalle ja sairastuin- nämä molemmat asiat vaikuttivat negatiivisesti itsetuntooni ja elämänlaatuuni. Kaverienkin mielestä ratkaisu olisi löytää joku kiva mies, joka piristäisi minua. Vastaan tuli aluksi todella ihanalta vaikuttanut mies, joka lupaili kaikenlaista. Hälytyskellot soivat vaimeasti taustalla koko ajan, mutta ajattelin, että olen vain nirso ja hankala ja, että suhde tekisi minulle hyvää. Kuinka väärässä olinkaan. Ei mennyt montaa kuukautta, kun mies alkoi jo kritisoida ulkonäköäni, persoonaani, elämääni, ura-ja koulutusvalintojani. Alussa olin täydellinen ja ihana, sitten en enää mitään. Kaikista kamalinta oli kun minulla oli sairauteni takia huonoja päiviä ja näinä päivinä kun olo ei muutenkaan ollut hehkeimmästä päästä mies alkoi repiä itsetuntoani vielä alemmas. Mitään kykyä empatiaan ei ollut. Alun jälkeen sitä ihanaa, huomaavaista miestä ei käytännössä enää ollut olemassa. Luin myöhemmin, että ihmiset ovat erityisen haavoittuvia manipuloinnille ja myrkyllisiin ihmissuhteisiin ajautumiselle juuri suurten elämänmuutosten ja mullistusten aikana. Päti täysin omalla kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan hyvä itsetunto. Jouduin kuitenkin olemaan tosi kauan yksin, pari lyhyttä epäonnistunuttua tapailua oli. Kaipasin hirveästi kumppania ja läheisyyttä. Sitten kohtasin tämän narsistin/persoonallisuushäiriöisen miehen, joka oli ihana ja lupaili kaikkea. Vaikka varoituskellot soivat aina välillä, niin itse jäin suhteeseen sen takia, että se yksinäisyys tuntui vieläkin pahemmalta vaihtoehdolta. On varmaan helpompi jättää mies jos elämässä muut asiat on kunnossa, mutta esim. yksinäisyys, omaiset muualla, sairastuminen jne tekivät ainakin omalla kohdallani sen vaikeaksi.
Täällä tismalleen sama. Olin yksinäinen muutettuani uudelle paikkakunnalle ja sairastuin- nämä molemmat asiat vaikuttivat negatiivisesti itsetuntooni ja elämänlaatuuni. Kaverienkin mielestä ratkaisu olisi löytää joku kiva mies, joka piristäisi minua. Vastaan tuli aluksi todella ihanalta vaikuttanut mies, joka lupaili kaikenlaista. Hälytyskellot soivat vaimeasti taustalla koko ajan, mutta ajattelin, että olen vain nirso ja hankala ja, että suhde tekisi minulle hyvää. Kuinka väärässä olinkaan. Ei mennyt montaa kuukautta, kun mies alkoi jo kritisoida ulkonäköäni, persoonaani, elämääni, ura-ja koulutusvalintojani. Alussa olin täydellinen ja ihana, sitten en enää mitään. Kaikista kamalinta oli kun minulla oli sairauteni takia huonoja päiviä ja näinä päivinä kun olo ei muutenkaan ollut hehkeimmästä päästä mies alkoi repiä itsetuntoani vielä alemmas. Mitään kykyä empatiaan ei ollut. Alun jälkeen sitä ihanaa, huomaavaista miestä ei käytännössä enää ollut olemassa. Luin myöhemmin, että ihmiset ovat erityisen haavoittuvia manipuloinnille ja myrkyllisiin ihmissuhteisiin ajautumiselle juuri suurten elämänmuutosten ja mullistusten aikana. Päti täysin omalla kohdallani.
Kuten itsekin sanoit, sinulla OLI sairauden vuoksi huono itsetunto :( Tsempit ja kaikkea hyvää sulle, mutta tämä vain huomiona niille, jotka väittävät, että terveitsetuntoiselle käy näin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni narsistista:
Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta, jossa tuntui pitkään, ettei mies rakastanut tai kehunut koskaan. Sain tältä uudelta mieheltä kokoajan kehuja, kuinka ihana ja kaunis olen. Sellaista todella imelää ja yliampuvaa, mutta sillä hetkellä olin tietysti todella otettu huomiosta. Paljon lahjoja ja jokainen hetki olisi pitänyt viettää yhdessä. Ajattelin, että onpa hän ihana, mikä mua vaivaa, kun tulee outoja fiiliksiä hänen lähellään ja sanoinkin, että haluan käsitellä eroni, joten pidetään taukoa. Se ei sopinut miehelle, selitti vain että minkä takia, kun ollaan näin rakastuneita ja sai minutkin uskomaan, että parempi jatkaa yhdessä.
Puoli vuotta meni kuin ruusuilla tanssiessa, mutta outoja hetkiä sattui paljon, joita en noteerannut. Esim. mies viestitteli jatkuvasti ja halusi, että vastaan nopeasti. Jos en vastannut, niin soitti niin monta kertaa, että vastaan. Kun puhuttiin puhelimessa, halusi puhua monta tuntia putkeen. Oli todella mustasukkainen kaikista menoistani ja halusi tietää kenen kanssa olen ja missä ja monelta menen kotiin. Välillä oli odottamassa kotiovellani. Kertoi, että aikaisemmat naiset ovat olleet huor*a ja pettäneet häntä. Tuossa kohtaa kysyin kuinka voi puhua noin naisista, sanoi ettei puhukaan kaikista noin, vain eksät ovat olleet. Kertoi rankasta lapsuudesta ja itki välillä. Huomasin, että se on tekoitkua, koska ilme saattoi yhtäkkiä vaihtua itkusta todella creepyyn hymyyn. Halusi saada huomiota jatkuvasti. Oli mielestään paras kaikessa ja vaati kunnioitusta kaikilta. Ei osannut nauraa itselleen.
Puolen vuoden jälkeen kaikki pa*ka tuli käsiin. Alkoikin haukkumaan ja vähättelemään mua humalassa, ei hyväksynyt kavereitani, etenkään miespuolisia, uhkasi työasioilla, että hankkii mulle hankaluuksia. Piinasi pitkään. Sanoin, että hankin lähestymiskiellon ja kaikki tulevat tietämään minkälainen hän oikeasti on. Pelkäsi varmaan maineen menetystä, joten rauhoittui. Estin somessa, eikä hän voi soittaa tai laittaa viestejä. Nyt olen saanut olla rauhassa. Ehkäpä löytänyt uuden uhrin.
Vaikeaa luottaa enää ihmisiin tuon kaiken jälkeen, mutta ehkä ajan kanssa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Suhde narsistin kanssa olisi sikälikin "mahdoton" tällaiselle uskovaiselle, että minun ja puolisoni elämääni kuuluu päivittäinen anteeksipyyntö ja -anto. Jos olisi niin onnekkaasti, ettemme ole loukanneet toisiamme, niin ainakin Jumalalta pyydämme päivittäin anteeksi. Narsissit ei käsittääkseni myönnä virheitään, joten karahtaisi jo siihen seurusteluvaiheessa.
Kyllä meissä vl:ssäkin on narsisteja. Voi myös esittää katuvaa ja uskovaista, jotta luo halutun kuvan itsestään. Ja siinä sitten onkin tekemistä, kun totuus paljastuu amenen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisteilla on usein ollut hankala lapsuus, on voinut esim. oma äiti ollut mieleltään sairas, tai vähintään epävakaa. Tämä tieto auttaa ymmärtämään enemmän, että ne narssut usein toimii kuten toimii "pakon " alla, eivät osaa tervettä tapaa hoitaa ihmissuhteita tai tätä koko elämää. Ei siis ole pelkkää ilkeyttä, toki sitäkin voi olla mukana. Mutta ilkeäkin ihminen "vain" purkaa pahaa oloaan, onnellisen ihmisen ei ole tarvis.
Tässä lisää syitä, miksi tasapainoinen ihminen ei niin haksahda sairaaseen ihmiseen. Ymmärtää, että outo ihminen voi pahoin, eikä halua saada osaana toisen ihmisen pahasta olosta. Ja myös sanoittaa toisen ihmisen pahaa oloa, arvatkaa tykkääkö narsistit siitä. Joko uskotte, että ne pakenee, kun joku meikäläinen, onnellinen ja terveitsetuntoinen ihminen alkaa analysoimaan toisen lapsuutta ;)
Niinpäs, narsistilla on painavat syyt toimia kuten toimii, hän ei muuya voi, mutta uhri on vain heikko. Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpäs, narsistilla on painavat syyt toimia kuten toimii, hän ei muuya voi, mutta uhri on vain heikko. Jep.
Missä on sanottu, että uhri on heikko? En näe yhdessäkään viestissä!
Et taida ymmärtää, että joka ikinen ihminen tässä maailmassa on enemmäi tai vähemmän uhri?
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki sosiopaattiset ihmiset ole puolisoilleen paskamaisia, edes vaikka muuten olisivat rikollisia, murhamiehiä tai väkivaltaisia alistavia kusipäitä kaikille muille. Tiedän niitä, jotka hakkaavat ja pettävät puolisoitaan, mutta tiedän niitäkin, jotka eivät. On onnellisia perheitä ja niitä, joissa nainen stressaa ja ahdistuu hiukset pois päästään. En itse suosittelisi sellaisen mukaan lähtemistä, mutta jotkut naiset eivät muunlaisia miehiä ottaisikaan jostain syystä ja yleisesti vetoavat luonteenpiirteiltään moniin, ihan sen enempää mitenkään "manipuloimatta" kuin ketään muukaan.
Ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin uskollinen narsisti/sosiopaatti. Petollisia todellakin kuuluu samaan pakettiin.Niillä ei yksinkertaisesti ole omaatuntoa ja oikeutettuja tekemään mitä haluavat, omasta mielestään siis.
Joku muu lisäksi kommentoi, että nämä eivät itselleen mitään voi eivätkä ole tahallaan ilkeitä tms. Plus että ovat selvästi sairaita ihmisiä , joihin haksahtavat vain tietyntyyppiset ihmiset.
Melkein voisin lyödä vetoa, että ellei kyseisellä kommentoijalla ole omakohtaista kokemusta narsisteista yms, niin saattaisi itsekin kävellä samaan ansaan, kun tapaa puoleensavetävän, mukavan ja normaalin oloinen miehen, joka on kiinnostunut hänestä. Ei nämä kulje useinkaan mielipuolen näköisenä ympäriinsä tai ole vankilassa , vaan saattavat olla juuri niitä "joista kukaan ei olisi uskonut."
Ja kyllä, se kiusanteko, manipulaatio ja kauheus on tietoista. Kukaan ei tänne synny narsistiksi suoraan, vaan lapsuuden-/nuoruuden tapahtumat, kasvuympäristö yms vaikuttaa.
Silti se ei ole puolustus toisten henkiselle ja fyysiselle väkivallalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhde narsistin kanssa olisi sikälikin "mahdoton" tällaiselle uskovaiselle, että minun ja puolisoni elämääni kuuluu päivittäinen anteeksipyyntö ja -anto. Jos olisi niin onnekkaasti, ettemme ole loukanneet toisiamme, niin ainakin Jumalalta pyydämme päivittäin anteeksi. Narsissit ei käsittääkseni myönnä virheitään, joten karahtaisi jo siihen seurusteluvaiheessa.
Ai olinko väärässä, no hienoa jos narskut myöntää virheensä!
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, että mulla meni lähes 3 vuotta tajuta, että hän näytteli itkemisensä. Peitti aina kasvonsa johonkin kun itki.
Kun mun epäilykseni oli jo herännyt, ja hän itki olkapäätäni vasten, vetäydyin nopeasti taakse päin nähdäkseni hänen kasvonsa. Kun hän tajusi jääneensä kiinni, hän hymyili häijysti.
Hyi, vieläkin nousee niskavillat pystyyn.
Se narsistinen virne on todella puistattavaa.
Mun narsisti ex myös "kaipaili" sitä naista johon oli "rakastanut". Siis näytellyt rakastuneensa.
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa uusi ketju noille venetsialaisväittelyille.
Jos tänä viikonloppuna luki Hesaria, jonka linkkiä ei voi laittaa, kun se ei avaudu, niin selvisi, että venetsialaiset on alkaneet Pohjanmaan rannikkoruotsalaisten kesän päätösjuhlana.
Ap:sta ei ole kuulunut mitään? Onkohan juhlimassa venetsialaisia parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde narsistin kanssa olisi sikälikin "mahdoton" tällaiselle uskovaiselle, että minun ja puolisoni elämääni kuuluu päivittäinen anteeksipyyntö ja -anto. Jos olisi niin onnekkaasti, ettemme ole loukanneet toisiamme, niin ainakin Jumalalta pyydämme päivittäin anteeksi. Narsissit ei käsittääkseni myönnä virheitään, joten karahtaisi jo siihen seurusteluvaiheessa.
Kyllä meissä vl:ssäkin on narsisteja. Voi myös esittää katuvaa ja uskovaista, jotta luo halutun kuvan itsestään. Ja siinä sitten onkin tekemistä, kun totuus paljastuu amenen jälkeen.
Se ratkaisee, mitä tapahtuu katumuksen jälkeen. Voi esittää, mutta jos ei tee parannusta, niin eihän se mene läpi. Ja se että kuuluu johonkin ryhmään, vaikkapa kl, tai körtit, tai evankeliset, eihän se ratkaise, onko oikeasti uskovainen. Nimikristittyj on paljon, mutta kyllä sen huomaa aika pian, onko oikeasti uskovainen vai ei. Suosittelen edes sen aikaa seurustella, että nämä perusasiat selviää, ja kyllähän ne vuodessakin jo selviää aika hyvin.
Enpä tuollaisen miehen kanssa haluaisi olla tekemisissä, joka haukkuu toisia naisia ja kommentoi ulkonäköä. Miten hän seuraavaksi puhuu minusta toisille? Hänellä on selvästi vaatimukset naisensa ulkonäölle, eipä tunnu kivalta. Tuo on miesten tapa käyttää valtaa ja alistaa naisia.
En peru sovittuja tapaamisia ystävien kanssa myöskään eli en olisi miehen kanssa lähtenyt reissuun. Eikö minulle lähetetä mitään turhia useita tekstiviestejä, sellainen aiheuttaisi minussa vain tarven olla vastaamatta tai kadota joksikin aikaa näköpiiristä. Olen kyllä huomannut, että useilla ystävillä on miehiä, joiden käytöstä en itse sietäisi, nalkutusta, vallan käyttöä ym. Itse jätin narsistimiehen, johon olin umpirakastunut. Vaikeaa. Mutta jo alle vuodessa totesin, että onpahan tapaus! Hän ei sovi parisuhteeseen lainkaan, mutta hauska ja karsimaattinen tyyppi saattoi olla.