Miehen ex kertoi exän olevan vaarallinen sosiopaatti, mutta uskoako?

No ap, mitä mies tuumaa tyttöjen illasta??

Elä usko,  narsisti on vielä muodissa, sosiopaatti tulee ensi vuonna, ja sitten kaikki exät ovat aina  niitä

Rakastamisessa on se, että haluat vielä yrittää, antaa anteeksi, toivoa parempaa. Minä ainakin vilpittömästi kuvittelin, että eksä haluaisi muuttua, jos vain oppisi miten. Kun tajusin, ettei edes yritä parantaa välejämme, lähdin viiden turhan vuoden jälkeen.

Minä olin se, joka suhteen aikana näytin ulkopuolisille epävakaalta, kun hermoni eivät kestäneet ja teflon-eksä esitti seuramiestä. Oma tasapainoni ja elämäniloni palasi välittömästi eron jälkeen.

Minulla oli ihan hyvä itsetunto. Jouduin kuitenkin olemaan tosi kauan yksin, pari lyhyttä epäonnistunuttua tapailua oli. Kaipasin hirveästi kumppania ja läheisyyttä. Sitten kohtasin tämän narsistin/persoonallisuushäiriöisen miehen, joka oli ihana ja lupaili kaikkea. Vaikka varoituskellot soivat aina välillä, niin itse jäin suhteeseen sen takia, että se yksinäisyys tuntui vieläkin pahemmalta vaihtoehdolta. On varmaan helpompi jättää mies jos elämässä muut asiat on kunnossa, mutta esim. yksinäisyys, omaiset muualla, sairastuminen jne tekivät ainakin omalla kohdallani sen vaikeaksi.

Noista lupauksista ja jalustalle nostamisista: mistä tietää, että se ei ole normaalin rajoissa? Ainahan rakastunut nostaa toisen jalustalle. Ja tietyt ihmiset lupailevat kaikkea, haaveilevat paremmasta, eikä sillä ole mitään tekemistä häiriön kanssa.

Kyllä voi olla vuosikausia, koska tuollaisista suhteista ei ole aina niin helppo päästä irti ja joskus kestää kauan ennen kuin tajuaa mistä on kyse...ja siltikin on vaikea päästä lähtemään. Sosiopaatit, narsistit ja psykot käyttää aina henkistä väkivaltaa ja joskus se voi olla hyvinkin hienovaraista.

Onko mies jo kertonut sulle, ettei koskaan oo rakastanut ketään yhtä paljon kuin sua, oot elämänsä nainen ja kaikki exät hulluja/mustasukkaisia? Haluaako edetä nopeasti suhteessa? Tuntuuko puheet ja teot menevän usein ristiin?

Ei ne heti alussa (ees välttämättä puolen vuoden aikana) vielä päästä irti ihanan miehen naamaristaan.

Ennen kaikkea mitä sanoo sun intuitio?

Kokemusta kirjoitti:

Kyllä voi olla vuosikausia, koska tuollaisista suhteista ei ole aina niin helppo päästä irti ja joskus kestää kauan ennen kuin tajuaa mistä on kyse...ja siltikin on vaikea päästä lähtemään. Sosiopaatit, narsistit ja psykot käyttää aina henkistä väkivaltaa ja joskus se voi olla hyvinkin hienovaraista.

Onko mies jo kertonut sulle, ettei koskaan oo rakastanut ketään yhtä paljon kuin sua, oot elämänsä nainen ja kaikki exät hulluja/mustasukkaisia? Haluaako edetä nopeasti suhteessa? Tuntuuko puheet ja teot menevän usein ristiin?

Ei ne heti alussa (ees välttämättä puolen vuoden aikana) vielä päästä irti ihanan miehen naamaristaan.

Ennen kaikkea mitä sanoo sun intuitio?

Siis hienovaraista siinä mielessä, että ovat taitavia manipuloimaan ja sitä epäilee usein itseään.

Eivät kaikki sosiopaattiset ihmiset ole puolisoilleen paskamaisia, edes vaikka muuten olisivat rikollisia, murhamiehiä tai väkivaltaisia alistavia kusipäitä kaikille muille. Tiedän niitä, jotka hakkaavat ja pettävät puolisoitaan, mutta tiedän niitäkin, jotka eivät. On onnellisia perheitä ja niitä, joissa nainen stressaa ja ahdistuu hiukset pois päästään. En itse suosittelisi sellaisen mukaan lähtemistä, mutta jotkut naiset eivät muunlaisia miehiä ottaisikaan jostain syystä ja yleisesti vetoavat luonteenpiirteiltään moniin, ihan sen enempää mitenkään "manipuloimatta" kuin ketään muukaan.

Kannanpa minäkin oman korteni kekoon. Narsistin manipulaatio ei todellakaan ole näkyvää! 

Esim. eristäminen. Se kaava menee niin, että seuraukset tulevat pari päivää jäljessä ja aina muka jostain muusta syystä. Seuraus voi olla "riita", mutta myös esim. vetäytyminen normaalista kanssakäymisestä, kylmä käytös, josta kuitenkaan täysin narsistia ei saa kiinni. 

Seuraukset voivat tulla joko siitä, että uhri on tavannut jonkun kaverinsa tai sopinut tapaamisen. 

Mulla meni yli kolme vuotta tajuta tuo kaava, jonka jälkeen tietenkin lähdin, ja vasta eron jälkeen tajusin täysin, etten itse valinnut eristäytymistä. Tai etten itseasiassa valinnut koskaan mitään itse, vaikka niin pitkään luulin. 

Tällä tyypillä on diagnoosi. Harva noista hakeutuu hoitoon, mutta tuo manipuloi silläkin. Väitti, että hänellä on eräs toinen mielenterveysongelma, johon söi lääkkeitäkin, se oli osa showta. Ajatteli varmasti, että kun olen tarpeeksi alhaalla ja käytöksensä pahenee, saa tuolla diagnoosilla paljon anteeksi.

Saikin sitten peroonallisuushäiriödiagnoosin ja lähetteen psykoterapiaan, ja siihen loppui hoidossa käyminen tietenkin. Sitä en tiedä vieläkään, miksi kertoi minulle tuon, mutta eipä enää kiinnostakaan. 

Suhteen aikana mulla oli usein olo, että olen tulossa hulluksi. Epätodellinen olo, epäilin usein muistiani, sairastuin vaikeaan masennukseen, lihoin, kadotin itseni. 

Narsisti sanoi usein, että on huolissaan minusta, kun en enää hymyile, ja että haluaisi takasin sen hyväntuulisen naisen kehen rakastui. 

Tässä kokoan itseäni pala palalta. Välillä olen jo hymyillytkin, jopa nauranut, jota vieläkin säikähdän itsekin, ei saa nauraa! 

Se on niin uskomattoman salakavalaa, ettei sitä täysin ymmärrä kukaan, joka ei sitä ole itse kokenut.

Estot olen laittanut hänelle tietenkin, joita kiertää keinoja kaihtamatta. Yrittää viestittää kuinka rakastaa ja ikävöi. Kun jotakin kautta saa viestinsä perille, mä oksennan, siis oikeasti, en kuvainnollisesti. 

Jatkan vielä, että mulla meni lähes 3 vuotta tajuta, että hän näytteli itkemisensä. Peitti aina kasvonsa johonkin kun itki. 

Kun mun epäilykseni oli jo herännyt, ja hän itki olkapäätäni vasten, vetäydyin nopeasti taakse päin nähdäkseni hänen kasvonsa. Kun hän tajusi jääneensä kiinni, hän hymyili häijysti. 

Hyi, vieläkin nousee niskavillat pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistätte uhria, eikä siitä muutenkaan ole mitään hyötyä, kun kirjoitatte, että narsistin uhriksi päätyy ne joilla on heikko itsetunto. Uskokaa pois, meillä jokaisella on arat ja kipeät kohtamme, ja elämässämme heikommat hetket, joihin narsisti halutessaan iskee jos kohdalle osuu. Ja koukussa olet. Turha mahtailla että te ette narsistiin lankeaisi. Ette edes tajuaisi mitä on tapahtumassa, kun teitä jo viedään. Olisitte vaan kiitollisia, kun sellaiselta olette toistaiseksi säästyneet.

Samalla logiikalla patisuhdeväkivallan uhreiksi joutuvat nalkuttavat naiset, eli taas uhrin syy, ja raiskauksen uhreiksi humalassa olleet, liian paljastavasti pukeutuneet, tai väärään aikaan väärässä paikassa olleet naiset - taas uhrin syy.

Tuo valvottaminen, uusi juttu minulle että se on yleisempääkin. Oma narsku-exäni tykkäsi myös estää/häiritä nukkumistani, monin tavoin.

Mä taas uskon että on oikeasti myös ihmisiä joilla on niin vahva itsetunto ja selkeät rajat miten haluavat itseään kohdeltavan että ihan oikeasti lähtevät heti ensimmäisten merkkien ilmaannuttua. Itsekin olen lähtenyt suhteesta jossa noin puolen vuoden seurustelun jälkeen mies veti pultit kun lähdin kaverin kanssa risteilylle. Mies pyysi ensin etten lähtisi, vetosi naapurikaupungissa samaan aikaan järjestettävään tapahtumaan että olisi halunnut että mennään sinne yhdessä. En suostunut vaan totesin että risteily on jo sovittu ja varattu eikä mulla oo tapana tehdä ohareita kavereille. Silloin mies menetti malttinsa, kiroili ja huoritteli, heitti nurin pari tuolia. Ja se oli sitten siinä. Kävin risteilyllä, tulin kotiin. Ilmoitin miehelle että suhde on loppu. Hän oli ihmeissään etten kai noin "pienestä" luovuta. No kyllä luovutin.

Kiva, ettei sinulle ole tullut sellaista tilannetta, että olisit joutunut narsistin uhriksi. Niin minäkin taisin joskus nuorena ajatella, että sellaiseen tilanteeseen joutuvat vain jotkut muut. Näinhän se on tavallaan myös pakko ajatella. Asia voisi tavallaan verrata liikenneonnettomuksiin. Meidän on pakko ajatella, että se ei minulle tapahdu, koska muuten emme voisi koskaan mennä mihinkään. Totuus on kuitenkin se, että se voi tapahtua kenelle tahansa. Riskit voi tietenkin minimoida, mutta ei valitettavasti kokonaan poistaa. Kuten Amnesty International on todennut; että ketä tahansa voidaan murtaa kidutuksella. Saman olen kuullut mielenterveyshoitajien sanovan: ketä tahansa voidaan murtaa. Onhan se hyvä, jos uskoo itsestä, että minua ei voida murtaa, sehän helpottaa elämää. Kannattaisi kuitenkin olla empatiaa heitä kohtaan, joita on murrettu, koska sellainen illuusio, että se ei voi tapahtua Sinulle ei ole valitettavasti totta.

Tottakai kuka tahansa murtuu kidutuksessa! Mutta hieman eri asia, jos joku terroristi kiduttaa etkä pääse pakoon, ja jos mies/naisystävä kiduttaa narsismillaan. Sinun ON lähdettävä pakoon, jo ensimetreillä.

Olen joka tapauksessa empaattinen uhreja kohtaan, eikä faktojen kertominen ole syyllistämistä. Siitähän tässä ei ollut kyse, ei kannata lukea rivien välistä asioita joita siellä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistätte uhria, eikä siitä muutenkaan ole mitään hyötyä, kun kirjoitatte, että narsistin uhriksi päätyy ne joilla on heikko itsetunto. Uskokaa pois, meillä jokaisella on arat ja kipeät kohtamme, ja elämässämme heikommat hetket, joihin narsisti halutessaan iskee jos kohdalle osuu. Ja koukussa olet. Turha mahtailla että te ette narsistiin lankeaisi. Ette edes tajuaisi mitä on tapahtumassa, kun teitä jo viedään. Olisitte vaan kiitollisia, kun sellaiselta olette toistaiseksi säästyneet.

Samalla logiikalla patisuhdeväkivallan uhreiksi joutuvat nalkuttavat naiset, eli taas uhrin syy, ja raiskauksen uhreiksi humalassa olleet, liian paljastavasti pukeutuneet, tai väärään aikaan väärässä paikassa olleet naiset - taas uhrin syy.

Tuo valvottaminen, uusi juttu minulle että se on yleisempääkin. Oma narsku-exäni tykkäsi myös estää/häiritä nukkumistani, monin tavoin.

Mä taas uskon että on oikeasti myös ihmisiä joilla on niin vahva itsetunto ja selkeät rajat miten haluavat itseään kohdeltavan että ihan oikeasti lähtevät heti ensimmäisten merkkien ilmaannuttua. Itsekin olen lähtenyt suhteesta jossa noin puolen vuoden seurustelun jälkeen mies veti pultit kun lähdin kaverin kanssa risteilylle. Mies pyysi ensin etten lähtisi, vetosi naapurikaupungissa samaan aikaan järjestettävään tapahtumaan että olisi halunnut että mennään sinne yhdessä. En suostunut vaan totesin että risteily on jo sovittu ja varattu eikä mulla oo tapana tehdä ohareita kavereille. Silloin mies menetti malttinsa, kiroili ja huoritteli, heitti nurin pari tuolia. Ja se oli sitten siinä. Kävin risteilyllä, tulin kotiin. Ilmoitin miehelle että suhde on loppu. Hän oli ihmeissään etten kai noin "pienestä" luovuta. No kyllä luovutin.

Kiva, ettei sinulle ole tullut sellaista tilannetta, että olisit joutunut narsistin uhriksi. Niin minäkin taisin joskus nuorena ajatella, että sellaiseen tilanteeseen joutuvat vain jotkut muut. Näinhän se on tavallaan myös pakko ajatella. Asia voisi tavallaan verrata liikenneonnettomuksiin. Meidän on pakko ajatella, että se ei minulle tapahdu, koska muuten emme voisi koskaan mennä mihinkään. Totuus on kuitenkin se, että se voi tapahtua kenelle tahansa. Riskit voi tietenkin minimoida, mutta ei valitettavasti kokonaan poistaa. Kuten Amnesty International on todennut; että ketä tahansa voidaan murtaa kidutuksella. Saman olen kuullut mielenterveyshoitajien sanovan: ketä tahansa voidaan murtaa. Onhan se hyvä, jos uskoo itsestä, että minua ei voida murtaa, sehän helpottaa elämää. Kannattaisi kuitenkin olla empatiaa heitä kohtaan, joita on murrettu, koska sellainen illuusio, että se ei voi tapahtua Sinulle ei ole valitettavasti totta.

Erittäin hyvin kirjoitettu. Tottakai se aika pitkälti auttaa välttämään ja lähtemään hankalista ihmissuhteista, jos kuuluu niihin onnekkaisiin, joille on kehittynyt terveenpuoleinen omanarvontunto ja itsearvostus - mutta HUOM: auttaa, ei estä, ehkäise eikä suojele.

Aika usein ihminen kuvittelee itsensä vahvemmaksi ja ehjemmäksi (ja onnekkaammaksi) mitä onkaan. Yksi alitajuinen suojautumismekanismi sekin.

Minusta on törkeää, että narsistien uhreja syyllistetään. Ei mitään perusteita sellaiseen. Pelkästään törkeää, omahyväistä ja ylimielistä käytöstä.

Miksi syyllistäisimme narskujen uhreja? Ei, jos jotakuta, niin minä syyllistän heidän vanhempiaan, jotka eivät ole osanneet rakastaa ja arvostaa lastaan tarpeeksi, jotta rakastaisivat itseään.

Yksi huonon itsetunnon merkki on muuten sekin, että tulkitsee asioita väärin. En ole nähnyt, että kukaan täällä syyllistäisi uhreja. Ei kannata nähdä pahaa siellä, missä sitä ei ole.

Ei uhrilla ole välttämättä huonoa itsetuntoa tai rikkonaista lapsuutta. Voi olla tai olla olematta. Pääasiassa kyse on siitä, että on väärässä paikassa väärään aikaan. 

Yksi maininnan arvoinen ensimmäisistä merkeistä on musta, sadistinen huumori, joka voi olla alussa oikeasti hauskaa. Hauskaa se lakkaa olemasta siinä vaiheessa, kun muut nauravat "vitseille" ympärillä, kun itse näyttäytyy huumorintajuttomana, vaikka oikeasti on kyse siitä, ettei ole enää varma, ovatko ne vitsejä vai narsisitin tulevaisuudensuunnitelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo. Täällä olen ja olen hieman sekaisin, koska en tiedä mitä uskoa. Kuitenkin tuo mies selvästi rakastaa minua ihan hulluna ja minä häntä. Mutta pelottaa, jos olette oikeassa niinkuin tuo hänen exänsä. Kysyinkin jo neuvoja eli miten testaan hänet. Varmaan se tyttöjen ilta olis hyvä testi? Että sopiiko hänelle? Kyllä mua on pyydettykin Venetsialaisiin tyttöjen kanssa, mutta en ole vastannut, pääsenkö. ap.

Paras testi olisi jos voisit lähteä bilettämään sinkku-kaverin ja parin sinkku-miehen kanssa. Kerro ukkelille että ne ovat tosi hotteja ja kovia bilettämään. Voit sanoa että olet kaverilla yötä ja ei kannata soitella.

Hölmö ohje. Ei pidä mennä "yli" testaamisessa. Tuollaiseen reagoi jo kuka tahansa. Vai olisko sulle ihan ok jo sun puoliso käyttäytyis noin vihjailevasti? Sopivaa on osoittaa että on ihan oma persoona jolla on myös omia menoja ja omia mielipiteitä. Eli viettää aikaa kavereiden kanssa myös ilman mitään tilivelvollisuutta miehelle. Tietysti mies voi ihan normaalisti kysyä miten kavereiden kanssa ilta sujui, oliko kivaa tms. Jos alkaa yksityiskohtaisesti tentata niin huomaat kyllä. Jos ympäripyöreät vastaukset ei riitä vaan hän haluaa tietää tarkkoja yksityiskohtia on aihetta huolestua. Voi olla että mies ei heti ensimmäisestä kerrasta tee numeroa, pystyy sen verran tsemppaamaan vaikka sisällä jo kiehuu. Mutta kun hän ymmärtää että myös jatkossa elämässäsi tulee olemaan myös muita tärkeitä ihmisiä joiden kanssa tulet sopimaan menoja ja viettämään aikaa hänen todellinen minänsä tulee kyllä melko pian esiin. Jos vaan nyhjäät miehesi kanssa kaiken vapaa-aikasi palvelen häntä, voi mennä pitkäänkin ennen kun saat vastauksen siihen minkälainen hän oikeasti on. Silloinhan olet juuri sellainen kun hän haluaa ja käyttäydyt kuten hän haluaa.

Tuosta lopusta tulee mieleen, että älykäs narsisti voi olla todella taitava manipuloimaan. Joku uhreja syyllistävä tässä kirjoittaa, kuinka hän lähti ensimmäisestä merkistä eli hu 0r1 ttelusta. Minun mieheni ei ole nimittänyt minua koskaan siten. Kyllähän nyt tyhmäkin ynnärtää haukkumasanan sen kuultuaan, mutta älykäs, taitava narsisti ei koskaan ole niin ilmeinen vaan onnistuu vaan jotenkin kääntämään asiat päälaelleen.

Olen itse jumiutunut nyhjäämään kotiin ja eristäytynyt vanhoista kavereista. Menoihin on liittynyt kireä ilmapiiri ja tavallaan mökötystä ja mustasukkaisuutta, joten on helpompi olla menemättä. Mutta mies kuitenkin sanoillaan kannustaa menemään. Eli kaksoisviestintää, patistaa lähtemään jonnekin ja sitten jos lähdet, sulle tulee kurja olo näennäisesti ilman syytä ja omasta syystäsi, joten alat lähteä vähemmän.

Ja mieheni kehottaa laittautumaan ulos kotiovesta mennessäni ja jopa vahvasti sanoo, ettei pidä lähteä ihmisten ilmoille rähjäisenä. Sitten kun laittaudun, tulee jotenkin syyllistämistä siitä, että laittaudun ehkä muita miehiä varten tai saan heiltä huomiota. Tai että mies kaikilla näillä pienillä jutuilla on myöyävaikuttanut siihen, että jumitan kaiket päivät yksin kotona. Sitten hän kyselee, mitä olen tehnyt ja saa minut tuntemaan, että olisi pitänyt tehdä jotain parempaa eikä vain nyhjätä kotona. Tunnen itseni laiskaksi ja saamattomaksi ja melkein syrjäytyneeksi luuseriksi sitten.

Eli tällaista. Ei manipuloija välttämättä koskaan käytä rumia sanoja eikä korota ääntään. Hän voi köyttäytyä aina hillitysti kuin mikä. Toinen ihminen sen sijaan voi menettää hermonsa siinä ja näyttää siltä epävakaalta ja ongelmaiselta osapuolelta. Ja hän tosiaan tuntee itsensä huonoksi.

Lähelläni on yksi pariskunta, josta oman kokemukseni perusteella närn nämä merkit niin hyvin. Mies on ikävä kyllä tavallaan minulle eräänlaisen pomon asemassa ja todella pelottava, sairas persoonallisuushöitiöinen henkilö ja tiedän väkivaltaiseksikin. On vaikea luovia niin, etten joudu töissä hänen tulilinjalleen. Hänen vsimonsa on uökopuolisten mielestä vahva itsenäinen nainen ja onkin uralla hienosti pärjännyt. Kun yritin puhua työkaverille kerran huolistani vaimon puolesta, niin kukaan ei uskonut minua, kun vaimo on niin pärjäävän oloinen. Nutta kun näen heidät juhlatilaisuuksissa yhdesdä, on niin ilmeistä, mikä tilanne on. Vaimo näyttää siltä kuin joki sairaus söidi häntä sisältä päin ja näyttää vanhentunern nopeasti, näyttää kuihtuvalta. Vastakohta on jyrkkä mieheen, joka nöyttää kukoistavalta. Hän näyttää onnelliselta ja hyväntuuliselta ja terveeltä ja elinvoimaiselta ja siltä, vettä elämä on hyvää. Hän ikäänkuin ikäänkuin vain hiljakseen imee elinvoiman vaimostaan, eivätkä useimmat ulkopuoliset edesvtajua, mitä heidänn silmiensä edessä tapahtuu

Minun mieheni on juuri tuollainen, miten kuvailit omaasi. Kehoitukset mennä, silti ikävä ilmapiiri. Pitää laittautua, mutta ei kuitenkaan, kun muita miehiä haluan miellyttää. Ja myös tuo syyllistäminen. En ole kuitenkaan ikinä pitänyt häntä narsistisena. Olen ajatellut, että hän on mustasukkainen ja jossain sihteessa tuntee jotain alemmuutta (ei välttämättä minuun nähden, vaan joihinkin miehiin).

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, että mulla meni lähes 3 vuotta tajuta, että hän näytteli itkemisensä. Peitti aina kasvonsa johonkin kun itki. 

Kun mun epäilykseni oli jo herännyt, ja hän itki olkapäätäni vasten, vetäydyin nopeasti taakse päin nähdäkseni hänen kasvonsa. Kun hän tajusi jääneensä kiinni, hän hymyili häijysti. 

Hyi, vieläkin nousee niskavillat pystyyn.

Hui kamala. Nousee pelkästä ajatuksestakin. 

Seuraa miten puhuu muista ihmisistä. Onko miehellä läheisiä ystäviä, onko hyvät välit perheeseen, äitiin isään ja sisaruksiin. Onko vaihtanut työpaikkaa usein. Miten hoitaa raha-asiat. Nuo voi kertoa ihmisestä paljon.

Kannattaisi kuunnella miehen exää. Ei hänellä ole mitään syytä valehdella sinulle. Ei kukaan ota kerran lätkimään lähtenyttä / ulos heitettyä takaisin, eli siitäkään ei voi olla kyse.

Ex in toiselle aina ex.

Yks exän ex kerto, etto tää ex oli kuullu sen kaverin exän exältä.

Kannataisko nyt uskoo exää?

Jos uskon ja "juoksen lujaa" niin mustakin tulee mun exän ex.

Mutta ei se haittaa, koska olen aina halunnutkin olla joskus ex, jolla on useempi exä.

-Yks vi tun ex

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo. Täällä olen ja olen hieman sekaisin, koska en tiedä mitä uskoa. Kuitenkin tuo mies selvästi rakastaa minua ihan hulluna ja minä häntä. Mutta pelottaa, jos olette oikeassa niinkuin tuo hänen exänsä. Kysyinkin jo neuvoja eli miten testaan hänet. Varmaan se tyttöjen ilta olis hyvä testi? Että sopiiko hänelle? Kyllä mua on pyydettykin Venetsialaisiin tyttöjen kanssa, mutta en ole vastannut, pääsenkö. ap.

Paras testi olisi jos voisit lähteä bilettämään sinkku-kaverin ja parin sinkku-miehen kanssa. Kerro ukkelille että ne ovat tosi hotteja ja kovia bilettämään. Voit sanoa että olet kaverilla yötä ja ei kannata soitella.

Hölmö ohje. Ei pidä mennä "yli" testaamisessa. Tuollaiseen reagoi jo kuka tahansa. Vai olisko sulle ihan ok jo sun puoliso käyttäytyis noin vihjailevasti? Sopivaa on osoittaa että on ihan oma persoona jolla on myös omia menoja ja omia mielipiteitä. Eli viettää aikaa kavereiden kanssa myös ilman mitään tilivelvollisuutta miehelle. Tietysti mies voi ihan normaalisti kysyä miten kavereiden kanssa ilta sujui, oliko kivaa tms. Jos alkaa yksityiskohtaisesti tentata niin huomaat kyllä. Jos ympäripyöreät vastaukset ei riitä vaan hän haluaa tietää tarkkoja yksityiskohtia on aihetta huolestua. Voi olla että mies ei heti ensimmäisestä kerrasta tee numeroa, pystyy sen verran tsemppaamaan vaikka sisällä jo kiehuu. Mutta kun hän ymmärtää että myös jatkossa elämässäsi tulee olemaan myös muita tärkeitä ihmisiä joiden kanssa tulet sopimaan menoja ja viettämään aikaa hänen todellinen minänsä tulee kyllä melko pian esiin. Jos vaan nyhjäät miehesi kanssa kaiken vapaa-aikasi palvelen häntä, voi mennä pitkäänkin ennen kun saat vastauksen siihen minkälainen hän oikeasti on. Silloinhan olet juuri sellainen kun hän haluaa ja käyttäydyt kuten hän haluaa.

Tuosta lopusta tulee mieleen, että älykäs narsisti voi olla todella taitava manipuloimaan. Joku uhreja syyllistävä tässä kirjoittaa, kuinka hän lähti ensimmäisestä merkistä eli hu 0r1 ttelusta. Minun mieheni ei ole nimittänyt minua koskaan siten. Kyllähän nyt tyhmäkin ynnärtää haukkumasanan sen kuultuaan, mutta älykäs, taitava narsisti ei koskaan ole niin ilmeinen vaan onnistuu vaan jotenkin kääntämään asiat päälaelleen.

Olen itse jumiutunut nyhjäämään kotiin ja eristäytynyt vanhoista kavereista. Menoihin on liittynyt kireä ilmapiiri ja tavallaan mökötystä ja mustasukkaisuutta, joten on helpompi olla menemättä. Mutta mies kuitenkin sanoillaan kannustaa menemään. Eli kaksoisviestintää, patistaa lähtemään jonnekin ja sitten jos lähdet, sulle tulee kurja olo näennäisesti ilman syytä ja omasta syystäsi, joten alat lähteä vähemmän.

Ja mieheni kehottaa laittautumaan ulos kotiovesta mennessäni ja jopa vahvasti sanoo, ettei pidä lähteä ihmisten ilmoille rähjäisenä. Sitten kun laittaudun, tulee jotenkin syyllistämistä siitä, että laittaudun ehkä muita miehiä varten tai saan heiltä huomiota. Tai että mies kaikilla näillä pienillä jutuilla on myöyävaikuttanut siihen, että jumitan kaiket päivät yksin kotona. Sitten hän kyselee, mitä olen tehnyt ja saa minut tuntemaan, että olisi pitänyt tehdä jotain parempaa eikä vain nyhjätä kotona. Tunnen itseni laiskaksi ja saamattomaksi ja melkein syrjäytyneeksi luuseriksi sitten.

Eli tällaista. Ei manipuloija välttämättä koskaan käytä rumia sanoja eikä korota ääntään. Hän voi köyttäytyä aina hillitysti kuin mikä. Toinen ihminen sen sijaan voi menettää hermonsa siinä ja näyttää siltä epävakaalta ja ongelmaiselta osapuolelta. Ja hän tosiaan tuntee itsensä huonoksi.

Lähelläni on yksi pariskunta, josta oman kokemukseni perusteella närn nämä merkit niin hyvin. Mies on ikävä kyllä tavallaan minulle eräänlaisen pomon asemassa ja todella pelottava, sairas persoonallisuushöitiöinen henkilö ja tiedän väkivaltaiseksikin. On vaikea luovia niin, etten joudu töissä hänen tulilinjalleen. Hänen vsimonsa on uökopuolisten mielestä vahva itsenäinen nainen ja onkin uralla hienosti pärjännyt. Kun yritin puhua työkaverille kerran huolistani vaimon puolesta, niin kukaan ei uskonut minua, kun vaimo on niin pärjäävän oloinen. Nutta kun näen heidät juhlatilaisuuksissa yhdesdä, on niin ilmeistä, mikä tilanne on. Vaimo näyttää siltä kuin joki sairaus söidi häntä sisältä päin ja näyttää vanhentunern nopeasti, näyttää kuihtuvalta. Vastakohta on jyrkkä mieheen, joka nöyttää kukoistavalta. Hän näyttää onnelliselta ja hyväntuuliselta ja terveeltä ja elinvoimaiselta ja siltä, vettä elämä on hyvää. Hän ikäänkuin ikäänkuin vain hiljakseen imee elinvoiman vaimostaan, eivätkä useimmat ulkopuoliset edesvtajua, mitä heidänn silmiensä edessä tapahtuu

Minun mieheni on juuri tuollainen, miten kuvailit omaasi. Kehoitukset mennä, silti ikävä ilmapiiri. Pitää laittautua, mutta ei kuitenkaan, kun muita miehiä haluan miellyttää. Ja myös tuo syyllistäminen. En ole kuitenkaan ikinä pitänyt häntä narsistisena. Olen ajatellut, että hän on mustasukkainen ja jossain sihteessa tuntee jotain alemmuutta (ei välttämättä minuun nähden, vaan joihinkin miehiin).

Eiköhän kokonaisuus ratkaise.

Osaako hän nähdä ja myöntää puutteita itsessään ja nauraa itselleen, kunnioittaako hän sinua vai kohteleeko vähempiarvoisena? Osaako hän näytellä tunteita uskottavasti? Esim mun narsistinen mies pystyy esittämään eri tunteita ihan käsittämättömän taitavasti, ja ne voivat vaihtua hetkessä. Onko hänellä ohut nahka sikäli, että ottaa arvostelun tai harmittomankin kommentin hyökkäyksenä itseään kohtaan? Osaako hän pyytää anteeksi vai joudutko sinä aina myöntymään riidoissa? Tällaisia monia eri piirteitä varmaan kannattaa tarkastella.

Kaveri otti takaisin just miehen, josta pääsi jo eroon kerran. Mies tuhosi hänen elämänsä aiemmin olemalla eristävä ja sairaan mustis. Suhde loppui aiemmin väkivaltaan. Nyt ovat taas yhdessä kun mies kuulemma aivan muuttunut. Kaveri ei tajua että alussa taas esittää ihanaa. Säälin häntä kun tiedän, että sama tai vielä pahempi tulee toistumaan ennen pitkää.