Kun terapia alkaa heti alussa mennä pieleen

Jatkan vielä, kun luin taaksepäin mitä tässä ketjussa on puhuttu... Joku sanoi että terapian tarkoitus on ettei "tuoteta pahaa mieltä"... Minä kirjoitin äsken että olen kohdannut terapiassa sietämättömiä fiiliksiäni, jotka liittyvät kokemiini traumoihin ym., vaikeuksiin, joiden vuoksi tulin terapiaan. Vastapainoksi olen kokenut hyvin paljon sitä, että jutellaan tuntikaupalla ihan kivoista asioista. Sellaisista, jotka vievät elämääni eteenpäin. Kun esim. olen innostunut jostain, niin terapeuttini keskustelee kanssani kuin kaveri siihen liittyvästä... Se on minuuden tukemista. Yhtä tärkeää kuin se että ollaan valmiina silloin kun tulee niitä vaikeampia hetkiä. Kun "peikko" pyrkii pintaan. 

Vapauden tunne terapiassa on hyvin tärkeä. Se, että siellä on niin MUKAVAA & KIVAA että saa voimia käsitellä niitä ongelmia miksi tuli terapiaan. Ja asiakas itse on ainoa joka sen hetken pystyy määrittelemään.

Sanoiko joku muuten, että terapeutti olisi sanonut häntä paitsi "paranoidiseksi" myös "herkkänahkaiseksi"? Onpa huonokäytöksinen terapeutti.  Ja käyttämiensä termien perusteella myös epäasiantunteva. Toivottavasti hänellä on muita hyviä puolia, niin että terapia sujuu ja tuollaiset voidaan sivuuttaa ;) 

Käyn siis itse psykodynaamisessa, ja terapeuttini on psykologi. Se selittää vähän. En haluaisi mennä esim. lääkärin pohjakoulutuksella toimivalle terapeutille. Vaikka monet psykologitkin ovat aika medikaalisesti orientoituneita, varsinkin jos ovat toimineet pitkään julkisella sektoreilla. On hyvä tietää, että vaikka mt-systeemi antaa aika yhtenäistä kuvaa ulospäin, siellä on monia suuntauksia ja peruskäsitteistä käydään paljon keskustelua. - Terapia ei ole lääketiedettä pohjimmiltaan. 

Koen, että selviytymiseni kannalta on tärkeää, miten miellän ongelmani ja niiden syyt, ja että voin työskennellä terapeutin kanssa, joka jakaa saman näkemyksen ainakin pääpiirteittäin. 

Hyvä kysymys. Kelan pitäisi kysyä. Sinne voi kyllä lähettää palautetta jos haluaa, ja se arkistoidaan. Myös jos vaihtaa terapeuttia Kela kysyy syytä, ja silloin voi antaa palautetta. Olen itse tehnyt niin. Vaihdoin nimittäin 2 kertaa (ja se kannatti)!

Etkö siis ole saanut luettavaksesi terapeutin loppuraporttia? Onko hän tehnyt sen neuvottelematta kanssasi?  Huh. Minä sovin terapeutin ja psykiatrin kanssa kaikki mitä kirjoitetaan ennen kuin mitään lähetetään. Tämähän on tärkeää jo yksityisyydenkin kannalta. Saat loppuraportin joka tapauksessa Kelasta luettavaksesi kun pyydät, se on asiakkaan oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa rehellinen esimerkki siitä miten teitä on terapiassa tahallisesti ja tarkoituksella lytätty. Ei siis yritetty saada näkemään asioita uudesta näkökulmasta, vaan ihan tarkoituksella mollattu ja haukuttu että tulisi paha olo.

Työpaikan etsinnästä puhuttaessa kerroin mikä on mun mielestä mun vahvuuteni ja missä asiassa olen lahjakas. Terapeutti hymähteli ja tuhisi. Osoittaen selvästi olevansa erimieltä tästä lahjakkuudesta. Vielä ovella sanoi, että kyllä parissa päivässä nähdään jos siitä (työnteosta) mitään tulee. Tuli aika lytätty olo.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Kelan pitäisi kysyä. Sinne voi kyllä lähettää palautetta jos haluaa, ja se arkistoidaan. Myös jos vaihtaa terapeuttia Kela kysyy syytä, ja silloin voi antaa palautetta. Olen itse tehnyt niin. Vaihdoin nimittäin 2 kertaa (ja se kannatti)!

Etkö siis ole saanut luettavaksesi terapeutin loppuraporttia? Onko hän tehnyt sen neuvottelematta kanssasi?  Huh. Minä sovin terapeutin ja psykiatrin kanssa kaikki mitä kirjoitetaan ennen kuin mitään lähetetään. Tämähän on tärkeää jo yksityisyydenkin kannalta. Saat loppuraportin joka tapauksessa Kelasta luettavaksesi kun pyydät, se on asiakkaan oikeus. 

Musta myös terapeutin pitäisi keskustella asiakkaan kanssa, miten tämä kokee terapian. Mun kanssa ei koskaan keskusteltu tästä mitään. Lisäksi terapeutti ei olisi halunnut antaa mun lukea kirjoittamaansa kelapalautetta. Sain toki palautteen käsiini kelasta monen tunnin jonottamisen jälkeen.

No voi herrajumala! ... Kantsisi varmaan laittaa Kelalle jotain palautetta, vaikka pikaisesti verkon kautta. Jos hän siis on Kelan listoilla. Kun kysyin terapeuttia vaihtaessani Kelasta palautteen antamisesta, sanottiin että on hyvä jos asiakas antaa palautetta, ja että Kelan on hyvä tietää jos terapeutin toiminnassa on on jotain sellaista minkä vuoksi asiakas haluaa vaihtaa. 

Tuosta voisi kirjoittaa vaikka sanatarkastikin, tai sitten vain tiivistää, että kohtelu oli töykeää ja epäasiallista. 

Mehän ollaan kuitenkin asiakkaita. Se on parempi rooli kuin olla "potilas". Itse voi valita aika pitkälle kumman roolin käytännössä ottaa, vaikka terapia onkin - vähän virheellisesti,  ainakin mun mielestä - terveydenhuollon osaksi järjestettyä nyky-yhteiskunnassa. 

"ei olisi antanut lukea kirjoittamaansa Kela-palautetta"

Ihan sairasta!!! Ja sitäpaitsi tietosuojalain vastaistakin. Terveydenhuollon asiakirjat ovat henkilörekisteri, ja rekisteröidyllä on oikeus saada tutustua hänestä tallennettuihin tietoihin. 

Ennen kaikkea terapian lähtökohtahan on luottamus ja avoimuus... Tuollainen osoittaa ettei terapeutti ole yhtään tehtävänsä tasalla. Kamalaa lukea täältä näitä kokemuksia... Itsekin törmäsin monenlaiseen hakiessa nykyistä, mutta he olivat kuitenkin näissä paperiasioissa asiallisia. 

Itse ainakin olen asettanut koko yhteistyön ehdoksi sen että kaikesta ulkopuolelle lähetettävästä tekstistä sovitaan yhdessä, mitään ei lähetetä ilman minun lupaani. Ja myös niistä merkinnöistä, mitä mahdollisesti tehdään käynneistä. Niiden terapeuttien ja psykiatrien kanssa joiden kanssa olen asioinut ei tämä ole tuottanut mitään ongelmia. He ovat olleet sitä mieltä, että se on itsestäänselvyys, ja että asiakkaan kanssa neuvotteleminen myös parantaa lausuntoa, kun se tarkentuu samalla. 

Eihän voi olla mitään luottamusta, jos joku lähettelee toisesta yksityisluontoista tietoa eteenpäin kertomatta ja sopimatta siitä hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko sinäkin tulla samanlaiseksi kuin terapeuttisi? Ajatella kuin terapeutti ja tulla empatiatasoltasi sekä tilanteiden tulkinnoiltasi samankaltaiseksi? Jos jatkat usean vuoden terapiaa, sinä olet se joka pääosin muuttuu. Voitko arvostaa terapeuttisi toimintatapaa jo alkumetreillä, vai onko asiassa jotain mistä et pidä. 

On muitakin suuntauksia ja terapeutteja. Raskasta, mutta vaihtakaa jos yhtään tuntuu siltä. 

Erinomainen neuvo terapeutin valintaan. Itselläni kokemusta niin onnistuneista kuin toimimattomista terapiasuhteista. Vieläkin muistan elävästi 25 vuoden takaa ajatukseni ensimmäisestä tapaamastani terapeutista: ”Jos tuo on ns. terve, en taida haluta ”parantua”.

Psykodynaamista ja analyyttisiä pidetään aikansa eläneinä terapiasuuntauksina, joissa on tiedostettu riski että potilaan vointi voi huonontua. Ikävä kyllä kela pitää kaikkia terapioita samankaltaisina, maksaa työ ja opiskelukunnon ylläpitämiseen terapeuttien palkan.

Juju piilee vain siinä, että analyyttiset ja psykodynaaminen lähtevät persoonallisuuden muutoksesta. Mutta eivät ota mitään vastuuta siitä, millaiseksi persoonallisuus muuttu vaan potilaat provosoidaan ääritunteiden kautta häpeän, raivon ja mitättömyyden äärelle. Ja sitten potilas kantaa itse vastuun siitä, miten käyttää näitä ääritilojen kautta paljastuneita piirteitään ja ominaisuuksia persoonassaan.

Huomioitavaa on, että narsisitiset persoonallisuushäiriöt syntyvät kun elämän kriisit ylittävät kestokyvyn. Miten ihmeessä tämmöinen häpeä, raivo ja mitättömyysterapia voisi parantaa. Pikemminkin se tekee ihmisestä itsekkään omaan napaan tuijottajan, jota ei enään kiinnosta muut.

Kognitiivista pidetään turvallisena ja ratkaisukeskeistä valmentavana. Oman kokemukseni mukaan psykodynaaminen repii sinut kappeleiksi, masentaa sinut lopullisesti ja joudut sairaslomalle. Mutta senkään vika ei ole terapiassa vaan vika on aina muualla - eli potilaassa itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Jos on allekirjoittanut sopimuksen, niin sen mukaan mennään. Ei koskaan kannata allekirjoittaa sopimuksia, joita ei ole valmis noudattamaan. 

Jos ei ole sopimusta, terapeutilla on varmaankin jotkut säännöt siitä, miten peruutukset hoidetaan - yleensä viime hetken peruutuksista maksetaan 100 tai 50 %. Usein terapeutit ovat yksityisyrittäjiä. Heidän tulonsa tulevat siitä, että heillä käy asiakkaita, ja jos asiakkaita ei ole, ei ole tuloja. Pakkohan heilläkin on joku turva olla esim. terapiashoppailijoiden varalle, joita kyllä löytyy (en tarkoita että ap olisi sellainen) - käydään sillä ja tällä terapeutilla kokeilemassa, tulisiko sieltä sellaista vastetta kuin halutaan.

Ei se tee terapeutista mitenkään huonoa tai osaamatonta, jos terapoivasta tuntuu, etteivät ole samalla aaltopituudella. Aina ei natsaa, minkäs teet. Tällöin on toki hyvä harkita terapeutin vaihtoa, mutta kyllä siinä terapoitavallakin on joku vastuu ja on kannettava osansa katkenneesta terapiasuhteesta, johon terapeutti on varmasti käyttänyt enemmän aikaa ja vaivaa kuin vain ne terapiaistuntojen ajat. 

Kommentoisin tuohon sen verran, että terapeutteja on hyvin erilaisia. Itsellä ensimmäinen oli tämmöinen uusimpien tieteellisten metodien nimeen vannova mainospuheissa. Terapia oli sitten sellaista kaavakkeiden täyttöä. Kalenteri oli tupattu täyteen eli aikoja oli vaikea saada, ja tuntui aina terapian alkaessa ettei tämä muista mitään mitä täällä on puhuttu. Ilmapiiri oli viileähkö ja hoitosuhde tuntui lähinnä rahastukselta, koska se toimi aina kuin nakutettu. Enkä tarkoita etteikö terapiasta kuulu maksaa, vaan muuten hieman hapuilevan ja välinpitämättömän tuntuinen terapeutti oli rahastaessa elementissään. Terapian eteneminen oli myös hidasta, kun aikaa kului paljon turhahkolta tuntuneeseen kaavakepelleilyyn ja mielikuvaksi tästäkin jäi lähinnä terapian tarkoituksellinen pitkitys ja rahastus. Välillä oli hyviä keskusteluja ja joitakin oivalluksia, mutta ei tuo kokonaisuudessaan kovin auttavalta tuntunut. Kun nuo tietyt jutut alkoivat ärsyttämään, niin vaihdoinkin terapeuttia.

Uusi terapeutti taas oli sellainen "perinteisempi" eli empaattinen keskustelija ja kannustaja. Kokeneempana hän toki osasi heti alkuunsa myös kysellä vaikeita kysymyksiä, mitkä tuntuivat auttavan enemmän kuin vuosi aiempaa terapiaa. Kävin hyvän suhteen vuoksi siellä sen vuoden loppuun, vaikka asiat alkoivat parantumaan melko nopeasti. Tässä toki on muutakin kuin pelkkä terapia, mutta istunnot olivat voimaannuttavia aiemman turhautumisen sijaan, joten kyllä niilläkin varmasti osansa toivotussa kehityksessä oli.

Synkkä maailma- ja ihmiskuva eivät toki koskaan minnekään kokonaan katoa, mutta terapia on auttanut elämään omanlaista ja kohtuu onnellista elämää. Kiitokset hänelle siis siitä.

Mulla terapeutti lyttäsi mitätöi ja polki maan rakoon, terapian tavotteista ei puhuttu eikä käytännöistä. Jos terapeutti ei ole empaattinen, kannustava vaan pikemmin manipuloiva töksäyttelevä ääliö, joka kuvittelee olevansa parempi ihminen kuin potilaansa niin vaihtakaa.

Tutkimusten mukaan jo muutamassa kuulaudessa olon pitää parantua, jos näin ei ole kysykää miksi näin ei ole. Jos suuntaus on, sellainen että terapeutti kertoo, että ensiksi vointi huononee niin pyytäkää seövitystä kauanko huononee, mikä on todennäköisyys että joutuu sairaslomalle että huononee niin paljon tai että miten tämä terapiasuuntaus vie sinut kohti parempaa persoonallisuutta.

Minulta kyllä kysyttiin. Ensin yritin purkaa traumojani, sen jälkeen aggresiivisesti lytättiin ja keskeytettiin eikä annettu purkaa loppuun. Sitten kuvattiin kuinka epäonnistunut olen kommunikaatiossa ja syytän ongelmistani vain muita. Tämän tykityksen jälkeen kysyttiin mitwn koin terapian. En uskaltanut sanoa mitään poikkipuolista, etten vaan saisi aikaiseksi mitään lyttäämistä ja negatviista sekä aggresiivista paskaa. Se oli sairain kokemukseni, edes elämäni minkä vuoksi hain terapiaa ei ollut niin sairasta.

Tasan tarkkaan samaa mieltä, itsekin pitkän terapian läpikäyneenä ja ihanalle terapeutilleni ikuisesti kiitollisena rinnalla kulkemisesta.

Terapia ei tosiaankaan ole kivaa mutta jotta voi olla "kivaa" täytyy läpikäydä sietämättömiäkin tunnetiloja.

Kuulostat psykodynaamiselta terapeutilta, joka haluaa luoda ongelmat terapiasuhteeseen, jotta voisi ne parantaa.

Väkivalta on yksi keino paljastaa miten potilas suhtautuu ongelmiin. Ongelma on vain siinä, että terapeutti mielestään hoitaa ja auttaa. Mutta kun väkivalta on subjektiivinen kokemus ja vaikka aloittaja olisi itsessään ollut itsepuolustuksen äärellä agressiota ilmentävä, on mielestäni edesvasttutonta "leikkiä sairastuttavia tilanteita" jotta ongelmat paljustavat.

Siis mitä ihmettä täällä puhutaan? Aivan ihme käsityksiä terapiasta, että siellä nöyryytetään ja lytätään, persoonaa rakennetaan uudestaan tuhoamalla vanha ja ties mitä..

Suurimmalle osalle terapia on kuitenkin aika draamatonta. Elämässä on joku ongelma, tai osa-alue, johon kaipaisi uutta näkemystä tai tukea. Sovitaan terapeutin kanssa tavoitteista ja lähdetään työstämään asiaa eteenpäin. Terapia on vain pieni osa elämää ja suurin osa työstä pitää tehdä ihan itse.

Vau.. olen tosi yllättynyt muiden huonoista kokemuksista ja hyvin pahoillani teidän puolesta :( mun terapeutti oli ihan mahtava ja auttoi paljon. Vaikkei kauheasti puhunut ja työ oli hidasta (3 vuotta psykoterapiaa). Kyllä nyt yli 10 vuoden jälkeen tulee usein häntä ajateltua ja kiiteltyä. Kokemus oli oikeastaan pelkästään positiivinen, vaikka usein siellä itkin vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain omakohtaisia kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Arviontikäynnin perusteella kaikki vaikutti hyvältä, mutta myöhemmillä käynnillä esiin nousi todella isoja ongelmia.

Mulla on omakohtaisia kokemuksia. Jouduin 14-15-vuotiaana tilanteeseen, joka traumatisoi minut pahasti. Sen seurauksena aloin karkailla, lintsata koulusta ja käyttäytyä piittaamattomasti itseäni kohtaan. Lopulta minut määrättiin terapiaan. Se vei minut kuitenkin täysin pohjalle, lakkasin syömästä ja juomasta. Nälkiinnyin ja olin kuolla. Älä jatka terapiasuhdetta, jos se tuntuu pahalta. Terapian kuuluu auttaa, ei aiheuttaa tuntemuksia, jotka pahentavat sun tilannetta entisestään.

Kelaan vaan yhteys jos on Kelan tukema terapia siis.

Vaatii paljon älykkyyttä käydä terapiassa ja analysoida itseään. Ihan tyhmät eivät hyödy siitä kunnolla.

Onko sinut diagnosoitu pershäiriöiseksi ennen terapiaa vai vasta terapian aikana olet tullut tietoiseksi sen olemisesta ja siten sitoutunut terapiaan?

Mikä pershäiriö sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

"Mitään rakentavaa itsen ja muiden vuorovaikutuksen ymmärtämistä terapia ei välttämättä synnytä. Terapian jälkeen terapoitavan alkuperäiset huonot puolet sen kun korostuvat."

Vanha intiaanisanonta: 

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: ”Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi ’sutta’.”

”Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”

”Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:

”Kumpi susi voittaa?”

Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti:

”Se, jota ruokit.”

https://hidastaelamaa.fi/2012/05/vanhan-ja-nuoren-intiaanin-keskustelu/

Psykodynaaminen terapian on monesti nostettu esille korostavan huono puolia, tunteiden kautta pitäisi parantua, raivo, mitättömyys, avuttomuus ja tässäkin keskustelussa on tuotu esille, että psykodynaaminen lähtee siitä, että ihminen on paha. Sinänsä psykodynaamisen voidaan tulkita tavoittavan, perusajatuksen että ihmisen sisällä on kaksi puolta. Sen tarkoituksena on integroida nämä puolet persoonaan ja tuoda ihminen tietoiseksi omista huonoista puolistaan, kateudesta, syyllisyydestä ja egosta. 

Tähän intiaanitarinaan viitattuna, voisin tulika psykodynaamisen ruokkivan juuri näitä pahoja puolia, jotta ihminen ymmärtäisi niitä. Erään analyytikon sivuilla korostetaan, että ei terapia paranna ihmistä vaan antaa ihmiselle eväät ymmärtää puoliaan paremmin. Ja jää ihmisen omalle vastuulle se, miten hän käyttää parempaa tietoisuuttaan itsestään. Terapialla ei ole tässä mitään vastuuta. 

Missä on kuitenkin se kysymys, kannattaako pitkä - usein vuosia kestävä terapia jossa ruokitaan sitä pahaa sutta, joka on intiaanitarinan mukaan  kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.” 

Psykodynaaminen lähtee aina perusajatuksesta, ettei se sovi kovinkaan sairalle vaan ihmisen pitäisi olla riittävän terve kestääkseen terapian nöyryytyksen, julmuuden, mitättömyyden, raivon ja alemmuuden tunteet. Psykoanalyyttiset terapeutit ovat käyneet itse pitkän terapian ja uskovat varmasti vilpittömästi heidän menetelmänsä olevan se paras, jossa sitä pahaa sutta ruokitaan jotta siitä olisi tietoinen. 

Kaikki on aina käänteistä ja nurinkurista. Vain terapeutti tuntee pelin.. jos et ole 110% samalla aallonpituudella terapeuttisi kanssa, niin sen sihaan että voisit paremmin - tulet sairastumaan - anteeksi, paljastamaan itsesi itsllesikin täysin uudella tavalla. Eikä välttämättä positiivisessa hengessä.