Miksi jotkut eivät anna irrottautua vanhoista rooleista?

Koska se ravisuttaa dynamiikkaa.

Kun toinen muuttuu, niin toisenkin pitää muuttua jollain tavalla. Harva haluaa muuttaa itseään toisen ihmisen takia.

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Minun nuoruuden aikainen ystävä yrittää ajoittain mahduttaa minua siihen vanhaan rooliin, millainen olin teininä. Että kohta se taas sählää tämän jutun, ja eikö niin että et sä tosissaan ole, ja kerros nyt joku hyvä vitsi.

Ei naurata enää. Silloinkin teininä ne hyvät vitsit ja pelleilyllä huomion kääntäminen pois jostain vakavammasta, oli oikeasti surullisen ja masentuneen minän piilottelua. Ja kun laittoi jonkun leikiksi, ei tarvinnut yrittää tosissaan ja epäonnistua.

"Marja se taas kohta jättää homman kesken" ei naurattanut silloin, eikä naurata nytkään. Olen edelleen huumorintajuinen aikuinen aikuinen, jolla on kuitenkin tapana tehdä asiat kunnolla loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Henkisellä kasvulla en tuota tarkoittanut! Tarkoitin että olen päässyt teinivaiheen yli ja minua kiinnostavat nykyään uudet asiat. Kaverini esimerkiksi vääntävät vitsiä urastani ja perhe-elämästäni🤐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Henkisellä kasvulla en tuota tarkoittanut! Tarkoitin että olen päässyt teinivaiheen yli ja minua kiinnostavat nykyään uudet asiat. Kaverini esimerkiksi vääntävät vitsiä urastani ja perhe-elämästäni🤐

Ei perhe-elämä ja uran tekeminen ole henkistä kasvua. Ne ovat vain elämänvalintoja.

Minun nuoruuden aikainen ystävä yrittää ajoittain mahduttaa minua siihen vanhaan rooliin, millainen olin teininä. Että kohta se taas sählää tämän jutun, ja eikö niin että et sä tosissaan ole, ja kerros nyt joku hyvä vitsi.

Ei naurata enää. Silloinkin teininä ne hyvät vitsit ja pelleilyllä huomion kääntäminen pois jostain vakavammasta, oli oikeasti surullisen ja masentuneen minän piilottelua. Ja kun laittoi jonkun leikiksi, ei tarvinnut yrittää tosissaan ja epäonnistua.

"Marja se taas kohta jättää homman kesken" ei naurattanut silloin, eikä naurata nytkään. Olen edelleen huumorintajuinen aikuinen aikuinen, jolla on kuitenkin tapana tehdä asiat kunnolla loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Henkisellä kasvulla en tuota tarkoittanut! Tarkoitin että olen päässyt teinivaiheen yli ja minua kiinnostavat nykyään uudet asiat. Kaverini esimerkiksi vääntävät vitsiä urastani ja perhe-elämästäni🤐

Sellainen kaveri joka jatkuvasti  vitsailee toisen kustannuksella loukkaavasti, ei ole kaveri. Jos sun kaverit eivät ole vielä  samassa vaiheessa sun kanssa, hanki kavereita jotka ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minun nuoruuden aikainen ystävä yrittää ajoittain mahduttaa minua siihen vanhaan rooliin, millainen olin teininä. Että kohta se taas sählää tämän jutun, ja eikö niin että et sä tosissaan ole, ja kerros nyt joku hyvä vitsi.

Ei naurata enää. Silloinkin teininä ne hyvät vitsit ja pelleilyllä huomion kääntäminen pois jostain vakavammasta, oli oikeasti surullisen ja masentuneen minän piilottelua. Ja kun laittoi jonkun leikiksi, ei tarvinnut yrittää tosissaan ja epäonnistua.

"Marja se taas kohta jättää homman kesken" ei naurattanut silloin, eikä naurata nytkään. Olen edelleen huumorintajuinen aikuinen aikuinen, jolla on kuitenkin tapana tehdä asiat kunnolla loppuun.

Tiedän tunteen. Minullakin on ystävä, joka tuntuu näkevän minut edelleen sellaisena kuin olin joskus parikymppisenä, ja se on raivostuttavaa sillä olen muuttunut niistä ajoista. Jotkut tapani reagoida asioihin voivat olla entisenlaisia, mutta niissäkin se ajatusprosessi ja tapa nähdä asioita ovat kuitenkin kehittyneet.

Mutta ei auta kuin purra hampaita yhteen ja koettaa olla välittämättä. Ehkäpä se jonakin päivänä itsekin havahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Henkisellä kasvulla en tuota tarkoittanut! Tarkoitin että olen päässyt teinivaiheen yli ja minua kiinnostavat nykyään uudet asiat. Kaverini esimerkiksi vääntävät vitsiä urastani ja perhe-elämästäni🤐

Ei perhe-elämä ja uran tekeminen ole henkistä kasvua. Ne ovat vain elämänvalintoja.

Ei lapsen saaminen teekään ihmisestä automaattisesti aikuista. Toki lapsen saaminen muuttaa elämää, mutta jos ihminen on luonteeltaan lapsellinen ja itsekäs, on sitä vastedeskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Henkisellä kasvulla en tuota tarkoittanut! Tarkoitin että olen päässyt teinivaiheen yli ja minua kiinnostavat nykyään uudet asiat. Kaverini esimerkiksi vääntävät vitsiä urastani ja perhe-elämästäni🤐

Ei perhe-elämä ja uran tekeminen ole henkistä kasvua. Ne ovat vain elämänvalintoja.

Ei lapsen saaminen teekään ihmisestä automaattisesti aikuista. Toki lapsen saaminen muuttaa elämää, mutta jos ihminen on luonteeltaan lapsellinen ja itsekäs, on sitä vastedeskin.

Minusta lapsi ei kasvata vanhempaa yhtään. Korkeintaan lisää kärsivällisyyttä. Muutoin ihminen on mitä on.

Jännästi nämä henkilöt eivät kuitenkaan näe sitä että itse ovat täsmälleen samanlaisia kuin vauvoina/lapsina/teineinä olivat. Kolmekymppisenä kyllästyin aivan totaalisesti näihin "vanhojenmuistelijoihin". Siitä asti olen nolannut tällaisen rooliin tunkijan joka kerta kun sellaisen olen kohdannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun kasvu sittenkin oikeasti taantumusta? Oot löytänyt jonkun ekdoottisen uskonnollisen liikkeen ja yksisarvishoidot? Salaisuus on juuri avaamaisillaan sulle elämän ihanuudt? Hurmaava ilmavoimien kapteeni jenkeistä tulee sua kohta kosimaan kunhan saat lentolippurahat takaisin? Olet loppultakin niin varma siitä, että olet fiksumpi kuin kaverisi, että sun on pakko yrittää alistaa sen elämä oman päätöksentekosi alle?

Kaikki esimerkkejä siitä kun joku on kuvitellut kasvavansa.

Henkisellä kasvulla en tuota tarkoittanut! Tarkoitin että olen päässyt teinivaiheen yli ja minua kiinnostavat nykyään uudet asiat. Kaverini esimerkiksi vääntävät vitsiä urastani ja perhe-elämästäni🤐

No sitten sinä aikuisena kasvaneena osaat irrottautua tuosta ihmisestä ja jatkaa matkaa ilman häntä. Jos et osaa, niin ehkä kasvua ei ole tullut vielä tarpeeksi tai se on feikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi nämä henkilöt eivät kuitenkaan näe sitä että itse ovat täsmälleen samanlaisia kuin vauvoina/lapsina/teineinä olivat. Kolmekymppisenä kyllästyin aivan totaalisesti näihin "vanhojenmuistelijoihin". Siitä asti olen nolannut tällaisen rooliin tunkijan joka kerta kun sellaisen olen kohdannut. 

Sinäpä se viisas sitten oletkin...